Maaliskuun vakiovalikoiman uutuuksia ja erikoiserä sokkona

 

Kuten tapoihin kuuluu, ei paikalle tullessa ollut mitään hajua mitä tuleman pitää, paitsi työaamulle melko karmaiseva oluiden määrä, 17. Klo 10 alkaen olisi ollut Alkon laadunhallinnan tyyppejä jututettavana, mutta töitäkin piti tehdä niin karkasin ennen sitä pois. Maistelun jälkeen kävi ilmi että osa oluista oli vakiovalikoimaa ja osa maaliskuun erikoiserää. Merkitsen erikoiserän tässä erikseen siinä kohtaa missä on paljastettu mikä olut oli kyseessä.

Olut 1

Kirkas keltainen melko tavanomaisella vaahdolla. Tuoksu puhdasta viljaista mallasta. Maku samalla linjalla, kohtalaisen katkera tällaiseksi peruslageriksi. Joku pils tästä jopa mieleen tulee, tuskin yli kaupparjaan kuitenkaan.

En ostaisi

Oli: Koff Tölkki 3.0/5 / 4,5 % / 2,35 € / 0,5 l

Ihan näin peruskamaan en sentään odottanut törmääväni. Aivan hyvä ja virheetön, yllättävänkin katkera. Mutta miksi tätä sitten Alkosta hakisi, en tiedä.

Olut 2

Kirkas kultainen, edellistä tummempi. Myös edellistä korkeampi vaahto. Tuoksu makeahko, mutta puhdas. Maltainen. Maku puhdas maltainen, tämäkin melko katkera. Ihan ok. Joku hieman edellistä vahvempi pils tai bock. Tukevampi mallasrunko kuin mitä pilsiltä odottaisin.

En ostaisi

Oli: Novo Packé Kumburák 3.5/5 / 5,3 % / 3,55 € / 0,5 l

Olut 3

Kalpea keltainen perusvaahdolla. Tuoksu hieman hedelmäinen tai esterinen maltaan ohessa. Maku samoilla linjoilla, ja kyllä tässä humalointikin tuntuu. Kovin on kevyt, pliisukin. Joku belgian golden ale tästä hedelmäisyydestä tulee mieleen.

En ostaisi

Oli: Schneider Weisse Tap 2 Kristall Weissbier 3.2/5 / 4,9 % / 3,99 € / 0,5 l

No joo, sekoitin belgiesterit saksalaisiin serkkuihin, mutta kyllähän tässä samoilla kulmilla mennään. Kristallweizenille on paikkansa ja tämähän on tuttu jo yli vuosikymmenen takaa. Ei vain kuulu omiin suosikkeihini.

Olut 4

Kirkas kuparinen, vaahto hieman ruskeaan taittava. Tuoksu makeahko, kevyen paahteinen mallas. Ehkä vähän melassia. Maku samoilla linjoilla humaloinnin kera. Aika tavanomainen tumma lager tämä on. Ihan hyvä sellainen, mutta tämäkään ei omiin vakiotyyleihin kuulu.

En ostaisi

Oli: Karmeliten Kloster Dunkel 3.1/5 / 5,1 % / 3,65 € / 0,5 l

Jep, eikä Karmeliten kuulu suosikkipanimoihini. Mitään vikaa tässä ei silti ole, eikä edes ole hinnalla pilattu.

Olut 5

Samea keltainen perusvaahdolla. Nyt puhutaan tuoksun kohdalla vihdoin asiaa. Tuore, raikas, mehuisan hedelmäinen. Herkullista sumukaljaa. Maku ei ole aivan yhtä raikas, mutta erittäin hyvä siitä huolimatta. Tämä on paitsi laadukas, myös tuore. Veikkaan kotimaiseksi, tai vähintään eurooppalaiseksi.

Ostaisin

Oli: Salama Firestarter NEIPA 4.3/5 / 7,0 % / 5,40 € / 0,44 l

Kotimaista laatutyötä tosiaan yhdeltä maan parhaista NEIPA-pajoista. Eikä ole pahan hintainenkaan.

Olut 6

Kirkas, vaalea, kultainen. Palataan perusasioiden äärelle. Tuoksu katkerahko mutta puhdas mallas. Maku jatkaa tässäkin samaa linjaa, katkeroa piisaa myös lopussa. Olisiko joku bock, kun luonnetta ei kauheasti maltaan lisäksi ole? Ihan ok, mutta

En ostaisi

Oli: Hobgoblin Gold 3.1/5 / 4,2 % / 4,49 € / 0,5 l

Varmaa perustekemistä Wychwoodilta.

Olut 7

Kirkas, vaalea meripihka. Tuoksu makea, mausteinen, maltainen. Vähän tummaa hedelmääkin. Maku makeahko, mausteinen, hitunen tummaa hedelmää, mallasta, humalaa. Vähän kuin kevyehkö dubbel, jossa on enemmän katkeroa mukana. Aivan mukava tapaus.

Ostaisin

Oli: Greene King Abbot Ale 3.7/5 / 5,0 % / 4,69 € / 0,5 l

Ja olen ostanutkin, viimeksi viime syksynä ihan ruokakaupasta. Oli hyvä silloin, on hyvä edelleen.

Olut 8

Samea keltainen. Tuoksussa sitrusta, ehkä korianteria, vehnääkin. Onko tämä joku keskinkertainen witbier? Maussa samat elementit, hieman esteristä menoa, vahvahko humalointi. Tuo mieleen edelleen keskinkertaisen witbierin tai tosi kevyen tripelin. En oikein saa tästä nyt kiinni.

En ostaisi

Oli: Saison Dupont 3.1/5 / 6,5 % / 4,48 € / 0,33 l

Päivän "Jukka ei tiedä mitään oluesta" hetki. Tämä oli pakko uusintamaistaa vielä lopuksi. Oli se edelleen jotenkin outo, mutta nyt alkoi taas saada kiinni siitä miksi tämä kuitenkin on edelleen ansaitusti klassikko. Ja ihan rehellisesti ostaisin. Jätetään nyt kuitenkin tuo sokkona annettu arvosana toistaiseksi voimaan.

Olut 9

Sameahko meripihka. Tuoksussa heti erittäin hyökkäävä savu...viski. Ei ole kinkkua tämä, eli ei olla Bambergissa. Jotain olutmaisempaa maltaisuuttakin sieltä islayn viskin alta paljastuu. Tämä voisi olla se hiljattain maistamani Teerenpelin viskitynnyröity. Mielikuva vahvistuu maistaessa. Makeahkoa mallasta, savuista viskiä, tammea, tummaa hedelmää, humalaa. Todella hyvä olut tämä on, kun sen tuoksun ohi pääsee.

Ostaisin

Oli: Teerenpeli Whisky Barrel Aged Scottish Ale 3.3/5 / 10,0 % / 6,46 € / 0,33 l

Tämä ei sikäli ollut kovin vaikea, kun edellisestä maistosta oli alle kuukausi aikaa. En tiedä miksi tuoksu iski nyt niin kovaa, kun viimeksi sekin oli hyvä.

Olut 10

Sameahko keltainen. Tuoksu joulumausteinen, mutta kevyen maltainen. Outoa kamaa. Maku hieman yllättäen hapan, mutta edelleen jotenkin joulumausteinen. Nyt en kyllä tajua mitä tässä on haettu, mutta ei ainakaan ensivaikutelmalla vakuuta.

En ostaisi

Oli: Anderson's Lemon Musk 3.1/5 / 3,5 % / 4,24 € / 0,33 l

Kai tämä on ihan sopiva olut Muskille.

Olut 11

Kirkas kuparinen hieman ruskeaan taittavalla vaahdolla. Tuoksu hapan, tumman kirsikkainen. Maku makea, hapan, kirsikkainen, mausteinen. Aika mukava oikeastaan, joskin enemmän talveen kuin kevääseen sopiva. Silti tällaisten eurooppalaisten kirsikkaoluiden paremmasta päästä ehdottomasti.

Ostaisin

Oli: Kasteel Rubus Framboise 3.7/5 / 7,0 % / 4,62 € / 0,33 l

Kirsikka, vadelma, mitä näitä marjoja nyt on. Hyvä olut kuitenkin jos tällaisista pitää.

Olut 12

Todella tumma, hieman punaiseen taittava ruskea. Korkea ruskeahko vaahto. Tuoksu makeaa paahteista mallasta ja suklaata. Maku yllättävän kevyt, makeaa paahteista mallasta, suklaata, hitusen kahvia, humalaa. Hyvä, vaikka onkin tosi kevyt. Olisiko kuutisen prosenttia alkoholia?

Ostaisin

Oli: Vocation Sweet Temptation Chocolate Caramel Stout 3.7/5 / 6,6 % / 5,43 € / 0,44 l (Erikoiserä)

Yorkshireläisen Brew Yorkin kanssa yhteistyössä tehty varsin pätevä "kevyemmän pään" jälkkäristout. Tämä oli ensimmäinen olut erikoiserästä, jonka teema oli Oluita herkutteluhetkiin. Ihan pätevästi menee siihen sapluunaan kyllä.

Olut 13

Paksu, tumma ruskea. Melko ruskea vaahtokin. Tuoksu intensiivistä paahdettua mallsta, sherryä, viskiä, tummaa hedelmää. Maussa samojen elementtien lisäksi kahvia, humalaa. Erinomainen tasapaino, intensiteetti. Tässä on kyllä lähes kaikki kohdallaan. Aivan loistava imperial stout.

Ostaisin

Oli: Moersleutel Fryed Brain 4.5/5 / 11,0 % / 7,99 € / 0,44l (Erikoiserä)

Joo, se olikin sitten vuoden paras olut tähän mennessä. Aivan huikeaa kamaa, eikä tuo hinta nyt tästä vahvuudesta, pakkauskoosta ja etenkin laadusta ole juuri mitään. Herkutteluhetkiin indeed.

Olut 14

Sameahko meripihkan värinen, ruskeahko vaahto. Tuoksu makeaa viljaista mallasta ja alkoholia. Nyt ollaankin barley wine osastolla, ja laadukkaassa päässä. Maku vahvaa katkeraa mallasta, alkoholia, tammea, reippaasti humalaa. American Barley Wine, ja loistava sellainen. 

Ostaisin

Oli: Frontaal Rhodesian Barley Wine 4.3/5 / 11,3 % / 7,42 € / 0,33 l (Erikoiserä)

Pitkästä aikaa loistavaa barley wineä Alkonkin hyllyssä. Täytyy varmaan käydä joku päivä tosissaan ostamassa.

Olut 15

Kirkas meripihka, ruskeaan taittava vaahto. Tuoksu makeaa mallasta ja liuotinmaista alkoholia. Tämäkin lienee barley wine, mutta edellistä huonompi. Maku tosi makea, liuotinta, hedelmäistä mallasta, humalaa. Liian makea tämä on jopa tällaiselle paatuneelle barley wine - fanille.

En ostaisi

Oli: Põhjala Weihenstephaner Zeit BA Wheatwine 3.3/5 / 12,0 % / 7,98 € / 0,33 l (Erikoiserä)

Viime vuonna Tallinnassa tämä oli oikein hyvää, ehkä silloin pitkähkö maistelupäivä ja suurehko barley winen määrä teki tehtävänsä ja pehmensi tätä. Tällä kertaa ei toiminut.

Olut 16

Sameahko meripihka, ruskeaan taittava vaahto. Tuoksu hyvin tasapainossa, makeaa ja hedelmäistä mallasta, alkoholia. Maku makeaa hedelmäistä mallasta, alkoholia, reilusti humalaa. Barleywine joka tasoltaan kahden edellisen välimaastossa. Olen jo kirjoittanut lappuun "ostaisin", mutta jälkimaussa alkaa liuotin potkia vähän liikaa.

En ostaisi

Oli: Lehe Anchors Aweigh 3.5/5 / 12,5 % / 6,93 € / 0,33 l (Erikoiserä)

Lehellä on tapana noudattaa "parempi överit kuin vajarit" suunnittelumetodia, ja sillä on menty tässäkin. Ei tämä huono ole, ei vain nyt uponnut. Kulttuurikatelissa olisi mennyt kuin väärä raha.

Olut 17

Pikimusta, matala ruskea vaahto Tuoksu todella makeaa paahteista mallasta, vaniljaa, suklaata, alkoholia. Pastry stout osastolle mennään lopuksi. Maku todella makeaa paahteista mallasta, vaniljaa, suklaata, alkoholia, humalaa. Mainio jälkiruoka, joskin koko pullon juomiseen on parempi varata aikaa.

Ostaisin

Oli: Põhjala Cocobänger 3.9/5 / 12,5 % / 6,99 € / 0,33 l (Erikoiserä)

Aivan, kookos, ei vanilja. Mutta tuttu tuotehan tämä oli, ja edelleen erinomainen, vaikka ei aivan yhtä hyvä kuin 2017, kyllä vaan, Tallinnassa. 

Tämähän oli varsin pätevä erikoiserä lopulta. Vakiovalikoiman tuotteista ainakin 9 ja 11 olisivat menneet aivan heittämällä mukaan tähänkin sarjaan. Ainoa valituksen aihe minulla on, miksi tähän ei pystytty kolmen edellisen kuukauden aikana kun näitä vahvoja herkkuja eniten kaipasi?

Maaliskuun erikoiserän kouluarvosana:

Aihe: 9-

Sisältö: 10-

Mielikuvitus: 9

Kokonaisarvosana: 9+

Erikoiserien kouluarvosanat:

Maaliskuu 2024: 9+

Joulukuu 2022: 9

Huhtikuu 2023: 9-

Marraskuu 2020: 8½

Joulukuu 2023: 8½

Lokakuu 2021: 8+

Marraskuu 2023: 8+
Elokuu 2020: 8

Lokakuu 2023: 8-

Tammikuu 2024: 7½
Syyskuu 2020: 7+

Maaliskuu 2023: 7+
Heinäkuu 2020: 7

Tammikuu 2023: 7

Syyskuu 2022: 7-

Lokakuu 2022: 7-
Lokakuu 2020: 6½

Syyskuu 2021: 6½
Marraskuu 2019: 6+
Joulukuu 2019: 6-

Kellareiden aarteita vol. 9

Laskujeni mukaan yhdeksättä kertaa Olutkulttuuriseuran Helsingin jaosto kokoontui maistelemaan aarteita omista tai Alkon kellareista. Paikaksi oli valikoitunut Länsi-Helsingissä sijaitsevan uudehkon taloyhtiön takkahuone jonka yhteydessä olevassa kattosaunassa virittäydyttiin tunnelmaan. Pizzat haettiin lähellä sijaitsevasta Vesku Loirin kuuluisan hahmon etunimeä kantavasta pizzeriasta. Oluiden kattaus oli totutun monipuolinen ja kymmenhenkinen raatimme sai urakakseen kolmetoista olutta.

Ensimmäisenä nautittiin Puolasta tuotu grodziskieta ansiokkaasti henkiin palauttavan Browar Grodziskin Piwo z Grodziska (UT ka 3,17) eli jotakuinkin perus grodziskie. Tyylinhän pitäisi olla itseään kunnioittavalle olutharrastajalle tuttu viimeistään Suomen Paras Olut pystinkin pokanneen Iso-Kallan Groteskin myötä, ja kyllähän tätä tyyliä synnyinsijoillaan tehdään vielä sitäkin paremmin. Mainio tuote, joka kuitenkin jakoi mielipidettä. Osa mietti onko tämä nyt sitten raikasta vai ei, kun savu oli niin selvänä mukana. No tietenkin oli raikasta. Ja hyvää. Jonon kärkeen.

Raadin arvio: 3 (2½ - 3,7) (0,26 alle keskiarvon)

Heti perään toinen samaa tyyliä samalta panimolta, sillä erotuksella että tämä Grodzsikie z gruszka (UT ka 3,8) oli kotiolutkilpailussa menestynyt versio jossa oli käytetty savustettua päärynää. Itse savu olikin tässä selvästi miedompi kuin edellisessä ja päärynä maistui kyllä kun sitä tiesi etsiä. Mielestäni heikompi kuin edellinen, mutta osan mielestä myös parempi kuin edellinen. Äänestys meni tasan 5-5, joten toiseksi jäi.

Raadin arvio: 3 (3- - 3½) (0,80 alle keskiarvon)

Yksi raadista oli käynyt Venetsiassa olutkaupassa joka vaikutti ihan Pikkulinnulle valikoimaltaan, ja oli ostanut sieltä sitä ainoaa olutta mikä ei näyttänyt siltä että sitä saisi Pikkulinnusta. Evoqesour #1 (UT ka 3,74) olikin melko tavanomainen CoolHeadin mieleen tuova berliner weisse mangolla ym. hedelmämehuilla. Hyvä, mutta ei säväyttävä. Kärkeen jonossa.

Raadin arvio: 3½ (3 - 4-) (0,36 alle keskiarvon)

Koronan aikaan Tsekin reissulta tuotu greippiolut Švihovský Grep (UT ka 3,46) oli sen verran innokas tulemaan pullosta, että laseihin ei alkuun saatu paljon muuta kuin vaahtoa. Vaahto kuitenkin asettui lopulta ja itse olut oli varsin mainio. Kyllähän mukavan greippinen tuoksu tuli jo vaahdostakin. Joidenkin mielestä muistutti liikaa "kiljulonkeroajan" lonkeroita, mutta monella tapaa voi olla väärässä. Jonossa siihen mihin "minkään ei pitäisi päätyä" eli grodziskieiden väliin.

Raadin arvio: 2½ (1 - 3½) (0,79 alle keskiarvon)

Arvoin omaa tuomistani (ei Ismoa) kahden ison Grenoblesta tuodun ranskalaisen pullon välillä, tässä 'seurassa kun niin arvostetaan ranskalaista olutta. Valitsin lopulta kahdesta sen mielenkiintoisemman oloisen ja miedomman, Arav' Cervinum Assemblyn (UT ka 3,72). Olut oli jonkinlainen sekoitus stouttia ja jotain punaviinitynnyrissä kypsynyttä. Varsin mielenkiintoinen, mutta ehkä kuitenkin hieman sekava kokonaisuus. Tämäkin osui jonossa siihen "mahdottomaan" väliin, joskin edellisen edelle.

Raadin arvio: 3 (1+ - 3½) (0,78 alle keskiarvon)

Yksi raatilainen oli USA:n itärannikon roadtripin jälkeen kehunut jonkun kurpitsaoluen maasta taivaisiin ja se oli kuulemma niin hyvää ettei sitä muille riittäisi. No onneksi riitti kuitenkin. Kyseessä oli Lancasterin Baked Pumpkin Ale (UT ka 3,72) ja vaikka kurpitsa sellaisenaan onkin pahaa, niin kyllähän nämä pumpkin spice oluet ovat parhaimmillaan loistavia. Tämä menee ehdottomasti sinne onnistuneempaan kategoriaan. Se ettei tämä lähes pelkillä kärkisijoilla onnistunut ohittamaan jonossa Evoqesouria lienee yksi suurimmista syistä miksi äänestystä pitää hieman muuttaa ensi kertaan.

Raadin arvio: 3½ (3- - 3,9) (0,23 alle keskiarvon)

Välissä pojat yrittivät keksiä miten korkinavaajalla pitäisi muka pystyä avaamaan tölkki, mutta tehtävä osoittautui liian vaikeaksi.

Raadin arvio: :ta_ta:

Ja asiaan. Samalta reissulta tarttui mukaan myös Yards Coquito Stout (UT ka 3,86). Kuten nimikkojuomansa coquito, myös tämä oli kovin makea ja kookoksinen kaveri. Ihan hyvällä tavalla kuitenkin. Jonon kärk toiseksi Evoqesourin taakse.

Raadin arvio: 3½ (3+ - 4) (0,24 alle keskiarvon)

Samalta Puolan matkalta grodziskieiden kanssa oli tullut myös Kormoran Terra Donum (UT ka 3,94), vahvako braggot. Puolassa kun osataan siman teko, niin miksipä ei osattaisi myös sekoittaa sitä olueen. Ja kyllä muuten osataan. Hyvin lähellä maistelun parasta olutta. Evoqesourin ohi se ei tietenkään riitä.

Raadin arvio: 4- (3 - 4,1) (0,25 alle keskiarvon)

En nyt pysty muistamaan kuka tämän Brokreacja Potion #10:n (UT ka 4,03) toi ja mistä, mutta melko hyvin kaikille kuitenkin maistui. Pistaasi maistui, samoin kookos. Vaahterasiirappia oli vähän liikaakin. Evoqesourin taakse toiseksi, tietenkin.

Raadin arvio: 4- (2½ - 4½) (0,26 alle keskiarvon)

Vaikka porukan kovin UG-fani olikin poissa, joku oli löytänyt Lohjan ylpeydeltä maisteltavaksi Big Berryn (UT ka 3,52). Mulperimarjalla maustettu imperial stout ei ole se tyypillisin makukalja, ja ehkä syystä. Olihan tämä vähän outo, joskaan ei mikään huono. Tölkki on kyllä ruma. Silti pääsi jopa kurpitsaherkun edelle.

Raadin arvio: 3½ (2 - 3,9) (0,13 alle keskiarvon)

Yksi raatilainen oli asunut useamman vuoden Belgiassa ja mitähän sieltä tuli tuotua kotiin mukana? Tietysti marjaleffeä (UT ka 3,16). No, ainakin tämä sopi hyvin välijuomaksi tähän stouttien keskelle. Turhan makea omaan makuun, mutta tuolla läntisemmässä Euroopassa nämä tunnetusti maistuvat. 

Raadin arvio: 3+ (2,7 - 4) (0,11 yli keskiarvon)

Lehen Harrassment by - sarja on joillekin paljon tutumpi kuin itselleni. Itse olen tähän asti maistanut vain bockin ja nyt maistoon oli tuotu Harassment by Stout (UT ka 3,93) joka on Lehemäisen överi tulkinta imperial stoutista. Lehe ei ihan kaikissa piireissä nauti suosiota, mutta itselleni panimon tyyli on yleensä toiminut. Eikä tämäkään huono ole, jos ei ihan kärkitasoakaan. Coquiton ja Big Berryn väliin vahvaan keskikastiin.

Raadin arvio: 4- (3 - 4,3) (0,20 alle keskiarvon)

Alkuperäisestä jonosta toiseksi viimeiseltä paikalta pääesiintyjäksi vaihdettiin Pomona Islandin If I Only Had a Hammer 2020 vuosikerta (UT ka 4,31), jonka ympäri maailmaa jatkuvasti matkaava jäsenemme oli tyylikkäästi hakenut Alkosta (28,88 €). Pedro Ximenez tynnyrissä kypsynyt imppi olikin maistelun paras olut, joten onneksi joku muu kävi tuon maksamassa kuin minä. Evoqesouria tämäkään ei tietysti äänestyksessä päihittänyt, ja jäi jopa Potion #10:n taakse.

Raadin arvio: 4 (3- - 4,3) (0,37 alle keskiarvon)

Lopullinen jonojärjestys oli tietysti taas sellainen ettei se tyydyttänyt yhtään ketään noin neljännen oluen jälkeen ja siitä eteenpäin vielä vähemmän. Mutta tärkeintä että on kinastelua ja keskustelua!

Lopuksi maisteltiin vielä maistelun jälkeen paikalle saapuneen jäsenen tuomisia, Lvivistä lainatulla reseptillä Lohjalla pantua Putin Huyloa, koska onhan se, Putin.

Raadin arvio: Hirteen

Jos viimeksi koko setti meni alle keskiarvon, nytkin keskiarvon yli pääsi vain Leffe Ruby. Jonon kolmen kärki oli Evoqesour #1, Potion #10, If I Only Had a Hammer, ja UT-arvioiden kolmen kärki If I Only Had a Hammer, Potion #10, Harassment by Stout. Ehkä ensi kerralla kielletään imperial stoutit?

Mitä tilaisit uudestaan: Lancaster Baked Pumpkin / Evoqesour #1 (molemmille vain 20 % äänistä)

Mikä oli paras: Pomona Island If I Only Had a Hammer (60 % äänistä)

Raadin suosikki: Pomona Island If I Only Had a Hammer (UT ka 3,94)

Oma suosikki: Pomona Island If I Only Had a Hammer (RB 4.2)

Raadin yliarvostama: Leffe Ruby (+0,11)

Raadin aliarvostama: Browar Grodzisk Grodziskie z gruzska (-0,80)

Pahin pettymys: Jonodemokratia (oluista ei tällä kertaa oikein mikään)

Kellareiden aarteita vol. 7

Edellinen nyytikestihenkinen kellarien aarteet - maistelu saatiin pidettyä pandemiatilanteen hieman helpottaessa viime vuoden kesällä, silloin seitsemän rohkean raatilaisen voimin. Nyt meitä kerääntyi Helsingin puolelle Casa Urbanan hulppeaan penthouseen jopa yhdeksän, joista tosin yksi joutui jättämään leikin kesken ennen puolta väliä. Tarjolla oli jälleen kerran erittäin laaja skaala juotavaa niin kellareista kuin Alkon hyllyiltäkin.

Tälläkin kertaa maistelun avasi kotiolut, ja vaikka Sonicus ei nyt tominut isäntänä, sieltä se kotiolut oli kuitenkin tullut. Meillä ei ollut edes mitään tietoa mistä oluesta on kyse, jotain kellarista löytynyttä vanha. Todellinen "aarre" siis. Ikä ei tätä jonkinlaista IPA-tekelettä ollut kohdellut kovin hyvin. Funkkia, pahvia, vähän ehkä vihannestakin. Ei arvosanaa, mutta ei jatkoon.

Viime vuoden tapaan maistettiin yksi vuoden 2008 Schlaflyn Bière de Garde (UT ka vuosikerrattomalle 3,63). Säilytysvuosia tullut yks lisää, eikä se tätä ainakaan parantanut ole. Lisäkseni vain yksi raatilainen antoi tälle arvosanan.

Raadin arvio: 3+ (3+ - 3½), 0,26 alle keskiarvon.

Maistelua jatkettiin kevyestä päästä, kun Lehen Väike Punane Draakon (UT ka 3,09) oli ehtinyt jäähtyä tarpeeksi. Yrtti-chili sour ei varsinaisesti kuulostanut kaikkein houkuttelevimmalta vaihtoehdolta, mutta ei tämä oikeastaan huonokaan ollut. Kelpo suunpuhdistaja tuollaisen alun jälkeen. Raadista lisäkseni vain kaksi antoi pisteitä.

Raadin arvio: 2+ (2- - 2,9), 0,87 alle keskiarvon

Hiljalleen oli aika siirtyä parempiin oluisiin. Saksasta tuotu Maisel & Friends Marc's Chocolate Bock (UT ka 3,61) oli juuri mitä saksalaiselta suklaabockilta sopii odottaakin. Hillitty, tasapainoinen, maukas. Tähän saatiin jo 1+4 arviota.

Raadin arvio: 4- (3½ - 4), 0,17 yli keskiarvon

Ja sitten asiaan. Yksi jäsen, joka joutui turvautumaan Alkon kellariin oman ammottaessa tyhjyyttään, toi juotavaksi Schlenkerlan Eichea (UT ka 3,72). Schlenkerlalla ei voi mennä vikaan, eikä niin käynyt tälläkään kertaa.

Raadin arvio: 4- (3 - 4,3), 0,13 yli keskiarvon

Belgialainen Het Anker on myös yleensä melko varma valinta. Gouden Carolus Classic (UT ka 3,75) on juuri sitä: klassikko. Lämmittävän alkoholinen, maltaisen täyteläinen ja hiivaesterien monitahoiseksi tekemä olut on juuri sellainen, mitä viileään syysiltaan kaipaakin.

Raadin arvio: 4 (4- - 4), 0,14 yli keskiarvon

Maistelun pienin pullo oli aitoa "craft beeriä" Japanista, huomaamattoman näköisestä tokiolaisesta olutkaupasta. Daisen G Beerin Barley Wine 2018 (UT ka vuosikerrattomalle 3,50) johon panimomestari oli laittanut "omakätisen" allekirjoituksensa. Olut oli barley wine, eli se oli hyvää. Joskin ehkä parhaat päivänsä nähnyttä.

Raadin arvio: 3½ (3,3 - 4-), 0,01 yli keskiarvon

Illan ensimmäisen vahakorkkihaasteen tarjosi Mast Landingin ja Van Mollin yhteistyö Treacle Treat (UT ka 4,13). Kyseessä olikin kohtalaisen siirappinen tapaus, mutta ihan hyvällä tavalla. Maistui raadillemme mainiosti.

Raadin arvio: 4+ (4 - 4½), 0,07 yli keskiarvon

Melko takuuvarma panimo on ollut myös Sierra Nevada, jolta maisteltiin tällä kertaa mainion Narwhalin tynnyröity versio (UT ka 4,21). Tämän kanssa saatiin jo vähän enemmän arvioihin hajontaa, kun osa olisi laittanut oluen koko maistelun kärkeen ja osa kaksi tai kolmekin sijaa alemmas. Itselleni viskisyys ja kuiva paahteisuus ei aivan osunut maaliin, mutta hyvähän tämä silti oli.

Raadin arvio: 4 (3,7 - 4+), 0,32 alle keskiarvon

Cool Headin Bourbontynnyröity Masked Wrestler (UT ka 3,92) olikin jännittävä tapaus, sillä Cool Headin todella isot oluet eivät ole juuri osuneet maaliin viime aikoina, enkä koskaan edes maistanut perusversiota luchadorista. Tässä pelot olivat kuitenkin turhia, sillä kyseessä oli varsin mainio olut, jossa mieto chilin polte pelasi hienosti yhteen viskistoutin kanssa. Ei tässä ehkä kolmesta eri chililajikkeesta saatu irti muuta kuin hienoja sanoja pulloon, mutta lopputulos on joka tapauksessa onnistunut.

Raadin arvio: 4 (3,7 - 4+), 0,07 yli keskiarvon

Maistelun päätti kellarin pohjalta kaivettu BrewDogin Abstrakt AB:20 (UT ka 4,06) eli Abstrakt ajalta kun ne kaikki olivat vielä sekä hyviä että päräyttäviä. Kyseessä vieläpä barley winen ja imperial stoutin sekoitus! Pidin tästä hurjasti kun tämä oli tuore, mutta aika oli kyllä nyt karulla tavalla tehnyt tehtävänsä, koska jäljellä oli vain siirappisen makeaa mallaslientä ilman hiilihappoja tai minkäänlaista tasapainoa. Pettymys, vaikka ei tämä aktiivisen pahaa sentään ollut.

Raadin arvio: 3½ (3 - 4), 0,50 alle keskiarvon

Oluet laitettiin maistelun aikana paremmuusjärjestykseen siten, että maistetulle oluelle päätettiin aina demokraattisesti paikka rivistössä kun se oli maistettu. Tällä menetelmällä saatu lopputulos on nähtävissä yllä, ja voittajaksi selvisi siis Schlenkerla, vaikka se hävisikin yhteispisteissä (huom osin vajaa raati) monelle muulle. Yhteispisteissä voiton vei itse asiassa Treacle Treat, jonka oli tyytyminen vasta neljänteen sijaan jonossa.

Maistelun paras: Mast Landing / Van Moll Treacle Treat

Oma Suosikki: Aecht Schlenkerla Eiche

Raadin yliarvostama: Maisel & Friends Marc's Chocolate Bock

Raadin aliarvostama: Lehe Väike Punane Draakon

Olutmaistelu: Kellarien aarteita vol. 3

Elokuinen kellarien aarteita - tasting on hiljalleen muodostunut perinteeksi Olutkulttuuriseuran Helsingin jaostolle. Ensimmäisestä kerrasta ei blogipostausta tullut, mutta viimevuotinen löytyy täältä. Tällä kertaa maisteluun osallistui 8 maistelijaa, joilta mukaan tuli yhteensä 11 olutta. Oluet maisteltiin vahvuusjärjestyksessä, paitsi "virallisen" osion jälkeen maistettu yksilö. Raadin arviot on kasattu vaihtelevalta määrältä Untappd-käyttäjiä.

  

Tastingin aloitti Kaliforniasta tuotu tynnyröity mansikka-berliner. Phantom Carriage Broadacres - Strawberry keräsi ylistystä lähes kaikilta - syystäkin. Erittäin maukas olut jossa happamuudessakin oli vähän enemmän ulottuvuuksia kuin keskiverto kattilasoureissa.

Raadin arvio: 4+ (4- - 4½)

Paria pykälää tavallisempi olut jatkoksi. Oakhamin Bishops Farewell on kuitenkin erittäin laadukas tyylisuuntansa edustaja. Sopivan hedelmäinen ja raikas. Jatkoon.

Raadin arvio: 3+ (2+ - 4-)

Tastingin ainoa kotiolut oli Sonicus - nimeä Untappdissa (ja muuallakin) kantavan nyrkkipajan "Joku Bavaria Wheat", jonka tyylin arvaamisen jätän harjoitustehtäväksi. Ei parasta mitä tältä panimolta on tullut, mutta aivan juotava kuitenkin.

Raadin arvio: 3 (3 - 3)

Sitten taas kertaheitolla syvempään päähän, sarjaan "oluita joiden maisteluannos oli aivan liian pieni". 0.375 l pullo 3 Fonteinen Oude Geuzea olisi mennyt helposti yksinkin. Kyseessä oli 16|17 blend #13 ja hyvää oli. Happamuuden monitahoisuus painii aivan eri sarjassa jopa alun Broadacresin kanssa.

Raadin arvio: 4 (3+ - 4½)

"Väliolut" ennen viimeistä vaaleaa, ruotsalaisen Coppersmithsin Intermezzo vuodelta 2016. Useimmat tuntuivat tätä kehuvan, mutta itselleni jäi vähän yksitoikkoiseksi. Vihannestakin oli vähän liikaa mukana.

Raadin arvio: 3½ (3- - 4+)

Käbliku Raspisen sympaattinen etiketti oli tuttu näky One Pintin kaapista pitkältä aikaa, mutta jotenkin olut oli silti jäänyt ennen tätä maistamatta. Itselleni tästä tuli mieleen Bryggeri Helsinki Rose, jossa oli vähän samanlainen ote. Vadelmaa, tallisuutta, hento happamuus. Hyvää, joskin vähän makean puoleista.

Raadin arvio: 4+ (3½ - 5-)

Sitten tummaan sarjaan, jonka avasi erinomaisen Stone Xocovezan tynnyröity Extra Añejo - versio. Harmillisesti tasan sama 2015 batch 06 versio jonka olin maistanut aiemminkin. Johtuneeko tästä sattumasta, mutta unohdin ottaa tästä pullosta ja oluesta kuvan. Hyvää se kuitenkin oli, joskaan ei aivan yhtä hyvää kuin perusversio.

Raadin arvio: 4+ (4+ - 5-)

Kanadalaista olutta pääsee harvoin juomaan, mutta nyt yksi jäsenistämme oli tuonut tuliaisia road tripiltään. Maistoon siis Les Trois Mousquetaires - panimon Porter Baltique. Erittäin hyvä balttiporter. Makeahko, intensiivinen, paahteinen.

Raadin arvio: 4+ (4 - 4½)

Väliin vielä pieni pullo italialaista barley wineä. Piccolo Birrificio Clandestino - panimon Fortezza Nuova. Melko tyylipuhdas ohraviinihän tämä oli. Makean puoleinen, mutta hyvässä tasapainossa.

Raadin arvio: 4- (3+ - 4)

Utah on osavaltio josta ei odottaisi saavansa vahvaa hyvää olutta, paitsi jos muistaa Epicin olevan siellä. Omalta matkaltamme toimme Big Bad Baptist Reserven maistoon. Odotin tältä ehkä jopa liikaakin, sillä kaksi kolmesta pulloon sekoitetusta oluesta oli maistettu ja loistaviksi todettu. Tämä ei kuitenkaan ollut aivan osiensa summa. Hyvä, mutta ei niin hyvä kuin sekoittamattomana. Osa raadista moitti läpi puskevaa viinaisuutta, mutta minua moinen ei tässä haitannut.

Raadin arvio: 4 (4 - 4+)

Tastingin päätti varsinainen klassikko, AleSmith Speedway Stout. Tämä olut oli iso ja kaunis imperial stout rapakon takaa jo kauan ennen nykyistä Suomen pienpanimobuumia ja voisi luulla että olut olisi jotenkin jäänyt ajastaan jälkeen, mutta silloin olisi väärässä. Ei esitä kovin kummoisia kikkoja, koska tarvetta ei ole. Äärimmäisen tasapainoinen, intensiivinen ja maukas olut, jonka toivoisi pääsevän Valviran piinasta joskus. Tosin AleSmithien hinnat ovat Alkossa niin poskettomia, että näinköhän sitä siltikään tulisi ostettua.

Raadin arvio: 4½ (4+ - 5-)

Itse maistelun tauottua avattiin vielä yhden osallistujan mukanaan "välipalaksi" tuoma Lehe / Cool Head Three Pleasures: Whiskey. Ei noussut suurten oluiden joukkoon, mutta ihan ok loppulämmittely. Tämän jälkeen jatkettiin saunaan eikä saunaoluita arvioitu. Eikä saunan jälkeen avattua Brooklynin Local 2:sta...

Raadin arvio: 4- (3½ - 4)

Tämänvuotisen kellarimaistelun voittoon nousi siis nousukkaiden uhittelusta piittaamatta Speedway Stout. Onneksi kukaan osallistujista ei omista autoa, muutenhan illan päätteeksi olisi päädytty ajamaan päättömästi rallia Jätkäsaaren kaduilla.

Oma top 5:

1. AleSmith Speedway Stout 4.5
2. Phantom Carriage Broadacres - Strawberry 4.3
3. Chris Banker / Insurgentes / Stone Xocoveza Mocha Stout - Extra Añejo 2015 Batch 06 4.3
4. Epic Big Bad Baptist Reserve 4.1
5. 3 Fonteinen Oude Geuze 16|17 Blend no. 13 4.0