Olutpolkijat: Espoon panimopyöräily 2023

Oluen ja pyöräilyn yhdistäminen on aina ollut sydäntäni lähellä, sillä mikäpä olisikaan parempaa ajanvietettä kuin pyöräily lähipanimolle hakemaan juomista jalointa suoraan lähteeltä. Olutpolkijat on vaikuttanut minulle jotenkin itseäni vakavammilta pyöräilijöiltä, mutta silti olisin viime vuonna osallistunut Espoon panimokierrokseen jos vain se olisi aikatauluuni sopinut. Tänä vuonna onneksi vastaava tapahtuma, tosin hieman lyhyempänä eräiden espoolaispanimoiden hiljaiselon vuoksi, järjestettiin uudestaan, ja sain sen jopa sopimaan aikatauluuni. Niinpä starttasin melko tavanomaisen näköisellä Activellani kohti Bemböleä klo 9 lauantaiaamuna.

Tämä Salamalta Keran kautta Olarille reittihän oli siitä hauska, että minulle kertyisi selvästi enemmän kilometrejä ennen ja jälkeen tapahtuman, kuin sen aikana. Matkaa "lähtöön" Salamalle tuli 18 km ja pyörä hieman temppuili edellispäivän huollosta huolimatta. Sain kuitenkin rassattua takavaihtajan yhteistyöhaluiseksi ennen matkan jatkumista.

Salama olikin mielenkiintoinen kohde, sillä vaikka oluet ovat minulle hyvin tuttuja, tälle panimolle asti en koskaan aiemmin ollut jaksanut polkea. Nyt toki huomasin että kuukautta aiemmin juhannussahtitapahtumaan Veikkolaan polkiessani olen ajanut aivan panimon vierestä. Nykyiset tilat ovat käymässä panimolle ahtaaksi ja muutto onkin suunnitelmissa lähitulevaisuudessa. Kohde vain jäi vielä paljastumatta. Itse tuotantotilojen lisäksi myös pieni mutta monipuolinen tynnyriohjelma oli miellyttävä tuttavuus. Menovettä matkalle tarjosi sopivasti nimetty Smiles for Miles.

Bembölestä suuntasimme Keraan, jonne ehdimme kuin ehdimmekin ennen kuin taivas putosi. Tässä vaiheessa olimme kuitenkin turvallisesti katoksen alla jossa oli oikein miellyttävä nauttia hieman alennettuun hintaan saatua lounaspakettia oluen kera komeita muraaleja ihastellen. Hot Dogin vöner-versio + patatas bravas saavat molemmat allekirjoittaneelta suosituksen, eikä se olutkaan huonoa ollut.

Taproomin jälkeen oli aika tutustua panimoihin, joita Kerasta löytyy kolme. Tired Unclelle meillä oli varattuna ohjattu kierros, johon sisältyi myös vähän uusvanhan hapanoluen maistelua. Lisäksi kävin Masiksen puodissa ja 8-Bitillä Jasonin olohuoneessa pelaamassa flipperiä. Ilmeisesti seurueemme oli saanut vielä extempore panimokierroksen Masikselle siinä vaiheessa kun odottelin jo muita pyörien luona, mutta tieto tästä ei kantautunut minulle asti. No, sattuuhan näitä.

Päätepisteessä Olarilla ei ollut sen kummempaa ohjelmaa ja panimo on itselleni hyvinkin tuttu. Nautin kuitenkin reissun teemaan sopivasti yhden Uncle Olarin tihkusateisella terassilla, tämä kun oli Tired Unclen taproomilta jo lopussa.

 

Varsinaisen ohjelman päätyttyä kävin vielä itsenäisesti "jatkoilla" naapurissa Fat Lizardilla, koska heiltä oli ilmestynyt pari uutta Fat Lab - sarjan tuotetta, ja uuden tynnyriprojektin stouteista #03 löytyi myös hanasta. Päteviä kaikki, ja hieman hiljaisempi meninki sopi tähän vaiheeseen päivää oikein hyvin.

Tulihan sitä tietysti reppuunkin jonkin verran täytettä, ettei alle 40 kilometrin jäänyt lenkki vain olisi liian helppo. Ensi kerralla uudestaan.

Alkon lokakuun erikoiserä sokkona

 Alkon pruuvit alkavat palaamaan normaaliin. Nyt oltiin ensi kertaa pandemian alun jälkeen taas yläkerran tiloissa, jossa tarjolla oli myös pientä purtavaa ja oluet piti itse kaataa lasiin. Luvassa tällä kertaa lokakuun erikoiserä, joka maisteltu täysin sokkona ja vailla tietoa edes erikoiserän teemasta. Tiesin vain että Ruosniemen Imperial Stout Rye Malt Barrel oli "jäänyt matkalle", mutta sen olinkin onneksi maistanut jo aiemmin. Yksi olut myös kuohui niin paljon ettei sitä voinut laittaa vielä esille. Kuulosti siis "lupaavalta".

Tuopillinen ehti taas julkaista oman maistelunsa ensin, katsotaan missä osuttiin yksiin.

Olut 1.

Kirkas tumma ruskea. Tuoksu makeahkoa paahteista mallasta. Maku kuivempi, paahteinen, hieman kahvinen, reiluhkosti humaloitu. Aika miellyttävä startti. Joku bock tämä lienee. Hyvä.

Ostaisin

Oli: Hiisi Pirunpelto Doppelbock, 3.7/5 / 7,5 % / 4,89 € / 0,33 l

Bock mikä bock, muutaman vuoden takaa tuttu Pirunpelto on nyt prosenttiyksikköä vahvempi ja hieman katkerampi kuin aiemmin. Pidin myös aiempaa versiota hieman enemmän. Hieman joskus ärsyttää tämä Hiisin tapa julkaista oluita samalla nimellä vaikka olut on eri, mutta hyväähän tämä silti on.

Olut 2

Hieman samea keltainen. Pitkä vaahto. Tuoksu melko makea, hedelmäinen. Mehukaljaa. Maku jatkaa samoilla linjoilla, mutta suutuntuma on oikein miellyttävän kevyt, mikä on ehkä hieman poikkeuksellista tällä tyylillä. Peräkärrikin löytyy. NEIPA tämä varmaan on, olisiko kaikki nyt kotimaisia?

Ostaisin

Oli: Kakola Atelier 12, 3.9/5 / 5,9 % / 4,95 € / 0,33 l

Kotimaisiahan nämä tosiaan tällä kertaa ovat. Kakolassa on ollut jo pitkään hyvä ote oluen tekemiseen, eikä Hiitolan mukaan tulon jälkeen taso ole ainakaan laskenut.

Olut 3

Hieman samea oranssi. Tuoksussa jotain hedelmäisiä vivahteita. Kuivahko. Ehkä jopa hieman hapan. Maku hälventää epäilykset hapanoluesta. Hieman hedelmää, reilusti katkeroa. Tupla-IPA?

Ostaisin

Oli: Olaf Hydra Triple IPA, 3.5/5 / 10,0 % / 4,99 € / 0,33 l

Maistuihan tämä vahvalta, mutta ei aivan noin vahvalta. Selittää toki sen miksi katkero tuntui reilusti. Minusta tämä on edelleen ihan hyvä, vaikka moni muu onkin kritisoinut.

Olut 4

Samea keltainen. Tuoksussa mehukaljaa, ananasta, ehkä vähän kookosta. Maku melko hyvässä tasapainossa makeuden suhteen, mehua, ananasta, peräkärri. Oikein mainio NEIPA tämäkin. Voisiko olla jopa Runaway Alko-edition?

Ostaisin

Oli: Mallassepät Double or Nothing, 4.1/5 / 7,5 % / 5,49 € / 0,33 l

Ei se Olarin Panimo niin kauhean kauaksi mennyt, osui siihen seuraavaksi kovimpaan NEIPA-pajaan. Tämä oli tuttu jo ennestään, mutta nyt pisteet paranivat vielä sokkomaistossa hieman aiemmasta.

Olut 5

Kirkas kultainen. Vaahtoa hieman enemmän kuin pruuvioluissa yleensä. Tuoksussa hieman hedelmää, hieman makeutta. Tuoksuu vahvalta. Maussa katkerot hyökkäävät päälle heti kun olut saapuu kielelle. Paljon muuta tästä ei oikein löydykään. Näitä pruuvissa ylikatkerilta maistuvia tulee silloin tällöin vastaan, ja yleensä ovat sitten jotain sellaista jonka olen toisissa olosuhteissa todennut aivan maistuvaksi ja tyylikin yllättää. En vain tähän hätään taas muista mistä on yleisimmin silloin kyse.

En ostaisi.

Oli: 8-Bit Brewing Hoptimus Prime IPA, 2.7/5 / 6,1 % / 4,97 € / 0,33 l

Ei tämä ihan 8-bitin suosikkeja ole itselleni ollut ennenkään, mutta nyt oli jotenkin poikkeuksellisen kehno. Syytä en osaa sanoa.

Olut 6

Samea keltainen taas kerran. Tuoksu tällä kertaa melkein pelkkää appelsiinitäysmehua. On siellä mallastakin jossain piilossa. Maku myös hieman hapanta appelsiinimehua, mutta nyt se mallaskin tulee happamana kaveriksi. Olisiko hieman porkkanaa mukana? Ihan kiva hedelmäsour joka tapauksessa.

Ostaisin.

Oli: RPS Finished Symphony Berliner Weisse 2021, 3.7/5 / 5,7 % / 4,92 € / 0,44 l

Olut 7

Samea, hailakan oranssi. Erittäin säilyvä vaahto, koska karahvissa näkyy edelleen sentin vaahtokukka. Tuoksu hapan, ehkä ruusunmarjainen. Maustakin tulee lähinnä ruusunmarja mieleen. Ehkä muitakin marjoja. Ihan ok sour, ehkä kuitenkin

En ostaisi

Oli: Mallaskoski Wild Rhubarb Sour, 3.0/5 / 5,6 % / 4,99 € / 0,33 l

Aivan, raparperi eikä ruusunmarja. Joku "tuttu ja kotimainen" kuten Tuopillinenkin asian ilmaisi. Ihan OK.

Olut 8

Kirkas tummahko ruskea. Tuoksu on mieto, lähinnä kuivakkaa paahdettua mallasta ja vähän kahvia. Maku onkin sitten yllättäen todella makea. Reilusti kahvia, vähän melassia, siirappia, humalaakin. Joku kahvinen jälkkäriolut, jossa tasapaino pielessä.

En ostaisi.

Oli: United Gypsies Ryyskä Quadryepel 2021, 3.1/5 / 11,0 % / 5,49 € / 0,33 l

Ei ollut aikaa jäädä maistamaan uusiksi ja kokeilemaan olisiko maistunut samalta vielä kun tiesin että kahvia siinä ei ollut, mutta ruista sitäkin reilummin. No, en pitänyt kuitenkaan.

Olut 9

Tässä sitten se vaahdollaan viivästyttänyt. Tumma kirkas ruskea, erittäin korkea hailakanruskea vaahto. Tuoksussa paahteista mallasta, kahvia, suklaata, vähän pähkinää. Maussa makeaa paahteista mallasta, kahvia, katkeran tummaa suklaata, edelleen vähän pähkinää, alkoholia ja katkeran humaloitu jälkimaku. Oikein hyvä melko perinteinen imppi, jossa ollaan tasapainon kanssa vähän siinä rajoilla, mutta pysytään paremmalla puolella.

Ostaisin.

Oli: Kimito Chateau Izabel Imperial Milk Stout, 4.1/5 / 10,0 % / 7,88 € / 0,33 l

Vaihteeksi onnistuminen Kimitoltakin tähän sarjaan, vaikka siitäkin on kai oltu montaa mieltä. Minun suuhuni sopi kuitenkin hyvin, enkä mainittuja virheitä oikein löytänyt, vaikka kuohunnan vuoksi osasin jotain häikkää jopa odottaa. Tätä on pullo ollut jo hetken aikaa kaapissa, täytyy katsoa muuttuuko mieli kun sen joskus avaa.

Tämähän oli sitten taas merkittävä tasonnosto viime kuulta. 67 % sellaisia jotka mielellään ottaisi Alkosta mukaan, ja tämä osuus paranisi vielä hieman jos Ruosniemen mainio viski-IS olisi mukana. Sopivan vaihteleva tyylikirjo. Ei juuri valittamista.

Lokakuun erikoiserän kouluarvosana:

Aihe: 8

Sisältö: 9

Mielikuvitus: 8

Kokonaisarvosana: 8+

Erikoiserien kouluarvosanat:

Marraskuu 2020: 8½

Lokakuu 2021: 8+
Elokuu 2020: 8
Syyskuu 2020: 7+
Heinäkuu 2020: 7
Lokakuu 2020: 6½

Syyskuu 2021: 6½
Marraskuu 2019: 6+
Joulukuu 2019: 6-

8-Bit Taproom avajaiset

Portlandin lahja Helsingin olutkulttuurille, Jason Wolford, avasi 8-Bit panimolleen taproomin Ravintola Lönkan yhteyteen tällä viikolla. Avajaisiin piti luonnollisesti osallistua. Olutkulttuuriseuran melko monella jäsenellä oli sama idea, joten meillä oli tapahtumassa oma pöytä.

Väkeä riitti, ilmaista naposteltavaa tuli vähän väliä pöytään, olut maistui ja videopelit loivat tunnelmaa. Sympaattisen panimon sympaattinen baari, jolle voi toivoa vain hyvää. Menkää ja nauttikaa! Kaikki oluet eivät aina ole aivan 100 % tikissä, mutta juomakelpoisia kuitenkin.

Kävin poistuttuani vielä testaamassa viereisen Sidewalk Lönkan, joka sekin vaikutti varsin kelvolliselta, jos nyt vähän hintavalta. Valikoima oli kuitenkin hyvä ja sisustus aivan toimiva.