Showing posts with label bar dom. Show all posts
Showing posts with label bar dom. Show all posts

19.3.20

Olutkulttuuria maakunnista: Mikkeli

Aloitetaan heti tilannekatsauksella. Viime viikon lopulla koronatilanne oli jo hiljalleen pahenemassa, mutta virallisesti oli kielletty vasta yli 500 hengen tapahtumat, ja koska emme uskoneet kokouksemme yltävän ihan niihin mittoihin, pidimme suunnitelmamme, joka oli Olutkulttuuriseuran kevätkokous ja keskustan pubikierros Mikkelissä. Jälkiviisaana matka olisi ehkä tässä vaiheessa ollut viisaampi jättää tekemättä, mutta toimimme sen hetkisen tiedon mukaan ja liikuimme pienessä piirissä. Jopa perinteiset lasien jakamiset jätettiin väliin, eli uhrauksia kyllä tehtiin! Sitten asiaan.

Parin vuoden takaisen täysin torsoksi jääneen kevätkokouksen jälkeen päätin että kokouksen yhteyteen on saatava jotain ohjelmaa, jotta se ketään kiinnostaa. Viime vuonna olimme onnistuneesti Hämeenlinnassa ja tänä vuonna Mikkeli veti vielä enemmän porukkaa. Ennen matkaa nimiä oli listalla 17, joista kaksi vanhinta perui tulonsa koronatilanteen takia siinä vaiheessa kun Saimaan Juomatehdas täysin perustellusti perui vierailumme. Saimme kuitenkin Saimaalta vähän uutuustuotteiden maistiaisia, mistä kiitokset heille. Peruneiden tilalle tuli kuitenkin kaksi viime hetken ilmoittautujaa, joten seurueemme oli 17 hengen kokoinen.

Dom Mikkeli



Aloituspaikkamme oli itseoikeutetusti Dom. Joitakin vuosia sitten Mikkelin pubikenttä meni täysin uusiksi kun Dom tuli näyttämään muille olutravintolan mallia. Hiljattain konseptiin on lisätty myös pizzeria ja yökerho. Jälkimmäisestä emme järin innoissamme ole muuten, mutta tällä kertaa se toimi mainiosti kokouspaikkana, etenkin kun alakerrasta sai evääksi kantaa pizzaa ja olutta.


Kokousten jälkeen Domissa oli myös puheohjelmaa, kun yksi kolmesta perustajasta, Mika Pippuri, tuli kertomaan Domin historiasta ja kaikesta mihin jutut pääsivät tangentille kesken kaiken jatkamaan. Tähän osaan päivää oli varattu tunti, ja se meinasi käydä auttamatta lyhyeksi. Osa jäsenistä jäikin jatkamaan juttua kun siirryimme vetämäni lyhyen kaupunkikierroksen kautta siihen entiseen suuruuteen.

Pub Päämaja





Päämaja on tullut kauas Pertti Oksan ajoista, etenkin S-ryhmälle siirtymisensä jälkeen, ja nytkin paikkaa rikasti ainakin yksi hieman epämiellyttävämpi pubivieras, mutta osa vanhasta hohdosta on myös säilynyt, eikä se olutvalikoima nyt niin huono ole kuin kylillä puhutaan. Ikkunaan ripustetuissa paikallisten urheiluseurojen pelipaidoissakin Kampparit oli itseoikeutetusti keskellä, MP:n ja Jukurien tyytyessä sivuosiin.


Päämajassa otin myös yhden suosikkihunajaoluistani, Prykmestar Hunajabockin, vasta kaatuneen Vakka-Suomen Panimon muistolle. Pahasti tuntuu siltä ettei VASP jää vuoden ainoaksi panimokonkurssiksi, mutta tässäkin asiassa se ehti edelläkävijäksi. Hunajabock oli edelleen mainio olut.

Gastropub Eino






On S-ryhmä jotain hyvääkin tehnyt kaupungin olutkulttuurille, nimittäin Kauppakeskus Stellan yhteydessä sijaitseva Gastropub Eino on aidosti laadukas gastropub. Ruoka yllätti jälleen positiivisesti, ja Eino on paikka jonka olutvalikoimassa on aina jotain yllätyksiä, huokeaan hintaan. Tällä kertaa näiden virkaa toimittivat hanasta löytynyt De Koninck Bolleke, sekä reilun 8 euron hintaan kaapista irronnut Boulevardin Tank 7. Olipa listalla myös laadukas ginivalikoima, josta testasimme ja hyväksi totesimme aidon savolaisen ginin.

Wilhelm



Wilhelm ei varsinaisesti vaikuta olutpaikolta ulkoa eikä sisältä, mutta valikoima oli itse asiassa ennen Domin saapumista kaupungin paras, eikä se nytkään paljon kalpene kilpailijoilleen. Onpa täällä myös yksi Suomen harvoista hopinaattoreista, tosin tällä kertaa siihen oli harhaoppisesti laitettu mansikkasiideriä... Wilhelmissä puhe kääntyi jo siihen mistä kaikki puhuvat tällä hetkellä, kuten kuvastakin näkyy. Tässä vaiheessa päätimme vaimon kanssa siirtyä kotimajoitukseen ja jättää seuraväen oman onnensa nojaan. Ilta oli jatkunut ilmeisesti Keskusbaarissa ja Domissa, myöhään.

Tiesimme jo lähtiessä että tämä tulee olemaan viimeinen reissu pitkään aikaan. Vaikka jälkiviisaana matka olisi voinut jäädä tekemättä, oli se kuitenkin aivan mainio reissu myös monesta tässä mainitsemattomasta syystä. Mikkeli osoitti olevansa kokoaan parempi olutkaupunki. Toivotaan että jotain rippeitä jää jäljelle kaiken tämän jälkeen. Mikkeliläiset, tukekaa näitä paikkoja miten vain pystytte. Ja pysykää terveinä. Helppoa Juotavaa jatkaa sisällön tuottamista nyt kotioloista.

Sarjan aiemmat osat: HämeenlinnaIisalmimatka IisalmeenForssaLoviisaOulu

6.10.19

Craft Beer Weekend Mikkeli 2019



Craft Beer Weekend Mikkeli järjestettiin ilahduttavasti myös tänä vuonna, vaikka ilmeisesti kävijämäärä ei ollut kovin kummoinen viime vuonna. Tänäkin vuonna perjantai-ilta oli hiljentynyt odotettua aiemmin ja lauantai käynnistyi hitaanlaisesti, mutta itseäni tuo ei ainakaan haitannut yhtään. Mikaeli on vähän hankalassa paikassa, mutta muuten loistava tila oluttapahtumalle. Talon oma ravintola takaa että ruokahuolto ainakin toimii.



Panimokattauskin oli oikein kelvollinen, kun mm. Tuju, Waahto ja Nilkko esittelivät uutuuksiaan. Iso-Kallalta sai Suomen Parasta olutta ja Domin "loungesta" muutamaa tarkoin valittua tuontiolutta sekä erittäin huokeasti hinnoiteltuja viskejä ja muita tisleitä. Lauantain ensimmäisenä tastingina oli Olu Bryki Raumin Jouko Ylijoen "sahtikokemus", johon kannustinkin kaikkia tuttuja menemään, itse olin poistumassa samaan aikaan takaisin mökille lyhyeltä visiitiltä.




Erityismaininta Saimaan Juomatehtaalle, jonka tiskillä oli pitkästä aikaa käytetty hopinaattoria alkuperäiseen tarkoitukseensa ja täytetty se humalakävyillä. Tiskin takana eivät lopputuloksesta pitäneet, mutta minusta se oli oikein onnistunut. Parempi kuin hopinaattorin läpi ajettu olut raakana...



Kaiken kaikkiaan tapahtumasta jäi taas erittäin hyvä maku suuhun. Oluiden ostaminen tavallisella lähimaksukortilla toimi mutkattomasti, lasinvaihtopiste samoin, ja alakerran kaupassakin valikoima oli mainio. Tähtimedian diipadaapatoimittajan äänen kaikuminen festarialueella oli ainoa miinus, mutta sitä ei onneksi tarvinut tälläkään kertaa pitkään kestää. Onnistuneena erikoisuutena mainittakoon festariohjelman (joka oli muuten paljon paremmin tehty kuin SOPP vihko) taakse panimoiden tiskeiltä kerättävät leimat. Joka tiskillä käytyään pääsi osallistumaan arvontaan. Ei toki toimi paljon tätä isommilla festareilla, mutta tällaiseen pieneen oikein sopiva.



Mainio tapahtuma josta saa vuosittain yhden hyvän syyn lisää mennä käymään kotikaupungissa. Ensi vuoden festarin järjestämisestä tehtiin taas periaatepäätös heti tämän vuoden tapahtuman päätyttyä, joten ensi syksynäkin tulee lähdettyä Mikkeliin. Tunnissa ei ehtinyt maistaa niin montaa olutta että niistä saisi top-listoja lueteltua.