Showing posts with label vakka-suomen panimo. Show all posts
Showing posts with label vakka-suomen panimo. Show all posts

18.6.24

Kesäkuun vakiovalikoiman uutuudet sokkona ja erikoiserä avoimena


 Tällä kertaa maisteltavana oli vakiovalikoiman uutuuksia sokkona ja edellispruuvin erikoiserä avoimena, ilmeisesti yksi olut oli edellisellä kerralla puuttunut vielä rivistä. En vilkuillut alkuun ollenkaan sinne erikoiserän suuntaan kun epäilytti olisiko siellä kenties niitä tuotteita joita yritän maistaa sokkona, mutta ei onneksi ollut. 

Olut 1

Kirkas vaaleahko kultainen, perusvaahto. Aika jyväistä mallasta tuoksussa ja maussa. Puhdas. Vähän humalaakin. Ihan hyvä, jos nyt hieman mauton peruslager. Miedommasta päästä selvästi, joten miksihän tämä Alkossa on?

En ostaisi

Oli: Crisp Lager 6-pack tölkki 2.9/5.0 / 0,0 % / 7,50 € / 1,98 l

Vai sellaista viekkautta, ehkä Suomen vanhin alkoholiton olut uusintamaistoon koska monipakkaus. No, tämähän ei kyllä huono ole kun en alkoholittomaksi huomannut. Uusintamaistolla se vierteisyys sieltä vähän pukkaa, mutta kieltämättä tätä on jääkaapissa lähes koko ajan koska tämä on aivan pätevä olut. Joten ostaisin kyllä, en vain Alkosta.

Olut 2

Kirkas kultainen tämäkin, vähän tummempi ja vähän enemmän vaahtoa mutta ei kumpaakaan merkittävästi. Tuoksu on varsin epämiellyttävä, lähinnä pistävää vihannesta. Maku jatkaa samoilla linjoilla. Lopussa vähän humalaa, mutta on tämä kyllä rehellisesti pahaa. Varmaan tämä on kotimainen pienpanimolager, kun laatu ei ole alkuunkaan kunnossa.

En ostaisi, enkä joisi vaikka ilmaiseksi saisin

Oli: Espoon oma panimo Suomipop Festaribisse 1.6/5.0 / 5,0 % / 4,29 € / 0,44 l

On sitten vielä hinnallakin pilattu kaiken muun lisäksi (eikä ole lager). No jos haluaa saada autenttisen festaritunnelman koko viikonlopun leirintäalueella teltassa muhineesta oluesta mutta niin että se paha maku on intensiivisempi että usean sellaisen sijaan tarvitsee juoda vain yksi, niin tässähän sinulle olis sellainen. 

Olut 3

Hieman samea ruskea, vaahtokin rusehtava. Tuoksussa kevyesti paahteista mallasta ja karamellia. Maussa myös kevyen paahteista mallasta, karamellia, humalaa. Ihan kohtalaisen paljonkin sitä peräkärriä. Ei järin kiinnostava, mutta aivan kunnossa tämä ainakin on. Veikkaan jotain tummaa eurolageria. Tusinatavaraa.

En ostaisi

Oli: Mallaskoski Baijermaijer Bock 3.1/5.0 / 6,5 % / 3,58 € / 0,44 l

Veikkaus sinänsä oikein. Pieni naurahdus pääsee kun vertaa hintaa edelliseen. Tässähän ei siis ole mitään vikaa. Kannattaa ostaa jos tämä tyyli toimii.

Olut 4

Sameaa keltaista, tuoksussa hedelmämehua ja mallasta. Pätevän oloinen sumukalja. Paitsi maku jää kyllä kovin kuivaksi ja ohueksi. Ihan hyvä kesäolut, mutta pieni pettymys kuitenkin tuoksun nostattamien odotusten jälkeen. Olisiko jonkun ison panimon "hatsy" kun on niin keskinkertainen tapaus lopulta?

En ostaisi

Oli: North Brewing Invisible Cities Hazy IPA 3.3/5.0 / 6,7 % / 4,97 € / 0,44 l

No joo, ei kovin ison panimon toki. Northilta on yleensä tullut hyvää kamaa, tämä vain meni tällä kertaa omalla listalla sinne heikompaan päähän. Tai ehkä hetki oli vain huono. Ei mitään isompaa vikaa, ei vain nyt iskenyt.

Olut 5

Vähän ruskeaan taittava oranssi, samea. Kevyen mehuinen tuoksu. Maussa mehuisaa mallasta ja peräkärry perässä. Ihan hyvä, mutta jotenkin vanhalle vaikuttaa kun terää ei ole mitenkään päin. Voisiko olla joku jenkkineipa joka ehtinyt ikääntymään ja/tai hapettumaan?

En ostaisi

Oli: Mallaskoski Double Hopnosis Double IPA 3.1/5.0 / 7,5 % / 4,72 € / 0,44 l

Onhan Seinäjoki kaukana, mutta että näin kaukana?

Olut 6

Kirkas kuparinen. Tuoksu vahvasti savukinkkua, viittaa Bambergiin. Maku ohuehko ja katkerahko. Kyllä siellä sitä savukinkkuakin ennen humalan loppupuraisua on, mutta kovin vähän. Ihan hyvä, vaikka minun makuuni ohuen puoleinen. Ei kai tämä Schlenkerla sentään ole kun on näin ohut?

En ostaisi

Oli: Aecht Schlenkerla Weichsel Red Lager 3.6/5.0 / 4,6 % / 3,99 € / 0,5 l

Vielä mitä! Ensimmäinen maistamani rotbier, enkä edes tiennyt että se tapahtui. Kyllähän tätä varmaan on sittenkin pakko ostaa että saa vielä kerran maistaa ajatuksen kanssa.

Olut 7

Samea pinkkiin taittava oranssi kestävällä mutta matalalla vaahdolla. Tuoksussa hapanta mallasta ja vadelmaa, ehkä lakritsia? Maku samoilla linjoilla, olen kyllä edelleen tästä hennon lakritsin maistavinani. Ei kuitenkaan riittävän intensiivinen ollakseen CoolHead, vaikka onkin todennäköisesti kotimainen. Aivan hyvä.

Ostaisin

Oli: Mallaskoski Foxy Gose Sour Ale 3.5/5.0 / 4,0 % / 3,99 € / 0,44 l

Seinäjoella on oltu ahkerana keväällä. Ja se marja oli pihlajanmarja mikä ehkä hämäsi sitten sinne lakritsin suuntaan.

Olut 8

Täysin läpinäkymätön kirkkaan punainen, ei juuri vaahtoa. Tuoksu on hapan ja myös hieman tallinen. Maku puhtaamman ja reilumman hapan, mukana marjoja kuten tuoksussakin. Aika hyvä oikeastaan, vaikka tuoksu ei vakuuttanut. Ei varmaan kuitenkaan kotimainen ole tämä?

Ostaisin

Oli: Omnipollo Fruit World Famous Raspberry Pie 3.5/5.0 / 6,0 % / 6,79 € / 0,33 l

Ns. Omnipollohinnat, eli tuskin tulee sitten kuitenkaan ostettua kun ei tämä nyt niin hyvää ole Ei ne yleensä ole.

Tässä vaiheessa käyn hakemassa listan maistetuista oluista ja ihmettelen hetken kun listalla on yhdeksän tuotetta. Ja niinhän tuossa on hyllyssäkin. Vertailen värejä valokuvista ja totean maistaneeni alkuun ensimmäiset neljä ja sitten viimeiset neljä, eli keskimmäinen jäi välistä. Luulen katsoneeni vielä listasta vahingossa että kyseessä on Mallaskosken Double Hopnosis joten sellaisella pienellä ennakkoluulolla tai -odotuksella tämä on maistettu. Maistoin samalla myös sen ykkösen uusiksi, se on kuvassa vasemmalla.

Olut 9 (eli 5)


Sameaa keltaista tämäkin. Tuoksu hyvin voimakas, hedelmämehua, vähän mutta vain vähän ylikypsää. Maku myös voimakkaan mehuisa ja hieman makea, vähän alkoholinen. Humalaa lopussa. Makean ja vahvan puolelle mennään, mutta ei liikaa. Hienosti tasapainossa kuitenkin. Erittäin hyvä. Luulen Mallaskoskeksi ja yllätyn positiivisesti laadusta.

Ostaisin

Oli: Moersleutel Sabro x7, 4.1/5.0 / 8,5 % / 6,98 € / 0,44 l

Moersleutelilta tällainen olut on vähän vähemmän yllättävä. Hintakin on tietty sen mukainen. Saattaa tämä vaikka joskus mukaan tarttuakin, on aivan pätevä tuote ainakin tässä vaiheessa elinkaartaan.

Alkuun tuntui ettei näistä oikein positiivisia löytynyt, mutta kyllä ainakin Moersleutel, Schlenkerla ja Foxy Gose on sellaisen puolelle laskettava. Eli ihan ok saldo, vaikka pari ensimmäistä meinasivatkin vähän masentaa.

Erikoiserä: Suomen paras IPA?


No nyt on raflaavasti nimetty erikoiserä, etenkin kun näette mitä on tarjolla.


Maku Härkönen papuNEIPA (tölkki)

Olisikohan Suomen paras IPA härkäpavusta tehty kokeellinen NEIPA? Pidän näiden Härkösten ajatuksesta, vaikka tuotteet eivät olekaan kummoisia toistaiseksi olleet. Tämä on aika tavanomaisen samea oranssi. Tuoksu mehumallasta. Maku yllättävän katkera, hieman mehuisa mallas. Mutta on tässä vihannestakin. Enkä usko että johtuu pavuista varsinaisesti, vaan prosessista yleisesti, eikä se ole tämän osalta kunnossa. Huonoin tähän mennessä.

3.3/5.0 / 6,5 % / 3,98 € / 0,33 l

Ei ole paras IPA

Teerenpeli Notkea NIPA (pullo)

Olisikohan se paras IPA sitten yhden Suomen tylsimmistä pienpanimoista kymmenen vuotta vanha tuotos? Kirkas oranssi. Tuoksu hieman hedelmäinen. Maku myös hieman hedelmäinen, reilusti humaloitu. Ja samalla kovin tylsä, pahvinen jopa. Humalat edellä, mutta aivan väärällä tavalla. Tämä oli vielä huonompi kuin odotin, koska odotin saavani puhdasta ja tylsää, mutta sain puhdasta ja pahaa. Edellistäkin huonompi.

2.7/5.0 / 6,6 % / 4,97 € / 0,33 l

Vielä vähemmän on paras IPA

Vakka-Suomen Enigma West Coast IPA (tölkki)

Entä voisiko se olla nurin menneen panimon brändillä varsin keskinkertaisen IPA-panimon panema nolla kertaa vakuuttaneen Enigma-sarjan tuotos? Sameahko kultainen, vaahtoa on. Hieman hedelmäinne, ehkä jopa vesimeloninen tuoksu. Maku samaa linjaa, vähän humalaa. Vähän omituinen. Ihan ok, mutta ei tämä oikein mitenkään päin west coast IPA ole. Silti paras tähän asti, koska puhdas ja ei paha.

3.1/5.0 / 6,5 % / 4,98 € / 0,44 l

Ei ole hyvin asiat jos tämä on paras IPA, vaikka onkin tähän asti paras

Suomenlinnan Kealakekua (tölkki)

Voisiko se paras IPA sitten olla hyvin perinteisiä oluita pääasiassa tekevän perinteikkään panimon ilmestyessään varsin moderni IPA? No oikeastaan voisi. Tämähän oli ilmestyessään jokseenkin Suomen paras IPA. Mutta se oli aikana ennen kuin jotakuinkin yksikään nykypäivän parhaista IPA-panimoista oli toiminnassa. Ja missäs ne Olarit, Tujut ja Salamat muuten ovat tästä sarjasta? Itse olut on keltainen, samea, tuoksuu hedelmämehulta. Maku katkera ja kuiva, mutta sopivan mehuisa peräkärrin kanssa. Aivan kelvollinen olut tämä on edelleen, vaikka aika onkin tästä jonkin verran ajanut ohi. Mutta aivan heittämällä eri tasoa kuin edelliset kolme.

3.7/5.0 / 6,5 % / 5,49 € / 0,5 l

No ei ole tämäkään suomen paras IPA vaikka aivan hyvä IPA onkin


Hiisi Homunculus Lupus IPA (pullo)

Voisiko se sitten olla Hiisin varsin laadukas tupla-IPA viritys, joka muuten jostain syystä "kilpailee" tässä neljää yhtä vahvaa olutta vastaan 1,5 %-yksikön etumatkalla? Kirkas meripihkan värinen. Tuoksu katkeraa mallasta ja pihkaa. Maku katkeraa mallasta, pihkaa, hieman hedelmää, reilusti humalaa. Saisiko joku sinne Vakka-Suomen panimolle yhden tällaisen merkkipaaluksi kun yrittävät seuraavan kerran tehdä West Coast IPAa kun tässä olisi sellainen. Odotetun hyvä ja suht lähellä tämän maan west coastien kärkeä, vaikka ei siinäkään kyllä ihan paras.

4.1/5.0 / 8,0 % / 5,29 € / 0,33 l

Tämän sarjan ylivoimaisesti paras, mutta ei silti kuitenkaan Suomen paras IPA

Olihan tässä mentykin vähän aikaa ihan kelvollisilla erikoiserillä. Joku kesähessuko tämän on raapinut kasaan vai eikö panimoilla ollut muuta varastoissa jäljellä vaikka kesä on vasta alussa?

19.3.20

Olutkulttuuria maakunnista: Mikkeli

Aloitetaan heti tilannekatsauksella. Viime viikon lopulla koronatilanne oli jo hiljalleen pahenemassa, mutta virallisesti oli kielletty vasta yli 500 hengen tapahtumat, ja koska emme uskoneet kokouksemme yltävän ihan niihin mittoihin, pidimme suunnitelmamme, joka oli Olutkulttuuriseuran kevätkokous ja keskustan pubikierros Mikkelissä. Jälkiviisaana matka olisi ehkä tässä vaiheessa ollut viisaampi jättää tekemättä, mutta toimimme sen hetkisen tiedon mukaan ja liikuimme pienessä piirissä. Jopa perinteiset lasien jakamiset jätettiin väliin, eli uhrauksia kyllä tehtiin! Sitten asiaan.

Parin vuoden takaisen täysin torsoksi jääneen kevätkokouksen jälkeen päätin että kokouksen yhteyteen on saatava jotain ohjelmaa, jotta se ketään kiinnostaa. Viime vuonna olimme onnistuneesti Hämeenlinnassa ja tänä vuonna Mikkeli veti vielä enemmän porukkaa. Ennen matkaa nimiä oli listalla 17, joista kaksi vanhinta perui tulonsa koronatilanteen takia siinä vaiheessa kun Saimaan Juomatehdas täysin perustellusti perui vierailumme. Saimme kuitenkin Saimaalta vähän uutuustuotteiden maistiaisia, mistä kiitokset heille. Peruneiden tilalle tuli kuitenkin kaksi viime hetken ilmoittautujaa, joten seurueemme oli 17 hengen kokoinen.

Dom Mikkeli



Aloituspaikkamme oli itseoikeutetusti Dom. Joitakin vuosia sitten Mikkelin pubikenttä meni täysin uusiksi kun Dom tuli näyttämään muille olutravintolan mallia. Hiljattain konseptiin on lisätty myös pizzeria ja yökerho. Jälkimmäisestä emme järin innoissamme ole muuten, mutta tällä kertaa se toimi mainiosti kokouspaikkana, etenkin kun alakerrasta sai evääksi kantaa pizzaa ja olutta.


Kokousten jälkeen Domissa oli myös puheohjelmaa, kun yksi kolmesta perustajasta, Mika Pippuri, tuli kertomaan Domin historiasta ja kaikesta mihin jutut pääsivät tangentille kesken kaiken jatkamaan. Tähän osaan päivää oli varattu tunti, ja se meinasi käydä auttamatta lyhyeksi. Osa jäsenistä jäikin jatkamaan juttua kun siirryimme vetämäni lyhyen kaupunkikierroksen kautta siihen entiseen suuruuteen.

Pub Päämaja





Päämaja on tullut kauas Pertti Oksan ajoista, etenkin S-ryhmälle siirtymisensä jälkeen, ja nytkin paikkaa rikasti ainakin yksi hieman epämiellyttävämpi pubivieras, mutta osa vanhasta hohdosta on myös säilynyt, eikä se olutvalikoima nyt niin huono ole kuin kylillä puhutaan. Ikkunaan ripustetuissa paikallisten urheiluseurojen pelipaidoissakin Kampparit oli itseoikeutetusti keskellä, MP:n ja Jukurien tyytyessä sivuosiin.


Päämajassa otin myös yhden suosikkihunajaoluistani, Prykmestar Hunajabockin, vasta kaatuneen Vakka-Suomen Panimon muistolle. Pahasti tuntuu siltä ettei VASP jää vuoden ainoaksi panimokonkurssiksi, mutta tässäkin asiassa se ehti edelläkävijäksi. Hunajabock oli edelleen mainio olut.

Gastropub Eino






On S-ryhmä jotain hyvääkin tehnyt kaupungin olutkulttuurille, nimittäin Kauppakeskus Stellan yhteydessä sijaitseva Gastropub Eino on aidosti laadukas gastropub. Ruoka yllätti jälleen positiivisesti, ja Eino on paikka jonka olutvalikoimassa on aina jotain yllätyksiä, huokeaan hintaan. Tällä kertaa näiden virkaa toimittivat hanasta löytynyt De Koninck Bolleke, sekä reilun 8 euron hintaan kaapista irronnut Boulevardin Tank 7. Olipa listalla myös laadukas ginivalikoima, josta testasimme ja hyväksi totesimme aidon savolaisen ginin.

Wilhelm



Wilhelm ei varsinaisesti vaikuta olutpaikolta ulkoa eikä sisältä, mutta valikoima oli itse asiassa ennen Domin saapumista kaupungin paras, eikä se nytkään paljon kalpene kilpailijoilleen. Onpa täällä myös yksi Suomen harvoista hopinaattoreista, tosin tällä kertaa siihen oli harhaoppisesti laitettu mansikkasiideriä... Wilhelmissä puhe kääntyi jo siihen mistä kaikki puhuvat tällä hetkellä, kuten kuvastakin näkyy. Tässä vaiheessa päätimme vaimon kanssa siirtyä kotimajoitukseen ja jättää seuraväen oman onnensa nojaan. Ilta oli jatkunut ilmeisesti Keskusbaarissa ja Domissa, myöhään.

Tiesimme jo lähtiessä että tämä tulee olemaan viimeinen reissu pitkään aikaan. Vaikka jälkiviisaana matka olisi voinut jäädä tekemättä, oli se kuitenkin aivan mainio reissu myös monesta tässä mainitsemattomasta syystä. Mikkeli osoitti olevansa kokoaan parempi olutkaupunki. Toivotaan että jotain rippeitä jää jäljelle kaiken tämän jälkeen. Mikkeliläiset, tukekaa näitä paikkoja miten vain pystytte. Ja pysykää terveinä. Helppoa Juotavaa jatkaa sisällön tuottamista nyt kotioloista.

Sarjan aiemmat osat: HämeenlinnaIisalmimatka IisalmeenForssaLoviisaOulu

9.4.19

Helsinki Beer Festival 2019

Viime vuonna HBF jäi minulta väliin, koska olin matkoilla. Tänäkin vuonna onnistuin möhlimään työkalenterin kanssa ja sopimaan pitkän työpäivän perjantaille, joten ammattilaistunnit jäivät väliin. Lauantaina sentään pääsin paikalle, heti ovien auetessa tietysti.


Ensimmäisen tunnin jälkeen itse suorittamiseen tuli pieni tauko Olutliiton liittokokouksen muodossa. Puheenjohtaja Anikó valittiin jatkokaudelle ja Olutkulttuuriseurakin sai lisäedustusta hallitukseen. Kokous vedettiin läpi ilman suurempia erimielisyyksiä hyvässä keskusteluilmapiirissä. Muut asiat - kohdassa Underbergin ystävistä tultiin juomaan Underbergit 45 asteen kulmassa puheenjohtajan kanssa.


Loppufestarin saikin keskittyä itse asiaan. Tunnelma oli mukava, olutta riitti, tuttuja samoin. Olutliiton hallitukseen valittu jäsen Koskenniemi nostatti kulmakarvoja lippisvalinnallaan ja "Suomen hypein olut", Olarin XDDH, myytiin loppuun. Panimomestari Montin soitteli sulosointuja Paloaseman kitarakaraokessa.







Festari jatkui osaltani vielä paluun tehneellä HBF darraklubilla Uudella Saunalla, johon oli heti festarin päätyttyä roudattu ylijäämäoluita myytäväksi riutuneille saunojille, joihin ehdottomasti itseni tässä vaiheessa laskin. Tyyppasin hanat läpi, erikoishalvoille pulloille ei valitettavasti ilmestynyt jakajia, joten jäivät toiseen kertaan.



Maistoin tämän vuoden festareille kaikkiaan 27 olutta, joista 5 darraklubilla. Listataan tähän vielä maistuvimmat.

Helsinki Beer Festival 2019 Top 5:

- Savukatajaa Islay - tynnyrissä. Voisi mennä pieleenkin, mutta ei mennyt.
2. Pracownia Piwa Szkieletor 4.1/5
- Mainio porter Puolasta, joka ei tarvitse kaksinumeroisia voltteja ollakseen täyteläinen. Voisi kirjoittaa väärinkin, mutta en kirjoittanut.
3. Salama Zephyr 3.7/5
- Kansainvälisen tason micro IPA Suomesta.
4. Paloaseman Valkoinen Tupla 3.7/5
- Mainosvideosta lisäpisteitä.
5. Olu Bryki Raum Panda Rice Beer 3.7/5
- Riisillä on osin turhaan huono maine. Siitä saa myös maukasta.

Helsinki Beer Festival 2019 kunniamaininnat:

- Bruuverin laitteistolla Saimaan porukka tekee maukasta tavaraa. Myös Test Batch #1 oli hyvä.
- Hieman keskinkertaisen alun jälkeen Salama alkaa lunastaa isoja puheitaan.
- Vahva tekeminen jatkuu myös tällä porukalla.

Ja kyseenalaisempaa kunniaa Kellererbierille, joka maistui ja haisi aivan pyörän sisäkumilta.

Ensi vuonna sitten jo ammattilaistunneilta asti mukana! Tuleehan ensi vuosi, tuleehan?