SOS sahdin siunatkoon

Suomen Olutseura on keskittynyt tänä vuonna sahtiin. Pari viikkoa sitten käytiin katsastamassa maan terävin kärki, ja nyt vihdoin päästiin itse tekemisen makuun. Sää suosi kun aurinkoisena lauantaina pieni mutta tehokas joukkomme saapui sahdinvalmistuksen suomenmestarin ja suurmestarin, Sahti-Kaisan, oppiin Kirkkonummen Veikkolaan.

Sahdinvalmistuksen yhteydessä laitettiin myös porukalla paellaa, koko ajan tietenkin myös sahtia nauttien ja välillä erinäisiä sahtiin liittyviä esineitä ihmetellen.

Kun mäskäys oli siinä vaiheessa että sokerit oli sopivasti irrotettu maltaista, oli kuurnauksen vuoro. Katajat haettiin maanomistajan luvan kanssa lähistöltä.

Työn päätyttyä luonnollisesti nautittiin vähän lisää sahtia, oluttakin, saunottiin, uitiin Lamminjärvessä. Kävipä osa osastostamme myös tutustumassa Veikkolan Kyläpiknikin menoon, joka kuului kylältä varsin äänekkäänä myös meidän juhlapaikallemme.

Lopuksi tietenkin putsattiin kaikki tekovälineet seuraavaa sahdinvalmistusta varten, jota ei varsinkaan kesäaikaan näillä kulmilla tarvitse pitkään odotella. Osa joukosta jäi vielä istumaan iltaa kun poistuin nipin napin saman vuorokauden puolella kun olin saapunut.

Kiitokset Sahti-Kaisalle ja muulle talkooväelle! Maistiaisia tiedossa vielä syyskuussa sahtipiknikin merkeissä ja seuraava SOS:n sahdinvalmistusreissu toivottavasti heti ensi kesänä. Janoisimmille suosittelen liittymistä Sahtipäihin ja joulusahtitapahtumaa pari viikkoa ennen joulua...

Sahdinvalmistuksen SM 2022

Sahdinvalmistuksen SM-kisa on jo vuosia kuulunut suosikkitapahtumiini kesällä. Silti sinne ei kovin usein ole tullut mentyä, koska kisa on yleensä jossain melko hankalien yhteyksien päässä eikä itse ainakaan halua olla auton ratissa jos paikalle lähtee. Olutkulttuuriseuran kanssa saimme joskus kuljetuksia järjestettyä, mutta jouduimme viimeiset yritykset perumaan vähäisen osallistujamäärän vuoksi. Suomen Olutseuralla vuosi 2022 on sahtivuosi, joten luonnollisesti piti yrittää uudestaan. Hieman odotettua pienemmäksi osanotto nytkin jäi, mutta saimmepa kuitenkin pienen bussin liikkeelle Hauhon suuntaan itse sahtisedän johtamana. Matkalla nautittiin matkajuomia, tosin sahtia ei vielä ollut kyydissä.

Sahdinvalmistuksen SM-kisa on sekä kilpailuna että tapahtumana uniikki. Aivan kuin aikakapseli menneeseen aikaan. Perinteiden jatkumoa. Kilpailuun saa osallistua yksi sahdintekijä kustakin pitäjästä. Miten pitäjä tässä määritellään, sitä en osaa sanoa, mutta joku senkin varmasti tietää. Alkukarsinnat voi kukin järjestää miten lystää, ja joka kilpailijan on tuotava mukanaan yksi tuomari. Tämä on huomioitava myös kisasahdissa, sillä tuomaristo on yhtä kirjava joukko kuin kilpailijat, ja voittaakseen on maistuttava jokaiselle. Oli muuten hieman erilainen tapahtuma kuin edellispäivänä Viikissä.

Joka kisassa kruunataan mestari, joka saa kiertopalkinnon lisäksi tuohihatun. Vanhat mestarit tuntee kisa-alueella juuri näistä hatuista, jotka ovat myös kohtalainen laadun tae maistettavaksi sahtia tarjoavan henkilön päässä. 

Niin, se maistelu. Yleisölle tämän kisan kohokohta on niin sanottu peräronkkikierros. Kisapaikalla on aina kilpailijoiden parkkipaikka erikseen, ja sieltä parkista löytyykin monenlaista juomaa - pääasiassa sahtia - maisteltavaksi. Maksua juomista ei pyydetä eikä oteta vastaan, ettei laki aiheuttaisi ongelmia. Oma muki, tai mieluiten haarikka, jota kuksa tarvittaessa paikkaa, kannattaa kuitenkin olla mukana, vaikka joillain peräkonteilla on myös kertakäyttömukeja tarjolla.

Jos sahdin maistelu alkaa väsyttää, ja yleensä se jossain vaiheessa alkaa, tapahtumassa on useimmiten myös muuta aktiviteettia. Tämän vuoden kisassa Hauholla oli tarjolla sahdinvalmistusnäytös perinteisin menetelmin puista kuurnaa käyttäen.

Vaikkei se ole tärkeintä, mestari joka kisassa kuitenkin kruunataan. Tänä vuonna voitto meni Sysmään. Tänäkään vuonna en tainnut mestarisahtia parkkipaikalla päästä maistamaan. Ehkä sitten ensi vuonna. Suomen Olutseurassa tästä kaavaillaan jo jokakesäistä perinnematkaa.

Sahdin SM 2022 Top 5:

1. Sahti (Sysmä)

2. Sahti (Rauma)

3. Sahti (Hämeenkyrö)

4. Sahti (Hartola)

4. Sahti (Jämsä)

Olvin kevään uutuudet

Olvi muisti jälleen ilmaisnäytteillä. Tätä nykyä näytteet tulevat Suomen Olutseuran hallituspestin kautta, mutta liekö tuolla niin väliä. Keväisessä näytepakkauksessa oli lageria, pari alkoholitonta ja pussi pähkinöitä. Otin koko paketin kerralla testiin.

Paketin vetonaula oli luonnollisesti Daring Daughter - sarjan uusi tulokas, West Coast Lager. Olvin craftimpi tuotanto on ollut melko onnistunutta kautta linjan. Daring Daughter lagersarja on ollut ehkä hieman maltillisempi kuin muut, ja tämä IPL-versio jatkaa samoilla linjoilla. Vähän hedelmäinen, sopivan katkera, mutta lähinnä puhdasta ja laadukasta peruslageria. Kyllähän tämän (lähes) koska tahansa ihan tavallisen bulkkilagerin yli valitsisi, mutta jää omassa olutpaletissani samaan väliinputoajan rooliin kuin muutkin saman sarjan tuotokset, eli tuskin tulee usein ostettua vaikka hyvä tuote onkin. Toivottavasti puree suureen yleisöön.

***½ / *****

Virossa Olvin omistamalla A. Le Coqilla tehty Fassbräuse on ollut jo jonkin aikaa markkinoilla, lyhyen Untappd - tutkimuksen perusteella ainakin yli vuoden, mutta tulee ilmeisesti Suomen markkinoille uutena. Fassbräuse, eli sanatarkasti hanasooda, ei varsinaisesti ole olutta, vaan Saksassa perinteinen hedelmän ja mallasuutteen sekoitus, jota tarjotaan alkoholittomana vaihtoehtona. Ja sitähän tämä on, tosin ihan onnistuneesti. Vähän maltaista sitruunalimonadia. Kyllä tällä paikkansa on, ja olen ostanut tuon näytteen jälkeen jo pari tölkkiä lisää.

***½ / *****

A. Le Coqilta tulee myös tämä, alkoholiton IPA. Oikein mainio tuote, joka ei ole ollenkaan vetinen tai vierteinen. Kevyt toki, mutta sitä on alkoholittomien kanssa vaikea välttää. Jotain se kuitenkin kertoo nousseesta tasosta tällä sektorilla, että tällainen melko virheetön alkoholiton IPA ei hätyyttele mitään huippuarvosanoja, vaikka vielä joitain vuosia sitten tämä olisi ollut varma hitti. No, saatan silti ostaa jos sopiva paikka tulee, koska tuote on kunnossa.

*** / *****

Entäs se pähkinämix? Pussi oli hieman yllättäen Hakaniemen kauppahallissa operoivan Mocca Maten pähkinäsekoitus. Jättimaissia, pistaasia, cashewia ja mantelia, mausteena vain öljyt, suolat ja paahto. Toimi kyllä erinomaisesti lagerin kaverina Suomi-Bosnia ottelua katsoessa. Mahdollista linkkiä Olviin en vielä onnistunut salapoliisityölläni kaivamaan, mutta kertokaa jos keksitte.

**** / *****

SOS! Olutta Perholla

Päätimme Suomen Olutseuran hallituksen kanssa ottaa yhdeksi syksyn / talven aktiviteetiksi jäsenoluen valmistuksen. Äänestyksiä pantavista oluista oli tarkoitus järjestää enemmänkin, mutta tähän mennessä on saatu aikaiseksi kysyä vain oluttyyliä, jossa siinäkin saimme pudotettua kolmesta optiosta - brown ale, dubbel ja porter - vain dubbelin pois. No, päätimme tehdä porterin nyt ja kysellä brown alesta myöhemmin lisää. Koska koronarajoitukset eivät valitettavasti sallineet jäsenten osallistamista Perhon pienissä panimotiloissa, toteutimme panon minimimiehityksellä ja streamasimme sen jäsenille suorana.

Streami saatiin alkukankeuden jälkeen toimimaan kelvollisesti (katsottavissa täältä), ja panohommat luonnollisesti sujuivat alusta asti. Panojen aikana maisteltiin myös Tuopillisen Jounin kanssa porttereita. En luonnollisesti ottanut yhtään kuvaa, mutta Fullersin London Porter todettiin parhaaksi, Sierra Nevada Stout seuraavaksi ja itse asetin Suomenlinnan Helsinki Porterin ja Shepherd Neamen Double Stoutin jaetulle kolmossijalle, siinä missä Jouni laittoi Helsingin näistä edelle. Yllätysohjelmanumerolla olimme myös hetken oluttrendien aallonharjalla ja sokkomaistelimme Kontulan Keijon ja perus A. Le Coqin. Onnistuimme hiuksenhienon eron näiden välillä erottamaan, mutta minä arvasin väärin kumpi on Keijo. Jouni luonnollisesti oli tässäkin parempi.

Koska päivän pakolliset pieleen menot oli tapahtuneet jo streamin toteutuksessa, panot sujuivat loppuun asti suunnitelman mukaan. Loppumittausten perusteella tuotteena pitäisi edelleen olla tulossa reilut sata litraa Fuggles-humaloitua britti-porteria, jonka vahvuus on jotakuinkin maitokaupparajalla, tai vähän alle. Katsotaan päästäänkö tätä joskus nauttimaan jäsenistön kanssa Perhossa hanasta kuten alunperin oli tarkoitus, vai pitääkö alkaa miettimään pullojakoa. Mukavaa oli joka tapauksessa, ja lisää on varmasti tulossa!

Ja kuvia lisää täällä.

Kippis 2019

 

Onhan noita festaritalkoita tullut ennenkin tehtyä, mutta Kippis oli osaltani hieman erilainen. Missasin avauspäivän kokonaan muiden menojen takia ja lauantaille olin mielenhäiriössä lupautunut koko päiväksi talkootöihin Suomen Paras Olut - osastolle, josta Hiisi ei lopulta apua tarvinut, joten Suomen Olutseuran talkoo-osastomme työskenteli Cool Headin ja Stadin Panimon tiskien takana. Itselleni valikoitui koko päiväksi StaPan hanamiehen pesti.

Siitä onkin aikaa kun on viimeksi päässyt maistamaan StaPalta jotain mielenkiintoista, sillä yleensä kaupassa tulee vastaan vain ne hinta-laatusuhteeltaan ylivertaiset, mutta moneen kertaan maistetut tölkkituotteet. Festareilla panimo on usein kuitenkin tuonut vähän kunnianhimoisempia tuotteita harrastajien syyniin ja niin tälläkin kertaa, kun jokseenkin koko hanalista oli uusia tuotteita, palkintoja kahminutta NEIPAa lukuunottamatta.

Itse festarin uudistuksesta tunnelma oli hieman kaksijakoinen. Hankalakäyttöisen yläkerran pois jättäminen oli ehdottomasti hyvä ratkaisu, samoin näytteillepanijoiden tiivistäminen niin että asiakkaille on enemmän tilaa. Toisaalta viestintä mm. lavaohjelmasta (ja se itse lava) jäi vähän puolitiehen ja tilan sisustuksella ja valaistuksella ei oikein onnistuttu tavoittamaan toivottua pikkujouluhenkeä. Markkinointikaan ei tainnut olla aivan riittävää pikkujouluväen tavoittamiseen, mutta lauantain väkimäärä ainakin tuntui runsaammalta kuin viime vuoden OlutExpo (sama tapahtuma, jos joku ei tiennyt), eikä pääjärjestäjänä jatkuvasti ympäri Kaapelitehdasta touhunnut Mikki Nyman ainakaan vaikuttanut itse pettyneeltä, joten jatkoa varmasti seuraa. Muutoksia on myös vielä pari seuraavaa vuotta tulossa.

Talkoovuoro sujui hyvissä tunnelmissa, etenkin kun myös StaPan Joonas paljastui Liverpoolfaniksi. Valioliigalähetys pyöri tiskillä koko päivän ja toimimme samalla Kippiksen virallisena tulospalveluna. Taukojen aikana ehti hakea muiltakin tiskeiltä maisteltavaa, joten saldoksi kertyi varsin mukavat 24 maistettua olutta, sekä muutama uudelleen maistettu StaPa/Cool Head, joista etenkin Cool Headin erinomaisessa tikissä ollut Raspberry Liquorice Sour ansaitsee maininnan, samoin kuin alla kuvattu nimeltä mainitsemattoman 'seuralaisen klassinen stoutin lämmittämiseen tarkoitettu kengurupussi.

Kippis 2019 Top 5:

1. Brewski Strawberry Pie 4.3/5

2. Amager Big Black Pikachu 4.2/5
3. Buxton / Omnipollo Original Chocolate Ice Cream Brown Ale 4.1/5

4. Stadin Panimo Katariina Whiskey Barreled 4.1/5
5. BrewDog Overworks Brain-Dead Biscotti 4.1/5