Olutkoira alusti tauolta palanneet olutblogisessiot ja vaikka numerointi menikin hieman pieleen, aiheeksi annettiin hieman tavallista laveampi "pubit ja muut olutravintolat". Tiesin itse melko lailla samantien mistä kirjoittaa. Siitä itseäni kaikkein lähimpänä olevasta baarityypistä, jollaiseen tunnun alitajuisesti aina hakeutuvan. Ei voi olla sattumaa että muutin aikanaan niin lähelle One Pint Pubia tuntematta koko paikkaa. Kutsuttakoon tätä tyyliä vaikka otsikon termillä "rähjäiset kuppilat".
Itselleni se alkuperäinen rähjäinen kuppila oli Vihreä Haltijatar Jyväskylässä, tuohon aikaan kaupungin ainoa varteenotettava olutbaari ja edelleen se yksi paikka jossa pitää pyrkiä joka vierailulla käymään. Paikka jossa ei ole pelkästään hyvä olutvalikoima, vaan myös sen tunteva henkilökunta jonka kanssa on mukava jutella. Oleellisena tunnelmaa lisäävänä seikkana on myös se ettei ulkoasuun ole ihan liikaa jaksettu kiinnittää huomiota. Pöytiä kuuluu olla vähintään kolmea erilaista, samoin tuoleja. Mielellään myös valaisimia. Jotenkin se kaikki kotikutoisuus viehättää. Tuntuu siltä että fokus on oikeissa asioissa. Valikoimassa ja asiakkaiden palvelussa. Ei sen niin väliä miltä näyttää kunhan on siivottu ja riittävän monelle löytyy joku koroke takapuolen alle ja toinen hieman korkeampi lasin alle. Tällaisissa paikoissa tuntee ulkomaillakin olevansa eniten kotonaan.
Tästä syystä vastaukseni kysymykseen "Mikä on Helsingin paras baari?" riippuu pitkälti kysyjästä ja kysymyksen tarkoituksesta. Valikoimaltaan Sori Taproom, Brewdog Helsinki ja Kaislakin ovat aika lähellä kärkeä. Mutta itse suuntaan silti aina mieluiten One Pint Pubiin. Jos satun olemaan kaupungin toisella laidalla niin Oljenkorsi kelpaa oikein hyvin korvikkeeksi.
No comments:
Post a Comment