Kellareiden aarteita vol. 11

Oli taas se aika vuodesta kun Olutkulttuuriseuran pääkaupunkiseudun jaosto kokoontui nauttimaan kellareista tai viime hetkellä ruokakaupasta löydettyjä oluita nyyttäriperiaattella. Paikalle saapui kymmenhenkinen raati, joista hieman yli puolet tuli paikalle yhden ison pullon kanssa, loput kahden pienemmän astian. Oluet laitettiin maistelujärjestyksessä riviin ja alettiin töihin.

 

Ensimmäisenä vuorossa oli epäonnisen kellarimaistelijan tuote. Kun Alko oli pyhäinpäivän vuoksi kiinni, piti käydä ruokakaupassa, josta löytyi Lahden Erikois NEDIPA (UT ka 3,18). No itsehän en tätä ollut aiemmin maistanut että ei ihan täysi huti! Enkä onneksi itse ostanut, koska Hartwall on edelleen boikotissa. Eikä tämä oikeastaan huono ollut. Paljon puhdasverisempi NEIPA kuin iso osa näiden isojen panimoiden yrityksistä. Alkoholi puski vähän läpi, mutta ei mitenkään häiritsevästi. Jonossa kärkeen!

Raadin arvio: 3 (3- - 3½), 0,07 alle keskiarvon

Seuraavan oluen ostajalla oli ollut joululeffeä valmiina, mutta kun huomasi että minä olin sitä jo maistanut, päätti mennä lähimarkettiin ostamaan kalleinta tölkkiolutta mitä löytyy. Ja löytyihän sitä, Pulfer Little Green Man (UT ka 4,14) oli maksanut kympin luokkaa per tölkki. En kyllä tuohon hintaan ostaisi, etenkin kun olut oli susiruma ja tuoksussa aivan liikaa kookosta. Maku oli itse asiassa ihan kohtalaisen hyvin tasapainossa, mutta ei tämä suuria hurraahuutoja nostattanut. Jonossa kärkeen kuitenkin.

Raadin arvio: 4 (3 - 4½), 0,04 alle keskiarvon

Yksi jäsenistä oli hiljattain käynyt Japanissa ja sieltä jostain baarista oli tarttunut tuomisiksi Songbird Biere de Garde (UT ka 3,43). Japanissa tehdään paljon hyvää (ja paljon huonoa) olutta, mutta välillä on sitten panimoita joilla ei tunnu olevan oikein hallussa mitä yleiset oluttyylit oikeastaan tarkoittavat. Tämä menee ehkä siihen kategoriaan, vaikka kai tämän jonkinlaiseen biere de garden muottiin saa istumaan. Varsin siiderimäinen, hieman hapan, tallinenkin. Ihan kiva, mutta parempaa olisi toivottu. Jonossa kolmanneksi, eli viimeiseksi.

Raadin arvio: 2½ (1 - 3,3), 0,91 alle keskiarvon

Näitähän tarttuu kuulemma joka Tallinnan reissulla mukaan, kun hinta-laatusuhde on kohdillaan. Ilmeisesti näin, sillä osa kertoi maistaneensa täsmälleen samaa tuotetta myös edellisessä (epävirallisessa) kellarimaistelussa jossa sama henkilö oli mukana. No, minulle tämä Mad Scientist MadX Pinot Sauvage (UT ka 3,97) oli kuitenkin uusi tuttavuus. Ja oikein hyvä sellainen. Happamuus, viinisyys ja katkerot ovat mainiossa tasapainossa. Jäi kuitenkin vihreän miehen taakse, eli jonossa toiseksi. Tämä oli muuten ensimmäinen olut maistelussa kun kaikkien raatilaisten arviota ei enää Untappdista löytynyt. Ainahan nämä jossain vaiheessa alkavat unohtua.

Raadin arvio: 4- (3+ - 4+), 0,2 alle keskiarvon

Sitten toinen meidän tiimimme tuomisista, vaimon nimissä mukana. Kävimme syksyllä Lapissa ja vaikka Paihalaksen panimo jäi näkemättä, K-Supermarket Pohjantähdestä tarttui mukaan Paihalas Dead Water (UT ka 4,09). Paihalas ei oikein ole pettymyksiä tuottanut, eikä sellaista saatu tälläkään kertaa. Villiyrttien, brettan ja tynnyrikypsytyksen yhdistelmä oli aivan loistava, kuten odotettua. Jonossakin kärkeen.

Raadin arvio: 4 (3½ - 4½), 0,09 alle keskiarvon

Yksi osallistuja oli löytänyt Alkosta belgialaista jouluolutta. De Dolle Stille Nacht (UT ka 3,91) oli tutun panimon vähemmän tuttu olut. Mausteinen, esterinen, alkoholinen, makea. Jokseenkin kaikkea mitä vahvalta vaalealta belgialelta toivoo. Jakoi siis myös mielipiteitä, koska eihän tällainen ihan helpoin juotava ole, mutta itselleni iski vielä aiempia kovempaa. Jonossa oli tyytyminen kolmanteen sijaan heti vihreän miehen takana.

Raadin arvio: 3½ (2½ - 4+), 0,35 alle keskiarvon

Toisena meidän tiimin tuomisista oli omalta Etelä-Afrikan matkaltani mukaan tarttunut Aegir Project Bad Rainbows Go to Prism (UT ka 3,67). Panimo oli varsin erinomaiseksi paikan päällä todettu, mutta tämä oli kieltämättä pieni pettymys. Olut vaahtosi valtavasti ja ylikarbottuminen heikensi myös makuelämystä, vaikka mukana olikin mukavasti punaviinin ja tammen sävyjä muuten kuivahkossa imperial stoutissa. Kai tämän äärelle olisi pitänyt sitten kuitenkin päästä tuoreempana. Tässä vaiheessa jonossa puolen välin paikkeille, neljänneksi.

Raadin arvio: 3½ (3 - 3½), 0,26 alle keskiarvon

Tähänkin juomaan liittyi tarina, kun Saksan reissulla oli kuulemma ollut joku mielenosoitus käynnissä ja poliisi sulkenut juuri sen tien mitä pitkin piti mennä olutkauppaan, joten tie vei vaihtoehtoiseen kauppaan josta tarttui mukaan tämä vaihtoehtoinen olut, Braugier Der Anfang is Das Ende 2022 (UT ka 3,97). Varsin konstailematon mutta erittäin maukas kuivahko imperial stout, jossa kahvi ja paahdettu mallas jyrää ja muut tulee perässä. Jonossa irtosi kolmas sija vihreän miehen takaa.

Raadin arvio: 4- (3- - 4+), 0,18 alle keskiarvon

Sitten vuorossa vahvemman pään Alkon tuliainen, jonka ostaja kuulemma tiesi olevan minulle tuttu, mutta halusi kuitenkin "flexaa" ja olla ottamatta toiveitani huomioon. Kuinka ystävällistä! No, Lough Gill Torc (UT ka 4,24) on erinomainen olut, joten oppiipahan! Ehkä. Makea, melkein liian mutta ei kuitenkaan. Pähkinäinen, suklainen, alkoholinen. Aivan erinomainen kylmän kelin lämmittäjä, ja ulkona oli muuten perhanan kylmä. Jonossa jäi kuitenkin niukasti Paihalaksen taakse, eli Lapin kylmä keli vei tässä osiossa voiton.

Raadin arvio: 4+ (4 - 5-), 0,02 yli keskiarvon

Ja tässä vaiheessa kävi sitten se toinen pitkien kellarimaisteluiden välttämättömyys, eli unohdin kuvata oluen. Viimeisenä maisteltiin nimittäin vielä Marble Birthday Beer No. 2 (UT ka 3,88), eli bourbontynnyrissä kypsynyt ananas-kaakao-acai-imperial stout. Vähän liian hedelmäsalaatiksi meni omaan makuun. Mielenkiintoinen toki, mutta ei oikein päivän huippujen tasoa. Jonossakin kohtalona oli jäädä MadX:n taakse häntäpäähän. 

Raadin arvio: 3- (2 - 3½), 1,13 alle keskiarvon

Ja näin saatiin taas oluet järjestykseen joka ei ollut kenellekään hyvä, eläköön demokratia! Kaiken lisäksi vielä jostain syystä jono päätettiin laittaa väärin päin kaiken inhimillisen logiikan osalta ja sijoittaa paras olut oikealle. Jos tästä jotain hyvää kuitenkin löytää niin meidän tiimin Paihalas voitti! Virallisen osion jälkeen juotiin vielä ekstroina Lehe Singularity ja Olutkulttuuriseuran Leka-sahdin poika, jotka veivät jonosta sijat neljä ja viisi.

Mitä tilaisit uudestaan: Paihalas Dead Water (30 % äänistä)

2. Lough Gill Torc (20 % äänistä)

2. Mad Scientist MadX Pinot Sauvage (20 % äänistä)

Hienoin etiketti: Ei muistettu äänestää, eli selvästi Paihalas ja Aegir Project tasapelillä!

Raadin suosikki: Lough Gill Torc (4,26/5)

Oma suosikki: De Dolle Stille Nacht (4,1/5)

Raadin yliarvostama: Lough Gill Torc (0,02 yli keskiarvon)

Raadin aliarvostama: Marble Birthday Beer No. 2 (1,13 alle keskiarvon)

Pahin pettymys: Japani (koska viimeksikin, ja Japanin olut oli toiseksi pahimmin aliarvostettu)

Olutkohde: Kapkaupunki

Työn perässä joskus joutuu (pääsee) matkustamaan paikkoihin joihin ei ehkä muuten tulisi lähdettyä. Yksi tällainen on Kapkaupunki, jossa järjestettiin itselleni se kaikkein tärkein tieteellinen konferenssi heinäkuun alussa. Matka siis kohti Etelä-Afrikan keskitalvea. Aikaerosta ei tarvinnut huolehtia, mutta lentomatkan pituus ja "vahingossa" konferenssia edeltävälle viikonlopulle buukatut Tuska-liput ja näistä aiheutunut akuutti univaje pitivät huolen siitä että ihan kevyestä matkasta ei tässäkään voinut puhua.

Long Street

Long Street on Kapkaupungin isoin baarikatu ja se onkin näkemisen arvoinen. Arkkitehtuuri muistuttaa New Orleansia (jossa muuten olisi konferenssi ensi vuonna) ja baaria ja yökerhoa on vaikka muille jakaa. Tosin sitten myös ilta-aikaan alue vaikuttaa jossain määrin turvattomalta, minkä huomasi lähinnä yo. kuvan kaltaisista huomautuskylteistä ja joka kadunkulmassa partioivista järjestyksenvalvojista. Mitään uhkaavia tilanteita ei kohdalleni sattunut vaikka kävelin katua myöhään illalla kameralaukku olalla. 

Long Streetin mukavin olutmesta oli Beer House, jossa oli oikein miellyttävä miljöö ja teknisesti ottaen laaja valikoima. Flightejakin sai. Lähempi tarkastelu sitten osoitti ettei se valikoima isoista luvuista huolimatta kovin mielenkiintoinen ollut ja mm. "fruity" osastolla oli tarjolla Kopparbergin siideriä. Olin myös ainoa asiakas paikalla ja baarin takana työskennellyt henkilö sanoi ettei hän oikeastaan edes pidä oluesta, eikä tiedä siitä mitään. No, miellyttävä vierailu siitä huolimatta.

Hieman vielä samaa katua eteenpäin käveltyään löytää Saggy Stone panimon taproomin. Itse panimo on jossain syrjemmässä, mutta hanoista löytyi kuitenkin kuutisen kappaletta panimon tuotteita, joista tyyppasin muutaman. Hyviä ja puhtaita, jos nyt eivät kovin mielenkiintoisia muuten.

Turistialueet

Kapkaupunki on tietynlaisesta rosoisuudestaan ja vaarallisuudestaan huolimatta isoilta osin hyvin siloiteltu turistikaupunki. Myös turistipaikoista löytyy ihan kelvollisia olutkohteita. Satama on se suosituin turistikohde ja sieltä löytyikin Mitchell's Brewery, jonka yhteydessä oli luonnollisesti skotti- ja irkkubaarit. Kävin skottibaarissa toteamassa Mitchell'sin oman lagerin oikein kelvolliseksi, mutta muita panimon omia tuotteita ei valitettavasti tarjolla ollut. Ruoka oli hyvää mutta ei kovin paikallista. Sataman alueella oli myös ainakin yksi muu panimoravintola, Kapstadt Brauhaus, mutta panimo oli siirretty siitä johonkin syrjempään ja en tullut lopulta testanneeksi yhtäkään panimon tuotetta. Myös Table Mountainin köysiradan ala-asemalta löytyi lupaavan näköinen pubi jonka terassilta näkymä on erittäin laadukas, mutta mielenhäiriössä jätin tuon käymättä. Tajusin virheeni vasta kun hop on hop off turistibussi nytkähti liikkeelle. Paluu samalla kulkuvälineellä samaan paikkaan olisi vienyt noin kaksi tuntia.

The Aegir Project

Törmäsin konferenssissa Untappdin kautta ruotsalaiseen olutharrastajaan jonka kanssa olimme jo keskustelleet Uberin jakamisesta Woodstock Brewingille, joka vaikutti olevan lähialueen panimoista laadukkain ja vain parin kilometrin päässä "pelipaikoilta". Hän oli kuitenkin edellisenä iltana bongannut googlailun tuloksena vielä lupaavamman oloisen The Aegir Project - nimisen panimon, johon automatka kestäisi kolmisen varttia. No eihän tuon mittainen Uber maksa Kapkaupungissa edes kahtakymmentä euroa, joten kävimme matkaan. Ja kyllä kannatti. Panimoravintola sijaitsee rikkaan oloisessa Nordhoekin kaupunginosassa ja terassilta on huiman hienot näkymät rantaviivaan. Skotlannista ja Uudesta-Seelannista oppinsa ammentaneen panimomestarin tuotokset ovat kautta linjan puhtaita ja maistuvia - ja toki saatavilla koko hanalistan käsittävänä flightina. Täältä tuli ostettua myös pari oikein lupaavan oloista isoa pulloa kotiin muhimaan, mutta hanalistan läpikäyntikin oli selvästi reissun paras olutkokemus.

Yllä mainittujen paikkojen lisäksi Bar Keeper nimisestä viinakaupasta tuli haettua kourallinen paikallisia pienpanimotuotteita, joista useampi on vielä kaapissa juomista odottamassa.  Kaiken kaikkiaan viikon aikana ehdin maistaa 37 olutta, pääosin Etelä-Afrikasta ja Kapkaupungista, mutta olipa joku Namibiastakin.

Kapkaupunki Top 5:

1. Aegir Project Croc & Roll 4.1/5.0 - cask @ The Aegir Project

2. Soul Barrel Tropical Parade: New American IPA 3.9/5.0 - pullo Bar Keeperistä, nautittu @ Hotel Sky

3. Aegir Project Secret Solstice 3.7/5.0 - hana @ The Aegir Project

4. Woodstock Mr. Brownstone 3.7/5.0 - hana @ The Beer House

5. Mitchell's Hog's Head Lager 3.7/5.0 - hana @ Mitchell's Scottish Ale House