Kellareiden aarteita vol. 11

Oli taas se aika vuodesta kun Olutkulttuuriseuran pääkaupunkiseudun jaosto kokoontui nauttimaan kellareista tai viime hetkellä ruokakaupasta löydettyjä oluita nyyttäriperiaattella. Paikalle saapui kymmenhenkinen raati, joista hieman yli puolet tuli paikalle yhden ison pullon kanssa, loput kahden pienemmän astian. Oluet laitettiin maistelujärjestyksessä riviin ja alettiin töihin.

 

Ensimmäisenä vuorossa oli epäonnisen kellarimaistelijan tuote. Kun Alko oli pyhäinpäivän vuoksi kiinni, piti käydä ruokakaupassa, josta löytyi Lahden Erikois NEDIPA (UT ka 3,18). No itsehän en tätä ollut aiemmin maistanut että ei ihan täysi huti! Enkä onneksi itse ostanut, koska Hartwall on edelleen boikotissa. Eikä tämä oikeastaan huono ollut. Paljon puhdasverisempi NEIPA kuin iso osa näiden isojen panimoiden yrityksistä. Alkoholi puski vähän läpi, mutta ei mitenkään häiritsevästi. Jonossa kärkeen!

Raadin arvio: 3 (3- - 3½), 0,07 alle keskiarvon

Seuraavan oluen ostajalla oli ollut joululeffeä valmiina, mutta kun huomasi että minä olin sitä jo maistanut, päätti mennä lähimarkettiin ostamaan kalleinta tölkkiolutta mitä löytyy. Ja löytyihän sitä, Pulfer Little Green Man (UT ka 4,14) oli maksanut kympin luokkaa per tölkki. En kyllä tuohon hintaan ostaisi, etenkin kun olut oli susiruma ja tuoksussa aivan liikaa kookosta. Maku oli itse asiassa ihan kohtalaisen hyvin tasapainossa, mutta ei tämä suuria hurraahuutoja nostattanut. Jonossa kärkeen kuitenkin.

Raadin arvio: 4 (3 - 4½), 0,04 alle keskiarvon

Yksi jäsenistä oli hiljattain käynyt Japanissa ja sieltä jostain baarista oli tarttunut tuomisiksi Songbird Biere de Garde (UT ka 3,43). Japanissa tehdään paljon hyvää (ja paljon huonoa) olutta, mutta välillä on sitten panimoita joilla ei tunnu olevan oikein hallussa mitä yleiset oluttyylit oikeastaan tarkoittavat. Tämä menee ehkä siihen kategoriaan, vaikka kai tämän jonkinlaiseen biere de garden muottiin saa istumaan. Varsin siiderimäinen, hieman hapan, tallinenkin. Ihan kiva, mutta parempaa olisi toivottu. Jonossa kolmanneksi, eli viimeiseksi.

Raadin arvio: 2½ (1 - 3,3), 0,91 alle keskiarvon

Näitähän tarttuu kuulemma joka Tallinnan reissulla mukaan, kun hinta-laatusuhde on kohdillaan. Ilmeisesti näin, sillä osa kertoi maistaneensa täsmälleen samaa tuotetta myös edellisessä (epävirallisessa) kellarimaistelussa jossa sama henkilö oli mukana. No, minulle tämä Mad Scientist MadX Pinot Sauvage (UT ka 3,97) oli kuitenkin uusi tuttavuus. Ja oikein hyvä sellainen. Happamuus, viinisyys ja katkerot ovat mainiossa tasapainossa. Jäi kuitenkin vihreän miehen taakse, eli jonossa toiseksi. Tämä oli muuten ensimmäinen olut maistelussa kun kaikkien raatilaisten arviota ei enää Untappdista löytynyt. Ainahan nämä jossain vaiheessa alkavat unohtua.

Raadin arvio: 4- (3+ - 4+), 0,2 alle keskiarvon

Sitten toinen meidän tiimimme tuomisista, vaimon nimissä mukana. Kävimme syksyllä Lapissa ja vaikka Paihalaksen panimo jäi näkemättä, K-Supermarket Pohjantähdestä tarttui mukaan Paihalas Dead Water (UT ka 4,09). Paihalas ei oikein ole pettymyksiä tuottanut, eikä sellaista saatu tälläkään kertaa. Villiyrttien, brettan ja tynnyrikypsytyksen yhdistelmä oli aivan loistava, kuten odotettua. Jonossakin kärkeen.

Raadin arvio: 4 (3½ - 4½), 0,09 alle keskiarvon

Yksi osallistuja oli löytänyt Alkosta belgialaista jouluolutta. De Dolle Stille Nacht (UT ka 3,91) oli tutun panimon vähemmän tuttu olut. Mausteinen, esterinen, alkoholinen, makea. Jokseenkin kaikkea mitä vahvalta vaalealta belgialelta toivoo. Jakoi siis myös mielipiteitä, koska eihän tällainen ihan helpoin juotava ole, mutta itselleni iski vielä aiempia kovempaa. Jonossa oli tyytyminen kolmanteen sijaan heti vihreän miehen takana.

Raadin arvio: 3½ (2½ - 4+), 0,35 alle keskiarvon

Toisena meidän tiimin tuomisista oli omalta Etelä-Afrikan matkaltani mukaan tarttunut Aegir Project Bad Rainbows Go to Prism (UT ka 3,67). Panimo oli varsin erinomaiseksi paikan päällä todettu, mutta tämä oli kieltämättä pieni pettymys. Olut vaahtosi valtavasti ja ylikarbottuminen heikensi myös makuelämystä, vaikka mukana olikin mukavasti punaviinin ja tammen sävyjä muuten kuivahkossa imperial stoutissa. Kai tämän äärelle olisi pitänyt sitten kuitenkin päästä tuoreempana. Tässä vaiheessa jonossa puolen välin paikkeille, neljänneksi.

Raadin arvio: 3½ (3 - 3½), 0,26 alle keskiarvon

Tähänkin juomaan liittyi tarina, kun Saksan reissulla oli kuulemma ollut joku mielenosoitus käynnissä ja poliisi sulkenut juuri sen tien mitä pitkin piti mennä olutkauppaan, joten tie vei vaihtoehtoiseen kauppaan josta tarttui mukaan tämä vaihtoehtoinen olut, Braugier Der Anfang is Das Ende 2022 (UT ka 3,97). Varsin konstailematon mutta erittäin maukas kuivahko imperial stout, jossa kahvi ja paahdettu mallas jyrää ja muut tulee perässä. Jonossa irtosi kolmas sija vihreän miehen takaa.

Raadin arvio: 4- (3- - 4+), 0,18 alle keskiarvon

Sitten vuorossa vahvemman pään Alkon tuliainen, jonka ostaja kuulemma tiesi olevan minulle tuttu, mutta halusi kuitenkin "flexaa" ja olla ottamatta toiveitani huomioon. Kuinka ystävällistä! No, Lough Gill Torc (UT ka 4,24) on erinomainen olut, joten oppiipahan! Ehkä. Makea, melkein liian mutta ei kuitenkaan. Pähkinäinen, suklainen, alkoholinen. Aivan erinomainen kylmän kelin lämmittäjä, ja ulkona oli muuten perhanan kylmä. Jonossa jäi kuitenkin niukasti Paihalaksen taakse, eli Lapin kylmä keli vei tässä osiossa voiton.

Raadin arvio: 4+ (4 - 5-), 0,02 yli keskiarvon

Ja tässä vaiheessa kävi sitten se toinen pitkien kellarimaisteluiden välttämättömyys, eli unohdin kuvata oluen. Viimeisenä maisteltiin nimittäin vielä Marble Birthday Beer No. 2 (UT ka 3,88), eli bourbontynnyrissä kypsynyt ananas-kaakao-acai-imperial stout. Vähän liian hedelmäsalaatiksi meni omaan makuun. Mielenkiintoinen toki, mutta ei oikein päivän huippujen tasoa. Jonossakin kohtalona oli jäädä MadX:n taakse häntäpäähän. 

Raadin arvio: 3- (2 - 3½), 1,13 alle keskiarvon

Ja näin saatiin taas oluet järjestykseen joka ei ollut kenellekään hyvä, eläköön demokratia! Kaiken lisäksi vielä jostain syystä jono päätettiin laittaa väärin päin kaiken inhimillisen logiikan osalta ja sijoittaa paras olut oikealle. Jos tästä jotain hyvää kuitenkin löytää niin meidän tiimin Paihalas voitti! Virallisen osion jälkeen juotiin vielä ekstroina Lehe Singularity ja Olutkulttuuriseuran Leka-sahdin poika, jotka veivät jonosta sijat neljä ja viisi.

Mitä tilaisit uudestaan: Paihalas Dead Water (30 % äänistä)

2. Lough Gill Torc (20 % äänistä)

2. Mad Scientist MadX Pinot Sauvage (20 % äänistä)

Hienoin etiketti: Ei muistettu äänestää, eli selvästi Paihalas ja Aegir Project tasapelillä!

Raadin suosikki: Lough Gill Torc (4,26/5)

Oma suosikki: De Dolle Stille Nacht (4,1/5)

Raadin yliarvostama: Lough Gill Torc (0,02 yli keskiarvon)

Raadin aliarvostama: Marble Birthday Beer No. 2 (1,13 alle keskiarvon)

Pahin pettymys: Japani (koska viimeksikin, ja Japanin olut oli toiseksi pahimmin aliarvostettu)

Makujen Tapiola Gallows Birdillä ja Ota Olut 2022 - käynnistymisvaikeuksia

Espoossa järjestettiin samana päivänä samaan aikaan kaksi jotakuinkin kaupungin ainoaa oluttapahtumaa. Makujen Tapiolan yhteydessä oli Gallows Bird Tapiolan terassilla pienpanimotapahtuma ja samalla Ota Olut teki paluun Tietotien parkkipaikalle. Herää kysymys eikö näitä olisi voinut aikatauluttaa fiksummin, ja Ota Olut herätti monia muitakin kysymyksiä joista lisää hieman tuonnempana. Päätin kuitenkin käydä tutustumassa molempiin tapahtumiin.

Makujen Tapiola Gallows Birdillä

 

Saavuin paikalle noin 14:45, kun tapahtuma oli ilmoitettu aukeavaksi kello 15. Melko keskeneräiseltä näytti, joten sisältä hakemaan odotusjuomaa.

Uutuuslätkä hanassa houkutteli, joten pöytään mukaan pieninä annoksina Gallowsin oman panimon Schäferhund German IPA ja real-hanasta jo pidempään tarjolla ollut mutta minulle uusi Captain Citrus. Vanhan koulukunnan menoa, toimii. Oluita juodessa paikalle ilmestyi pari kaveria, kello kävi, eikä kenelläkään vaikuttanut olevan hanoja kiinni, tai osalla edes kegejä paikalla.

Ihmetellessäni tätä baarin puolella sain vastaukseksi että edellisenä iltana oli tullut ilmi jotain minkä takia aloitusaikaa piti siirtää tunnilla. Tästä oli kuulemma tiedotettu. Näytin puhelimestani Facebook-tapahtumaa joka edelleen ilmoitti alkavansa kello 15, kun kello oli noin 15:40. Sain vastaukseksi pahoittelut. Vielä hetkeä myöhemmin näytti siltä että myös 16 olisi optimistinen arvio, joten lähdimme vaeltamaan kohti Ota Olutta.

Ota Olut 2022 1/2

Ota Olut teki aikanaan vaikutuksen olemalla hyvällä tavalla kotikutoisen oloinen ja opiskelijahenkinen. Nyt kahteen eri viikonloppuun jaetun tapahtuman yllä oli useita kysymysmerkkejä. Lippujen hinnoittelu oli omituinen ja epäselvästi tiedotettu - päivälippuja ei myyty ollenkaan ja 15 € viikonloppulippu oli melko kallis yhdestä sisäänpääsystä ja yhdestä lasista mikä piti säilyttää lauantaihin tai jättää "lasiparkkiin". 18 € kahdesta viikonlopusta on jo ihan ok, mutta suosii vain tosiammattilaisia. Käytännössä hinnoittelulla voitaisiin karkoittaa iso joukko vähemmän ammattimaista kävijäkuntaa joilla ei ole mitään tietoa onko paikalle tarkoitus tulla yli yhtenä iltana. Itselleni sain lopulta ilmaisen sisäänpääsyn kun kävin tästä rakentavaa palautekeskustelua, mutta hinnoittelu ei luonnollisesti lyhyellä varoitusajalla muuttunut. Verkkokauppa todettiin myös melko onnettomaksi, kun maksun jälkeen ostajat olivat saaneet 2000-luvun alkua huokuvan "lippu saapuu samaan sähköpostiin lähipäivinä" viestin. Ei näin.

Kaikesta tästä huolimatta olimme menossa kiinnostuneina paikalle. Tyhjältä pari tuntia aukeamisen jälkeen näyttänyt alue ei valitettavasti yllättänyt. Nimeäni ei luonnollisesti ollut millään listalla, mutta pääsin sisään kun paikalle osui sattumalta henkilö joka sattui tietämään että nimen piti olla listalla. Lasia pitäisi kuitenkin säilyttää myös seuraavaan viikonloppuun (tai jättää lasiparkkiin). Olisikohan lasipantti kuitenkin parempi ratkaisu? Käsittämättömin käänne näkyi tämän jälkeen, kun repun vieminen alueelle sisään osoittautui mahdottomaksi, vaikka se oli lähes tyhjä ja helposti läpi katsottavissa, samalla kun kaksi edellistä sisään menijää olivat vieneet hyvinkin täydet olkalaukut mukanaan. "Johonkin se raja on pakko vetää". Mitähän helvettiä? Kannetaan sitten järjestelmäkameraa kädessä.

Sama kotikutoisuus, tällä kertaa huonolla tavalla, oli myös järjestelyjen kantava teema. Ruokaa täältä sentään sai ja Sangan juustoleipä oli erinomainen. Muutenkaan itse tarjonnassa ei ollut valittamista. Hinnat olivat kalliimmat kuin esim. Cool Headin festareilla, mikä tuntui kalliin sisäänpääsyn päälle vähän törkeältä, mutta pääosin 3,5 € / 1,5 dl hintaan myydyt juomat kyllä tuntuivat hintansa arvoisilta. Olut oli hyvää ja ihmiset tiskien takana mukavia. Panimoja oli paikalla yksi ylimääräinen suhteessa listaan (Husky) ja CoolHeadin luulimme puuttuvan kokonaan, kunnes huomasimme että heidän oluitaan sai Bräugierin teltan ja Paloaseman välistä. Alla kuvassa järjestyksessä Bräugier, CoolHead, Paloasema.

En tiedä miksi CoolHeadille matka Viikistä Otaniemeen oli liian pitkä, mutta on jokseenkin käsittämätöntä että maan värikkäimmän pienpanimon tiskillä ei edes kunnolla lue panimon nimeä. Eikä viereinen teltta juuri tehnyt kunniaa festarin ainoalle ulkomaalaispanimolle. Vielä kun tiskeillä päivysti ihmisiä festarin omissa paidoissa ja olutlistat olivat vain printatuilla A4:silla pöydillä, vaikutelma oli selvästi lähempänä infotiskiä kuin panimon myyntipistettä. 

Kuitenkin jopa umpisurkeasti järjestetty tapahtuma, jollaiseksi tämä on nyt pakko laskea, voi olla miellyttävä kun seura on oikea ja olut hyvää, joten ilta oli lopulta oikein mukava. Ehkä käyn myös ensi viikonloppuna pyörähtämässä, katsomassa tekeekö järjestäjä edelleen kaikkensa pilatakseen illan. Sää tulee silloin olemaan huomattavasti kylmempi. Mitenhän tyhjää sitten on? 

Molemmat tapahtumat jatkuvat tänään. Kokeilkaa omalla vastuulla.

Ota Olut 2022 1/2 Top 5:

1. Etko Peanut Butter Hazelnut Chocolate Caramel Sad Cake 4.4/5

2. Etko Boo-Boo 4.3/5 
3. Bräugier God-Damn-Zilla! 3.9/5
4. Salama Coconut Carneval 3.9/5
5. Fat Lizard Fat Lab 49: South African Double NEIPA 3.7/5