Olutkulttuuriseuran 10-vuotisjuhla

Olutkulttuuriseura juhli tänä vuonna kymmenvuotista taivaltaan. Juhlavuodesta oli tarkoitus tehdä juhlava muutenkin kuin vuosijuhlan osalta, mutta lopulta päädyttiin pitämään oikeastaan vain se vuosijuhla ja samana päivänä pidetyssä syyskokouksessa virtaviivaistamaan toimintaa, koska kenelläkään ei ole aikaa järjestää aiempien tavoitteiden mukaista määrää toimintaa.

Vuosijuhlaan paikalle saapui kuitenkin varsin hyvä määrä väkeä, sillä ilmoittautuneita oli 24 ja vain yksi joutui jättämään juhlan väliin. Useita aiempiakin vuosijuhlia isännöineseen Cafe Alvariin saatiin heti alkuun hyvä tungos kun kehotin juhlaväkeä hakemaan kurkunkostuketta.

Ohjelmaa oli tällä kertaa hieman aiempia vuosia vähemmän. Presidentti Välimaa piti juhlapuheen ja jäsen Tyni lyhyen esityksen. Tämän jälkeen keskityttiin ruokaan ja juomaan. Alvarin normaalisti loistava ruokapuoli ei ollut ehkä aivan edellisvuosien tasolla, mutta nälkä ei ainakaan kenellekään jäänyt.

Viime vuoden juhlassa tarjolla olleita kotioluita oli jäljellä muutama pullo, mutta näistä ehkä vain Stadin Stydein Stout oli parantunut vuoden aikana. Muiden kohdalla oli hyvä että juomat tuli juotua kun ne olivat parhaimmillaan.

Tulorekisterisähläyksen välttämiseksi viime vuosien palkinnon sisältänyt kotiolutkilpailu oli muutettu vain "kotiolutfestivaaliksi", johon seuran jäsenten kotipanimot toivat tuotteitaan muiden nautittavaksi. Perinteisen laadukas Panimo Duuni onnistui jälleen, XOKS German Lager oli mainio. Pääkaupunkiseudulta kannettiin Sonicus - kotipanimon ESB, joka oli myös varsin juomakelpoinen. Lisäksi perinneolutammattilainen Mika Laitinen toi erästä Norjassa pidettyä tapahtumaa varten kehitettyä sahtia, joka taisikin olla illan ainoa loppuun asti juotu juoma. 

Ilta jatkoi perinteiden velvoittamana paikallisissa olutravintoloissa. Ensi vuonna vuosijuhla järjestetään ensimmäistä kertaa pääkaupunkiseudulla. Jäämme odottamaan osallistujamäärää pelonsekaisin tuntein.

Olutmaistelu: Kellarien aarteita vol. 3

Elokuinen kellarien aarteita - tasting on hiljalleen muodostunut perinteeksi Olutkulttuuriseuran Helsingin jaostolle. Ensimmäisestä kerrasta ei blogipostausta tullut, mutta viimevuotinen löytyy täältä. Tällä kertaa maisteluun osallistui 8 maistelijaa, joilta mukaan tuli yhteensä 11 olutta. Oluet maisteltiin vahvuusjärjestyksessä, paitsi "virallisen" osion jälkeen maistettu yksilö. Raadin arviot on kasattu vaihtelevalta määrältä Untappd-käyttäjiä.

  

Tastingin aloitti Kaliforniasta tuotu tynnyröity mansikka-berliner. Phantom Carriage Broadacres - Strawberry keräsi ylistystä lähes kaikilta - syystäkin. Erittäin maukas olut jossa happamuudessakin oli vähän enemmän ulottuvuuksia kuin keskiverto kattilasoureissa.

Raadin arvio: 4+ (4- - 4½)

Paria pykälää tavallisempi olut jatkoksi. Oakhamin Bishops Farewell on kuitenkin erittäin laadukas tyylisuuntansa edustaja. Sopivan hedelmäinen ja raikas. Jatkoon.

Raadin arvio: 3+ (2+ - 4-)

Tastingin ainoa kotiolut oli Sonicus - nimeä Untappdissa (ja muuallakin) kantavan nyrkkipajan "Joku Bavaria Wheat", jonka tyylin arvaamisen jätän harjoitustehtäväksi. Ei parasta mitä tältä panimolta on tullut, mutta aivan juotava kuitenkin.

Raadin arvio: 3 (3 - 3)

Sitten taas kertaheitolla syvempään päähän, sarjaan "oluita joiden maisteluannos oli aivan liian pieni". 0.375 l pullo 3 Fonteinen Oude Geuzea olisi mennyt helposti yksinkin. Kyseessä oli 16|17 blend #13 ja hyvää oli. Happamuuden monitahoisuus painii aivan eri sarjassa jopa alun Broadacresin kanssa.

Raadin arvio: 4 (3+ - 4½)

"Väliolut" ennen viimeistä vaaleaa, ruotsalaisen Coppersmithsin Intermezzo vuodelta 2016. Useimmat tuntuivat tätä kehuvan, mutta itselleni jäi vähän yksitoikkoiseksi. Vihannestakin oli vähän liikaa mukana.

Raadin arvio: 3½ (3- - 4+)

Käbliku Raspisen sympaattinen etiketti oli tuttu näky One Pintin kaapista pitkältä aikaa, mutta jotenkin olut oli silti jäänyt ennen tätä maistamatta. Itselleni tästä tuli mieleen Bryggeri Helsinki Rose, jossa oli vähän samanlainen ote. Vadelmaa, tallisuutta, hento happamuus. Hyvää, joskin vähän makean puoleista.

Raadin arvio: 4+ (3½ - 5-)

Sitten tummaan sarjaan, jonka avasi erinomaisen Stone Xocovezan tynnyröity Extra Añejo - versio. Harmillisesti tasan sama 2015 batch 06 versio jonka olin maistanut aiemminkin. Johtuneeko tästä sattumasta, mutta unohdin ottaa tästä pullosta ja oluesta kuvan. Hyvää se kuitenkin oli, joskaan ei aivan yhtä hyvää kuin perusversio.

Raadin arvio: 4+ (4+ - 5-)

Kanadalaista olutta pääsee harvoin juomaan, mutta nyt yksi jäsenistämme oli tuonut tuliaisia road tripiltään. Maistoon siis Les Trois Mousquetaires - panimon Porter Baltique. Erittäin hyvä balttiporter. Makeahko, intensiivinen, paahteinen.

Raadin arvio: 4+ (4 - 4½)

Väliin vielä pieni pullo italialaista barley wineä. Piccolo Birrificio Clandestino - panimon Fortezza Nuova. Melko tyylipuhdas ohraviinihän tämä oli. Makean puoleinen, mutta hyvässä tasapainossa.

Raadin arvio: 4- (3+ - 4)

Utah on osavaltio josta ei odottaisi saavansa vahvaa hyvää olutta, paitsi jos muistaa Epicin olevan siellä. Omalta matkaltamme toimme Big Bad Baptist Reserven maistoon. Odotin tältä ehkä jopa liikaakin, sillä kaksi kolmesta pulloon sekoitetusta oluesta oli maistettu ja loistaviksi todettu. Tämä ei kuitenkaan ollut aivan osiensa summa. Hyvä, mutta ei niin hyvä kuin sekoittamattomana. Osa raadista moitti läpi puskevaa viinaisuutta, mutta minua moinen ei tässä haitannut.

Raadin arvio: 4 (4 - 4+)

Tastingin päätti varsinainen klassikko, AleSmith Speedway Stout. Tämä olut oli iso ja kaunis imperial stout rapakon takaa jo kauan ennen nykyistä Suomen pienpanimobuumia ja voisi luulla että olut olisi jotenkin jäänyt ajastaan jälkeen, mutta silloin olisi väärässä. Ei esitä kovin kummoisia kikkoja, koska tarvetta ei ole. Äärimmäisen tasapainoinen, intensiivinen ja maukas olut, jonka toivoisi pääsevän Valviran piinasta joskus. Tosin AleSmithien hinnat ovat Alkossa niin poskettomia, että näinköhän sitä siltikään tulisi ostettua.

Raadin arvio: 4½ (4+ - 5-)

Itse maistelun tauottua avattiin vielä yhden osallistujan mukanaan "välipalaksi" tuoma Lehe / Cool Head Three Pleasures: Whiskey. Ei noussut suurten oluiden joukkoon, mutta ihan ok loppulämmittely. Tämän jälkeen jatkettiin saunaan eikä saunaoluita arvioitu. Eikä saunan jälkeen avattua Brooklynin Local 2:sta...

Raadin arvio: 4- (3½ - 4)

Tämänvuotisen kellarimaistelun voittoon nousi siis nousukkaiden uhittelusta piittaamatta Speedway Stout. Onneksi kukaan osallistujista ei omista autoa, muutenhan illan päätteeksi olisi päädytty ajamaan päättömästi rallia Jätkäsaaren kaduilla.

Oma top 5:

1. AleSmith Speedway Stout 4.5
2. Phantom Carriage Broadacres - Strawberry 4.3
3. Chris Banker / Insurgentes / Stone Xocoveza Mocha Stout - Extra Añejo 2015 Batch 06 4.3
4. Epic Big Bad Baptist Reserve 4.1
5. 3 Fonteinen Oude Geuze 16|17 Blend no. 13 4.0

Kotioluttasting / bottleshare

Kotiolutharrastus on levinnyt jo siinä määrin myös Olutkulttuuriseuran Helsingin jaoston jäsenistöön että päätimme pitää maistelutilaisuuden jotta panomiehet pääsevät eroon tuotteistaan. Panotaidottomat toivat muuta maisteltavaa. Maistelun odotetuin panomies sekä varasi maistelun päälle itselleen työvuoron että unohti kertoa paikalle saapuvalle kollegalleen mistä oluitaan voisi löytää tuotavaksi. No, onneksi juotavaa silti riitti.

Pääosan maistelluista oluista oli tehnyt Teddy Bay Homebrewing nimeä käyttävä jäsenemme. Ensin saimme maisteltavaksi Kestiolut - nimeä kantavan pale alen sekä kuivahumaloidun version samasta tuotteesta. Toimeksiantona oli kuulemma ollut "olut joka ei maistu miltään". Onnistuminen on hieman kyseenalaista, hyvä dokabiliteetti näissä ainakin oli.

Raadin arvio: 3 (3- - 3+)

Raadin arvio (kuivahumaloitu): 3+ (3- - 3½)

Pale ale - sarja jatkoi Sonicus - kotipanimon Dead Pony Club - kloonin toisella erällä. Selvästi aiempaa hedelmäisempi. Myös oikein helppo juotava.

Raadin arvio: 3+ (3 - 3½)

Tummien oluiden pariin siirryttiin kahvi-milkstoutilla, josta jäi kahvi pois. Kahvin tilalla satsiin tuli bourbon - tammilastuja ja kauran virkaa toimitti Nalle - pikapuurohiutaleet. Lopputuotos on nimeltään Fakemeal Bourbon BA. Tasapainoinen ja onnistunut tuotos.

Raadin arvio: 3½ (3+ - 3½)

Sonicuksen yritys samaan genreen oli omien sanojensa mukaan epäonnistuminen joka opetti mitä ei kannata tehdä. Kaikkien yllätykseksi Koodinimi Turbulenssi olikin kehittynyt pullossa erinomaisesti ja maistui oikein mainiolta, jos vain pitää vahvoista milk stouteista.

Raadin arvio: 3½ (3+ - 4-)

Väliin vähän skottilaista. Versionumerointi meni allekirjoittaneen takia pieleen. Tämän piti olla 0.2, mutta virallinen nimi on nyt sitten Wee Heavy 2.0. Sieltä tyylin raskaammasta päästä 9.5 - volttisena.

Raadin arvio: 3½ (3½ - 4-)

Himabissekisassakin kuulemma hyvät arviot saanut Kaamos - stout olikin vielä parempi. 9.5 - volttinen stout joka ei ole makea eikä vahvasti humaloitu vaan pelkästään tasapainoisen roteva, on harvinaisuus ihan kaupallisten oluidenkin piireissä. Tykkäsin.

Raadin arvio: 4- (3½ - 4)

Tämäkin olut oli kuulemma aikanaan pärjännyt kotiolutkilpailussa... etikettikategoriassa. Panijansa ensimmäinen tuotos koskaan, ja sen viimeinen jäljellä oleva pullo. Ikä ei ollut kohdellut vanhaa nallea pelkästään hyvin ja Mustana, kiitos olikin aika epätasapainoinen, joskin edelleen aivan juotava tapaus.

Raadin arvio: 3 (2½ - 3½)

Illan viimeisenä hitaana juotiin Fakemealin "tynnyröimätön versio". Hyväksi todettiin.

Raadin arvio: 4- (3½ - 4-)

Kotiolutraadin voittajaksi selvisi siis Teddy Bayn erinomainen Kaamos.

Loppuilta saunottiin ja juotiin muutama erinomainen jakopullo (Oud Beersel Green Walnut 4- (3-4½), Breakside Wanderlust 4 (4--4+) ja Wild Beer Tepache 3½ (3-4)) sekä muutama vähän vähemmän erinomainen olutcocktail.

Syksyllä luvassa vielä tasokkaampi bottlesharing kun perinteikäs Kellarien aarteita - tasting järjestetään jossain päin pääkaupunkiseutua. Ja huomenna luvassa luultavasti Alkon erikoiserän sokkoarviot. USAn reissun osa 2 sitten joskus loppuviikosta tai jotain.