Alkon lokakuun erikoiserä

Syksy viilenee ja Alko oli saanut jälleen oluita mahtumaan erikoiseräänsä. Lähdin siis testaamaan kaikki viisi olutta nyt jo totuttuun tapaan sokkona.

Olut 1:

Syksyisesti lähtee. Kuukautta myöhemmin epäilisin jo teeman olevan jouluoluet. Kirkas pähkinän värinen olut jossa on matala vaalean ruskea vaahto. Tuoksussa makeaa mallasta ja tummaa hedelmää. Oikein mukava. Maku jatkaa samoja linjoja. Makeaa paahteista mallasta, humalaa, ehkä ripaus savuakin? Hyvää. Rohkenen epäillä kotimaista, mutta se menee hieman ohi, sillä kyseessä oli La Trappen Bock. Tervetullut tuote valikoimaan.

Olut 2:

Näyttää melko täsmälleen samalta kuin edellinen, tuoksu on vähän väljähtäneempi versio. Maussa samaa vikaa. Paahdetta ja mallasta löytyy, mutta jotenkin raikkaus puuttuu eikä oikein mitään koukkuakaan ole. Epäilen tämän olevan joku kotimainen tumma bulkki, mutta tällä kertaa tuo viimeksi osunut arvaus menee kauas ohi. Andechsin Doppelbock. Pieni pettymys, sillä yleensä Andechsilla hallitaan perustyylit erinomaisesti.

Olut 3:

NEIPA-maisen samea tummahko keltainen, matala mutta kestävä vaahto. Tuoksu toki paljastaa ettei tässä mistään NEIPAsta ole kyse. Makeaa mallasta, hiivan aromeja, hedelmää. Ehkä joku wit tai vehnäbock? Maku on makeaa mallasta, vehnää, hiivaa, hedelmää, humalaa. Oikein miellyttävä olut. Veikkaan jotain vehnäbockia. Jos nämä olisivat jouluoluita niin Mikkellerin Red & White Christmas, mutta tuskin ovat. Eivätkä olekaan, sillä tämä on Riedenburger Dolden Bock, vehnäbock kuten arvelinkin. Tämän tastingin paras.

Olut 4:

Hieman samea kultainen matalalla vaahdolla. Tuoksu on erittäin makeaa mallasta ja jotain mistä en aivan saa kiinni. Joku karkki tästä tulee mieleen. Maussa sama makeus on jo ylitsevuotavaa ja kylkeen iskee metallinen alkoholi. Karkkia, vähän humalaa. Ei kovin miellyttävä. Epäilen jotain saksalaista hedelmähirvitystä, mutta tämä olikin maistelun ainoa kotimainen. Flying Dutchmanin kesältä tuttu sieniolut. Kanttarellin maistan kyllä heti oluen nimen luntattuani, mutta ei tämä merkittävästi siitä parane. Sieni sopii syksyyn, mutta ei tällaiseen olueen. Ei tällä kertaa.

Olut 5:

Kaunis kirkas pähkinänvärinen olut matalalla vaahdolla. Tuoksussa makeahkoa paahteista mallasta. Elegantti. Maussa kuitenkin makeus ottaa taas vallan tavalla johon muu runko ei pysty vastaamaan. Maistan pääasiassa makeita hieman paahdettuja maltaita ja vähän humalaa. Ehkä jotain mausteita? Joku bock tästä tulee mieleen, mutta ei omaan makuuni istuva. Ehkä sittenkin jopa skottiale. Siellä päin kun tehdään tällaisia sokeripommeja. Tämä olikin sitten maistelun suurin yllätys, sillä Anchorin Old Foghorn on olut jota olen pitänyt klassikkona. Tällä kertaa ei kuitenkaan uponnut kovinkaan hyvin, ei edes nimen paljastamisen jälkeen. Edellisestä maistosta on jo seitsemisen vuotta, joten liekö taso laskenut, maku muuttunut, vai onko tässä nimenomaisessa erässä vain jotain pielessä? Oli miten oli, kyllä tämä kauppaan jäisi minulta.

Teemoja oli taas sokkojekkuna kaksi, "Maltaisen pehmeät bockit" ja "Syksyn sato pullossa", joista jälkimmäiseen kuuluivat oluet 4 ja 5. Kelpo teemoja molemmat, mutta miksi näihin ei löydetty tämän enempää oluita ja miksi molemmat teemat piti tunkea samalle kuulle? Runsaudenpulaa kun teemoista ei ole tuntunut olevan, jos viime kuusta voi mitään päätellä.

Viinejä oli erikoiserässä 10, kaikki punaisia. Näistä pisti silmään erityisesti kolmen viinin teema "Vuosikerrat vertailuun", joka piti ehdottomasti maistaa itsekin. Bertani Amarone della Valpolicella Classicon vuosikerrat 2004, 2006 ja 2009, rapeaan tasahintaan 69,98 € / pullo. Täytyy myöntää etten hyvällä tahdollakaan löytänyt näistä eroja, vaikka esitteeseenkin on löydetty kaikille erilainen maun kuvaus. Jossain vaiheessa luulin jotain löytäneeni, mutta uusintasuullinen kumosi joka kerta kaikki luulot. Erittäin hyviä viinejä jokainen, mutta yksi pullo riittänee suurimmalle osalle.