Alkon heinäkuun erikoiserä

Oluiden sokkomaisteluhan onkin jo tuttua puuhaa, joten käydään heti asiaan. Tällä kertaa oluita oli tarjolla peräti kahdeksan enkä edes lukenut teemaa etukäteen. Arviot on tehty ilman mitään ennakkotietoja ja oluiden nimet luettu vasta koko maistelun jälkeen, samoin kuin teematiedot.

Olut 1:

Samea keltainen kevyellä vaahdolla. Tuoksussa hedelmäisyyttä mutta myös hiivan käymisaromeja. Maussa hedelmää ja humalaa mutta myös samaa vienoa hiivaisuutta. Ei tämä ihan perus IPA ainakaan ole. Ehkä humaloitu saison? Ihan kelpo kamaa kuitenkin. Sitruksinen.

Olut oli Borg Sólveig Nr. 25. Vehnä-IPA. No, olihan se sinne päin. Hieman paremmaksi olen tämän 2016 Oljenkorren hanasta arvostanut, mutta hyvä oli edelleen.

Olut 2:

Samea kultainen matalalla vaahdolla. Aika mieto ja mitäänsanomaton tuoksu. Maussa hieman hedelmää, mallasta, humalaa. Ei juuri muuta. Tästä tulee mieleen lähinnä joku pale ale tai session IPA. Hyvää keskitasoa, mutta ei kummoinen.

Tämä oli Austmannin Utpå. Enpä olisi heti witbieriksi keksinyt. Ei ole tyylissään erityisen hyvä.

Olut 3:

Kirkas kultainen, matalalla vaahdolla. Tuoksussa makeaa mallasta ja karamellia. Maussa makeaa mallasta, metallista alkoholia ja humalaa. Tästä tulee kyllä joku vahva eurolager mieleen. Tuplapukkinen, mutta ei aivan yhtä metallinen. Juotava, joten kuten.

Tämähän oli Oppigårdsin Amarillo, tuttu tuote. Selvästi parempana olen kyllä tätä pitänyt, liekö ollut ennakko-odotusten sävyttämä maisto vai onko jotain muuttunut. Nykyisellään jättäisin hyllyyn.

Olut 4:

Kirkas keltainen, matalalla vaahdolla tämäkin. Tuoksu makeaa ja hedelmäistä mallasta. Maku jatkaa samoilla linjoilla. Kevyt, mutta ei vetinen. Aika rapsakka humalointi. Liian hedelmäinen ollakseen pils, mutta voisiko olla IPL? Joku Saimaan lager?

No, ainakin maa meni oikein. Stadin Mosaical Extra Pale Ale. Ei ollut tuttu ennestään, mutta ihan mielelläänhän tätäkin joi. Kepeys jotenkin hämäsi lagerin suuntaan vaikka siitähän ei ollut kyse.

Olut 5:

Hieman samea kultainen matalalla vaahdolla. Omituinen tuoksu. Ehkä yrttinen. Tai lantaa? Kyllä, lantaa se on. Maku katkera, hieman lantainen, reilusti humaloitu. Tästä tulee mieleen se Fiskarsin villpaitaolut. Sitä lähden paremman arvauksen puutteessa veikkaamaan. Ei tämäkään hyvää ole.

Tämä oli tastingin suurin yllätys, sillä Donut Islandin Frisco Disco on mielestäni aivan kelvollinen tuote, jos nyt ei ihan tekijöidensä parhaimmistoa. Liekö huono erä vai huono pullo, mutta tätä en kyllä ostaisi.

Olut 6:

Samea, jopa maitomainen keltainen väri. Matala kermainen vaahto. Hedelmä tuoksuu jo ennen kuin ehdin viedä lasia nenälle. Nyt on NEIPAa. Tuoksu on mehuisaa hedelmää, samoin maku. Mukava suuntuntuma ja "peräkärryäkin" on reippaasti. Veikkaan kotimaista NEIPAa. Maku tuo mieleen Donut Islandin I Hop It's Not a Problem #3:n, mutta pidän todennäköisempänä kuitenkin jotain Cool Headin tuotosta.

Osuuhan nämä edes välillä. Tämä oli Cool Headin Over the Galaxies NEIPA. Itse asiassa uusi 2.0 versio siitä. Toimii tämäkin.

Olut 7:

Kirkas punertavan ruskea, matalalla vaahdolla. Aloin edellisen kohdalla aavistella teemaksi jotain kotimaista, joten olisiko tämä Thora? Se taitaa kyllä olla samea. Tuoksu hieman marjainen ja makea. Maku marjainen, maltainen, hieman hapan, hieman makea. Hyvä ja tasapainoinen olut. Edelleen se Thora kummittelee mielessä. Joku happamahko marjaolut kuitenkin. Ei berliner.

Tämä olikin viimeisen oluen kanssa uusinta viime kuun erikoiserästä, Nómada Revontulet. Mikäs järki tässä nyt oli? Ei siinä, hyväähän tämä oli. Parempaa kuin muistelin. Ja taisi vieläpä puuttua kesäkuun pruuvista, joten sikäli ansaitusti paikalla. Arvaus meni jokseenkin sinne päin.

Olut 8:Kirkas tumma punaruskea matalalla ruskeaan taittuvalla vaahdolla. Tuoksu marjainen, tamminen, makea. En mene lankaan niin kuin viime kuussa. Tämän täytyy olla Goudenband. Maussa marjaa, makeaa mallasta, tammea, happamuutta. Edelleen Goudenband, mutta paremmassa iskussa kuin kuukausi sitten. Kotimaisten teemaan sopimattomuus epäilyttää, mutta en keksi mikä muukaan tämä olisi. Pruuvin paras. Hyvää.

Ja kuten jo edellisestä pystyi arvaamaan, tämähän tosiaan oli se Goudenband. Ja nyt yhtä hyvänä kuin muistelinkin. Juhannuksenakin tätä tuli juotua, tosin silloin se ei ollut ihan näin hyvää. Mene ja tiedä.

Teemoihin tutustuessa yllätyin kuin Kurikassa konsanaan, kun teemoja olikin yhden sijasta kolme. Tai siis tälle kuulle kaksi, "Kesäiset vehnäoluet" ja "Humalalajikkeet". Lisäksi "Trendikkäitä hapanoluita" oli kaksi uusintakierroksella jostain syystä. Vehnäolut-teema oli jokseenkin täysi mahalasku. Hyvän Solveigin kaveriksi on löydetty vain yksi witbier joka ei maistu witbieriltä ja Iso-Kallan vehnä jota ei saatu edes pruuviin. Humalateema nyt oli edes sinne päin, joskin siihenkin olisi voinut valikoida ehkä vielä vähän paremmin lajikkeidensa makua esiin tuovia yksilöitä. Nyt ainakin Amarillo saa ihan turhaan huonon maineen.

Mielenkiintoinen pruuvi joka tapauksessa ja kyllä näihin edelleen mieluummin pyrkii ehtimään kuin perinteisempiin. Ehkä tämä erikoiseräkonseptikin jossain vaiheessa nousee jaloilleen.