Vikat ja ekat vedot Olarilla

Lauantaille osui kaksi kovaa tapahtumaa, kun Haze Wave juhlittiin Otaniemessä ja joku brittibändi soitteli urheilukentällä. En tietenkään osallistunut kumpaankaan, vaan lähdin pyöräilemään. Luvassa oli haikea tapahtuma, Olarin vikat vedot, kun tuo alati Suur-Olaria laajentava panimo joutuu lähtemään aivan työpaikkani naapurista kauas Konepajalle. Koska Otaniemi on vähän liian lähellä eikä sitä muutenkaan halua työmatkaa polkea vapaaehtoisesti viikonloppuna, niin otin vähän vauhtia lännestä.

Bemböle - Burger Grill + Salama

Olen ajanut Burger Grillin ohi muutaman kerran niin Veikkolaan kuin Salamalle polkiessa ja pysähdys on aina kiinnostanut. Nyt tuli sitten hyvä mahdollisuus käydä evästämässä tuossa ja olihan tämä varsin maukas burgeri. Ehkä käyn uudestaankin.

Salamalla ei valitettavasti ole hanaolutta normaalisti tarjolla, mutta kylmien tölkkien kaveriksi saa lasin lainaan, jos sellaisen haluaa nauttia terassilla, ja miksipä ei haluaisi. La La Land huiviin ja matka kohti Otaniemeä.

Otaniemi - Olarin vikat vedot

Otaniemessä ritti porukkaa ja tarjolla oli ruoan ja juoman lisäksi taidetta All Cityn graffitinäyttelyn muodossa. Kävin napsimassa kuvat koko setistä, mutta en viitsinyt tähän laittaa niitä enempää. Väkeä ja meteliä (musiikkia) oli omaan makuun vähän liikaakin ja aikataulu painoi päälle, joten yksi Last Call Otaniemi sai riittää ennen seuraavaa etappia. Sainpahan samalla palautettua edellisenä päivänä ostetut Otaniemen viimeiset growlerit tyhjänä panimolle.

Konepaja - Olarin ekat vedot

Eihän täällä Konepajan Olarilla mitään tapahtumaa ollut, mutta koska en ollut koskaan vielä paikalla käynyt, ajattelin että olisi hauska korkata tämä lokaatio samana päivänä kun vanha paikka laitetaan pakettiin. Ja olihan se. Konepajan tila sopii panimolle täydellisesti tilojen ja tunnelman puolesta, toivottavasti myös se tärkein eli oluen tekeminen saadaan pian toimimaan ja pääsen noukkimaan töiden jälkeen growlereita pienen lisälenkin päästä. Täällä nesteytystä hoitivat Break from Reality, uutuus Hot in the 90's Witbier sekä vierailevan Factory brewingin High Tide, päteviä tuotteita jokainen.

Kotiin päästyä matkaa kertyi reilu 45 kilometriä ja aikaa matkoihin kului reilu pari tuntia. Detailit tämän linkin takana. Oikein kiva lenkki vaikka tietöitä olikin Espoon puolella yli oman tarpeen.

Suuret Oluet - Pikainen Pyrähdys - SOPP Helsinki 2024

En ollut oikeastaan suunnitellut SOPP-vierailua millään tasolla tälle vuodelle, mutta huomasin jossain vaiheessa talkooilmoituksen ja totesin päivämäärien osuvan lomaviikolle, joten varasin samantien avauspäivän alkuun talkoovuoron ja samalle päivälle olisi jäämässä pari tuntia aikaa tutustua festariin ennen siirtymistä pöytävaraukseen "Mikkelin tähden" ravintolaan.

Kauhean paljoahan tämän mittaisesta visiitistä ei kerrottavaa jäänyt, mutta kerrotaan nyt kuitenkin. Ehdin käydä katselemassa Hiisin rytötiskiä ja heittämässä läpändeerusta Huru-Hermannin kanssa, vinkata Hannikulle Juvan Panimon oluiden saatavuudesta ja tyypata taas uuden kotimaisen barley winen. Sää oli kuten SOPPissa yleensä, arvaamaton, mutta telttoja täällä onneksi riittää enemmän kuin monessa muussa oluttapahtumassa.

 

Ehdin maistamaan vain seitsemää olutta, ja niistä jaetulle kärkisijalle tasan 3.9/5.0 tulokseen ylsivät aakkosjärjestyksessä:

Naïlo Lektvar
Pramia Sahti
Sonnisaari Iso Niittäjä
Sonnisaari Monoliitti
Sonnisaari Tippa '24

Miten nämä SOPP-käynnit tuppaavatkin painottumaan Oulun poikain tiskille...

Olutkohde: Kapkaupunki

Työn perässä joskus joutuu (pääsee) matkustamaan paikkoihin joihin ei ehkä muuten tulisi lähdettyä. Yksi tällainen on Kapkaupunki, jossa järjestettiin itselleni se kaikkein tärkein tieteellinen konferenssi heinäkuun alussa. Matka siis kohti Etelä-Afrikan keskitalvea. Aikaerosta ei tarvinnut huolehtia, mutta lentomatkan pituus ja "vahingossa" konferenssia edeltävälle viikonlopulle buukatut Tuska-liput ja näistä aiheutunut akuutti univaje pitivät huolen siitä että ihan kevyestä matkasta ei tässäkään voinut puhua.

Long Street

Long Street on Kapkaupungin isoin baarikatu ja se onkin näkemisen arvoinen. Arkkitehtuuri muistuttaa New Orleansia (jossa muuten olisi konferenssi ensi vuonna) ja baaria ja yökerhoa on vaikka muille jakaa. Tosin sitten myös ilta-aikaan alue vaikuttaa jossain määrin turvattomalta, minkä huomasi lähinnä yo. kuvan kaltaisista huomautuskylteistä ja joka kadunkulmassa partioivista järjestyksenvalvojista. Mitään uhkaavia tilanteita ei kohdalleni sattunut vaikka kävelin katua myöhään illalla kameralaukku olalla. 

Long Streetin mukavin olutmesta oli Beer House, jossa oli oikein miellyttävä miljöö ja teknisesti ottaen laaja valikoima. Flightejakin sai. Lähempi tarkastelu sitten osoitti ettei se valikoima isoista luvuista huolimatta kovin mielenkiintoinen ollut ja mm. "fruity" osastolla oli tarjolla Kopparbergin siideriä. Olin myös ainoa asiakas paikalla ja baarin takana työskennellyt henkilö sanoi ettei hän oikeastaan edes pidä oluesta, eikä tiedä siitä mitään. No, miellyttävä vierailu siitä huolimatta.

Hieman vielä samaa katua eteenpäin käveltyään löytää Saggy Stone panimon taproomin. Itse panimo on jossain syrjemmässä, mutta hanoista löytyi kuitenkin kuutisen kappaletta panimon tuotteita, joista tyyppasin muutaman. Hyviä ja puhtaita, jos nyt eivät kovin mielenkiintoisia muuten.

Turistialueet

Kapkaupunki on tietynlaisesta rosoisuudestaan ja vaarallisuudestaan huolimatta isoilta osin hyvin siloiteltu turistikaupunki. Myös turistipaikoista löytyy ihan kelvollisia olutkohteita. Satama on se suosituin turistikohde ja sieltä löytyikin Mitchell's Brewery, jonka yhteydessä oli luonnollisesti skotti- ja irkkubaarit. Kävin skottibaarissa toteamassa Mitchell'sin oman lagerin oikein kelvolliseksi, mutta muita panimon omia tuotteita ei valitettavasti tarjolla ollut. Ruoka oli hyvää mutta ei kovin paikallista. Sataman alueella oli myös ainakin yksi muu panimoravintola, Kapstadt Brauhaus, mutta panimo oli siirretty siitä johonkin syrjempään ja en tullut lopulta testanneeksi yhtäkään panimon tuotetta. Myös Table Mountainin köysiradan ala-asemalta löytyi lupaavan näköinen pubi jonka terassilta näkymä on erittäin laadukas, mutta mielenhäiriössä jätin tuon käymättä. Tajusin virheeni vasta kun hop on hop off turistibussi nytkähti liikkeelle. Paluu samalla kulkuvälineellä samaan paikkaan olisi vienyt noin kaksi tuntia.

The Aegir Project

Törmäsin konferenssissa Untappdin kautta ruotsalaiseen olutharrastajaan jonka kanssa olimme jo keskustelleet Uberin jakamisesta Woodstock Brewingille, joka vaikutti olevan lähialueen panimoista laadukkain ja vain parin kilometrin päässä "pelipaikoilta". Hän oli kuitenkin edellisenä iltana bongannut googlailun tuloksena vielä lupaavamman oloisen The Aegir Project - nimisen panimon, johon automatka kestäisi kolmisen varttia. No eihän tuon mittainen Uber maksa Kapkaupungissa edes kahtakymmentä euroa, joten kävimme matkaan. Ja kyllä kannatti. Panimoravintola sijaitsee rikkaan oloisessa Nordhoekin kaupunginosassa ja terassilta on huiman hienot näkymät rantaviivaan. Skotlannista ja Uudesta-Seelannista oppinsa ammentaneen panimomestarin tuotokset ovat kautta linjan puhtaita ja maistuvia - ja toki saatavilla koko hanalistan käsittävänä flightina. Täältä tuli ostettua myös pari oikein lupaavan oloista isoa pulloa kotiin muhimaan, mutta hanalistan läpikäyntikin oli selvästi reissun paras olutkokemus.

Yllä mainittujen paikkojen lisäksi Bar Keeper nimisestä viinakaupasta tuli haettua kourallinen paikallisia pienpanimotuotteita, joista useampi on vielä kaapissa juomista odottamassa.  Kaiken kaikkiaan viikon aikana ehdin maistaa 37 olutta, pääosin Etelä-Afrikasta ja Kapkaupungista, mutta olipa joku Namibiastakin.

Kapkaupunki Top 5:

1. Aegir Project Croc & Roll 4.1/5.0 - cask @ The Aegir Project

2. Soul Barrel Tropical Parade: New American IPA 3.9/5.0 - pullo Bar Keeperistä, nautittu @ Hotel Sky

3. Aegir Project Secret Solstice 3.7/5.0 - hana @ The Aegir Project

4. Woodstock Mr. Brownstone 3.7/5.0 - hana @ The Beer House

5. Mitchell's Hog's Head Lager 3.7/5.0 - hana @ Mitchell's Scottish Ale House