Showing posts with label marble. Show all posts
Showing posts with label marble. Show all posts

21.7.26

Olutkohde: Manchester

Sen jälkeen kun poistuin Facebookista - myös blogin tilin osalta - on ollut tämän blogin kanssa vähän hiljaisempaa. Toki muuttunut perhetilanne on vähentänyt olutharrastamista ylipäätään, mutta onhan tässä nyt ollut kuitenkin sellaistakin mistä olisi voinut kirjoittaa jos olisi jaksanut, vaan ei jaksanut. Tämäkin postaus meinasi jäädä tekemättä, mutta Olutkulttuuriseuran Suuren Johtajan matkattua samoille mestoille lähes heti perääni inspiroiduin sen verran, että listaan nyt kuitenkin löydöksiä. Olin Manchesterissa puhtaasti työsyistä ICTMS2026 konferenssissa, mutta tokihan tällaisella matkalla optimoidaan olutharrastus vapaille tunneille.

Piccadillystä itään

Ensimmäinen panimokierrospäiväni suuntautui Piccadillyn rautatieaseman itäpuolelle. Tosin aloitin sen vähän pidemmän mutkan kautta, niin aloitetaan tämä postauskin siitä.

Stalybridge Buffet Bar (kartta)












Alle vartin junamatkan päässä Piccadillyltä pääsee kokemaan varsin Aitoa Menoa Stalybridge Buffet Barissa, josta Kari Ylänne kirjoitti myös hiljattain mainion postauksen. Tuon kirjoituksen innoittamana kävin itsekin tutustumassa paikkaan. Matka sinne on tosiaan helppo ja nopea, ja heti laiturilla on kylteillä kielletty kaikki pahennusta herättävä toiminta, mikä on vain oikein. Kaljansa voi mennä juomaan tuohon ihan viereen kunhan ei laiturilla kiilaa. Valitettavasti puolet piiraiden makuvaihtoehdoista oli loppu eikä herneitäkään ollut, mutta sain kuinkin varsin edullisen (taisi olla noin 4£) steak pien gravylla ja kylkeen valitsin epähuomiossa Timothy Taylorin Boltmakerin, siksi epähuomiossa että olin tätä jo caskistakin ehtinyt maistaa. Siinä mielessä valinta oli ihan pätevä, että hyvää oluttahan Timothy Taylorilta tulee, varsinkin kun caskit on pidetty kunnossa, kuten täällä. Maittava kokonaisuus joka näytti ja maistui peribrittiläisen terveelliseltä. Kylkeen vielä kuva laiturimaisemista kun odottelin junaa takaisin Piccadillylle.

Join: 

Söin:
Steak pie, gravy, 3½/5





Cloudwater Unit 9 taproom (kartta)

Sitten asiaan. Varsin lyhyen kävelymatkan päässä Piccadillyltä itään on nimittäin erittäin laadukkaiden pienpanimoiden keskittymä. Avasin tämän kiertueen siltä meikäläisittäin tunnetuimmalta, Cloudwaterilta.





Trendikkäästi teollisuusalueella sijaitseva panimo on Suomen mittakaavaan verrattuna aika kookas ja levinnyt useampaan halliin alueella, joista ysihalliin on komeiden tynnyripinojen kylkeen tehty hanahuone josta löytyy tilaa ylhäältä ja alhaalta, sisältä ja ulkoa. Päätin maistaa muutamasta hanasta pienen annoksen ja 1/3 pint osoittautui pienimmäksi mitä tässä kaupungissa juuri missään tarjotaan. Tuo kokohan on jostain desin ja kahden välimaastosta joten aika sopiva oikeastaan, ja näitä kun napsii kolmen sarjoissa niin pysyy asiallisesti tasapinteissä.




Tarjolla ollut barley wine oli luonnollisesti Pakko Ottaa, ja kylkeen pari vähän erilaista olutta. Kaikki erittäin maistuvia. Huomasin vasta näiden jälkeen että omaa cask-oluttakin löytyi joten yksi half pint sellaista vielä. Täällä olisi helposti mennyt koko ilta jos sellaiseen rentoutumiseen olisi ollut lyhyellä matkalla aikaa, siispä eteenpäin! Ruokaa ei nähdäkseni ollut tarjolla, mutta mukaan ostettavia tölkkejä ja pulloja vaikka kuinka (ja useita ostinkin) ja reiluhkosti sinänsä tyylikästä panimovaatetta joista mikään ei sitten kuitenkaan puhutellut ostamisen vertaa.

Track Brewing Co. (kartta)

Kadun toiselle puolelle ja ollaankin seuraavalla panimolla. Trackin oluita on myös kantautunut Suomeen asti ja ne on tullut hyväksi todettua. Tämäkin taproom on viihtyisä sillä tavalla kuin nyt nämä modernit vanerin ja teollisuushallin sekoitukset ainakin itselleni ovat. Muu asiakaskunta koostui tiistai-iltana shakkia pelaavista hipstereistä ja ilmeisesti keskiviikosta alkaen olisi saanut pizzaa, mutta nyt tarjolla oli vain olutta. No sitäpä sitten.





Täällä mentiin puhtaasti IPA-linjalla, joihin kyllä kysyin tiskiltä suosituksia. Suositukset eivät pettäneet. Trackin perustuote Sonoma tuli maistettua nyt ensimmäistä kertaa ja sehän toimi caskista todella upeasti. Hanasta kylkeen pari hieman toisistaan eroavaa mutta yhtä lailla tuoretta ja maukasta tapausta. Toinen näistä oli siitä erikoinen, että oli tehty Stockport Partyyn paikallisten panimoiden ja yllämainitun naapurin kanssa yhdessä (ei toimi Suomessa). Pari tölkkiä lähti täältäkin kotiin viemisiksi.




Join:
Track Rest Assured (hana) 4.1/5
Track Sonoma (cask) 4.0/5

Sureshot Taproom (kartta)

Tässä vaiheessa oli tarkoitus lähteä jo hotellille, mutta kun lähin kaupunkipyörä ei toiminut ja seuraava löytyi vasta Piccadillyltä johon piti kävellä Sureshotin ohitse, samahan tuo oli ottaa vielä varikkopysähdys Sureshotilla, eikö? Sitä paitsi päivän futismatsi oli vielä käynnissä niin näkisipä senkin loppuun. Cloudwaterilla olisi muuten näkynyt mutta ei ehtinyt alkaa kun olin siellä ja Trackilla ei urheilua katsottu. Täältä olisi saanut tölkkejä mukaan mutta laukkuun ei mahtunut helposti eikä mikään kiinnostanut niin kovasti.




Tämä panimo ei itselleni ollut yhtä tuttu kuin päivän kaksi aiempaa, mutta oli saanut hyvät suositukset Ardelta, kuten myös naapurin Balance johon en sitten kuitenkaan enää iltaa jatkanut. Tarjolla olleet omat caskit piti tietenkin maistaa ja yksi hanaolut päälle kolmannespinttien trion täydennykseksi. En yllättynyt siitä että nämäkin olivat hyviä.

Join:
Sureshot Milson (cask) 3.9/5

Piccadillyltä länteen pohjoiseen

Seuraavan illan kiertelyt kohdistuivat länteen, Salfordin suuntaan. Olisihan siellä Marblen panimo josta Googlen mukaan saisi olutta ja ehkä ruokaakin, sekä pari muuta potentiaalisesti kiinnostavaa taproomia samoilla kulmilla. Kaupunkipyörä alle ja matkaan. Salfordin pyöräasemalle päästyäni nappasin kuvan paikallisesta miniostarista ja paikallinen lädi suuttui kun luuli että kuvasin häntä. Onneksi tästä selvittiin melko lyhyellä keskustelulla.

Marble Beers (kartta)


Täällähän on siis pelkkä panimo, ei täältä mitään olutta saa.

Join:
En

Hideaway Brewing Taproom (kartta)


Tämähän siis on auki vain to-la ja nyt on ke. Bollocks. Komento takas, lähdetään ajelemaan keskustaa kohti. Ulkona on onneksi vain joku 28 astetta lämmintä enkä ole keskustasta lähdettyäni juonut mitään ja matkat on taitettu fillarilla.

Join:
Part

The Marble Arch Inn (kartta)


Jos siis haluat Marblen oluita, joita Suomessakin on joitakin ollut saatavilla, kannattaa suunnata tänne pubiin eikä suinkaan Salfordin panimolle. Marble Arch on hieman syrjässä, mutta varsinkin kaupunkipyörällä erittäin maltillisen matkan päässä ja on kyllä matkan arvoinen. Historiallinen sisustus, kuuluisa kalteva kivilattia ja peräti yhdeksän caskia joista kolmessa on siideriä ja lopuissa Marblen omia oluita. Nämähän oli luonnollisesti maistettava kaikki, ja yhden makua kommentoidessani sain vielä samasta tuotteesta kegiversion maistettavaksi kun tiskin takaa todettiin sen olevan juuri tuon oluen kohdalla caskversiota parempi. Ja näin myös oli. Koska Englannissa on laitonta käydä syömättä vähintään yhtä Fish & Chipsiä, helpotin nälkääni täällä sellaisella. Olisi muuten ollut myös vegaanisena saatavilla, ja ylipäätään Manchesterissa vegaanioptioita oli yllättävän laajalti joka puolella. Olutrivistöstä pystyi aika lailla määrittämään lattian kaltevuuden. Arvosanoihin niin ruoan kuin juomienkin osalta saattoi vaikuttaa pohjalle ajetut pyöräilykilometrit helteessä. Jostain syystä esimerkiksi lähipubista tuttu Manchester Bitter oli "hieman" parempaa tässä miljöössä ja olotilassa.



Join:
Marble Pashmina Pale (cask) 4.3/5 PÄIVÄN PARAS
Marble Pint (cask) 4.1/5
Marble Four Banks (hana) 4.0/5
Marble Four Banks (cask) 3.9/5
Marble Velocette (cask) 3.8/5

Söin:
Pieni Fish & Chips 4½/5

Northern Monk Refectory (kartta)


Nyt lipsuttiin jo panimolle joka on muualla kuin Manchesterissa, mutta melko paikallinen kuitenkin sillä panimolle ajaisi autolla tästä noin tunnissa. Sitä paitsi pitihän sitä uskoaan käydä tunnustamassa. Refectory tarkoittaa ruokalaa, mutta yleensä nimenomaan luostarin ruokalaa. Täältäkin siis toki monenlaista ruokaa olisi saanut, mutta ei ollut nälkä. Oli jano. Täällä sen sai sammutettua. Ostin myös pari tölkkiä mukaan.




Join:
Northern Monk / Saint Mars of the Desert Patrons Project 50.03 // David Bailey // One for Yourself // English IPA (hana) 3.8/5

Society (kartta)




Society on oikeastaan Kampin Korttelin tapainen pienten ruokaravintoloiden keskittymä, paitsi "hieman" mukavammassa miljöössä. Societystä löytyy myös Vocation brewingin "taproom" Vocation & Co. joka minut sai illalla vielä paikalle. Täällä oli melko hyvä valikoima muidenkin paikallisten ja "paikallisten" panimoiden (myös Vocation on noin tunnin ajomatkan päässä tästä) tuotteita. Lasiin päätyi yksi Vocation ja yksi olut lädimaan kovimman pään hypepanimolta, DEYAlta (2½h ajomatkan päässä). Täältä löytyisi varmasti jokaiselle jotain maistuvaa syötävää, jos vain olisi nälkä.

Join:

Bonussektori

Bundobust (kartta)



Ehdin vielä viimeisenä iltana ennen konferenssi-illallista pyörähtää panimolla joka oli itse asiassa lähimpänä hotelliani, Bundobustilla. Tämä on siitä varsin mielenkiintoinen lafka, että konseptina on intialainen ravintola + olutpanimo. Ravintoloita on Manchesterissa myös Piccadillyllä ja ilmeisesti ainakin Leedsissä, mutta panimo sijaitsee tässä Oxford Roadin aseman vieressä sijaitsevassa kohteessa. Valitettavasti ei ollut nälkä ja illallinen oli vielä edessä joten ruoan taso jäi testaamatta, mutta otinpa kuitenkin persoonalliselta laudalta tarjoillun kolmen oluen lärvilaudan.


Ei tämä ehkä säväyttänyt, mutta varsin hyviä nämä kuitenkin olivat ja ehdottomasti virheettömiä. Bundobustiakin voin siis suositella sekä kuriositeettiarvon vuoksi, että varsin juomakelpoisten oluiden takia.

Join:
Bundobust Shona (hana) 3.9/5 PÄIVÄN PARAS
Bundobust Patta (hana) 3.8/5
Bundobust Chacha (hana) 3.7/5

Loppusanat

Manchesterista jäi kokonaisuutena varsin miellyttävä maku suuhun. Olutpanimoa löytyy vaikka kuinka niin modernista kuin perinteisemmästä päästä. Jälkimmäiseen tarpeeseen laadukasta cask alea tarjoavia kunnon perinteisiä pubeja löytyy vielä reilusti enemmän kuin tässä tuli mainittua. Omakohtaista kokemusta niistä tosin kertyi vain Lass O' Gowriesta jossa kävin pari MM-futismatsia katsomassa. Ruokaskene tuntuu myös olevan varsin edistyksellinen ja myös perinteisistä annoksista löytyy vegaaniversioita. Hintatasokaan ei varsinaisesti päätä huimannut, joten kyllähän Manchesterissa kannattaa pyörähtää jos yhtään siltä tuntuu!

Listailen tähän vielä Olutkohde - postaussarjan aiemmat osat (2018 eteenpäin) kun en ole tainnut näitä koskaan niputtaa:

Aasia:
Japani (2024)

Afrikka:

Amerikka:
Arizona (2018)
Kalifornia (2018)
Nevada (2018)
New Orleans (2025)
Oregon (2018)
Utah (2018)

Eurooppa:
Grenoble (2022)
Kosovo (2019)
Krakova (2025)
Madrid (2025)
Nantes (2023)
Podbrahy (2025)
Poznan (2019)
Riika (2025)
Tromssa (2022)
Wien (2025)

Oseania:
Australia (2019)

Suomi:
Fiskars (2023)
Forssa (2018)
Iisalmi (2018)
Imatra (2020)
Joensuu (2018)
Kuopio (2018)
Lahti (2023)
Lohja (2023)
Loviisa (2018)
Mikkeli (2020)
Nurmijärvi  (2020)
Oulu (2018)
Oulunkylä (2019)
Outokumpu (2018)
Pori (2020)
Rovaniemi (2020)
Seinäjoki (2023)
Sotkamo (2020)
Vaasa (2020)

12.11.24

Kellareiden aarteita vol. 11

Oli taas se aika vuodesta kun Olutkulttuuriseuran pääkaupunkiseudun jaosto kokoontui nauttimaan kellareista tai viime hetkellä ruokakaupasta löydettyjä oluita nyyttäriperiaattella. Paikalle saapui kymmenhenkinen raati, joista hieman yli puolet tuli paikalle yhden ison pullon kanssa, loput kahden pienemmän astian. Oluet laitettiin maistelujärjestyksessä riviin ja alettiin töihin.

 

Ensimmäisenä vuorossa oli epäonnisen kellarimaistelijan tuote. Kun Alko oli pyhäinpäivän vuoksi kiinni, piti käydä ruokakaupassa, josta löytyi Lahden Erikois NEDIPA (UT ka 3,18). No itsehän en tätä ollut aiemmin maistanut että ei ihan täysi huti! Enkä onneksi itse ostanut, koska Hartwall on edelleen boikotissa. Eikä tämä oikeastaan huono ollut. Paljon puhdasverisempi NEIPA kuin iso osa näiden isojen panimoiden yrityksistä. Alkoholi puski vähän läpi, mutta ei mitenkään häiritsevästi. Jonossa kärkeen!

Raadin arvio: 3 (3- - 3½), 0,07 alle keskiarvon

Seuraavan oluen ostajalla oli ollut joululeffeä valmiina, mutta kun huomasi että minä olin sitä jo maistanut, päätti mennä lähimarkettiin ostamaan kalleinta tölkkiolutta mitä löytyy. Ja löytyihän sitä, Pulfer Little Green Man (UT ka 4,14) oli maksanut kympin luokkaa per tölkki. En kyllä tuohon hintaan ostaisi, etenkin kun olut oli susiruma ja tuoksussa aivan liikaa kookosta. Maku oli itse asiassa ihan kohtalaisen hyvin tasapainossa, mutta ei tämä suuria hurraahuutoja nostattanut. Jonossa kärkeen kuitenkin.

Raadin arvio: 4 (3 - 4½), 0,04 alle keskiarvon

Yksi jäsenistä oli hiljattain käynyt Japanissa ja sieltä jostain baarista oli tarttunut tuomisiksi Songbird Biere de Garde (UT ka 3,43). Japanissa tehdään paljon hyvää (ja paljon huonoa) olutta, mutta välillä on sitten panimoita joilla ei tunnu olevan oikein hallussa mitä yleiset oluttyylit oikeastaan tarkoittavat. Tämä menee ehkä siihen kategoriaan, vaikka kai tämän jonkinlaiseen biere de garden muottiin saa istumaan. Varsin siiderimäinen, hieman hapan, tallinenkin. Ihan kiva, mutta parempaa olisi toivottu. Jonossa kolmanneksi, eli viimeiseksi.

Raadin arvio: 2½ (1 - 3,3), 0,91 alle keskiarvon

Näitähän tarttuu kuulemma joka Tallinnan reissulla mukaan, kun hinta-laatusuhde on kohdillaan. Ilmeisesti näin, sillä osa kertoi maistaneensa täsmälleen samaa tuotetta myös edellisessä (epävirallisessa) kellarimaistelussa jossa sama henkilö oli mukana. No, minulle tämä Mad Scientist MadX Pinot Sauvage (UT ka 3,97) oli kuitenkin uusi tuttavuus. Ja oikein hyvä sellainen. Happamuus, viinisyys ja katkerot ovat mainiossa tasapainossa. Jäi kuitenkin vihreän miehen taakse, eli jonossa toiseksi. Tämä oli muuten ensimmäinen olut maistelussa kun kaikkien raatilaisten arviota ei enää Untappdista löytynyt. Ainahan nämä jossain vaiheessa alkavat unohtua.

Raadin arvio: 4- (3+ - 4+), 0,2 alle keskiarvon

Sitten toinen meidän tiimimme tuomisista, vaimon nimissä mukana. Kävimme syksyllä Lapissa ja vaikka Paihalaksen panimo jäi näkemättä, K-Supermarket Pohjantähdestä tarttui mukaan Paihalas Dead Water (UT ka 4,09). Paihalas ei oikein ole pettymyksiä tuottanut, eikä sellaista saatu tälläkään kertaa. Villiyrttien, brettan ja tynnyrikypsytyksen yhdistelmä oli aivan loistava, kuten odotettua. Jonossakin kärkeen.

Raadin arvio: 4 (3½ - 4½), 0,09 alle keskiarvon

Yksi osallistuja oli löytänyt Alkosta belgialaista jouluolutta. De Dolle Stille Nacht (UT ka 3,91) oli tutun panimon vähemmän tuttu olut. Mausteinen, esterinen, alkoholinen, makea. Jokseenkin kaikkea mitä vahvalta vaalealta belgialelta toivoo. Jakoi siis myös mielipiteitä, koska eihän tällainen ihan helpoin juotava ole, mutta itselleni iski vielä aiempia kovempaa. Jonossa oli tyytyminen kolmanteen sijaan heti vihreän miehen takana.

Raadin arvio: 3½ (2½ - 4+), 0,35 alle keskiarvon

Toisena meidän tiimin tuomisista oli omalta Etelä-Afrikan matkaltani mukaan tarttunut Aegir Project Bad Rainbows Go to Prism (UT ka 3,67). Panimo oli varsin erinomaiseksi paikan päällä todettu, mutta tämä oli kieltämättä pieni pettymys. Olut vaahtosi valtavasti ja ylikarbottuminen heikensi myös makuelämystä, vaikka mukana olikin mukavasti punaviinin ja tammen sävyjä muuten kuivahkossa imperial stoutissa. Kai tämän äärelle olisi pitänyt sitten kuitenkin päästä tuoreempana. Tässä vaiheessa jonossa puolen välin paikkeille, neljänneksi.

Raadin arvio: 3½ (3 - 3½), 0,26 alle keskiarvon

Tähänkin juomaan liittyi tarina, kun Saksan reissulla oli kuulemma ollut joku mielenosoitus käynnissä ja poliisi sulkenut juuri sen tien mitä pitkin piti mennä olutkauppaan, joten tie vei vaihtoehtoiseen kauppaan josta tarttui mukaan tämä vaihtoehtoinen olut, Braugier Der Anfang is Das Ende 2022 (UT ka 3,97). Varsin konstailematon mutta erittäin maukas kuivahko imperial stout, jossa kahvi ja paahdettu mallas jyrää ja muut tulee perässä. Jonossa irtosi kolmas sija vihreän miehen takaa.

Raadin arvio: 4- (3- - 4+), 0,18 alle keskiarvon

Sitten vuorossa vahvemman pään Alkon tuliainen, jonka ostaja kuulemma tiesi olevan minulle tuttu, mutta halusi kuitenkin "flexaa" ja olla ottamatta toiveitani huomioon. Kuinka ystävällistä! No, Lough Gill Torc (UT ka 4,24) on erinomainen olut, joten oppiipahan! Ehkä. Makea, melkein liian mutta ei kuitenkaan. Pähkinäinen, suklainen, alkoholinen. Aivan erinomainen kylmän kelin lämmittäjä, ja ulkona oli muuten perhanan kylmä. Jonossa jäi kuitenkin niukasti Paihalaksen taakse, eli Lapin kylmä keli vei tässä osiossa voiton.

Raadin arvio: 4+ (4 - 5-), 0,02 yli keskiarvon

Ja tässä vaiheessa kävi sitten se toinen pitkien kellarimaisteluiden välttämättömyys, eli unohdin kuvata oluen. Viimeisenä maisteltiin nimittäin vielä Marble Birthday Beer No. 2 (UT ka 3,88), eli bourbontynnyrissä kypsynyt ananas-kaakao-acai-imperial stout. Vähän liian hedelmäsalaatiksi meni omaan makuun. Mielenkiintoinen toki, mutta ei oikein päivän huippujen tasoa. Jonossakin kohtalona oli jäädä MadX:n taakse häntäpäähän. 

Raadin arvio: 3- (2 - 3½), 1,13 alle keskiarvon

Ja näin saatiin taas oluet järjestykseen joka ei ollut kenellekään hyvä, eläköön demokratia! Kaiken lisäksi vielä jostain syystä jono päätettiin laittaa väärin päin kaiken inhimillisen logiikan osalta ja sijoittaa paras olut oikealle. Jos tästä jotain hyvää kuitenkin löytää niin meidän tiimin Paihalas voitti! Virallisen osion jälkeen juotiin vielä ekstroina Lehe Singularity ja Olutkulttuuriseuran Leka-sahdin poika, jotka veivät jonosta sijat neljä ja viisi.


Mitä tilaisit uudestaan: Paihalas Dead Water (30 % äänistä)
2. Lough Gill Torc (20 % äänistä)
2. Mad Scientist MadX Pinot Sauvage (20 % äänistä)
Hienoin etiketti: Ei muistettu äänestää, eli selvästi Paihalas ja Aegir Project tasapelillä!
Raadin suosikki: Lough Gill Torc (4,26/5)
Oma suosikki: De Dolle Stille Nacht (4,1/5)
Raadin yliarvostama: Lough Gill Torc (0,02 yli keskiarvon)
Raadin aliarvostama: Marble Birthday Beer No. 2 (1,13 alle keskiarvon)
Pahin pettymys: Japani (koska viimeksikin, ja Japanin olut oli toiseksi pahimmin aliarvostettu)