Showing posts with label epic brewing. Show all posts
Showing posts with label epic brewing. Show all posts

29.10.23

Marraskuun erikoiserä sokkona

 Pruuvissa oltiin taas kerran ilman sen kummempia ennakkotietoja, paitsi nyt olin sentään tietoinen että erikoiserä olisi kyseessä. Edistystä.


Olut 1

Samea keltainen, paksu vaahto. Tuoksu mehuisaa mallasta, vähän ylikypsää hedelmää. Maku mehumallasta peräkärryllä. Tasapainossa, vähän ohuen puoleinen mutta silti varsin mallikas NEIPA. Hyvin alkaa. Ei tämä mitään kovimpien NEIPA-pumppujen mehua ole, mutta muuta en tästä osaa sanoa.

Ostaisin

Oli: Crooked Stave Southern Cross 3.8/5 / 5,8 % / 6,99 € / 0,355 l

No joo, vähän hintava, mutta varsin kelvollinen. New Zealand IPAksi nimetty ja kieltämättä en osannut tästä humalalajikkeita sinne päin sijoittaa. 

Olut 2

Vähän kirkkaampi kultainen. Tuoksu aika katkeraa mallasta ja vähän pihkaa. Maku katkeraa mallasta, pihkaa, reippaasti humalaa. Ihan kiva, jos vähän rankka. West coastin puolelle mennään, ja katkeraan päähän. Joku IPA teema tässä sarjassa oli jo ulkonäön perusteella, varmaan kuitenkin jollain rajauksella?

Ostaisin

Oli: Epic Space Debris 3.5/5 / 6,2 % / 6,49 € / 0,355 l

Salt Lake Cityn varsin laadukkaalta pajalta tällä kertaa. Myös kallis, jos ei ihan edellisen hinnoissa.

Olut 3

Kirkas meripihkainen, vaahtokin taittaa vähän ruskeaan. Tuoksu taas katkera, vähän pihkaa, ehkä vähän tummaa hedelmää. Maku katkeraa mallasta, pihkaa, humalaa. Hieman hedelmäisempi versio edellisestä, vähän ehkä paahdetta ja syvyyttäkin enemmän. Voi olla vähän vahvempikin?

Ostaisin

Oli: SKA Modus Hoperandi IPA 3.7/5 / 6,8 % / 4,95 € / 0,355 l

Tämähän on klassikko. Oli tosiaan edellistä vahvempi, joskaan ei paljoa. Yllättävän paljon halvempi silti. Kyllä minä tämän näistä kahdesta mieluummin ottaisin.

Olut 4 

Vähän samea kultainen. Tuoksu taas katkeraa mallasta, pihkaa, humalaa. Maku hieman makeaa mutta kuitenkin katkeraa mallasta, vähän sitrusta, pihkaa, humalaa. Aivan hyvä ja erittäin tyylinmukainen west coast IPA on tämäkin. Edellisiä hieman makeampi ja raikkaampi, mutta edelleen todella katkera.

Ostaisin

Oli: Tommyknocker Off Leash Juicy IPA 3.7/5 / 6,3 % / 6,48 € / 0,355 l

No jaa, ei tämä minusta kovin "juicy" ole, mutta hyvä kuitenkin. Panimohan on tuttu Iso-Roban taproomistakin.


Olut 5

Samea oranssi. Tuoksussa makeahkoa mallasta, appelsiinia, vähän pihkaa. Maku makeaa mallasta, appelsiinia, muuta sitrusta, pihkaa, reippaasti humalaa. Erittäin hyvä, paras tähän asti. Hedelmäisempi mutta silti katkera. Teemaa en kyllä osaa vieläkään arvata. Joku pohjoismaa? 

Ostaisin

Oli: Epic Citralush NEIPA 3.9/5 / 7,0 % / 6,98 € / 0,355 l

Tämäkin on vähän kallis, mutta tosiaan myös noita edellisiä parempi. Epicin oluet ovat itselleni kyllä aina maistuneet eikä tämäkään tee poikkeusta.

Olut 6

Kirkas kultainen. Tuoksu melko mieto, makeahkoa mallasta ja vähän hedelmää. Maku hieman makeaa mallasta, pihkaa, alkoholia, humalaa. Pehmeä, ihan kiva. Tuoksussa uupuu, mutta sen jälkeen on taas hyvää. Maistuu ehkä jopa aiempia vahvemmalta, joten siksikin vähän outoa miten miedosti tämä tuoksuu.

Ostaisin

Oli: Sierra Nevada Big Little Thing Imperial IPA 3.5/5 / 9,0 % / 6,98 € / 0,355 l 

No joo, olihan sitä alkoholia vähän enemmän. Perusvarmaa tekemistä perinteikkäältä panimolta. Ehkä enemmän korkean hintansa arvoinen kuin osa aiemmista.

Olut 7

Erittäin tumma ruskea matalalla vaahdolla. Tuoksu kuivaa paahteista mallasta ja ehkä kepeitä hedelmäisiä sävyjä. Maku kuivaa paahteista mallasta, kahvia, vähän hedelmää, humalaa. Kevyenpuoleinen. Uskon jos Black IPAksi sanotaan, lähinnä koska olen vakuuttunut että teema liittyy IPAan. Tieto erikoiserästä on siis vienyt osan "sokkoutta" pois tästä. Kevyen puoleinen, ei oikein muuta vikaa.

En ostaisi

Oli: Tommyknocker Cocoa Porter 3.3/5 / 5,7 % / 6,19 € / 0,355 l

Jätinpä sentään jonkun takaportin itselleni tässä Black IPA hudissa. Oluen nimen lukemisen jälkeen kaakao maistuu sitten selvästi. Pidin erikoiserän teemaa liian varmana. Kaiken kaikkiaan erä on oikeastaan todella onnistunut. Teemalla Craft Beer USA olisi toki voinut valita mielenkiintoisempiakin tyylejä kuin IPAa, mutta valinnat olivat kuitenkin Alkon tasolle aika monipuolisia ja laadukkaita. Paljon, paljon huonompiakin erioiseriä on nähty.

Marraskuun erikoiserän kouluarvosana

Aihe: 9
Sisältö: 9+
Mielikuvitus: 7-
Kokonaisarvosana: 8+

17.8.18

Olutmaistelu: Kellarien aarteita vol. 3

Elokuinen kellarien aarteita - tasting on hiljalleen muodostunut perinteeksi Olutkulttuuriseuran Helsingin jaostolle. Ensimmäisestä kerrasta ei blogipostausta tullut, mutta viimevuotinen löytyy täältä. Tällä kertaa maisteluun osallistui 8 maistelijaa, joilta mukaan tuli yhteensä 11 olutta. Oluet maisteltiin vahvuusjärjestyksessä, paitsi "virallisen" osion jälkeen maistettu yksilö. Raadin arviot on kasattu vaihtelevalta määrältä Untappd-käyttäjiä.
  

Tastingin aloitti Kaliforniasta tuotu tynnyröity mansikka-berliner. Phantom Carriage Broadacres - Strawberry keräsi ylistystä lähes kaikilta - syystäkin. Erittäin maukas olut jossa happamuudessakin oli vähän enemmän ulottuvuuksia kuin keskiverto kattilasoureissa.

Raadin arvio: 4+ (4- - 4½)
Paria pykälää tavallisempi olut jatkoksi. Oakhamin Bishops Farewell on kuitenkin erittäin laadukas tyylisuuntansa edustaja. Sopivan hedelmäinen ja raikas. Jatkoon.

Raadin arvio: 3+ (2+ - 4-)
Tastingin ainoa kotiolut oli Sonicus - nimeä Untappdissa (ja muuallakin) kantavan nyrkkipajan "Joku Bavaria Wheat", jonka tyylin arvaamisen jätän harjoitustehtäväksi. Ei parasta mitä tältä panimolta on tullut, mutta aivan juotava kuitenkin.

Raadin arvio: 3 (3 - 3)
Sitten taas kertaheitolla syvempään päähän, sarjaan "oluita joiden maisteluannos oli aivan liian pieni". 0.375 l pullo 3 Fonteinen Oude Geuzea olisi mennyt helposti yksinkin. Kyseessä oli 16|17 blend #13 ja hyvää oli. Happamuuden monitahoisuus painii aivan eri sarjassa jopa alun Broadacresin kanssa.

Raadin arvio: 4 (3+ - 4½)
"Väliolut" ennen viimeistä vaaleaa, ruotsalaisen Coppersmithsin Intermezzo vuodelta 2016. Useimmat tuntuivat tätä kehuvan, mutta itselleni jäi vähän yksitoikkoiseksi. Vihannestakin oli vähän liikaa mukana.

Raadin arvio: 3½ (3- - 4+)
Käbliku Raspisen sympaattinen etiketti oli tuttu näky One Pintin kaapista pitkältä aikaa, mutta jotenkin olut oli silti jäänyt ennen tätä maistamatta. Itselleni tästä tuli mieleen Bryggeri Helsinki Rose, jossa oli vähän samanlainen ote. Vadelmaa, tallisuutta, hento happamuus. Hyvää, joskin vähän makean puoleista.

Raadin arvio: 4+ (3½ - 5-)

Sitten tummaan sarjaan, jonka avasi erinomaisen Stone Xocovezan tynnyröity Extra Añejo - versio. Harmillisesti tasan sama 2015 batch 06 versio jonka olin maistanut aiemminkin. Johtuneeko tästä sattumasta, mutta unohdin ottaa tästä pullosta ja oluesta kuvan. Hyvää se kuitenkin oli, joskaan ei aivan yhtä hyvää kuin perusversio.

Raadin arvio: 4+ (4+ - 5-)
Kanadalaista olutta pääsee harvoin juomaan, mutta nyt yksi jäsenistämme oli tuonut tuliaisia road tripiltään. Maistoon siis Les Trois Mousquetaires - panimon Porter Baltique. Erittäin hyvä balttiporter. Makeahko, intensiivinen, paahteinen.

Raadin arvio: 4+ (4 - 4½)
Väliin vielä pieni pullo italialaista barley wineä. Piccolo Birrificio Clandestino - panimon Fortezza Nuova. Melko tyylipuhdas ohraviinihän tämä oli. Makean puoleinen, mutta hyvässä tasapainossa.

Raadin arvio: 4- (3+ - 4)
Utah on osavaltio josta ei odottaisi saavansa vahvaa hyvää olutta, paitsi jos muistaa Epicin olevan siellä. Omalta matkaltamme toimme Big Bad Baptist Reserven maistoon. Odotin tältä ehkä jopa liikaakin, sillä kaksi kolmesta pulloon sekoitetusta oluesta oli maistettu ja loistaviksi todettu. Tämä ei kuitenkaan ollut aivan osiensa summa. Hyvä, mutta ei niin hyvä kuin sekoittamattomana. Osa raadista moitti läpi puskevaa viinaisuutta, mutta minua moinen ei tässä haitannut.
Raadin arvio: 4 (4 - 4+)
Tastingin päätti varsinainen klassikko, AleSmith Speedway Stout. Tämä olut oli iso ja kaunis imperial stout rapakon takaa jo kauan ennen nykyistä Suomen pienpanimobuumia ja voisi luulla että olut olisi jotenkin jäänyt ajastaan jälkeen, mutta silloin olisi väärässä. Ei esitä kovin kummoisia kikkoja, koska tarvetta ei ole. Äärimmäisen tasapainoinen, intensiivinen ja maukas olut, jonka toivoisi pääsevän Valviran piinasta joskus. Tosin AleSmithien hinnat ovat Alkossa niin poskettomia, että näinköhän sitä siltikään tulisi ostettua.

Raadin arvio: 4½ (4+ - 5-)
Itse maistelun tauottua avattiin vielä yhden osallistujan mukanaan "välipalaksi" tuoma Lehe / Cool Head Three Pleasures: Whiskey. Ei noussut suurten oluiden joukkoon, mutta ihan ok loppulämmittely. Tämän jälkeen jatkettiin saunaan eikä saunaoluita arvioitu. Eikä saunan jälkeen avattua Brooklynin Local 2:sta...

Raadin arvio: 4- (3½ - 4)

Tämänvuotisen kellarimaistelun voittoon nousi siis nousukkaiden uhittelusta piittaamatta Speedway Stout. Onneksi kukaan osallistujista ei omista autoa, muutenhan illan päätteeksi olisi päädytty ajamaan päättömästi rallia Jätkäsaaren kaduilla.

6.6.18

Beercation USA osa 3 - Utah

Mormonitemppeli.
Oregonin jälkeen kävimme erittäin hetkellisesti Washingtonissa ja melko pikaisesti Idahossa, mutta kummassakaan ei tullut yhtään paikallista olutta maistettua. Idahossakin vain join yhden aiemmin ostetun oluen motellilla (Lost Coast Great White 3.7 (Kalifornia)). Utahistahan ei mormonien takia olutta saa. Tai niin jostain syystä ajattelin. Salt Lake Cityn sijoittuminen hipsteri-indeksissä kolmannelle sijalle sai ennakkokäsitykseni jo hieman muuttumaan. Todellisuus oli lopulta jokseenkin käsittämätön, mutta ehdottomasti kirjoituksen arvoinen.
Epicin maisteluhuone.
Vain Suomessako?
Salt Lake City onnistuu olemaan yhtä aikaa taantumuksellinen ja edistyksellinen. Kasvisravintolaa on ilmeisesti paljon ja keskusta jotenkin näyttää kävely-ystävälliseltä, mutta silti keskustassakin kaistoja on autotiellä kolme tai neljä suuntaansa ja joka paikassa valojen vaihtuminen kävelijälle kestää ikuisuuden. Pienpanimoita on esikaupunkialueella valtava määrä, mutta niiden toimintaa on rajoitettu lainsäädännöllä melkoisesti. Kävimme ensin syömässä burgerit Proper Burger Co:lla mutta jätimme vielä vieressä sijaitsevan Proper Brewing Co:n väliin, sillä auton rattiin oli vielä hypättävä. Sen jälkeen kuitenkin suuntasimme sen mielenkiintoisimman panimon, eli sattumalta (taas) halvan motellimme lähistöllä sijaitsevan Epicin tasting roomiin (disclaimer: Etenkin nykyään suurin osa panimon toiminnasta on Coloradon puolella, eikä ole vaikea arvata miksi. Lasken tässä kuitenkin Utahissa sijaitsevaksi, onhan se osittain totta.). Löysimme tiemme pullokauppaan ja ihmettelin onko maisteluhuone kenties eri rakennuksessa. Ei toki, tänne päin. Meidät ohjattiin pieneen koppiin jossa kerrottiin heti kättelyssä että "olemme ravintola, emme baari". Olutta olisi tarjolla vain pääruoan tilanneille. Ja vahvaa (yli 4 %) olutta saa myydä vain pullosta. No mikäpä siinä, vaikka kävimmekin alle tunti sitten syömässä. Keittolautanen eteen ja tänne niitä oluita.

Proper.
Utah Jazz pelaa selän takana.
Koska Epic meni luonnollisesti todella aikaisin kiinni, ilta jatkui Proper Brewing Co:n puolella. Ovella kerättiin henkilötiedoista nimi ja passin numero vihkoon, koska laki. Koska NSA tietää kaikki liikkeemme muutenkin, ei tämä jaksanut liikaa häiritä. Hanavalikoima oli komea, joskin 4 % vahvuusraja tarkoitti että oikeastaan vain happamat hanatuotteet maistuivat siltä miltä niiden toivoisi. Pullosta löytyi vähän parempaa täältäkin. Tunnelma Properilla oli loistava, sitä tosin avitti hieman Utah Jazzin hyvä menestys NBA:n pudotuspeliottelussa, jota näytettiin screeniltä. Otteluhan pelattiin samassa kaupungissa, mutta meillä ei ollut tällä(kään) kertaa aikaa tai rahaa hankkia lippuja.

Utah Top 5 (juotu & peräisin):


Muistakaan osavaltioista ei täällä tullut yli 4.0 oluita juotua. Epiciltä mukaan tarttui yksi maistuvan oloinen musta pullo, josta mahdollisesti lisää kellarin aarteita - maistelun yhteydessä. Kunniamaininnan ansaitsee Properin paras tuotos:

Proper Lake Effect Gose 3.8 (@ Proper)

Täysin yllättäen totesimme molemmat että Salt Lake Cityssä olisi kyllä voinut olla toisenkin yön. Vaan ei ollut enää tässä vaiheessa suunnitelmissa tilaa. Oli pakko jatkaa matkaa. Neljännessä ja viimeisessä osassa käydään läpi kaikki muut matkan osavaltiot.