Suomen Olutseura järjesti viime vuonna pilkkahintaisen retken Lahden seudun panimoille. Hinnoittelun yksi tarkoitusperä oli tietysti saada innokkaita osallistujia jotka voisivat ehkä maksaa tolkullisempaakin hintaa jatkossa. Tämän konseptin onnistumista kokeiltiin nyt, kun seuraava retki kohdistui Fiskarsin panimolle. Huokeaan mutta tolkulliseen 25 € jäsenhintaan kuului kuljetus joka pysähtyi United Gypsies Breweryllä Lohjalla, sekä panimokierros ja tasting Fiskarsilla. Lisäksi ruokailimme Kuparipajassa heti Fiskariin päästyämme.
Matkaajia saatiin mukaan kolmisenkymmentä, joista pieni osa piti noukkia bussilakon takia matkalta, mutta tämähän ei tietenkään menoa haitannut. UG:lla meitä oli isännöimässä Jukka Kortelainen, joka kertoi asiantuntevasti panimosta ja sen tuotteista. Ovet olivat auki panimon puolelle, ja innokkaita tutustujia riitti. Jukka oli kaatanut maistiaiseksi Järvi pilsiä, joka oli vielä lageroimattomana hieman raaka, mutta silti aivan maistuva alkumalja matkalle. Kylmäkaapeilla kävi kova kuhina, ja itsekin ostin ison kassin tuotteita niin matkaa kuin tulevia iltojakin varten. Paikan päällä nautin yhden 8,0 % ABV tynnyrikypsytetyn siiderin, koska luonnollisesti sitä ei saanut myydä mukaan. Onneksi 11,0 % barley winejä kuitenkin sai.
Veitsitehdas, jossa panimo sijaitsee, on aina ollut mielestäni idyllisen kylän ylivoimaisesti rumin rakennus. Ei se julkisivu ole remontin myötä kauheasti kaunistunut, mutta nurkan taakse kun viitsii kävellä niin muutos on valtava. Veitsitehtaasta on rakennettu täysiverinen vierailukeskus joka on toki turhan moderni tähän kylään, mutta kuitenkin melko tyylikäs. Panimovierailun saa lisäksi toteutettua nykyään tyylikkäästi ylätasanteilta, joista näkymä tiloihin on erinomainen. Siitä on hetki kun olen Fiskarsin panimolla viimeksi käynyt, ja melkoisesti on sen jälkeen tapahtunut. Suomenlinnan panimon tuotanto on siirtynyt tänne, jolloin eroteltiin erikseen Jarin "villi puoli" ja Suomenlinnan "puhdas puoli", jossa myös Fiskarsin puhtaat oluet tehdään. Villi puoli onkin sitten melko villi, kun Suomen ainoan vakavasti otettavan villihiivapanimon ja Suomen kovimman tynnyriprojektin tynnyrikasa alkaa olla jo kiitettävän kokoinen. Lisäksi löytyy kaksi nelinumeroisen litramäärän vetävää foederia (ei kuvassa kun kuva ei ollut terävä) sekä Suomen ainoa koelschip, jonka tuloksia odotellaan vielä ainakin tämän vuoden lopulle, ellei pidempään. Myös uusi valtava tölkityslinjasto, sekä Laitilalta kopioidun laitteiston myötä erinomaista lopputuotosta alkoholittomalle sektorille tekevä alkoholinpoisto tuovat hyvän lisän panimon toimintaan. Maistelun oluet olivat luonnollisesti kaikki laadukkaita ja maukkaita.
Kävimme tällä matkalla tutustumassa kahteen hyvin erilaiseen, mutta kuitenkin sydämeltään melko samanlaiseen panimoon, joissa kokeillaan paljon mutta ei tingitä lopputuotteen laadusta. Vastaanotto molemmissa oli lämmin, eikä tämä ainakaan vähennä halua ostaa näiden pajojen tuotteita. Toivon pelkkää menestystä molemmille ja jään odottamaan mihin Suomen Olutseuran seuraava retki suuntautuu.
No comments:
Post a Comment