Kellareiden aarteita vol. 11

Oli taas se aika vuodesta kun Olutkulttuuriseuran pääkaupunkiseudun jaosto kokoontui nauttimaan kellareista tai viime hetkellä ruokakaupasta löydettyjä oluita nyyttäriperiaattella. Paikalle saapui kymmenhenkinen raati, joista hieman yli puolet tuli paikalle yhden ison pullon kanssa, loput kahden pienemmän astian. Oluet laitettiin maistelujärjestyksessä riviin ja alettiin töihin.

 

Ensimmäisenä vuorossa oli epäonnisen kellarimaistelijan tuote. Kun Alko oli pyhäinpäivän vuoksi kiinni, piti käydä ruokakaupassa, josta löytyi Lahden Erikois NEDIPA (UT ka 3,18). No itsehän en tätä ollut aiemmin maistanut että ei ihan täysi huti! Enkä onneksi itse ostanut, koska Hartwall on edelleen boikotissa. Eikä tämä oikeastaan huono ollut. Paljon puhdasverisempi NEIPA kuin iso osa näiden isojen panimoiden yrityksistä. Alkoholi puski vähän läpi, mutta ei mitenkään häiritsevästi. Jonossa kärkeen!

Raadin arvio: 3 (3- - 3½), 0,07 alle keskiarvon

Seuraavan oluen ostajalla oli ollut joululeffeä valmiina, mutta kun huomasi että minä olin sitä jo maistanut, päätti mennä lähimarkettiin ostamaan kalleinta tölkkiolutta mitä löytyy. Ja löytyihän sitä, Pulfer Little Green Man (UT ka 4,14) oli maksanut kympin luokkaa per tölkki. En kyllä tuohon hintaan ostaisi, etenkin kun olut oli susiruma ja tuoksussa aivan liikaa kookosta. Maku oli itse asiassa ihan kohtalaisen hyvin tasapainossa, mutta ei tämä suuria hurraahuutoja nostattanut. Jonossa kärkeen kuitenkin.

Raadin arvio: 4 (3 - 4½), 0,04 alle keskiarvon

Yksi jäsenistä oli hiljattain käynyt Japanissa ja sieltä jostain baarista oli tarttunut tuomisiksi Songbird Biere de Garde (UT ka 3,43). Japanissa tehdään paljon hyvää (ja paljon huonoa) olutta, mutta välillä on sitten panimoita joilla ei tunnu olevan oikein hallussa mitä yleiset oluttyylit oikeastaan tarkoittavat. Tämä menee ehkä siihen kategoriaan, vaikka kai tämän jonkinlaiseen biere de garden muottiin saa istumaan. Varsin siiderimäinen, hieman hapan, tallinenkin. Ihan kiva, mutta parempaa olisi toivottu. Jonossa kolmanneksi, eli viimeiseksi.

Raadin arvio: 2½ (1 - 3,3), 0,91 alle keskiarvon

Näitähän tarttuu kuulemma joka Tallinnan reissulla mukaan, kun hinta-laatusuhde on kohdillaan. Ilmeisesti näin, sillä osa kertoi maistaneensa täsmälleen samaa tuotetta myös edellisessä (epävirallisessa) kellarimaistelussa jossa sama henkilö oli mukana. No, minulle tämä Mad Scientist MadX Pinot Sauvage (UT ka 3,97) oli kuitenkin uusi tuttavuus. Ja oikein hyvä sellainen. Happamuus, viinisyys ja katkerot ovat mainiossa tasapainossa. Jäi kuitenkin vihreän miehen taakse, eli jonossa toiseksi. Tämä oli muuten ensimmäinen olut maistelussa kun kaikkien raatilaisten arviota ei enää Untappdista löytynyt. Ainahan nämä jossain vaiheessa alkavat unohtua.

Raadin arvio: 4- (3+ - 4+), 0,2 alle keskiarvon

Sitten toinen meidän tiimimme tuomisista, vaimon nimissä mukana. Kävimme syksyllä Lapissa ja vaikka Paihalaksen panimo jäi näkemättä, K-Supermarket Pohjantähdestä tarttui mukaan Paihalas Dead Water (UT ka 4,09). Paihalas ei oikein ole pettymyksiä tuottanut, eikä sellaista saatu tälläkään kertaa. Villiyrttien, brettan ja tynnyrikypsytyksen yhdistelmä oli aivan loistava, kuten odotettua. Jonossakin kärkeen.

Raadin arvio: 4 (3½ - 4½), 0,09 alle keskiarvon

Yksi osallistuja oli löytänyt Alkosta belgialaista jouluolutta. De Dolle Stille Nacht (UT ka 3,91) oli tutun panimon vähemmän tuttu olut. Mausteinen, esterinen, alkoholinen, makea. Jokseenkin kaikkea mitä vahvalta vaalealta belgialelta toivoo. Jakoi siis myös mielipiteitä, koska eihän tällainen ihan helpoin juotava ole, mutta itselleni iski vielä aiempia kovempaa. Jonossa oli tyytyminen kolmanteen sijaan heti vihreän miehen takana.

Raadin arvio: 3½ (2½ - 4+), 0,35 alle keskiarvon

Toisena meidän tiimin tuomisista oli omalta Etelä-Afrikan matkaltani mukaan tarttunut Aegir Project Bad Rainbows Go to Prism (UT ka 3,67). Panimo oli varsin erinomaiseksi paikan päällä todettu, mutta tämä oli kieltämättä pieni pettymys. Olut vaahtosi valtavasti ja ylikarbottuminen heikensi myös makuelämystä, vaikka mukana olikin mukavasti punaviinin ja tammen sävyjä muuten kuivahkossa imperial stoutissa. Kai tämän äärelle olisi pitänyt sitten kuitenkin päästä tuoreempana. Tässä vaiheessa jonossa puolen välin paikkeille, neljänneksi.

Raadin arvio: 3½ (3 - 3½), 0,26 alle keskiarvon

Tähänkin juomaan liittyi tarina, kun Saksan reissulla oli kuulemma ollut joku mielenosoitus käynnissä ja poliisi sulkenut juuri sen tien mitä pitkin piti mennä olutkauppaan, joten tie vei vaihtoehtoiseen kauppaan josta tarttui mukaan tämä vaihtoehtoinen olut, Braugier Der Anfang is Das Ende 2022 (UT ka 3,97). Varsin konstailematon mutta erittäin maukas kuivahko imperial stout, jossa kahvi ja paahdettu mallas jyrää ja muut tulee perässä. Jonossa irtosi kolmas sija vihreän miehen takaa.

Raadin arvio: 4- (3- - 4+), 0,18 alle keskiarvon

Sitten vuorossa vahvemman pään Alkon tuliainen, jonka ostaja kuulemma tiesi olevan minulle tuttu, mutta halusi kuitenkin "flexaa" ja olla ottamatta toiveitani huomioon. Kuinka ystävällistä! No, Lough Gill Torc (UT ka 4,24) on erinomainen olut, joten oppiipahan! Ehkä. Makea, melkein liian mutta ei kuitenkaan. Pähkinäinen, suklainen, alkoholinen. Aivan erinomainen kylmän kelin lämmittäjä, ja ulkona oli muuten perhanan kylmä. Jonossa jäi kuitenkin niukasti Paihalaksen taakse, eli Lapin kylmä keli vei tässä osiossa voiton.

Raadin arvio: 4+ (4 - 5-), 0,02 yli keskiarvon

Ja tässä vaiheessa kävi sitten se toinen pitkien kellarimaisteluiden välttämättömyys, eli unohdin kuvata oluen. Viimeisenä maisteltiin nimittäin vielä Marble Birthday Beer No. 2 (UT ka 3,88), eli bourbontynnyrissä kypsynyt ananas-kaakao-acai-imperial stout. Vähän liian hedelmäsalaatiksi meni omaan makuun. Mielenkiintoinen toki, mutta ei oikein päivän huippujen tasoa. Jonossakin kohtalona oli jäädä MadX:n taakse häntäpäähän. 

Raadin arvio: 3- (2 - 3½), 1,13 alle keskiarvon

Ja näin saatiin taas oluet järjestykseen joka ei ollut kenellekään hyvä, eläköön demokratia! Kaiken lisäksi vielä jostain syystä jono päätettiin laittaa väärin päin kaiken inhimillisen logiikan osalta ja sijoittaa paras olut oikealle. Jos tästä jotain hyvää kuitenkin löytää niin meidän tiimin Paihalas voitti! Virallisen osion jälkeen juotiin vielä ekstroina Lehe Singularity ja Olutkulttuuriseuran Leka-sahdin poika, jotka veivät jonosta sijat neljä ja viisi.

Mitä tilaisit uudestaan: Paihalas Dead Water (30 % äänistä)

2. Lough Gill Torc (20 % äänistä)

2. Mad Scientist MadX Pinot Sauvage (20 % äänistä)

Hienoin etiketti: Ei muistettu äänestää, eli selvästi Paihalas ja Aegir Project tasapelillä!

Raadin suosikki: Lough Gill Torc (4,26/5)

Oma suosikki: De Dolle Stille Nacht (4,1/5)

Raadin yliarvostama: Lough Gill Torc (0,02 yli keskiarvon)

Raadin aliarvostama: Marble Birthday Beer No. 2 (1,13 alle keskiarvon)

Pahin pettymys: Japani (koska viimeksikin, ja Japanin olut oli toiseksi pahimmin aliarvostettu)

Kellareiden aarteita vol. 10

 Taas oli aika kokoontua Olutkulttuuriseuran pääkaupunkiseudun joukolla maistelemaan kellareista tai lähialkoista löytyneitä herkkuja. Koska viimeksi oltiin Helsingissä, nyt paettiin taas Espooseen, aiemminkin maistelupaikkana toimineeseen kotimaisen pelitalon saunatilaan. Maistelijoita saapui paikalle yhdeksän, joista kaikki eivät Untappd-raatiin osallistuneet. Oluita oli maisteltavana hieman enemmän, koska yhden mukana tuli iso kasa pieniä tölkkejä Japanista, ja itsekin vein kaksi pulloa.

Huomatkaa täydellinen tarkennus maistelulistassa.

Illan aloitti "ei oikea olut" Hon Kirin (UT ka 2,88). Tämä siis kuuluu Japanissa johonkin eri veroluokkaan alhaisen mallaspitoisuutensa ja/tai lisätyn viinan takia. Jälkimmäisestä saa ilmeisesti "strong drinking response". Vahvan vasteen tämä kyllä antoi, mutta ei kovin positiivista. Saa nimittäin kotimaiset "tuplapukit" vaikuttamaan melkoisilta herkuilta. Kovin ylistys taisi olla "ei sen huonompaa kuin Lapin Kulta".

Raadin arvio: 2- (1 - 2+), 1,05 alle keskiarvon

Japanin craftsarjan aloitti sitten Far Yeastin Off Trail Ghost in the Beans (UT ka 3,22). Ilmeisesti kysessä on "brett pale ale with coffee". Nyt ollaan tosiaan pois yleisimmiltä poluilta, ja sen kyllä huomaa. Tuoksu on melko funky, mutta ei hyvällä tavalla, ja reippaan kahvinen. Vähän chilimäisyyttäkin. Makuakin dominoi kahvi, lisäksi mallasta, chilimäisyyttä, vähän humalaa. Raadin vaste on voimakas, mutta ei positiivinen. Asettuu tukevasti jonon hännille.

Raadin arvio: 2- (1+ - 3-), 1,42 alle keskiarvon

Ilmeisesti kotimainen massalager on myötävaikuttanut siihen että Baeren panimolla on jonkinlainen kulttimaine joidenkin suomalaisten Japanin kävijöiden keskuudessa, ja siksi kai maisteltavana oli panimolta peräti kaksi The Day - sarjan tuotosta, joista ensimmäisenä Japanese Citrus Lager (UT ka 3,29). Olihan tässä jotain hyviäkin elementtejä, mutta aivan liian saippuainen kokonaisuus. Teimme joskus seuran porukalla lime-habanero alen joka maistui Fairylle, mutta ei sekään näin saippuainen ollut. Hon Kirinin ja kahvihirvityksen väliin.

Raadin arvio: 2- (1- - 2+), 1,55 alle keskiarvon

Karhu päivässä, mutta otetaan nyt kuitenkin vielä toinen. Trad Gold Pilsner (UT ka 3,38) olikin sitten huomattavasti helpompi ja parempi olut. Jotain mitä edellinenkin olisi voinut vähemmän saippuaisena olla. Puhdas ja humalavetoinen, kyllähän tämä nimensä täyttää. Ihan kelpo pils. Tosin muu raati piti tästä minua vähemmän. Tässä vaiheessa silti keulille.

Raadin arvio: 2+ (2- - 3,1), 1,08 alle keskiarvon

Varsin mielenkiintoisella nimellä ja etiketillä varustettu Setouchi Udon Noww Wheat Ale (UT ka 3,31) herätti tietynlaisia mielikuvia. Vaikka tämä ilmeisesti onkin tehty vain udon-kokkien työjuomaksi, jostain syystä tuoksu oli täynnä jonkinlaista nuudelikeiton lientä. Maultaan jopa ihan kelvollinen hopfenweisse, mutta tuoksu häiritsi tällä kertaa liikaa. Toiseksi trad gold pilsin perään.

Raadin arvio: 2½ (1,8 - 3-), 0,91 alle keskiarvon

Etikettien osalta mentiin kohti normaalia, kun laseihin kaatui Far Yeast Triggger #2 (UT ka 3,60). Ja tölkin sisältö ihme kyllä oli jokseenkin linjassa etiketin kanssa. Hyvin normaali ja jopa ihan peruslaadukas west coast IPA, josta löytyi niin pihkaa, sitrusta, kuin katkeroakin. Ei nyt mistään luonteikkaimmasta päästä, mutta selvästi paras tähän asti. Muukin raati asetti tämän selvästi japanilaisten parhaaksi.

Raadin arvio: 3+ (2+ - 4-), 0,42 alle keskiarvon

Japanisarjan loppuun maisteltiin vielä kaksi olutta Far Yestin Hop Frontier - sarjasta, joista ensimmäisenä Juicy IPA (UT ka 3,73). Jotenkin tämäkin oli ihmeen saippuainen minusta, eikä muutenkaan kovin säväyttävä sumukaljaksi. Aika ohut ja vetinen. Pettymys, etenkin kun edellinen olut näytti että tällä panimolla osataan kyllä IPAa tehdä, ja tölkki näytti lupaavalta. Muiden arvostuksella toiseksi jonossa, vaikka itse laitoin alemmas.

Raadin arvio: 3- (2+ - 3+), 0,94 alle keskiarvon

Viimeisenä ennen ensimmäistä taukoa nautittiin vielä saman panimon ja saman sarjan Berry Black IPA (UT ka 3,59). Vaikka tuo berry aiheutti hieman epäilyksiä, itse olin black IPAsta hyvinkin kiinnostunut, siinä missä osa tuntui tuomitsevan juuri tuon tyylin jo ennen maistamista. No, eipä tästä kummoisesti löytynyt kehuttavaa piti tyylistä tai ei. Pelättyä tuhkakuppisuutta tässä ei ollut, mutta toisaalta jotain kovin epäpuhdasta käymisaromia joka ainakin itseäni häiritsi. Muuten ihan pätevä hieman hedelmäinen runsaasti humaloitu tumma ale. Kolmanneksi kahden Far Yeastin IPAn perään.

Raadin arvio: 3 (2½ - 3+), 0,70 alle keskiarvon

Ensimmäiselle tauolle lähtiessä järjestys jonossa oli siis Triggger #2, Hop Frontier Juicy IPA, Hop Frontier Berry Black IPA, Baeren Trad Gold Pils, Udon Noww, Hon Kirin, Baeren Japanese Citrus Lager, Ghost in the Beans, joista vähiten aliarvostettuna Triggger #2 ja eniten Japanese Citrus Lager.

Sitten vakavampiin oluisiin. Tai no, kun Open Water Potato Headin (UT ka 3,20) etikettiä katsoo, niin ehkä ei kuitenkaan. Yksi jäsenistämme oli tuonut tämän Ahvenanmaalta koska halusi valita oluen mitä kukaan meistä ei ole maistanut. Siinä ainakin onnistuttiin loistavasti. Kai tässä oli tarkoitus tyrniä olla ja sitä ehkä vähän maistoikin, mutta pääasiassa jotain todella rankasti epäpuhdasta käymisaromia. Melko epämiellyttävä tapaus. Sijoittui listalla tässä vaiheessa kolmanneksi kuitenkin, eli jollekin taisi maistua. Tai siis kaikille paitsi minulle.

Raadin arvio: 3 (2,1 - 3+), 0,30 alle keskiarvon

Etiketeissä ei menty sen vakavampaan suuntaan, mutta oluissa ehkä vähän kuitenkin. Uiltje on tunnettu sarjakuvamaisista etiketeistään joiden takana on usein hyviä oluita. Motueka Mohitos (UT ka 3,62) ei ollut varsinaisesti poikkeus sääntöön, jos nyt ei ihan panimon parhaimmistoakaan. Ei mitään kovin erikoista, mutta perusvarma tuote. Ei tosin niin mehuisa kuin "New England IPA" kuvauksesta odottaisi, vaan ennemmin perus hazy pale ale. Onnistui jotenkin jäämään listalla kolmanneksi, vaikka sai tähän asti parhaat raatipisteet.

Raadin arvio: 3+ (3 - 3½), 0,30 alle keskiarvon

Sitten päästiinkin hiljalleen asiaan. Tämä Garden Paths Fermentationin The Curious Mix Methods (UT ka 3,97) ei ole meren takaa haettu, vaan olikohan Prahasta. Onneksi tällainen kunnon vanhan liiton hapanolut ei ajasta ja merimatkasta paljon välitä, päin vastoin. Kerta kaikkiaan herkullinen tuote kompleksista tuoksusta lähtien. Kompleksi happamuus, vähän hedelmää, sopivasti etikkaa. Erinomaista. Heittämällä kärkeen.

Raadin arvio: 4- (3- - 4,1), 0,21 alle keskiarvon

Luulin jo aluksi että vastaan tulee jotain tuttua ja turvallista, mutta tämähän olikin Tankerin Ketser Red Wine BA (UT ka 3,87) kun vain tynnyröimätön oli tullut aiemmin maistettua. Kyseessä on sen verran intensiivinen hapanolut ettei sitä ole ainakaan pilalle saatu tynnyrillä, ehkä jopa vähän parantunut. Vähän tämä jää lyhyeksi ja ohueksi verrattuna tyylin priimuksiin, mutta varsin maistuva olut silti. Melkein Fiskarsin tasoa, mutta vain melkein. Jonossa toiseksi.

Raadin arvio: 4- (3+ - 4), 0,17 alle keskiarvon

Vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta tämä oli muistaakseni vain ainoa lähialkosta löytynyt pullo jota minä ja jäsen ta_ta emme kumpikaan olleet maistaneet. Kyseessä oli Marblen, North Ridingin ja Five Townsin kollabo Jollification (UT ka 3,63). Etiketti sanoo apricot & peach tripel, mutta enemmän tämä oli kyllä joku vähän hapan farmhouse ale kuin mikään tripel. Toki sellaisena aivan hyvä. Sijoituksesi jonossa tuli kuitenkin nyt vasta seitsemäs.

Raadin arvio: 3+ (2½ - 4-), 0,42 alle keskiarvon

Viimeisenä ennen toista taukoa nautittiin toinen minun tuliaisistani, Nantesin kupeesta Guerandesta ostettu La Turbulente panimon Moby Dick tripel (UT ka 3,38). Pohjustin tätä toteamalla että se oluttyyli mitä ranskalaiset eivät tunnu yhtään osaavan tehdä on juuri tripel, mutta tulipa tällainen ostettua. Toin tälle makupariksi myös Gueranden suolalla suolattuja sipsejä jotka maistuivat, no, sipseiltä. Parempia ne olivat kuin tämä olut, jonka sijoitus listalla oli nyt kymmenes. Oli nimittäin aivan samalla tavalla huonon tuplapukin makuista kuin suurin osa Ranskan tripeleistä tuntuu olevan.

Raadin arvio: 3 (2½ - 3,1), 0,44 alle keskiarvon

Eli tässä vaiheessa jonon järjestys oli Curious Mix Methods, Ketser BA, Triggger #2, Hop Frontier Juicy IPA, Motueka Mohitos, Jollification, Potato Head, Hop Frontier Berry Black IPA, Moby Dick, Baeren Trad Gold Pils, Udon Noww, Hon Kirin, Baeren Japanese Citrus Lager, ja Ghost in the Beans. Uusista eniten aliarvostettiin Moby Dickiä, vähiten Ketseriä.

Vaikka vähän tämän jälkeen taisinkin ääneen kehuskella että olin kerrankin muistanut ottaa joka oluesta kuvan, niin kuitenkaan jostain syystä en tästä oluesta kuvaa löytänyt kamerastani. Varmaan korruptoitunut itsekseen. Oluena oli joka tapauksessa viime vuonna Grenoblen V&B:stä tuotu La P'tite Maiz Send the Wood #13 (UT ka 3,98) jossa tyylinä imperial russian stout BBA. Hieman yllättäen tämä lähti karkuun pullosta, mutta ei onneksi kovin voimallisesti. Eikä se maussa juurikaan tuntunut. Kahvia, suklaata, paahdetta, viskiä. Aivan hyvä, jos nyt ei mikään sukkia jaloissa pyörittävä. Listalla neljänneksi tässä vaiheessa. 

Raadin arvio: 3½ (2½ - 4+), 0,42 alle keskiarvon

Tuon yhden kuvan korruptoitumisen huomasin jo aiemmin, mutta jotenkin tämä seuraavakin on hävinnyt. Tuskin oluiden alkoholipitoisuus ainakaan on asiaan vaikuttanut. Tämä olikin maistelun ainoa ennakkoon tuttu olut, eli Mallaskosken Nemesis 3 (UT ka 3,65). Hieman hapan ja flatti tämä oli joskus Alkon sokkopruuvissa ollut, mutta nyt toimi vähän paremmin. Voimaahan tässä on kuin Seinäjoen kokoisessa kylässä, ja tasapainokin ihan kohtalainen, mitä nyt vähän alkoholin lämpö puskee yli. Jonossa vahva kolmossija tässä vaiheessa.

Raadin arvio: 3½ (3- - 4), 0,07 alle keskiarvon

Lopuksi pari BrewDogin tuotetta, jotka oli kuulemma ostettu ennen ahdistelukohuja joten ehkä ne on sitten fine. Ensimmäisenä se mielenkiintoisempi, hapanolutprojekti BrewDog Overworksin Hocus-Pocus sour imperial stout (UT ka 3,95). Sour stout on niin perverssi asia että harva sitä edes yrittää, mutta silloin kun sillä osuu maaliin niin voi osua hyvinkin komeasti. Ja niin nytkin osutaan. Kompleksin happamuuden ja sopivasti tasapainossa olevan paahteisuuden yhdistelmä on maagisen hyvä, ja tämä ei ole pelkästään tämän maistelun maukkain olut, vaan yksi maukkaimpia vähään aikaan. Ja sillä pääsee listan kärkeen.

Raadin arvio: 4+ (3½ - 4½), 0,26 yli keskiarvon

Viimeisenä vastuksena kohdattiin vielä BrewDogin viinaolutsarjan Dog H (UT ka 4,26). Chiliä, kaakaota, konjakkitynnyriä. Sanoo kuvaus. Nenä ja suu löytävät paahteisen maltaan ja alkoholin kaverina lähinnä soijakastiketta, kiitos ylipitkän kellaroinnin, ja jotain kookoksen ja suklaan tapaista. Ei tämä siis huono ole, ihan OK, mutta kaukana tämänkin maistelun kärjestä. Jonosta löytyy lopulta sija kuusi.

Raadin arvio: 3+ (3+ - 3½, vain kolme raatilaista), 0,93 alle keskiarvon

Ja näin saatiin pitkä jono järjestykseen. Tällä kertaa selvittiin yllättävän vähällä mielipahalla jonotuksesta, vaikka mietityt uudistukset, kuten parhaan ja heikoimman arvosanan pudotus pois, jäivät nyt toteuttamatta. Kärkeen mentiin isoilla pulloilla ja isoilla mauilla, mutta molemmilla myös pudottiin yksinkertaisempien tuotteiden taakse silloin kun taso ei ollut kohdallaan. Lopuksi toteutettiin vielä pari äänestystä (joista yksikään ei tällä kertaa ollut "mikä oli paras") ennen kuin poistuttiin saunomaan.

Mitä tilaisit uudestaan: BrewDog Overworks Hocus Pocus (44% äänistä)

2. Garden Paths Fermentation Curious Mix Methods 33 %

3. La P'tite Maiz Send the Wood #13 11 %

3. Far Yeast Triggger #2 11 %

Hienoin etiketti: Open Water Potato Head (44 % äänistä)

2. La P'tite Maiz Send the Wood #13 22 %

2. Uiltje Motueka Mohitos 22 %

4. Baeren The Day kumpi tahansa 11 %

Raadin suosikki: BrewDog Overworks Hocus Pocus (4,21/5)

Oma suosikki: BrewDog Overworks Hocus Pocus (4.5/5)

Raadin yliarvostama: BrewDog Overworks Hocus Pocus (+0,26)

Raadin aliarvostama: Baeren The Day Japanese Citrus Lager (-1,55)

Pahin pettymys: Japani (kohtalaiset UT-keskiarvot joista jäätiin systemaattisesti reilusti taakse)

Olari After Dark - mitä on pimeän jälkeen?

 

Helmikuu oli suorastaan historiallinen oluttapahtumakuukausi, kun CoolHeadin jo perinteikkään Craft Beer Winter Wonderlandin lisäksi tarjolla oli Tower Beeer Festival Triplassa ja tummiin oluisiin keskittynyt Olari After Dark Olarin panimolla ja Trap Factorylla. CoolHeadille en valitettavasti jaksanut mennä, koska päätin katsastaa molemmat uutuustapahtumat. Niistä kahdesta tämä jälkimmäinen oli ennakkoon selvästi mielenkiintoisempi.

Ruokaa oli täälläkin tarjolla, kun Alexandersin ruokakärry teki pihassa maittavia gyroksia. Lisäksi nopeammin ja lähempää ovea sai pikkunälkään spiraalisipsejä. Näistä gyrokset tuli tällä kertaa testattua 2/3 täytteistä, ja molemmat toimivat ainakin itselle.

Olutlista oli äärimmäisen pätevä. Kourallinen nimekkäitä vierailijoita, toinen kourallinen laadukkaita kotimaisia ja tietenkin vahva edustus järjestävältä panimolta itseltään. Kokonaisuudessaan tarjolla oli 23 eri olutta (+ Olarin taproomin vakiotarjontaa kourallinen) joista olin jokusen maistanut etukäteen. Lopulta lista oli siis juuri sen kokoinen että 1 dl annoksina koko listan sai kohtuullisella vaivalla maisteltua läpi, pysyen vielä jotakuinkin tolpillaan kovista volteista huolimatta. Värit olivat tosiaan asiallisen tummia, parin barley winen ja Olarin Dark Knightro dark nitro mildin ollessa varsinaisen festarin vaaleimmat juomat. Taproomin tiskiltä sai toki mm. pilsiä jos alkoi janottamaan. Ällömakeita juomiakin löytyi, mutta ei onneksi montaa.

Oheisohjelmaakin oli sopivasti. Yksi Pühasten äärimmäisen laadukkaan oloinen tasting johon itse en osallistunut, sekä ajoittaisia sopivan lyhyitä juttutuokioita olutihmisten kanssa, jotka juontajana toiminut Peter Tammenheimo hoiti mallikkaasti. Kun Paleface alkoi illasta soittaa levyjä, olin varautunut jo muutenkin lähtemään paikalta, joten ei tuosta haittaakaan ollut. Juhlamoodi erikseen niille jotka sellaista kaipaavat. Tilaa oli oikein mukavasti, ja parvelle kiipeämällä sai olla vähän paremmin rauhassakin. Hinnoittelustakaan en voi tapahtumaa kritisoida. 7 € pääsymaksu (huom. sisältäen narikan) sopi tähän tapahtumaan selvästi Triplan tapahtumaa paremmin, ja 2-4 € / dl vahvuudesta riippuen oli aivan pätevä hintataso, etenkin kun useimmiten tarjolla oli noin 10 % alkoholia sisältäviä makupommeja.

Maistoin lopulta muutaman vanhan tutun ja 15 uutta olutta, joista parhaat alla.

Olari After Dark Top 5:

1. Garage Brew Sticky Sticky 4.3/5

2. Marble / Eelven Birthday Beers No. 9 Peanut Butter & Cacao Imperial Stout 4.1/5

3. Marble Barley Wine Amontillado BA 4.1/5

4. Garage / Finback Muted Sophisticated 4.1/5

5. Takatalo & Tompuri Kaski Musta Savu 3.9/5

Toivottavasti jatkoa saadaan viimeistään ensi vuonna! Kyllähän tässä ympäristössä yli kerran vuoteenkin voisi oluita maistella.