Hypekalja: Pien Brewing Thrillhouse

 

En yleensä pidä ylimitoitetusta hypestä jonkun oluen tai panimo ympärillä, saatika jaksaisi nähdä kovin suuresti vaivaa tällaisten oluiden hankintaan, kun paljon vähemmälläkin vaivalla saa tällä hetkellä esim. Olarin ördäreitä täynnä herkkuja. NEIPAboi - Hämeen Pien Brewing onnistui kuitenkin tekemään tässä poikkeuksen. Beergerin tilat ostanut ja siellä vihdoin panimotoiminnankin käynnistänyt Pien on alkanut tuoda ensimmäisiä oluitaan julki kesken koronakurimuksen, ja vastaanotto on ollut vähintäänkin positiivinen. Pien Brewing tulee tällä vauhdilla nousemaan Untappdissa Suomen panimokärkeen heti kun tuhat arvostelua tulee täyteen. Vaikka kotoa löytyy tällä hetkellä enemmän pienpanimo-olutta kuin kylmätiloihin mahtuu, päätin kuitenkin lähteä virusta uhmaten kohti Hämeentietä hakemaan myös Pienpanimo-olutta.

Olin paikalla toisena myyntipäivänä kymmenisen minuuttia ennen ovien aukeamista, ja siinä vaiheessa meitä oli jonossa kolme. Ennen tasaa jono ehti kasvaa yli kymmeneen henkeen. Pienen growlerit lienevät kaupungin kalleimmat (15 € + 3 € pantti / 1 l), mutta tämähän ei menoa haittaa. Matkaa suuren maailman hypehintoihin kuitenkin vielä on. Itse ostosuoritus sujui ongelmitta. Maksu yläkerran kassalle josta olisi voinut samalla lunastaa muitakin laatutuotteita jos jääkaapissa olisi yhtään tilaa, tuote kuittia vastaan alakerran panimolta suoraan kouraan. En tiedä onko alakerrasta joku toinenkin tie ulos, mutta minulle sitä ei kukaan ohjeistanut, joten kuljin samoja ahtaita kierreportaita pitkin takaisin ulos. Kaikilla oli maskit ja turvaväleistä pidettiin huolta.

Entäs se itse olut? Olihan se vaivan ja varmaan myös rahan arvoista. Ulkonäkö melko täsmälleen sitä mitä NEIPAlta haluaa, ja sama taso jatkui tuoksusta makuun ja sopivan muhkeaan peräkärriin. Sitrusta, ja vielä lisää sitrusta. Kuivahumalointi tasapainossa eikä hopburn häiritse liikaa, tosin itse en sille kovin herkkä yleensä ole. Maltaat tässä nyt eivät kauheasti tule esiin, mutta kaura tuo runkoon riitävästi tukevuutta, eikä katkeroakaan ole tosiaan unohdettu. Erinomainen tuote, jonka arvosanoissa ei ole kyllä tällä hetkellä yhtään ylimääräistä. Nähtäväksi vain jää, kauanko tämä taso pystytään pitämään?

****½ / *****

Syyskuun ruokaretki: Pien Brewpub

 

Erkki laittoi panimoravintolan pystyyn ja palkkasi pätevän kokin vetämään keittiötä. Korona oli hellittänyt sen verran että uskalsimme lähteä Olutkulttuuriseuran kanssa jo ravintolaan. Ei ollut muuta optiota kuin ruokaretki, kohteena hiljattain avattu Pien Brewpub. Paikallispamppu Koskenniemi sai neuvoteltua meille täysin uniikin kokeilumenun olutsuosituksilla, ja tartuimme luonnollisesti tarjoukseen. Näitä annoksia ei siis lähtökohtaisesti ole ruokalistalla, mutta ne antavat suuntaa siitä minkä tyylistä ja tasoista ruokaa talosta saa.

Alkuruokana tarjoiltiin perunalettua, jonka päällä hapankermaa, vegaanikaviaaria, pikkelöityä punasipulia ja tilliä. Luulen että tämä on aika lähellä ruokalistan Loaded flatbread annosta. Juomaparituksena toimi Gaffel Kölsch. Annos oli todella hyvää ja olut lähes yhtä helposti ruoalle kuin ruoalle sopiva kuin Saison Dupont. Mainio alku.

Osa seurueestamme, tai ainakin minä, alkoi olla jo nälkäisiä, kun pöytään kannettiin leipää. En tiedä miten tämän koko vertautuu ruokalistan Bread & Butter - snackiin, mutta sen voin sanoa että leipä levitteineen oli ihan törkeän hyvää ja olisin helposti voinut syödä koko lautasen. Onneksi muut ehtivät väliin.

Toisena ruokalajina saimme kanttarellirisoton paahdetulla persiljalla. En nyt muista enää mitä muuta risoton päällä oli, mutta jotain makeaa ja hapokasta joka toimi mainiosti. Listan risotto on tällä hetkellä sahrami-fenkoli. Ruokajuomana oli hieman yllättävä Salama Equilibrium 003 Hazy Kveik Pale Ale. Yllättävä sekä siksi koska itse olisin parittanut kanttarellirisoton jonkun tummemman oluen kanssa, että siksi koska tilatessani odotteluolutta ennen ateriaa baarimikko sanoi ettei tämä ole menumme suosituksissa... Tällainen virhe heille sallittakoon, sillä paritushan toimi, ja risotto oli hyvää. Lusikka olisi ehkä ollut tälle haarukkaa parempi väline, kuten kunnon risotolle yleensäkin, mutta onneksi oli pehmeää leipää.

Viimeisenä suolaisena annoksena saimme paahdettua varsiparsakaalia vuohenjuustokreemillä ja chiliöljyllä. Listalla on tällä hetkellä varsiparsakaali hollandaisella. Mielenkiintoisena juomaparituksena toimi Paranormal Hello?, erittäin makea ja hedelmäinen sour. Annos oli mainio, joskin chiliöljy oli vähän mauton, ja kyllähän tuo juomaparituskin toimi. Vuohenjuusto ja hedelmä ovat luontainen yhdistelmä, mutta myös muu annos pelasi hyvin yhteen oluen kanssa.

Paras oli säästetty viimeiseksi, kun pääsimme jälkiruokana maistamaan paikan itse tehtyä jäätelöä. Listalle asti näitä ei ole vielä selvinnyt. Ruskistettu voi - vaahterasiirappi jäätelön päällä oli mustikkahilloa ja uppopaistettua maa-artisokkaa, kyljessä vähän keksicrumblea. Ruokajuomaksi tarjoiltiin Pienthusiast-exclusive Bourbon BA Speedway Stout. Olut valitettavasti toteutti vanhaa viidakon sanontaa, jonka mukaan jokainen klassikkostout heikkenee tynnyröinnillä tai ylipäätään millä tahansa kikkailulla. Perusversio olisi ollut parempi, mutta totuuden nimissä ei tämäkään kovin huono ollut. Yhteispeli ruoan kanssa oli saumatonta.

Mainio ruokaretki kaiken kaikkiaan. Hyvää ruokaa ja mainiosti kylkeen sopivaa olutta. Hinnat eivät ole halvimmasta päästä, mutta sitä tuskin kukaan odottikaan. Vessamusiikki sen sijaan on parhaasta päästä. Kunhan Hämeentie muuttuu vähän helppokulkuisemmaksi, täytyy tulla uudestaan.

Anikón ja Pienen pääsiäispack testissä

Olen pyrkinyt koronan aikana kaikin mahdollisin tavoin tukemaan paikallisia pienpanimoita, olutpubeja ja olutkauppoja. Kun luin että Anikó oli kasannut Pienen valikoimista pääsiäiseen sixpackin, jossa jokaiselle oluelle oli valittu ruokaparitus pääsiäisruoista, kiinnostuin välittömästi. En vain halunnut lähteä hakemaan oluita ihmisten keskeltä Kampista. Ratkaisuksi tuli NeManniset kimppatilaus, josta taas kiinnostuin Jaskankaljat - blogin Salama Brewing - tastingin kautta, johon Mannisten ansiokas kuljetuspalvelu tarjosi sixpackia jossa on maistelun kolme olutta ja kolme ylläriä. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja oluet kotiin.

Alkumaljaksi oli packissa suositeltu Brewskin Why So Serious? joka kaadettiinkin siksi kuohuviinilaseihin. Yllätyin hieman että alkumaljaksi ei valittu hapanta, mutta tämä DDH pale toimi kyllä myös varsin hyvin makuaistin herättäjänä.

"Munaruuille tai pääsiaissaunaan" suositeltu Cloudwater Light Lager otettiin testiin puolalaisten täytettyjen kananmunien kanssa. Makupari oli varsin toimiva. Olut ei niinkään täydentänyt munaruokaa, vaan huuhteli suuta suht raskaan ja rasvaisen ruoan välissä. Pääsiäissaunaankin tämä olisi epäilemättä toiminut, mutta valitettavasti näitä oli packissa vain yksi.

Muiden kylmien alkuruokien kaveriksi oli suositeltu Whiplash Safe Changes. Graavilohi ja salaatti ainakin menivät sen kanssa oikein mukavasti. Makea mehuisuus toimi molempien kanssa.

Lammas on pääsiäisruoista haastavin paritettava kun oluiden teho on rajattu 5,5 %:iin, mutta Garagen Locker menee sentään rajan alle, ja toimii mainiosti. Tässä oluessa on runkoa ja makua enemmän kuin useissa vahvemmissakaan stouteissa, ja ainakin merquez-makkaramuodossa nautitulle lampaalle tämä oli erittäin hyvin toimiva juoma. 

Pääsiäispöydästämme löytyi myös yksi ruokalaji jolle tästä packista ei onnistunutta makuparia löytynyt. Puolalaiset pierogit, erinäisillä täytteillä täytetyt pastanyytit, ranskankerman ja paistetun sipulin kanssa. Zywiec olisi hoitanut homman tyylikkäästi kotiin, mutta näistä neljästä missään ei oikein ollut sopivaa vaalean maltaisuuden ja riittävän rungon yhdistelmää.

Loppuillasta ehdimme vielä jälkiruokienkin kimppuun. Pashalle oli packissa paritettu Brekerietin Purple Rain, ja etenkin tällaiselle ylimakealle kaupan pashalle hapanoluen leikkaavuus tuli todellakin tarpeeseen. Myös marjainen makumaailma sopi pashan kylkeen loistavasti.

Viimeinen makupari meni jo aika villiksi, mutta toimiva oli sekin. Pääsiäismunat ja mango-pippuri gose Stigbergets Flamingo Juice. Suklaa kaipasi vähän vähemmän leikkausta kuin pasha ja tämä olut olikin enemmän hedelmää ja vähemmän happoa. Pippuri toi mukavan twistin joka toimi myös omalla tavallaan hyvin.

Tämä pääsiäisteemainen 6-pack oli oikein toimiva kokonaisuus, joka täytti kahden hengen pääsiäisruokailun kaikki kylmät juomatarpeet. Toivottavasti vastaavia kehitellään jatkossakin, oli koronaa tai ei.

Olut ja pizze ne yhteen sopii

 

Pien Shop & Bar järjestää nykyään mielenkiintoista pientapahtumaa (!) niin usein, ettei tällainen oluen ulkopuolistakin elämää viettävä kalenteriaddikti ehdi käymään puolissakaan. Tällä kertaa oli kuitenkin pakko raahautua paikalle, sillä sen verran herkullinen tarjous oli kyseessä. Erkki oli nimittäin kutsunut Pienen terassille pizzoja paistamaan yhteisen tuttavamme, YouTubessa ProjectBoxi - kanavalla herkullista ruokaa laittavan Mikon.

Pizza ja olut on ikiaikainen yhdistelmä, joka toimii joka kerta. Ooni pro osoitti voimansa ja teki pizzat ravintolatasolle hetkessä. Voin rehellisesti sanoa että olen syönyt huonompia pizzoja mm. Via Tribunalissa ja Lucassa. Sisältä liikkeestä lasiin jotain raikasta ja kevyttä modernia micro-IPAa (Wylam, Whiplash, mitä näitä on) ja terassille nauttimaan. Paljon paremmin ei tätä sunnuntai-iltapäivää olisi voinut viettää. Tällä kertaa oli myös ihan positiivinen asia ettei aurinko juuri ks. terassille paista. Oli ihan tarpeeksi lämmin muutenkin.

Sen lisäksi että Mikon kanava kannattaa ottaa tilaukseen, kannattaa pitää muutenkin silmät ja korvat auki. Mies innostui sen verran tästä pop-up keikasta että näitä pizzoja saattaa tänä kesänä vielä olla tarjolla mm. erään Ruoholahdessa sijaitsevan piripintaan täytetystä annoskoostaan tunnetun pubin terassilla. Lähteenä samalla terassilla pizzaa ja olutta nauttinut mystinen Sky Dee.

Pieni karkkipäivä

Kuva: Pien Shop & Bar

Pien on alkanut baaripuolen aukeamisen myötä pitämään varsin mielenkiintoisia torstaitapahtumia helposti suussa soljuvan TTTTO (Thrusday Turbo TapTakeOver) - lyhenteen alla. Tällä viikolla vuorossa oli panimo, joka veti viime kesän Brewskivalilla slushkone-ylivoimallaan festarin ainoan hypejonon, jättäen Omnipollon tavallisen rivipanimon asemaan, nimittäin Morgondagens. En tuolloin tiennyt panimosta mitään enkä luonnollisesti jonottanut hypen perässä. Ehkä olisi kannattanut.

Kovan valikoiman olutkauppoja tulee usein kuvailtua karkkikaupaksi, sillä niihin astuessa olo on kuin lapsella karkkikaupassa - valitseminen tuntuu mahdottomalta. Tämän panimon kohdalla karkkikauppavertaus saa kuitenkin vielä uuden ulottuvuuden, sillä cirkusöl - nimellä kuvaillut oluet ovat todellakin kuin nestemäistä karkkia niin ulkonäöltään kuin maultaan.

Otin alkuun heti melko rohkean värisuoran. Tiskillä kysyttiin haluanko Hockeypulver - oluen lasin reunoille aitoa sitä itseään, ja minähän halusin. Tämä tosin hankaloitti hieman oluen tuoksun arviointia.

Morgondagens Hockeypulver

Kirsikalla, mangolla, vadelmalla, passionhedelmällä ja tietysti hockeypulver - jauheella maustettu berliner weisse. Tuoksu nyt oli lähinnä sitä salmiakkijauhetta sattuneesta syystä, mutta maussakin olin sitä havaitsevinani. Päällimmäisenä tästä jäi kuitenkin mieleen se miten huikean hyvin tuo lasin reunoille laitettu pulveri pelasi yhteen todella makean ja happaman oluen kanssa. Eihän tämän yhdistelmän sopivuus mikään yllätys ollut, mutta tässä se todella toimi.

4.0 / 5

Morgondagens Grön Tjära

Vain tätä tapahtumaa varten tehty tervaleijona-sour. Kyllä, tervaleijona-sour. Tuoksu on sitä itseään, samoin maku. Jotain vienon hedelmäistä elementtiä sieltä myös löytyy ja jotain mikä etäisesti muistuttaa mallasta, mutta jälkimaku on taas aivan pelkkää tervaleijonan raikkautta. Aivan mahtavaa, mutta ei totisesti jokaiselle.

3.9 / 5

Wizard Puppethead

Morgondagens ja Mikrofonbryggeri löivät hullut päänsä yhteen ja perustivat Wizard Brewing nimeä kantavan kollabopanimon. Tarkoituksena ilmeisesti olla vieläkin överimpi kuin "maltilliset" perustajapanimot. Hassua kyllä, tämä vadelmalla ja mustaherukalla maustettu berliner oli maltillisin maistamani olut Pienessä tänä torstaina. Oikein mukava marjaisuus, jotain joka muistuttaa jopa tasapainoa, ja reilusti happamuutta. Hyväähän tämäkin toki oli.

3.7 / 5

Aikaa oli vielä toiselle kolmikolle. Yksi näistä ei ollut edes hapan, jotta hampaani säästyisivät. Ja kyllähän tässä vaiheessa kaipasi jo pientä tasapainoa siihen happamuuteenkin.

All In / Attic Meadery / Beerbliotek / Dugges / Electric Nurse / Mikrofonbryggeriet / Mohawk / Morgondagens / O/O / Oceanbryggeriet / Odd Island / Poppels / Spike / Stigbergets / Vega Gothenburg Phenomenon

Sellainen kollabo sillä kertaa. Göteborgin panomiehet ovat lähteneet porukalla panemaan ja tehneet... oikein tasapainoisen IPAn. Mikäpä siinä. Hedelmäisyyttä, vähän pihkaa, reilusti katkeroa. Ehkä kontrasti sirkusoluisiin myös vaikutti arvioon, mutta tämä toimi mainiosti tähän väliin.

3.8 / 5

Morgondagens Kalamazoo

Ajattelin ottaa Morgondagensilta myös yhden "normaalimman" sourin, ja kohteeksi valikoitui Kalamazoo. Mustaherukalla, vadelmalla ja kirsikalla maustettu berliner. No, mausteet olivat muita normaalimmat mutta tähän olikin sitten sen vastapainoksi työnnetty lactobacillusta oikein urakalla. En tiedä miten minulla on vielä hampaita jäljellä, mutta se tuntui mahdottomalta tätä maistaessa. Hyvää, toki, mutta ei näitä litratolkulla uskalla illassa juoda.

4.0 / 5

Morgondagens Dead Head

Viimeisenä oluena tällä kertaa taas kirjaimellisesti karkkiolutta. Punamustien "dead head" pääkallokarkkien hengessä tehty vadelmalakritsiberliner. Sain mitä tilasin. Vadelmaa, lakritsia, yllättävän mieto happamuus, eli silläkin saralla ollaan hyvin lähellä niitä karkkeja. Tai siis näin luulen, eihän aikuinen mies karkkia syö.

3.9 / 5

Huikea kattaus kaiken kaikkiaan. Jos BrewDogin bottle share tasting ei olisi ollut juuri alkamassa, olisin maistanut loputkin ja lähtenyt tyytyväisenä kotiin. Kannattaa mennä heti tänään katsomaan onko mitään näistä enää jäljellä. Ainakin Hockeypulveria ja Puppetheadia oli tarjolla myös tölkissä noin 6 € puolisuolaiseen hintaan. Jos ostatte Hockeypulverin niin etsikää ihmeessä jostain myös salmiakkijauhetta siihen lasin reunaan.