Olari After Dark - mitä on pimeän jälkeen?

 

Helmikuu oli suorastaan historiallinen oluttapahtumakuukausi, kun CoolHeadin jo perinteikkään Craft Beer Winter Wonderlandin lisäksi tarjolla oli Tower Beeer Festival Triplassa ja tummiin oluisiin keskittynyt Olari After Dark Olarin panimolla ja Trap Factorylla. CoolHeadille en valitettavasti jaksanut mennä, koska päätin katsastaa molemmat uutuustapahtumat. Niistä kahdesta tämä jälkimmäinen oli ennakkoon selvästi mielenkiintoisempi.

Ruokaa oli täälläkin tarjolla, kun Alexandersin ruokakärry teki pihassa maittavia gyroksia. Lisäksi nopeammin ja lähempää ovea sai pikkunälkään spiraalisipsejä. Näistä gyrokset tuli tällä kertaa testattua 2/3 täytteistä, ja molemmat toimivat ainakin itselle.

Olutlista oli äärimmäisen pätevä. Kourallinen nimekkäitä vierailijoita, toinen kourallinen laadukkaita kotimaisia ja tietenkin vahva edustus järjestävältä panimolta itseltään. Kokonaisuudessaan tarjolla oli 23 eri olutta (+ Olarin taproomin vakiotarjontaa kourallinen) joista olin jokusen maistanut etukäteen. Lopulta lista oli siis juuri sen kokoinen että 1 dl annoksina koko listan sai kohtuullisella vaivalla maisteltua läpi, pysyen vielä jotakuinkin tolpillaan kovista volteista huolimatta. Värit olivat tosiaan asiallisen tummia, parin barley winen ja Olarin Dark Knightro dark nitro mildin ollessa varsinaisen festarin vaaleimmat juomat. Taproomin tiskiltä sai toki mm. pilsiä jos alkoi janottamaan. Ällömakeita juomiakin löytyi, mutta ei onneksi montaa.

Oheisohjelmaakin oli sopivasti. Yksi Pühasten äärimmäisen laadukkaan oloinen tasting johon itse en osallistunut, sekä ajoittaisia sopivan lyhyitä juttutuokioita olutihmisten kanssa, jotka juontajana toiminut Peter Tammenheimo hoiti mallikkaasti. Kun Paleface alkoi illasta soittaa levyjä, olin varautunut jo muutenkin lähtemään paikalta, joten ei tuosta haittaakaan ollut. Juhlamoodi erikseen niille jotka sellaista kaipaavat. Tilaa oli oikein mukavasti, ja parvelle kiipeämällä sai olla vähän paremmin rauhassakin. Hinnoittelustakaan en voi tapahtumaa kritisoida. 7 € pääsymaksu (huom. sisältäen narikan) sopi tähän tapahtumaan selvästi Triplan tapahtumaa paremmin, ja 2-4 € / dl vahvuudesta riippuen oli aivan pätevä hintataso, etenkin kun useimmiten tarjolla oli noin 10 % alkoholia sisältäviä makupommeja.

Maistoin lopulta muutaman vanhan tutun ja 15 uutta olutta, joista parhaat alla.

Olari After Dark Top 5:

1. Garage Brew Sticky Sticky 4.3/5

2. Marble / Eelven Birthday Beers No. 9 Peanut Butter & Cacao Imperial Stout 4.1/5

3. Marble Barley Wine Amontillado BA 4.1/5

4. Garage / Finback Muted Sophisticated 4.1/5

5. Takatalo & Tompuri Kaski Musta Savu 3.9/5

Toivottavasti jatkoa saadaan viimeistään ensi vuonna! Kyllähän tässä ympäristössä yli kerran vuoteenkin voisi oluita maistella.

Anikón ja Pienen pääsiäispack testissä

Olen pyrkinyt koronan aikana kaikin mahdollisin tavoin tukemaan paikallisia pienpanimoita, olutpubeja ja olutkauppoja. Kun luin että Anikó oli kasannut Pienen valikoimista pääsiäiseen sixpackin, jossa jokaiselle oluelle oli valittu ruokaparitus pääsiäisruoista, kiinnostuin välittömästi. En vain halunnut lähteä hakemaan oluita ihmisten keskeltä Kampista. Ratkaisuksi tuli NeManniset kimppatilaus, josta taas kiinnostuin Jaskankaljat - blogin Salama Brewing - tastingin kautta, johon Mannisten ansiokas kuljetuspalvelu tarjosi sixpackia jossa on maistelun kolme olutta ja kolme ylläriä. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja oluet kotiin.

Alkumaljaksi oli packissa suositeltu Brewskin Why So Serious? joka kaadettiinkin siksi kuohuviinilaseihin. Yllätyin hieman että alkumaljaksi ei valittu hapanta, mutta tämä DDH pale toimi kyllä myös varsin hyvin makuaistin herättäjänä.

"Munaruuille tai pääsiaissaunaan" suositeltu Cloudwater Light Lager otettiin testiin puolalaisten täytettyjen kananmunien kanssa. Makupari oli varsin toimiva. Olut ei niinkään täydentänyt munaruokaa, vaan huuhteli suuta suht raskaan ja rasvaisen ruoan välissä. Pääsiäissaunaankin tämä olisi epäilemättä toiminut, mutta valitettavasti näitä oli packissa vain yksi.

Muiden kylmien alkuruokien kaveriksi oli suositeltu Whiplash Safe Changes. Graavilohi ja salaatti ainakin menivät sen kanssa oikein mukavasti. Makea mehuisuus toimi molempien kanssa.

Lammas on pääsiäisruoista haastavin paritettava kun oluiden teho on rajattu 5,5 %:iin, mutta Garagen Locker menee sentään rajan alle, ja toimii mainiosti. Tässä oluessa on runkoa ja makua enemmän kuin useissa vahvemmissakaan stouteissa, ja ainakin merquez-makkaramuodossa nautitulle lampaalle tämä oli erittäin hyvin toimiva juoma. 

Pääsiäispöydästämme löytyi myös yksi ruokalaji jolle tästä packista ei onnistunutta makuparia löytynyt. Puolalaiset pierogit, erinäisillä täytteillä täytetyt pastanyytit, ranskankerman ja paistetun sipulin kanssa. Zywiec olisi hoitanut homman tyylikkäästi kotiin, mutta näistä neljästä missään ei oikein ollut sopivaa vaalean maltaisuuden ja riittävän rungon yhdistelmää.

Loppuillasta ehdimme vielä jälkiruokienkin kimppuun. Pashalle oli packissa paritettu Brekerietin Purple Rain, ja etenkin tällaiselle ylimakealle kaupan pashalle hapanoluen leikkaavuus tuli todellakin tarpeeseen. Myös marjainen makumaailma sopi pashan kylkeen loistavasti.

Viimeinen makupari meni jo aika villiksi, mutta toimiva oli sekin. Pääsiäismunat ja mango-pippuri gose Stigbergets Flamingo Juice. Suklaa kaipasi vähän vähemmän leikkausta kuin pasha ja tämä olut olikin enemmän hedelmää ja vähemmän happoa. Pippuri toi mukavan twistin joka toimi myös omalla tavallaan hyvin.

Tämä pääsiäisteemainen 6-pack oli oikein toimiva kokonaisuus, joka täytti kahden hengen pääsiäisruokailun kaikki kylmät juomatarpeet. Toivottavasti vastaavia kehitellään jatkossakin, oli koronaa tai ei.

Down Under tasting

Kuten aiemmasta postauksesta voi päätellä, kävin tänä kesänä myös kiertämässä Australiaa. Tuliaisia tuli laukuissa sen verran paljon, ettei niitä viitsinyt yksin tuhota. Täytyi pitää tasting! Keräsimme siis kourallisen 'seuratovereita asunnollemme maistelemaan Australian ja pieneltä osin Uuden-Seelannin herkkuja, sekä kenguru- emu- ja vegaanijerkyä, joista viimeinen oli selvästi lihaisin ja muutenkin maukkain. Huomautan tässä vaiheessa ettei tämä ollut, eikä voinutkaan olla, mikään Australian oluiden creme de la creme, sillä mitään näistä ei luonnnollisesti oltu maistettu vielä Australiassa, eikä kaikkien osalta edes panimo ollut tuttu. Raadissa oli aluksi viisi henkeä, ja kuudes saapui loppuillasta paikalle maistamaan mitä oli jäljellä.

Illan avasi Perthistä ostettu "mitä halpaa bulkkia teillä on", eli Swan Draught. Tuote pullossa oli jokseenkin sitä mitä olutkaupassa esitetyllä kysymyksellä odottaa sopii. Oli se parempaa kuin Bud.

Raadin arvio: 2 (1½ - 2½)

Eagle Bay - panimoa kohtaan oli sentään jo jotain odotuksia, mutta Kölsch ei niitä kyllä täyttänyt. Melko vaisu ja vetinen tuote kaiken kaikkiaan.

Raadin arvio: 2+ (2+ - 2½)

Hetkeksi pääkaupunkiseudulle, siihen Canberran kahdesta panimosta heikompaan. Se parempi tosin on sen verran hyvä että Capital Brewingin Rock Hopper IPA oli myös varsin kelpo olut. Tuore ja tasapainoinen.

Raadin arvio: 3+ (2+ - 4)

Takaisin länteen ja Eagle Bayn Cacao Stout. Kuiva kaakaostout ei varmasti ole sitä mitä nimen perusteella Young's Double Chocolateen tykästynyt olutharrastaja odottaa, mutta minulle tämä kyllä toimi. Jakoi mielipiteitä, kuten kuivilla stouteilla ja raakakaakaolla on tapana.

Raadin arvio: 3 (1 - 3½)

Soureja Australiasta löytyi vähemmän kuin esim. Suomesta, mutta tässä nyt yksi sellainen. Beerfarmin ja Smith Street Tapsin kollabo Asam Boi oli luumugose. Yksi raadistamme maistoi gosea ensi kertaa, vaikka joskus vuosia sitten oli se henkilö joka kertoi minulle koko tyylin olemassaolosta. Hyvähän tämä kuitenkin oli. Erään raatilaisen mielestä "mangochili gose meets sokeriton Jaffa". 

Raadin arvio: 3+ (3- - 4-)

Sitten lisää tuoretuotteita. Näitähän mieluiten mukaansa otti, mutta hyväksi todettua onkin sitten aika mahdoton Suomessa saada vastaavan laatuisena. Feral Biggie Juicen tölkissä on alunperin ollut Notorious B.I.G.:n kuva, mutta jostain syystä ei enää. Lähes kaikille maistui.

Raadin arvio: 3½ (2 - 4)

Tämä oli sitten se Canberran parempi panimo. BentSpoke Big Nut, jonka tyylitieto on sivustosta riippuen stout tai black IPA. BentSpokelta olisimme tuoneet jo maistetun ja erinomaiseksi todetun Descent '19:n, mutta neljän tölkin minimi tuntui silloin kovalta. Tässä vaiheessa tietysti kaduttaa ettei siihen tullut tartuttua. No mutta asiaan. Big Nut oli jokseenkin sitä mitä lupaa. Pähkinäinen, paahteinen ja raskaasti humaloitu. Black IPAa tästä ei kyllä saa millään. Jakoi mielipiteitä.

Raadin arvio: 3+ (2½ - 4-)

Pidän siitä että panimo nimeltään Boston Brewing Co. sijaitsee Australiassa Denmark - nimisellä paikkakunnalla. Pidän myös heidän oluistaan. Eikä The Right ollut poikkeus. Aika hyvin tällainen hyvin tehty pähkinäinen brown ale toimi myös muulle raadille.

Raadin arvio: 3½ (3+ - 4)

Jos matkalta pitäisi valita paras panimo, se olisi luultavasti Bridge Road. Sen verran kovia pastry stoutteja ainakin näiltä löytyi. Robust Porter on volteiltaan erittäin mieto, mutta maussa tuota mietoutta ei huomaa. Todella laadukas porter kaikin puolin, eikä siis ihme että olinkin tätä joskus aiemmin Suomeen tuotuna jo maistanut. Nyt pidin vielä hieman enemmän kuin silloin. Muillekin toimi.

Raadin arvio: 4- (3½ - 4)

Uuden-Seelannin vahvistuksista ensimmäisenä maistettiin Garage Projectin Pernicious Yuzu Weed, yuzuversio jossain määrin kuuluisasta. Pernicious Weedistä. Oak Barrelin myyjä kehui tätä vieläpä varsin tuoreeksi tapaukseksi, mutta jotenkin mausta ei sellaista kuvaa saanut. Hyvähän tämä oli, mutta vähän ehkä tunkkainen.

Raadin arvio: 3- (1- - 4-)

Ainoana New South Walesin edustajana maistettiin Batchin Pash the Magic Dragon, passionhedelmä-dragonfruit sour. Ja hyvinhän se yleisöön upposi. Loistavan tuoksun jälkeen odotin ehkä vähän enemmän, mutta hyvää silti.

Raadin arvio: 3+ (2- - 4+)

Yksi odotetumpia oluita maistelussa oli Wolf of the Willowsin Lark Barrel Aged Imperial JSP, vaikka JSP:n merkitys ei ollut, eikä ehkä vieläkään ole, täysin itselleni selvä. Hyväähän tämä oli, ja intensiivistä. Kumman punaviinistä, vaikka punaviinin kanssa tällä ei ollut mitään tekemistä. Muille ei jostain syystä maistunut.

Raadin arvio: 3- (2 - 4+)

Toisena Uuden-Seelannin vieraana maisteltiin Garage Projectin Yuzukosho yuzugose. Se oli suunnilleen niin hyvää kuin odottaa sopii. Eli erittäin.

Raadin arvio: 3½ (2½ - 5)

Viimeisenä maistettiin tastingin odotetuin olut, josta tuli myös se suurin pettymys. Ehkä siksi kuva jäi ottamatta. Kehutun La Sirènen Belgian Praline oli nimittäin päässyt happanemaan. Tyylikkäästi, ei siinä, mutta tuskin sen tällaista piti olla. 

Raadin arvio: 2½ (1½ - 4-)

Raatimme voittajaksi selvisi siisi Yuzukosho, perässään tiukasti Boston Brewingin The Right ja Feralin Biggie Juice. Oma suosikkilistani oli hieman erilainen.

Down Under tasting Top 5:

1. Garage Project Yuzukosho 4.1/5

- No okei, kärki oli sama. Olihan se hyvää.
2. Wolf of the Willows Lark Barrel Aged Imperial JSP 4.1/5

- Intensiivinen ja maukas. En ymmärrä miksi tästä nyt ei pitäisi.

3. Bridge Road Robust Porter 3.7/5

- Loistava runko ja tasapaino, eikä voltteja juuri mitään.

4. Feral Biggie Juice 3.7/5

- Tuoretta aussi-IPAa ei monesti Suomessa saa.

5. BentSpoke Big Nut 3.7/5

- Ei BentSpoken parhaimmistoa, mutta silti erittäin hyvä.