SOPP Helsinki oli lähellä kokea useimpien muiden tapahtumien kohtalon ja tulla koronan perumaksi, mutta epidemiatilanteen helpottaessa ja rajoitusten löystyessä se päästiinkin pitämään. Kokoa oli pienennettävä, joten luonnollisesti pituutta kasvatettiin. Samalla saatiin mahdollisuus vaihtaa panimokattausta puolessa välissä festaria, mikä olikin varsin toimiva ratkaisu. Osallistuimme Olutkulttuuriseuran kanssa lasinpesutalkoisiin ja päätin itse mennä tapahtumaan paikalle vain niinä päivinä joina olen itse talkoovuorossa, jotta riskiä jäädä koronajonoon alueen ulkopuolelle ei olisi. Paikalla olikin molempina päivinä (1. viikon perjantai ja 2. viikon keskiviikko) oikein mukavasti väkeä. Ei silti niin paljoa etteikö muihin olisi saanut pidettyä hieman etäisyyttä kaikissa muissa tilanteissa paitsi olutta tilatessa. Joiltakin tiskeiltä sai myös tiukempaa juomaa:
Korona näkyi myös siinä, että panimotiskeille oli viritetty pleksit niin työntekijöiden kuin asiakkaidenkin suojaksi. Yhdeltä tiskiltä puuttui pleksi, joten sellaiset oli viritetty hieman lähemmäs työntekijöiden kasvoja.
Pieni pettymys koitti perjantaina viikon odotetuimman panimon, Sonnisaaren, osalta. Oulun pojat olivat nimittäin jo torstai-iltana onnistuneet myymään kaiken mukana kantamansa oluen pois. Panimojen määrää oli vähennetty nimenomaan siksi että myyntiä riittäisi kaikille, ja tämä mitä ilmeisimmin toimi halutulla tavalla. Myös ainakin 8-bit raportoi kovia myyntimääriä, mikä ei alueella vierailleita yllättänyt. Heidän tiskillään oli koko ensimmäisen viikon alueen pisin jono.
Toisen viikon kattaus oli vähintäänkin samaa tasoa kuin ensimmäisen ja molemmista löytyi kourallinen oluita jotka oli pakko maistaa. Onneksi ei enempää, koska ehdin maistamaan vain sen kourallisen oluita molemmista kattauksista. Lyhyilläkin vierailuilla tapahtuma jätti kuitenkin oikein positiivisen fiiliksen. Mahtavaa että Kääräisen Pekka tiimeineen onnistui tuomaan tällaisen valon pilkahduksen keskelle synkkää vuotta. SOPP palasi juurilleen kokonsa ja sijaintinsa puolesta, mutta myös asemansa puolesta. Se oli jälleen stadin kesän ainoa isompi oluttapahtuma.
Ensimmäisellä viikolla maistoin Ruosniemen panimon mainion Gin BA Imperial Stoutin, Plevnan Sulzer - höyryoluen (jota sai talkoojuomalipulla selvästi anteliaimman annoksen) ja Olutpajan Yövuoron. Mistään näistä ei pahaa sanottavaa. Toisella viikolla maistoon päätyivät Fiskarsin paikallisella villihiivalla käytetty Down by the River, Makun Barley Wine, Bryggerin uusin Supernova, sekä Lammin Naakka portteri. Nämäkin olivat kaikki omalla tavallaan mainioita. Makun ohraviini oli hillitympi kuin useimmat kilpailijansa, Supernova oli tuoretta ja Naakka maistui siltä miltä Lammin oluet aina maistuvat. Hyvällä tavalla. Seitsemän olutta lienee kuitenkin isolla erolla kuivin SOPPini koskaan, joten ensi vuonna on helppo parantaa.
Muutama kuva lisää täällä.
No comments:
Post a Comment