23.3.19

BrewDog Helsinki bottle share

Tämän viikon torstaina oli karkkipäivän lisäksi toinenkin oluttapahtuma, johon oli päästävä, nimittäin BrewDog Helsingin bottle share tasting. Ajatuksena siis aukoa isoja, harvinaisia ja kalliita pulloja isohkolle joukolle niin että hinta pysyy maltillisena. 30 € lippuja ei kuulemma saatu aivan kaikkia myytyä, joten jouduimme tyytymään hieman suunniteltua isompiin annoksiin. Miinuspuolena myöskään tastingin pitäjä ei ollut päässyt vielä yhtäkään olutta maistamaan, joten ennakkopuheet jäivät tavallista lyhyemmiksi. Vai onko se sitten miinuspuoli? Saapahan nopeammin olutta. Taustoja panimoiden takaa löytyi kuitenkin kiitettävästi.



Koska BrewDogin maistelut aloitetaan "aina" Punkilla, alkoi tämä maistelu uudehkon Overworks hapanolutpanimon funk - versiolla. Villihiivaa läheiseltä pellolta, Punk IPAa mukaileva mallasmaailma (nyt mukana myös kolmea muuta viljaa tosin), humalaa perään. Oikein toimiva aloitus. Happamuus on mukavan maanläheinen ja tasapainoinen, hedelmää ja hiivaa sopivasti. Etenkin aiemmin päivällä maisteltujen hampaansulattajien jälkeen tämä toimi mainiosti.

3.9 / 5



Tätä kohtaan ei sitten ollutkaan niin minkäänlaisia odotuksia. OlutExpossa hanaversio oli melko lailla juomakelvoton. Voisiko tämä kuitenkin olla jotenkin parempi? Voisi, ja oli! En tiedä mikä ero näillä kahdella versiolla lopulta on, mutta siinä missä Kaapelitehtaalla saatiin ylikäynyttä puolukkamehua, tämä oli oikein tasapainoinen ja sopivan hapan saison, jossa puolukka toimi juuri niinkuin toivoa sopii. Sen happamuus pelasi samassa tiimissä muun oluen kanssa. Tämähän oli aivan hyvää.

3.7 / 5



Tätä kohtaan oli kuulemma tastingin pitäjällä kovat odotukset, ja 'seuratoveri Janne kertoi tämän Tallinnassa joskus maistaneensakin. Lindheim on osallistunut TCBW:lle ainakin kahtena edellisvuotena. Tuoksu lupasikin oikein maukasta vadelmasouria, mutta maku ei jotenkin itselle aivan riittänyt. Vetisen puoleiseksi jäi. Ei paha, mutta kalpeni edellisten rinnalla.

3.4 / 5



Sitten jotain aivan muuta. Baladin on panimo jonka perusoluetkin osaavat olla jotenkin hämmentäviä, ja nämä ei-niin-perus oluet sitäkin enemmän. Tämä olut on jonkinlainen hunajainen shampanja-barleywine. Hailakan oranssi, reilusti kiinteää sakkaa, tuoksu ja maku kuin makeassa barleywinessä, kuplat kuin shampanjassa. Hämmentävä tapaus, mutta ehdottomasti hyvällä tavalla. Ehkä tastingin kohokohta.

3.9 / 5



Wild Beer julkaisee ajoittain tynnyrikypsytettyjä versioita Modus Operandi oluestaan. Tämä oli käynyt mm. Islay - viskitynnyrissä, ja sen kyllä huomasi. Tuoksu meni aivan joka paikkaan, mutta maku oli selvästi lähempänä alkuperäistä olutta, sopivalla Islay - vivahteella höystettynä. Kunnianhimoinen olut, joka ei tuoksussa aivan vakuuttanut, mutta maku paikkasi paljon.

3.7 / 5



Maistelun päätti "tylsä" Buxtonin viskinen imperial stout. Tylsä siksi koska Buxton on sen verran takuuvarma tässä tyylissä, ettei olut pääse ketään yllättämään. Eikä päässyt tämäkään. Perhanan hyvää se kyllä oli, todennäköisesti paras olut tässä tastingissa. Mutta Metodo Classicon jälkeen kaipasi jotain särmikkäämpää.

4.2 / 5


Itse tastingin jälkeen jaoimme vielä Jannen kanssa hanavalikoimassa jäljellä olleet Reservoir Dogs - henkiset Mr. Pink, Blue, Brown, Blonde ja White (kuvan järjestyksessä vasemmalta oikealle). Olin kuullut näistä vain nimeltä mainitsemattoman Ratebeer - aktiivin arvion "ihan kauheita kaikki", ja vaikka en tuohon voi aivan yhtyä, ymmärrän mistä mielipide kumpuaa. Totesimme Jannen kanssa että kyllähän neljä - viisi vuotta sitten nämä olisivat räjäyttäneet tajunnan, mutta nyt tällainen puolittain onnistunut kikkailu lähinnä ärsyttää, sen verran hyvin moni nämä samat asiat tekee. Brown oli minusta lähes juomakelvoton, mutta Janne piti. Muut enemmän tai vähemmän keskitasoa. Omat arvosanani vaihtelivat niille neljälle välillä 3.3 - 3.5.

Mainio tapahtuma tämäkin. Toivottavasti ensi kerralla saadaan vähintään saman verran väkeä mukaan.

No comments:

Post a Comment