Showing posts with label sonnisaari. Show all posts
Showing posts with label sonnisaari. Show all posts

22.7.24

Suuret Oluet - Pikainen Pyrähdys - SOPP Helsinki 2024


En ollut oikeastaan suunnitellut SOPP-vierailua millään tasolla tälle vuodelle, mutta huomasin jossain vaiheessa talkooilmoituksen ja totesin päivämäärien osuvan lomaviikolle, joten varasin samantien avauspäivän alkuun talkoovuoron ja samalle päivälle olisi jäämässä pari tuntia aikaa tutustua festariin ennen siirtymistä pöytävaraukseen "Mikkelin tähden" ravintolaan.

Kauhean paljoahan tämän mittaisesta visiitistä ei kerrottavaa jäänyt, mutta kerrotaan nyt kuitenkin. Ehdin käydä katselemassa Hiisin rytötiskiä ja heittämässä läpändeerusta Huru-Hermannin kanssa, vinkata Hannikulle Juvan Panimon oluiden saatavuudesta ja tyypata taas uuden kotimaisen barley winen. Sää oli kuten SOPPissa yleensä, arvaamaton, mutta telttoja täällä onneksi riittää enemmän kuin monessa muussa oluttapahtumassa.








 

Ehdin maistamaan vain seitsemää olutta, ja niistä jaetulle kärkisijalle tasan 3.9/5.0 tulokseen ylsivät aakkosjärjestyksessä:

Naïlo Lektvar
Pramia Sahti
Sonnisaari Iso Niittäjä
Sonnisaari Monoliitti
Sonnisaari Tippa '24

Miten nämä SOPP-käynnit tuppaavatkin painottumaan Oulun poikain tiskille...

2.8.21

SOPP Helsinki 2021

Pandemian aikana mihin tahansa isoon tapahtumaan osallistuminen mietityttää, mutta mini-SOPP oli viime vuonna varsin väljä etenkin alkupäivästä, ja SPO-tuomarit saivat ilmaisen sisäänpääsyn lasin kera, niin päätin käydä vähintään tarkistamassa ruuhkatilanteen. Ilokseni huomasin että tapahtuma oli ainakin keskiviikkona ja torstaina koko ajan todella väljä. Tästä on isolta osin kiittäminen toista kertaa vuoden 2019 jälkeen käytössä olevaa uutta aluetta. Ihmiset löytävät hieman piilossa olevan festarin ehkä hieman huonommin, ja ennen kaikkea tilaa on valtavasti. Hieman tosin kaipaisin tällaiseen tilaan modernimpaa aluesuunnittelua kuin tällaista "kaikki kaljat reunoille, vähän ruokaa keskelle" konseptia, jossa alue tuo mieleen lähinnä aavikon. No, aavikolla janottaa joten ehkä tämä oli tarkoituksellista.


Käytössäni oli tänä vuonna mainiosti toiminut kahden lasin taktiikka, jossa aiemmilta vuosilta säästyneeseen pikkulasiin lähti joka kierroksella desi jotain vahvaa ja isompaan pari desiä miedompaa. Vahvoja riitti kyllä jopa yli oman tarpeen ja maisteluinnon. Etenkin Makulla torstaina. Olutjäätelöäkin löytyi, tällä kertaa Forssasta.








Sää oli ajoittain sateinen, mutta tässä tapahtumassa on onneksi aina ollut reilusti katettua tilaa, eikä se nytkään loppunut kesken. Pöytiä kannettiin katosten alle lisää sateen aikana, jotta yksittäiset pöydät eivät ruuhkautuneet. Saatiinpa samalla paikattua hieman vesipisteen puutetta, jonka perustelua pandemialla en ihan täysin kyllä ymmärrä.



Ruokatarjonta oli jälleen pelkistetyn hyvä, vaikka Langos saisikin olla tarjolla jokaisella olutfestarilla. Testasin perinteisen Atomin lisäksi yhden Hellman'sin hodarin ja Nordic Smokeryn tacosetin. Jälkimmäinen oli hieman hintavampi, mutta myös selvästi kolmikon maistuvin annos.

Pandemia-aikana kun ei laseja viitsi jakaa, on hieman hankalampi päästä suuriin maistelumääriin. Tänä vuonna kahdella päivävisiitillä saldoksi kertyi 26 olutta 15 panimolta. Ei huono!

SOPP Helsinki 2021 Top 5:

- Olu Bryki Raumin mallassahdit ovat aina hinnastaan huolimatta maistamisen arvoisia, ja tämä uutuus oli erinomainen. Puolukka toimii tässä vielä paremmin kuin voisi kuvitella.
- Sonnisaaren vuosikerta-NEIPA nousi tällä kertaa vahvojen liemien rintaman yläpuolelle.
- Makun torstain överivahvan kauttauksen mieleenpainuvin.
- Tumma kuin stout. Maukas ja intensiivinen.
- Maistoin tätä tynnyrimonsteria nyt ensi kertaa. Ei taida enää olla Maistila-kollabo, mutta resepti ei ole tainnut kauheasti muuttua joten miten sen nyt ottaa. Onneksi oli desin lasi.

SOPP Helsinki 2021 kunniamaininnat:

Maistelujärjestyksessä.

- Turpaanvetokatkerot.
- Erinomainen ohraviini ehkä festarin parhaalta tiskiltä.
- Jos joku hiilihapotus sahdille sallitaan, se on nitro. Ei sahti sitä tarvitse, mutta toimii näinkin.
- Tyylien kuningas Lammin omintakeisella twistillä.
- Parempi Hiisin kahdesta hyvästä uudesta tynnyrisourista.

SOPPin alla ja aikana oli keskustelua siitä, onko festari jäänyt ajastaan jälkeen. Ehkä joiltain osiltaan onkin, mutta pääasia, eli oluet, olivat kyllä tänäkin vuonna kovassa tikissä. Makuja löytyi kokeilevasta turvalliseen, ja selkeät epäonnistumiset loistivat poissaolollaan. Omista Ratebeer-arvioistani heikoin oli 3.1 ja keskiarvo 3.79, joka on todella korkea. Vaikka muiden paikkakuntien SOPPit jäänevät väkisinkin tasoltaan tästä hieman, voi tapahtumaa silti tänäkin vuonna suositella.

2.4.21

Etävierailu Olarin panimolle ja uutustölkit testissä

Tuskin olen ainoa joka on vuoden aikana ehtinyt täysin kyllästyä etätapahtumiin, vaikka aihe olisikin niin hieno kuin olut. Jotain on silti pitänyt yrittää keksiä että saisi kahden pyörityksessä olevan olutseuran jäsenille jotain toimintaa ja kytköstä seuraan. Suomen Olutseuran kanssa teimme hiljattain olutta, Olutkulttuuriseuran kanssa päätimme järjestää etävierailun panimolle. Koska jäseniä on paljon myös Jyväskylässä eivätkä kaikki käy Olarilla yhtä säännöllisesti kuin minä, ajatuksena oli myös esitellä panimoa tastingin lisäksi. Toimitin itse työmatkan ohessa oluita myös Jyväskylän jäsenille maisteltavaksi, sillä saatavuus on siellä hieman pääkaupunkiseutua heikompi, etenkin maistelun vetonaulan kohdalla, kun 5,5 % raja ylittyy.

Olarin myyntiässä Hanna oli kasannut meille maistelupackin ja lupautunut myös esittelemään panimoa. Canmanin vierailu oli sopivasti sattunut pari viikkoa ennen maistelua, joten saimme maistoon neljä uutuustuotetta tuoreena tölkissä. Hannan opastuksella aloitimme tietysti ensin tärkeimmästä, eli oluesta. Olen kerännyt raadin arviot oluille oman Untappd-kaverilistani arvioista.

Ensin maistettiin Maistilan ja Sonnisaaren kanssa yhteistyössä tehty 3 The Eazy Way Micro IPA. Voltteja vain 3,3 % ja makua vaikka muille jakaa. Hanna kertoi juoneensa tätä säännöllisesti julkaisusta alkaen, eikä ihme. Todella maukas ja ihmeen hyvällä rungolla varustettu micro, joka pesee usean heikomman panimon vahvemmat yrityksetkin helposti. Tätä saisi tulla lisää, ja muistaakseni onkin tulossa.

**** / *****

Raadin arvio: 3,62 (3+ - 4-)



Vielä ennen panimolla kiertelyä maistoon otettiin hengenvaarallisista graffittipaikoista nimensä ammentava Heaven Spot NEIPA. Hieman perinteisempää tykitystä tasan maitokaupparajalla, ja itselleni tämä oikeastaan toimi jopa hieman avausolutta heikommin. Se ei toki tarkoita että olut olisi ollut millään tavalla huono, päin vastoin. Se oli vain hieman vähemmän hyvä.

****- / *****

Raadin arvio: 3,74 (3+ - 4)

Sitten kierreltiin hetki ympäri panimoa, nähtiin kuuluisa lehmäpöytä ja ikääntynyt NHL-kiekkoilija, sekä kuultiin hieman hyshys-salaisia juttuja panimon tulevaisuuden tuotannosta. Milkshake IPA ei kuulunut suunnitelmiin. Kolmantena oluena avattiin vankilaviinistä nimensä saanut Tropic Pruno. Tämä nyt oli kuitenkin hieman perinteisestä prunoa hienommin käytetty, samalla hiivakannalla kuin panimon aiemmin tölkkiin julkaisema Caddy Sourville. Pidin jo Caddyssä happamuuden pehmeydestä, ja tässä se toimii vielä paremmin. Todella herkullinen pehmeän hapan nautiskelubörsta.

**** / *****

Raadin arvio: 3,64 (3+ - 3,9)


Maistelun vetonaula oli tietysti Suomen NEIPA-skeneä suvereenisti hallitsevan Hazy Hoodz - sarjan yhdestoista osa. Pitkästä aikaa tuli maistettua Hazy Hoodzia jotenkin muuten kuin hanasta tai growlerista. Itsehän ehdin tämän maistaa jo alkuviikosta Jyväskylän reissulla, mutta onneksi olin varannut kaksi tölkkiä. Tämä on nimittäin jo panimoltakin loppu. Ja olihan se hyvää siinä missä aiemmatkin. Tähän sarjaan voi luottaa.

****+ / *****

Raadin arvio: 3,82 (3½ - 4)


Mainio setti kokonaisuudessaan, onneksi saatiin prunoa ettei mennyt pelkäksi IPAksi sentään. Ammattilaisten raati laittoi oluet siihen järjestykseen mihin ammattilaisten kanssa voisi odottaakin - vahvimmasta heikoimpaan alkoholiprosentin mukaan. Tapahtuma oli onnistunut, ehkä tällaisen jaksaa vielä toisenkin ennen kuin panimoille alkaa päästä taas paikan päälle. Olutkulttuuriseuran kanssa onkin jotain vastaavanlaista isommassa mittakaavassa jo suunnitteilla keväälle...

8.8.20

Alkon kesän ensimmäinen sokkopruuvi

Myös Alkon olutpruuvit joutuivat koronan uhriksi keväällä ja nyt on sitten hieman kirittävää. Siksi tässä kesän pruuvikauden avanneessa olikin lähinnä kevään aikana tulleita uutuuksia ja viikon päästä päästään sitten paremmin kiinni tuoreempiin uutuuksiin. En itse kuitenkaan juurikaan Alkossa koronan aikaan vieraillut, joten minulle tässä oli uusia oikein hyvin. Korona oli Alkossa huomioitu esimerkillisesti, tiloissa oli erittäin väljää ja juomat oli katettu valmiiksi pöytiin. Mukana myös (tämä selvisi minulle vasta maistelun jälkeen) seuraava erä "Pientuottajien taidonnäytteet" erikoiserää, eli vanhaa käsityöläissarjaa. Oluet maisteltu siis ilman täkään ennakkotietoa, sokkona.


Olut 1

Lähes väritön, kuin lasten siideri. Tuoksu ja maku hyvin viljaista mallasta, hieman väljähtänyttäkin. Tuskin tämä alkoholiton on kuten ulkonäöstä veikkasin, mutta tuo mieleen lähinnä Budweiserin.
En ostaisi
Oli: RPS Comono Mexican Lager 1.9/5 / 4,6 % / 3,21 € / 0,33 l
No, maanosa osui kohdalleen. En tiedä mikä kännissä ja läpällä idea tämä on ollut, mutta ei naurattanut.

Olut 2

Hieman ruma samea tumman keltainen. Tuoksu melko katkera. Maku katkeraa mallasta, käynyttä hedelmää, vähän humalaa. Ei ole kummoinen tämäkään. Joku euro-IPA.
En ostaisi
Oli: Fiskarsin Ariana Vehnä 2.6/5 / 6,2 % / 4,46 € / 0,33 l
Ei ollut euro-IPA, mutta ei oikein onnistunutkaan. Miksi tästä on noin vahva pitänyt tehdä? Se selittää ison osan heikkoa kokemusta minusta tällä tyylillä.

Olut 3

Kaunis tumman meripihkainen, kirkas. Tuoksu aika makea, alkoholikin puskee läpi mutta ihan mukavalla tavalla. Maku yllättäen selvästi kuivempi ja ohuempi. Vähän pihkaa ja katkera jälkimaku. Omituinen tapaus. Joku amber ale.
En ostaisi
Oli: Hitachino Nest Amber Ale 3.1/5 / 6,0 % / 3,99 € / 0,33 l
Tyyliä nyt ei ollu mitenkään haastava arvata, tuottajaa en kyllä olisi arvannut. Tämä oli siis ainoana "Mielenkiintoinen Japani" teemalla tässä pruuvissa. Olin maistanut 8 vuotta sitten viimeksi ja pitänyt hieman enemmän, mutta aika sama oli arvio nyt kuin silloin.

Olut 4

Hieman samea kullanoranssi. Tuoksu mukavan pehmeä, makea ja hieman hedelmäinen. Maussa samaa trooppista hedelmää, vähän makeutta, humalaa. Paras tähän asti. Maut sinänsä ihan jiirissä mutta vähän laimeaksi tämä lopulta jää. APA.
En ostaisi
Oli: Maku Brewing MakuRIPA 3.3/5 / 5,7 % / 3,69 € / 0,33 l
"Vähän laimeaksi jääminen" on Makun oluille tyypillistä. Joku toinen, tai minäkin jollain toisella kertaa, toki kutsuisi sitä tyylikkyydeksi. Tällä kertaa näin päin.

Olut 5

Hieman samea meripihkainen. Tuoksu tässäkin aika makea. Leipää ja hedelmää, vähän kuin hedelmäkakkua. Maussa vahvaa tekemistä, hedelmää, makeutta, reipas peräkärry. Veikkaan että tämä on jonkun astetta kovemman tekijän IPA.
Ostaisin
Oli: Plevna Smörre Ruis IPA 2020 3.7/5 / 5,6 % / 4,64 € / 0,33 l
No niin, tosiaan oltiin kovemman tekijän tuotteen kanssa tekemisissä. Koskipanimo ei petä, eikä pettänyt tälläkään kertaa. Tämä oli vielä jonkin verran parempi kuin muistelin.

Olut 6

Oikeastaan niin lähellä edellistä, että piti varmistaa etten maistanut samasta lasista uudestaan. Meripihka, hedelmä, peräkärry. Mitenhän lähelle edellistä sitten lopulta menee?
Ostaisin
Oli: Top Fuel Garage Special NEIPA 3.7/5 / 6,2 % / 4,99 € / 0,33 l
Että mitä? NEIPA? Katsokaa itse tuosta isosta kuvasta miltä se näyttää, mutta en olisi NEIPAksi lukenut ulkonäön, tuoksun, tai maun perusteella. Hyvä olut silti, ei siinä. Mutta ei tosiaan oltu kovin lähellä edellistä, paperilla.

Olut 7

Kirkkaan keltainen, hieman samea. Odotan hedelmäsouria, mutta kyllä sieltä tuoksun perusteella on jotain IPA-viritystä tiedossa. Ylimakea, käynyttä hedelmää, alkoholikin vähän puskee läpi. Ei herätä lupauksia. Maku on hieman parempi. Vähän makea, vähän hedelmäinen, reilusti katkerampi kuin odotin eikä erityisen viinainen. Tasapainossa tämä ei ainakaan ole. IPAa joltain tanskalaiselta trendipanimolta tai kotimaiselta vähemmän trendikkäältä.
En ostaisi
Oli: Masis Meadows of South Pacific DDH IPA 2.9/5 / 6,6 % / 6,66 € / 0,33 l
No siinä ja siinä onko Masis trendikäs, jotain vähän vanhempaa kotimaista veikkailin kuitenkin. Perkeleellisellä hinnalla tätä ainakin on paiskattu, joten pysyn mielipiteessäni, jääköön hyllyyn.

Olut 8

Kirkas oranssi ulkonäkö tuo mieleen lähinnä Irn-Bru limonadin. Tuoksu rehellisempää olutta, hieman mäntyistä makeaa mallasta. Turhake-IPA.
En ostaisi
Oli: Sonnisaari Randy West Coast IPA 3.1/5 / 6,4 % / 5,42 € / 0,33 l
No en ihan tällaista hutia odottanut Oulun herroilta. Mutta sellainen sieltä kuitenkin tuli.

Olut 9

Hieman samea punainen. Tuoksu erittäin makea ja hieman hapan. Taitaa olla kirsikkaa marjana. Maussa kirsikkaa, vähän vähemmän makeutta ja yllättäen myös vähän katkeruutta. Näin paikalle tullessani vahingossa kun yhteen lasiin kaadettiin vihreästä Ruosniemen tölkistä jotain, niin tämä lienee sitten se Ruosniemen Sour Cherry?
Ostaisin
Oli: Ruosniemen Raspberry Sour Ale 3.3/5 / 4,9 % / 4,48 € / 0,33 l
Vadelma, kirsikka, mitä näitä on. Helppoa se arvaaminen kuitenkin on jos näkee tölkin ennalta. Mutta tämä on kuitenkin aivan hyvä olut. Arvostin vajaa kuukausi sitten Pintin terassilla tämän vielä paremmaksi, mutta edelleen hyvä.

Olut 10

Kirkas vaaleankeltainen. Tuoksu hapan, jollain hedelmällä jota en aivan osaa nyt tunnistaa. Kai se sitruunaa on. Maku menee enemmän sinne happaman sitruunamehun puolelle. Ei kovin miellyttävä. Tämä saattoi myös olla se Ruosniemen tölkki.
En ostaisi
Oli: Coolhead Cucumber Sour 2.3/5 / 4,0 % / 4,81 € / 0,33 l
Tietysti, kurkkuhan se. Mutta ei tämä silti kovin hyvä ole. Olen maistanut ennenkin ja ollut pettynyt, nyt olin vielä pettyneempi. Pitäisi olla kaikki ainekset hienoksi juomaksi, mutta kun ei lähde niin ei lähde.

Olut 11

Kirkas tumma meripihka. Tuoksussa makeaa mallasta, karamellia, tummaa hedelmää. Maku jatkaa samoilla linjoilla ja bändiin liittyy mäntyä, reilusti lämmittävää alkoholia ja tuhti humalointi. Tämä on todella hyvä. Näin jonkun kädessä mustan barley wine pullon, mahdollisesti Mallaskoskelta. Tämä lienee se. Erittäin laadukas barley wine.
Ostaisin
Oli: Mallaskoski Barley Wine 4.1/5 / 12,0 % / 6,98 € / 0,33 l
On tällä hieman hintaakin, mutta kyllä tästä sen voi maksaa. Mainio olut, joka oli jälleen helppo arvata kun näki pullon etukäteen.

Olut 12

Kirkas hailakka kultainen. Tuoksussa lähinnä humalaa ja mallasta, ehkä vähän alkoholiakin. Maku lähinnä katkeraa ja kevyttä mallasta ja vähän humalaa. Tässä ei kyllä ole luonnetta edes nimeksi. Mitä lienee vahvaa eurolageria.
En ostaisi
Oli: Hiisi Kuu White Wine Pale Ale 2.7/5 / 8,0 % / 4,90 € / 0,33 l
Tälle täytyy kyllä antaa toinen mahdollisuus. Valkoviini on hyvin haastava yhdistelmä tällaisen kevyehkön pale alen kanssa, mutta nyt kun sen tietää, tästä voisi kuitenkin saada jotain irti. Hintakaan ei ole paha. Eli ehkä ostan vielä kerran, mutta sokkona ei kieltämättä vakuuttanut ollenkaan.

Olut 13

Pikimusta olut joka ei paljon valoa läpäise. Intensiivinen tuoksu makeaa paahteista mallasta, tummaa suklaata, kahvia. Maku hyökkää kielelle omituisella, lähes lihaliemimäisellä suutuntumalla. Muuten aika lailla samat maut kuin tuoksussa, mutta tuo suutuntuma häiritsee todella paljon. Saattaa kolahtaa jollain toisella maistolla, mutta nyt ei yhtään.
En ostaisi
Oli: Mufloni Rhumperial Stout 3.4/5 / 11,0 % / 5,48 € / 0,33 l
Kyllä tälle se toinen mahdollisuus täytyy antaa, kun hinta ei vahvuuteen nähden ole kauhean paha. Intensiivinen rommi tässä varmaan häiritsi, kun en sitä tuoksusta vielä osannut odottaa. Nimestä myös plussaa.

Maistelin myös kaksi siideriä, jos satuit ihmettelemään noita kahta rivistä sivussa olevaa lasia. Sokkona nämäkin.

Siideri 1

Melko haalea väriltään. helmeilevät hiilihapot. Vahva omenan tuoksu, puolikuiva tasapainoinen maku. Kelpo kamaa. Voisi olla Fiskarsistakin. 
Ostaisin
Oli: Maku Sinnepäi Omenasiideri 3.5/5 / 5,0 % / 3,49 € / 0,33 l
En muistanutkaan että Maku on tehnyt tällaisen aluevaltauksen. Aivan onnistunut tapaushan tämä on, eikä edes hinnalla pilattu.

Siideri 2

Tummempi keltainen, pienemmät kuplat. Intensiivisempi omena tuoksussa. Samoin maussa. Hieman makeampi, mutta ei liiaksi. Tämäkin voisi hyvin olla Kuuraa, mutta myös joltain kovalta brittitalolta. Erittäin hyvä.
Ostaisin
Oli: Château Lézergué Cidre de Bretagne Brut 4/5 / 5,0 % / 6,98 € / 0,75 l
Olikin näitä ison pullon ranskalaisia siidereitä, jotka ovat perinteisesti olleet Alkossa hinta-laatu-määrä suhteeltaan erinomaisia. Tämä ei tee siinä poikkeusta. Mainio siideri, joka lähtee matkaan pilkkahintaan.

Hieman alle kolmannes oluista (4/13) sai sokkona "ostaisin" - tunnustuksen. Ei kauhean hyvä prosentti, etenkin kun normaalisti nämä käsityöläiset on tullut miettimättä ostettua kaikki maistoon. No, aivan mukava paluu pruuvien maailmaan silti, ja mielenkiinnolla odotan ensi viikkoa kun tarjolla on tuoreempia uutuuksia.


Heinäkuun erikoiserän kouluarvosana

Aihe: 8
Sisältö: 6
Mielikuvitus: 7
Kokonaisarvosana: 7

Erikoiserien kokonaisarvosanat:

Heinäkuu 2020: 7
Marraskuu 2019: 6+
Joulukuu 2019: 6-

30.9.19

Rööperin Hopstop avajaiset


Annankadun tuulisella liikepaikalla oli William K:n jälkeen jonkin aikaa Oluthuone Lehto, mutta konsepti laitettiin jälleen uusiksi. Tällä kertaa paikalle aukesi Rööperin Hopstop, jossa fokusta on käännetty pubin lisäksi myös olut- sekä oluttuotekaupan suuntaan. Kunnon diipadaapa-korruptiobloggarin tavoin sain kutsun avajaisiin, jossa tarjottiin oluen lisäksi myös ruokaa.






Ruoka oli hyvää ja vaikutelma paikasta varsin positiivinen. Tilan perältä löytyviä kaappeja täytti pääosin kotimaisista tuotteista koostunut nykystandardien mukaisesti kylmässä säilötty olutvalikoima. Samoilta kulmilta löytyi myös panimoiden paitoja, snapbackeja ja mm. tarroja. Pahviset kantopackit ovat myös varmasti monelle shoppailijalle tervetullut optio.


Koska kyseessä on kuitenkin pubi, hanalistan on tärkeä olla kunnossa. Ja sitä se myös oli. Oikein mukava sekoitus kotimaista ja tuontitavaraa, lageria ja erikoisempaa. Itse olin vakuuttunein Keesin Coconut Macaroonista ja Sonnisaaren Käpylehmästä. Ainoa hutin puolelle mennyt oli Thornbridgen Mango Smash. Harmi että Hopstop ei oikein ole itselleni matkan varrella millään vakioreitillä, mutta ehkä sinne osuu joskus vaikka joku pubirundi.

31.8.19

Ota Olut 2019 (ja SOPP Oulu)

Aloitetaan nopeasti Oulusta.



Satuin työmatkalle Ouluun samana viikonloppuna kun SOPP kiertue veteli siellä viimeisiään. Tällainen tilaisuushan on pakko käyttää hyödykseen. Lyhyellä iltavisiitillä aloitin loogisesti stadilaisella oluella, mutta päädyin myös maistelemaan kaikki paikalliset läpi ja illan saldo soolosuorituksena jäi yhdeksään. Erityismaininta uudelle tuttavuudelle Haapalalle, jolta ainoa maistettu olut oli myös aivan mainio.

SOPP Oulu 2019 Top 3

- Paikalliselle Ratebeer-aktiiville tehty olut oli edelleen hyvässä tikissä.
- Varsin perverssi tuplagose, jossa etenkin tallia runsaasti.
- Tämä on vähän epäreilua kun Tuju viilaa hyvän NEIPAn reseptiä jatkuvasti ja aina uusi olut saa hyvät arviot.

Ota Olut 2019

Sitten asiaan. Otaniemen suurin ja kaunein oli jälleen agendalla, vaikka sen ympärillä olikin kalenterissa ulkomaanmatkoja mm. Puolaan ja Ouluun. Kävimme Eevan langos-himosta johtuen paikalla jo perjantaina, mutta "pääpäivä" osui itselle lauantaille, jolloin paikalle piti perinteisesti tulla jo "kukonlaulun aikaa" alkuiltapäivästä.


 Ja Ota Oluen kakkospäivähän kuuluu aloittaa langosilla. Jotka eivät niin tee, ovat väärässä. Ensimmäisenä päivänä syödyn perinteisen juusto-smetana langosin sijaan otin rohkeasti juusto-pesto langosin.


Paloaseman tiskillä jo tässä vaiheessa ponua kaadettiin mietojen sekaan, mikä lupasi hyvää loppuiltaa varten.


Vatsaan oli hädin tuskin ehtinyt langosin jälkeen tulla tilaa kun Anikó kyseli maistamaan Laurean ruokia. Laurea toimitti jo viime vuonna hyviä vegaaniruokia, joita syödessään ei pääasiassa huomannut syövänsä vegaanista. Sama teema piti tänäkin vuonna ja ruoat olivat hyviä. Kevätrullista ehkä hieman puuttui runkoa, jota maapähkinäkastike ei ihan tarpeeksi tuonut, mutta wokki, kanttarellibruschettat ja empanadat olivat kaikki erinomaisen hinta-laatusuhteen oluteväitä.


Oluita ehdin maistella hyvän määrän. Viimeisenä menin kyselemään tutuilta Paloaseman tiskiltä mitä kortin viimeisellä kahdella eurolla saisi. Lopputulos oli kuvassa näkyvä iso Ratto pontikka-floatilla. Teetti hieman töitä, mutta siitä selvittiin! Kokonaisuutena festari oli edelleen mainio, vaikka lippujonon purku olikin toivottoman hidasta ja valojen vähyys soi vähän loppuillan tunnelmaa. Kyllä tänne silti ensi vuonnakin tulla haluaa.

Ota Olut 2019 Top 5:

- Hyvä, tuore NEIPA. Ei paljon muuta vaadita.
- Kuulin sanottavan että Ruosniemellä olisi sekä tapahtuman paras että huonoin olut. Tämä oli monen mielestä se paras.
3. Etko Indian Summer 3.7/5.0
- Kahdesta hyvästä hapan-IPAsta se parempi.
- Aika perinteistä trendibisseä, mutta hyvältä se maistui.
5. Etko Chai Wallah 3.7/5.0
- Makea jälkkäristout chai-mausteilla. Kyllä kiitos.