Helsinki Beer Festival 2023

Legendaarinen HBF teki paluun festariohjelmaan ja Kaapelitehtaalle, mutta aivan yksinkertaista se ei luonnollisesti ollut. Olin merkannut tapahtuman kalenteriini jo alkuvuodesta, mutta en koskaan saanut selville mistä tieto oli minulle kantautunut, koska kukaan tuttuni ei myöntänyt sitä minulle kertoneensa eikä tapahtumasta ollut noin kuukautta ennen h-hetkeä oikein mitään julkista infoa. Teemamaatakin järjestäjäkaksikko arpoi viime tippaan, päätyen lopulta matkaamaan Tsekkiin oluenhakuun. Tämän blogin kautta sain sitten lopulta hankittua akkreditoinnin ja jopa jakoon muutaman ammattilaislipun, joten festarointi aloitettiin tuttuun ja totuttuun tapaan jo alkuiltapäivästä perjantaina, kun rakennustyöt olivat osin vielä kesken.

Muutenhan luvassa olikin sitten taattua HBF-laatua. Sopivan kokoinen kattaus laadukkaita panimoita, sekä niin älyttömät määrät omatuonteja että mielenkiintoisin kysymys lienee, mistä kaikista Jykän baareista näitä pääsee jatkossa juomaan. Aivan varmaa on että läheskään kaikkia ei saatu Kaapelitehtaalla kaadettua laseihin. Päädyin itse jopa extempore Radio Suomen haastatteluun Jykän soiteltua minulle kun asiantuntijaa kaivattiin. Lähdin lopulta perjantaina hyvin alkuillasta muihin rientoihin, mutta ehtihän sitä siihen mennessäkin jo aika monta olutta maistaa, toinen toistaan parempia. Alue oli muutenkin toimiva, musiikin volyymi hyvä, perusasiat kunnossa. Sitä en tiedä ostiko poletteja kukaan kun kortti kävi, ja tuliko illaksi väkeä tarpeeksi että tapahtumaa järjestetään tulevinakin vuosina, mutta ainakin näin ammattiharrastajan näkökulmasta tapahtuma ansaitsee täydet viisi tähteä ja varman merkinnän kalenteriin myös tulevina vuosina. Erityismaininta alla olevissa kuvissa nähtäville uusille maisteluystävällisemmille laseille, Sakiskiu-panimon vähintäänkin mielenkiintoiselle olutkattaukselle, ja Mikon kaksoisolennolle jostain oudosta rinnakkaisesta universumista.

 

Niin ne oluet, ehdin lyhyen session aikana maistamaan tasan 20, joten tässä paras neljännes:

HBF 2023 Top 5 oluet

1: Wild Creatures Te Rheum - 4.3/5

2: Magic Road Black Pretty - Salted Caramel & Cherry - 4.3/5

3: Hoppy Road Peekaboo - 4.1/5

4: Wild Creatures Femme Fanale - 4.1/5

5: Salama Night of the Lizard - 3.9/5

HBF 2023 hypeolut (korkein UT keskiarvo maistetuista): Hoppy Road Peekaboo (UT 4,16) - 4.1/5

HBF 2023 miten kehtasinkaan juoda (matalin UT ka): Nilkko Paleface (UT 2,76) - 2.8/5

Nilkko taproom

Olin tuttuun tapaan viettämässä joulua Mikkelissä ja olin sattumalta kuullut työkavereilta, että mäntyharjulaisella Nilkko brewingillä on taproom hyvin lähellä Mäntyharjun rautatieasemaa. Junamatka Mikkelistä kestää huimat 23 minuuttia ja maksaa 5 € suuntaansa, joten mikäpä olisikaan parempi tapa viettää välipäiviä kuin matkata illaksi junalla lähipitäjään paikallista olutta maistelemaan.

Kohdalle osui jokseenkin koko loppuvuoden kylmin ilta, mutta kävelymatka oli tosiaan yhtä lyhyt kuin mainospuheissa oli kuvailtu. Teollisuushallin sisäpihalta löytyi viihtyisän näköinen terassi, joskin terassikeleissä oli vielä parantamisen varaa, joten suuntasimme sisälle.

Yksinkertainen vanerisisustus höystettynä valoilla ja eläinaiheisilla koristeilla toimii Nilkolla mainiosti ja taproom on yllättävänkin viihtyisä, ottaen huomioon että se on vain kahdella vaneriseinällä teollisuushallin kulmaan rajattu alue. Hanoja on kuusi, jonka päälle pullokaappi josta löytyi myös Pikkulinnun maahantuoma pieni mutta laadukas tuontivalikoima. Näihin emme kuitenkaan tällä lähiolutmatkalla koskeneet. Väkeäkin paikalla oli ihan kohtalaisesti, vaikka taproom on alle kuuden tuhannen asukkaan kylän taajama-alueen laidalla. Mäntyharju kuuluu niihin Suomen kuntiin joissa mökkejä on enemmän kuin vakituisia asukkaita, joten kesällä vilinä on kuulemma hieman toisenlainen, niin baarin puolella kuin kaupassakin. Onpa Nilkolla kaksi omaa kesäfestariakin, joista toiseen voisi ottaa tavoitteeksi käydä ensi kesänä tutustumassa.

Niin ja ne oluet? Ei mitään säväyttävää, mutta oikein juomakelpoisia jokainen. Juuri sellaista perushyvää virhemaut välttävää tavaraa jota lähipanimoltaan toivookin. Pääasiassa kesäisempään makuun, mutta Mettä - stout upposi kyllä näin talvipakkasillakin.

Jos junamatkasi kulkee Mäntyharjun ohi, ota siihen vaihto. Kahden peräkkäisen junan välissä ehdit hyvin pyörähtää Nilkolla välioluella.

Craft Beer Weekend Mikkeli 2019

Craft Beer Weekend Mikkeli järjestettiin ilahduttavasti myös tänä vuonna, vaikka ilmeisesti kävijämäärä ei ollut kovin kummoinen viime vuonna. Tänäkin vuonna perjantai-ilta oli hiljentynyt odotettua aiemmin ja lauantai käynnistyi hitaanlaisesti, mutta itseäni tuo ei ainakaan haitannut yhtään. Mikaeli on vähän hankalassa paikassa, mutta muuten loistava tila oluttapahtumalle. Talon oma ravintola takaa että ruokahuolto ainakin toimii.

Panimokattauskin oli oikein kelvollinen, kun mm. Tuju, Waahto ja Nilkko esittelivät uutuuksiaan. Iso-Kallalta sai Suomen Parasta olutta ja Domin "loungesta" muutamaa tarkoin valittua tuontiolutta sekä erittäin huokeasti hinnoiteltuja viskejä ja muita tisleitä. Lauantain ensimmäisenä tastingina oli Olu Bryki Raumin Jouko Ylijoen "sahtikokemus", johon kannustinkin kaikkia tuttuja menemään, itse olin poistumassa samaan aikaan takaisin mökille lyhyeltä visiitiltä.

Erityismaininta Saimaan Juomatehtaalle, jonka tiskillä oli pitkästä aikaa käytetty hopinaattoria alkuperäiseen tarkoitukseensa ja täytetty se humalakävyillä. Tiskin takana eivät lopputuloksesta pitäneet, mutta minusta se oli oikein onnistunut. Parempi kuin hopinaattorin läpi ajettu olut raakana...

Kaiken kaikkiaan tapahtumasta jäi taas erittäin hyvä maku suuhun. Oluiden ostaminen tavallisella lähimaksukortilla toimi mutkattomasti, lasinvaihtopiste samoin, ja alakerran kaupassakin valikoima oli mainio. Tähtimedian diipadaapatoimittajan äänen kaikuminen festarialueella oli ainoa miinus, mutta sitä ei onneksi tarvinut tälläkään kertaa pitkään kestää. Onnistuneena erikoisuutena mainittakoon festariohjelman (joka oli muuten paljon paremmin tehty kuin SOPP vihko) taakse panimoiden tiskeiltä kerättävät leimat. Joka tiskillä käytyään pääsi osallistumaan arvontaan. Ei toki toimi paljon tätä isommilla festareilla, mutta tällaiseen pieneen oikein sopiva.

Mainio tapahtuma josta saa vuosittain yhden hyvän syyn lisää mennä käymään kotikaupungissa. Ensi vuoden festarin järjestämisestä tehtiin taas periaatepäätös heti tämän vuoden tapahtuman päätyttyä, joten ensi syksynäkin tulee lähdettyä Mikkeliin. Tunnissa ei ehtinyt maistaa niin montaa olutta että niistä saisi top-listoja lueteltua.