Espoossa järjestettiin samana päivänä samaan aikaan kaksi jotakuinkin kaupungin ainoaa oluttapahtumaa. Makujen Tapiolan yhteydessä oli Gallows Bird Tapiolan terassilla pienpanimotapahtuma ja samalla Ota Olut teki paluun Tietotien parkkipaikalle. Herää kysymys eikö näitä olisi voinut aikatauluttaa fiksummin, ja Ota Olut herätti monia muitakin kysymyksiä joista lisää hieman tuonnempana. Päätin kuitenkin käydä tutustumassa molempiin tapahtumiin.
Makujen Tapiola Gallows Birdillä
Saavuin paikalle noin 14:45, kun tapahtuma oli ilmoitettu aukeavaksi kello 15. Melko keskeneräiseltä näytti, joten sisältä hakemaan odotusjuomaa.
Uutuuslätkä hanassa houkutteli, joten pöytään mukaan pieninä annoksina Gallowsin oman panimon Schäferhund German IPA ja real-hanasta jo pidempään tarjolla ollut mutta minulle uusi Captain Citrus. Vanhan koulukunnan menoa, toimii. Oluita juodessa paikalle ilmestyi pari kaveria, kello kävi, eikä kenelläkään vaikuttanut olevan hanoja kiinni, tai osalla edes kegejä paikalla.
Ihmetellessäni tätä baarin puolella sain vastaukseksi että edellisenä iltana oli tullut ilmi jotain minkä takia aloitusaikaa piti siirtää tunnilla. Tästä oli kuulemma tiedotettu. Näytin puhelimestani Facebook-tapahtumaa joka edelleen ilmoitti alkavansa kello 15, kun kello oli noin 15:40. Sain vastaukseksi pahoittelut. Vielä hetkeä myöhemmin näytti siltä että myös 16 olisi optimistinen arvio, joten lähdimme vaeltamaan kohti Ota Olutta.
Ota Olut 2022 1/2
Ota Olut teki aikanaan vaikutuksen olemalla hyvällä tavalla kotikutoisen oloinen ja opiskelijahenkinen. Nyt kahteen eri viikonloppuun jaetun tapahtuman yllä oli useita kysymysmerkkejä. Lippujen hinnoittelu oli omituinen ja epäselvästi tiedotettu - päivälippuja ei myyty ollenkaan ja 15 € viikonloppulippu oli melko kallis yhdestä sisäänpääsystä ja yhdestä lasista mikä piti säilyttää lauantaihin tai jättää "lasiparkkiin". 18 € kahdesta viikonlopusta on jo ihan ok, mutta suosii vain tosiammattilaisia. Käytännössä hinnoittelulla voitaisiin karkoittaa iso joukko vähemmän ammattimaista kävijäkuntaa joilla ei ole mitään tietoa onko paikalle tarkoitus tulla yli yhtenä iltana. Itselleni sain lopulta ilmaisen sisäänpääsyn kun kävin tästä rakentavaa palautekeskustelua, mutta hinnoittelu ei luonnollisesti lyhyellä varoitusajalla muuttunut. Verkkokauppa todettiin myös melko onnettomaksi, kun maksun jälkeen ostajat olivat saaneet 2000-luvun alkua huokuvan "lippu saapuu samaan sähköpostiin lähipäivinä" viestin. Ei näin.
Kaikesta tästä huolimatta olimme menossa kiinnostuneina paikalle. Tyhjältä pari tuntia aukeamisen jälkeen näyttänyt alue ei valitettavasti yllättänyt. Nimeäni ei luonnollisesti ollut millään listalla, mutta pääsin sisään kun paikalle osui sattumalta henkilö joka sattui tietämään että nimen piti olla listalla. Lasia pitäisi kuitenkin säilyttää myös seuraavaan viikonloppuun (tai jättää lasiparkkiin). Olisikohan lasipantti kuitenkin parempi ratkaisu? Käsittämättömin käänne näkyi tämän jälkeen, kun repun vieminen alueelle sisään osoittautui mahdottomaksi, vaikka se oli lähes tyhjä ja helposti läpi katsottavissa, samalla kun kaksi edellistä sisään menijää olivat vieneet hyvinkin täydet olkalaukut mukanaan. "Johonkin se raja on pakko vetää". Mitähän helvettiä? Kannetaan sitten järjestelmäkameraa kädessä.
Sama kotikutoisuus, tällä kertaa huonolla tavalla, oli myös järjestelyjen kantava teema. Ruokaa täältä sentään sai ja Sangan juustoleipä oli erinomainen. Muutenkaan itse tarjonnassa ei ollut valittamista. Hinnat olivat kalliimmat kuin esim. Cool Headin festareilla, mikä tuntui kalliin sisäänpääsyn päälle vähän törkeältä, mutta pääosin 3,5 € / 1,5 dl hintaan myydyt juomat kyllä tuntuivat hintansa arvoisilta. Olut oli hyvää ja ihmiset tiskien takana mukavia. Panimoja oli paikalla yksi ylimääräinen suhteessa listaan (Husky) ja CoolHeadin luulimme puuttuvan kokonaan, kunnes huomasimme että heidän oluitaan sai Bräugierin teltan ja Paloaseman välistä. Alla kuvassa järjestyksessä Bräugier, CoolHead, Paloasema.
En tiedä miksi CoolHeadille matka Viikistä Otaniemeen oli liian pitkä, mutta on jokseenkin käsittämätöntä että maan värikkäimmän pienpanimon tiskillä ei edes kunnolla lue panimon nimeä. Eikä viereinen teltta juuri tehnyt kunniaa festarin ainoalle ulkomaalaispanimolle. Vielä kun tiskeillä päivysti ihmisiä festarin omissa paidoissa ja olutlistat olivat vain printatuilla A4:silla pöydillä, vaikutelma oli selvästi lähempänä infotiskiä kuin panimon myyntipistettä.
Kuitenkin jopa umpisurkeasti järjestetty tapahtuma, jollaiseksi tämä on nyt pakko laskea, voi olla miellyttävä kun seura on oikea ja olut hyvää, joten ilta oli lopulta oikein mukava. Ehkä käyn myös ensi viikonloppuna pyörähtämässä, katsomassa tekeekö järjestäjä edelleen kaikkensa pilatakseen illan. Sää tulee silloin olemaan huomattavasti kylmempi. Mitenhän tyhjää sitten on?
Molemmat tapahtumat jatkuvat tänään. Kokeilkaa omalla vastuulla.
Ota Olut 2022 1/2 Top 5:
2. Etko Boo-Boo 4.3/53. Bräugier God-Damn-Zilla! 3.9/5
4. Salama Coconut Carneval 3.9/5
5. Fat Lizard Fat Lab 49: South African Double NEIPA 3.7/5
No comments:
Post a Comment