Showing posts with label sinebrychoff. Show all posts
Showing posts with label sinebrychoff. Show all posts

15.3.24

Maaliskuun vakiovalikoiman uutuuksia ja erikoiserä sokkona

 


Kuten tapoihin kuuluu, ei paikalle tullessa ollut mitään hajua mitä tuleman pitää, paitsi työaamulle melko karmaiseva oluiden määrä, 17. Klo 10 alkaen olisi ollut Alkon laadunhallinnan tyyppejä jututettavana, mutta töitäkin piti tehdä niin karkasin ennen sitä pois. Maistelun jälkeen kävi ilmi että osa oluista oli vakiovalikoimaa ja osa maaliskuun erikoiserää. Merkitsen erikoiserän tässä erikseen siinä kohtaa missä on paljastettu mikä olut oli kyseessä.



Olut 1

Kirkas keltainen melko tavanomaisella vaahdolla. Tuoksu puhdasta viljaista mallasta. Maku samalla linjalla, kohtalaisen katkera tällaiseksi peruslageriksi. Joku pils tästä jopa mieleen tulee, tuskin yli kaupparjaan kuitenkaan.

En ostaisi

Oli: Koff Tölkki 3.0/5 / 4,5 % / 2,35 € / 0,5 l

Ihan näin peruskamaan en sentään odottanut törmääväni. Aivan hyvä ja virheetön, yllättävänkin katkera. Mutta miksi tätä sitten Alkosta hakisi, en tiedä.

Olut 2

Kirkas kultainen, edellistä tummempi. Myös edellistä korkeampi vaahto. Tuoksu makeahko, mutta puhdas. Maltainen. Maku puhdas maltainen, tämäkin melko katkera. Ihan ok. Joku hieman edellistä vahvempi pils tai bock. Tukevampi mallasrunko kuin mitä pilsiltä odottaisin.

En ostaisi

Oli: Novo Packé Kumburák 3.5/5 / 5,3 % / 3,55 € / 0,5 l

Olut 3

Kalpea keltainen perusvaahdolla. Tuoksu hieman hedelmäinen tai esterinen maltaan ohessa. Maku samoilla linjoilla, ja kyllä tässä humalointikin tuntuu. Kovin on kevyt, pliisukin. Joku belgian golden ale tästä hedelmäisyydestä tulee mieleen.

En ostaisi

Oli: Schneider Weisse Tap 2 Kristall Weissbier 3.2/5 / 4,9 % / 3,99 € / 0,5 l

No joo, sekoitin belgiesterit saksalaisiin serkkuihin, mutta kyllähän tässä samoilla kulmilla mennään. Kristallweizenille on paikkansa ja tämähän on tuttu jo yli vuosikymmenen takaa. Ei vain kuulu omiin suosikkeihini.

Olut 4

Kirkas kuparinen, vaahto hieman ruskeaan taittava. Tuoksu makeahko, kevyen paahteinen mallas. Ehkä vähän melassia. Maku samoilla linjoilla humaloinnin kera. Aika tavanomainen tumma lager tämä on. Ihan hyvä sellainen, mutta tämäkään ei omiin vakiotyyleihin kuulu.

En ostaisi

Oli: Karmeliten Kloster Dunkel 3.1/5 / 5,1 % / 3,65 € / 0,5 l

Jep, eikä Karmeliten kuulu suosikkipanimoihini. Mitään vikaa tässä ei silti ole, eikä edes ole hinnalla pilattu.



Olut 5

Samea keltainen perusvaahdolla. Nyt puhutaan tuoksun kohdalla vihdoin asiaa. Tuore, raikas, mehuisan hedelmäinen. Herkullista sumukaljaa. Maku ei ole aivan yhtä raikas, mutta erittäin hyvä siitä huolimatta. Tämä on paitsi laadukas, myös tuore. Veikkaan kotimaiseksi, tai vähintään eurooppalaiseksi.

Ostaisin

Oli: Salama Firestarter NEIPA 4.3/5 / 7,0 % / 5,40 € / 0,44 l

Kotimaista laatutyötä tosiaan yhdeltä maan parhaista NEIPA-pajoista. Eikä ole pahan hintainenkaan.

Olut 6

Kirkas, vaalea, kultainen. Palataan perusasioiden äärelle. Tuoksu katkerahko mutta puhdas mallas. Maku jatkaa tässäkin samaa linjaa, katkeroa piisaa myös lopussa. Olisiko joku bock, kun luonnetta ei kauheasti maltaan lisäksi ole? Ihan ok, mutta

En ostaisi

Oli: Hobgoblin Gold 3.1/5 / 4,2 % / 4,49 € / 0,5 l

Varmaa perustekemistä Wychwoodilta.

Olut 7

Kirkas, vaalea meripihka. Tuoksu makea, mausteinen, maltainen. Vähän tummaa hedelmääkin. Maku makeahko, mausteinen, hitunen tummaa hedelmää, mallasta, humalaa. Vähän kuin kevyehkö dubbel, jossa on enemmän katkeroa mukana. Aivan mukava tapaus.

Ostaisin

Oli: Greene King Abbot Ale 3.7/5 / 5,0 % / 4,69 € / 0,5 l

Ja olen ostanutkin, viimeksi viime syksynä ihan ruokakaupasta. Oli hyvä silloin, on hyvä edelleen.

Olut 8

Samea keltainen. Tuoksussa sitrusta, ehkä korianteria, vehnääkin. Onko tämä joku keskinkertainen witbier? Maussa samat elementit, hieman esteristä menoa, vahvahko humalointi. Tuo mieleen edelleen keskinkertaisen witbierin tai tosi kevyen tripelin. En oikein saa tästä nyt kiinni.

En ostaisi

Oli: Saison Dupont 3.1/5 / 6,5 % / 4,48 € / 0,33 l

Päivän "Jukka ei tiedä mitään oluesta" hetki. Tämä oli pakko uusintamaistaa vielä lopuksi. Oli se edelleen jotenkin outo, mutta nyt alkoi taas saada kiinni siitä miksi tämä kuitenkin on edelleen ansaitusti klassikko. Ja ihan rehellisesti ostaisin. Jätetään nyt kuitenkin tuo sokkona annettu arvosana toistaiseksi voimaan.



Olut 9

Sameahko meripihka. Tuoksussa heti erittäin hyökkäävä savu...viski. Ei ole kinkkua tämä, eli ei olla Bambergissa. Jotain olutmaisempaa maltaisuuttakin sieltä islayn viskin alta paljastuu. Tämä voisi olla se hiljattain maistamani Teerenpelin viskitynnyröity. Mielikuva vahvistuu maistaessa. Makeahkoa mallasta, savuista viskiä, tammea, tummaa hedelmää, humalaa. Todella hyvä olut tämä on, kun sen tuoksun ohi pääsee.

Ostaisin

Oli: Teerenpeli Whisky Barrel Aged Scottish Ale 3.3/5 / 10,0 % / 6,46 € / 0,33 l

Tämä ei sikäli ollut kovin vaikea, kun edellisestä maistosta oli alle kuukausi aikaa. En tiedä miksi tuoksu iski nyt niin kovaa, kun viimeksi sekin oli hyvä.

Olut 10

Sameahko keltainen. Tuoksu joulumausteinen, mutta kevyen maltainen. Outoa kamaa. Maku hieman yllättäen hapan, mutta edelleen jotenkin joulumausteinen. Nyt en kyllä tajua mitä tässä on haettu, mutta ei ainakaan ensivaikutelmalla vakuuta.

En ostaisi

Oli: Anderson's Lemon Musk 3.1/5 / 3,5 % / 4,24 € / 0,33 l

Kai tämä on ihan sopiva olut Muskille.

Olut 11

Kirkas kuparinen hieman ruskeaan taittavalla vaahdolla. Tuoksu hapan, tumman kirsikkainen. Maku makea, hapan, kirsikkainen, mausteinen. Aika mukava oikeastaan, joskin enemmän talveen kuin kevääseen sopiva. Silti tällaisten eurooppalaisten kirsikkaoluiden paremmasta päästä ehdottomasti.

Ostaisin

Oli: Kasteel Rubus Framboise 3.7/5 / 7,0 % / 4,62 € / 0,33 l

Kirsikka, vadelma, mitä näitä marjoja nyt on. Hyvä olut kuitenkin jos tällaisista pitää.

Olut 12

Todella tumma, hieman punaiseen taittava ruskea. Korkea ruskeahko vaahto. Tuoksu makeaa paahteista mallasta ja suklaata. Maku yllättävän kevyt, makeaa paahteista mallasta, suklaata, hitusen kahvia, humalaa. Hyvä, vaikka onkin tosi kevyt. Olisiko kuutisen prosenttia alkoholia?

Ostaisin

Oli: Vocation Sweet Temptation Chocolate Caramel Stout 3.7/5 / 6,6 % / 5,43 € / 0,44 l (Erikoiserä)

Yorkshireläisen Brew Yorkin kanssa yhteistyössä tehty varsin pätevä "kevyemmän pään" jälkkäristout. Tämä oli ensimmäinen olut erikoiserästä, jonka teema oli Oluita herkutteluhetkiin. Ihan pätevästi menee siihen sapluunaan kyllä.



Olut 13

Paksu, tumma ruskea. Melko ruskea vaahtokin. Tuoksu intensiivistä paahdettua mallsta, sherryä, viskiä, tummaa hedelmää. Maussa samojen elementtien lisäksi kahvia, humalaa. Erinomainen tasapaino, intensiteetti. Tässä on kyllä lähes kaikki kohdallaan. Aivan loistava imperial stout.

Ostaisin

Oli: Moersleutel Fryed Brain 4.5/5 / 11,0 % / 7,99 € / 0,44l (Erikoiserä)

Joo, se olikin sitten vuoden paras olut tähän mennessä. Aivan huikeaa kamaa, eikä tuo hinta nyt tästä vahvuudesta, pakkauskoosta ja etenkin laadusta ole juuri mitään. Herkutteluhetkiin indeed.

Olut 14

Sameahko meripihkan värinen, ruskeahko vaahto. Tuoksu makeaa viljaista mallasta ja alkoholia. Nyt ollaankin barley wine osastolla, ja laadukkaassa päässä. Maku vahvaa katkeraa mallasta, alkoholia, tammea, reippaasti humalaa. American Barley Wine, ja loistava sellainen. 

Ostaisin

Oli: Frontaal Rhodesian Barley Wine 4.3/5 / 11,3 % / 7,42 € / 0,33 l (Erikoiserä)

Pitkästä aikaa loistavaa barley wineä Alkonkin hyllyssä. Täytyy varmaan käydä joku päivä tosissaan ostamassa.

Olut 15

Kirkas meripihka, ruskeaan taittava vaahto. Tuoksu makeaa mallasta ja liuotinmaista alkoholia. Tämäkin lienee barley wine, mutta edellistä huonompi. Maku tosi makea, liuotinta, hedelmäistä mallasta, humalaa. Liian makea tämä on jopa tällaiselle paatuneelle barley wine - fanille.

En ostaisi

Oli: Põhjala Weihenstephaner Zeit BA Wheatwine 3.3/5 / 12,0 % / 7,98 € / 0,33 l (Erikoiserä)

Viime vuonna Tallinnassa tämä oli oikein hyvää, ehkä silloin pitkähkö maistelupäivä ja suurehko barley winen määrä teki tehtävänsä ja pehmensi tätä. Tällä kertaa ei toiminut.

Olut 16

Sameahko meripihka, ruskeaan taittava vaahto. Tuoksu hyvin tasapainossa, makeaa ja hedelmäistä mallasta, alkoholia. Maku makeaa hedelmäistä mallasta, alkoholia, reilusti humalaa. Barleywine joka tasoltaan kahden edellisen välimaastossa. Olen jo kirjoittanut lappuun "ostaisin", mutta jälkimaussa alkaa liuotin potkia vähän liikaa.

En ostaisi

Oli: Lehe Anchors Aweigh 3.5/5 / 12,5 % / 6,93 € / 0,33 l (Erikoiserä)

Lehellä on tapana noudattaa "parempi överit kuin vajarit" suunnittelumetodia, ja sillä on menty tässäkin. Ei tämä huono ole, ei vain nyt uponnut. Kulttuurikatelissa olisi mennyt kuin väärä raha.



Olut 17

Pikimusta, matala ruskea vaahto Tuoksu todella makeaa paahteista mallasta, vaniljaa, suklaata, alkoholia. Pastry stout osastolle mennään lopuksi. Maku todella makeaa paahteista mallasta, vaniljaa, suklaata, alkoholia, humalaa. Mainio jälkiruoka, joskin koko pullon juomiseen on parempi varata aikaa.

Ostaisin

Oli: Põhjala Cocobänger 3.9/5 / 12,5 % / 6,99 € / 0,33 l (Erikoiserä)

Aivan, kookos, ei vanilja. Mutta tuttu tuotehan tämä oli, ja edelleen erinomainen, vaikka ei aivan yhtä hyvä kuin 2017, kyllä vaan, Tallinnassa

Tämähän oli varsin pätevä erikoiserä lopulta. Vakiovalikoiman tuotteista ainakin 9 ja 11 olisivat menneet aivan heittämällä mukaan tähänkin sarjaan. Ainoa valituksen aihe minulla on, miksi tähän ei pystytty kolmen edellisen kuukauden aikana kun näitä vahvoja herkkuja eniten kaipasi?

Maaliskuun erikoiserän kouluarvosana:

Aihe: 9-
Sisältö: 10-
Mielikuvitus: 9
Kokonaisarvosana: 9+

10.4.19

Koffin ei-ainakaan-RPS oluet


Koffilla laitettiin visuaalista ilmettä uusiksi ja samalla lanseerattiin varsin vetävän näköinen tölkkikolmikko: Escape Route Pale Ale, Fist Pump IPA ja Launch Pad Hoppy Lager. Eikä tölkkien design ollut ollenkaan ainakaan saanut vaikutteita eräältä kuopiolaispanimolta jonka nimikin on lyhenne Kivi - Sakset - Paperi, pelistä ja ensimmäiset kolme tuotetta olivat kolmella eri värillä koodatut Rock, Paper ja Scissors ja joiden etiketissä oli tyylitellen piirretty käsi. 

No, ilmeisesti RPS:llä ei ole otettu asiaa turhan vakavasti. Ainakaan itse oluiden suhteen samankaltaisuutta ei löydy. Siinä missä mm. Olvi on todella onnistuneesti yhdistänyt rohkeat maut ja ison panimon tasaisen laadun, Sinebrychoff jatkaa totutun tylsällä linjallaan ja tuottaa "ihan OK, 3/5" tason "craft-olutta" kansalle. Mitään sen suurempaa luonnetta näistä ei löydy, joten en taida arvioitakaan tähän linkata. Kaikki olivat kelvollisia, yksikään ei säväyttänyt. Kesäjuomaksi päteviä, mutta minkään muun kuin hinnan takia tuskin näitä valitsen Olvin tuotteiden yli. Hartwallinkin tuotteet ovat parempia mutta, no, ne ovat Hartwallin.

28.10.18

Iltapäivä Garrett Oliverin kanssa



Brooklyn Breweryn maahantuojan ominaisuudessa OlutExpoon osallistuva Sinebrychoff lennätti tänä vuonna itsensä Garrett Oliverin Expoon ja järjesti medialle myös "Afternoon with Garrett Oliver" nimellä kulkevan illanvieton, jossa Garrett jutteli mukavia ja tarjolla oli Brooklynin perusvalikoiman lisäksi hieman harvinaisempia isoja pulloja sekä Ravintola Yes Yes Yesin ruokaa. 



Kun sain tilaisuuden osallistua tähän tapahtumaan, päätin jättää Expo-vierailuni lauantaille ja sunnuntaille. Halukkailla oli mahdollisuus myös "10 minuutin" (kukaan ei tainnut pysyä ajassa) kahdenkeskeiseen juttutuokioon Garrettin kanssa. Sen verran teki mieli leikkiä oikeaa toimittajaa että ilmoittauduin itsekin tähän joukkoon.
Garrett piti aluksi pitkähkön puheenvuoron. Hänen mielestään Brooklyn on aina ollut "craftimpi" kuin viisi vuotta aiemmin, kun panimon historiaa tarkastelee viiden vuoden sykleissä. Hän toivoo että viiden vuoden päästä panimo tekee oluita joita he eivät nyt osaa vielä edes tehdä. Hapanolut oli puheessa esillä paljon. Garrettin mielestä ainoat ihmiset jotka epäilevät hapanoluen suosiota ovat olutharrastajat. Lapsetkin pitävät happamista mauista. Katkerasta pitäminen on epätavallisempaa. Garrettin aloittaessa Brooklynillä 1994 IPA oli vielä lähinnä vanha brittien oluttyyli. Kun hän toi panimomestareille maistettavaksi railakkaasti humaloitua IPAansa, he totesivat oluen olevan ihan mielenkiintoinen mutta "ei tuollaista tule kukaan koskaan juomaan". Mies myös naureskeli pullokokoelmalle ajatuksena. "I don't have a bottle collection, I drink stuff.". Tosin silti kuulemma joitakin barley winejä 80-luvun puolesta välistä löytyy ja muutama 100-vuotias olut on tullut maistettua... Kaikki on suhteellista.

Tässä vielä hieman lyhenneltynä ja vapaasti käännettynä haastatteluni sisältö.
Minä: [Jäädyn, mietin mistä meinasinkaan aloittaa, Garrett odottaa kärsivällisesti]. Mitä minun piti kysyä? Kävin ensi kertaa New Yorkissa 2010. Olutbuumi ei ollut silloin aivan näin kova, mutta olin kuitenkin hyvin kiinnostunut oluesta. Meillä oli selkeä suunnitelma mennä viimeisenä New Yorkin päivänä Brooklynin panimolle, mutta olimme väsyneitä nähtävyyksillä kävelystä emmekä menneet. Oliko se iso virhe?
Garrett: Mielestäni kyllä, mutta se on onneksi virhe jonka voi vielä korjata. Ensi kerralla kun tulet New Yorkiin, sinun pitää ehdottomasti tulla käymään.
Minä: Sinä olet tehnyt olutta jo kauan. Miten koet kilpailun uusien pienpanimotulokkaiden kanssa? Olin pari vuotta sitten Bostonissa ja siellä ihmiset puhuivat ettei jotain panimoa voi enää juoda kun heidän hetkensä meni jo. Oluen tasolla ei ollut merkitystä.
Garrett: Jos yrität olla koko ajan se uusi nuori juttu, tulet pettymään. Et voi olla uusi nuori juttu ikuisesti. Et tule olemaan 25-vuotias ikuisesti. Jokainen 25-vuotias luulee olevansa 25 ikuisesti mutta arvaa mitä, minulla on huonoja uutisia sinulle. Me emme yritä olla jotain mitä emme ole. Olemme aina olleet innovatiivinen panimo. Olemme tehneet monia asioita ensimmäisenä. Me keksimme kollabo-oluet. Me teimme ensimmäisenä cocktaileihin perustuvia oluita. Me teimme "pastry stoutteja" jo 10 vuotta sitten. 15 vuotta sitten. Pitkän uran kauneus on siinä että olemme nähneet trendien tulevan ja menevän. Uskomme siihen että luovuus ja laatu pysyvät muodissa. Meillä on uusia juttuja kuten Bel Air Sour jotka kiinnostavat ihmisiä, mutta Brooklyn Lageriakin juodaan edelleen päivittäin. Se on hyvänmakuinen olut ja tulee olemaan sitä vielä kauan. Se, että pystyy luomaan klassikon, on vahvuus. Jos yrität tehdä uuden IPAn joka päivä, kyllästyt pian. Ja asiakkaat kyllästyvät. On hienoa pystyä luomaan brändi johon ihmiset luottavat. Voit olla uusi suosikki vain hetken aikaa ja silloin ihmiset ovat kiinnostuneita koska olet uusi, eikä välttämättä siksi että teet hyvää olutta.
Minä: Sam Adamsin Jim Koch vaikuttaa katkeralta kun pienpanimot vievät markkinoita, mutta teiltä en havaitse vastaavaa, vaikka asemanne on melko samanlainen.
Garrett: Mehän olemme tehneet kollabo-oluita useimpien uusien panimoiden kanssa. He ovat kavereitamme. Käyn heidän panimoillaan viikonloppuisin. En sano ettei välillämme olisi kilpailua. Aina on kilpailua. Mutta craft beerin toverillisuus on yksi asia joka tekee siitä erityisen ja tekee siitä hauskan meille ja asiakkaille. En koe oloani uhatuksi vaikka uusia pienpanimoita on paljon. Kilpailun määrä pitää sinut varpaillasi. Jos istut miettimässä kultaista menneisyyttä, se ei ole kovin mielenkiintoista. Jos joku haluaa koko ajan päihittää sinut, se on mielenkiintoista. Tärkeintä on että uusia asioita tapahtuu. Yksi asia mikä minua häiritsee on USAn IPA-kulttuurin tylsistyminen. Kaikki tuntuvat tekevän samanlaista olutta. Sitä ei ole tapahtunut aiemmin. Ihmiset ovat kiinnostuneita vain tietyn tyyppisistä oluista. Mutta he tulevat kasvamaan ulos siitä.
Minä: Tunnistan tuon. Olin hiljattain länsirannikolla ja oluet olivat loistavia, mutta kieltämättä ne muistuttivat todella paljon toisiaan.
Garrett: Jep. Pidän niistä oluista jos ne tehdään hyvin. Pidän sameista oluista jos ne tehdään hyvin. Mutta en halua juoda vain sitä koko päivää. Haluan että craft oluessa on muitakin juttuja, niinkuin aina on ollut.
Minä: Menestyttekö te vielä myös USAssa?
Garrett: Kyllä, emme kasva 20 % vuositahtia, niinkuin ennen, mutta ei käytännössä kukaan muukaan kasva. Se ei ole kestävää. Emme oikeastaan koskaan yrittäneet kasvaa sellaista vauhtia. Se ei ollut koskaan tavoitteemme. Mutta on melkoinen saavutus kasvaa joka vuonna 30 vuoden ajan. Kasvamme tänä vuonna ja tulemme kasvamaan ensi vuonna. Bel Air tuli markkinoille jossa on jo todella paljon hapanoluita ja siitä tuli USAn toiseksi myydyin hapanolut, vaikka sitä ei edes myydä vielä koko maassa. Se oli melkoinen saavutus meille ja olemme tehneet sen eteen paljon töitä.
Minä: Mikä on myydyin?
Garrett: Seaquench Dogfishiltä. Se tuli ulos pari vuotta sitten, joten heillä oli etumatka. Se on hyvä olut, mutta pidän meidän oluestamme enemmän [naurahtaa perään].
Minä: Pidän siitä itsekin. Minulla oli jotain mielessä asiaan liittyen mutta unohdin sen. Foundersin viimeaikaiset kohut saivat minut miettimään, oliko sinulla koskaan hankaluuksia edetä urallasi ihonvärisi vuoksi?
Garrett: Riippuu mitä tarkoitat hankalalla. Sitä tapahtui paljon että ihmiset tulivat käymään panimolla tapaamassa Garrett Oliveria ja he kävelivät suoraan ohitseni assistenttini luo ja sanoivat "Hei Garrett!" ja hän sanoi "Garrett on tuossa." Kun he näkivät minut, heidän suunsa aukesivat. Enää sitä ei tapahdu, koska olutalan ihmiset tietävät miltä näytän. Joten olen tavallaan jo suojassa niiltä vaikutuksilta. Mutta tällä hetkellä naiset, tummahoiset ja eri kulttuuritaustoista tulevat ihmiset kokevat haasteita ja odotuksia siitä että on vain yksi ihmistyyppi joka sopii panimomestariksi. Mutta tulemme näkemään enemmän erilaisia ihmisiä panimomestareina ja se on hyvä asia.
Minä: Rannikoilla on varmaan ollut aina helpompaa kuin sisämaassa. Etenkin 90-luvulla. Eli yhtiön sisällä kaikki on aina sujunut hyvin?
Garrett: Yhtiö on ollut aina erittäin ystävällinen. 1994 nuori tummaihoinen panimomestari oli radikaali juttu. Oli varmasti yhtiöitä jotka eivät olisi lähteneet siihen. Annan paljon tunnustusta Brooklynille siitä. Ei pelkästään että se ei härinnyt, vaan että he näkivät sen voimavarana. Vaikka joillain ihmisillä olisi ollut negatiivisia asenteita tummaihoisia kohtaan, ainakin he muistivat minut. Jos pystyn tekemään hyvän vaikutuksen, se jää ihmisten mieleen. Sitä voi siis käyttää myös edukseen.
Minä: Ymmärrän mitä tarkoitat. Minulla on vielä yksi kysymys. Millaisena näet olutblogien vaikutuksen USAssa tällä hetkellä verrattuna perinteisempiin medioihin. Suomessa tilanne on jonkinlaisessa murroksessa nyt. Osa toimittajista ylenkatsoo bloggareita, osa näkee heidät tasa-arvoisena mutta erillisenä osana mediakenttää.
Garrett: Me emme oikeastaan välitä niin paljon siitä mistä taustoista ihmiset tulevat. Kenelle maksetaan kirjoittamisesta ja kenelle ei. Nykyään on todella vaikea saada rahaa kirjoittamisesta.
Minä: Hyvä bloggarikin voi tienata kirjoittamisella.
Garrett: Aivan. Minulla on paljon interaktiota sosiaalisen median kautta. Jos joku kirjoittaa ja hänellä on yleisö, minusta ei ole väliä onko hän toimittaja vai bloggari. On kuitenkin tärkeää olla avoin siitä miten sinuun vaikutetaan ja mitä sinulle kustannetaan. Jos sinua esim. lennätetään ympäri maailmaa, sinun pitää kertoa kuka sen maksaa. Tämä koskee sekä toimittajia että bloggareita. Bloggarien ongelma on joskus se, ettet tiedä missä heidän lojaaliutensa on. En itse kirjoita koskaan ammattimaisesti mitään ilman editoria.
Minä: Olen nähnyt muutaman bloggarin saavan töitä panimolta viime aikoina. He ovat lopettaneet kirjoittamisen koska tiedostavat että se vaikuttaa heidän neutraaliuteensa.
Garrett: Nimenomaan. On tärkeä olla avoin näissä asioissa. Yhtiöt ovat pyytäneet minua vaikuttajakseen. En aio olla vaikuttajanne. En kerää rahaa siitä että seison tuotteenne edessä. Ei tule tapahtumaan. [nauraa]

Pyydän lopuksi vielä nimikirjoituksen Brewmaster's Table - kirjaan Olutkulttuuriseuralle ja kiitän haastattelusta. Mukava tyyppi jonka toivon tapaavani vielä uudestaankin.

Kuvat: Akifoto / Sinebrychoff