Ota Olut 2022 2/2

Tämän vuotinen Ota Olut oli pienissä käynnistymisvaikeuksissa viime viikolla, mutta päätin silti tulla kokeilemaan myös toisen viikon tarjonnan. Sääennuste oli luvannut viikko sitten melko hyytävää olutfestaria, mutta ainakin perjantaina iltapäivästä sää oli ihan kohtalaisen miellyttävä. Paikalle saapuessa noin klo 16:15 tila kumisi tuttuun tapaan tyhjyyttään, mikä on ihan mukava kävijän kannalta, mutta vähemmän mukava järjestäjille.

 

Myös osa toista viikkoa mukana olevista panimoista oli hieman muokannut tarjontaansa. Raumalaisilta löytyi alla olevan kuvan perusteella myös mielenkiintoisempaa tuotosta, tosin hanoista taisi tulla jotain ihan muuta.

Ensimmäisen viikonlopun jälkeen paikalta olivat poistuneet CoolHead (joiden paikallaolo ylipäätään oli hieman kyseenalaista), Fat Lizard, ETKO, Sori, Salama, Espoon Oma Panimo ja Masis, ja tilalle oli saatu Himo, Linden, 8-Bit, Fiskarsin Panimo ja Donut Island. Keskimäärin taso pysyi siis jotakuinkin samana, tosin täytyy sanoa että itse olisin yrittänyt bookata panimot päinvastaisille viikonlopuille. Tällehän ei varmaan järjestäjä mitään mahtanut, mutta ensimmäisen viikon panimoilta löytyy kuitenkin jonkun verran paremmin kykyä tehdä intensiivisiä viileämmänkin sään oluita, kun taas jälkimmäinen porukka loistaa paremmin ns. janoisessa säässä. No, löytyihän sitä kiinnostavia nektareita näiltäkin, ja kävin testaamassa kaikki uudet panimot. Suurin fokus kohdistui Bierkkalan ylpeyteen Himoon, jolta maistelin koko tiskin läpi.

Himon päivän teema vaikutti olevan tilastotiede. Kahden oluen sarjoissa oli keskimäärin hyvän korkuinen vaahto.

Tällä kertaa jätin ruokakojut väliin, vaikka Sanga olikin viimeksi osoittanut tason olevan hyvä, sillä olin menossa illaksi Huvila-teltalle Arppaa katsomaan ja päätin kokeilla onneani alueen ruokatarjonnan kanssa. Hyvä niin, Inarin massaman curry perunoilla oli taivaallinen. Mutta palataan vielä tähän Espoon festariin. Väkeä alkoi olla lähtiessäni (noin klo 18:30) ihan kelvollisesti suhteessa lämpötilaan ja viime viikonloppuun. Hankala kuitenkaan uskoa että tämä kovin kannattavaa on, ellei väkimäärä lisääntynyt illasta merkittävästi. Panimoväki oli kuitenkin tälläkin kertaa tyypillisen mukavaa ja sisäänpääsykin sujui viime viikkoa paremmin, tosin en kokeillut onneani repun kanssa vaan päätin noudattaa järjetöntä linjausta ja toin reppuni sisällä pienemmän laukun jonka sain tuoda sisään. Mielenkiinnolla odotan mitä festarin jatko tuo tullessaan.

OtaOlut 2022 2/2 Top 5:

1: Olarin Panimo Mic Check: West Coast NEDIPA 3.7/5

2: Nordic Donut Imelda 3.7/5

3: Himo Maximus 3.7/5

4: Fiskarsin Lampi 3.5/5

5: Himo Jonotus 3.5/5 (suomalaiseen makuun) 

Makujen Tapiola Gallows Birdillä ja Ota Olut 2022 - käynnistymisvaikeuksia

Espoossa järjestettiin samana päivänä samaan aikaan kaksi jotakuinkin kaupungin ainoaa oluttapahtumaa. Makujen Tapiolan yhteydessä oli Gallows Bird Tapiolan terassilla pienpanimotapahtuma ja samalla Ota Olut teki paluun Tietotien parkkipaikalle. Herää kysymys eikö näitä olisi voinut aikatauluttaa fiksummin, ja Ota Olut herätti monia muitakin kysymyksiä joista lisää hieman tuonnempana. Päätin kuitenkin käydä tutustumassa molempiin tapahtumiin.

Makujen Tapiola Gallows Birdillä

 

Saavuin paikalle noin 14:45, kun tapahtuma oli ilmoitettu aukeavaksi kello 15. Melko keskeneräiseltä näytti, joten sisältä hakemaan odotusjuomaa.

Uutuuslätkä hanassa houkutteli, joten pöytään mukaan pieninä annoksina Gallowsin oman panimon Schäferhund German IPA ja real-hanasta jo pidempään tarjolla ollut mutta minulle uusi Captain Citrus. Vanhan koulukunnan menoa, toimii. Oluita juodessa paikalle ilmestyi pari kaveria, kello kävi, eikä kenelläkään vaikuttanut olevan hanoja kiinni, tai osalla edes kegejä paikalla.

Ihmetellessäni tätä baarin puolella sain vastaukseksi että edellisenä iltana oli tullut ilmi jotain minkä takia aloitusaikaa piti siirtää tunnilla. Tästä oli kuulemma tiedotettu. Näytin puhelimestani Facebook-tapahtumaa joka edelleen ilmoitti alkavansa kello 15, kun kello oli noin 15:40. Sain vastaukseksi pahoittelut. Vielä hetkeä myöhemmin näytti siltä että myös 16 olisi optimistinen arvio, joten lähdimme vaeltamaan kohti Ota Olutta.

Ota Olut 2022 1/2

Ota Olut teki aikanaan vaikutuksen olemalla hyvällä tavalla kotikutoisen oloinen ja opiskelijahenkinen. Nyt kahteen eri viikonloppuun jaetun tapahtuman yllä oli useita kysymysmerkkejä. Lippujen hinnoittelu oli omituinen ja epäselvästi tiedotettu - päivälippuja ei myyty ollenkaan ja 15 € viikonloppulippu oli melko kallis yhdestä sisäänpääsystä ja yhdestä lasista mikä piti säilyttää lauantaihin tai jättää "lasiparkkiin". 18 € kahdesta viikonlopusta on jo ihan ok, mutta suosii vain tosiammattilaisia. Käytännössä hinnoittelulla voitaisiin karkoittaa iso joukko vähemmän ammattimaista kävijäkuntaa joilla ei ole mitään tietoa onko paikalle tarkoitus tulla yli yhtenä iltana. Itselleni sain lopulta ilmaisen sisäänpääsyn kun kävin tästä rakentavaa palautekeskustelua, mutta hinnoittelu ei luonnollisesti lyhyellä varoitusajalla muuttunut. Verkkokauppa todettiin myös melko onnettomaksi, kun maksun jälkeen ostajat olivat saaneet 2000-luvun alkua huokuvan "lippu saapuu samaan sähköpostiin lähipäivinä" viestin. Ei näin.

Kaikesta tästä huolimatta olimme menossa kiinnostuneina paikalle. Tyhjältä pari tuntia aukeamisen jälkeen näyttänyt alue ei valitettavasti yllättänyt. Nimeäni ei luonnollisesti ollut millään listalla, mutta pääsin sisään kun paikalle osui sattumalta henkilö joka sattui tietämään että nimen piti olla listalla. Lasia pitäisi kuitenkin säilyttää myös seuraavaan viikonloppuun (tai jättää lasiparkkiin). Olisikohan lasipantti kuitenkin parempi ratkaisu? Käsittämättömin käänne näkyi tämän jälkeen, kun repun vieminen alueelle sisään osoittautui mahdottomaksi, vaikka se oli lähes tyhjä ja helposti läpi katsottavissa, samalla kun kaksi edellistä sisään menijää olivat vieneet hyvinkin täydet olkalaukut mukanaan. "Johonkin se raja on pakko vetää". Mitähän helvettiä? Kannetaan sitten järjestelmäkameraa kädessä.

Sama kotikutoisuus, tällä kertaa huonolla tavalla, oli myös järjestelyjen kantava teema. Ruokaa täältä sentään sai ja Sangan juustoleipä oli erinomainen. Muutenkaan itse tarjonnassa ei ollut valittamista. Hinnat olivat kalliimmat kuin esim. Cool Headin festareilla, mikä tuntui kalliin sisäänpääsyn päälle vähän törkeältä, mutta pääosin 3,5 € / 1,5 dl hintaan myydyt juomat kyllä tuntuivat hintansa arvoisilta. Olut oli hyvää ja ihmiset tiskien takana mukavia. Panimoja oli paikalla yksi ylimääräinen suhteessa listaan (Husky) ja CoolHeadin luulimme puuttuvan kokonaan, kunnes huomasimme että heidän oluitaan sai Bräugierin teltan ja Paloaseman välistä. Alla kuvassa järjestyksessä Bräugier, CoolHead, Paloasema.

En tiedä miksi CoolHeadille matka Viikistä Otaniemeen oli liian pitkä, mutta on jokseenkin käsittämätöntä että maan värikkäimmän pienpanimon tiskillä ei edes kunnolla lue panimon nimeä. Eikä viereinen teltta juuri tehnyt kunniaa festarin ainoalle ulkomaalaispanimolle. Vielä kun tiskeillä päivysti ihmisiä festarin omissa paidoissa ja olutlistat olivat vain printatuilla A4:silla pöydillä, vaikutelma oli selvästi lähempänä infotiskiä kuin panimon myyntipistettä. 

Kuitenkin jopa umpisurkeasti järjestetty tapahtuma, jollaiseksi tämä on nyt pakko laskea, voi olla miellyttävä kun seura on oikea ja olut hyvää, joten ilta oli lopulta oikein mukava. Ehkä käyn myös ensi viikonloppuna pyörähtämässä, katsomassa tekeekö järjestäjä edelleen kaikkensa pilatakseen illan. Sää tulee silloin olemaan huomattavasti kylmempi. Mitenhän tyhjää sitten on? 

Molemmat tapahtumat jatkuvat tänään. Kokeilkaa omalla vastuulla.

Ota Olut 2022 1/2 Top 5:

1. Etko Peanut Butter Hazelnut Chocolate Caramel Sad Cake 4.4/5

2. Etko Boo-Boo 4.3/5 
3. Bräugier God-Damn-Zilla! 3.9/5
4. Salama Coconut Carneval 3.9/5
5. Fat Lizard Fat Lab 49: South African Double NEIPA 3.7/5

Ota Olut 2019 (ja SOPP Oulu)

Aloitetaan nopeasti Oulusta.

Satuin työmatkalle Ouluun samana viikonloppuna kun SOPP kiertue veteli siellä viimeisiään. Tällainen tilaisuushan on pakko käyttää hyödykseen. Lyhyellä iltavisiitillä aloitin loogisesti stadilaisella oluella, mutta päädyin myös maistelemaan kaikki paikalliset läpi ja illan saldo soolosuorituksena jäi yhdeksään. Erityismaininta uudelle tuttavuudelle Haapalalle, jolta ainoa maistettu olut oli myös aivan mainio.

SOPP Oulu 2019 Top 3

1. Sonnisaari Tippa '19 Keskisarja Edition 4.1/5.0

- Paikalliselle Ratebeer-aktiiville tehty olut oli edelleen hyvässä tikissä.

2. Mallaskellari Iceberg Imperial Gose 4.1/5.0

- Varsin perverssi tuplagose, jossa etenkin tallia runsaasti.

3. Tuju Vermont Ravit 8/19 3.7/5.0

- Tämä on vähän epäreilua kun Tuju viilaa hyvän NEIPAn reseptiä jatkuvasti ja aina uusi olut saa hyvät arviot.

Ota Olut 2019

Sitten asiaan. Otaniemen suurin ja kaunein oli jälleen agendalla, vaikka sen ympärillä olikin kalenterissa ulkomaanmatkoja mm. Puolaan ja Ouluun. Kävimme Eevan langos-himosta johtuen paikalla jo perjantaina, mutta "pääpäivä" osui itselle lauantaille, jolloin paikalle piti perinteisesti tulla jo "kukonlaulun aikaa" alkuiltapäivästä.

 Ja Ota Oluen kakkospäivähän kuuluu aloittaa langosilla. Jotka eivät niin tee, ovat väärässä. Ensimmäisenä päivänä syödyn perinteisen juusto-smetana langosin sijaan otin rohkeasti juusto-pesto langosin.

Paloaseman tiskillä jo tässä vaiheessa ponua kaadettiin mietojen sekaan, mikä lupasi hyvää loppuiltaa varten.

Vatsaan oli hädin tuskin ehtinyt langosin jälkeen tulla tilaa kun Anikó kyseli maistamaan Laurean ruokia. Laurea toimitti jo viime vuonna hyviä vegaaniruokia, joita syödessään ei pääasiassa huomannut syövänsä vegaanista. Sama teema piti tänäkin vuonna ja ruoat olivat hyviä. Kevätrullista ehkä hieman puuttui runkoa, jota maapähkinäkastike ei ihan tarpeeksi tuonut, mutta wokki, kanttarellibruschettat ja empanadat olivat kaikki erinomaisen hinta-laatusuhteen oluteväitä.

Oluita ehdin maistella hyvän määrän. Viimeisenä menin kyselemään tutuilta Paloaseman tiskiltä mitä kortin viimeisellä kahdella eurolla saisi. Lopputulos oli kuvassa näkyvä iso Ratto pontikka-floatilla. Teetti hieman töitä, mutta siitä selvittiin! Kokonaisuutena festari oli edelleen mainio, vaikka lippujonon purku olikin toivottoman hidasta ja valojen vähyys soi vähän loppuillan tunnelmaa. Kyllä tänne silti ensi vuonnakin tulla haluaa.

Ota Olut 2019 Top 5:

1. Paloaseman Pipe NEIPA 3.9/5.0

- Hyvä, tuore NEIPA. Ei paljon muuta vaadita.

2. Ruosniemen Betony Imperial Stout 3.9/5.0

- Kuulin sanottavan että Ruosniemellä olisi sekä tapahtuman paras että huonoin olut. Tämä oli monen mielestä se paras.

3. Etko Indian Summer 3.7/5.0

- Kahdesta hyvästä hapan-IPAsta se parempi.

4. Sori Shakeout A: Vanilla 3./5.0

- Aika perinteistä trendibisseä, mutta hyvältä se maistui.

5. Etko Chai Wallah 3.7/5.0

- Makea jälkkäristout chai-mausteilla. Kyllä kiitos.

Ota Olut 2018

Mainio Ota Olut viettää jo kolmatta vuottaan ja tällä kertaa paikaksi oli vaihtunut aiempaa isompi ja saavutettavampi ravintola Fat Lizardin parkkipaikka aivan metroaseman kupeessa. Kolmatta päivää ei onneksi kuitenkaan vielä lisätty ohjelmaan. Missasin itse avauspäivän akateemisten juhlallisuuksien takia, mutta toisena päivänä oli paikalle tietysti tultava. 

Ota Olut - lauantain kaava alkaa itselläni asettumaan rituaalinomaisiin uomiin. Paikalle heti klo 12 alueen vielä kumistessa tyhjyyttään, lasiin joku kevyt ja helppo (tai "helppo") olut (tällä kertaa tämä) ja lángos viereen. Oli krapulaa tai ei, tästä se päivä käynnistyy.

Alue oli aika pitkään aika hiljainen, vaikka aamulla pelotellut sade kaikkosikin ennen ovien aukeamista eikä tullut koko päivänä takaisin. Cool Headillekin pääsi ilman jonoa. Laurean opiskelijavetoista ruokatiskiä johtanut Anikó tarjosi vegaaniruokaa arvioon ja kyllähän aina sen verran vatsasta tilaa löytyy. Vegewokki oli erinomainen, BBQ-wrap ja "oluen 3 kaveria" - niminen snacksilautanen varsin kehityskelpoisia annoksia. Hinta-kokosuhde oli kaikissa mainio ja runsaista lisämausteista plussaa. Toivottavasti vastaavanlainen tiski nähdään jossain tulevassakin oluttapahtumassa.

Aloitin päivän yksin mutta seurue kasvoi hiljalleen isommaksi ja isommaksi, joten lopulta maisteltujen oluiden määräkin nousi ihan kelvolliseen 27:ään, etenkin kun poistuimme jo vähän ennen kuutta kotona odottanutta koiranpentua hoitamaan. Kattaus oli mielenkiintoinen, hinnat kohtalaiset, meininki parasta. Onneksi iltaa kohden myös yleisömäärä oli jälleen hieman lisääntynyt, sillä Ota Olut kuuluu kiinteästi olutharrastajan syksyyn. Tämä tapahtuma tarvitaan myös ensi vuodelle.

Ota Olut 2018 Top 5:

1. NaparBCN / Laugar / Malte The Doom Series: Funeralopolis 4.1
2. Maistila Mango Tango 4.1
3. Cool Head Brew Deep Double Raspberry 3.9
4. Maistila Tirakisu 3.9
5. Tuju Hapan Kataja 3.9

Ota Olut 2018 kunniamaininnat:

Sakiškių Imperial Kvass 3.7
- Kvassi ilman makeutta ja sopivalla rungolla.

Sakiškių Sour Beetroot Ale 3.1

- Punajuurikeittoa festarin kovimmalla markkinoinnilla.

Hiisi Mitä Humalan Jälkeen? 3.9

- YUP - nimestä. Ja olutkin oli hyvä.

Anderson's Purple Panther 3.7

- Hedelmäpommijugurttia.