One Pint comeback tasting

Pitkän tauon jälkeen Olutkulttuuriseura on päässyt taas (ainakin hetkeksi) palaamaan Helsingin jaoston henkiseen kotiin, One Pint Pubiin, virallisestikin. Tämän kunniaksi järjestettiin tietenkin comeback-tasting, jonka sisältöön legendaarinen Kyde sai vapaat kädet. Maistelun alkupää vedettiin osin sokkona ja lopussa Kyde paljasti jo turhankin nopeasti mitä laseista löytyy.

Maistelun aloitti itseoikeutetusti Paloaseman / Teddy Bay N.E.W.B., onhan Paloasema "talon panimo" ja Teddy Bayn Janne Pintin vakioasiakkaita. New England WitBier on ihan mielenkiintoinen muotityyli, ja tämä tuotos varsin pätevä esimerkki siitä.

Raadin arvio: 4- (3½ - 4-)

Suolapalaksi Kyde oli hakenut itseäänkin legendaarisemmasta Tanskalaisesta voileivästä leipiä, jotka jaettiin maistelijoille. Makuina paahtopaisti, katkarapu, brie ja peruna. En valitettavasti tehnyt muistiinpanoja makupareista, mutta leivät olivat ainakin hyviä ja oluen kylkeen sopivia.

Sitten siirryttiin Tanskaan. Sokkona veikkasin että tämä olisi voinut olla Bad Seedin Post Cologne, mutta kyseessä oli kuitenkin saman panimon Neu Pilsner. Oikein maistuva pils josta ei suuria vikoja löytynyt. Osa raadista arvotti puhtautta enemmän, osa vähemmän. Tomi oli väärässä.

Raadin arvio: 3+ (2- - 4-)

Matka jatkui saman panimon lagereilla, tällä kertaa vuorossa Bad Seed Vienna Lager. Hyvähän tämäkin oli, jokseenkin samoilla saatteilla kuin edellinen. Tomi oli taas väärässä.

Raadin arvio: 3+ (2+ - 3.6)

One Pint on viime aikoina tuonut Bad Seediä maahan, joten panimo pysyi samana. Tällä kertaa NEIPA nimeltään Lazarus IPA. Panimolle tyypillisesti tämäkin on tehty puhtaus ja juotavuus edellä, eli mistään mehupommista ei ollut kyse. Hyvää kaljaa tämäkin oli.

Raadin arvio: 4- (3+ - 4-)

Sitten palattiinkin takaisin Suomeen, ainakin teknisesti. Ahvenanmaalle nimittäin, ja tarjolla Paloaseman Panimon helposti suussa soljuva Kökar - Öar & Skär, Kökarin kyläkauppaan valmistettu katajasaison. Tätä maistellessa voi kieltämättä kuvitella itsensä kesäiseen meren rantaan ulapalle tuijottamaan. Lähes meren rannassa me olimmekin, mutta ei se ole sama asia. Maistui.

Raadin arvio: 3½ (3+ - 3.9)

Viimeiseen olueen asti saimme odottaa "sitä pakollista imperial stoutia". Maistelu oli tähän asti ollut hieman kevyempi kuin mihin seurueemme on Pintissä yleensä tottunut, mikä ei mielestäni ollut kuitenkaan huono asia. Tastingin päätti siis Bad Seed Good Morning, Vietnam (Kyde ei esittänyt Robin Williams - versiota nimestä). Vietnamilaisella kahvilla maustettu imperial stout, jossa luonnollisesti on kaikki kohdillaan.

Raadin arvio: 4 (4- - 4½)

Hieman "tavallisesta" poikkeava mutta kuitenkin varsin laadukas maistelu, jonka voittajaksi selviytyi tietenkin se vahvin ja intensiivisin olut, kuinkas muutenkaan. Miedommista löytyi kuitenkin hyviä kirittäjiä, ja etenkin witbierillä päästiin melko lähelle kärkeä. Koska palvelu tunnetusti pelaa, meille oli varattu kourallinen molempia Paloaseman tuotteita tölkissä "special reserve only for you" meiningillä. Tämän tarjouksen tietenkin käytimme, joten etenkin Kökar-oluen käsiinsä saaminen voi valitettavasti olla jo hieman hankalaa. Käykää nyt kuitenkin Bad Seedit maistamassa ja ehkä Pintin kaapista löytyy muita Paloaseman tuotteita!

Isot oluet vol. 2 feat. Kielen päällä - Varjoleikkejä

Koska edellisestä isot oluet - postauksesta joka Kielen päällä - Jannen kanssa tehtiin oli kulunut tarpeeksi aikaa, oli aika paneutua taas isojen oluiden maailmaan.

Sessio avattiin sillä kaikkein isoimmalla, Pirkka-juhlaoluella. Hauska vitsihän tämä oli, mutta itse olut oli myös jotain muuta kuin sinisissä Pirkka-tölkeissä, koska lauantaimakkara loisti poissaolollaan. Eihän tämä mikään mestariteos tai edes ihan puhdas ollut, kun pientä vihreää vihanneksisuutta ja pahvisuutta löytyi, mutta jopa lähes juotava tapaus. Ja komeassa pullossa.

Vielä ennen asiaan pääsyä nautittiin One Pint Pubista mukaan tarttunut Paloaseman Panimon uunituore uutuus Apricoitus. Ei iso olut oikein millään mittarilla, mutta erittäin hyvä ja tasapainoinen aprikoosi-sour, jonka tasapainoinen happamuus toi mieleen Olarin Panimon viimeaikaiset sourit Caddy Sourvillen ja Tropic Prunon. Spotify-koodilla pamahti soimaan tietenkin Coitus Intin Panomies, ja saman mainion albumin soidessa ilta jatkui.

Nautimme tässä välissä myös Jätkäsaaren Bonelessista mukaan tarttuneet ruoat. Lihattomat Beyond Senor Jalapeno - burgerit olivat erinomaiset, buffalokanassa kastike loistava mutta itse kanapalat nautamaisen makuisia, kuivia, ja muutenkin kehno suoritus. Lisukeperunoiden arvelimme tulevan tarpeeseen illan päätehtävästä selviämisen kanssa.

Juotavana oli siis Sori Brewingin Shadow Game - sarjan osat I-IV, sekä referenssiolueksi hankittu Oskar Bluesin Ten Fidy. Referenssin todettiin heti alkuun olevan odotetun priimaa, joskin sen no-nonsense kuivahko meno tulisi varmasti olemaan melko kaukana Sorin all-nonsense oluista.

4.2/5

Shadow Game I - Hazelnut & Maple Syrup Heaven Hill BA

No joo, heti alkuun mennään aivan eri suuntaan. Siinä missä referenssi oli kuivahko, tässä on sokeria niin että nenän pintaan tulee jo haistaessa kuorrute. Äärimmäisen makea, vaahterasiirappinen kokonaisuus, jossa pähkinä on sivuosassa mutta havaittavissa, ja tynnyröinti tuo lähinnä viskimäistä viinaisuutta. Toisaalta ei tämä nyt huono pastry stout ole. Maku oli kuitenkin selvästi tuoksua paremmin tasapainossa.

3.9/5

Shadow Game II - Dark Chocolate & Valencia Orange Heaven Hill BA

Tässä taas appelsiini tulee välittömästi esiin. Tuoksu on oikeastaan appelsiinisuklaata, ja maku jatkaa samalla linjalla. Jos jotain, tämä on vielä huonommin tasapainossa kuin ensimmäinen. Mutta toisaalta selvästi mielenkiintoisempi ja omalaatuisempi. Mitä pidemmälle maistelu etenee, sitä paremmin tämä nestemäinen appelsiinisuklaakin alkaa toimia. Silti ehkä hieman edellistä heikompi.

3.7/5

Shadow Game III - Madagascar Vanilla & Ethopian Coffee Heaven Hill BA

Kahvin huomaa heti, mutta vanilja on kyllä jäänyt oluen kypsyessä täysin piiloon. Sen löytää kun oikein hartaasti etsii, mutta kovin hento se on. Tämä on itselleni tässä vaiheessa jopa miellyttävin näistä kolmesta, nimenomaan siksi koska on selvästi kahta edellistä kuivempi, tasapainoisempi, ja tavallisempi. Ei yhtä hyvä kuin referenssi, mutta todella hyvä kuitenkin. Tämä on hyvä stout, siinä missä edelliset olivat hyviä jälkiruokajuomia.

4.1/5

Shadow Game IV - Mexican Chocolate Cake Heaven Hill BA

Makeutta, chiliä, suklaata. Tämähän on aivan kuin Evil Twinin Imperial Mexican Biscotti Cake Break. Ja hyvää sekin oli. Vahvat elementit hyvässä tasapainossa. Tämä nousee Shadow Gamejen kärkeen, jopa niukasti referenssijuoman ohi. Mutta silti, jos jotain näistä pitäisi juoda kokonainen 0,33l pakkaus yksin, valinta olisi joka ikinen kerta Ten Fidy.

4.3/5

Arvosanat hieman elivät vielä illan edetessä, mutta pysytään nyt näissä alkuarvioissa blogin osalta. Muistaakseni ainakin III:n osakkeet laskivat. Tähän kuitenkin vaikuttaa isosti ainakin se, että ensimmäisen Shadow Gamen suuhun jättämä sokerikuorrute oli oikeasti niin paksu, että kuivempien oluiden maistaminen oli vaikeaa jos ei suuta huuhdellut todella reilusti välissä.

Jokeriksi oli hankittu hieman uudempi iso olut, Cool Head Infernal Affairs. Jim Beam - kypsytettyä tummaa souria ja Laphroaig - kypsytettyä imperial stoutia sekaisin. Kuulostaa hyvältä ja kallis on pullokin. Kunnes huomaat että niin siinä luki Laphroaig. Kyllä, pilaa jälleen koko oluen peittämällä ihan kaiken alleen. Intensiivistä savuviskiä, vähän happamuutta joka toimisi ilman sitä savuviskiä, ja vähän paahteista mallasta joka sekin toimisi ilman sitä savuviskiä. Menee moneen suuntaan yhtä aikaa mutta Laphroaig ei anna oikein lähteä kunnolla mihinkään. Olisihan tämä voinut olla hyvä.

3.3/5

Illan aikana maistettiin vielä pari muutakin, joista Salaman Choco Loco Nuts (4.1/5) meni itse asiassa varsin onnistuneesti samaan kategoriaan yllämainittujen kanssa, mutta maisteltiin sellaisessa vaiheessa iltaa ettei siitä paljon jäänyt kertomista.

Sarja tulee varmasti jatkumaan, mutta kysymys on lähinnä miksi? (myös: mitä oluita? missä? milloin?)

Osa 1: Isot IPAt. Kielen päällä.
Osa 2: Varjoleikkejä. Kielen päällä.

Olutkulttuuripäivä Paloaseman Panimolla

Olutkulttuuriseura on ollut jo pidemmän aikaa yhteistyössä One Pint Pubin kanssa, ja sitä kautta myös Paloaseman Panimo nykyisine taustavoimineen on tullut erittäin tutuksi. Olimme kypsytelleet ajatusta vierailusta panimolle jo pitkään, ja nyt alkukesästä vihdoin saimme sovittua, että kesän festarikiireiden jälkeen menisimme porukalla käymään. Tapahtuman oli myös tarkoitus toimia Helsingin aluejaoston tämän vuoden olutkulttuuri-iltana, tosin päiväversiona. Kulttuuripuoli jäi kevytversioksi, kun puhujia ei paikalle hankittu Paloaseman panimomestaria Allua enempää, joten sinänsä lienee mielekkäämpää puhua vain panimovierailusta.

Panimovierailuna tämä oli kuitenkin, kuten useimmat tämän väen järjestämät tapahtumat, ensiluokkainen. Saimme tutustua mm. panimorakennuksen "suojeltuun ikkunaan", "puoliautomaattiseen" pullotuskoneeseen, sekä käymistankkien sisältöön.

Vanha viisaus siitä miten Nummella sataa aina, piti myös paikkansa. Lähdimme aurinkoisesta Helsingistä ja sinne myös aikanaan palasimme, mutta Nummella saimme nauttia lähinnä sateesta.

Pääsimme myös käymään Paloaseman Panimon kaupassa, jossa moni ei ole tainnut vierailla. Oluita ei nimittäin vielä kertaakaan ole riittänyt omaan kauppaan asti myytäväksi. Hyllyssä oli kuitenkin rivissä kaikki siihen asti julkaistut pullot.

Loppuilta kului turhankin nopeasti saunan, paljun ja grillauksen merkeissä. Sitten pitikin jo kiiruhtaa takaisin Helsinkiin, sillä kyytimme kuljettajalla oli toinen keikka vielä ajettavana. Ja sitä paitsi One Pintissä esiintyi illalla Sky Dee and the Demons, jota ei tietenkään sopinut missata. Paloasemalle pitänee vielä palata joskus ajan kanssa.

Ota Olut 2019 (ja SOPP Oulu)

Aloitetaan nopeasti Oulusta.

Satuin työmatkalle Ouluun samana viikonloppuna kun SOPP kiertue veteli siellä viimeisiään. Tällainen tilaisuushan on pakko käyttää hyödykseen. Lyhyellä iltavisiitillä aloitin loogisesti stadilaisella oluella, mutta päädyin myös maistelemaan kaikki paikalliset läpi ja illan saldo soolosuorituksena jäi yhdeksään. Erityismaininta uudelle tuttavuudelle Haapalalle, jolta ainoa maistettu olut oli myös aivan mainio.

SOPP Oulu 2019 Top 3

1. Sonnisaari Tippa '19 Keskisarja Edition 4.1/5.0

- Paikalliselle Ratebeer-aktiiville tehty olut oli edelleen hyvässä tikissä.

2. Mallaskellari Iceberg Imperial Gose 4.1/5.0

- Varsin perverssi tuplagose, jossa etenkin tallia runsaasti.

3. Tuju Vermont Ravit 8/19 3.7/5.0

- Tämä on vähän epäreilua kun Tuju viilaa hyvän NEIPAn reseptiä jatkuvasti ja aina uusi olut saa hyvät arviot.

Ota Olut 2019

Sitten asiaan. Otaniemen suurin ja kaunein oli jälleen agendalla, vaikka sen ympärillä olikin kalenterissa ulkomaanmatkoja mm. Puolaan ja Ouluun. Kävimme Eevan langos-himosta johtuen paikalla jo perjantaina, mutta "pääpäivä" osui itselle lauantaille, jolloin paikalle piti perinteisesti tulla jo "kukonlaulun aikaa" alkuiltapäivästä.

 Ja Ota Oluen kakkospäivähän kuuluu aloittaa langosilla. Jotka eivät niin tee, ovat väärässä. Ensimmäisenä päivänä syödyn perinteisen juusto-smetana langosin sijaan otin rohkeasti juusto-pesto langosin.

Paloaseman tiskillä jo tässä vaiheessa ponua kaadettiin mietojen sekaan, mikä lupasi hyvää loppuiltaa varten.

Vatsaan oli hädin tuskin ehtinyt langosin jälkeen tulla tilaa kun Anikó kyseli maistamaan Laurean ruokia. Laurea toimitti jo viime vuonna hyviä vegaaniruokia, joita syödessään ei pääasiassa huomannut syövänsä vegaanista. Sama teema piti tänäkin vuonna ja ruoat olivat hyviä. Kevätrullista ehkä hieman puuttui runkoa, jota maapähkinäkastike ei ihan tarpeeksi tuonut, mutta wokki, kanttarellibruschettat ja empanadat olivat kaikki erinomaisen hinta-laatusuhteen oluteväitä.

Oluita ehdin maistella hyvän määrän. Viimeisenä menin kyselemään tutuilta Paloaseman tiskiltä mitä kortin viimeisellä kahdella eurolla saisi. Lopputulos oli kuvassa näkyvä iso Ratto pontikka-floatilla. Teetti hieman töitä, mutta siitä selvittiin! Kokonaisuutena festari oli edelleen mainio, vaikka lippujonon purku olikin toivottoman hidasta ja valojen vähyys soi vähän loppuillan tunnelmaa. Kyllä tänne silti ensi vuonnakin tulla haluaa.

Ota Olut 2019 Top 5:

1. Paloaseman Pipe NEIPA 3.9/5.0

- Hyvä, tuore NEIPA. Ei paljon muuta vaadita.

2. Ruosniemen Betony Imperial Stout 3.9/5.0

- Kuulin sanottavan että Ruosniemellä olisi sekä tapahtuman paras että huonoin olut. Tämä oli monen mielestä se paras.

3. Etko Indian Summer 3.7/5.0

- Kahdesta hyvästä hapan-IPAsta se parempi.

4. Sori Shakeout A: Vanilla 3./5.0

- Aika perinteistä trendibisseä, mutta hyvältä se maistui.

5. Etko Chai Wallah 3.7/5.0

- Makea jälkkäristout chai-mausteilla. Kyllä kiitos.

Helsinki Beer Festival 2019

Viime vuonna HBF jäi minulta väliin, koska olin matkoilla. Tänäkin vuonna onnistuin möhlimään työkalenterin kanssa ja sopimaan pitkän työpäivän perjantaille, joten ammattilaistunnit jäivät väliin. Lauantaina sentään pääsin paikalle, heti ovien auetessa tietysti.

Ensimmäisen tunnin jälkeen itse suorittamiseen tuli pieni tauko Olutliiton liittokokouksen muodossa. Puheenjohtaja Anikó valittiin jatkokaudelle ja Olutkulttuuriseurakin sai lisäedustusta hallitukseen. Kokous vedettiin läpi ilman suurempia erimielisyyksiä hyvässä keskusteluilmapiirissä. Muut asiat - kohdassa Underbergin ystävistä tultiin juomaan Underbergit 45 asteen kulmassa puheenjohtajan kanssa.

Loppufestarin saikin keskittyä itse asiaan. Tunnelma oli mukava, olutta riitti, tuttuja samoin. Olutliiton hallitukseen valittu jäsen Koskenniemi nostatti kulmakarvoja lippisvalinnallaan ja "Suomen hypein olut", Olarin XDDH, myytiin loppuun. Panimomestari Montin soitteli sulosointuja Paloaseman kitarakaraokessa.

Festari jatkui osaltani vielä paluun tehneellä HBF darraklubilla Uudella Saunalla, johon oli heti festarin päätyttyä roudattu ylijäämäoluita myytäväksi riutuneille saunojille, joihin ehdottomasti itseni tässä vaiheessa laskin. Tyyppasin hanat läpi, erikoishalvoille pulloille ei valitettavasti ilmestynyt jakajia, joten jäivät toiseen kertaan.

Maistoin tämän vuoden festareille kaikkiaan 27 olutta, joista 5 darraklubilla. Listataan tähän vielä maistuvimmat.

Helsinki Beer Festival 2019 Top 5:

1. Vakka-Suomen SKX 4.1/5

- Savukatajaa Islay - tynnyrissä. Voisi mennä pieleenkin, mutta ei mennyt.

2. Pracownia Piwa Szkieletor 4.1/5
- Mainio porter Puolasta, joka ei tarvitse kaksinumeroisia voltteja ollakseen täyteläinen. Voisi kirjoittaa väärinkin, mutta en kirjoittanut.
3. Salama Zephyr 3.7/5
- Kansainvälisen tason micro IPA Suomesta.
4. Paloaseman Valkoinen Tupla 3.7/5
- Mainosvideosta lisäpisteitä.
5. Olu Bryki Raum Panda Rice Beer 3.7/5
- Riisillä on osin turhaan huono maine. Siitä saa myös maukasta.

Helsinki Beer Festival 2019 kunniamaininnat:

Saimaa Test Batch #2: NEIPA 3.5/5

- Bruuverin laitteistolla Saimaan porukka tekee maukasta tavaraa. Myös Test Batch #1 oli hyvä.

Salama Gose Goes to Space 3.7/5

- Hieman keskinkertaisen alun jälkeen Salama alkaa lunastaa isoja puheitaan.

Level Eleven Juiceballs 3.7/5

- Vahva tekeminen jatkuu myös tällä porukalla.

Ja kyseenalaisempaa kunniaa Kellererbierille, joka maistui ja haisi aivan pyörän sisäkumilta.

Ensi vuonna sitten jo ammattilaistunneilta asti mukana! Tuleehan ensi vuosi, tuleehan?