Tallinn Craft Beer Weekend 2023

TCBW on ollut minulle aina hieman kaksijakoinen tapahtuma. Toisaalta se on selvästi lähimpänä Suomea oleva "ison maailman" tyylinen olutfestari, tai oli ennen kuin Haze Wave aloitti mutta toisaalta hintaa on vielä jonkin verran vähemmän. Toisaalta nykyisessä tapahtumaähkyssä ei aina oikein kiinnosta edes nämä A-luokan olutfestarit ja siksi en ole ollut erityisen innostunut Haze Wavesta enkä myöskään TCBW:stä, kunnes erään kohtalokkaan illan jälkeen tuli mieleeni Tallinn Crap Beer Festival. Ideaa ei kuitenkaan vedetty äärimmilleen eli Tallinnan reissu ilman TCBW-lippua ja TCPB:tä koko rahalla, vaan päätimme kohtalontoverini kanssa hankkia koko viikonlopun liput myös sinne paremman väen puolelle. "Tuskin tulee kovin kovaa suoritettua, katsotaan nyt mitä sitä maistelee. Barley winejä ainakin."

Ensimmäisen, ja toisenkin, illan kohteeksi valikoitui majoitustamme lähellä sijainnut Vana Villemi Pubi, joka kostautui erinomaiseksi paikaksi tunnelmaltaan ja hintatasoltaan, jos nyt olutvalikoimassa jäätiinkin reilusti muodikkaammista paikoista jälkeen. Ruokakin oli hyvää.

Perjantai alkoi jalkamarssilla Põhjalan Taproomille rannekkeenvaihtoon, ja pitihän siellä toki myös maistelulauta ottaa moderneja tuotantotiloja ihaillessa. Samalla sai myös ensimmäisen festari-barleywinen maisteltua etuajassa, kun makea mutta maukas plum barleywine oli myös tapparissa tarjolla. Tässä vaiheessa olin siis jo päättänyt että muuten ihan sama miten menee, mutta hypejonoihin ei mennä (eipä) ja kaikki barleywinet maistetaan. Kahtena päivänä niitä oli listoilla yhteensä 25. Helppo homma?

Ensimmäinen jonohan oli tietysti jo sisäänpääsyssä, mutta se veti melko nopeasti. Pian kävi selväksi että kovin hypejono olisi koko viikonlopun Holy Mountainille. Suurin kärsijä tästä oli vieressä ollut Moersleutel, johon moni jätti Holy Mountainin takia yrittämättä kokonaan. Tai siltä ainakin vaikutti. Kävin kuitenkin tuostakin useat oluet noutamassa, mm. etukäteen nimen perusteella bongatun Salta Bananersin (jaossa yllä) ja festarin kauneimman oluen, Willy Tonkan (kuva alempana).

Pääosin meno oli sitä tuttua TCBW:tä. Reilusti vahvoja imperial stouteja ja barley winejä, paljon tynnyriä, yllättävän paljon toki myös lageria ja muuta vähän kevyempää. Unohtamatta toki villimpiä kokeiluja, kuten punajuuri-tonka stoutia tai porkkanasimaa (kuva alempana).

Alakerta oli hypejonon lisäksi tarpeettoman tukossa myös ihmisistä joiden mielestä oli hyvä idea seistä juomassa olutta keskellä ruuhkaisinta jonoristeystä sen sijaan että kävelisi noin 20 metriä hiljaselle alueelle pöytään istumaan. Ja niin, ne hypejonot. Ensinnäkin Holy Mountainin jono oli siitä mukava että se yleensä loppui ennen kuin tarjolla olevat kegit, toisin kuin esim. Omnipollolla aikanaan. Sen lisäksi barley wine - sarjani "loppuvastus" oli Holy Mountainin barley wine lauantain viimeisessä kattauksessa, joten pakkohan se jono oli kerran kokea.

Toinen hypejono löytyi mehukkaita ja Paksuja soureja tehtailleelta Arpusilta, joka olikin jokseenkin ainoa stouttien ylivoimaa Untappd-listalla haastanut panimo. Lauantain listan kärjessä pidemmän aikaa keikkunut synttäriolut oli kyllä jonotuksen arvoinen, toisin kuin mikään Holy Mountainilta jonotettu (vaikka hyviä olivatkin).

Toinen päivä oli tarkoitus ottaa rennommin, mutta toisin taas kävi. Laseja alkoi kahden päivän karpaaseille kertyä jo melko paljon, vaikka itse jätinkin jostain syystä ekan päivän lasin majoitukseen. Tahtihan siitä vain kiihtyi, ja aikaa oli hädin tuskin edes Untappdin käyttöön. Ratebeeriä varten ei kummoisia muistiinpanoja ehtinyt tehdä ja arvioiden kirjoittaminen niiden pohjalta kesti useamman tunnin per päivä.

Perinteitä noudattaen useat panimot myivät eioota sekä kegienvaihdon alla, että etenkin loppuillasta. Mutta millaiselle saldolle tämä jätti nöyrän harrastajan? Melko käsittämättömälle. suoraan sanottuna. Uusia Ratebeer-arvioita tuli 180, Untappdiin pari enemmän kun "erehdyin" maistamaan pari ennestään tuttua olutta. Kaikki barley winet - tavoite täyttyi myös, ja festarin edetessä päätetty "ainakin yksi joka panimolta" tavoite samoin. Vähempikin olisi riittänyt, mutta toisaalta ei tälläkään kovin kovaan humalaan ehtinyt kun aika kului jutellessa ja muistiinpanoja tehdessä. Tuttuja näkyi todella paljon ja toisin kuin joillain aiemmilla TCBW-keikoilla, koko festarin ajan oli hauskaa tungoksesta huolimatta. Vaan eipä tämän jälkeen paljon tehnyt kesälomalla mieli oluita suorittaa.

Illan pimennyttyä lauantaina fiilis oli jopa hieman odottamatta sellainen, että tänne voisi tulla taas uudestaankin. Tosin ilmeisesti ensi vuonna tapahtuma menee Jukolan kanssa päällekkäin, joten saapa tästäkin välivuoden. Päätapahtuma TCBF raportoidaan erikseen omaan blogiinsa, mutta vedetäänpä tässä yhteen vähän numeroita paremman väen puolelta.

TCBW 2023 Top 5:

1. Lervig Rackhouse - Spicy Dark Choco Mole - 4.7/5

2. Funky Fluid Ashes & Diamonds Tawny Port BA - 4.6/5

3. Mad Scientist When They Bring Back the Nasty Riff But This Time Slower - 4.6/5

4. Ārpus 5 Year Anniversary Smoothie Sour - 4.5/5

5. Finback Grazing on the Ordinary BA - 4.5/5

TCBW barley winet Top 5:

1. Funky Fluid Ashes & Diamonds Tawny Port BA - 4.6/5

2. O/O 200 Rye on Rye - 4.5/5

3. To Øl My Æbleskive Is Bigger Than Yours Brandy BA 2022 - 4.3/5

4. Põhjala / Weihenstephan Cellar Series Zeit - 4.1/5

5. O/O Long Boil Barley Wine 2020 Bourbon BA - 4.1/5

TCBW maistetuimmat tyylit Top 5:

1. Stout - Imperial Flavored / Pastry - 36

2. Sour / Wild Beer - Flavored - 25

3. Stout - Imperial - 19

4. Barley Wine / Wheat Wine / Rye Wine - 16

5. DIPA - Hazy - 13

TCBW maistettuja oluita / panimo (tarjolla max 8 / panimo):

Anderson's Brewery: 4

Ārpus Brewing Co: 6

Barrier Brewing Co: 4

Basqueland Brewing: 4

Bevog: 6

Birrificio Italiano: 3

Brewski: 7

Brouwerij Kees: 6

Browar Stu Mostów: 2

Cloudwater Brew Co: 5

CoolHead: 2

DEYA Brewing Company: 3

Fast Fashion Brewery: 5

Fauve Craft Bière: 6

Finback: 6

Fuerst Wiacek Berlin: 3

Funky Fluid: 5

Gamma Brewing Co: 1

Holy Mountain: 8 (ei mennä hypen perässä nönnönnöö)

J. Wakefield Brewing: 7

Jaanihanso Siidrivabrik: 0 (työtapaturma koska siideri!)

Käbliku Pruulikoda: 2

La Débauche: 5

Labietis: 5

Lehe: 6

Lervig: 3

Lindheim Ølkompani: 2

Mad Scientist: 5

Moersleutel Craft Brewery: 6

O/O Brewing: 3

Pinta / Pinta Barrel Brewing: 2

Põhjala: 2 (ja panimolla 8 ja laivalla 1)

Purtse Brewery: 1

Pühaste: 2

Ritual Lab: 3

Sori Brewing: 2

Stibergets Bryggeri: 4

Stillwater: 4

Tempest Brew Co: 6

The Piggy Brewing Company: 7

To Øl: 2

Track Brewing Co: 3

Varvar Brew: 5

Verdant Brewing Co: 3

Whiplash Beer: 5

Sellaista sekoilua tällä kertaa. Kai tästä olisi paremman saanut kun olisi ehtinyt heti kirjoittaa mutta tuli sattumalta muutaman viikon lomareissu väliin. Jos vaikka siitä sitten seuraavaksi?

Olutkulttuuriseura on ihan motissa

 

Eräänä sopivan aurinkoisena kevätpäivänä Olutkulttuuriseuran väki kokoontui kevätkokousmatkalle Lahteen. Heti alkuun teimme mitä jokaisen Lahteen saapuvan refleksit sanovat, ja lähdimme pois Lahdesta. Pikkubussin suunnaksi otettiin Vääksy ja Kanavan panimo. 

Panimolla väki jaettiin kahtia, toisen puolen siirtyessä panimokierrokselle ja toisen varaston puolelle maistelemaan olutta. Mainiota viiden oluen kattausta oli meille maistattamassa panimon tuotteista vastaava Jan "Janski" Karlstedt.

Tastingin aloitti jo aiemmin mainioksi toteamani Vasta lager (UT ka 3,32). Pullossa lukee helles, mutta minusta tämä on kyllä jotain Dortmunder Exportia tai muuta vahvempaa ja katkerampaa lageria. Joka tapauksessa erinomaisen puhdasta ja muutenkin maukasta. 

Raadin arvio: 3½ (3+ - 4-), 0,27 yli keskiarvon

Toinen lager perään, panimon ensimmäisiin tuotteisiin kuulunut Sulku pils (UT ka 3,17). Hyvä lager tämäkin, profiili vähän erilainen kuten odottaa sopii, mutta myös erittäin puhdas ja helposti kurkusta alas kaatuva.

Raadin arvio: 3½ (3½ - 3,6), 0,38 yli keskiarvon

Kanavan panimo on nähdäkseni profiloitunut aika isolti hapanolutpanimoksi, niin sikäli yllättävää että maisteltavana oli vain yksi hapanolut, Vadelmagose (UT ka 3,51). Korkealla vaahdolla kaatui, mutta mitään vikaa tästä ei löytynyt. Suolaa voisi toki olla enemmän, mutta happamuus on ns. kohdallaan ja tasapaino muutenkin.

Raadin arvio: 3½ (3½ - 3,6), 0,09 yli keskiarvon

Sitten hieman harvinaisempi tyyli ja itselleni maistelun ensimmäinen uusi tuttavuus, Nuoska winterweisse (UT ka 3,15). Kyseessä siis dunkelweizen sieltä selvästi vähemmän banaanisesta ja kuivemmasta päästä. Ei aivan edellisen tasoa, mutta panimolle tyypilliseen tapaan äärimmäisen helppo juotava ja myös hyvin puhdas olut.

Raadin arvio: 3½ (3+ - 4-), 0,33 yli keskiarvon

Viimeisenä maisteltiin hieman kokeilevampi, myös itselleni uusi tuttavuus, Aava belgian IPA (UT ka 3,35). Puhdasta belgialea ei kuulemma vielä ole tehty, mutta kyllähän tässä olisi mainio pohja sellaiselle, sen verran oikeaoppista tuoksua ja alkumakua tästä löytyi. Lopussa sitten toki humalointi kaartoi hieman eri raiteille kuin tällaisen kanssa on tottunut, mutta hyvä raide sekin oli. Itselleni tämä oli maistelun paras.

Raadin arvio: 4- (3½ - 3,9), 0,38 yli keskiarvon

Mainio maistelu, joka osoitti taas miten paljon miljöö vaikuttaa, ja toisaalta miten vähän Untappd keskiarvoilla on merkitystä. Kaikki oluet olivat selvästi arvosanojaan parempia ja maistuivat erityisesti tässä ympäristössä loistavasti.

Raadin suosikki: Aava Belgian IPA (UT ka 3,73)
Oma suosikki: Aava Belgian IPA (RB 3.9/5)
Raadin yliarvostama: Sulku Pils / Aava Belgian IPA (0,38 yli keskiarvon)
Raadin aliarvostama (vähiten yliarvostama): Vadelmagose (0,09 yli keskiarvon)

Maistelun jälkeen vaihdettiin osia ja osastomme meni markkinoinnista vastaavan Jukka Karlstedtin opastuksessa tutustumaan tuotantotiloihin. Kuivin suin ei tarvinut sielläkään olla, kun hanaan oli laitettu Lehti nokkossour (UT ka 3,56) joka olikin varsin mainio olut. Useimmille meistä taisi maistua useampi lasillinen. Täydellisyyttä hipova saunaolut. Tuotantotilat olivat melko mielenkiintoiset useita panimotiloja nähneille jäsenillemmekin ja Jukka jutteli mukavia koko tunnin. Mainio kierros, kyllä tämän takia jaksaa Vääksyn kautta tulla. Ultra Bra oli kaukaa viisas aikanaan?

Raadin arvio: 3½ (3½ - 4-), 0,01 yli keskiarvon (vähiten yliarvostettu)

Itse kokous tultiin toimittamaan Ravintola Tirraan, useiden meistä ottaessa naapurin ravintolasta lihamukit huikopalaksi. Tai siis kebabmukit, koska myöhemmin selvisi että aito lihamuki on jotain ihan muuta. Itse jäin siitä paitsi, mutta kebabmuki maistui Tujun Pils or Dien kera. Vedin puheenjohtajana kokouksen tiukasti puoleen tuntiin ja ilmoittauduin syksyn puheenjohtajakisaan, jossa tulen kampanjoimaan täysillä istuvan puheenjohtaja Pänkäläisen puolesta. Jouni saattaa hyvinkin vastata palvelukseen. Huonoin kampanjoija voittakoon.

Tässä välissä käytimme aikaa Lahtelaisen jääkiekkostudion ihmettelyyn (Tampereella pelattiin hokia) ja todelliseen kulttuurikapakkaan, Motörbariin, tutustumiseen. Sitten päivän toiseen panimokohteeseen, joka oli sopivasti Mallaskadulla sijaitseva Ant Brew. Luvassa oli jälleen tasting, tällä kertaa kolmella oluella, ja tutustuminen mielenkiintoiseen panimotilaan.

Tastingin avasi virolaisen Pühasten kanssa yhteistyössä tehty Iseseisvus, eli itsenäisyys (UT ka 3,52). Kyseessä on näiden panimoiden keksimä "uusi oluttyyli" baltic lager. En tosin muista enää mitä sillä tässä haettiin, mutta jonkun IPAtyyliin lagerversio tämäkin taisi olla, eli käytännössä IPL. Mutta ihan hyvä olut silti.

Raadin arvio: 3½ (3+ - 3,8), 0,05 alle keskiarvon

Seuraavaksi sumukaljan puolelle ja lasiin Yebo Juice NEIPA (UT ka 3,74). Tässä mehusarjassa on joka oluessa joku twisti, ja tämä nyt oli jollain tavalla afrikkalaishenkinen. En vain pysty enää muistamaan millä tavalla, mutta hyvää olutta tämäkin oli.

Raadin arvio: 4- (3½ - 3,9), 0,06 alle keskiarvon

Viimeisenä Ant Brewn oluena maisteltiin hapanolut Malva (UT ka 3,64) joka olikin itselleni koko reissun paras olut. Erittäin maukkaan marjainen, ja toisin kuin Kanavalla, täällä oli laitettu marjat kokonaisina mukaan, jolloin kuoren tanniinit toivat olueen lisää syvyyttä, toki hieman juotavuuden kustannuksella. Marjaa, vanilijaa ja reilusti happamuutta. Erittäin tyylikäs ja maukas marjasour.

Raadin arvio: 3½ (3- - 4,1), 0,03 alle keskiarvon

Ilmeisesti sijainnin hohto oli hävinnyt, tai sitten Ant Brewlla on Kanavaa parempi hypekerroin Untappd-arvioissa. Veikkaan molempia, mutta hyviähän nämäkin kaikki olivat. Joistain piireistä Ant Brew on saanut myös vähän kyseenalaista mainetta, mutta tällä reissulla sellaiseen ei ollut mitään syytä.

Raadin suosikki: Yebo Juice (UT ka 3,68)
Oma suosikki: Malva (RB 4.1/5)
Raadin aliarvostama: Yebo Juice (0,06 alle keskiarvon)
Raadin yliarvostama (vähiten aliarvostama): Malva (0,03 alle keskiarvon)

Lopuksi tutustuttiin vielä panimolaitteistoon, josta tämä yhden tölkin saumauskone jääköön tämän blogin kohokohdaksi. Albumissa on toki lisääkin kuvia reissusta ja panimosta. Hyvä kierros oli tämäkin, ja hieman helpommin saavutettava kuin Kanavan panimo. 

Lahdesta ei perinteisesti ole saatu mitään tietoja, koska Lahti on ihan motissa, mutta tämän verran nyt tällä kertaa kuitenkin. Itse joutunen vielä tänä kesänä pyöräilemään Lahteen, kun Jonen grillin aito lihamuki jäi vielä kokeilematta.

Ja loput kuvat tuolla: https://flic.kr/s/aHBqjAB36i

New Yorkin omatuonteja

Ystävät kävivät hiljattain New Yorkin reissulla, josta tarttui matkaan reilusti tuliaisia. Päätimme maistella ne porukalla, ja samallahan saatiin tietysti perinteinen Untappd-raati pystyyn, tällä kertaa neljällä hengellä, joista yksi tappasi vain pienen osan juomista.

Tervetuliaismaljana isäntäväki tarjosi Smuttynosen Blueberry Lemon Bar sourin (UT ka 3,63). Smuttynosea on muistiinpanojeni mukaan noin 6-7 vuotta sitten ollut Suomessa enemmänkin, mutta lieneekö ollut joku lyhytaikainen maahantuontikuvio. Pitkään aikaan ei näitä kuitenkaan ole tullut maistettua, eikä koskaan yhtään souria. Happamuus onkin tässä varsin hillitty ja monipuolinen, juuri sellainen mistä itse pidän enemmän kuin modernista yksiulotteisesta lactobacillus - runttauksesta. Oikein hyvä, minusta.

Raadin arvio: 3+ (3- - 3,7), 0,40 alle keskiarvon

Joku saattaa olla sitä mieltä että paikalla oltiin oikeastaan vain tutustumassa isäntäperheen uuteen tulokkaaseen, Rodimus - kissaan, joka osallistui maistelussa lähinnä vesilasien testailuun. Huom. ei ole New Yorkin omatuonti.

Raadin arvio: Sympaattinen keppostelija

Sitten ainoan paikan päällä käydyn panimon tuliaisiin, Brew by Numbersin kaltaisella mielikuvituksella oluensa nimeävän EBBS Brewingin IPA No. 7 (UT ka 3,78) Oikein tuore ja hedelmäinen, mutta kuitenkin samalla raikas. Erinomainen olut josta joutuisi tässä kuosissa maksamaan pitkän pennin Suomessa.

Raadin arvio: 4- (3,7 - 4-), 0,05 alle keskiarvon

Heti perään sitten ruokajuomaksi hieman kevyempi pikkuserkku, EBBS IPA No. 3 (UT ka 3,77). Hyvin lähellähän nämä olivat toisiaan. Joidenkin mielestä tämä kevyempi oli vielä parempi, minusta hieman heikompi, mutta hyvin samoilla suunnilla kuitenkin.

Raadin arvio: 3½ (3½ - 4-), 0,19 alle keskiarvon

Sitten mehuisampaan päähän, Sloop Brewingin ylivoimaisesti maistetuin olut Juice Bomb (UT ka 3,97) oli kieltämättä nimensä veroinen, mutta mehuöverien myötä myös raikkaus oli hävinnyt johonkin. Tilalla oli hieman tunkkaisuutta ja katkeruutta. Ymmärrän toki miksi tästä voisi tykätä kovastikin, mutta itselle ei uponnut yhtä hyvin kuin vaikka EBBSin seiska.

Raadin arvio: 4- (3½ - 4), 0,31 alle keskiarvon

Toinen Sloop, Citra Bomb (UT ka 4,02), oli aika saman kaltainen kuin edellinen, joskin makuprofiili luonnollisesti enemmän siellä sitruksen puolella. Ei päivän parhaimmistoa, mutta hyvä oluthan tämäkin on.

Raadin arvio: 4- (3½ - 4), 0,32 alle keskiarvon

Industrial Arts on panimona minulle tuttu lähinnä samojen tyyppien edelliseltä reissulta vuosia sitten tuoman tuliaistölkin myötä. Nyt mukaan oli tullut Torque Wrench (UT ka 4,12), joka olikin edellisiä parempi, joskin myös vahvempi, sumukalja. Maku oli alkuun hieman viljainen, joka toimi myös, mutta pehmeni suoraviivaisemmaksi hazy IPAksi lasin tyhjentyessä. Oikein hyvä.

Raadin arvio: 4 (4- - 4+), 0,14 alle keskiarvon

Välijuomaksi otettiin saman panimon alkoholiton Safety Glasses IPA (UT ka 3,60). Jotenkin odotin tältä enemmän, mutta ilmeisesti alkoholittomat ei vielä kuitenkaan ole kovin iso juttu maassa jossa muutaman sessio-IPAn jälkeen lähdetään huoletta auton rattiin. Ihan OK, mutta kyllä Suomessa tätä parempia tehdään, ja paljon.

Raadin arvio: 3 (2,6 - 3+), 0,67 alle keskiarvon

Kovin hypekalja jätettiin viimeiseksi IPAksi, eli Other Halfin Solo Exhibition (UT ka 4,37), Nectarina single hop TIPA. Kyllähän tässä vähän sitä perinteistä syndroomaa oli, että muutaman pinnan kevyempänä olisi selvästi parempi, mutta olihan vain silti varsin maukas ja juotava olut kaksinumeroisilla volteilla.

Raadin arvio: 4- (3½ - 4+), 0,52 alle keskiarvon

 Ja jälkkäriksi stouttia, EBBS Stout No. 1 (UT ka 3,78). Joku ehkä odotti tältä enemmän revittelyä, mutta itse olin varsin tyytyväinen siihen mitä sain. Erittäin tasapainoinen, vahva, vahvasti humaloitu, kahvinen ja suklainen stout, jossa mikään osa-alue ei peitä muita alleen. Kyllähän tätä mielellään joi.

Raadin arvio: 3½ (3+ - 3,8), 0,18 alle keskiarvon

Ja niinhän siinä vähemmän yllättäen kävi, ettei minkään oluen kanssa raatimme ollut ihan täysillä hypejunassa mukana. Kaikki toki olivat hyviä, vaikkei Untappdin keskiarvojen tasolle noustukaan. OKS-maisteluista tutut loppukysymykset jäivät kysymättä, mutta hyvän yhteenvedonhan tästä silti saa. Kiitokset järjestäjille ja ehkä kesällä uudelleen meidän tuliaisilla.

Raadin suosikki: Industrial Arts Torque Wrench (UT ka 3,98)

Oma suosikki: Other Half Solo Exhibition (RB 3.9)

Raadin yliarvostama (vähiten aliarvostama): EBBS IPA No. 7 (0,05 alle keskiarvon)

Raadin arliarvostama: Industrial Arts Safety Glasses (0,67 alle keskiarvon)