Alkon elokuun uutuuksia

 Pruuviin tuli tyypilliseen tapaan mentyä niin sokkona ettei ollut edes hajua onko luvassa erikoiserää vai mitä, mutta oluet olivat tällä kertaa vakiovalikoiman uutuuksia. Maistettu tietämättä mistään mitään.

Olut 1

Samea keltainen. Tuoksu aika puhdasta mallasta, vähän ehkä mausteinen tai tallinen. Maku hieman makeahko mutta melko puhdas, jotain hedelmäistä klangia mutta ei paljoa. Vähän humalaa. Heti olen aivan pihalla tyylistä. Voisiko olla joku Cold IPA? Vähän bockiin päin myös taittaa mutta samea. Voltteja lienee noin viisi.

Ehkä ostaisin, vähän riippuen mitä tämä nyt on.

Oli: Erdinger Weissbier 3.5/5 / 5,3 % / 3,49 € / 0,5 l

Ei kyllä banaani puskenut tarpeeksi läpi että olisin tämän napannut, mutta tosiaan, ostaisin. Aivan hyvä oluthan tämä on eikä hinnalla pilattu.

Olut 2

Kirkas, tumma kultainen. Tuoksu melko puhtaasti mallasta. Maussa katkeroa jo alusta lähtien, alkoholi puskee vähän läpi ja lopussakin katkeroa reilunlaisesti. Joku vahvahko lager tämä on, eli tyypillistä Alkoa. Ei huono, muttei erityisen hyväkään.

En ostaisi

Oli: Malmgård Strong Lager 3.3/5 / 8,5 % / 3,95 € / 0,5 l

No joo, onhan tässä tehosuhde ihan ok, ja on sentään kotimainen eikä jostain Keski-Euroopasta, mutta ei ole kyllä minun makuuni tällaiset tuotteet.

Olut 3

Todella tumma ruskea. Tuoksu melko kuivaa paahdettua mallasta ja häivähdys kahvia. Maku hieman tukevampi, mutta edelleen kuiva. Paahteinen, kahvinen, tummaa suklaata, humalaa. Ihan maistuvahan tämä oli, vaikka tuoksu oli turhan hento. Ihan hyvä ja virheetön kuiva stout.

Ostaisin

Oli: Hiisi Ohto Dark Lager 3.5/5 / 6,0 % / 4,39 € / 0,33 l

Stout vai dark lager, mitä näitä nyt on. Hyvä kuitenkin.

Olut 4

Täysin samea oranssi, ei juuri vaahtoa. Tuoksu on makea ja hapan, reilusti persikkaa ja aprikoosia. Maussa samat hedelmät ja sama makeus, sekä joku jälkimaku jota en oikein erota, ennen kuin juuri ennen oluen nimen lukemista. Lakritsihan se on! Eli eiköhän tässä CoolHeadin suuntaan mennä. Oikein hyvä, paras näistä neljästä.

Ostaisin

Oli: CoolHead Tiger Dreams 3.9/5 / 6,0 % / 5,95 € / 0,33 l

Tämähän on ilmeisesti jo viime kesän uutuuksia, mutta itselleni ja Alkolle nyt uusi tuttavuus. Kyllä Viikissä osataan tämä lakritsin ja hapanoluen yhdistelmä varsin mainiosti. Herkkua on.

Tässä vaiheessa selailin olutlistan läpi ja huomasin että maisteltavana olisi ollut erikoiserä siidereitä, jotka vaikuttivat hyvinkin mielenkiintoisilta. No ei kai siinä, turha näitä olisi ollutkin sokkona maistella niin maistellaan nämä nyt vielä ihan silmät auki.

Siideri 1: Abavas Apple Cider Medium

7,5 % / 3,88 € / 0,33 l

Varsin hyvä aloitus tähän erään. Tasapainoinen, ei rutikuiva, ei makea, eli mainostettu "puolikuiva" osuu ihan hyvin. 

Ostaisin - 3.8/5

Siideri 2: Domaine de la Galotière Cidre Biologique Brut

5,0 % / 9,47 € / 0,75 l

Varsin miellyttävä on tämäkin. Aito omena tulee etenkin tuoksussa vahvana. Kuiva, kuten esitekin sanoo, mutta ei liian kuiva. Jopa parempi kuin edellinen.

Ostaisin - 3.9/5

Siideri 3: Brinkhall Normanni

4,5 % / 4,10 € / 0,33 l

Vähän heikompi kuin edellinen, mutta tyyliltään hyvin samanlainen, ja onhan tämä sentään kotimainen.

Ostaisin - 3.7/5

Siideri 4: Brinkhall Somersetti

6,5 % / 4,94 € / 0,33 l

Edellinen oli esitteen mukaan puolimakea, tämä puolikuiva. Kauheasti en eroa väliltä löydä, vaikka jäännössokerissa sitä on lukemin 35-25. Tuntuma tässä on melkein makeampi ja tyyli melko erilainen. Maistuva on tämäkin, joskin edellistä huonompi. Ja pientä miinusta mustikkaan viittaavasta tölkin värimaailmasta.

Ostaisin - 3.6/5

Siideri 5: Lepola Hoppy

5,5 % / 6,02 € / 0,33 l

Lepolan on yleensä aika kova näissä, mutta tässä kuivahumalointi vie makumaailmaa turhan paljon Kopparbergin suuntaan. Ei tämä niin huono sentään ole, mutta tämän porukan huonoin, ja samalla myös kallein.

En ostaisi - 3.4/5

Aivan pätevä oli kuitenkin tämä siiderien erikoiserä, vaikka en nyt lähdekään oluteriin vertailemaan. Sellainen taitaa olla luvassa sitten tällä viikolla.

Huhtikuun erikoiserä sokkona

 

Huhtikuun erikoiserät, ei mitään hajua teemasta tai muustakaan, mutta aika kirjava setti ainakin, joten ehkä kotimaisia pienpanimotuotteita?

Olut 1

Kultainen, vähän samea. Tuoksu puhdasta mallasta, melko katkeraa sellaista. Maku saman suuntainen. Todella katkera. Jos kotimaisia, niin voisi olla joku Mallaskosken jäykkä bock. Ehkä jopa yrttejä lisätty kun näin katkera jo ennen jälkimakua?

En ostaisi

Oli: Tuju Vuohineuvos Heller Bock 3.3/5 / 6,8 % / 5,99 € / 0,44 l

Taattua Tujulaatua, mutta ei toki ihan panimon vahvinta osaamisaluetta. Kyllä tämä tyylissään aivan pätevä on, mutta tyyli vain ei ole sellainen joka Alkosta usein tarttuisi mukaan.

Olut 2

Näyttää hedelmämehulta, mutta ei tuoksu ihan niin mehukkaalta kuin odotin. Vähän hapan ja funky. Maussa ehkä vähän alkoholiakin. Omituinen. Vähän enemmän epämiellyttävä kuin miellyttävä.

En ostaisi

Oli: United Gypsies Double Mangover Witbier 2.9/5 / 7,0 % / 5,46 € / 0,33 l

Jaa niin. Hämmentävä olut niin tietysti se on UG.

Olut 3

Kirkas kuparin värinen. Keskikorkea valkoinen vaahto. Tuoksu mallasta ja karamellia. Maussa mallasta, karamellia, vähän pähkinäistä vibaa, melassia, humalaa. Hyvä tasapaino. Elegantti ja tasapainoinen. Joku dunkel tämä on.

Ostaisin

Oli: Tornion Belgi Dubbel 3.5/5 / 6,5 % / 4,98 € / 0,44 l

Oletan nyt että tämä on käytännössä sama olut kuin Tornion Dubbel, mutta tätä on tullut kyllä sen verran liikaakin kiilattua että ihme etten tunnistanut. Ei niin mausteinen ja hedelmäinen kuin dubbelit usein, mutta erittäin maistuva tuote.

Olut 4

Hieman samea kultainen. Tuoksu on jaffalimpparia pienellä katkerolla. Maku on jaffalimpparia hitusella mallasta ja reilummalla katkerolla. Omituinen olut on tämäkin. Liikaa tulee mieleen joku Italian versio katkerasta appelsiinista tehdystä jaffasta. Whatever you put in this, you put too much, kuten proktori sanoi kokeen järjestäjälle BJCP-kokeessa jossa virhemaku berliner weisseen oli tehty lisäämällä 10 % etikkaa...

En ostaisi

Oli: Malmgård Pineapple DIPA 2.9/5 / 7,5 % / 5,71 € / 0,33 l

Kauas on tultu niistä ajoista kun Malmgårdin panimo oli tae laadusta ja tyylikkyydestä.

Olut 5

Nyt sitten jotain muuta. Kirkkaan punainen, vähän valkoista vaahtoa. Tuoksussa mielettömän kompleksi happamuus ja marjoja, lähinnä puolukkaa. Maku jatkaa samaa linjaa. Kompleksi happamuus, puolukkaa, ehkä myös hitunen mansikkaa, vadelmaa, karpaloa. Vähän etikkaa. Loistava hapanolut, ja jos nämä ovat kotimaisia pienpanimotuotteita niin tämän täytyy olla Fiskarista.

Ostaisin

Oli: Fiskarsin Changeling Fruited Wild Beer 4.1/5 / 10,3 % / 9,97 € / 0,375 l

Jepjep, tätähän tulikin jo SOSin reissulla viimeksi maistettua. Huipputuote.

Olut 6

Sitten mehulinjalle. Samea keltainen, keskisuuri kermainen vaahto. Tuoksu makeahko, helmämehuinen. Maku tasapainoinen, mehuisa, makea, reilusti humaloitu. Erittäin laadukas NEIPA, tai ennemmin NEDIPA, ehkä jopa NETIPA. Jos kotimainen, niin Tuju-Olari-Mallassepät akselilta.

Ostaisin

Oli: Salama Green Freaks New Zealand TIPA 4.1/5 / 10,0 % / 8,00 € / 0,44 l

Niin kyllähän Salamakin toisinaan osaa oikein hyvin tämän tyylin.

Olut 7

Samea kultainen. Tuoksu lähinnä puhdasta mallasta. Maussa löytyy sitten puhtaan maltaan kaveriksi savuisuutta myös. Aika kiva savu, ja sopiva humala lopussa. Ei edellisten kahden tasoa, mutta ihan tyylikäs ja onnistunut. Voisi olla Takatalo & Tompuria tai Fiskarsin Sepän shavu?

Ostaisin

Oli: Kimito Rye Rauch Lager 3.3/5 / 6,8 % / 4,92 € / 0,33 l

Kimito on panimo joka yleensä on onnistunut pahimmin epäonnistuneet oluensa laittamaan tähän sarjaan. Onneksi ei tällä kertaa, vaan aivan hyvä osui.

Olut 8

Vähän samea kultainen, keskikorkea vaahto. Tuoksussa makeaa hedelmäisyyttä. Ehkä vaniljaa, kookosta. Maussa makeus jatkuu. Hedelmää, kookosta. Ehkä vaniljaa. Jotenkin keinotekoinen maku. Ei toimi yhtään.

En ostaisi

Oli: Mallaskoski Poseidon Rum BA Imperial Pils 2.5/5 / 8,6 % / 6,29 € / 0,33 l

Tämä onkin mielenkiintoinen. Pari viikkoa sitten Wanhassa satamassa pidin todella paljon, nyt ei uponnut yhtään. Olisi ehkä pitänyt uusintamaistaa listan katsottuani.

Ja sitten viimeiset kolme muskettisoturia.

Olut 9

Erittäin tumma punainen. Matala ruskeahko vaahto. Tuoksu kuivaa paahteista mallasta ja kahvia. Maku samoin. Todella katkera ja kuiva, kahvinen. Ei kuitenkaan raskas, oikeastaan aika kiva tasapaino. Jatkoon.

Ostaisin

Oli: Teerenpeli Single Hop Stouter 3.7/5 / 6,0 % / 3,98 € / 0,33 l

Katsos vaan, jotain mielenkiintoista Teerenpeliltäkin.

Olut 10

Tummalla linjalla jatketaan. Tahmeampaa kuin edellinen. Tuoksu tässäkin kuivaa paahteista mallasta ja kahvia. Maussa kuivaa paahteista mallasta, kahvia, tummaa suklaata, vähän alkoholia, reilusti humalaa. Ikään kuin turboversio edellisestä. Kaikkea enemmän, ei mitään liikaa.

Ostaisin

Oli: Iso-Kallan Black Loon 3.9/5 / 9,0 % / 6,41 € / 0,33 l

Tämä on se tyyli missä Iso-Kalla ensimmäistä kertaa aikanaan onnistui, ja hallussa on edelleen.

Olut 11

Todella tumma punaruskea tämäkin. Tuoksu paahteista mallasta, ehkä vähän tuhkakuppia ja tammea. Maussa kuivaa paahteista mallasta, kahvia, tuhkakuppia, punaviiniä, tammea, vähän alkoholia, humalaa. Hyvä on tämäkin. Katkera ja kahvinen, ja jotain tynnyröintiä olen löytävinäni.

Ostaisin

Oli: Kakola Atelier 35 Hazelnut & Orange Imperial Stout 3.9/5 / 9,6 % / 8,97 € / 0,33 l

Appelsiinia en kyllä löydä, ja ehkä se pähkinä hämäsi ja tuntui tammelta. Hyvä joka tapauksessa, ja myös panimolta joka on tämän tyylin taitanut ennenkin.

No mutta, tämähän oli aivan pätevä erikoiserä ja paremmasta päästä pienpanimosarjana. 7/11 vahva ostaisin ja puuttumaan jäänyt Hiisi Homunculus Lupus DIPA (8,0 % / 61 EBU / 5 € / 0,33 l) on maistamatta ostaisin osastoa. Hyvin nousi taso edellisestä erikoiserästä.

Huhtikuun erikoiserän kouluarvosana:

Aihe: 8½

Sisältö: 9

Mielikuvitus: 8½

Kokonaisarvosana: 9-

Erikoiserien kouluarvosanat:

Joulukuu 2022: 9

Huhtikuu 2023: 9-

Marraskuu 2020: 8½

Lokakuu 2021: 8+
Elokuu 2020: 8
Syyskuu 2020: 7+

Maaliskuu 2023: 7+
Heinäkuu 2020: 7

Tammikuu 2023: 7

Syyskuu 2022: 7-

Lokakuu 2022: 7-
Lokakuu 2020: 6½

Syyskuu 2021: 6½
Marraskuu 2019: 6+
Joulukuu 2019: 6-

Alkon käsityöoluet 1/2020

Tänä vuonna Alko vihdoin lopetti massiivisiin mittasuhteisiin paisuneen käsityöläissarjan kasvattamisen ja päätti sen sijaan pilkkoa sarjan useampaan osaan, jotka julkaistaan muutaman kerran vuodessa. Ensimmäinen julkaisu osui helmikuulle, ja ehdimme perinteisellä kuuden hengen raadillamme jo maaliskuun alussa näitä maistamaan. Raati arvioi oluet asteikolla 1-10.

Suomenlinnan Panimo on perinteisesti suorittanut vahvasti näissä maisteluissa, eikä herukalla maustettu Gerdes Gose ollut poikkeus. Erinomainen alkumalja, vaikka yksi raatilainen luonnehtikin makua "kuravedeksi".

Raadin arvio: 7½ (6 - 9)

Ahvenenanmaalla sijaitseva Open Water Brewery oli muistikuvieni mukaan ensimmäistä kertaa näissä karkeloissa mukana, ja avaus olikin vahva. Paradoxale Black IPA kallistui ehkä enemmän katkeran stoutin suuntaan kuin hedelmäisemmäksi mieltämääni Black IPAan, mutta kevyen savuinen keitos maistui silti koko raadille.

Raadin arvio: 8+ (8 - 8½)

Jos Kakolan panimolla halutaan etsiä lähistöltä menestystarinaa, ei tarvitse lähteä funikulaaria kauemmas kalaan. Funi onnistuu oluena paremmin kuin esikuvansa liikennevälineenä, vaikka kovin merkittävää "dry hopped" vaikutusta emme löytäneetkään. Hyvä saison tämä kuitenkin oli.

Raadin arvio: 7- (6 - 7+)

Etiketistä annan pieniä moitteita, sillä Bryggeri Black Bock näyttää ensi katsomalta olevan vain "panimon musta" kahdella eri kielellä, eli haastavahko etsittävä olutarviolistoilta. Helpompi jos ymmärtää ottaa mukaan etiketistä kokonaan pudotetun "Helsinki" ja sivuosaan jätetyn "bock". Muuta kritisoitavaa en sitten oikein löytänytkään, sillä itse olut oli aivan loistava. Savua ja paahdetta hyvässä balanssissa. Itselleni tämä oli sarjan paras.

Raadin arvio: 8 (7- - 9)

Lieneekö konsulttien naamoja ollut hyvin tarjolla vai minulta mennyt joku tarina nimen takana ohi, mutta Ruosniemen panimon Konsultti on aikojen saatossa ollut useita eri oluita. Tällä kertaa vehnä-IPA. Tyyli ei kuulu omiin suosikkeihini, enkä ollut raadissa tämän suhteen ainoa. Hopfenweizeneista pidän, mutta nämä ovat aina jotenkin pliisuja ja joka kerta hieman liian makeita. Niin tämäkin. Katkeroa sentään oli mukavasti.

Raadin arvio: 6 (4 - 7)

Hiisi oli mukana jopa kahdella oluella, joista ennakkoon selvästi mielenkiintoisempi, itse asiassa koko sarjan mielenkiintoisin, oli Huu, red wine old ale. Old ale on nykyään rikollisen aliarvostettu ja vähän tehty oluttyyli, ja punaviini siihen mielenkiintoinen twisti. Itse pidin tästä hyvinkin paljon, mutta osalle raadista upposi vähän heikommin. Eli haastava olut, jota kannattaa kokeilla jos kuvaus yhtään kiinnostaa.

Raadin arvio: 7- (3 - 8½)

Tuju on noussut nopeasti yhdeksi Suomen varmimmista suorittajista, joka hoitaa perusasiat niin hyvin ettei mitään kikkoja tarvita. Siksi myös Pyöveliä kohtaan oli odotukset korkealla, ja ne odotukset myös lunastettiin. Mainio tasapaino, oikeastaan kaikki kohdallaan. Hoitaa homman.

Raadin arvio: 8 (7 - 9-)

Jos Huu oli päivän odotetuin, niin tämä oli sitten se vastakohta. Olut, jota kohtaan oli vain negatiivisia odotuksia. Malmgård Double Brut IPA. Vaikka symppaankin vahvasti sekä Saimaata että Malmgårdia, jälkimmäisen taso on valitettavasti fuusion jälkeen laskenut kuin lehmän häntä. Lisäksi double brut IPA on tyylinä sellainen ettei sitä pitäisi kenenkään koskaan alkaa edes yrittää. Pelkkä brut IPA tuntuu olevan tyyli josta ei vieläkään ole mitään konsensusta, ja raikkauteen ja ohuuteen perustuvan tyylin tuplaaminen on melko järjetön ajatus. Negatiiviset odotukset lunastettiin ja osa raadista jätti pienenkin lasin kesken. Saatiinpa tähän pieneenkin sarjaan se yksi hylätty suoritus.

Raadin arvio: 4½ (3 - 5)

Kun huomasin että listalla on Hiisi Kouko, ajattelin että vanha tuttu barley wine on jostain syystä tehnyt paluun. Vaan olihan tämä kuitenkin uusi, sillä kyseessä oli rommitynnyröity Kouko. Sinänsä rommitynnyröity barley wine kuulostaa piristävän erilaiselta kaikkien viskitynnyröityjen imperial stouttien keskellä, mutta ei tämä täysin onnistunut. Itselleni upposi kyllä kohtalaisesti, mutta kaiken muun jyräävä rommin makeus ja alkoholisuus tökki joillain hieman pahemminkin.

Raadin arvio: 5 (1 - 7)

Kaiken kaikkiaan tällainen pienempi käsityöläissarja oli erittäin hyvä ja tervetullut uudistus konseptille. Maistelu ei tuntunut yhtään niin raskaalta kuin muutamana aiempana vuonna, eikä samanlaista kiirettä tarvinut pitää. Asetimme oluet lopulta ylläolevan kuvan mukaiseen järjestykseen, eli uudehkot tulokkaat Open Water ja Tuju veivät kärkisijat kokeneempien Helsingin panimoiden nenän edestä. Seuraava sarja otetaan varmasti maistoon kun sen aika on!

Craft Beer Weekend Mikkeli 2019

Craft Beer Weekend Mikkeli järjestettiin ilahduttavasti myös tänä vuonna, vaikka ilmeisesti kävijämäärä ei ollut kovin kummoinen viime vuonna. Tänäkin vuonna perjantai-ilta oli hiljentynyt odotettua aiemmin ja lauantai käynnistyi hitaanlaisesti, mutta itseäni tuo ei ainakaan haitannut yhtään. Mikaeli on vähän hankalassa paikassa, mutta muuten loistava tila oluttapahtumalle. Talon oma ravintola takaa että ruokahuolto ainakin toimii.

Panimokattauskin oli oikein kelvollinen, kun mm. Tuju, Waahto ja Nilkko esittelivät uutuuksiaan. Iso-Kallalta sai Suomen Parasta olutta ja Domin "loungesta" muutamaa tarkoin valittua tuontiolutta sekä erittäin huokeasti hinnoiteltuja viskejä ja muita tisleitä. Lauantain ensimmäisenä tastingina oli Olu Bryki Raumin Jouko Ylijoen "sahtikokemus", johon kannustinkin kaikkia tuttuja menemään, itse olin poistumassa samaan aikaan takaisin mökille lyhyeltä visiitiltä.

Erityismaininta Saimaan Juomatehtaalle, jonka tiskillä oli pitkästä aikaa käytetty hopinaattoria alkuperäiseen tarkoitukseensa ja täytetty se humalakävyillä. Tiskin takana eivät lopputuloksesta pitäneet, mutta minusta se oli oikein onnistunut. Parempi kuin hopinaattorin läpi ajettu olut raakana...

Kaiken kaikkiaan tapahtumasta jäi taas erittäin hyvä maku suuhun. Oluiden ostaminen tavallisella lähimaksukortilla toimi mutkattomasti, lasinvaihtopiste samoin, ja alakerran kaupassakin valikoima oli mainio. Tähtimedian diipadaapatoimittajan äänen kaikuminen festarialueella oli ainoa miinus, mutta sitä ei onneksi tarvinut tälläkään kertaa pitkään kestää. Onnistuneena erikoisuutena mainittakoon festariohjelman (joka oli muuten paljon paremmin tehty kuin SOPP vihko) taakse panimoiden tiskeiltä kerättävät leimat. Joka tiskillä käytyään pääsi osallistumaan arvontaan. Ei toki toimi paljon tätä isommilla festareilla, mutta tällaiseen pieneen oikein sopiva.

Mainio tapahtuma josta saa vuosittain yhden hyvän syyn lisää mennä käymään kotikaupungissa. Ensi vuoden festarin järjestämisestä tehtiin taas periaatepäätös heti tämän vuoden tapahtuman päätyttyä, joten ensi syksynäkin tulee lähdettyä Mikkeliin. Tunnissa ei ehtinyt maistaa niin montaa olutta että niistä saisi top-listoja lueteltua.

Olutkulttuuria maakunnista - Loviisa

Huomasin että erinäisistä syistä loppukesästä / alkusyksystä tulee matkailtua pienillä paikkakunnilla joissa ei aiemmin ole tullut käytyä. Sen parempaa syytähän ei tarvita alkaa syväluotaamaan ks. paikkakuntien olutkulttuuria. Ensimmäisenä sarjassamme on Loviisa, tuo ydinvoimalastaan ja linnakkeistaan tuttu rannikkokaupunki. Ydinvoimalan läheisyys muuten näkyi siinä että missään en ole nähnyt yhtä tiheään sijoitettuja ja selvästi merkittyjä sähköautojen latauspisteitä.

Matkamme ensimmäinen pysähdys oli aikanaan Pernajaan perustettu, mutta kuntaliitoksen myötä Loviisassa sijaitseva Malmgårdin Panimo. Idyllisessä maalaismaisemassa sijaitsevan panimon puoti oli turhankin selvästi vanhan lain kirjaimen mukainen, sillä valikoima koostui pääasiassa muista vilja- ja ruokatuotteista. Oluita oli tarjolla viisi ja vieressä yksi siideri - kaikki maitokauppavahvuisia. Otin maistamattomia kolmea pullot mukaan ja pussin erinomaista spelttilakritsia.

Itse matkan pääkohdehan ei ollut Loviisa vaan Sirius Sports Resort Pyhtäällä, jossa kävin kokeilemassa pikaista painonpudotusta. Tuulitunnelin puhaltaessa noin 170 km/h ylöspäin tuntui kuin kolminumeroinen määrä kiloja olisi hävinnyt hujauksessa. Rankka laji tuo lentäminen, vieläkin lihaksia kolottaa.

Sitten olikin aika vaihtaa vapaalle Loviisassa. Heti hotellimme aulabaarista sai hyvän kuvan kaupungin oluttarjonnasta. Se koostui pääasiassa bulkkilagerista ja Malmgårdin panimon tuotteista. Kaupan hyllyllä mitäänsanomattomilta tuntuvat uudet etiketit istuivat itse asiassa todella mukavasti aulabaarin hyllylle. Hopping Brewstersiäkin löytyi muutama pullo, vaikka maantieteellisesti ei kovin lähellä ollakaan.

Vanhan viinatehtaan tornista ei nimestään huolimatta ole vuosikymmeniin saanut viinaa, Ungernin ja Rosenin bastioneista tuskin koskaan, ja rannikkoseudun vanhimmaksi itseään mainostanut Skan-Pub oli valitettavasti lopullisen oloisesti kiinni. Sataman pienestä ravintolakeskittymästä löysimme Ölvin - nimisen paikan, joka kehui nettisivuillaan olevansa "Olut- ja viinitupa". No, pullo- ja tölkkiosastolta löytyi König Ludwig vehnä, Olvi Summer Ale, Iso-Kallan dark lager ja muutama Malmgårdin perustuote. Tyhjää parempi! Viihtyisällä terassilla nautimme oluet ja maukkaat burgerit. Elävää musiikkia olisi ollut tarjolla illasta, mutta sekä musiikki että sen odotus kuulostivat epämiellyttäviltä ajatuksilta, joten matka jatkui.

Ölviniä vastapäätä oli rekonstruktio eräästä saaresta löytyneestä jatulintarhasta, joka oli tietenkin käveltävä läpi. Saatoin näyttää tavallistakin hölmömmältä. Laivasilta tarjosi elävän musiikin soundcheck-vaihetta ja Brooklynin ja Stallhagenin oluita. Vaihtelua! Ruokaa olisi sieltäkin saanut. Vastapäätä sijainnut Saltbodan oli reissun ainoa paikka joka ei näyttänyt siltä että sinne haluaisi mennä pelkästään oluelle ja Ölvinin takapihalla sijainnut Bistro Cantor oli kiinni, tosin vaikutti siltä että Ölvinin ruoat kannettiin Cantorin keittiöstä.

Siirryimme satamasta takaisin keskustaan ja kävimme hotelliamme vastapäätä sijainneen Hotelli Ziltonin terassilla juomassa myös Brooklynit. Niiden lisäksi valikoimassa oli Krusovicea ja hanassa bulkkia. Zilton paljastui lähemmällä tarkastelulla huomattavasti nopeaa vilkaisua vähemmän salonkikelpoiseksi, joten kuvia ei siellä tullut otettua. Jotenkin tuntuu etteivät vakioasiakkaatkaan olisi tätä arvostaneet. Käytyämme pari hukkareissua kiinni menneiden Google - kohteiden oven takana olimme jo luovuttamassa, mutta hotellin respa vinkkasi että kahden hotellibaarin lisäksi myös ravintola Bellalla on baari ja terassi keskustassa. Kaikki muut baaritiskit löytyisivät satamasta, jonka kalusimme jo läpi.

Bella osoittautuikin mainioksi paikaksi, varsinkin kun vähän ennen kymmentä lähes kaikki muut asiakkaat siirtyivät kohti satamaa bändien houkuttelemana. Me jäimme Bellaan pelaamaan lautapelejä. Bellasta löytyi myös se koko illan etsitty harvinaisuus: vaihtuva hana! Olkoonkin että kyseessä oli Hartwallin "panimomestarin vaihtuva" jossa oli tarjolla niinkin kotikutoista craft-herkkua kuin Polar Monkeys Coordinator APAa mukahienosta hillopurkin näköiseksi tehdystä brändilasista. Pitihän se silti tilata.

Tiivistelmä

Valikoima on kapea, mutta paikallinen Malmgård näkyy mukavasti. Hanaherkkuja on turha etsiä. Noin kolme baaria keskustassa, toiset kolme satamassa, jossa myös kaikki livemusiikki ym. lisäviihde. Hinnat hieman pääkaupunkiseutua halvemmat. Perustuopin hintaa en kertaakaan muistanut edes katsoa. Päiväksi riittää katseltavaa. Me olimme puoli päivää joten Svartholmaan asti emme ehtineet. Sympaattinen vanha rannikkokaupunki.