Kellareiden aarteita vol. 10

 Taas oli aika kokoontua Olutkulttuuriseuran pääkaupunkiseudun joukolla maistelemaan kellareista tai lähialkoista löytyneitä herkkuja. Koska viimeksi oltiin Helsingissä, nyt paettiin taas Espooseen, aiemminkin maistelupaikkana toimineeseen kotimaisen pelitalon saunatilaan. Maistelijoita saapui paikalle yhdeksän, joista kaikki eivät Untappd-raatiin osallistuneet. Oluita oli maisteltavana hieman enemmän, koska yhden mukana tuli iso kasa pieniä tölkkejä Japanista, ja itsekin vein kaksi pulloa.

Huomatkaa täydellinen tarkennus maistelulistassa.

Illan aloitti "ei oikea olut" Hon Kirin (UT ka 2,88). Tämä siis kuuluu Japanissa johonkin eri veroluokkaan alhaisen mallaspitoisuutensa ja/tai lisätyn viinan takia. Jälkimmäisestä saa ilmeisesti "strong drinking response". Vahvan vasteen tämä kyllä antoi, mutta ei kovin positiivista. Saa nimittäin kotimaiset "tuplapukit" vaikuttamaan melkoisilta herkuilta. Kovin ylistys taisi olla "ei sen huonompaa kuin Lapin Kulta".

Raadin arvio: 2- (1 - 2+), 1,05 alle keskiarvon

Japanin craftsarjan aloitti sitten Far Yeastin Off Trail Ghost in the Beans (UT ka 3,22). Ilmeisesti kysessä on "brett pale ale with coffee". Nyt ollaan tosiaan pois yleisimmiltä poluilta, ja sen kyllä huomaa. Tuoksu on melko funky, mutta ei hyvällä tavalla, ja reippaan kahvinen. Vähän chilimäisyyttäkin. Makuakin dominoi kahvi, lisäksi mallasta, chilimäisyyttä, vähän humalaa. Raadin vaste on voimakas, mutta ei positiivinen. Asettuu tukevasti jonon hännille.

Raadin arvio: 2- (1+ - 3-), 1,42 alle keskiarvon

Ilmeisesti kotimainen massalager on myötävaikuttanut siihen että Baeren panimolla on jonkinlainen kulttimaine joidenkin suomalaisten Japanin kävijöiden keskuudessa, ja siksi kai maisteltavana oli panimolta peräti kaksi The Day - sarjan tuotosta, joista ensimmäisenä Japanese Citrus Lager (UT ka 3,29). Olihan tässä jotain hyviäkin elementtejä, mutta aivan liian saippuainen kokonaisuus. Teimme joskus seuran porukalla lime-habanero alen joka maistui Fairylle, mutta ei sekään näin saippuainen ollut. Hon Kirinin ja kahvihirvityksen väliin.

Raadin arvio: 2- (1- - 2+), 1,55 alle keskiarvon

Karhu päivässä, mutta otetaan nyt kuitenkin vielä toinen. Trad Gold Pilsner (UT ka 3,38) olikin sitten huomattavasti helpompi ja parempi olut. Jotain mitä edellinenkin olisi voinut vähemmän saippuaisena olla. Puhdas ja humalavetoinen, kyllähän tämä nimensä täyttää. Ihan kelpo pils. Tosin muu raati piti tästä minua vähemmän. Tässä vaiheessa silti keulille.

Raadin arvio: 2+ (2- - 3,1), 1,08 alle keskiarvon

Varsin mielenkiintoisella nimellä ja etiketillä varustettu Setouchi Udon Noww Wheat Ale (UT ka 3,31) herätti tietynlaisia mielikuvia. Vaikka tämä ilmeisesti onkin tehty vain udon-kokkien työjuomaksi, jostain syystä tuoksu oli täynnä jonkinlaista nuudelikeiton lientä. Maultaan jopa ihan kelvollinen hopfenweisse, mutta tuoksu häiritsi tällä kertaa liikaa. Toiseksi trad gold pilsin perään.

Raadin arvio: 2½ (1,8 - 3-), 0,91 alle keskiarvon

Etikettien osalta mentiin kohti normaalia, kun laseihin kaatui Far Yeast Triggger #2 (UT ka 3,60). Ja tölkin sisältö ihme kyllä oli jokseenkin linjassa etiketin kanssa. Hyvin normaali ja jopa ihan peruslaadukas west coast IPA, josta löytyi niin pihkaa, sitrusta, kuin katkeroakin. Ei nyt mistään luonteikkaimmasta päästä, mutta selvästi paras tähän asti. Muukin raati asetti tämän selvästi japanilaisten parhaaksi.

Raadin arvio: 3+ (2+ - 4-), 0,42 alle keskiarvon

Japanisarjan loppuun maisteltiin vielä kaksi olutta Far Yestin Hop Frontier - sarjasta, joista ensimmäisenä Juicy IPA (UT ka 3,73). Jotenkin tämäkin oli ihmeen saippuainen minusta, eikä muutenkaan kovin säväyttävä sumukaljaksi. Aika ohut ja vetinen. Pettymys, etenkin kun edellinen olut näytti että tällä panimolla osataan kyllä IPAa tehdä, ja tölkki näytti lupaavalta. Muiden arvostuksella toiseksi jonossa, vaikka itse laitoin alemmas.

Raadin arvio: 3- (2+ - 3+), 0,94 alle keskiarvon

Viimeisenä ennen ensimmäistä taukoa nautittiin vielä saman panimon ja saman sarjan Berry Black IPA (UT ka 3,59). Vaikka tuo berry aiheutti hieman epäilyksiä, itse olin black IPAsta hyvinkin kiinnostunut, siinä missä osa tuntui tuomitsevan juuri tuon tyylin jo ennen maistamista. No, eipä tästä kummoisesti löytynyt kehuttavaa piti tyylistä tai ei. Pelättyä tuhkakuppisuutta tässä ei ollut, mutta toisaalta jotain kovin epäpuhdasta käymisaromia joka ainakin itseäni häiritsi. Muuten ihan pätevä hieman hedelmäinen runsaasti humaloitu tumma ale. Kolmanneksi kahden Far Yeastin IPAn perään.

Raadin arvio: 3 (2½ - 3+), 0,70 alle keskiarvon

Ensimmäiselle tauolle lähtiessä järjestys jonossa oli siis Triggger #2, Hop Frontier Juicy IPA, Hop Frontier Berry Black IPA, Baeren Trad Gold Pils, Udon Noww, Hon Kirin, Baeren Japanese Citrus Lager, Ghost in the Beans, joista vähiten aliarvostettuna Triggger #2 ja eniten Japanese Citrus Lager.

Sitten vakavampiin oluisiin. Tai no, kun Open Water Potato Headin (UT ka 3,20) etikettiä katsoo, niin ehkä ei kuitenkaan. Yksi jäsenistämme oli tuonut tämän Ahvenanmaalta koska halusi valita oluen mitä kukaan meistä ei ole maistanut. Siinä ainakin onnistuttiin loistavasti. Kai tässä oli tarkoitus tyrniä olla ja sitä ehkä vähän maistoikin, mutta pääasiassa jotain todella rankasti epäpuhdasta käymisaromia. Melko epämiellyttävä tapaus. Sijoittui listalla tässä vaiheessa kolmanneksi kuitenkin, eli jollekin taisi maistua. Tai siis kaikille paitsi minulle.

Raadin arvio: 3 (2,1 - 3+), 0,30 alle keskiarvon

Etiketeissä ei menty sen vakavampaan suuntaan, mutta oluissa ehkä vähän kuitenkin. Uiltje on tunnettu sarjakuvamaisista etiketeistään joiden takana on usein hyviä oluita. Motueka Mohitos (UT ka 3,62) ei ollut varsinaisesti poikkeus sääntöön, jos nyt ei ihan panimon parhaimmistoakaan. Ei mitään kovin erikoista, mutta perusvarma tuote. Ei tosin niin mehuisa kuin "New England IPA" kuvauksesta odottaisi, vaan ennemmin perus hazy pale ale. Onnistui jotenkin jäämään listalla kolmanneksi, vaikka sai tähän asti parhaat raatipisteet.

Raadin arvio: 3+ (3 - 3½), 0,30 alle keskiarvon

Sitten päästiinkin hiljalleen asiaan. Tämä Garden Paths Fermentationin The Curious Mix Methods (UT ka 3,97) ei ole meren takaa haettu, vaan olikohan Prahasta. Onneksi tällainen kunnon vanhan liiton hapanolut ei ajasta ja merimatkasta paljon välitä, päin vastoin. Kerta kaikkiaan herkullinen tuote kompleksista tuoksusta lähtien. Kompleksi happamuus, vähän hedelmää, sopivasti etikkaa. Erinomaista. Heittämällä kärkeen.

Raadin arvio: 4- (3- - 4,1), 0,21 alle keskiarvon

Luulin jo aluksi että vastaan tulee jotain tuttua ja turvallista, mutta tämähän olikin Tankerin Ketser Red Wine BA (UT ka 3,87) kun vain tynnyröimätön oli tullut aiemmin maistettua. Kyseessä on sen verran intensiivinen hapanolut ettei sitä ole ainakaan pilalle saatu tynnyrillä, ehkä jopa vähän parantunut. Vähän tämä jää lyhyeksi ja ohueksi verrattuna tyylin priimuksiin, mutta varsin maistuva olut silti. Melkein Fiskarsin tasoa, mutta vain melkein. Jonossa toiseksi.

Raadin arvio: 4- (3+ - 4), 0,17 alle keskiarvon

Vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta tämä oli muistaakseni vain ainoa lähialkosta löytynyt pullo jota minä ja jäsen ta_ta emme kumpikaan olleet maistaneet. Kyseessä oli Marblen, North Ridingin ja Five Townsin kollabo Jollification (UT ka 3,63). Etiketti sanoo apricot & peach tripel, mutta enemmän tämä oli kyllä joku vähän hapan farmhouse ale kuin mikään tripel. Toki sellaisena aivan hyvä. Sijoituksesi jonossa tuli kuitenkin nyt vasta seitsemäs.

Raadin arvio: 3+ (2½ - 4-), 0,42 alle keskiarvon

Viimeisenä ennen toista taukoa nautittiin toinen minun tuliaisistani, Nantesin kupeesta Guerandesta ostettu La Turbulente panimon Moby Dick tripel (UT ka 3,38). Pohjustin tätä toteamalla että se oluttyyli mitä ranskalaiset eivät tunnu yhtään osaavan tehdä on juuri tripel, mutta tulipa tällainen ostettua. Toin tälle makupariksi myös Gueranden suolalla suolattuja sipsejä jotka maistuivat, no, sipseiltä. Parempia ne olivat kuin tämä olut, jonka sijoitus listalla oli nyt kymmenes. Oli nimittäin aivan samalla tavalla huonon tuplapukin makuista kuin suurin osa Ranskan tripeleistä tuntuu olevan.

Raadin arvio: 3 (2½ - 3,1), 0,44 alle keskiarvon

Eli tässä vaiheessa jonon järjestys oli Curious Mix Methods, Ketser BA, Triggger #2, Hop Frontier Juicy IPA, Motueka Mohitos, Jollification, Potato Head, Hop Frontier Berry Black IPA, Moby Dick, Baeren Trad Gold Pils, Udon Noww, Hon Kirin, Baeren Japanese Citrus Lager, ja Ghost in the Beans. Uusista eniten aliarvostettiin Moby Dickiä, vähiten Ketseriä.

Vaikka vähän tämän jälkeen taisinkin ääneen kehuskella että olin kerrankin muistanut ottaa joka oluesta kuvan, niin kuitenkaan jostain syystä en tästä oluesta kuvaa löytänyt kamerastani. Varmaan korruptoitunut itsekseen. Oluena oli joka tapauksessa viime vuonna Grenoblen V&B:stä tuotu La P'tite Maiz Send the Wood #13 (UT ka 3,98) jossa tyylinä imperial russian stout BBA. Hieman yllättäen tämä lähti karkuun pullosta, mutta ei onneksi kovin voimallisesti. Eikä se maussa juurikaan tuntunut. Kahvia, suklaata, paahdetta, viskiä. Aivan hyvä, jos nyt ei mikään sukkia jaloissa pyörittävä. Listalla neljänneksi tässä vaiheessa. 

Raadin arvio: 3½ (2½ - 4+), 0,42 alle keskiarvon

Tuon yhden kuvan korruptoitumisen huomasin jo aiemmin, mutta jotenkin tämä seuraavakin on hävinnyt. Tuskin oluiden alkoholipitoisuus ainakaan on asiaan vaikuttanut. Tämä olikin maistelun ainoa ennakkoon tuttu olut, eli Mallaskosken Nemesis 3 (UT ka 3,65). Hieman hapan ja flatti tämä oli joskus Alkon sokkopruuvissa ollut, mutta nyt toimi vähän paremmin. Voimaahan tässä on kuin Seinäjoen kokoisessa kylässä, ja tasapainokin ihan kohtalainen, mitä nyt vähän alkoholin lämpö puskee yli. Jonossa vahva kolmossija tässä vaiheessa.

Raadin arvio: 3½ (3- - 4), 0,07 alle keskiarvon

Lopuksi pari BrewDogin tuotetta, jotka oli kuulemma ostettu ennen ahdistelukohuja joten ehkä ne on sitten fine. Ensimmäisenä se mielenkiintoisempi, hapanolutprojekti BrewDog Overworksin Hocus-Pocus sour imperial stout (UT ka 3,95). Sour stout on niin perverssi asia että harva sitä edes yrittää, mutta silloin kun sillä osuu maaliin niin voi osua hyvinkin komeasti. Ja niin nytkin osutaan. Kompleksin happamuuden ja sopivasti tasapainossa olevan paahteisuuden yhdistelmä on maagisen hyvä, ja tämä ei ole pelkästään tämän maistelun maukkain olut, vaan yksi maukkaimpia vähään aikaan. Ja sillä pääsee listan kärkeen.

Raadin arvio: 4+ (3½ - 4½), 0,26 yli keskiarvon

Viimeisenä vastuksena kohdattiin vielä BrewDogin viinaolutsarjan Dog H (UT ka 4,26). Chiliä, kaakaota, konjakkitynnyriä. Sanoo kuvaus. Nenä ja suu löytävät paahteisen maltaan ja alkoholin kaverina lähinnä soijakastiketta, kiitos ylipitkän kellaroinnin, ja jotain kookoksen ja suklaan tapaista. Ei tämä siis huono ole, ihan OK, mutta kaukana tämänkin maistelun kärjestä. Jonosta löytyy lopulta sija kuusi.

Raadin arvio: 3+ (3+ - 3½, vain kolme raatilaista), 0,93 alle keskiarvon

Ja näin saatiin pitkä jono järjestykseen. Tällä kertaa selvittiin yllättävän vähällä mielipahalla jonotuksesta, vaikka mietityt uudistukset, kuten parhaan ja heikoimman arvosanan pudotus pois, jäivät nyt toteuttamatta. Kärkeen mentiin isoilla pulloilla ja isoilla mauilla, mutta molemmilla myös pudottiin yksinkertaisempien tuotteiden taakse silloin kun taso ei ollut kohdallaan. Lopuksi toteutettiin vielä pari äänestystä (joista yksikään ei tällä kertaa ollut "mikä oli paras") ennen kuin poistuttiin saunomaan.

Mitä tilaisit uudestaan: BrewDog Overworks Hocus Pocus (44% äänistä)

2. Garden Paths Fermentation Curious Mix Methods 33 %

3. La P'tite Maiz Send the Wood #13 11 %

3. Far Yeast Triggger #2 11 %

Hienoin etiketti: Open Water Potato Head (44 % äänistä)

2. La P'tite Maiz Send the Wood #13 22 %

2. Uiltje Motueka Mohitos 22 %

4. Baeren The Day kumpi tahansa 11 %

Raadin suosikki: BrewDog Overworks Hocus Pocus (4,21/5)

Oma suosikki: BrewDog Overworks Hocus Pocus (4.5/5)

Raadin yliarvostama: BrewDog Overworks Hocus Pocus (+0,26)

Raadin aliarvostama: Baeren The Day Japanese Citrus Lager (-1,55)

Pahin pettymys: Japani (kohtalaiset UT-keskiarvot joista jäätiin systemaattisesti reilusti taakse)

Albrechtický ja vähän muuta

 Yksi Olutkulttuuriseuralainen oli käynyt Puolassa, ja niukasti Tsekin puolella rajaa olevalla Albrechtickýn panimolla, josta tuli maisteltavaksi setti oluita. Jonkunhan nekin piti juoda. Kylkeen otettiin muutama bonusolut.

Albrechtický Pius Czech Lager (UT ka 3,37)

Olen kyllä tiennyt että tsekit tykkäävät ilmoittaa kantavierteen selkeämmin kuin alkoholipitoisuuden, mutta kantavierteen ilmoittaminen prosenttimerkillä platomerkin sijaan on jo jonkinlaista typeryyttä. No, itse olut on sentään tikissä. Tässä maassa selvästi täytyy pienpanimonkin hallita tsekkilagerin pano, tai ainakin tämä panimo sen hallitsee.

Raadin arvio: 3+ (2½ - 3½) (0,17 alle keskiarvon)

Albrechtický Pierun Amber Lager (UT ka 3,49)

Höhö. Pierun. Aloin maistelemaan tätä ja puhuin ääneen miten pienpanimoiden täytyy osata tehdä puhdasta lageria Tsekissä, ja sitten huomasin että tämähän ei kyllä sellainen ole. Hento DMS, mutta kuitenkin selvästi maistettava. Harmi. Muutenhan tämä on ihan hyvä, mutta jää nyt jonon hännille.

Raadin arvio: 3 (2½ - 3+), 0,465 alle keskiarvon

Albrechtický Fruit Bomb (UT ka 3,60)

Ilmeisesti myös Tsekissä pienpanimon täytyy tehdä NEIPAa. Tämä tosin on yhtä paljon NEIPA kuin Olvin NEIPA, johon tätä pöydässä tiheään verrattiin. Ei samea, DMS maistuu, hedelmä on päälle liimattuna esanssimehuna. Itselle selvästi illan heikoin, mutta joku tästä jostain syystä myös piti.

Raadin arvio: 3+ (2½ - 4-), 0,225 alle keskiarvon

Albrechtický Pacific Waves (UT ka 3,63)

No tämä nyt on tällainen perus mitääsanomaton hieman hedelmäinen pale ale. Ei säväytä suuntaan eikä toiseen, mutta on ainakin puhdas. Helposti Fruit Bombin edelle, ei mitenkään Piusin edelle.

Raadin arvio: 3½ (3,3 - 3½), 0,18 alle keskiarvon

Albrechtický Pop Star (UT ka 4,07)

Etiketti on kauhea, mutta tämähän on hyvä olut. Ulkonäkö enemmän itärannikkoa kuin länsi-, mutta makumaailma hyvin toimiva. Hedelmät vain humalista, mallastakin mukavasti, puhdas, tasapainoinen, maukas. Helposti kärkeen.

Raadin arvio: 4- (3½ - 4-), 0,395 alle keskiarvon

Mad Scientist I'm in Love with the Coco (UT ka 3,62)

Orbanin oluet boikottiin! No maistetaan nyt sitten. Tosi makea tuoksu, samoin maku. Kookosta ns. reilusti. Jos tosiaan on rakastunut, ei vain rakasta vaan on rakastunut, kookokseen oluessa, tämä varmaan toimii. Minä usein pidän kookoksesta oluessa. Se ei aivan nyt riitä.

Raadin arvio: 3½ (3,1 - 4-), 0,095 alle keskiarvon

The Garden Double Imperial Affogato (UT ka 4,03)

Tämä on aivan erinomainen. Kahvi, paahteinen mallas, alkoholi, humala, kaikki loistavassa tasapainossa. Maistuu raadille ja menee helposti kärkeen.

Raadin arvio: 4 (3,9 - 4), 0,06 alle keskiarvon

BrewDog Paradox Islay 2019 (UT ka 4,04)

Loppuun vielä neljä vuotta vanhaa Paradoxia. Ei kauhean korkeita odotuksia, mutta ei tämä ainakaan soijaksi ole mennyt. Viski on vähän liian pinnassa ja loppu on tuhkakuppia. Ei tässä oikein mitään tasapainoa ole, mutta ei ole niin huono kuin odotin. Ihan kelpo, kannatti juoda nyt pois.

Raadin arvio: 4- (3,7 - 4), 0,22 alle keskiarvon

Niinhän siinä kävi, että kaikki menivät alle keskiarvon. Ihan hyvä setti kuitenkin, ja Albrechtický oli mielenkiintoinen uusi tuttavuus, jonka Untappd pisteet ovat merkillisen korkeat tasoon nähden. Alla kuvassa vielä raadin lopullinen järjestys, vasemmalta oikealle.

Mitä tilaisit uudestaan: Albrechtický Pius Czech Lager

Maistelun paras: The Garden Double Imperial Affogato

Jonon kärki: The Garden Double Imperial Affogato

Oma suosikki: The Garden Double Imperial Affogato

Raadin yliarvostama: -

Raadin aliarvostama: Albrechtický Pierun Amber Lager

Pahin pettymys: Albrechtický Fruit Bomb

Alkon joulukuun erikoiserä sokkona

Taas mentiin niin sokkona ettei ollut tiedossa kuin oluiden määrä, kolme. Eli pitkää sessiota ei ainakaan tarvitsisi urakoida.

Olut 1

Samea keltainen. Melko makean maltainen tuoksu, vähän kypsää hedelmää. Hieman esanssisen tai maustetun puoleinen sumukalja, mutta ihan hyvä sellainen. Maku myös makea, mehuisan hedelmäinen. Alkoholi tuntuu vähän, humalaa hieman lopussa. Ei ihan niin kermainen kuin toivoin, mutta ihan kelvollinen sumukalja kuitenkin. Olisiko jotain vaniljaa myös mukana? Maustettu jollain joka tapauksessa ja voltteja varmasti yli kaupparajan. Voisiko olla Omnipolloa kun johonkin uuteen NEIPAan heiltäkin hiljattain törmäsin?

Ostaisin

Oli: BrewDog Mallow Laser Quest 3.7/5 / 6,0 % / 4,98 € / 0,44 l

Eli siis en ostaisi koska BrewDog on pannassa. Muuta vikaahan tässä ei ole jos maustetuista mehuista pitää. Hintakin kohdallaan.

Olut 2

Hieman edellistä kirkkaampi ja väriltään tummempi. Tuoksu melko katkeraa, vähän pihkaista mallasta. Maussa katkeraa mallasta, pihkaa, vähän hedelmää, alkoholia, reippaasti humalaa. Hyvää on. Melko rehti länsirannikon IPA, katkerot edellä. 

Ostaisin.

Oli: Oslo Blood Orange IPA 3.7/5 / 7,1 % / 6,49 € / 0,33 l

Jaa ei se niin rehti ollutkaan. Kyllähän veriappelsiinin maistaa heti kun tietää mitä etsiä, mutta sekä sitruksisuus että katkeruus menivät itsellä ensin humaloinnin ansioiksi. No, hyvä tämä on silti. Hinta on melko suolainen, mutta elämä Norjassa on.

Olut 3

Kirkas, erittäin tumma kuparin värinen olut, hieman rusehtavalla vaahdolla. Tuoksussa makeaa paahteista mallasta, karamellia, tummaa hedelmää, mausteita. Lupaava. Maussa paahteista mallasta, mausteita, hiivan estereitä, karamellia, tummaa hedelmää, alkoholia, reilusti humalaa ja vähän kanelia siinä seassa. Oikein hyvä, mutta mitä tämä on? Joku vahva joulu-quad?

Ostaisin.

Oli: Lough Gill Sometimes You're a Nut 4.1/5 / 10,0 % / 6,90 € / 0,44 l

No niin, kyllähän sieltä mantelia ja kookostakin löytyy kun tietää etsiä. Maukas olut joka tapauksessa, jos tällaisista karkkijälkkäreistä pitää.

Ja tämähän siis oli erikoiserä, teemalla "Oluita herkutteluhetkiin", jossa on kuusi reippaasti maustettua olutta. Pitkästä aikaa aivan pätevä erikoiserä! Harmi vain että puolet oluista jäi pruuvista uupumaan. Ja itse asiassa kaikki pois jääneet oluet, Moersleutel Macaroon Machine, Sori Triple Exotic Fruit Punch ja Sori Hybrid Treats Vol. 3 olisivat olleet itselleni sekä uusia että mielenkiintoisia.

Joulukuun erikoiserän kouluarvosana:

Aihe: 9

Sisältö: 9-

Mielikuvitus: 9+

Kokonaisarvosana: 9

Erikoiserien kouluarvosanat:

Joulukuu 2022: 9

Marraskuu 2020: 8½

Lokakuu 2021: 8+
Elokuu 2020: 8
Syyskuu 2020: 7+
Heinäkuu 2020: 7

Syyskuu 2022: 7-

Lokakuu 2022: 7-
Lokakuu 2020: 6½

Syyskuu 2021: 6½
Marraskuu 2019: 6+
Joulukuu 2019: 6-

Kellareiden aarteita vol. 7

Edellinen nyytikestihenkinen kellarien aarteet - maistelu saatiin pidettyä pandemiatilanteen hieman helpottaessa viime vuoden kesällä, silloin seitsemän rohkean raatilaisen voimin. Nyt meitä kerääntyi Helsingin puolelle Casa Urbanan hulppeaan penthouseen jopa yhdeksän, joista tosin yksi joutui jättämään leikin kesken ennen puolta väliä. Tarjolla oli jälleen kerran erittäin laaja skaala juotavaa niin kellareista kuin Alkon hyllyiltäkin.

Tälläkin kertaa maistelun avasi kotiolut, ja vaikka Sonicus ei nyt tominut isäntänä, sieltä se kotiolut oli kuitenkin tullut. Meillä ei ollut edes mitään tietoa mistä oluesta on kyse, jotain kellarista löytynyttä vanha. Todellinen "aarre" siis. Ikä ei tätä jonkinlaista IPA-tekelettä ollut kohdellut kovin hyvin. Funkkia, pahvia, vähän ehkä vihannestakin. Ei arvosanaa, mutta ei jatkoon.

Viime vuoden tapaan maistettiin yksi vuoden 2008 Schlaflyn Bière de Garde (UT ka vuosikerrattomalle 3,63). Säilytysvuosia tullut yks lisää, eikä se tätä ainakaan parantanut ole. Lisäkseni vain yksi raatilainen antoi tälle arvosanan.

Raadin arvio: 3+ (3+ - 3½), 0,26 alle keskiarvon.

Maistelua jatkettiin kevyestä päästä, kun Lehen Väike Punane Draakon (UT ka 3,09) oli ehtinyt jäähtyä tarpeeksi. Yrtti-chili sour ei varsinaisesti kuulostanut kaikkein houkuttelevimmalta vaihtoehdolta, mutta ei tämä oikeastaan huonokaan ollut. Kelpo suunpuhdistaja tuollaisen alun jälkeen. Raadista lisäkseni vain kaksi antoi pisteitä.

Raadin arvio: 2+ (2- - 2,9), 0,87 alle keskiarvon

Hiljalleen oli aika siirtyä parempiin oluisiin. Saksasta tuotu Maisel & Friends Marc's Chocolate Bock (UT ka 3,61) oli juuri mitä saksalaiselta suklaabockilta sopii odottaakin. Hillitty, tasapainoinen, maukas. Tähän saatiin jo 1+4 arviota.

Raadin arvio: 4- (3½ - 4), 0,17 yli keskiarvon

Ja sitten asiaan. Yksi jäsen, joka joutui turvautumaan Alkon kellariin oman ammottaessa tyhjyyttään, toi juotavaksi Schlenkerlan Eichea (UT ka 3,72). Schlenkerlalla ei voi mennä vikaan, eikä niin käynyt tälläkään kertaa.

Raadin arvio: 4- (3 - 4,3), 0,13 yli keskiarvon

Belgialainen Het Anker on myös yleensä melko varma valinta. Gouden Carolus Classic (UT ka 3,75) on juuri sitä: klassikko. Lämmittävän alkoholinen, maltaisen täyteläinen ja hiivaesterien monitahoiseksi tekemä olut on juuri sellainen, mitä viileään syysiltaan kaipaakin.

Raadin arvio: 4 (4- - 4), 0,14 yli keskiarvon

Maistelun pienin pullo oli aitoa "craft beeriä" Japanista, huomaamattoman näköisestä tokiolaisesta olutkaupasta. Daisen G Beerin Barley Wine 2018 (UT ka vuosikerrattomalle 3,50) johon panimomestari oli laittanut "omakätisen" allekirjoituksensa. Olut oli barley wine, eli se oli hyvää. Joskin ehkä parhaat päivänsä nähnyttä.

Raadin arvio: 3½ (3,3 - 4-), 0,01 yli keskiarvon

Illan ensimmäisen vahakorkkihaasteen tarjosi Mast Landingin ja Van Mollin yhteistyö Treacle Treat (UT ka 4,13). Kyseessä olikin kohtalaisen siirappinen tapaus, mutta ihan hyvällä tavalla. Maistui raadillemme mainiosti.

Raadin arvio: 4+ (4 - 4½), 0,07 yli keskiarvon

Melko takuuvarma panimo on ollut myös Sierra Nevada, jolta maisteltiin tällä kertaa mainion Narwhalin tynnyröity versio (UT ka 4,21). Tämän kanssa saatiin jo vähän enemmän arvioihin hajontaa, kun osa olisi laittanut oluen koko maistelun kärkeen ja osa kaksi tai kolmekin sijaa alemmas. Itselleni viskisyys ja kuiva paahteisuus ei aivan osunut maaliin, mutta hyvähän tämä silti oli.

Raadin arvio: 4 (3,7 - 4+), 0,32 alle keskiarvon

Cool Headin Bourbontynnyröity Masked Wrestler (UT ka 3,92) olikin jännittävä tapaus, sillä Cool Headin todella isot oluet eivät ole juuri osuneet maaliin viime aikoina, enkä koskaan edes maistanut perusversiota luchadorista. Tässä pelot olivat kuitenkin turhia, sillä kyseessä oli varsin mainio olut, jossa mieto chilin polte pelasi hienosti yhteen viskistoutin kanssa. Ei tässä ehkä kolmesta eri chililajikkeesta saatu irti muuta kuin hienoja sanoja pulloon, mutta lopputulos on joka tapauksessa onnistunut.

Raadin arvio: 4 (3,7 - 4+), 0,07 yli keskiarvon

Maistelun päätti kellarin pohjalta kaivettu BrewDogin Abstrakt AB:20 (UT ka 4,06) eli Abstrakt ajalta kun ne kaikki olivat vielä sekä hyviä että päräyttäviä. Kyseessä vieläpä barley winen ja imperial stoutin sekoitus! Pidin tästä hurjasti kun tämä oli tuore, mutta aika oli kyllä nyt karulla tavalla tehnyt tehtävänsä, koska jäljellä oli vain siirappisen makeaa mallaslientä ilman hiilihappoja tai minkäänlaista tasapainoa. Pettymys, vaikka ei tämä aktiivisen pahaa sentään ollut.

Raadin arvio: 3½ (3 - 4), 0,50 alle keskiarvon

Oluet laitettiin maistelun aikana paremmuusjärjestykseen siten, että maistetulle oluelle päätettiin aina demokraattisesti paikka rivistössä kun se oli maistettu. Tällä menetelmällä saatu lopputulos on nähtävissä yllä, ja voittajaksi selvisi siis Schlenkerla, vaikka se hävisikin yhteispisteissä (huom osin vajaa raati) monelle muulle. Yhteispisteissä voiton vei itse asiassa Treacle Treat, jonka oli tyytyminen vasta neljänteen sijaan jonossa.

Maistelun paras: Mast Landing / Van Moll Treacle Treat

Oma Suosikki: Aecht Schlenkerla Eiche

Raadin yliarvostama: Maisel & Friends Marc's Chocolate Bock

Raadin aliarvostama: Lehe Väike Punane Draakon

Kellareiden aarteita vol. 5

Koska edellinen perinteinen kellarien aarteita - tasting jäi pienehköksi ja seuran väellä oli matkoja kesällä tiedossa, päätimme pitää jo samana syksynä toisen vastaavan. Aiempien raportteja löyty myös täältä ja täältä. Tällä kertaa maistelijoita saapui paikalle seitsemän ja kahdeksaskin liittyi vielä illan aikana seuraan. Maisteltavien oluiden määrä nousi melkoiseksi ja taso pysyi korkealla läpi illan. Raadin arviot on kerätty Untappdista vaihtelevalta määrältä maistelijoita.

Maistelun avasi Kosovosta työmatkalla haettu Peja. Ei mikään kummoinen olut, mutta useimmille varmasti uusi maa maisteltujen listalle. Ei herättänyt suuria tunteita mihinkään suuntaan.

Raadin arvio: 2½ (2 - 3)

Seuraavassakin oli ajatus enemmän uudessa maassa kuin itse oluessa. Insider Craft Hub kollektiivin West Coast IPA UA oli useimmille varmasti se ensimmäinen ukrainalainen olut. Tuoksu toi monelle mieleen urinal caken, maku ei onneksi niinkään. Mutta eihän tämä kovin kummoinen ollut, paljon parempia tuli Ukrainassa kesällä maistettua.

Raadin arvio: 2½ (2 - 3+)

Sitten päästiin lämmittelyjen jälkeen asiaan. Puolasta tuotu Fortuna Komes Porter Malinowy vadelmaportteri olisi varmaan hyötynyt pidemmästäkin kypsyttämisestä, mutta hyvää se oli nytkin. Alkupuraisu toimi lähes kaikilla, mutta makeus alkoi useimmilla vähän tökkiä loppua kohden. Plussan puolelle jäätiin kuitenkin.

Raadin arvio: 4- (3½ - 4+)

Tsekistä maisteltavaksi oli tuotu Lobec Wild Berry hedelmäsour. Aika makea, ei överihapan, hyvin rapealla karbolla. Tällekin voisi ehkä kypsytys tehdä hyvää.

Raadin arvio: 3+ (2 - 4-)

Sitten päästiin kypsyteltyjen pariin. Fuller's 170th Anniversary Celebration Ale oli ehtinyt kypsyä vuodesta 2015 asti eli nelisen vuotta. Taattua Fuller's laatua, vähintäänkin. Kypsytys oli tehnyt tälle myös hyvää. Erinomainen, mielettömän tasapainoinen, makea ja tuhti.

Raadin arvio: 4- (3½ - 4+)

Ja mielenkiintoisempaan suuntaan jatkettiin. Tanker Must Kapten BA, mutta koska pullosta puuttui etiketti, varmuudella ei osattu sanoa onko tämä kypsynyt Bourbon- vai punaviinitynnyrissä. Maistelu toki vahvisti tynnyrin olleen punaviiniä. Olut oli ensimmäistä Must Kapten - erää, eli jotakuinkin vuodelta 2015 tämäkin. Ja hyvin kypsynyt.

Raadin arvio: 4 (4 - 4+)

Tämä Tanker Love Will Tear Us Apart oli sen sijaan kypsynyt vasta vuodesta 2016. Aiemmalla maistolla totesin tämän turhan karkeaksi, ja vaikka kypsytys oli hyvin pyöristänyt kulmia, oli niitä jäänytkin. Alkoholi, yrtit ja humala olivat vähän turhan pinnalla vieläkin.

Raadin arvio: 3½ (3+ - 4-)

Epävirallisena välioluena juotiin New Belgium Fat Tire, worker owned. Ei arvioitu.

Takaisin asiaan. Lervig Barley Wine oli kypsynyt jo vuodesta 2014. Kuten tarra osoittaa, tämän on aikanaan Põhjala tuonut maahan (Viroon). Minusta tästä oli lähtenyt paras terä jo katoamaan. Vähän tunkkaiseksi oli kypsynyt.

Raadin arvio: 4- (3 - 4+)

Virallisena välioluena vuorossa oli Lost Abbeyn Farmhouse Lager, joka oli kuulemma "niin tuore kuin tilaamalla saa", eli parasta ennen - päivä mennyt jo kesällä. Tätähän tämä Amerikan ihmeiden tilailu on. Ihan hyvä olut kuitenkin.

Raadin arvio: 3½ (3+ - 4-)

Hof Ten Dormaal Blond Beer Armagnac BA oli olut joka oli aikanaan ollut melkoista rulettia avata, sisältö kun saattoi parhaimmillaan lentää Kaapelitehtaan kattoon asti. Tälläkin kertaa olut halusi oma-aloitteisesti ulos pullosta, mutta melko maltillista vauhtia. Ja kyllähän se mieluusti pullosta ulos otettiin, sen verran hyvää tavaraa tämä oli. Vuosikerta tässäkin 2016. 

Raadin arvio: 4- (3 - 4)

Seuraavana Japanin tuliaisia, Yama-Bushi Grand Rouge. Brewed with homegrown and handpicked blueberries and raspberries. Marjaisaa tavaraa, sopivalla happamuudella. Erittäin juotava, jos nyt vähän tylsä.

Raadin arvio: 3 (2- - 4-)

Pahaenteisen kuuloinen Zichovec Orange Milk Power ei tainnut kuitenkaan sisältää mitään erityisen epäilyttäviä ainesosia. Sameaa, sitruksista, makeaa ja vähän hapanta. Vahvat karbot. 

Raadin arvio: 3+ (3- - 4-)

Seuraavaksi tutumpaa tavaraa, Gulden Draak, tosin viskitynnyröity Brewmaster's edition. Ennen pidin Gulden Draakia jotenkin liian viinaisena, mutta nykyään on alkanut toimimaan. Etenkin tämä viskitynnyröity versio on aivan erinomainen. 2018 vuosikertaa.

Raadin arvio: 4- (3½ - 4)

Jälleen puolalaista, tappelunhaluisen porsaan kuvalla varustettu Kingpin Full Contact Port Wine BA barley wine. Ei tämä ihan kauhean hyvin toiminut. Tynnyröinti meni hukkaan ja perusasiat tehtiin keskinkertaisesti.

Raadin arvio: 3+ (3 - 4-)

Allun tuoma olut olikin melkoinen mysteeri. Ikää useita vuosia, joku Vaatin pilottiolut joka ei koskaan edes päätynyt kaupalliseen tuotantoon. Pienellä Untappd-etsinnällä todettiin että todennäköisesti tämä oli San of A Birch - koivunmahlaolutta. Uskotaan siihen. Siltä se ainakin maistui. Hyvää ja erikoista.

Raadin arvio: 3½ (3+ - 3.6)

Viime vuoden BrewDog joulukalenterista oli säästynyt Paradox Uncle Duke's, jonka olinkin ehtinyt jo BrewDog Helsingin hanasta maistaa. Ei se mitään, on tämä sen verran hyvää että viitsii maistaa uudestaankin.

Raadin arvio: 4+ (4 - 4+)

Allun pölyisestä kellarista löytyi myös Lagunitas GnarlyWine vuodelta 2015, jota Allu muisti vieneensä aikanaan Fat Lizardin omistajille panimon aloittaessa. Erinomainen barleywine joka ei ainakaan ollut huonommaksi iän myötä muuttunut.

Raadin arvio: 4 (3½ - 4½)

Maistingin lopetti viime kesän Australian matkalta tuotu Moon Dog Captain Raisin Beard. Makeaa, vaniljaista, rusinaista. Hyvää. Ehkä tällekin olisi tosin kypsytys voinut toimia.

Raadin arvio: 4+ (4.2 - 4½)

Ja rusinaparta kiilasi lopussa koko tastingin voittoon! Melkoinen kattaus, ei voi muuta sanoa. En lähde enää omaa top - listaa kasaamaan, hyvä kun sain tämän postauksen kirjoitettua!