Madventuresin kolmannella kaudella trävellerkaksikko viljeli tiuhaan tahtiin fraasia "who are we to judge", joka kääntyi nopeasti ainakin omassa somekuplassani muotoon "keitä me olemme tuomaroimaan". Jonkinlainen versio tästä kävi toisinaan mielessä kun osallistuin puolentoista tiukan työpäivän mittaiseen urakkaan Suomen Paras Olut 2020 - kilpailun tuomaristossa.
Kevyeksi työrupeamaa ei voi hyvällä tahdollakaan sanoa. Osallistuin sekä aamu- että iltapäiväsessioon ensimmäisenä päivänä ja maisteltavaksi tuli aamupäivällä 25 american IPAa ja iltapäivällä 27 olutta, joista puolet tumma lager - sarjaa, ja puolet american IPAn jatkoa. Maisteluannosten koon kanssa saa olla todella tarkkana, jotta makuaisti säilyy edes jonkinlaisessa kuosissa, ja veden ja kurkun / patongin tankkaus oluiden välissä on tärkeää. Täytyy sanoa että yleistaso ei tänä vuonna ainakaan näissä sarjoissa ollut mitenkään valtavan kova, mikä hankaloitti urakkaa entisestään. Parikymmentä IPAa jotka ovat suurelta osin samalla tavalla heikkoja tai tylsiä. Joidenkin osalta myös maistelualustasta sai hyvin apua kommentteihin:
Osa tuomareista suuntasi vielä johonkin terassille iltapäiväsession jälkeen, mutta itse siirryin kotiin palautumaan. Seuraavana päivänä piti kuitenkin tehdä puoli päivää töitäkin ennen iltapäivällä odottavaa välieräsessiota.
Välierässä tuomarointi olikin haastavampaa. Minulla oli aiemmin Helsinki Beer Festivalista kokemusta alkuerätuomaroinnista, mutta siellä en mennyt / päässyt välieräpöytään. Alkuerien pisteiden perusteella oli valittu joka sarjasta välieräkierros, jotka maisteltiin läpi. Näistä piti sitten keskustelemalla saada aikaan yksimielinen päätös kolmesta parhaasta, joista paras eteni finaalipöytään kisaamaan Suomen Parhaan Oluen tittelistä, mutta tunnetusti koko kärkikolmikko tulisi saamaan kunniakirjat sijoituksesta.
Kilpailunjohtaja Likovuori oli ainakin meidän pöytäämme onnistunut erinomaisesti keräämään hyvin erilaisista lähtökohdista tulevat tuomarit, mikä taas johti siihen ettei yhteisymmärrys löytynyt aivan ensi yrittämällä. Varsinkin tumma lager - sarja aiheutti pöydällemme päänvaivaa. Hapanolutsarja saatiin paljon helpommin vedettyä maaliin, itse kyllä molemmat Cool Headit ja Olarin tuosta tunnistinkin.
Rankan mutta antoisan tuomarointiurakan jälkeen onkin entistä mielenkiintoisempaa jäädä odottamaan tulosten julkistusta ja sitä väistämättä seuraavaa huutelua siitä mitkä oluet eivät paikkaansa ansainneet. Jo välieriin päässeiden oluiden julkistus tämän aloitti. Itselläni on edelleen vahva luotto kilpailun prosessiin, vaikka kävinkin sitä omalta osaltani horjuttamassa. Sokkotuomio todella kärsii jyvät akanoista ja toisinaan näpäyttää sopivasti niitä, jotka halveksuvat isojen panimoiden tuotteita. Hypenimellä kun ei näissä karkeloissa tule pisteen pistettä.
No comments:
Post a Comment