Alkon heinäkuun erikoiserä

Oluiden sokkomaisteluhan onkin jo tuttua puuhaa, joten käydään heti asiaan. Tällä kertaa oluita oli tarjolla peräti kahdeksan enkä edes lukenut teemaa etukäteen. Arviot on tehty ilman mitään ennakkotietoja ja oluiden nimet luettu vasta koko maistelun jälkeen, samoin kuin teematiedot.

Olut 1:

Samea keltainen kevyellä vaahdolla. Tuoksussa hedelmäisyyttä mutta myös hiivan käymisaromeja. Maussa hedelmää ja humalaa mutta myös samaa vienoa hiivaisuutta. Ei tämä ihan perus IPA ainakaan ole. Ehkä humaloitu saison? Ihan kelpo kamaa kuitenkin. Sitruksinen.

Olut oli Borg Sólveig Nr. 25. Vehnä-IPA. No, olihan se sinne päin. Hieman paremmaksi olen tämän 2016 Oljenkorren hanasta arvostanut, mutta hyvä oli edelleen.

Olut 2:

Samea kultainen matalalla vaahdolla. Aika mieto ja mitäänsanomaton tuoksu. Maussa hieman hedelmää, mallasta, humalaa. Ei juuri muuta. Tästä tulee mieleen lähinnä joku pale ale tai session IPA. Hyvää keskitasoa, mutta ei kummoinen.

Tämä oli Austmannin Utpå. Enpä olisi heti witbieriksi keksinyt. Ei ole tyylissään erityisen hyvä.

Olut 3:

Kirkas kultainen, matalalla vaahdolla. Tuoksussa makeaa mallasta ja karamellia. Maussa makeaa mallasta, metallista alkoholia ja humalaa. Tästä tulee kyllä joku vahva eurolager mieleen. Tuplapukkinen, mutta ei aivan yhtä metallinen. Juotava, joten kuten.

Tämähän oli Oppigårdsin Amarillo, tuttu tuote. Selvästi parempana olen kyllä tätä pitänyt, liekö ollut ennakko-odotusten sävyttämä maisto vai onko jotain muuttunut. Nykyisellään jättäisin hyllyyn.

Olut 4:

Kirkas keltainen, matalalla vaahdolla tämäkin. Tuoksu makeaa ja hedelmäistä mallasta. Maku jatkaa samoilla linjoilla. Kevyt, mutta ei vetinen. Aika rapsakka humalointi. Liian hedelmäinen ollakseen pils, mutta voisiko olla IPL? Joku Saimaan lager?

No, ainakin maa meni oikein. Stadin Mosaical Extra Pale Ale. Ei ollut tuttu ennestään, mutta ihan mielelläänhän tätäkin joi. Kepeys jotenkin hämäsi lagerin suuntaan vaikka siitähän ei ollut kyse.

Olut 5:

Hieman samea kultainen matalalla vaahdolla. Omituinen tuoksu. Ehkä yrttinen. Tai lantaa? Kyllä, lantaa se on. Maku katkera, hieman lantainen, reilusti humaloitu. Tästä tulee mieleen se Fiskarsin villpaitaolut. Sitä lähden paremman arvauksen puutteessa veikkaamaan. Ei tämäkään hyvää ole.

Tämä oli tastingin suurin yllätys, sillä Donut Islandin Frisco Disco on mielestäni aivan kelvollinen tuote, jos nyt ei ihan tekijöidensä parhaimmistoa. Liekö huono erä vai huono pullo, mutta tätä en kyllä ostaisi.

Olut 6:

Samea, jopa maitomainen keltainen väri. Matala kermainen vaahto. Hedelmä tuoksuu jo ennen kuin ehdin viedä lasia nenälle. Nyt on NEIPAa. Tuoksu on mehuisaa hedelmää, samoin maku. Mukava suuntuntuma ja "peräkärryäkin" on reippaasti. Veikkaan kotimaista NEIPAa. Maku tuo mieleen Donut Islandin I Hop It's Not a Problem #3:n, mutta pidän todennäköisempänä kuitenkin jotain Cool Headin tuotosta.

Osuuhan nämä edes välillä. Tämä oli Cool Headin Over the Galaxies NEIPA. Itse asiassa uusi 2.0 versio siitä. Toimii tämäkin.

Olut 7:

Kirkas punertavan ruskea, matalalla vaahdolla. Aloin edellisen kohdalla aavistella teemaksi jotain kotimaista, joten olisiko tämä Thora? Se taitaa kyllä olla samea. Tuoksu hieman marjainen ja makea. Maku marjainen, maltainen, hieman hapan, hieman makea. Hyvä ja tasapainoinen olut. Edelleen se Thora kummittelee mielessä. Joku happamahko marjaolut kuitenkin. Ei berliner.

Tämä olikin viimeisen oluen kanssa uusinta viime kuun erikoiserästä, Nómada Revontulet. Mikäs järki tässä nyt oli? Ei siinä, hyväähän tämä oli. Parempaa kuin muistelin. Ja taisi vieläpä puuttua kesäkuun pruuvista, joten sikäli ansaitusti paikalla. Arvaus meni jokseenkin sinne päin.

Olut 8:Kirkas tumma punaruskea matalalla ruskeaan taittuvalla vaahdolla. Tuoksu marjainen, tamminen, makea. En mene lankaan niin kuin viime kuussa. Tämän täytyy olla Goudenband. Maussa marjaa, makeaa mallasta, tammea, happamuutta. Edelleen Goudenband, mutta paremmassa iskussa kuin kuukausi sitten. Kotimaisten teemaan sopimattomuus epäilyttää, mutta en keksi mikä muukaan tämä olisi. Pruuvin paras. Hyvää.

Ja kuten jo edellisestä pystyi arvaamaan, tämähän tosiaan oli se Goudenband. Ja nyt yhtä hyvänä kuin muistelinkin. Juhannuksenakin tätä tuli juotua, tosin silloin se ei ollut ihan näin hyvää. Mene ja tiedä.

Teemoihin tutustuessa yllätyin kuin Kurikassa konsanaan, kun teemoja olikin yhden sijasta kolme. Tai siis tälle kuulle kaksi, "Kesäiset vehnäoluet" ja "Humalalajikkeet". Lisäksi "Trendikkäitä hapanoluita" oli kaksi uusintakierroksella jostain syystä. Vehnäolut-teema oli jokseenkin täysi mahalasku. Hyvän Solveigin kaveriksi on löydetty vain yksi witbier joka ei maistu witbieriltä ja Iso-Kallan vehnä jota ei saatu edes pruuviin. Humalateema nyt oli edes sinne päin, joskin siihenkin olisi voinut valikoida ehkä vielä vähän paremmin lajikkeidensa makua esiin tuovia yksilöitä. Nyt ainakin Amarillo saa ihan turhaan huonon maineen.

Mielenkiintoinen pruuvi joka tapauksessa ja kyllä näihin edelleen mieluummin pyrkii ehtimään kuin perinteisempiin. Ehkä tämä erikoiseräkonseptikin jossain vaiheessa nousee jaloilleen.

Alkon kesäkuun erikoiserä

 Kun aloin aikanaan käymään Alkon mediapruuveissa, harmittelin sitä että sokkomaistelu oli tarjolla vain viineille. Nyt erikoiserien myötä myös olutniilot ovat alkaneet päästä nauttimaan sokkomaisteluista, joskin vain erikoiserien osalta. Maisteltavana oli kolme neljästä oluesta. Luin vahingossa erikoiserän teeman "Trendikkäät hapanoluet" etukäteen. Vaikka happamista pidänkin, tämä ei varsinaisesti kuulostanut kovin "erikoiselta".

Oluet on maistettu ilman sen suurempia ennakkotietoja ja nimet tarkistettu vasta jälkikäteen.

Olut A:

Samean keltainen, matalahko vaahto. Tuoksu erittäin hapan, hieman omenainen. Maussa samoja piirteitä yllättävänkin intensiivisesti. Omenaisuutta, happamuutta, marjaisuutta? En ole varma maistanko suolaa vai en, mutta totean että lactobacillusta se varmaan kuitenkin on. Kyllä tämän täytyy olla joku moderni kattilasour. Hyvää. Veikkaan jotain Cool Headin gosea.

Olut oli Hiisi Itse. Yllättävä mutta tervetullut comeback mainiolta hapanoluelta. Ratebeer-pisteet sokkona olivat lähes tarkalleen samat kuin aiemmin festareilla annetut. Eikä tuo veikkaus nyt kovin pahasti pieleen mennyt.

Olut B:

Samea on tämäkin, enemmän kultaa kuin keltaista. Vähän enemmän vaahtoa. Tuoksu miedosti hapan ja hieman tallisen tunkkainen. Saison? Maku on myös hapan, samaa tallisuutta ja myös selvästi humalaa. Saison kolkuttelee edelleen takaraivossa, mutta alan kallistua jonkinlaisen sour IPAn suuntaan. Pidän kyllä tästäkin, joskaan en yhtä paljon kuin edellisestä.

Olut oli To Øl Sur Citra. Ihan kohdalleen osui siis tämäkin. Arvio myös hyvin samoilla linjoilla aiemmin One Pintin hanasta maistetun kanssa. Aivan kelpo tuote.

Olut C:

Kirkas syvän tumma punainen tai punaruskea. Pienikuplainen hieman beige vaahto. Tuoksussa hapanta kirsikkaa. Makeutta. Vähän ehkä liikaakin. Maussa elegantti kevyt happamuus ja lähinnä makeaa kirsikkaa. Melko ohut. Ehkä Boon Kriek tai jopa Neuzellerin kirsikkaolut? Ei tämäkään huono ole, mutta selvästi kolmikon heikoin.

Olut oli Liefmans Goudenband. Tämä oli kyllä monella tapaa pettymys. Goudenbandia on nähty Alkossa niin monesti että tuominen osaksi erikoiserää tuntuu aika oudolta. Lisäksi maku oli paljon flätimpi ja tylsempi kuin aiemmin. Lieneekö karahvissa seisottamisella osuutta asiaan, mutta tässä kunnossa en ehkä Goudenbandia ostaisi. Käykää mielummin One Pintissä maistamassa tynnyrikypsytetty versio jos sitä on vielä jäljellä. On meinaan hyvää.

Uuden ajan alku - One Pintin Belgian omatuonnit 2018

Hieman hämäävä otsikko, sillä nämä kaksi asiaa eivät liity toisiinsa. Itse postaus kertoo belgitastingista, ihan hetken kuluttua. Sitä ennen pieni käytännön asia. Nokkelimmat huomasivatkin jo että blogin osoite on vaihtunut. Tumblr tuli todettua todella huonoksi ja kankeaksi alustaksi jo kauan sitten, mutta kukapa sitä jaksaisi muuttua muuten kuin pakon edessä. Ilmeisesti GDPR - muutokset jotenkin särkivät koko alustan ainakin hetkeksi, joten siirrytään nyt sitten edes vähän parempaan paikkaan. Aiemmat postaukset tulevat toivottavasti jatkossakin löytymään vanhasta osoitteesta.

Tämän ulkoasu päivittyy sitten joskus kun on aikaa ja intoa.

Matkasuunnitelmaa vailla

 

En tiedä kertooko väliotsikko myös itse tuontimatkasta, mutta ainakin se kertoo tästä tastingista. Olimme sopineet että hakureissun poikkeuksellisesti yksin tehnyt Pintin ja nykyisin myös Paloaseman Panimon omistava Pekka Montin pitäisi tastingin, mutta listaa en tahtonut saada millään miehestä irti. Kun sitten soittelimme maistelua edeltävänä päivänä, emme vieläkään sopineet listaa vaan sovimme että Pekka maistattaisi improvisoidusti panimoilta joilla oli henkilökohtaisesti käynyt. Niistä ainakin tarinaa riittäisi. Suosittelen konseptia jatkossa.

Aloitimme maistelun oikeaoppisesti kevyestä päästä, "Belgian nuorimman panimomestarin", silloin 15-vuotiaan Jan Panneelsin suunnittelema Vrijstaat Vanmol Janimal. Kevyt kesäjuoma olikin oikein maistuva eikä kovinkaan vetinen, vaikka voltteja ei ollut nimeksikään. Vanmol vaikutti kaikin puolin sympaattiselta panimolta, jolta pitänee maistaa jotain muutakin ennen kuin kaapista loppuvat.

Raadin arvio: 3½ (3½ - 4)

Seuraavana saimme eteemme tasapainoisen sourin, jota ravintolapäällikkö Allu sanoi juoneensa enemmän kuin mitään muuta tämän tuontierän olutta. Kyseessä oli Roman Rebelse Strop. Erittäin hyvin omaan makuuni osuva brettainen golden ale, jossa happamuutta oli vähän, mutta tyyliin sopivasti.

Raadin arvio: 4- (3 - 4)

Cnuddellahan on joka reissulla käytävä, joten Cnuddea oli tähänkin tastingiin saatava. Paikalliset eivät kuulemma muuten tätä harvakseltaan pantua herkkua juo juuri lainkaan kun erissä on liikaa laatuvaihtelua. Tastingiin valikoitui hieman Oud Bruinia harvemmin saatavilla oleva Cnudde Bizon, jossa on 2/3 Oud Bruinia ja 1/3 erittäin intensiivistä kirsikkaolutta. Tämä erä oli hieman aiempia laihempi, mutta silti oikein maistuva. Tuoksu kyllä lupasi hieman enemmän kuin maku pystyi lunastamaan.

Raadin arvio: 3½ (3+ - 4)

Seuraavana oli vuorossa hieman erikoisempi tuttavuus, omakotitaloalueella isossa kliinisessä kellarissa (ei, omistajana ei ollut Dieter Laser) sijaitseva Dok's, joka oli tehnyt Dok's Blond oluestaan kaksi eri versiota. Toisessa maustehässäkkä oli normaalin reseptin takaan kokonaisina, toisessa ("2") rouhittuna. Panimomestari itse ei ollut maistanut näiden välillä eroa, mutta nyt eri versiot laitettiin ammattitaitoisen raadin testiin. Ei löytynyt eroa, ei. Luulin sen ensin löytäväni, mutta sokkotesti osoitti luulon vääräksi. Ihan hyvää tämäkin silti oli.

Raadin arvio: 3½ (2½ - 4-)

Ainoa toiveeni listan suhteen oli että myös Hof ten Dormaalilta maistetaan jotain. Panimo oli ollut positiivinen tuttavuus viime vuoden Helsinki Beer Festivalista lähtien ja tämän omatuontierän listaltakin oli tullut jo pari erinomaista tuotetta maistettua. Lisäksi nuo lasit ovat pirun hienoja. Koska perushapan Zure van Tildonk oli tullut maistettua aiemmin, otettiin maisteluun mukaan tyrnillä maustettu Hof Ten Dormaal Duindoorn. Aivan erinomainen oli tämäkin.

Raadin arvio: 4 (3½ - 4½)

De Kroon on siitä erikoinen panimo, että heidän panimolaboratoriossaan testataan jotakuinkin kaikki Belgian oluet. Hyllyt olivat olleet täynnä Westyä ja kumppaneita. De Kroon Delvaux on olut josta panimomestari pitää sen verran että oli antanut sille oman nimensä. Erinomaisen tasapainoinen vahva belgiale. Vähän kuin Duvel tai Leffe Blonde jossa se vähäkin terävyys on korvattu pehmeydellä.

Raadin arvio: 4 (4- - 4½)

Suurena huipennuksena maistoimme tastingin tunnetuinta panimoa, Liefmansia. Maistettavana oli jo muutenkin erinomaisesta Goudenbandista punaviinitynnyrissä kypsytetty versio, Liefmans Goudenband Barrel Aged. Kompleksi, marjainen, hapan. Aivan mahtava tuote.

Raadin arvio: 4+ (4 - 4½)

Tasting soljui listattomanakin vakaan nousujohteisesti kohti huipennustaan. Voittajaksi selviytyi mainio Liefmans ja Pekalla riitti tarinaa läpi maistelun. En valitettavasti muista jutuista enää puoliakaan, mutta mitäs ette olleet paikalla. Opittepa.

Omat suosikkini menivät jokseenkin raadin suuntaviivojen mukaan. En lähde tällä kertaa Ratebeer-listausta tekemään. Viikonloppuna maistellaan mestarien liigan finaalin ohessa Saimaata. Seuraava postaus siis luultavasti siitä, ellen ehdi aloittaa USA-reissun postaussarjaa siinä välissä.

Ninjaedit: Ja omatuontilista koko komeudessaan löytyy täältä.