Marraskuun erikoiserä sokkona

 Pruuvissa oltiin taas kerran ilman sen kummempia ennakkotietoja, paitsi nyt olin sentään tietoinen että erikoiserä olisi kyseessä. Edistystä.

Olut 1

Samea keltainen, paksu vaahto. Tuoksu mehuisaa mallasta, vähän ylikypsää hedelmää. Maku mehumallasta peräkärryllä. Tasapainossa, vähän ohuen puoleinen mutta silti varsin mallikas NEIPA. Hyvin alkaa. Ei tämä mitään kovimpien NEIPA-pumppujen mehua ole, mutta muuta en tästä osaa sanoa.

Ostaisin

Oli: Crooked Stave Southern Cross 3.8/5 / 5,8 % / 6,99 € / 0,355 l

No joo, vähän hintava, mutta varsin kelvollinen. New Zealand IPAksi nimetty ja kieltämättä en osannut tästä humalalajikkeita sinne päin sijoittaa. 

Olut 2

Vähän kirkkaampi kultainen. Tuoksu aika katkeraa mallasta ja vähän pihkaa. Maku katkeraa mallasta, pihkaa, reippaasti humalaa. Ihan kiva, jos vähän rankka. West coastin puolelle mennään, ja katkeraan päähän. Joku IPA teema tässä sarjassa oli jo ulkonäön perusteella, varmaan kuitenkin jollain rajauksella?

Ostaisin

Oli: Epic Space Debris 3.5/5 / 6,2 % / 6,49 € / 0,355 l

Salt Lake Cityn varsin laadukkaalta pajalta tällä kertaa. Myös kallis, jos ei ihan edellisen hinnoissa.

Olut 3

Kirkas meripihkainen, vaahtokin taittaa vähän ruskeaan. Tuoksu taas katkera, vähän pihkaa, ehkä vähän tummaa hedelmää. Maku katkeraa mallasta, pihkaa, humalaa. Hieman hedelmäisempi versio edellisestä, vähän ehkä paahdetta ja syvyyttäkin enemmän. Voi olla vähän vahvempikin?

Ostaisin

Oli: SKA Modus Hoperandi IPA 3.7/5 / 6,8 % / 4,95 € / 0,355 l

Tämähän on klassikko. Oli tosiaan edellistä vahvempi, joskaan ei paljoa. Yllättävän paljon halvempi silti. Kyllä minä tämän näistä kahdesta mieluummin ottaisin.

Olut 4 

Vähän samea kultainen. Tuoksu taas katkeraa mallasta, pihkaa, humalaa. Maku hieman makeaa mutta kuitenkin katkeraa mallasta, vähän sitrusta, pihkaa, humalaa. Aivan hyvä ja erittäin tyylinmukainen west coast IPA on tämäkin. Edellisiä hieman makeampi ja raikkaampi, mutta edelleen todella katkera.

Ostaisin

Oli: Tommyknocker Off Leash Juicy IPA 3.7/5 / 6,3 % / 6,48 € / 0,355 l

No jaa, ei tämä minusta kovin "juicy" ole, mutta hyvä kuitenkin. Panimohan on tuttu Iso-Roban taproomistakin.

Olut 5

Samea oranssi. Tuoksussa makeahkoa mallasta, appelsiinia, vähän pihkaa. Maku makeaa mallasta, appelsiinia, muuta sitrusta, pihkaa, reippaasti humalaa. Erittäin hyvä, paras tähän asti. Hedelmäisempi mutta silti katkera. Teemaa en kyllä osaa vieläkään arvata. Joku pohjoismaa? 

Ostaisin

Oli: Epic Citralush NEIPA 3.9/5 / 7,0 % / 6,98 € / 0,355 l

Tämäkin on vähän kallis, mutta tosiaan myös noita edellisiä parempi. Epicin oluet ovat itselleni kyllä aina maistuneet eikä tämäkään tee poikkeusta.

Olut 6

Kirkas kultainen. Tuoksu melko mieto, makeahkoa mallasta ja vähän hedelmää. Maku hieman makeaa mallasta, pihkaa, alkoholia, humalaa. Pehmeä, ihan kiva. Tuoksussa uupuu, mutta sen jälkeen on taas hyvää. Maistuu ehkä jopa aiempia vahvemmalta, joten siksikin vähän outoa miten miedosti tämä tuoksuu.

Ostaisin

Oli: Sierra Nevada Big Little Thing Imperial IPA 3.5/5 / 9,0 % / 6,98 € / 0,355 l 

No joo, olihan sitä alkoholia vähän enemmän. Perusvarmaa tekemistä perinteikkäältä panimolta. Ehkä enemmän korkean hintansa arvoinen kuin osa aiemmista.

Olut 7

Erittäin tumma ruskea matalalla vaahdolla. Tuoksu kuivaa paahteista mallasta ja ehkä kepeitä hedelmäisiä sävyjä. Maku kuivaa paahteista mallasta, kahvia, vähän hedelmää, humalaa. Kevyenpuoleinen. Uskon jos Black IPAksi sanotaan, lähinnä koska olen vakuuttunut että teema liittyy IPAan. Tieto erikoiserästä on siis vienyt osan "sokkoutta" pois tästä. Kevyen puoleinen, ei oikein muuta vikaa.

En ostaisi

Oli: Tommyknocker Cocoa Porter 3.3/5 / 5,7 % / 6,19 € / 0,355 l

Jätinpä sentään jonkun takaportin itselleni tässä Black IPA hudissa. Oluen nimen lukemisen jälkeen kaakao maistuu sitten selvästi. Pidin erikoiserän teemaa liian varmana. Kaiken kaikkiaan erä on oikeastaan todella onnistunut. Teemalla Craft Beer USA olisi toki voinut valita mielenkiintoisempiakin tyylejä kuin IPAa, mutta valinnat olivat kuitenkin Alkon tasolle aika monipuolisia ja laadukkaita. Paljon, paljon huonompiakin erioiseriä on nähty.

Marraskuun erikoiserän kouluarvosana

Aihe: 9

Sisältö: 9+

Mielikuvitus: 7-

Kokonaisarvosana: 8+

Erikoiserien kouluarvosanat:

Joulukuu 2022: 9

Huhtikuu 2023: 9-

Marraskuu 2020: 8½

Lokakuu 2021: 8+

Marraskuu 2023: 8+
Elokuu 2020: 8

Lokakuu 2023: 8-
Syyskuu 2020: 7+

Maaliskuu 2023: 7+
Heinäkuu 2020: 7

Tammikuu 2023: 7

Syyskuu 2022: 7-

Lokakuu 2022: 7-
Lokakuu 2020: 6½

Syyskuu 2021: 6½
Marraskuu 2019: 6+
Joulukuu 2019: 6-

Kellareiden aarteita vol. 7

Edellinen nyytikestihenkinen kellarien aarteet - maistelu saatiin pidettyä pandemiatilanteen hieman helpottaessa viime vuoden kesällä, silloin seitsemän rohkean raatilaisen voimin. Nyt meitä kerääntyi Helsingin puolelle Casa Urbanan hulppeaan penthouseen jopa yhdeksän, joista tosin yksi joutui jättämään leikin kesken ennen puolta väliä. Tarjolla oli jälleen kerran erittäin laaja skaala juotavaa niin kellareista kuin Alkon hyllyiltäkin.

Tälläkin kertaa maistelun avasi kotiolut, ja vaikka Sonicus ei nyt tominut isäntänä, sieltä se kotiolut oli kuitenkin tullut. Meillä ei ollut edes mitään tietoa mistä oluesta on kyse, jotain kellarista löytynyttä vanha. Todellinen "aarre" siis. Ikä ei tätä jonkinlaista IPA-tekelettä ollut kohdellut kovin hyvin. Funkkia, pahvia, vähän ehkä vihannestakin. Ei arvosanaa, mutta ei jatkoon.

Viime vuoden tapaan maistettiin yksi vuoden 2008 Schlaflyn Bière de Garde (UT ka vuosikerrattomalle 3,63). Säilytysvuosia tullut yks lisää, eikä se tätä ainakaan parantanut ole. Lisäkseni vain yksi raatilainen antoi tälle arvosanan.

Raadin arvio: 3+ (3+ - 3½), 0,26 alle keskiarvon.

Maistelua jatkettiin kevyestä päästä, kun Lehen Väike Punane Draakon (UT ka 3,09) oli ehtinyt jäähtyä tarpeeksi. Yrtti-chili sour ei varsinaisesti kuulostanut kaikkein houkuttelevimmalta vaihtoehdolta, mutta ei tämä oikeastaan huonokaan ollut. Kelpo suunpuhdistaja tuollaisen alun jälkeen. Raadista lisäkseni vain kaksi antoi pisteitä.

Raadin arvio: 2+ (2- - 2,9), 0,87 alle keskiarvon

Hiljalleen oli aika siirtyä parempiin oluisiin. Saksasta tuotu Maisel & Friends Marc's Chocolate Bock (UT ka 3,61) oli juuri mitä saksalaiselta suklaabockilta sopii odottaakin. Hillitty, tasapainoinen, maukas. Tähän saatiin jo 1+4 arviota.

Raadin arvio: 4- (3½ - 4), 0,17 yli keskiarvon

Ja sitten asiaan. Yksi jäsen, joka joutui turvautumaan Alkon kellariin oman ammottaessa tyhjyyttään, toi juotavaksi Schlenkerlan Eichea (UT ka 3,72). Schlenkerlalla ei voi mennä vikaan, eikä niin käynyt tälläkään kertaa.

Raadin arvio: 4- (3 - 4,3), 0,13 yli keskiarvon

Belgialainen Het Anker on myös yleensä melko varma valinta. Gouden Carolus Classic (UT ka 3,75) on juuri sitä: klassikko. Lämmittävän alkoholinen, maltaisen täyteläinen ja hiivaesterien monitahoiseksi tekemä olut on juuri sellainen, mitä viileään syysiltaan kaipaakin.

Raadin arvio: 4 (4- - 4), 0,14 yli keskiarvon

Maistelun pienin pullo oli aitoa "craft beeriä" Japanista, huomaamattoman näköisestä tokiolaisesta olutkaupasta. Daisen G Beerin Barley Wine 2018 (UT ka vuosikerrattomalle 3,50) johon panimomestari oli laittanut "omakätisen" allekirjoituksensa. Olut oli barley wine, eli se oli hyvää. Joskin ehkä parhaat päivänsä nähnyttä.

Raadin arvio: 3½ (3,3 - 4-), 0,01 yli keskiarvon

Illan ensimmäisen vahakorkkihaasteen tarjosi Mast Landingin ja Van Mollin yhteistyö Treacle Treat (UT ka 4,13). Kyseessä olikin kohtalaisen siirappinen tapaus, mutta ihan hyvällä tavalla. Maistui raadillemme mainiosti.

Raadin arvio: 4+ (4 - 4½), 0,07 yli keskiarvon

Melko takuuvarma panimo on ollut myös Sierra Nevada, jolta maisteltiin tällä kertaa mainion Narwhalin tynnyröity versio (UT ka 4,21). Tämän kanssa saatiin jo vähän enemmän arvioihin hajontaa, kun osa olisi laittanut oluen koko maistelun kärkeen ja osa kaksi tai kolmekin sijaa alemmas. Itselleni viskisyys ja kuiva paahteisuus ei aivan osunut maaliin, mutta hyvähän tämä silti oli.

Raadin arvio: 4 (3,7 - 4+), 0,32 alle keskiarvon

Cool Headin Bourbontynnyröity Masked Wrestler (UT ka 3,92) olikin jännittävä tapaus, sillä Cool Headin todella isot oluet eivät ole juuri osuneet maaliin viime aikoina, enkä koskaan edes maistanut perusversiota luchadorista. Tässä pelot olivat kuitenkin turhia, sillä kyseessä oli varsin mainio olut, jossa mieto chilin polte pelasi hienosti yhteen viskistoutin kanssa. Ei tässä ehkä kolmesta eri chililajikkeesta saatu irti muuta kuin hienoja sanoja pulloon, mutta lopputulos on joka tapauksessa onnistunut.

Raadin arvio: 4 (3,7 - 4+), 0,07 yli keskiarvon

Maistelun päätti kellarin pohjalta kaivettu BrewDogin Abstrakt AB:20 (UT ka 4,06) eli Abstrakt ajalta kun ne kaikki olivat vielä sekä hyviä että päräyttäviä. Kyseessä vieläpä barley winen ja imperial stoutin sekoitus! Pidin tästä hurjasti kun tämä oli tuore, mutta aika oli kyllä nyt karulla tavalla tehnyt tehtävänsä, koska jäljellä oli vain siirappisen makeaa mallaslientä ilman hiilihappoja tai minkäänlaista tasapainoa. Pettymys, vaikka ei tämä aktiivisen pahaa sentään ollut.

Raadin arvio: 3½ (3 - 4), 0,50 alle keskiarvon

Oluet laitettiin maistelun aikana paremmuusjärjestykseen siten, että maistetulle oluelle päätettiin aina demokraattisesti paikka rivistössä kun se oli maistettu. Tällä menetelmällä saatu lopputulos on nähtävissä yllä, ja voittajaksi selvisi siis Schlenkerla, vaikka se hävisikin yhteispisteissä (huom osin vajaa raati) monelle muulle. Yhteispisteissä voiton vei itse asiassa Treacle Treat, jonka oli tyytyminen vasta neljänteen sijaan jonossa.

Maistelun paras: Mast Landing / Van Moll Treacle Treat

Oma Suosikki: Aecht Schlenkerla Eiche

Raadin yliarvostama: Maisel & Friends Marc's Chocolate Bock

Raadin aliarvostama: Lehe Väike Punane Draakon

SOS! Olutta Perholla

Päätimme Suomen Olutseuran hallituksen kanssa ottaa yhdeksi syksyn / talven aktiviteetiksi jäsenoluen valmistuksen. Äänestyksiä pantavista oluista oli tarkoitus järjestää enemmänkin, mutta tähän mennessä on saatu aikaiseksi kysyä vain oluttyyliä, jossa siinäkin saimme pudotettua kolmesta optiosta - brown ale, dubbel ja porter - vain dubbelin pois. No, päätimme tehdä porterin nyt ja kysellä brown alesta myöhemmin lisää. Koska koronarajoitukset eivät valitettavasti sallineet jäsenten osallistamista Perhon pienissä panimotiloissa, toteutimme panon minimimiehityksellä ja streamasimme sen jäsenille suorana.

Streami saatiin alkukankeuden jälkeen toimimaan kelvollisesti (katsottavissa täältä), ja panohommat luonnollisesti sujuivat alusta asti. Panojen aikana maisteltiin myös Tuopillisen Jounin kanssa porttereita. En luonnollisesti ottanut yhtään kuvaa, mutta Fullersin London Porter todettiin parhaaksi, Sierra Nevada Stout seuraavaksi ja itse asetin Suomenlinnan Helsinki Porterin ja Shepherd Neamen Double Stoutin jaetulle kolmossijalle, siinä missä Jouni laittoi Helsingin näistä edelle. Yllätysohjelmanumerolla olimme myös hetken oluttrendien aallonharjalla ja sokkomaistelimme Kontulan Keijon ja perus A. Le Coqin. Onnistuimme hiuksenhienon eron näiden välillä erottamaan, mutta minä arvasin väärin kumpi on Keijo. Jouni luonnollisesti oli tässäkin parempi.

Koska päivän pakolliset pieleen menot oli tapahtuneet jo streamin toteutuksessa, panot sujuivat loppuun asti suunnitelman mukaan. Loppumittausten perusteella tuotteena pitäisi edelleen olla tulossa reilut sata litraa Fuggles-humaloitua britti-porteria, jonka vahvuus on jotakuinkin maitokaupparajalla, tai vähän alle. Katsotaan päästäänkö tätä joskus nauttimaan jäsenistön kanssa Perhossa hanasta kuten alunperin oli tarkoitus, vai pitääkö alkaa miettimään pullojakoa. Mukavaa oli joka tapauksessa, ja lisää on varmasti tulossa!

Ja kuvia lisää täällä.

Vanha vs nuori - pikatasting

Menin käymään viikonlopuksi kotona ja päätin pitää pääasiassa vaaleista lagereista ja belgioluista pitävän ja kaikkea IPAan päin nojaavaa inhoavan isäni kanssa pienen olutmaistelun. Olin tuonut Helsingistä mukanani muotioluita viimeisen päälle, Hesarin testissä pärjänneet Olarin Hepialus Humulin sekä Hiisi Nurin, joista jälkimmäinen oli itsellänikin maistamatta. Stellan Alkosta nappasin modernien hömpötysten vastapainoksi Fuller's ESB:n ja Sierra Nevadan Pale Alen. Tasting suoritettiin kronologisessa järjestyksessä, eli kuvassa näkuvän mukaan.

Olut 1: Fuller's ESB

Tiedän, eihän tämä ole IPA, mutta brittibittereitä voinee kuitenkin pitää eräänlaisena esi-IPAna. Joten miksipä ei aloittaisi yleispätevästä pioneerista. Ainakaan vielä Asahi ei ole tätä voinut ehtiä pilata. Itselleni tämä on sellainen jokseenkin joka paikkaan sopiva tuote. Maussa mennään vahvasti maltaat edellä ja katkeroa on lopulta aika maltillisesti, joten uskoin tämän saavan varsin suopean vastaanoton.

Tuomio: "Tää on hyvä." 3½ / 5.

Oma arvosanani on tilanteesta ja tuotteen kunnosta riippuen 4 / 5  molemmin puolin, tällä kertaa taas tasan 4. Odotin vähän lämpimämpää vastaanottoa, mutta kelpo aloitus.

Olut 2: Sierra Nevada Pale Ale

Ei aivan IPA tämäkään, mutta kelvollinen esiaste ja omalta osaltaan vastuussa koko nykyisestä IPA-buumista. Varoittelin siis että tätä kohtaan voi olla antipatioita jo ihan siitä syystä. Tässäkin kuitenkin maltaat ja aromihumala ovat paljon vahvemmin esillä kuin paljon pelätty ja vihattu katkero, joten toivoa on.

Tuomio: "Eihän tämäkään ole paha. Ei saa ykköstä eikä kakkosta ainakaan." 3 / 5

Omissakin papereissa tämä on ESB:tä huonompi, tällä kertaa 4- / 5. Tästä on hyvä jatkaa suoraan moderniin päähän.

Olut 3: Olarin Hepialus Humuli

Hesarin sameiden testin voittaja, Olarin Hannan DDH Pale Ale. Katkeroahan tässä lopulta on enemmän kuin trendikkäimmissä NEIPA-mehuissa, mutta aromiakin todella reilusti. Hedelmät tuoksuivat nenään jo heti korkin avattua. Ikää pullolla oli alle kaksi viikkoa.

Tuomio: "En minä tätäkään pahana pidä. En voi ihan niin paljon antaa kuin edellisille." 2½ / 5. 

Trendiolut ei uponnut, sillä katkeroa oli kuitenkin enemmän kuin edellisissä. Itselleni tämä toimi mainiosti ja arvosanaksi löytyi 4 / 5.

Olut 4: Hiisi Nuri

Samaisen Hesarin testin "paras brut IPA" voittaja oli itsellenikin vielä tuntematon Nuri. Eli NEIPA josta on vielä hedelmät ja runkokin viety pois.

Tuomio: "Ei tarvi onneksi jokaisen muotivillityksen mukana kaikkien mennä. Pliisumpi kuin edelliset." 2+ / 5.

Päädyin olemaan melko samaa mieltä. Yllättävän mitäänsanomaton, etenkin tuoksunsa, mutta myös makunsa osalta. Kyllä tämä 3 / 5 minulta sai, mutta päätyi siis omissa listoissanikin joukon hännille. Ehkä joku vielä keksii jossain vaiheessa mitä tällä tyylillä olisi tarkoitus tehdä.