Brooklyn Breweryn maahantuojan ominaisuudessa OlutExpoon osallistuva Sinebrychoff lennätti tänä vuonna itsensä Garrett Oliverin Expoon ja järjesti medialle myös "Afternoon with Garrett Oliver" nimellä kulkevan illanvieton, jossa Garrett jutteli mukavia ja tarjolla oli Brooklynin perusvalikoiman lisäksi hieman harvinaisempia isoja pulloja sekä Ravintola Yes Yes Yesin ruokaa.
Kun sain tilaisuuden osallistua tähän tapahtumaan, päätin jättää Expo-vierailuni lauantaille ja sunnuntaille. Halukkailla oli mahdollisuus myös "10 minuutin" (kukaan ei tainnut pysyä ajassa) kahdenkeskeiseen juttutuokioon Garrettin kanssa. Sen verran teki mieli leikkiä oikeaa toimittajaa että ilmoittauduin itsekin tähän joukkoon.
Garrett piti aluksi pitkähkön puheenvuoron. Hänen mielestään Brooklyn on aina ollut "craftimpi" kuin viisi vuotta aiemmin, kun panimon historiaa tarkastelee viiden vuoden sykleissä. Hän toivoo että viiden vuoden päästä panimo tekee oluita joita he eivät nyt osaa vielä edes tehdä. Hapanolut oli puheessa esillä paljon. Garrettin mielestä ainoat ihmiset jotka epäilevät hapanoluen suosiota ovat olutharrastajat. Lapsetkin pitävät happamista mauista. Katkerasta pitäminen on epätavallisempaa. Garrettin aloittaessa Brooklynillä 1994 IPA oli vielä lähinnä vanha brittien oluttyyli. Kun hän toi panimomestareille maistettavaksi railakkaasti humaloitua IPAansa, he totesivat oluen olevan ihan mielenkiintoinen mutta "ei tuollaista tule kukaan koskaan juomaan". Mies myös naureskeli pullokokoelmalle ajatuksena. "I don't have a bottle collection, I drink stuff.". Tosin silti kuulemma joitakin barley winejä 80-luvun puolesta välistä löytyy ja muutama 100-vuotias olut on tullut maistettua... Kaikki on suhteellista.
Tässä vielä hieman lyhenneltynä ja vapaasti käännettynä haastatteluni sisältö.
Minä: [Jäädyn, mietin mistä meinasinkaan aloittaa, Garrett odottaa kärsivällisesti]. Mitä minun piti kysyä? Kävin ensi kertaa New Yorkissa 2010. Olutbuumi ei ollut silloin aivan näin kova, mutta olin kuitenkin hyvin kiinnostunut oluesta. Meillä oli selkeä suunnitelma mennä viimeisenä New Yorkin päivänä Brooklynin panimolle, mutta olimme väsyneitä nähtävyyksillä kävelystä emmekä menneet. Oliko se iso virhe?
Garrett: Mielestäni kyllä, mutta se on onneksi virhe jonka voi vielä korjata. Ensi kerralla kun tulet New Yorkiin, sinun pitää ehdottomasti tulla käymään.
Minä: Sinä olet tehnyt olutta jo kauan. Miten koet kilpailun uusien pienpanimotulokkaiden kanssa? Olin pari vuotta sitten Bostonissa ja siellä ihmiset puhuivat ettei jotain panimoa voi enää juoda kun heidän hetkensä meni jo. Oluen tasolla ei ollut merkitystä.
Garrett: Jos yrität olla koko ajan se uusi nuori juttu, tulet pettymään. Et voi olla uusi nuori juttu ikuisesti. Et tule olemaan 25-vuotias ikuisesti. Jokainen 25-vuotias luulee olevansa 25 ikuisesti mutta arvaa mitä, minulla on huonoja uutisia sinulle. Me emme yritä olla jotain mitä emme ole. Olemme aina olleet innovatiivinen panimo. Olemme tehneet monia asioita ensimmäisenä. Me keksimme kollabo-oluet. Me teimme ensimmäisenä cocktaileihin perustuvia oluita. Me teimme "pastry stoutteja" jo 10 vuotta sitten. 15 vuotta sitten. Pitkän uran kauneus on siinä että olemme nähneet trendien tulevan ja menevän. Uskomme siihen että luovuus ja laatu pysyvät muodissa. Meillä on uusia juttuja kuten Bel Air Sour jotka kiinnostavat ihmisiä, mutta Brooklyn Lageriakin juodaan edelleen päivittäin. Se on hyvänmakuinen olut ja tulee olemaan sitä vielä kauan. Se, että pystyy luomaan klassikon, on vahvuus. Jos yrität tehdä uuden IPAn joka päivä, kyllästyt pian. Ja asiakkaat kyllästyvät. On hienoa pystyä luomaan brändi johon ihmiset luottavat. Voit olla uusi suosikki vain hetken aikaa ja silloin ihmiset ovat kiinnostuneita koska olet uusi, eikä välttämättä siksi että teet hyvää olutta.
Minä: Sam Adamsin Jim Koch vaikuttaa katkeralta kun pienpanimot vievät markkinoita, mutta teiltä en havaitse vastaavaa, vaikka asemanne on melko samanlainen.
Garrett: Mehän olemme tehneet kollabo-oluita useimpien uusien panimoiden kanssa. He ovat kavereitamme. Käyn heidän panimoillaan viikonloppuisin. En sano ettei välillämme olisi kilpailua. Aina on kilpailua. Mutta craft beerin toverillisuus on yksi asia joka tekee siitä erityisen ja tekee siitä hauskan meille ja asiakkaille. En koe oloani uhatuksi vaikka uusia pienpanimoita on paljon. Kilpailun määrä pitää sinut varpaillasi. Jos istut miettimässä kultaista menneisyyttä, se ei ole kovin mielenkiintoista. Jos joku haluaa koko ajan päihittää sinut, se on mielenkiintoista. Tärkeintä on että uusia asioita tapahtuu. Yksi asia mikä minua häiritsee on USAn IPA-kulttuurin tylsistyminen. Kaikki tuntuvat tekevän samanlaista olutta. Sitä ei ole tapahtunut aiemmin. Ihmiset ovat kiinnostuneita vain tietyn tyyppisistä oluista. Mutta he tulevat kasvamaan ulos siitä.
Minä: Tunnistan tuon. Olin hiljattain länsirannikolla ja oluet olivat loistavia, mutta kieltämättä ne muistuttivat todella paljon toisiaan.
Garrett: Jep. Pidän niistä oluista jos ne tehdään hyvin. Pidän sameista oluista jos ne tehdään hyvin. Mutta en halua juoda vain sitä koko päivää. Haluan että craft oluessa on muitakin juttuja, niinkuin aina on ollut.
Minä: Menestyttekö te vielä myös USAssa?
Garrett: Kyllä, emme kasva 20 % vuositahtia, niinkuin ennen, mutta ei käytännössä kukaan muukaan kasva. Se ei ole kestävää. Emme oikeastaan koskaan yrittäneet kasvaa sellaista vauhtia. Se ei ollut koskaan tavoitteemme. Mutta on melkoinen saavutus kasvaa joka vuonna 30 vuoden ajan. Kasvamme tänä vuonna ja tulemme kasvamaan ensi vuonna. Bel Air tuli markkinoille jossa on jo todella paljon hapanoluita ja siitä tuli USAn toiseksi myydyin hapanolut, vaikka sitä ei edes myydä vielä koko maassa. Se oli melkoinen saavutus meille ja olemme tehneet sen eteen paljon töitä.
Minä: Mikä on myydyin?
Garrett: Seaquench Dogfishiltä. Se tuli ulos pari vuotta sitten, joten heillä oli etumatka. Se on hyvä olut, mutta pidän meidän oluestamme enemmän [naurahtaa perään].
Minä: Pidän siitä itsekin. Minulla oli jotain mielessä asiaan liittyen mutta unohdin sen. Foundersin viimeaikaiset kohut saivat minut miettimään, oliko sinulla koskaan hankaluuksia edetä urallasi ihonvärisi vuoksi?
Garrett: Riippuu mitä tarkoitat hankalalla. Sitä tapahtui paljon että ihmiset tulivat käymään panimolla tapaamassa Garrett Oliveria ja he kävelivät suoraan ohitseni assistenttini luo ja sanoivat "Hei Garrett!" ja hän sanoi "Garrett on tuossa." Kun he näkivät minut, heidän suunsa aukesivat. Enää sitä ei tapahdu, koska olutalan ihmiset tietävät miltä näytän. Joten olen tavallaan jo suojassa niiltä vaikutuksilta. Mutta tällä hetkellä naiset, tummahoiset ja eri kulttuuritaustoista tulevat ihmiset kokevat haasteita ja odotuksia siitä että on vain yksi ihmistyyppi joka sopii panimomestariksi. Mutta tulemme näkemään enemmän erilaisia ihmisiä panimomestareina ja se on hyvä asia.
Minä: Rannikoilla on varmaan ollut aina helpompaa kuin sisämaassa. Etenkin 90-luvulla. Eli yhtiön sisällä kaikki on aina sujunut hyvin?
Garrett: Yhtiö on ollut aina erittäin ystävällinen. 1994 nuori tummaihoinen panimomestari oli radikaali juttu. Oli varmasti yhtiöitä jotka eivät olisi lähteneet siihen. Annan paljon tunnustusta Brooklynille siitä. Ei pelkästään että se ei härinnyt, vaan että he näkivät sen voimavarana. Vaikka joillain ihmisillä olisi ollut negatiivisia asenteita tummaihoisia kohtaan, ainakin he muistivat minut. Jos pystyn tekemään hyvän vaikutuksen, se jää ihmisten mieleen. Sitä voi siis käyttää myös edukseen.
Minä: Ymmärrän mitä tarkoitat. Minulla on vielä yksi kysymys. Millaisena näet olutblogien vaikutuksen USAssa tällä hetkellä verrattuna perinteisempiin medioihin. Suomessa tilanne on jonkinlaisessa murroksessa nyt. Osa toimittajista ylenkatsoo bloggareita, osa näkee heidät tasa-arvoisena mutta erillisenä osana mediakenttää.
Garrett: Me emme oikeastaan välitä niin paljon siitä mistä taustoista ihmiset tulevat. Kenelle maksetaan kirjoittamisesta ja kenelle ei. Nykyään on todella vaikea saada rahaa kirjoittamisesta.
Minä: Hyvä bloggarikin voi tienata kirjoittamisella.
Garrett: Aivan. Minulla on paljon interaktiota sosiaalisen median kautta. Jos joku kirjoittaa ja hänellä on yleisö, minusta ei ole väliä onko hän toimittaja vai bloggari. On kuitenkin tärkeää olla avoin siitä miten sinuun vaikutetaan ja mitä sinulle kustannetaan. Jos sinua esim. lennätetään ympäri maailmaa, sinun pitää kertoa kuka sen maksaa. Tämä koskee sekä toimittajia että bloggareita. Bloggarien ongelma on joskus se, ettet tiedä missä heidän lojaaliutensa on. En itse kirjoita koskaan ammattimaisesti mitään ilman editoria.
Minä: Olen nähnyt muutaman bloggarin saavan töitä panimolta viime aikoina. He ovat lopettaneet kirjoittamisen koska tiedostavat että se vaikuttaa heidän neutraaliuteensa.
Garrett: Nimenomaan. On tärkeä olla avoin näissä asioissa. Yhtiöt ovat pyytäneet minua vaikuttajakseen. En aio olla vaikuttajanne. En kerää rahaa siitä että seison tuotteenne edessä. Ei tule tapahtumaan. [nauraa]
Pyydän lopuksi vielä nimikirjoituksen Brewmaster's Table - kirjaan Olutkulttuuriseuralle ja kiitän haastattelusta. Mukava tyyppi jonka toivon tapaavani vielä uudestaankin.
Kuvat: Akifoto / Sinebrychoff
No comments:
Post a Comment