Olutmaistelu USAn tuomisista

Toimittajakaverini (siis oikea toimittaja, ei tällainen diipadaapabloggari) kävi hiljattain New Yorkissa ja mukaan tarttui tietysti useampi olut. Koska yksin maistelu on tylsää, hän tuli puolisonsa kanssa meille jakamaan osan tuliaisista. Minä siis vuorostani jaan maistelun tuloksia tässä teille. Kuvassa näkyvä etiketitön pullo jonka nokkelimmat jo tunnistavatkin oli jokusen vuoden takaa Alkosta.

Maistelu aloitettiin Industrial Artsin Wrenchillä, joka on tölkin mukaan "southeast IPA" mutta sekä raadin että esim. Ratebeerin mukaan ihan rehellinen NEIPA. Olut oli ehtinyt vanhentua tölkissä alle kuukauden ja maku oli sen mukainen. Erinomaisen raikas ja tasapainoinen NEIPA, jossa hedelmämehua on vielä varsin runsaasti, mutta peräkärry kulkee mukana. Raadin NEIPA-vastainen siipi laski hieman pisteitä, mutta heidänkin oli myönnettävä tämä varsin kelvolliseksi tyylinsä edustajaksi.

Raadin arvio: 3½ (3 - 4+)

Toinen samantyylinen olut perään, Omnipollon Sphloing!!. Panimo itse tietysti kuvailee oluttaan sanoin "mango s’mores IPA brewed with mango, vanilla, marshmallow fluff, graham crackers, rock salt, lactose sugar and an abundance of our favorite hops". Jep jep, suolaa ei juuri maistanut, joten milkshake IPAn verran ehkä olen valmis myöntämään. Niin ja Omnipolloa USAsta? Tämä olut on pantu Massachusettsissa ja olikin luultavasti halvempaa kuin mikään saman kokoinen Omnipollo Euroopassa. Hieno tölkki ja maistuva olut kuitenkin, joskaan ei yhtä mainio kuin edellinen, simppelimpi yksilö. Maistui toki sitten NEIPAn vihaajille edellistä paremmin.

Raadin arvio: 3½ (3 - 4-)

Seuraavaksi otettiin maistelun viimeinen vaalea, Bruery Terreuxin Orchard Wit. Atlantin takana ei tunnuta tekevän hapanoluita niin yleisesti kuin vaikka Suomessa, mutta ne panimot jotka niihin keskittyvät, ovat erinomaisia. Cascaden osalta tämä tuli todettua omalla reissulla ja Terreuxin osalta nyt. Ainakin mikäli tämä yksi olut on yhtään suuntaa antava. Erinomaisen kompleksi happamuus ja mainio tasapaino maltaan, happamuuden ja hedelmäisyyden välillä. Yksi parhaista oluista jonka olen maistanut koko vuonna. Tuntui tämä muillekin uppoavan.

Raadin arvio: 4+ (4 - 4½)

Tummaan päähän siirtyessä vastaan tuli Industrial Artsin ja 2SP:n kollabo-stout Nailed It!. Jos vierekkäin on tämä tölkki ja tastingin aloittanut Wrench, veikkaus siitä kumpi on stout ja kumpi NEIPA ei ihan helposti osuisi oikeaan. 2SP:ltä oli ilmeisesti haettu nimenomaan stout-osaamista, lopputuloksessa sitä ainakin jommalta kummalta on löytynyt. Erinomaisen tasapainoinen dry stout suhteellisen maltillisella määrällä alkoholia, mutta toimivalla rungolla.

Raadin arvio: 4- (3+ - 4)

Ennen siirtymistä grande finaleen otettiin omasta kaapistani yksi maistamaton matkatuliainen, tämä tosin vain Kastrupin lentokentältä. Viimeinen maistamatta ollut osa Theodor Schiøtz - panimon Tivoli - sarjaa, Black IPA. Odotukset eivät olleet järin korkealla, mutta aivan kelvolliseksi tämäkin paljastui. Erittäin lakritsinen ja hieman tuhkakuppinen, mutta samalla myös hedelmäinen olut.

Raadin arvio: 3+ (2½ - 3½)

Maistelun päätti ensimmäisen kuvan etiketitön pullo, josta en malttanut ottaa edes kuvaa. Kyseessähän oli tietysti oluiden Shawshank Redemption, eli Westvleteren 12. Piti kuulemma juoda pois vanhenemasta. Tämähän passaa. Pari vuottaa kaapin pohjalla maannut Westy ei joutunut juuri tässä seurassa häpeämään. Kolmella raatilaisella arvosana oli maistelun paras tai jaettu paras, yhdellä alkoholi ja makeus tökki hieman liikaa, mutta hänkin joutui myöntämään ettei lasissa olevaa nestettä kovin paljoa voinut haukkua.

Raadin arvio: 4 (3 - 4½)

Voittajaksi selviytyi niukalla erolla Terreuxin Orchard Wit, maailman (kolmanneksi) parhaan seuratessa kannoilla. Pettymään emme tälläkään kertaa päässeet yhteenkään olueen. Parempaa onnea ensi kerralla.