Sain viikonloppuna kutsun josta oli pandemiasta huolimatta hankala kieltäytyä. Tapahtuman aiheena oli alkoholittomien ja vähäalkoholisten saunajuomien tasting. Tässä vaiheessa vielä melko helppokin kieltäytyä, vaikka pitäjäksi kerrottiin aina ammattimainen Anikó Lehtinen.
Sen sijaan kun tastingin sijaintina toimisi Suomen Saunaseura, jossa olisi mahdollista pitää reilut turvavälit pienelle raadillemme, ja tastingin jälkeen olisi mahdollista päästä muuten hyvin sulkeutuneen saunaseuran saunoihin, päätin lähteä paikalle. Viisihenkinen raatimme maisteli sokkona kuusi saunajuomaa, ja joku tulee kirjoittamaan maistelusta merkittävästi tätä paremmat tekstit Olutpostiin ja Sauna-lehteen. Kolme raatilaista oli enemmän saunan kuin oluen ammattilaisia, lisäkseni paikalla oli yksi muu olutharrastaja.
Olut 1.
Hieman ikävästi kirkkaita maistelulaseja ei löytynyt, mutta näilläkin onneksi pärjäsi. Ennakkotietona oli vain, että kaksi maistettavaa juomaa on noin 2,5 % alkoholia sisältäviä, ja muut alkoholittomia. Ensimmäinen eteen tuotu juoma oli hyvinkin hajuton, mauton ja kalpea. Ei kuitenkaan vähääkään makean vierteinen, mikä usein muodostuu alkoholittomien oluiden, varsinkin vaaleiden lagerien, ongelmaksi. Itse epäilin tätä Karhun tai Heinekenin 0,0 % olueksi, sillä molemmista on hyvin vastaavat muistikuvat. Ihan kelpo tuote kuitenkin, Ratebeer-asteikolla (0.5-5.0) 2.7.
Oli: Lapin Kulta Pure (2,7 %)
Siinäpä se syy sille että vierteisyyttä ei maistunut, tästähän on tehty olutta. Suurta ylistystä tämä ei raadilta kerännyt ja laajalti kommentoitiin tämän olevan kelvollinen janojuomaksi, mutta ei mihinkään muuhun. Minusta ihan pätevä olutvissy, joka menee lähinnä samaan sarjaan humalavesien kanssa. Tosin siinä kilpailussa sekä alkoholi että mallas ovat haitaksi.
Olut 2.
Näytti aika samalta kuin edellinen, joskin vaahtoa oli hieman enemmän. Tuoksussa hieman sitä pelättyä makeutta, joskin ei paljoa, eikä niin selkeän vierremäisenä. Maku aivan aavistuksen makea ja vierremäinen, lopussa reilusti katkeroa. Jopa hieman liikaa, sillä runko on luonnollisesti varsin kevyt. Mietin olisiko tämä voinut olla joku alkoholiton IPA, vaikka hedelmää tässä ei kyllä ollut missään muotoa. En kuitenkaan oikein keksinyt parempaakaan arvausta. Pisteitä tälle irtosi 2.8, hieman edellistä parempi.
Miten tämä pääsikään unohtumaan. Hallitseva Suomen paras pils, alkoholipitoiset mukaan lukien. En kyllä tuohon arvioon tällä maistelulla yhtyisi, mutta en ole yhtynyt ennenkään. Samat pisteet olin tälle antanut myös aiemmin. Muulta raadilta tämä keräsi selvästi edellistä enemmän arvostusta ja tätä pidettiin jo oluen makuisena. Tässä vaiheessa moni alkoi ihmetellä sitä, miten alkoholittomat oluet voivat nykyään maistua hyvinkin voimakkaasti oluelle.
Olut 3.
Parempaan suuntaan mennään. Hieman samea, oranssimman kultainen. Vaahtoakin reilummin. Tuoksu kevyen makea ja hedelmäinen, kuin myös maku. Katkerohumalaa rapeasti myös. Oikein hyvä, Ratebeeriin 3.5. Veikkaan että tämä voisi nyt sitten olla se Lahden Erikois IPA Alkoholiton, mitä edelliseen jo arvelin.
No ei se Hartwallin 0-IPA nyt oikeasti sentään näin hyvä ollut. Tämän oluen olen tiennyt yhdeksi parhaista miedoista jo pidemmän aikaa, eikä tämä sokkomaisto sitä muuttanut. Pisteet osuivat juuri samaan kuin aiemminkin. Tämä keräsi koko raadilta selvästi suurimmat kehut. "Tältä oluen pitää maistua" ja "Taidan siirtyä vissystä tähän" kuului ympäri huonetta.
Olut 4.
Sitten tummempaan päähän. Tumma ruskea, tuoksussa melko makeaa viljaista leipää. Maku samoilla linjoilla. Melko makea, vierteinenkin, mutta ei mitenkään huono. Ratebeeriin 3.0. Oikein onnistunut alkoholiton tumma lager. Toveri vierestä veikkasi kyseessä olevan Koff Crisp Tumma, enkä oikein osannut vastaankaan sanoa.
Ei se paljoa pieleen mennyt, sillä nämä kaksi ovat aika samanlaisia. Hieman yllättäen tästä ei raadin "peruskuluttaja-osasto" pitänyt oikeastaan lainkaan. Kutsuttiin surkeaksi suoritukseksi ja joku jopa ihmetteli mitä käyttöä tällaiselle on, koska itse hän ei mitään keksinyt. Kotikalja-assosiaatio oli joillain liian vahva, ja kieltämättä en tätä itsekään minään hyvänä kotikaljana pitäisi.
Olut 5.
Tiesin jo tätä pöytään kannettaessa minkä suuntaisia kommentteja osalta raadista tähän tulisi. Tumma punainen väri, matala pinkki vaahto. Kirsikkamehun tuoksu pienellä happamalla sivujuonteella oli voimakas. Jo tässä vaiheessa olin aika varma että tämä on Flying Dutchmanin alkoholiton kriek, jonka nimeä en tietenkään muistanut, kuten ei voi muistaa minkään muunkaan ks. panimon oluen nimeä. Maku oli hapanta kirsikkamehua pienellä maltaisella twistillä. Oikeastaan tämä oli selvästi lähempänä alkoholillista makeaa kriekkiä, esim. Lindemans, kuin muistinkaan. Hyväähän tämä on, Ratebeeriin 3.5.
Edellisen oluen kohdalla totesin että yleensä sokkona on sitä pahemmin pihalla, mitä varmempi on arvauksestaan. Tässä ei kuitenkaan varteenotettavia vaihtoehtoja ollut juurikaan, paitsi ehkä joku Big Drop. Koko raati piti tätä itse asiassa hyvänä juomana, mutta odotetusti osa ihmetteli mikä tästä tekee olutta ja voiko tätä olueksi sanoakaan. Anikó yritti parhaansa mukaan pohjustaa happamien marjaoluiden historialla ja itse yritin hieman säestää. Toisaalta jos olimme yksimielisiä siitä että tämä on "hyvä juoma", onko sillä nimellä niin paljoa väliä?
Olut 6.
Täysin läpinäkymätön keltainen, kuin hieman hiilihapotettua appelsiinimehua. En ehtinyt edes nuuhkaista ennen kuin järjestäjän ilmeestä ja "tää on vähän kompa" kommentista ymmärsin että jauhot pussissa eivät ole aivan puhtaat. Tuoksu oli mangopilttiä josta olin jonkun maltaisen vivahteen löytävinäni, maku samoin. Toi mieleen modernin mehu-IPAn, ilman sitä olutta. Mitään arvausta minulla ei ollut, ja Ratebeer-pisteiksi arvoin 2.9, lähinnä siksi kun mitään olueen viittaavaa tasapainoa tässä ei ollut.
Oli: Cloudwater Mango & Citra Sour - humalavesi
Mallasvivahde oli siis omaa kuvitelmaa, ja kieltämättä juoma myös maistui paremmalta kun tiesin mitä se on. Tämähän olisi itse asiassa varsin loistava saunajuoma, lukuunottamatta eittämättä rapeaa hintaa. Tämäkin keräsi kehuja koko raadilta, joskin viimeistään tämän kohdalla alkoi vilkas keskustelu siitä, mihin hyllyyn alkoholittomat oluet, puhumattakaan humalavesistä, pitäisi kaupassa sijoittaa, jotta niitä etsivä kuluttaja ne helpoiten löytäisi. Sekä myös siitä, miten tölkkien ulkoasu pitäisi suunnitella, jotta kuluttaja tietäisi mahdollisimman helposti minkä makuisen ja minkä verran alkoholia ostavan tuotteen ostaa. Ratkaisua meillä ei luonnollisesti ollut, mutta ongelmakohtia osasimme mainiosti tuoda esille.
Mihinkään selvään järjestykseen emme juomia laittaneet, mutta kvalitatiivisten kommenttien perusteella voiton vei kuitenkin Hi-Hop, jonka takana järjestys oli karkeasti Kukko Pils, Lapin Kulta Pure ja Kukko Tumma. Peruskuluttajaraadin mielestä epäolutmainen Kriek sekä oikeastikin olut-kategorian ulkopuolelle jäävä Cloudwater sijoittuivat molemmat johonkin Hi-Hopin ja Pilsin välimaastoon.
Loppuun täytyy todeta, että savusaunakattaus oli melko mieletön ja ainutlaatuinen kokemus, ja meressä oli melko viileää. Pitihän uimassa silti käydä useaan otteeseen, kun lämmittelytilat olivat niin ensiluokkaiset.
Lisämateriaalia luvassa Olutpostissa, Sauna-lehdessä, sekä
Olutreissussa. Sisältövaroitus: saatan esiintyä näissä myös videomuodossa...
