Craft Beer Weekend Mikkeli järjestettiin ilahduttavasti myös tänä vuonna, vaikka ilmeisesti kävijämäärä ei ollut kovin kummoinen viime vuonna. Tänäkin vuonna perjantai-ilta oli hiljentynyt odotettua aiemmin ja lauantai käynnistyi hitaanlaisesti, mutta itseäni tuo ei ainakaan haitannut yhtään. Mikaeli on vähän hankalassa paikassa, mutta muuten loistava tila oluttapahtumalle. Talon oma ravintola takaa että ruokahuolto ainakin toimii.
Panimokattauskin oli oikein kelvollinen, kun mm. Tuju, Waahto ja Nilkko esittelivät uutuuksiaan. Iso-Kallalta sai Suomen Parasta olutta ja Domin "loungesta" muutamaa tarkoin valittua tuontiolutta sekä erittäin huokeasti hinnoiteltuja viskejä ja muita tisleitä. Lauantain ensimmäisenä tastingina oli Olu Bryki Raumin Jouko Ylijoen "sahtikokemus", johon kannustinkin kaikkia tuttuja menemään, itse olin poistumassa samaan aikaan takaisin mökille lyhyeltä visiitiltä.
Erityismaininta Saimaan Juomatehtaalle, jonka tiskillä oli pitkästä aikaa käytetty hopinaattoria alkuperäiseen tarkoitukseensa ja täytetty se humalakävyillä. Tiskin takana eivät lopputuloksesta pitäneet, mutta minusta se oli oikein onnistunut. Parempi kuin hopinaattorin läpi ajettu olut raakana...
Kaiken kaikkiaan tapahtumasta jäi taas erittäin hyvä maku suuhun. Oluiden ostaminen tavallisella lähimaksukortilla toimi mutkattomasti, lasinvaihtopiste samoin, ja alakerran kaupassakin valikoima oli mainio. Tähtimedian diipadaapatoimittajan äänen kaikuminen festarialueella oli ainoa miinus, mutta sitä ei onneksi tarvinut tälläkään kertaa pitkään kestää. Onnistuneena erikoisuutena mainittakoon festariohjelman (joka oli muuten paljon paremmin tehty kuin SOPP vihko) taakse panimoiden tiskeiltä kerättävät leimat. Joka tiskillä käytyään pääsi osallistumaan arvontaan. Ei toki toimi paljon tätä isommilla festareilla, mutta tällaiseen pieneen oikein sopiva.
Mainio tapahtuma josta saa vuosittain yhden hyvän syyn lisää mennä käymään kotikaupungissa. Ensi vuoden festarin järjestämisestä tehtiin taas periaatepäätös heti tämän vuoden tapahtuman päätyttyä, joten ensi syksynäkin tulee lähdettyä Mikkeliin. Tunnissa ei ehtinyt maistaa niin montaa olutta että niistä saisi top-listoja lueteltua.
