Väkevä joulu - tasting

Joulu lähenee, ja silloin on tietenkin aika Olutkulttuuriseuran klassikoksi muodostuneen One Pintissä pidettävän joulumaistelun. Nämä maistelut ovat kuin itsestään muodostuneet OKS:n ja Pintin yhteistyön kulminaatiopisteiksi, jossa pubin väki tarjoilee naurettavan halpaan hintaan räävittömän kattauksen toinen toistaan parempia oluita. Perinteeksi on myös muodostunut ettei tastingin olutlistaa enää edes yritetä saada tietoon etukäteen. Luotto järjestävään tahoon on vahva.

Tällä kertaa Allu oli kertonut teeman olevan "Väkevä joulu", mutta valitteli juomien keskivahvuuden jäävän niukasti 10 % alle. 11 paikalle päässeestä jäsenestä suurin osa toimitti arvosanan raatiin joko Untappdin tai IRCin / sähköpostin välityksellä.

Tastingin aloitti Troubadourin Magma - klassikko-oluen Maris Otter maltaasta valmistettu versio. Troubadour teki ilmeisesti tätä versiota ensi kerran 2016, mutta meillä oli maistossa 2018 versio, josa oli harmillisesti ehtinyt päiväys mennä umpeen. Voltteja löytyi 9 %, mutta kuten Belgiassa on tapana, ne eivät juurikaan maistuneet. Untappdin yleisimpien kuvailusanojen joukosta löytyi "light", jota pidän tässä tapauksessa kohteliaisuutena. Tyylikäs ja maistuva olut.

Keskivahvuus tähän asti: 9 %

Raadin arvio: 4- (3+ - 4)

Tastingin toinen olut oli Pintin historiaan sopivasti Markku Korhosen HBF - matkoillaan Sloveniasta maahantuoma HumanFish Russian Imperial Stout. Voltteja vain 8,4 % ja Allu kutsuikin tätä sessiovahvuisimmaksi russian imperial stoutiksi jonka on ikinä nähnyt. Olut ei valitettavasti ollut ihan täysosuma, sillä tämä oli jopa vetinen. Ihan mukava paahde ja kahvisuus, mutta syvyyttä jäimme kaipaamaan.

Keskivahvuus tähän asti: 8,7 %

Raadin arvio: 3+ (2 - 4)

Sitten olikin taas luvassa takuuvarma tuote, De Struise Tsjeeses Reserva, tarkalleen ottaen vuoden 2014 (!) Knob Creek - bourbontynnyrissä kypsynyt versio. Luultavasti jokainen Struisen oluita maistanut pystyy jossain määrin kuvittelemaan millaisesta tuotteesta on kyse, ja haluaisi tätä myös maistaa. Erinomaista. Voltteja tasan 10 %.

Keskivahvuus tähän asti: 9,13 %

Raadin arvio: 4 (3+ - 4½)

Tokihan tähänkin tastingiin yksi hapanolut saatiin, nimittäin Alvinnen Cuvée Freddy. Olin maistanut aiemmin vadelmaversion, mutta tämä oli rehellinen maustamaton dark sour ale. Voltteja kuitenkin 8 %. Alvinne käyttää oluensa omalla morpheus - hiivakannallaan, joka on jonkinlainen yhdistelmä perinteistä saccharomyces - hiivaa ja villimpää brettanomycestä, antaen melko hallitun mutta kompleksin happamuuden. On toiminut mainiosti ennen ja toimi mainiosti myös nyt.

Keskivahvuus tähän asti: 8,85 %

Raadin arvio: 4+ (3½ - 5-)

Belgiasta palattiin Espoon (suur-)Olariin, josta oli mukaan tarttunut vasta julkaistu tuplatynnyröity versio heidän imperial stoutistaan, eli DBA Dibs on the Cacao Nibs, joka oli kypsynyt sekä akvavit- että bourbontynnyreissä. Kirosin sitä kun satuin samana päivänä ostamaan panimolta pullon itselleni, mutta onneksi oli ainakin hyvää. Todella hyvää. Voltteja 11 %.

Keskivahvuus tähän asti: 9,28 %

Raadin arvio: 4½ (4 - 5, yksi 6/5 joka laskettiin 5/5:nä)

Jossain tastingissa tämä voisi olla jopa johtotähti, mutta tällä kertaa Gulden Draak Bremaster's Edition jäi välioluen rooliin. Hyväähän tämä toki on, ja voltteja muhkeat 10,5 %, mutta koska tämä oli useille jo tuttu edellisistä Kellareiden aarteista, ei erityistä sävähtämistä tapahtunut.

Keskivahvuus tähän asti: 9,48 %

Raadin arvio: 4- (3 - 4)

Loppuun saatiin vielä rehellistä pastry stoutia, ja vaikka olinkin tämän jo alkuvuonna Craft Beer Winter Wonderlandissa maistanut, Af Brew'n Candyman! Candyman! Candyman! Candyman! Candyman! on silti olut jota maistaa mielellään. Överimakea toki, mutta se ei ole häirinnyt näissä enää vuosiin. Voltteja pyöreät 10,0 %.

Keskivahvuus lopussa: 9,55 %

Raadin arvio: 4+ (4 - 5-)

Melko tiukka kattaus, joka olisi vaatinut aika raskasta syötävää jos olisi meinannut seitinohuen humalatilan välttää. Voiton vei yksimielistä ylistystä kerännyt Olarin Panimon tuotos, mutta jos raadin heikoin keskiarvo on 3+ ja muut vähintään 4-, kilpailu oli vähintäänkin kova. Suurkiitos Pintille ja Allulle jälleen yhdestä eeppisestä tastingista. Kaikki oluet oli haettu ympäri kaupunkia varta vasten tätä maistelua varten ja illalla luotiinkin kaksivuotissuunnitelma jonka mukaan ensi vuonna joka olut haetaan varta vasten eri Euroopan maasta ja 2021 joulutastingin joka olut on haettu itse eri mantereelta. Antarktiksen olut pitänee Allun käydä tekemässä paikan päällä itse. Sitä odotellessa.

Kellareiden aarteita vol. 5

Koska edellinen perinteinen kellarien aarteita - tasting jäi pienehköksi ja seuran väellä oli matkoja kesällä tiedossa, päätimme pitää jo samana syksynä toisen vastaavan. Aiempien raportteja löyty myös täältä ja täältä. Tällä kertaa maistelijoita saapui paikalle seitsemän ja kahdeksaskin liittyi vielä illan aikana seuraan. Maisteltavien oluiden määrä nousi melkoiseksi ja taso pysyi korkealla läpi illan. Raadin arviot on kerätty Untappdista vaihtelevalta määrältä maistelijoita.

Maistelun avasi Kosovosta työmatkalla haettu Peja. Ei mikään kummoinen olut, mutta useimmille varmasti uusi maa maisteltujen listalle. Ei herättänyt suuria tunteita mihinkään suuntaan.

Raadin arvio: 2½ (2 - 3)

Seuraavassakin oli ajatus enemmän uudessa maassa kuin itse oluessa. Insider Craft Hub kollektiivin West Coast IPA UA oli useimmille varmasti se ensimmäinen ukrainalainen olut. Tuoksu toi monelle mieleen urinal caken, maku ei onneksi niinkään. Mutta eihän tämä kovin kummoinen ollut, paljon parempia tuli Ukrainassa kesällä maistettua.

Raadin arvio: 2½ (2 - 3+)

Sitten päästiin lämmittelyjen jälkeen asiaan. Puolasta tuotu Fortuna Komes Porter Malinowy vadelmaportteri olisi varmaan hyötynyt pidemmästäkin kypsyttämisestä, mutta hyvää se oli nytkin. Alkupuraisu toimi lähes kaikilla, mutta makeus alkoi useimmilla vähän tökkiä loppua kohden. Plussan puolelle jäätiin kuitenkin.

Raadin arvio: 4- (3½ - 4+)

Tsekistä maisteltavaksi oli tuotu Lobec Wild Berry hedelmäsour. Aika makea, ei överihapan, hyvin rapealla karbolla. Tällekin voisi ehkä kypsytys tehdä hyvää.

Raadin arvio: 3+ (2 - 4-)

Sitten päästiin kypsyteltyjen pariin. Fuller's 170th Anniversary Celebration Ale oli ehtinyt kypsyä vuodesta 2015 asti eli nelisen vuotta. Taattua Fuller's laatua, vähintäänkin. Kypsytys oli tehnyt tälle myös hyvää. Erinomainen, mielettömän tasapainoinen, makea ja tuhti.

Raadin arvio: 4- (3½ - 4+)

Ja mielenkiintoisempaan suuntaan jatkettiin. Tanker Must Kapten BA, mutta koska pullosta puuttui etiketti, varmuudella ei osattu sanoa onko tämä kypsynyt Bourbon- vai punaviinitynnyrissä. Maistelu toki vahvisti tynnyrin olleen punaviiniä. Olut oli ensimmäistä Must Kapten - erää, eli jotakuinkin vuodelta 2015 tämäkin. Ja hyvin kypsynyt.

Raadin arvio: 4 (4 - 4+)

Tämä Tanker Love Will Tear Us Apart oli sen sijaan kypsynyt vasta vuodesta 2016. Aiemmalla maistolla totesin tämän turhan karkeaksi, ja vaikka kypsytys oli hyvin pyöristänyt kulmia, oli niitä jäänytkin. Alkoholi, yrtit ja humala olivat vähän turhan pinnalla vieläkin.

Raadin arvio: 3½ (3+ - 4-)

Epävirallisena välioluena juotiin New Belgium Fat Tire, worker owned. Ei arvioitu.

Takaisin asiaan. Lervig Barley Wine oli kypsynyt jo vuodesta 2014. Kuten tarra osoittaa, tämän on aikanaan Põhjala tuonut maahan (Viroon). Minusta tästä oli lähtenyt paras terä jo katoamaan. Vähän tunkkaiseksi oli kypsynyt.

Raadin arvio: 4- (3 - 4+)

Virallisena välioluena vuorossa oli Lost Abbeyn Farmhouse Lager, joka oli kuulemma "niin tuore kuin tilaamalla saa", eli parasta ennen - päivä mennyt jo kesällä. Tätähän tämä Amerikan ihmeiden tilailu on. Ihan hyvä olut kuitenkin.

Raadin arvio: 3½ (3+ - 4-)

Hof Ten Dormaal Blond Beer Armagnac BA oli olut joka oli aikanaan ollut melkoista rulettia avata, sisältö kun saattoi parhaimmillaan lentää Kaapelitehtaan kattoon asti. Tälläkin kertaa olut halusi oma-aloitteisesti ulos pullosta, mutta melko maltillista vauhtia. Ja kyllähän se mieluusti pullosta ulos otettiin, sen verran hyvää tavaraa tämä oli. Vuosikerta tässäkin 2016. 

Raadin arvio: 4- (3 - 4)

Seuraavana Japanin tuliaisia, Yama-Bushi Grand Rouge. Brewed with homegrown and handpicked blueberries and raspberries. Marjaisaa tavaraa, sopivalla happamuudella. Erittäin juotava, jos nyt vähän tylsä.

Raadin arvio: 3 (2- - 4-)

Pahaenteisen kuuloinen Zichovec Orange Milk Power ei tainnut kuitenkaan sisältää mitään erityisen epäilyttäviä ainesosia. Sameaa, sitruksista, makeaa ja vähän hapanta. Vahvat karbot. 

Raadin arvio: 3+ (3- - 4-)

Seuraavaksi tutumpaa tavaraa, Gulden Draak, tosin viskitynnyröity Brewmaster's edition. Ennen pidin Gulden Draakia jotenkin liian viinaisena, mutta nykyään on alkanut toimimaan. Etenkin tämä viskitynnyröity versio on aivan erinomainen. 2018 vuosikertaa.

Raadin arvio: 4- (3½ - 4)

Jälleen puolalaista, tappelunhaluisen porsaan kuvalla varustettu Kingpin Full Contact Port Wine BA barley wine. Ei tämä ihan kauhean hyvin toiminut. Tynnyröinti meni hukkaan ja perusasiat tehtiin keskinkertaisesti.

Raadin arvio: 3+ (3 - 4-)

Allun tuoma olut olikin melkoinen mysteeri. Ikää useita vuosia, joku Vaatin pilottiolut joka ei koskaan edes päätynyt kaupalliseen tuotantoon. Pienellä Untappd-etsinnällä todettiin että todennäköisesti tämä oli San of A Birch - koivunmahlaolutta. Uskotaan siihen. Siltä se ainakin maistui. Hyvää ja erikoista.

Raadin arvio: 3½ (3+ - 3.6)

Viime vuoden BrewDog joulukalenterista oli säästynyt Paradox Uncle Duke's, jonka olinkin ehtinyt jo BrewDog Helsingin hanasta maistaa. Ei se mitään, on tämä sen verran hyvää että viitsii maistaa uudestaankin.

Raadin arvio: 4+ (4 - 4+)

Allun pölyisestä kellarista löytyi myös Lagunitas GnarlyWine vuodelta 2015, jota Allu muisti vieneensä aikanaan Fat Lizardin omistajille panimon aloittaessa. Erinomainen barleywine joka ei ainakaan ollut huonommaksi iän myötä muuttunut.

Raadin arvio: 4 (3½ - 4½)

Maistingin lopetti viime kesän Australian matkalta tuotu Moon Dog Captain Raisin Beard. Makeaa, vaniljaista, rusinaista. Hyvää. Ehkä tällekin olisi tosin kypsytys voinut toimia.

Raadin arvio: 4+ (4.2 - 4½)

Ja rusinaparta kiilasi lopussa koko tastingin voittoon! Melkoinen kattaus, ei voi muuta sanoa. En lähde enää omaa top - listaa kasaamaan, hyvä kun sain tämän postauksen kirjoitettua!

Beer Tasting for Professionals - ilta Belgiassa

Perinteistä Belgian suurlähetystön olutiltaa mainostettiin tällä kertaa termillä "Beer tasting for professionals". Sana "ammattilainen" sai tässä sen alkoholipiireistä tutun merkityksensä, kun ilta erosi aiemmista lähinnä siten että olutta oli enemmän ja kaikkea muuta vähemmän. Noh, toimii tämä näinkin. Paikalla oli 14 tiskiä, joista suurin osa yksittäisten pienten panimoiden pyörittämiä. Kävin testaamassa jotain kaikilta.

BeerSelect

BeerSelect on belgialainen maahantuoja, joka oli tuonut paikalle De Gijzelse Microbrouwerijn, De Hoevebrouwersin, 't Hoppegelukin, Brouwerij de Kassein ja Dame Jeannen oluita. Maistoin tiskiltä Dame Jeannen "kalliin oluen", eli shampanjaolut Brut d'Anversin. Erittäin hyvää se ainakin oli, hinnasta ei tietoa.

Brasserie de Silly

Hieman höpsösti nimetyltä panimolta maistoin perusblonden, Abbaye de Forest Blonde. Olut oli, yllättäen, hyvä perusblonde.

Brasserie d'Ebly

Sarven muotoisesta olutlasistaan tunnettu Ebly tarjoili valitettavasti juomiaan vain tavallisista laseista, ja eihän se Blonde sellaisesta maistunut yhtään niin hyvältä. Perusjees.

Brasserie Houblonde

Hömppähorisontti ylitettiin hetkeksi kun pienpanimon sympaattinen naistyöntekijä selitti vakavalla naamalla miten paljon parempaa heidän oluensa on koska vesi on dynamisoitu pyörteellä. Ja oikein katolisen yliopiston tutkimuksilla oli tämä vahvistettu. Just. Olut oli ihan ok, mutta joku roti.

Brasserie Lupulus

Lupulus on ollut suurlähetystöllä ennenkin. Visuaalinen ilme on sittemmin yksinkertaistettu. Hopera oli maistamatta, joten testasin nyt sen. Ihan ok.

Broeder Jacob

Myös suurlähetystöltä tuttu Broeder Jacob toi tällä kertaa maistille Lazarus - sarjansa, jossa on tehty rehellisesti sitä mitä monet panimot tuntuvat tekevän salaa. Tynnyröity olutta niin että tynnyrissä on myös miestä väkevämpää. Armagnac - versiota en maistanut, mutta calvados, viski ja sherryversiot kyllä. Kaikki olivat todella hyviä.

De Meester

Mahtipontisesti nimetty mestaripanimo teki myös aika hyviä oluita. Imperial stout ainakin maistui ihan imperial stoutille.

Brouwerij Het Nest

Het Nest oli myös ennestään tuttu, mutta kaikki oluet eivät. Wild Card oli 50-50 sekoitus flanders rediä ja dark strong alea. Aivan mahtavaa. Se dark strong ale ei ollut hassumpaa itsekseenkään.

Brouwerij Kompel

Kaivosmiespanimo oli ainoa joka oli tuonut maskotin mukanaan. Oluina oli tarjolla vaalea "maanpäällinen", tumma "maanalainen" ja hunajaolut, jonka maistoin. Erinomainen tasapaino, kaikki kunnossa. Hieman häiritsi vain panimojäbän silminnähtävä pettymys siitä kun juuri minulla ei ollutkaan kauppaa tai baaria johon ostaa heidän oluttaan. Paikalla oli sen verran paljon samassa asemassa olevia, että tyypillä oli varmaan aika raskas ilta.

Brouwerij Leysen

Leysenillä oli kolme perinteisempää belgiä, sekä "tornivahti", joka maistui siltä sitä tornia ympäröivältä metsältä. Todella mielenkiintoinen olut. Perustripel toimi myös hyvin.

Brouwerij Maenhout

Maenhout oli tuttu ja kyselin panimojäbältä oliko hän ollut täällä aiemmin. Kuulemma ei. "Mutta olen maistanut oluitanne". "Ah, perhaps it was One Pint Pub?! They visited me with a van once". Kuinkas muutenkaan. Lippulaivatuote Koeketiene oli hyvä, jenkkikollabo Kollusion erinomainen.

Brouwerij The Musketeers

Musketööreillä oli kolme tuotelinjaa. Perinteisemmät Troubadourit (maistoin lippulaiva-Magman), Belgian Legends - sarja, sekä Bucketlist - sarja, jossa one-off oluet on nimetty ihmisten bucketlistoilta löytyvillä termeillä. Maistoin myös viimeisimmästä yhden, mutta Magma oli parempi. Sitä on muuten joskus ollut Vihreässä Haltiattaressa hanassa.

Brouwerij van Steenberge

Gulden Draakeista tuttu Steenberge olikin melko rankka panimo. Pelkästään isoja pulloja (onneksi pieniä kaatoja) ja noin 10 % oluita. Ja hyviäkin vielä. Maistoin uutuudet Brewmasterin, Imperial Stoutin ja rommitynnyröidyn Piraatin, sekä normi-Piraatin. Kaikki hyviä. Ja raskaita.

Van Bulck Beers

Saihan täältäkin bulckiolutta! Wit, mansikalla maustettu wit ja tripel. Kaikki hyviä. Etenkin mansikka-wit olisi loistava kesäolut, sillä se ei ollut ollenkaan makea. Raikas ja marjainen. Oispa mansikka-witiä.

Nyt kun tästä on hiljalleen palauduttu niin ehkä huomenna jaksaisi raahautua Helsinki Beer Festivalille...