Olutkulttuuriseuran vuosijuhla 2018

Olutkulttuuriseura juhli 9-vuotisjuhlaansa syntypaikallaan Jyväskylässä. Juhlan yhteydessä pidettiin myös seuran syyskokous. Allekirjoittanut ei onnistunut pääsemään irti vallan kahvasta ja jatkaa puheenjohtajana, muun hallituksen kokoonpano meni kuitenkin kokonaan uusiksi. Mukaan kokoonpanoon tulivat ex-puheenjohtaja, nykyinen presidentti Välimaa, perustajajäsen Tyni, seuran jäseneksi samana päivänä hyväksytty Hassinen, varajäsenenä tähän asti toiminut Nevalainen ja Helsingin vakiokalustoon kuuluva Munde. Kamreeriksi vaihdettiin hallituksesta karannut Pänkäläinen. Tästä lisää seuran sivuilla lähitulevaisuudessa.

Juhlapaikkana toimi tällä kertaa hämäävästi nimetty Palokan Punainen Pirtti, joka ei ole lähelläkään Palokkaa vaan aivan keskustassa Ilmarisenkadulla. Juhla alkoi mahtipontisella ilotulituksella, jonka Jyväskylän kaupunki oli (oletettavasti) kunniaksemme järjestänyt. Pirtin tila oli tarkoituksiimme oikein sopiva ja tarjoiltu ruoka hyvää. Ruokajuomina nautittiin pääasiassa Hiisin lahjoittamia oluita ja jäsenten tekemiä kotioluita, joista kaksi kilpaili myös seuran vuosittaisessa kotiolutkilpailussa. 

Tuomareina toimineet ammattilaiset Hannu Nikulainen ja Mika Laitinen arvioivat molemmat Jyväskylän osaston mustikka-lakritsi-korianteri belgian strong alen Mustan Pekan hieman Stadin Stydeintä Stouttia (vanilja-kaakaonibs-laktoosi) paremmaksi. Myös yleisöäänet menivät voitoin 9-5 (2 tasapeliä) Jyväskylän suuntaan, joten 50 € lahjakortti Panimonurkkaan päätyi Panimo Duunin haltuun. Voittajia olivat kuitenkin kaikki paikalla olleet jotka pääsivät näitä juomia nauttimaan. Onnistuneita tuotoksia molemmat.

Itse pidin esitelmän Eino Leinon elämästä, joka löytyy seuran esitelmäarkistosta. Duunin Pekka ja Jouni tarinoivat olutmatkastaan Lofooteille. Kotiolutkisan tulokset saatiin julkistettua juuri ennen tilavarauksemme päättymistä, minkä jälkeen matka jatkui Mustan Kynnyksen 8v-syntymäpäiväjuhlien kautta Vihreään Haltiattareen, josta se oli syyskokouksen muodossa tänään myös alkanut. Ympyrä sulkeutui.

Alkon joulukuun erikoiserä ja kausioluet

Alkon jouluoluiden tarjonta on tänä(kin) vuonna näyttänyt heikolta, joten lähdin katsastamaan joulukuun erikoiserän, josko sieltä löytyisi pelastus. Neljä olutta. Ei löytynyt. Erikoiserä on maisteltu sokkona, jouluoluet avoimena. Erikoiserä on kokonaisuudessaan nähtävillä yllä olevassa kuvassa ja kyllä, teema oli juuri se mitä arvelinkin - stoutit. Niitä ei sitten yli neljää löydetty. No, näillä mennään.

Olut 1:

Kirkas tumma ruskea, melko tummankin ruskeaa vaahtoa on kohtalaisesti. Tuoksussa paahdettujen maltaiden kaverina kilokaupalla kahvia. Maussa kahvi on mukavan tasapainoisena maltaiden kanssa. Olen maistavinani chilin mutta lienee kuvitelmaa. Jonkin verran humalaa. Joku 6-7 % vahva kahvistout tämä on. Ostaisin.

Ja sehän oli, Two Roads Espressway Cold Brew Coffee Stout, ABV 6.5 %. 4.57 € / 0.355 l on tuontioluelle aivan käypä hinta.

Olut 2:

Kirkas tumma ruskea, matala rusehtava vaahto. Viskoosia tavaraa. Tuoksu on aika kevyt, lähinnä paahdettua mallasta. Mausta löytyy maltaan lisäksi melassia, hieman alkoholin lämpöä ja vahva humalointi. Veikkaan noin 6-7 %, stout ilman kahvia tällä kertaa. Ostaisin.

Tämä oli kätevistä pienistä 360-tölkeistään tunnetun Amundsenin Rebel King, ABV 8.5 %. Lieneekö sitten Espressway turrutanut makuhermot, kun kaakao, kahvi ja vanilja jäivät kaikki maistamatta. Mainio eväsolut kylmään talvisäähän, koska toimii suoraan tölkistä.

Olut 3:

Kirkas tumma ruskea, matala rusehtava vaahto. Viskoosia tämäkin. Tuoksu on jokseenkin hämmentävä. Paahteista mallasta ja... jotain. Sherryä? Maku vaihtaa sitten hämmentävästä yksinkertaisen heikkoon. Erittäin katkeraa, paahdettua mallasta, humalaa, reilusti tuhkakuppia. Hankala juotava. Veikkaan 5-6 % stouttia. En ostaisi.

Joka sokkomaisteluun tulee näemmä nykyään se iso ylläri, tämä oli nimittäin Hiisi / Donut Island Musta Munkki, ABV 9 %. Munkki on normaalisti ollut erinomainen tuote ja tämä selittää sen oudon tuoksun, mutta makua en vieläkään oikein ymmärrä. Tuhkakuppisuus peitti alkoholinkin alleen.

Olut 4:

Kirkas tumma ruskea, lähes vaahdoton. Tuoksussa makeaa paahteista mallasta, melassia ja tummaa hedelmää. Maussa makeaa paahteista mallasta, melassia, tummaa hedelmää, alkoholin lämpöä ja humalaa. Oikein kivasti tasapainossa oleva imperial stout on tässä. Arvelen vahvuudeksi noin 8-10 %. Ostaisin.

Hieman jäivät voltit alakanttiin tässäkin, olut oli Wild Beerin Wildebeest, ABV 11 %. Hyvä olut hyvältä panimolta. 7.99 € / 0.33 l on toki paljon, mutta kyllä näitä yhden joulussa voi ostaa.

Tämän jälkeen siirryin tarkastelemaan jouluolutvalikoimaa, joka ei ollutkaan aivan niin huono kuin miltä oli vaikuttanut. Varsinaisia joulu-uutuuksiahan siinä ei oikein ole, ainakaan, hyviä sellaisia, mutta varsin kelpo valikoima takuuvarmoja suorittajia kuitenkin. Maistoin neljä minulle entuudestaan tuntematonta: Bocksin Talvioluen, Flying Dutchmanin talvi-IPAn, Makun Talvi IPAn sekä Mallaskosken Winter Warmerin. Koska Bocksilta en varsinaisesti odottanut yhtään mitään, pahin pettymys oli Mallaskoski. Oikeaoppista winter warmeria ei tunnu vieläkään Suomessa tekevän kukaan. Doppelbockiksi aivan juotava olut kuitenkin. Ajanpuutteen takia minulta jäivät maistamatta Sori After Ski IPA, Zoller-Hof Fidelis Hefe Hell, Arcobräu Winterbier sekä Kulmbacher Mönchshof Bockbier. Kaikesta päätellen yhdenkään kohdalla ei mistään suuresta makuelämyksestä voi puhua, mutta litrahinnaltaan varsinkin saksalaiskolmikko on melko houkutteleva. Näistä alle 10 € / litra tuotteista saaneekin aivan kelvollisesti vastinetta rahalleen.

Alkon jouluoluet 2018 top 5:

1. Aecht Schlenkerla Rauchbier Urbock, 4.1/5, 3.99 € / 0.5 l
2. St. Feuillien Cuvée de Noël, 4.1/5, 4.69 € / 0.33 l
3. Prykmestar Talvibock, 3.7/5, 3.98 € / 0.33 l
4. Flying Dutchman the Hibernating Winter Biting Darkness Fighting Imperial IPA 3.7/5, 5.99 € / 0.33 l
5. N'Ice Chouffe 3.7/5, 4.69 € / 0.33 l

Onhan se vähän tylsää että Urbock dominoi listaa vuodesta toiseen, mutta toisaalta Urbock on todella hyvää ja melko halpaakin. Eli ajatellaan positiivisesti - edelleen saa Urbockia.

Alkon jouluoluiden hinta-laatusuhde 2018 top 5:

1. Aecht Schlenkerla Rauchbier Urbock, 4.1/5, 3.99 € / 0.5 l, 0.51 p / € / l
2. Bock's Talviolut, 2.9/5, 2.99 € / 0.33 l, 0.32 p / € / l
3. Mallaskoski Winter Warmer Doppelbock, 3.3/5, 3.49 € / 0.33 l, 0.31 p / € / l
4. Shepherd Neame Christmas Ale 3.1/5, 4.98 € / 0.5 l, 0.31 p / € / l
5. Prykmestar Talvibock, 3.7/5, 3.98 € / 0.33 l, 0.31 p / € / l

Urbockin hinta-laatusuhde on tunnetusti maailmanluokkaa. Muut menevät lähinnä tasolle "ihan ok". 

Näillä eväillä olutjoulun odotukseen. Onneksi hyviä jouluoluita saa myös muualta. Itse palaan aiheeseen viimeistään Olutkulttuuriseuran Helsingin jaoston jouluolutmaistelun myötä ensi kuun alkupuolella.

8-Bit Taproom avajaiset

Portlandin lahja Helsingin olutkulttuurille, Jason Wolford, avasi 8-Bit panimolleen taproomin Ravintola Lönkan yhteyteen tällä viikolla. Avajaisiin piti luonnollisesti osallistua. Olutkulttuuriseuran melko monella jäsenellä oli sama idea, joten meillä oli tapahtumassa oma pöytä.

Väkeä riitti, ilmaista naposteltavaa tuli vähän väliä pöytään, olut maistui ja videopelit loivat tunnelmaa. Sympaattisen panimon sympaattinen baari, jolle voi toivoa vain hyvää. Menkää ja nauttikaa! Kaikki oluet eivät aina ole aivan 100 % tikissä, mutta juomakelpoisia kuitenkin.

Kävin poistuttuani vielä testaamassa viereisen Sidewalk Lönkan, joka sekin vaikutti varsin kelvolliselta, jos nyt vähän hintavalta. Valikoima oli kuitenkin hyvä ja sisustus aivan toimiva.

Olutkulttuuria maakunnista: Iisalmi

Sitten itse matkan pääkohteeseen, Iisalmeen. Inspiraationa matkalle toimi osittain Suomen Olutseuran hiljattain tekemä Kouvolan excu. Halusin lähteä porukalla jollekin pienemmälle paikkakunnalle. Seuralla on Iisalmesta kotoisin olevia aktiivijäseniä ja onhan siellä Olvi ja panimomuseo. Matkaan siis!

Perjantaina saavuimme aika myöhään mutta ehdimme silti Eevan kanssa pikaisesti testata hotellin yhteydessä olevan irkkubaari (O')Nelly'sin, joka oli viihtyisä jos hieman epäkäytännöllinen kuppila.

Aamulla saimme seurueeseemme jopa yhden henkilön lisää kun lähdimme kohti Olvin panimon kupeessa sijaitsevaa panimomuseota, joka oli pyynnöstämme auki lauantaina. Onneksi paikalle oli jälkeemme tulossa toinen, toivottavasti isompi ryhmä. Amanuenssi oli sinänsä mukava tyyppi ja esitteli mielenkiintoisen panimomuseon asiantuntevalla otteella. Vain lopun taproom jäi puuttumaan vertailussa kansainvälisiin vastineisiin Carlsbergilla ja Heinekenillä. Pienpanimo on kyllä suunnitteilla, kuulemma.

Koska aikaiseen sovitun museokierroksen jälkeen "hyvät paikat" eivät olleet vielä auki, kävelimme Olvin olutpannun ja maailman pienimmän ravintolan, Kuapin, kautta todelliseen ammattilaispaikkaan, Tuoppi-Kellariin. Klo 9 alkava aukiolo sen todistaa. Miellyttävä paikka siitä huolimatta, vai ehkä juuri siksi?

Matka jatkui kaupungin esteellisimpään baariin, Old Dogiin, jossa nautimme baarin omaa (keskinkertaista) olutta ja kelpo ruokaa. Välipysähdyksinä toimivat tämän jälkeen kaupungin esteettömin baari Kuohu, sekä nostalgista patinaa huokunut Seurahuoneen lounge bar.

Tässä vaiheessa seurueemme oli kasvanut kuusihenkiseksi ja matka jatkui Chapliniin, jossa ruoka oli hyvää ja oluttakin sai. Toisella vierailulla myös Nelly oli mukavampi, ainakin valoisampi.

Osa seurueesta lähti nyt kotiin, osa nukkumaan. Itse jatkoin vahvimpien mukana typötyhjään Cave - yökerhoon, siitä viihdyttävät punk-iltamat tarjonneeseen Gracevilleen, joka muuten meni konkurssiin välittömästi vierailumme jälkeen, sekä uudelleen Tuoppi-Kellariin, jossa karaoke oli täydessä käynnissä. Tämä viimeistään toimi valomerkkinä ja poistuin itsekin vähin äänin hotellille.

Kävelimme vielä seuraavana aamuna Iisalmen "rantaraittia" ja yleisvaikutelma kaupungista oli varsin positiivinen. Istumisen arvoisia olutpaikkoja ainakin riitti, samoin muuta nähtävää yhden viikonlopun tarpeisiin. Kannatti käydä, ensi vuonna Mikkeli?

Iisalmi kunniamaininnat:

Olvi Sandels IV A, 2.7/5, hana @ Tuoppi-Kellari

- Täällä Olvi maistui.

Iso-Kallan Old Dog, 2.4/5, pullo @ Old Dog

- Oma olut on aina plussaa.

Dry & Bitter Still Lifestyle, 3.5/5, pullo @ Old Dog

- Mielenkiintoinen kahvistout-tick.

Thornbridge Coco Cocoa, 3.5/5, pullo @ Old Dog

- Kookosta ja suklaata

Sarjan aiemmat osat: matka Iisalmeen, Forssa, Loviisa, Oulu

Olutkulttuuria maakunnista: Joensuu/Outokumpu/Kuopio

Päätimme tehdä Olutkulttuuriseuran Helsingin jaoston voimin syksyisen excursion Iisalmeen, koska miksi ei. Kaksi aktiivijäsentämme on sieltä kotoisin, kuten myös eräs suurehko kotimainen panimoyhtiö. Itse ajoitin saman viikon lopulle työmatkan Pohjois-Karjalaan, joten teksti alkaa tällä kertaa Joensuusta.

Työmatkalla Outokumpuun majoittuu aina mielellään Joensuussa, koska siellä asuu kavereita ja suuri osa työpaikkani Outokummun toimiston väestä, joten kyyti työmaalle kyllä järjestyy. Pääosa Joensuussa viettämästäni ajasta kului tällä kertaa lautapelien ja Rokumentti - festarin merkeissä, mutta pitihän parille oluelle toki ehtiä. Ensimmäisen oluen nautin lupaavan näköisessä Vispilänkauppa "gastropubissa", jossa olikin hanassa kahta paikallisen Honkavuoren panimon tuotetta, sekä luotaantyöntävä Hartwallin "panimomestarin vaihtuva hana". Henkilökunta yllätettiin valitettavasti housut kintuissa kun kysyin vaihtuvan hanan sisältöä. "...IPA!" "Mikä IPA?" "Ihan perus IPA!" "Kai sillä joku nimi tai panimo on?" ".... paikallisen panimon IPA". Okei, tilataan siis kaapista pullo, ainakin tiedän mitä saan. Tilat olivat viihtyisät, jos nyt hieman kliiniset.

Sen paremman kokemuksen sain vakiopaikassa, 60's Palaverissa. Joidenkin paikallisten mielestä "paltsu" on nykyään heikolla tolalla, mutta empiiriset kokeeni osoittavat edelleen päinvastaista. Valikoima on laadukas, henkilökunta siitä suht hyvin perillä ja tilat ja musiikki miellyttävät. Nytkin samana iltana olisi ollut luvassa mielenkiintoisen oloinen Jaskan hostaama sokkomaistelu, johon en valitettavasti ehtinyt jäämään. Suodattamatonta Urkkia oli kuitenkin hanassa, eikä siihen päässyt pettymään tälläkään kertaa.

Joensuusta matka jatkui Outokumpuun, jossa tein perjantaina etäpäivän. Istuin työajan lounastaukoa lukuunottamatta miellyttävässä leipomo-kahvilassa, josta paikallisten oli helppo lasisen nurkan läpi seurata kylän menoa. Työpäivän päätyttyä ehdin katsastamaan paikallisen pubitarjonnan. Wildhouse / MetsäHovi, riippuu kumpaa ovea käytät, oli jokseenkin sympaattisen oloinen ja tilava karaokebaari, jossa ei onneksi vielä päiväsaikaan laulettu karaokea. Löytyipä kaapista myös itselleni uusi olut, König Ludwig Dunkel. "Ai tuota tummaa olutta. Viismiljoonaa yheksänsataatuhatta." Ulkovaatteet päällä poistuessani kyyppari kysyi silti varmuuden vuoksi "Otatko lissää?".

Osuvasti kulttuuritalossa elokuvateatterin vieressä sijaitseva Pub Pearl (tai Helmi, tästäkään en tiedä kumpi on oikein) oli huomattavasti pienempi ja intiimimpi paikka, mutta myös viihtyisä. Kaapista löytyi Leffeä ja muutama saman kaliiperin pullo, "hanasta saa Karhua". Jyrki Sukulan kuosiin laittamassa Malmikummussa kävin syömässä kelpo lounaan, mutta "Kaivosburger" - nimeä kantavassa pubin ja hampurilaisravintolan risteytyksessä ei ollut ketään asiakkaana eikä tiskin takana. Kaapissakin oli vain muutama hassu pullo. Jätin siis väliin ja kävelin Alkon (!) kautta kohti linja-autoasemaa, josta alkoi matkani kohti Iisalmea.

Ennen pääkohdetta oli kuitenkin edessä vielä yksi pysähdys, Kuopio, jossa minulla oli muutaman tunnin vaihto ennen Iisalmen junaa. Yritimme päästä paikallisen kaverini kanssa syömään mm. Bierstubeen tai King's Crowniin, mutta kovin oli täyttä. Täällähän on ihmisiä liikkeellä pikkujouluperjantaina! Vatsantäytteeksi saivat kelvata Siipiweikkojen wingsit Foodista ja jälkiruoalle astelimme Maljaan, joka oli kuin ihmeen kaupalla vain puolitäynnä. Maljassahan ei ole muuta vikaa kuin ajoittainen tilan puute, joten nyt olin siellä taas mielelläni. Valikoima on täälläkin mainio ja henkilökunta osaa asiansa. Parin oluen jälkeen matka jatkui junalla kohti Iisalmea.

Joensuu/Outokumpu/Kuopio erityismaininnat:

König Ludwig Dunkel 3.3/5, pullo @ Wildhouse

- Ticki Outokummusta!

Pilsner Urquell Nefiltrovaný 3.5/5, hana @ 60's palaver

- Ei petä

Dry & Bitter Citra Bale Ale 3.4/5, hana @ Malja

- Vitsi menee vähän ohi ilman etunimeä, mutta oluessa on hurjat määrät sitrusta.

Evil Twin / Jackie O's You're in the Jungle Baby! 3.9/5, tölkki @ Malja

- Impstout ties millä mausteilla oranssista tölkistä. Ihanan harhaoppista.

Sarjan aiemmat osat: Forssa, Loviisa, Oulu

Alkon marraskuun erikoiserä - sokkona tietysti

Alkon pruuveja tuntuu olevan nykyään jatkuvalla syötöllä. Sokkomaistelu on kuitenkin mukavaa puuhaa, joten tähänkin piti hankkiutua mukaan. Viime perjantaina maisteltiin siis marraskuun erikoiserä, jonka pitäisi käsittääkseni tulla hyllyihin huomenna, mutta voin olla väärässäkin. Tarjolla oli tällä kertaa seitsemän olutta, jotka on kaikki maistettu ilman mitään ennakkotietoa siitä mitä tuleman pitää.

Olut 1:

Samea meripihkainen, vaahdoton. Erittäin hapan, monipuolinen sellainen. Ei mikään kattilasour. Väri ei täsmää Rodenbachiin, mutta happamuudessa on paljon samaa. Tosi hyvä tämä ainakin on. Ostaisin, mutta en osaa tunnistaa.

Tämä oli BFM Abbaye de Saint Bon-Chien, vuosikerta on vielä tätä kirjoittaessa minulla hämärän peitossa, mutta epäilen sen olevan 2017. Korjaan tähän sitten kun ilmestyy Alkon sivuille jos vain sieltä selviää. Mainion panimon mainio tuote joka tapauksessa. Hinta on kyllä jokseenkin suolainen, 15,58 € / 0,375 l.

Olut 2:

Punaviinimäinen, vaahdoton. Tuoksu hieman hapan, mausteinen, ehkä sherryinen. Tai olisiko kuitenkin bourbon. Maku vahvan viskinen, eli bourboniahan se oli. Flätti, mutta silti hyvä. Paahdetta, humalaa. Ostaisin tämänkin. Eikä minulla ole sen parempaa arvausta juomasta kuin äsken.

Tämä oli Mallaskosken Nemesis 3 ja tynnyri oli konjakki- ei bourbon. Muistan pitäneeni myös edellisestä Nemesiksestä ja hyvä oli tämäkin. 6,98 € / 0,33 l ei ole yli 10 % - oluesta mikään paha hinta.

Olut 3:

Kirkas tumma ruskea. Ei vaahtoa. Tuoksu makean marjainen ja jälleen hapan. Maku samoilla linjoilla. Happamampi. Kevyt, eleganttikin. Tämä on tuolle ensimmäiselle sitä mitä Rodenbachin Classic on Alexanderille, mutta värin puolesta ei tämäkään ole Rodenbach. Ostaisin.

Tämä oli Wild Beerin Modus Operandi, jonka olinkin jo aiemmin maistanut ja hyväksi todennut. 7,67 € / 0,33 l on hieman tyyris, mutta Wild Beerille tyypillisessä isossa pullossa tämä olisi ollut vielä kalliimpi.

Olut 4:

Kirkas tumman ruskea matalalla vaahdolla. Tuoksussa makeaa paahteista mallasta ja mausteita. Maku paahdettua mallasta, kahvia, mausteita, viskiä, ehkä tammeakin. Erittäin hyvä imperial stout, todennäköisesti tynnyröity. Olisikohan tynnyri myös erikoiserän teemana? Ostaisin.

Tämä oli Sorin Dark Humor Club Heaven Hill BA. Jo viides maistamani versio kyseisestä oluesta ja omaan makuuni paras, vaikka hyviä ovat olleet muutkin. 8,28 € / 0,33 l on jokseenkin linjassa muiden kanssa, sillä on tämäkin yli 10 % ja vielä tynnyröity.

Ja toisena erikoiserien kahdesta teemasta oli tosiaankin "Olutta tynnyreistä", johon kuuluivat neljä ensimmäistä olutta.

Olut 5:

Kirkas oranssi. Miedosti hapan. Makea, hedelmäinen, humaloitu. Maussa ei enää happamuutta, mutta makeutta liiaksi asti. Ei tämä oikein toimi. En ostaisi. Enkä osaa arvata.

Tämä oli melkoinen yllätys, nimittäin La Trappe Quadrupel. Maistoin uudestaan vielä listan lukemisen jälkeen eikä siltikään toiminut. En tiedä mitä tälle on tapahtunut. En muuta vielä Ratebeer-arviota, mutta tämä oli nyt kaukana siitä. 9,96 € / 0,75 l on kyllä naurettavan halpa hinta tälle.

Olut 6:

Samea keltainen. Tuoksu mehuisan hedelmäistä mallasta. NEIPA-osastolla siis. Maku samaa mehuisaa hedelmämallasta, peräkärryä unohtamatta. Varsin hyvähän tämä on. Epäilen kotimaiseksi. Ostaisin kuitenkin.

Tämä oli Collective Artsin Radio the Mothership, eli tupla-IPA Kanadasta. Ei aivan kotimaista. Hyvää siitä huolimatta. 6,58 € / 0,473 l on aivan käypä hinta tölkistä.

Olut 7:

Hailakka tumma ruskea. Ohut tuoksu, hieman paahteista mallasta lähinnä. Maku paahteista makeaa mallasta, alkoholia ja humalaa. Ei tämäkään nyt oikein iske. Ohutkin on. En ostaisi.

Ja mitähän nyt taas. Listan mukaan tämä on St. Bernarduksen Abt 12. Eli käytännön Westy 12. Tunnetaan myös ehkä parhaan hinta-laatusuhteen belgiquadina. Mutta ei nyt vain kolahtanut, edes listan lukemisen jälkeen. Perin kummallinen tapaus siis tämäkin. 6,31 € / 0,33 l on aivan hyvä hinta, tai siis olisi jos tämä maistuisi siltä kuin pitää. En tiedä onko näitä belgiquadeja ostettava vielä testipullot varmuuden vuoksi, sen verran suuresti tämä nyt hämmentää.

Kolme viimeistä kuuluivat epämääräiseen "Vahvat alet" teemaan. Ehkä niitä tynnyröityjä ei sitten löydetty neljää enempää? No, kyllähän nämä kaikki paikkansa Alkon hyllystä ansaitsevat.

OlutExpo 2018 - saisinko lisää?

OlutExpolla on aina ollut tärkeä paikka kalenterissani, vaikka viime vuonna ensi kertaa tapahtuman missasinkin. Eikä pelkästään siksi että loppusyksystä ei oikeastaan ole muita oluttapahtumia. Tänä vuonna avauspäivä jäi Garrett Oliver - tapahtuman takia väliin, mutta lauantaina ja sunnuntaina olin paikalla. Lauantaina pääasiassa Olutliiton jäsentapaamisen vuoksi, sillä silloinkin oli illalle muuta menoa, mutta sunnuntaina ehdin edes hieman paremmin paikalle.

Viime vuonna aloitetut Dietan ruokastudiot olivat itselleni uusi tuttavuus ja erittäin positiivinen sellainen. Mukavaa juttua, ruokamaistiaisia, olutparituksia. Ehdottomasti vierailun arvoisia. Kuvassa jälkiruoka-annos kuvattuna heti kun maltoin, eli ei kovin ajoissa. Visun Villisika - studion jälkeen olikin pakko kiiruhtaa yläkertaan ostamaan hieman isompi annos. Ruokatarjonta tuli todettua tänä vuonna kautta linjan loistavaksi. 

Kahden päivän käynneistä huolimatta tuntui siltä että mainiosta olutkattauksesta jäi kiinnostavia tuotteita maistamatta vaikka kuinka. Siitä myös postauksen otsikon nimi. Nimellä on toinenkin tarkoitus. Toivon nimittäin todella että OlutExpoja tulee vielä lisää, mutta kovin luottavainen en asian suhteen ole. Tapahtuma on itsepintaisesti järjestetty vuodesta toiseen Viini ja Ruoka - messujen kanssa yhtä aikaa ja tänä vuonna rasitteeksi päätettiin ottaa vielä näennäisen kalliit liput. Eiväthän ne liput erityisen kalliit oikeasti olleet, mutta 25 saldoeuron pakkonaittamisen takia ne näyttivät siltä. Lisäksi tapahtuman näkyvyys jäi melko vajaaksi, joskin sosiaalisessa mediassa markkinoitiin ihan kiitettävästi. Kuitenkaan esim. Kaapelitehtaan ulkopuolelta ei voinut mitenkään päätellä että sisällä on mikään tapahtuma käynnissä. Tähän liittyvään palautteeseen vastattiin lyhyesti ja nihkeästi jos ollenkaan. Viestintä ei ylipäätään ole koskaan kuulunut muuten pätevän järjestäjän vahvuuksiin. Kaiken tämän yhteisvaikutuksesta paikalla ei minään päivänä ollut kovin kummoisesti väkeä. Miten hyvin järjestäjän budjetti ja kärsivällisyys tämän kestää, jää nähtäväksi. Jos Expo selviää ensi vuoteen, itse aion tulla paikalle ja kerätä myös mahdollisimman monta kaveria mukaan.

OlutExpo 2018 Top 5:

1. Firestone Walker Parabola (2016) - 4.3
2. Pühaste Tumeaine - Kenya Amakui Coffee - 4.2
3. Thornbridge Cavern County Coconut - 4.1
4. Brooklyn Cuvee Noire - 4.1
5. Post Scriptum Quatre Quarts - 3.9

OlutExpo 2018 kunniamaininnat:

Brooklyn Ghost Bottle Anomaly - 3.7

Brooklyn Dark Matter - 3.7

Timmermans / Guinness Lambic & Stout - 3.5

Fuller's Vintage Ale 2018 Cask - 3.7

Sori / Pracownia / Hiisi Lost Bison - 3.3

Cool Head Brew Bourbon Mornings - 3.9

Fat Lizard Fat Lab 07: Imperial Stout - 3.9