Perinteistä Belgian suurlähetystön olutiltaa mainostettiin tällä kertaa termillä "Beer tasting for professionals". Sana "ammattilainen" sai tässä sen alkoholipiireistä tutun merkityksensä, kun ilta erosi aiemmista lähinnä siten että olutta oli enemmän ja kaikkea muuta vähemmän. Noh, toimii tämä näinkin. Paikalla oli 14 tiskiä, joista suurin osa yksittäisten pienten panimoiden pyörittämiä. Kävin testaamassa jotain kaikilta.
BeerSelect
BeerSelect on belgialainen maahantuoja, joka oli tuonut paikalle De Gijzelse Microbrouwerijn, De Hoevebrouwersin, 't Hoppegelukin, Brouwerij de Kassein ja Dame Jeannen oluita. Maistoin tiskiltä Dame Jeannen "kalliin oluen", eli shampanjaolut Brut d'Anversin. Erittäin hyvää se ainakin oli, hinnasta ei tietoa.
Brasserie de Silly
Hieman höpsösti nimetyltä panimolta maistoin perusblonden, Abbaye de Forest Blonde. Olut oli, yllättäen, hyvä perusblonde.
Brasserie d'Ebly
Sarven muotoisesta olutlasistaan tunnettu Ebly tarjoili valitettavasti juomiaan vain tavallisista laseista, ja eihän se Blonde sellaisesta maistunut yhtään niin hyvältä. Perusjees.
Brasserie Houblonde
Hömppähorisontti ylitettiin hetkeksi kun pienpanimon sympaattinen naistyöntekijä selitti vakavalla naamalla miten paljon parempaa heidän oluensa on koska vesi on dynamisoitu pyörteellä. Ja oikein katolisen yliopiston tutkimuksilla oli tämä vahvistettu. Just. Olut oli ihan ok, mutta joku roti.
Brasserie Lupulus
Lupulus on ollut suurlähetystöllä ennenkin. Visuaalinen ilme on sittemmin yksinkertaistettu. Hopera oli maistamatta, joten testasin nyt sen. Ihan ok.
Broeder Jacob
Myös suurlähetystöltä tuttu Broeder Jacob toi tällä kertaa maistille Lazarus - sarjansa, jossa on tehty rehellisesti sitä mitä monet panimot tuntuvat tekevän salaa. Tynnyröity olutta niin että tynnyrissä on myös miestä väkevämpää. Armagnac - versiota en maistanut, mutta calvados, viski ja sherryversiot kyllä. Kaikki olivat todella hyviä.
De Meester
Mahtipontisesti nimetty mestaripanimo teki myös aika hyviä oluita. Imperial stout ainakin maistui ihan imperial stoutille.
Brouwerij Het Nest
Het Nest oli myös ennestään tuttu, mutta kaikki oluet eivät. Wild Card oli 50-50 sekoitus flanders rediä ja dark strong alea. Aivan mahtavaa. Se dark strong ale ei ollut hassumpaa itsekseenkään.
Brouwerij Kompel
Kaivosmiespanimo oli ainoa joka oli tuonut maskotin mukanaan. Oluina oli tarjolla vaalea "maanpäällinen", tumma "maanalainen" ja hunajaolut, jonka maistoin. Erinomainen tasapaino, kaikki kunnossa. Hieman häiritsi vain panimojäbän silminnähtävä pettymys siitä kun juuri minulla ei ollutkaan kauppaa tai baaria johon ostaa heidän oluttaan. Paikalla oli sen verran paljon samassa asemassa olevia, että tyypillä oli varmaan aika raskas ilta.
Brouwerij Leysen
Leysenillä oli kolme perinteisempää belgiä, sekä "tornivahti", joka maistui siltä sitä tornia ympäröivältä metsältä. Todella mielenkiintoinen olut. Perustripel toimi myös hyvin.
Brouwerij Maenhout
Maenhout oli tuttu ja kyselin panimojäbältä oliko hän ollut täällä aiemmin. Kuulemma ei. "Mutta olen maistanut oluitanne". "Ah, perhaps it was One Pint Pub?! They visited me with a van once". Kuinkas muutenkaan. Lippulaivatuote Koeketiene oli hyvä, jenkkikollabo Kollusion erinomainen.
Brouwerij The Musketeers
Musketööreillä oli kolme tuotelinjaa. Perinteisemmät Troubadourit (maistoin lippulaiva-Magman), Belgian Legends - sarja, sekä Bucketlist - sarja, jossa one-off oluet on nimetty ihmisten bucketlistoilta löytyvillä termeillä. Maistoin myös viimeisimmästä yhden, mutta Magma oli parempi. Sitä on muuten joskus ollut Vihreässä Haltiattaressa hanassa.
Brouwerij van Steenberge
Gulden Draakeista tuttu Steenberge olikin melko rankka panimo. Pelkästään isoja pulloja (onneksi pieniä kaatoja) ja noin 10 % oluita. Ja hyviäkin vielä. Maistoin uutuudet Brewmasterin, Imperial Stoutin ja rommitynnyröidyn Piraatin, sekä normi-Piraatin. Kaikki hyviä. Ja raskaita.
Van Bulck Beers
Saihan täältäkin bulckiolutta! Wit, mansikalla maustettu wit ja tripel. Kaikki hyviä. Etenkin mansikka-wit olisi loistava kesäolut, sillä se ei ollut ollenkaan makea. Raikas ja marjainen. Oispa mansikka-witiä.
Nyt kun tästä on hiljalleen palauduttu niin ehkä huomenna jaksaisi raahautua Helsinki Beer Festivalille...
No comments:
Post a Comment