Alkon elokuun uutuuksia

 Pruuviin tuli tyypilliseen tapaan mentyä niin sokkona ettei ollut edes hajua onko luvassa erikoiserää vai mitä, mutta oluet olivat tällä kertaa vakiovalikoiman uutuuksia. Maistettu tietämättä mistään mitään.

Olut 1

Samea keltainen. Tuoksu aika puhdasta mallasta, vähän ehkä mausteinen tai tallinen. Maku hieman makeahko mutta melko puhdas, jotain hedelmäistä klangia mutta ei paljoa. Vähän humalaa. Heti olen aivan pihalla tyylistä. Voisiko olla joku Cold IPA? Vähän bockiin päin myös taittaa mutta samea. Voltteja lienee noin viisi.

Ehkä ostaisin, vähän riippuen mitä tämä nyt on.

Oli: Erdinger Weissbier 3.5/5 / 5,3 % / 3,49 € / 0,5 l

Ei kyllä banaani puskenut tarpeeksi läpi että olisin tämän napannut, mutta tosiaan, ostaisin. Aivan hyvä oluthan tämä on eikä hinnalla pilattu.

Olut 2

Kirkas, tumma kultainen. Tuoksu melko puhtaasti mallasta. Maussa katkeroa jo alusta lähtien, alkoholi puskee vähän läpi ja lopussakin katkeroa reilunlaisesti. Joku vahvahko lager tämä on, eli tyypillistä Alkoa. Ei huono, muttei erityisen hyväkään.

En ostaisi

Oli: Malmgård Strong Lager 3.3/5 / 8,5 % / 3,95 € / 0,5 l

No joo, onhan tässä tehosuhde ihan ok, ja on sentään kotimainen eikä jostain Keski-Euroopasta, mutta ei ole kyllä minun makuuni tällaiset tuotteet.

Olut 3

Todella tumma ruskea. Tuoksu melko kuivaa paahdettua mallasta ja häivähdys kahvia. Maku hieman tukevampi, mutta edelleen kuiva. Paahteinen, kahvinen, tummaa suklaata, humalaa. Ihan maistuvahan tämä oli, vaikka tuoksu oli turhan hento. Ihan hyvä ja virheetön kuiva stout.

Ostaisin

Oli: Hiisi Ohto Dark Lager 3.5/5 / 6,0 % / 4,39 € / 0,33 l

Stout vai dark lager, mitä näitä nyt on. Hyvä kuitenkin.

Olut 4

Täysin samea oranssi, ei juuri vaahtoa. Tuoksu on makea ja hapan, reilusti persikkaa ja aprikoosia. Maussa samat hedelmät ja sama makeus, sekä joku jälkimaku jota en oikein erota, ennen kuin juuri ennen oluen nimen lukemista. Lakritsihan se on! Eli eiköhän tässä CoolHeadin suuntaan mennä. Oikein hyvä, paras näistä neljästä.

Ostaisin

Oli: CoolHead Tiger Dreams 3.9/5 / 6,0 % / 5,95 € / 0,33 l

Tämähän on ilmeisesti jo viime kesän uutuuksia, mutta itselleni ja Alkolle nyt uusi tuttavuus. Kyllä Viikissä osataan tämä lakritsin ja hapanoluen yhdistelmä varsin mainiosti. Herkkua on.

Tässä vaiheessa selailin olutlistan läpi ja huomasin että maisteltavana olisi ollut erikoiserä siidereitä, jotka vaikuttivat hyvinkin mielenkiintoisilta. No ei kai siinä, turha näitä olisi ollutkin sokkona maistella niin maistellaan nämä nyt vielä ihan silmät auki.

Siideri 1: Abavas Apple Cider Medium

7,5 % / 3,88 € / 0,33 l

Varsin hyvä aloitus tähän erään. Tasapainoinen, ei rutikuiva, ei makea, eli mainostettu "puolikuiva" osuu ihan hyvin. 

Ostaisin - 3.8/5

Siideri 2: Domaine de la Galotière Cidre Biologique Brut

5,0 % / 9,47 € / 0,75 l

Varsin miellyttävä on tämäkin. Aito omena tulee etenkin tuoksussa vahvana. Kuiva, kuten esitekin sanoo, mutta ei liian kuiva. Jopa parempi kuin edellinen.

Ostaisin - 3.9/5

Siideri 3: Brinkhall Normanni

4,5 % / 4,10 € / 0,33 l

Vähän heikompi kuin edellinen, mutta tyyliltään hyvin samanlainen, ja onhan tämä sentään kotimainen.

Ostaisin - 3.7/5

Siideri 4: Brinkhall Somersetti

6,5 % / 4,94 € / 0,33 l

Edellinen oli esitteen mukaan puolimakea, tämä puolikuiva. Kauheasti en eroa väliltä löydä, vaikka jäännössokerissa sitä on lukemin 35-25. Tuntuma tässä on melkein makeampi ja tyyli melko erilainen. Maistuva on tämäkin, joskin edellistä huonompi. Ja pientä miinusta mustikkaan viittaavasta tölkin värimaailmasta.

Ostaisin - 3.6/5

Siideri 5: Lepola Hoppy

5,5 % / 6,02 € / 0,33 l

Lepolan on yleensä aika kova näissä, mutta tässä kuivahumalointi vie makumaailmaa turhan paljon Kopparbergin suuntaan. Ei tämä niin huono sentään ole, mutta tämän porukan huonoin, ja samalla myös kallein.

En ostaisi - 3.4/5

Aivan pätevä oli kuitenkin tämä siiderien erikoiserä, vaikka en nyt lähdekään oluteriin vertailemaan. Sellainen taitaa olla luvassa sitten tällä viikolla.

Craft Beer Garden Festival 2022

 

Cool Headin tapahtumat Korjaamolla kuuluivat omiin festarisuosikkeihini, joten täytynee laittaa koronan piikkiin että vasta nyt ehdin ensimmäistä kertaa kokeilemaan miten konsepti toimii Gardeniassa. Paikkahan on mitä mainioin ja ei kai se meininki huonommaksi ole muuttunut? Onneksi ei ole. Craft Beer Gardenin avauspäivään osui melkoinen paahde ja varjopaikkoja olisi voinut olla enemmänkin. Oletan että tämä ongelma oli vielä merkittävämpi toisena päivänä kun sää ei ollut yhtä suopea. Muuten valittamista on vaikea löytää. Hieno miljöö, mukavat panimot, hyvää ruokaa, juomavettä riittää ja vessoja on tarpeeksi. Myös paneelikeskustelu oli ainakin perjantaina yllättävän toimiva. Ennakkolippujen käytäntö oli hieman kankea ja haasteita oli sekä QR-koodin lukemisessa, että ohjelmiston käyttämisessä. Laskuvirhe pankissa osui kuitenkin minun edukseni ja käytin häpeämättä pari kortilleni epähuomiossa lisättyä juomaa. Ehkä tästä joku oppii jatkossa jotain. Vierailu oli kuitenkin mitä mukavin, ja toimi myös hauskana kontrastina seuraavan päivän hieman erilaiselle tapahtumalle. Siitä lisää toivottavasti huomenna.

Craft Beer Garden Festival 2022 Top 5:

1. Stockholm Brewing Key to the Cellar 4.3/5

- "Akkurat exclusive", paitsi täältäkin sai. Mahtava hapan.

2. Pühaste / Põhjala Chokoh Ha 4.1/5

- Kahdesta jälkkäristä se niukasti parempi. Chiliolutta pitää arvostaa silloin kun se onnistuu.

3. Põhjala / To Øl Sticks & Stones 4.1/5

- Ei tämä toinenkaan jälkkäri kauheasti heikompi ollut.

4. Ant Brew / Tuju Buddy Juice 3.9/5

- Festarin paras NEIPA oli myös halvin. Siitäs saitte hypemmät hypemehut.

5. Himo Alku Islay BA 3.9/5

- Islay-tynnyröityä sahtia? Ei ihan paras idea, mutta aika hyvä idea kuitenkin. Tai ainakin lopputulos.

Kellareiden aarteita vol. 7

Edellinen nyytikestihenkinen kellarien aarteet - maistelu saatiin pidettyä pandemiatilanteen hieman helpottaessa viime vuoden kesällä, silloin seitsemän rohkean raatilaisen voimin. Nyt meitä kerääntyi Helsingin puolelle Casa Urbanan hulppeaan penthouseen jopa yhdeksän, joista tosin yksi joutui jättämään leikin kesken ennen puolta väliä. Tarjolla oli jälleen kerran erittäin laaja skaala juotavaa niin kellareista kuin Alkon hyllyiltäkin.

Tälläkin kertaa maistelun avasi kotiolut, ja vaikka Sonicus ei nyt tominut isäntänä, sieltä se kotiolut oli kuitenkin tullut. Meillä ei ollut edes mitään tietoa mistä oluesta on kyse, jotain kellarista löytynyttä vanha. Todellinen "aarre" siis. Ikä ei tätä jonkinlaista IPA-tekelettä ollut kohdellut kovin hyvin. Funkkia, pahvia, vähän ehkä vihannestakin. Ei arvosanaa, mutta ei jatkoon.

Viime vuoden tapaan maistettiin yksi vuoden 2008 Schlaflyn Bière de Garde (UT ka vuosikerrattomalle 3,63). Säilytysvuosia tullut yks lisää, eikä se tätä ainakaan parantanut ole. Lisäkseni vain yksi raatilainen antoi tälle arvosanan.

Raadin arvio: 3+ (3+ - 3½), 0,26 alle keskiarvon.

Maistelua jatkettiin kevyestä päästä, kun Lehen Väike Punane Draakon (UT ka 3,09) oli ehtinyt jäähtyä tarpeeksi. Yrtti-chili sour ei varsinaisesti kuulostanut kaikkein houkuttelevimmalta vaihtoehdolta, mutta ei tämä oikeastaan huonokaan ollut. Kelpo suunpuhdistaja tuollaisen alun jälkeen. Raadista lisäkseni vain kaksi antoi pisteitä.

Raadin arvio: 2+ (2- - 2,9), 0,87 alle keskiarvon

Hiljalleen oli aika siirtyä parempiin oluisiin. Saksasta tuotu Maisel & Friends Marc's Chocolate Bock (UT ka 3,61) oli juuri mitä saksalaiselta suklaabockilta sopii odottaakin. Hillitty, tasapainoinen, maukas. Tähän saatiin jo 1+4 arviota.

Raadin arvio: 4- (3½ - 4), 0,17 yli keskiarvon

Ja sitten asiaan. Yksi jäsen, joka joutui turvautumaan Alkon kellariin oman ammottaessa tyhjyyttään, toi juotavaksi Schlenkerlan Eichea (UT ka 3,72). Schlenkerlalla ei voi mennä vikaan, eikä niin käynyt tälläkään kertaa.

Raadin arvio: 4- (3 - 4,3), 0,13 yli keskiarvon

Belgialainen Het Anker on myös yleensä melko varma valinta. Gouden Carolus Classic (UT ka 3,75) on juuri sitä: klassikko. Lämmittävän alkoholinen, maltaisen täyteläinen ja hiivaesterien monitahoiseksi tekemä olut on juuri sellainen, mitä viileään syysiltaan kaipaakin.

Raadin arvio: 4 (4- - 4), 0,14 yli keskiarvon

Maistelun pienin pullo oli aitoa "craft beeriä" Japanista, huomaamattoman näköisestä tokiolaisesta olutkaupasta. Daisen G Beerin Barley Wine 2018 (UT ka vuosikerrattomalle 3,50) johon panimomestari oli laittanut "omakätisen" allekirjoituksensa. Olut oli barley wine, eli se oli hyvää. Joskin ehkä parhaat päivänsä nähnyttä.

Raadin arvio: 3½ (3,3 - 4-), 0,01 yli keskiarvon

Illan ensimmäisen vahakorkkihaasteen tarjosi Mast Landingin ja Van Mollin yhteistyö Treacle Treat (UT ka 4,13). Kyseessä olikin kohtalaisen siirappinen tapaus, mutta ihan hyvällä tavalla. Maistui raadillemme mainiosti.

Raadin arvio: 4+ (4 - 4½), 0,07 yli keskiarvon

Melko takuuvarma panimo on ollut myös Sierra Nevada, jolta maisteltiin tällä kertaa mainion Narwhalin tynnyröity versio (UT ka 4,21). Tämän kanssa saatiin jo vähän enemmän arvioihin hajontaa, kun osa olisi laittanut oluen koko maistelun kärkeen ja osa kaksi tai kolmekin sijaa alemmas. Itselleni viskisyys ja kuiva paahteisuus ei aivan osunut maaliin, mutta hyvähän tämä silti oli.

Raadin arvio: 4 (3,7 - 4+), 0,32 alle keskiarvon

Cool Headin Bourbontynnyröity Masked Wrestler (UT ka 3,92) olikin jännittävä tapaus, sillä Cool Headin todella isot oluet eivät ole juuri osuneet maaliin viime aikoina, enkä koskaan edes maistanut perusversiota luchadorista. Tässä pelot olivat kuitenkin turhia, sillä kyseessä oli varsin mainio olut, jossa mieto chilin polte pelasi hienosti yhteen viskistoutin kanssa. Ei tässä ehkä kolmesta eri chililajikkeesta saatu irti muuta kuin hienoja sanoja pulloon, mutta lopputulos on joka tapauksessa onnistunut.

Raadin arvio: 4 (3,7 - 4+), 0,07 yli keskiarvon

Maistelun päätti kellarin pohjalta kaivettu BrewDogin Abstrakt AB:20 (UT ka 4,06) eli Abstrakt ajalta kun ne kaikki olivat vielä sekä hyviä että päräyttäviä. Kyseessä vieläpä barley winen ja imperial stoutin sekoitus! Pidin tästä hurjasti kun tämä oli tuore, mutta aika oli kyllä nyt karulla tavalla tehnyt tehtävänsä, koska jäljellä oli vain siirappisen makeaa mallaslientä ilman hiilihappoja tai minkäänlaista tasapainoa. Pettymys, vaikka ei tämä aktiivisen pahaa sentään ollut.

Raadin arvio: 3½ (3 - 4), 0,50 alle keskiarvon

Oluet laitettiin maistelun aikana paremmuusjärjestykseen siten, että maistetulle oluelle päätettiin aina demokraattisesti paikka rivistössä kun se oli maistettu. Tällä menetelmällä saatu lopputulos on nähtävissä yllä, ja voittajaksi selvisi siis Schlenkerla, vaikka se hävisikin yhteispisteissä (huom osin vajaa raati) monelle muulle. Yhteispisteissä voiton vei itse asiassa Treacle Treat, jonka oli tyytyminen vasta neljänteen sijaan jonossa.

Maistelun paras: Mast Landing / Van Moll Treacle Treat

Oma Suosikki: Aecht Schlenkerla Eiche

Raadin yliarvostama: Maisel & Friends Marc's Chocolate Bock

Raadin aliarvostama: Lehe Väike Punane Draakon

Helsingin olutkentän uudet tuulet testissä

Kesällä on Helsingin olutkentällä tapahtunut vaikka kuinka. Koska välttelen väkijoukkoja kulkutaudeista riippumatta, olen ottanut uusiin muotipaikkoihin tuntumaa vähän jälkijunassa. Hyviä ja mielenkiintoisia paikkoja kuitenkin, niin sama näistä on jotain kirjoittaakin.

Juova Hanahuone

Olin kuullut huhuja "Peltosen Jyrkin uudesta baarista" jossa hanoja on erittäin komea rivistö, ja täältä ne huhut lähtivät. Jyrki kun tuntuu olevan kaikessa mukana, niin tässä on lisäksi kaikki muutkin mukana. Moni suomalainen trendipanimo, kaukaisin Oulusta asti, on yhdistänyt voimansa yhteen isoon hanahuoneeseen (selvästi parempi termi kuin taproom) jossa tulee olemaan näiltä kaikilta oluita hanassa. Oman lisänsä keitokseen tuo vielä panimotoiminnan lisäksi maahantuontia harrastava Pien, sekä laadukkaat viski-, viini-, cocktail- ja ruokavalikoimat. Ja se viskihana! Vaikea tästä paikasta on toistaiseksi pahaa sanottavaa keksiä. Panimoittain jaoteltu sisustus toimii ja valikoimat ovat toistaiseksi olleet rautaa. Jos nyt ruoan osalta ei tällä aivan Sori Taproomin jättämää aukkoa Kaisaniemessä paikattu, niin juomien osalta kyllä.

Juomat: 9/10

Ruoat: 7/10

Uutuus: 8/10

Tunnelma: 8/10

Kokonaisarvosana: 8/10

Mad Hopper Brewing

Viisi Penniä on jo vuosia ollut Helsingin olutravintoloiden aatelia, eikä vähiten mainion keittiönsä takia. Nyt yhtälöön lisättiin oma panimo, ja tuotanto laitettiin heti isolleen. Valikoimasta löytyy jatkuvasti 10+ oman panimon tuotetta. Päädyin testaamaan ensi visiitillä näistä kahdeksan ja lopputulos oli jokseenkin aiemmin kuulemieni tarinoiden mukainen. Huonoja oluista ei ollut yksikään, mutta harva myöskään erityisesti vakuutti. Hyvää, virheetöntä perustekemistä, mutta kovin luonteikkaita näistä ei vielä ole uskallettu tehdä. Ihan ymmärrettävä linja näinä aikoina ja virheiden välttely antaa kyllä lupauksia tulevasta. Ja ruoan kanssa nämä varmasti menevät melkein kaikki. Testasin myös portobello sliderit ja niiden perusteella keittiön taso ei ole ainakaan laskenut. 

Juomat: 7/10

Ruoat: 9/10

Uutuus: 7/10

Tunnelma: 8/10

Kokonaisarvosana: 8-

Satuin vielä käymään tämän postauksen kirjoittamisen jälkeen uudelleen Pennissä ja tällä kertaa pääsin tutustumaan myös panimoon ja syömään hieman isommin. Komeaa on, kapasiteettia riittää, keittiö edelleen tikissä. Kokeillut oluet, eli Black Magic Nitro ja Yummy Frisky fruited NEIPA olivat itse asiassa myös parempia kuin aiemmat. Pidetään silti arvosanat ennallaan.

CoolHead taproom

CoolHeadin kauan odotettu siirtymä kaukaa Tuusulasta pääkaupungin sykkeeseen on hiljalleen tapahtumassa. Taproom on tullut edeltä Gardeniaan ja panimo tulee joskus perässä. Rakennus on tällaiseen käyttöön aivan huikea ja tarjoaa varmasti hyvin monipuolisen tilan mm tapahtumien järjestämiseen. Tällä hetkellä lasin määrä on kuitenkin enemmän taakka kuin etu, sen verran karun selkeästi panimolaitteita odottava tyhjä hiekkakenttä nyt ikkunasta näkyy. Täältäkin saa sentään juomien kylkeen ruokaa, kun Story valmistaa paikalla hapanjuuripizzaa ja "pizza dogeja". Juomavalikoima painottui vieraillessani turhan vahvasti soureihin, kun panimolla kuitenkin osataan hyvin muutakin tehdä. Omien ja vieraiden hanojen välille valittu 2:1 suhde oli kuitenkin toimiva ja pizza oli erinomaista.

Juomat: 7/10

Ruoat: 8/10

Uutuus: 9/10

Tunnelma: 7/10

Kokonaisarvosana: 8-

Hyviä paikkoja jokainen! Keran hallit olisin tähän vielä ottanut mukaan, mutta en ole onnistunut käymään siellä niin että Tired Unclen taproom olisi auki. Mutta käykää nyt ainakin näissä. Ja saa siellä Kerassakin käydä. 

Alkon kesän ensimmäinen sokkopruuvi

Myös Alkon olutpruuvit joutuivat koronan uhriksi keväällä ja nyt on sitten hieman kirittävää. Siksi tässä kesän pruuvikauden avanneessa olikin lähinnä kevään aikana tulleita uutuuksia ja viikon päästä päästään sitten paremmin kiinni tuoreempiin uutuuksiin. En itse kuitenkaan juurikaan Alkossa koronan aikaan vieraillut, joten minulle tässä oli uusia oikein hyvin. Korona oli Alkossa huomioitu esimerkillisesti, tiloissa oli erittäin väljää ja juomat oli katettu valmiiksi pöytiin. Mukana myös (tämä selvisi minulle vasta maistelun jälkeen) seuraava erä "Pientuottajien taidonnäytteet" erikoiserää, eli vanhaa käsityöläissarjaa. Oluet maisteltu siis ilman täkään ennakkotietoa, sokkona.

Olut 1

Lähes väritön, kuin lasten siideri. Tuoksu ja maku hyvin viljaista mallasta, hieman väljähtänyttäkin. Tuskin tämä alkoholiton on kuten ulkonäöstä veikkasin, mutta tuo mieleen lähinnä Budweiserin.

En ostaisi

Oli: RPS Comono Mexican Lager 1.9/5 / 4,6 % / 3,21 € / 0,33 l

No, maanosa osui kohdalleen. En tiedä mikä kännissä ja läpällä idea tämä on ollut, mutta ei naurattanut.

Olut 2

Hieman ruma samea tumman keltainen. Tuoksu melko katkera. Maku katkeraa mallasta, käynyttä hedelmää, vähän humalaa. Ei ole kummoinen tämäkään. Joku euro-IPA.

En ostaisi

Oli: Fiskarsin Ariana Vehnä 2.6/5 / 6,2 % / 4,46 € / 0,33 l

Ei ollut euro-IPA, mutta ei oikein onnistunutkaan. Miksi tästä on noin vahva pitänyt tehdä? Se selittää ison osan heikkoa kokemusta minusta tällä tyylillä.

Olut 3

Kaunis tumman meripihkainen, kirkas. Tuoksu aika makea, alkoholikin puskee läpi mutta ihan mukavalla tavalla. Maku yllättäen selvästi kuivempi ja ohuempi. Vähän pihkaa ja katkera jälkimaku. Omituinen tapaus. Joku amber ale.

En ostaisi

Oli: Hitachino Nest Amber Ale 3.1/5 / 6,0 % / 3,99 € / 0,33 l

Tyyliä nyt ei ollu mitenkään haastava arvata, tuottajaa en kyllä olisi arvannut. Tämä oli siis ainoana "Mielenkiintoinen Japani" teemalla tässä pruuvissa. Olin maistanut 8 vuotta sitten viimeksi ja pitänyt hieman enemmän, mutta aika sama oli arvio nyt kuin silloin.

Olut 4

Hieman samea kullanoranssi. Tuoksu mukavan pehmeä, makea ja hieman hedelmäinen. Maussa samaa trooppista hedelmää, vähän makeutta, humalaa. Paras tähän asti. Maut sinänsä ihan jiirissä mutta vähän laimeaksi tämä lopulta jää. APA.

En ostaisi

Oli: Maku Brewing MakuRIPA 3.3/5 / 5,7 % / 3,69 € / 0,33 l

"Vähän laimeaksi jääminen" on Makun oluille tyypillistä. Joku toinen, tai minäkin jollain toisella kertaa, toki kutsuisi sitä tyylikkyydeksi. Tällä kertaa näin päin.

Olut 5

Hieman samea meripihkainen. Tuoksu tässäkin aika makea. Leipää ja hedelmää, vähän kuin hedelmäkakkua. Maussa vahvaa tekemistä, hedelmää, makeutta, reipas peräkärry. Veikkaan että tämä on jonkun astetta kovemman tekijän IPA.

Ostaisin

Oli: Plevna Smörre Ruis IPA 2020 3.7/5 / 5,6 % / 4,64 € / 0,33 l

No niin, tosiaan oltiin kovemman tekijän tuotteen kanssa tekemisissä. Koskipanimo ei petä, eikä pettänyt tälläkään kertaa. Tämä oli vielä jonkin verran parempi kuin muistelin.

Olut 6

Oikeastaan niin lähellä edellistä, että piti varmistaa etten maistanut samasta lasista uudestaan. Meripihka, hedelmä, peräkärry. Mitenhän lähelle edellistä sitten lopulta menee?

Ostaisin

Oli: Top Fuel Garage Special NEIPA 3.7/5 / 6,2 % / 4,99 € / 0,33 l

Että mitä? NEIPA? Katsokaa itse tuosta isosta kuvasta miltä se näyttää, mutta en olisi NEIPAksi lukenut ulkonäön, tuoksun, tai maun perusteella. Hyvä olut silti, ei siinä. Mutta ei tosiaan oltu kovin lähellä edellistä, paperilla.

Olut 7

Kirkkaan keltainen, hieman samea. Odotan hedelmäsouria, mutta kyllä sieltä tuoksun perusteella on jotain IPA-viritystä tiedossa. Ylimakea, käynyttä hedelmää, alkoholikin vähän puskee läpi. Ei herätä lupauksia. Maku on hieman parempi. Vähän makea, vähän hedelmäinen, reilusti katkerampi kuin odotin eikä erityisen viinainen. Tasapainossa tämä ei ainakaan ole. IPAa joltain tanskalaiselta trendipanimolta tai kotimaiselta vähemmän trendikkäältä.

En ostaisi

Oli: Masis Meadows of South Pacific DDH IPA 2.9/5 / 6,6 % / 6,66 € / 0,33 l

No siinä ja siinä onko Masis trendikäs, jotain vähän vanhempaa kotimaista veikkailin kuitenkin. Perkeleellisellä hinnalla tätä ainakin on paiskattu, joten pysyn mielipiteessäni, jääköön hyllyyn.

Olut 8

Kirkas oranssi ulkonäkö tuo mieleen lähinnä Irn-Bru limonadin. Tuoksu rehellisempää olutta, hieman mäntyistä makeaa mallasta. Turhake-IPA.

En ostaisi

Oli: Sonnisaari Randy West Coast IPA 3.1/5 / 6,4 % / 5,42 € / 0,33 l

No en ihan tällaista hutia odottanut Oulun herroilta. Mutta sellainen sieltä kuitenkin tuli.

Olut 9

Hieman samea punainen. Tuoksu erittäin makea ja hieman hapan. Taitaa olla kirsikkaa marjana. Maussa kirsikkaa, vähän vähemmän makeutta ja yllättäen myös vähän katkeruutta. Näin paikalle tullessani vahingossa kun yhteen lasiin kaadettiin vihreästä Ruosniemen tölkistä jotain, niin tämä lienee sitten se Ruosniemen Sour Cherry?

Ostaisin

Oli: Ruosniemen Raspberry Sour Ale 3.3/5 / 4,9 % / 4,48 € / 0,33 l

Vadelma, kirsikka, mitä näitä on. Helppoa se arvaaminen kuitenkin on jos näkee tölkin ennalta. Mutta tämä on kuitenkin aivan hyvä olut. Arvostin vajaa kuukausi sitten Pintin terassilla tämän vielä paremmaksi, mutta edelleen hyvä.

Olut 10

Kirkas vaaleankeltainen. Tuoksu hapan, jollain hedelmällä jota en aivan osaa nyt tunnistaa. Kai se sitruunaa on. Maku menee enemmän sinne happaman sitruunamehun puolelle. Ei kovin miellyttävä. Tämä saattoi myös olla se Ruosniemen tölkki.

En ostaisi

Oli: Coolhead Cucumber Sour 2.3/5 / 4,0 % / 4,81 € / 0,33 l

Tietysti, kurkkuhan se. Mutta ei tämä silti kovin hyvä ole. Olen maistanut ennenkin ja ollut pettynyt, nyt olin vielä pettyneempi. Pitäisi olla kaikki ainekset hienoksi juomaksi, mutta kun ei lähde niin ei lähde.

Olut 11

Kirkas tumma meripihka. Tuoksussa makeaa mallasta, karamellia, tummaa hedelmää. Maku jatkaa samoilla linjoilla ja bändiin liittyy mäntyä, reilusti lämmittävää alkoholia ja tuhti humalointi. Tämä on todella hyvä. Näin jonkun kädessä mustan barley wine pullon, mahdollisesti Mallaskoskelta. Tämä lienee se. Erittäin laadukas barley wine.

Ostaisin

Oli: Mallaskoski Barley Wine 4.1/5 / 12,0 % / 6,98 € / 0,33 l

On tällä hieman hintaakin, mutta kyllä tästä sen voi maksaa. Mainio olut, joka oli jälleen helppo arvata kun näki pullon etukäteen.

Olut 12

Kirkas hailakka kultainen. Tuoksussa lähinnä humalaa ja mallasta, ehkä vähän alkoholiakin. Maku lähinnä katkeraa ja kevyttä mallasta ja vähän humalaa. Tässä ei kyllä ole luonnetta edes nimeksi. Mitä lienee vahvaa eurolageria.

En ostaisi

Oli: Hiisi Kuu White Wine Pale Ale 2.7/5 / 8,0 % / 4,90 € / 0,33 l

Tälle täytyy kyllä antaa toinen mahdollisuus. Valkoviini on hyvin haastava yhdistelmä tällaisen kevyehkön pale alen kanssa, mutta nyt kun sen tietää, tästä voisi kuitenkin saada jotain irti. Hintakaan ei ole paha. Eli ehkä ostan vielä kerran, mutta sokkona ei kieltämättä vakuuttanut ollenkaan.

Olut 13

Pikimusta olut joka ei paljon valoa läpäise. Intensiivinen tuoksu makeaa paahteista mallasta, tummaa suklaata, kahvia. Maku hyökkää kielelle omituisella, lähes lihaliemimäisellä suutuntumalla. Muuten aika lailla samat maut kuin tuoksussa, mutta tuo suutuntuma häiritsee todella paljon. Saattaa kolahtaa jollain toisella maistolla, mutta nyt ei yhtään.

En ostaisi

Oli: Mufloni Rhumperial Stout 3.4/5 / 11,0 % / 5,48 € / 0,33 l

Kyllä tälle se toinen mahdollisuus täytyy antaa, kun hinta ei vahvuuteen nähden ole kauhean paha. Intensiivinen rommi tässä varmaan häiritsi, kun en sitä tuoksusta vielä osannut odottaa. Nimestä myös plussaa.

Maistelin myös kaksi siideriä, jos satuit ihmettelemään noita kahta rivistä sivussa olevaa lasia. Sokkona nämäkin.

Siideri 1

Melko haalea väriltään. helmeilevät hiilihapot. Vahva omenan tuoksu, puolikuiva tasapainoinen maku. Kelpo kamaa. Voisi olla Fiskarsistakin. 

Ostaisin

Oli: Maku Sinnepäi Omenasiideri 3.5/5 / 5,0 % / 3,49 € / 0,33 l

En muistanutkaan että Maku on tehnyt tällaisen aluevaltauksen. Aivan onnistunut tapaushan tämä on, eikä edes hinnalla pilattu.

Siideri 2

Tummempi keltainen, pienemmät kuplat. Intensiivisempi omena tuoksussa. Samoin maussa. Hieman makeampi, mutta ei liiaksi. Tämäkin voisi hyvin olla Kuuraa, mutta myös joltain kovalta brittitalolta. Erittäin hyvä.

Ostaisin

Oli: Château Lézergué Cidre de Bretagne Brut 4/5 / 5,0 % / 6,98 € / 0,75 l

Olikin näitä ison pullon ranskalaisia siidereitä, jotka ovat perinteisesti olleet Alkossa hinta-laatu-määrä suhteeltaan erinomaisia. Tämä ei tee siinä poikkeusta. Mainio siideri, joka lähtee matkaan pilkkahintaan.

Hieman alle kolmannes oluista (4/13) sai sokkona "ostaisin" - tunnustuksen. Ei kauhean hyvä prosentti, etenkin kun normaalisti nämä käsityöläiset on tullut miettimättä ostettua kaikki maistoon. No, aivan mukava paluu pruuvien maailmaan silti, ja mielenkiinnolla odotan ensi viikkoa kun tarjolla on tuoreempia uutuuksia.

Heinäkuun erikoiserän kouluarvosana

Aihe: 8

Sisältö: 6

Mielikuvitus: 7

Kokonaisarvosana: 7

Erikoiserien kokonaisarvosanat:

Heinäkuu 2020: 7

Marraskuu 2019: 6+

Joulukuu 2019: 6-

Craft Beer Helsinki 2019

 

Craft Beer Helsinki on oikeastaan alusta asti ollut valikoimaltaan se kovin kotimainen olutfestari. Vaikka Cool Head ja Pien antavatkin tätä nykyä kovan vastuksen Korjaamofestareillaan, on CBH ehkä kuitenkin se festari jonka missaaminen harmittaisi eniten. Ja niin tänä vuonna meinasi käydäkin, kun omien hääjuomien valmistelu täytti aikataulun. Sain kuitenkin sen verran raivattua kalenteriin tilaa että lopulta pääsinkin avauspäiväksi paikalle melkein samantien ovien auettua. Järjestelyt toimivat tänä vuonna aiempaa paremmin, joskin hieman outona lapsuksena missään ei ollut kylttiä kumpi sisäänpääsy jono on ennakkolipuille ja järjestysmies joutui siksi juoksuttamaan jatkuvasti väärään jonoon tulleita ihmisiä aidan oikealle puolelle.

Heti alkuun kohtasin mieluisan yllätyksen. Vaikka väkeä oli sisällä jo melko mukavasti, Omnipollolla ei ollut minkäänlaista jonoa! Ja hyvä niin, sillä tiski oli hieman oudosti sijoitettu juuri vessanurkkauksen viereen. No, tällä kertaa sen ohi kulkeminen ei ollut erityisen vaikeaa.

Sää suosi festarivieraita ja Olutkulttuuriseura oli paikalla useammankin jäsenen voimin, joten sain kasaan maisteltuja oluita varsin hyvän määrän. 25 maistoa kolmeen tuntiin oli todennäköisesti osaltani ainoaksi jäävän festaripäivän saldo. Ruokatarjonta näytti myös erittäin hyvältä, mutta vastustin kiusausta ja lähdin sen sijaan Jätkäsaaren uuteen vietnamilaiseen Be My Guestiin. Erittäin vahvasti suorittaneen festarin ainoaksi pettymykseksi jäi Lehen 21 % savuolut, sillä se ei ollut vielä torstaina hanassa ja jäi siten maistamatta. Käykää ihmeessä viikonlopun aikana paikalla, ehkä sitä vielä saa.

Craft Beer Helsinki 2019 top 5:

1. Põhjala / Other Half Hämarik 4.3/5
- Kyllä tälläkin säällä imperial stout maistui.

2. Põhjala Öö - Bowmore BA 4.3/5
- Harvinaisen onnistunut ja tasapainoinen tynnyröinti. Hintansa arvoinen, ainakin melkein.
3. Naparbier Overcloud 4.0/5
- Pastry stout ilman pastry stoutin voltteja, eli vain 7,5 %. Alkoholia en jäänyt kaipaamaan.
4. Põhjala / Other Half Koit 4.0/5
- Tämä kaksikko oli melko kovassa iskussa nämä festarit. Festarin paras IPA.
5. Cool Head Brew Peated Whisky Sour 3.9/5
- Niukasti pervompi ja parempi kuin saman panimon Smoked Nectarines.

Sour Spring Break 2019

Cool Head aloitti omat vähän pienemmän mittakaavan festarinsa viime kesänä ja itse pääsin konseptiin sisään viime talvena. Jatkoa seurasi nyt keväällä Sour Spring Breakin merkeissä. Tällä kertaa luvassa siis hapokasta niin että kola-Olliakin hirvittää.

Johtuneeko viime festarin kokemuksista vai jostain muusta, mutta tilana oli tällä kertaa toinen puoli Korjaamosta. Ratkaisu toimi hyvin, eikä mikään osa tapahtuma-aluetta ollut erityisen ruuhkainen. Toivottavasti yleisöä oli kuitenkin järjestäjän kannalta tarpeeksi, sillä festari oli tälläkin kertaa erinomainen.

Lauantain päiväsession tyhjennys vähän venähti kun eivät kehdanneet alkaa jääkiekkokisastudiota tyhjentämään. Hyvä niin. Tämä auttoi myös itseäni saamaan käytettyä työvuorosta saadut juomaliput, mitä pidin mahdottomana tehtävänä saapuessani tunti ennen session loppua paikalle. Lippujen käytössä auttoi toki myös kaksi kalliimpaa panimoa, Penyllan ja Ca del Brado. Hyviä oluita, mutta vain 50 % myynnissä olleista oli mielestäni hintalapun (6 € / 10 cl) arvoisia, jos nekään.

Iltasession alkaessa siirryin taas tiskin taakse. Siitähän ne bileet vasta alkavat. Työpisteenä toimi tällä kertaa Örebro, jonka tuotteet olivat onneksi mainioita. Mukavampihan sellaista on ihmisille myydä ja suositella.

Pallomeri viihdytti lapsia lapsenmielisiä ja happamat nektarit virtasivat. Kaikilla tuntui olevan mukavaa, ylilyöntejä ei näkynyt. Musiikki oli vähän turhan kovalla juomatoiveiden kuulemista ja yleistä mukavuutta ajatellen, mutta korvatulppia ei sentään tullut ikävä. Ruokapuolesta en oikein voi kommentoida, kun en ehtinyt asiakkaana ollessani sitä kokeilemaan. Bileet paranivat loppuiltaa kohden, kuten tavallista, ja ainakin kuulutusten perusteella ne vielä jatkuivat Pienessä. Itse en sinne enää uskaltanut lähteä, vaan poistuin puolilta öin kotiin ennen kuin humala yllättää.

Iltavierailun aikana ehdin maistaa 20 olutta. Täyshuteja ei kohdalle oikeastaan osunut, vaikka punajuurimehu ei ihan omaan makuuni ollutkaan. Ennemmin ehkä vähän liikaa toisiaan muistuttavia vaaleita soureja muutama, mutta se heille sallittakoon.

Sour Spring Break 2019 Top 5:

1. Penyllan Freya 4.1/5
- Todella mielenkiintoinen trappist-stout sekoitus tynnyrihapatuksella.

2. Ca' del Brado Cuvée de Zrisa 4.1/5
- Mainio kirsikkasour, jonka persikkaversio oli todettu mainioksi jo ennen festaria.

3. Penyllan Roxy Coganc & Bordeaux 4.1/5
- Lähimpänä sitä perinteistä festarilistoilta löytyvää barley winea / imperial stoutia.

4. Örebro Brygghus / Fermenterarna Play Date 3.9/5
- Hedelmäpommijogurtti.
5. Brekeriet Sourbon 3.9/5
- Onko tämä se whisky sour mistä kaikki puhuu?

Seuraava festari tässä sarjassa lienee luvassa kesällä, mutta itseltäni se jää valitettavasti väliin. Menkää te nyt kuitenkin, nää on kivoja.

BrewDog Helsinki bottle share

Tämän viikon torstaina oli karkkipäivän lisäksi toinenkin oluttapahtuma, johon oli päästävä, nimittäin BrewDog Helsingin bottle share tasting. Ajatuksena siis aukoa isoja, harvinaisia ja kalliita pulloja isohkolle joukolle niin että hinta pysyy maltillisena. 30 € lippuja ei kuulemma saatu aivan kaikkia myytyä, joten jouduimme tyytymään hieman suunniteltua isompiin annoksiin. Miinuspuolena myöskään tastingin pitäjä ei ollut päässyt vielä yhtäkään olutta maistamaan, joten ennakkopuheet jäivät tavallista lyhyemmiksi. Vai onko se sitten miinuspuoli? Saapahan nopeammin olutta. Taustoja panimoiden takaa löytyi kuitenkin kiitettävästi.

BrewDog Overworks Punk x Funk

Koska BrewDogin maistelut aloitetaan "aina" Punkilla, alkoi tämä maistelu uudehkon Overworks hapanolutpanimon funk - versiolla. Villihiivaa läheiseltä pellolta, Punk IPAa mukaileva mallasmaailma (nyt mukana myös kolmea muuta viljaa tosin), humalaa perään. Oikein toimiva aloitus. Happamuus on mukavan maanläheinen ja tasapainoinen, hedelmää ja hiivaa sopivasti. Etenkin aiemmin päivällä maisteltujen hampaansulattajien jälkeen tämä toimi mainiosti.

3.9 / 5

Cool Head Brew Saison de Trois: Lingonberry

Tätä kohtaan ei sitten ollutkaan niin minkäänlaisia odotuksia. OlutExpossa hanaversio oli melko lailla juomakelvoton. Voisiko tämä kuitenkin olla jotenkin parempi? Voisi, ja oli! En tiedä mikä ero näillä kahdella versiolla lopulta on, mutta siinä missä Kaapelitehtaalla saatiin ylikäynyttä puolukkamehua, tämä oli oikein tasapainoinen ja sopivan hapan saison, jossa puolukka toimi juuri niinkuin toivoa sopii. Sen happamuus pelasi samassa tiimissä muun oluen kanssa. Tämähän oli aivan hyvää.

3.7 / 5

Lindheim Farmer's Reserve: Raspberry Brut

Tätä kohtaan oli kuulemma tastingin pitäjällä kovat odotukset, ja 'seuratoveri Janne kertoi tämän Tallinnassa joskus maistaneensakin. Lindheim on osallistunut TCBW:lle ainakin kahtena edellisvuotena. Tuoksu lupasikin oikein maukasta vadelmasouria, mutta maku ei jotenkin itselle aivan riittänyt. Vetisen puoleiseksi jäi. Ei paha, mutta kalpeni edellisten rinnalla.

3.4 / 5

Baladin Metodo Classico Riserva 2016

Sitten jotain aivan muuta. Baladin on panimo jonka perusoluetkin osaavat olla jotenkin hämmentäviä, ja nämä ei-niin-perus oluet sitäkin enemmän. Tämä olut on jonkinlainen hunajainen shampanja-barleywine. Hailakan oranssi, reilusti kiinteää sakkaa, tuoksu ja maku kuin makeassa barleywinessä, kuplat kuin shampanjassa. Hämmentävä tapaus, mutta ehdottomasti hyvällä tavalla. Ehkä tastingin kohokohta.

3.9 / 5

Wild Beer Beyond Modus V

Wild Beer julkaisee ajoittain tynnyrikypsytettyjä versioita Modus Operandi oluestaan. Tämä oli käynyt mm. Islay - viskitynnyrissä, ja sen kyllä huomasi. Tuoksu meni aivan joka paikkaan, mutta maku oli selvästi lähempänä alkuperäistä olutta, sopivalla Islay - vivahteella höystettynä. Kunnianhimoinen olut, joka ei tuoksussa aivan vakuuttanut, mutta maku paikkasi paljon.

3.7 / 5

Buxton Kentucky Woods

Maistelun päätti "tylsä" Buxtonin viskinen imperial stout. Tylsä siksi koska Buxton on sen verran takuuvarma tässä tyylissä, ettei olut pääse ketään yllättämään. Eikä päässyt tämäkään. Perhanan hyvää se kyllä oli, todennäköisesti paras olut tässä tastingissa. Mutta Metodo Classicon jälkeen kaipasi jotain särmikkäämpää.

4.2 / 5

Itse tastingin jälkeen jaoimme vielä Jannen kanssa hanavalikoimassa jäljellä olleet Reservoir Dogs - henkiset Mr. Pink, Blue, Brown, Blonde ja White (kuvan järjestyksessä vasemmalta oikealle). Olin kuullut näistä vain nimeltä mainitsemattoman Ratebeer - aktiivin arvion "ihan kauheita kaikki", ja vaikka en tuohon voi aivan yhtyä, ymmärrän mistä mielipide kumpuaa. Totesimme Jannen kanssa että kyllähän neljä - viisi vuotta sitten nämä olisivat räjäyttäneet tajunnan, mutta nyt tällainen puolittain onnistunut kikkailu lähinnä ärsyttää, sen verran hyvin moni nämä samat asiat tekee. Brown oli minusta lähes juomakelvoton, mutta Janne piti. Muut enemmän tai vähemmän keskitasoa. Omat arvosanani vaihtelivat niille neljälle välillä 3.3 - 3.5.

Mainio tapahtuma tämäkin. Toivottavasti ensi kerralla saadaan vähintään saman verran väkeä mukaan.

Craft Beer Winter Wonderland 2019

2018 oli täynnä oluttapahtumia, mutta ei tämä uusi vuosikaan ainakaan kovin hiljaisesti aloita. Olutfestarivuosi saatiin käyntiin jo tammikuun alkupuoliskolla kun Cool Head toi talven ihmemaan Korjaamolle. Missasin kesäversion tapahtumasta, mutta nyt ei ollut mitään hyvää tekosyytä joten paikalle oli mentävä.

Ihmismassa tuli vastaan jokseenkin heti ovesta sisään päästyäni, perjantaina noin klo 17. Tungokseen sai tapahtumassa tottua, sillä vaunuhalli ei ole mikään erityisen iso tila. Etenkin pääsalissa eteneminen oli välillä lähes mahdotonta. Onneksi kuitenkin myös vaunumuseon puoli oli auki ja siellä mahtuikin hieman tilavammin nauttimaan oluitaan. Istumapaikkoja oli vain onnekkaimmille.

Itse asiassa eli olutlistoissa oli otettu onnistuneesti mallia mm. Tallinnasta. Paria poikkeusta lukuunottamatta panimoilla oli neljä olutta per päivä ja lista vaihtui toiselle päivälle. Joillain hanoja oli vain kaksi ja puolessa välissä päivää tehtiin vaihto, mutta useimmilla kaikki neljä olivat koko ajan tarjolla. Maksujärjestelmä oli erittäin käyttäjäystävällinen, kun yhdellä 3 € drinkkilipulla sai 15 cl kaadon olutta kuin olutta, kahdella lapulla 30 cl lasin täyteen. Pitkiä jonoja ei kertynyt mihinkään muualle kuin ulko-ovelle.

Cool Head haki tapahtumaan myös vapaaehtoisia ja päätyin tarttua tarjoukseen. Olin sitten perjantain iltavuorossa ensin Fuerst Wiacekin ja myöhemmin Cool Headin tiskin takana kaatamassa olutta mukeihin. Kaiken kaikkiaan oikein miellyttävä kokemus. Paljon mukavaa panimoväkeä, maistiaisia hyvistä oluista ja iloisia asiakkaita. Toivottavasti tilaisuus tarjoutuu joskus jatkossakin.

Kaiken kaikkiaan oikein miellyttävä tapahtuma. Tungosta oli, mutta sen kanssa pystyi elämään. Yleisömääristä voi päätellä että oluttapahtumalle Helsingissä keskellä talvea oli tilausta, joten toivottavasti ensi vuonna päästään kokemaan vieläkin parempi versio tästä tapahtumasta! Maistoin tapahtuman aikana kokonaiset 47 olutta, joiden parhaimmisto tässä.

Craft Beer Winter Wonderland 2019 Top 5:

1. Cool Head Brew King Size Coco Jambo 4.4/5
2. AF Brew Candyman! 4.2/5

3. Tuju Vermont Ravit 1/19 4.1/5
4. Malmö 8th Anniversary 4.1/5
5. Cool Head Brew Naked Sauna Sour 3.9/5

Muut 3.9-oluet maistojärjestyksessä:

Sonnisaari Synkkä Aasi
Alefarm Table Beer
Cool Head Brew Deep Double Apple Crumble
Cool Head Brew / Beerbliotek Polar Night Cap
Brew Your Mind Human Experiment Four
Lervig / Basqueland Pepper Johnson
Cool Head Sloe Haven
Lervig SuperSonic

Loput kuvat Flickrissä.