Craft Beer Garden Festival 2022

 

Cool Headin tapahtumat Korjaamolla kuuluivat omiin festarisuosikkeihini, joten täytynee laittaa koronan piikkiin että vasta nyt ehdin ensimmäistä kertaa kokeilemaan miten konsepti toimii Gardeniassa. Paikkahan on mitä mainioin ja ei kai se meininki huonommaksi ole muuttunut? Onneksi ei ole. Craft Beer Gardenin avauspäivään osui melkoinen paahde ja varjopaikkoja olisi voinut olla enemmänkin. Oletan että tämä ongelma oli vielä merkittävämpi toisena päivänä kun sää ei ollut yhtä suopea. Muuten valittamista on vaikea löytää. Hieno miljöö, mukavat panimot, hyvää ruokaa, juomavettä riittää ja vessoja on tarpeeksi. Myös paneelikeskustelu oli ainakin perjantaina yllättävän toimiva. Ennakkolippujen käytäntö oli hieman kankea ja haasteita oli sekä QR-koodin lukemisessa, että ohjelmiston käyttämisessä. Laskuvirhe pankissa osui kuitenkin minun edukseni ja käytin häpeämättä pari kortilleni epähuomiossa lisättyä juomaa. Ehkä tästä joku oppii jatkossa jotain. Vierailu oli kuitenkin mitä mukavin, ja toimi myös hauskana kontrastina seuraavan päivän hieman erilaiselle tapahtumalle. Siitä lisää toivottavasti huomenna.

Craft Beer Garden Festival 2022 Top 5:

1. Stockholm Brewing Key to the Cellar 4.3/5

- "Akkurat exclusive", paitsi täältäkin sai. Mahtava hapan.

2. Pühaste / Põhjala Chokoh Ha 4.1/5

- Kahdesta jälkkäristä se niukasti parempi. Chiliolutta pitää arvostaa silloin kun se onnistuu.

3. Põhjala / To Øl Sticks & Stones 4.1/5

- Ei tämä toinenkaan jälkkäri kauheasti heikompi ollut.

4. Ant Brew / Tuju Buddy Juice 3.9/5

- Festarin paras NEIPA oli myös halvin. Siitäs saitte hypemmät hypemehut.

5. Himo Alku Islay BA 3.9/5

- Islay-tynnyröityä sahtia? Ei ihan paras idea, mutta aika hyvä idea kuitenkin. Tai ainakin lopputulos.

Olutkohde: Tromssa

 Ehdimme Lapin matkallamme myös käymään sivistyneen maailman suurimmassa napapiirin pohjoispuolisessa kaupungissa, eli Tromssassa. Tromssa on kohtalaisen suosittu turistikohde ja mm. Hurtigruten - laivareitti tuo sinne paljon turisteja jo alkukesästä. Luultavasti isolta osin tästä johtuen Tromssassa on koko Norjan suurin ravintolatiheys - asiakaspaikoille mahtuisi yhtä aikaa kolmannes kaupungin väestöstä. Tämä on johtanut ainakin kovaan tasoon, ja ehkä hinnat ovat myös Pohjois-Norjalle halvat, en tiedä. Kenellekään muulle ne eivät sitä kyllä ole, sillä tämä lienee ainoita paikkoja maailmassa jossa jopa Helsingin hintoihin tottuneella kirpaisee lompakossa käydä oluella.

Tromssassa on viitisen kappaletta Untappdin verified venue - pubeja, mutta aloitimme tutkimukset muualta. Rorbua mainostaa olevansa Norjan kuuluisin pubi, ja väite saattaa hyvinkin pitää paikkansa, sillä pubista lähetettiin 1987-2003 viihdeohjelmaa Du skal høre mye, jota kuvattiin Rorbuassa. Nykyinen Rorbua ei toki ole enää samassa rakennuksessa, mutta käsittääkseni sisustus on pyritty pitämään entisellään ja seinillä olikin kuvia viihdeohjelman kuvauksista.

Valikoima ei Rorbuassa päätä huimannut, mutta Mackin ja Tromssan keskustassa sijaitsevan "Norjan Mattssonin" eli Mack Mikrobryggerin tuotoksia löytyi hanasta ja kaapista useita, tosin juuri antamani lempinimi kertonee tarpeeksi siitä miten noihin mikro-Mackin tuotteisiin kannattaa suhtautua. Jotain hyvääkin löytyi, nimittäin Tromssan saarella sijaitsevaa Graff Brygghusia, joka tuli matkalla todettua erinomaiseksi panimoksi.

Jos Rorbua oli Norjan kuuluisin pubi, seuraava kohteemme Ølhallen oli sitten Tromssan vanhin. Kyllä, paikka on Mackin "panimoravintola", mutta tätä ei kannata säikähtää. Ølhallen on ehdottomasti käymisen arvoinen.

50 hanaa, kaikki Norjasta, pääosa läheltä. Jos ehdit käydä Tromssassa vain yhdessä pubissa, olkoon se Ølhallen. Erinomainen tunnelma ja valikoima, ja ainakin tällä kertaa mainio henkilökunta, kun tiskin takana oli puhelias Chicagosta asti Tromssaan päätynyt kyyppari. Norjan kalliita hintoja tasoittaa hieman mahdollisuus tilata pieniäkin annoksia. Tuopin hintahan Tromssassa on tyypillisesti 13-15 € luokkaa. Tukevammista oluista voi joutua maksamaan tuplat, niin kolminumeroisen summan saa helposti kulumaan illassa ilman sen tukevampaa humalatilaa. Eihän se yhden tai kahden matkaillan aikana niin paha ole, mutta täällä asuessa kävisi kovastikin lompakolle.

Ja niin, Tromssassa jostain syystä täytetyt eläimet, etenkin jääkarhut, ovat pakollinen sisustuselementti. Tämä esimerkki on Ølhallenista, josta löytyi myös komea pisuaarigalleria.

 

Verified venue - listalta kävimme muutaman, ja löytyi sekä hittejä että huteja. Kävelykadulla sijaitseva Tromsø Mikrobryggeri & Balthazar Vinbar oli erittäin viihtyisä, joskaan paikan päällä ei panimoa ollut. Paikka näyttää kadulle todella pieneltä, mutta jatkuu pitkälle sisälle. Tilaa saattaa siis olla vaikkei se siltä näyttäisi.

Cafe Sånn oli myös paremmasta päästä. Karun ulkokuoren alta löytyi sympaattinen sistustus ja varsin kelvollinen hanavalikoima.

Agenturet roikkuu myös sekä Ratebeer-arvioiden kärkipäässä, että Untappdin verified - listalla, mutta ei tällä kertaa omaan hermooni osunut yhtä hyvin. Ehkä osin siksi että kaipasin norjalaisia oluita ja Agenturetin listalla oli enemmän tuontitavaraa. Sisustus oli huolitellumpi ja sijainti varsin kelvollinen kävelykadun kupeessa, tosin Tromssassa mikään ei ole erityisen kaukana, sillä keskusta on kompakti ja käveltävä.

Verified - listan Blå Rockia kävimme ihastelemassa vain ulkoa päin, mutta paikallisen Ratebeer-käyttäjän mukaan sielläkin kannattaa käydä. Lisäksi Vinmonopolet osoittautui vähintään Systembolagetin tasoiseksi karkkikaupaksi, eivätkä hinnatkaan olleet yhtä karmeat kuin baareissa, vaikka Ruotsin versiota ylempänä olivatkin. Alkoon tottuneelle kohtuuhintainen ja laadukas monopoli.

Tromssaan ei tietenkään lähdetty oluen perässä, mutta kaupunki osoittautui yllättävän hyväksi olutkohteeksi. Pubeissa saa kulutettua useammankin illan (ja satasen) luonto- ja museopäivien päätteeksi.

Tromssa Top 5:

1: Monkey Brew Cygnus X-1 (tölkki @ Mikrobryggeri) 4.1/5

- Lisäpisteitä Rush-viittauksesta.

2: Lervig Original Sin (hana @ Ølhallen) 4.1/5

- Three Bean olisi ollut hanassa mutten viitsinyt ottaa ikisuosikkia. Hyvähän tämäkin oli.

3: Graff Dead Cat Double IPA (pullo @ Rorbua) 3.9/5

- Kansainvälisen tason NEIPA saman saaren pohjoispäästä.

4: Qvænbrygg Old Ale (hana @ Cafe Sånn) 3.7/5

- Ihan tulee vanhat hyvät Ola Dubh - ajat mieleen.

5: Graff °6 Patersbier (hana @ Ølhallen) 3.7/5

- Graff osaa näköjään monta tyyliä.

Käykää, maistelkaa, katselkaa.

Olutkulttuuria maakunnista: Kilpisjärvi

Jos olet joskus ajanut Kilpisjärven ohi Norjaan (harva ajaa Kilpisjärvelle muista syistä), se ei ehkä ole vaikuttanut paikkakunnalta josta löytyy pubi, saati useampia. Yleensä ohi ajaessa huomaa lähinnä Kilpishallin jossa voi käydä kaupassa. Parin yön oleskelu tarjosi kuitenkin mahdollisuuden tutustua kylän tarjontaan laajemmin.

Haltia pub

Ensimmäisenä pistää silmään majatalo Haltinmaa, jonka seinässä lukee isolla mm. "Pub". "Ravintolan" puoli ei Haltinmaassa ole kovin viihtyisän näköinen, mutta pubin puoli sitäkin enemmän. Miellyttävä sisustus, ja vaikka valikoima ei päätä huimaa, takuuvarma Tornion ja Maistilan Routa sieltä kuitenkin löytyi edulliseen hintaan, samoin kuin pari muuta Tornion panimon tuotetta. Haltiassa voisi istua pidempäänkin. Ulko-ovelta näkyy Saana (jos ei ole pilvessä) ja terassilta löytyy kilpisjärveläiseen kesäsäähän sopivasti drinkkisateenvarjo.

Ravintola Kilpis

Onhan siinä Kilpishallissa ravintolakin jos jaksaa kiivetä yläkertaan - Ravintola Kilpis. Ihan kelvollista ruokaa ja oluttakin sieltä saa. Sinebrychoffin hanoissa lienee melko usein jotain Brooklyniä, ja tarjolla muutenkin Koffin valikoimista tuttuja "erikoisoluita" joitakin. Pohjoisen panimoiden valikoima heikompi ja ruoan käry on sellainen että se häiritsee kunnes päätyy itsekin tilaamaan ruokaa. Mutta kyllähän täälläkin viihtyy. Urheilukanavia näkyy.

Tundrea

Majoituimme Tundrean mökeissä, ja Tundrean respassa on myös baari/ravintola. Ja valikoimahan olikin kylän paras. Löytyy Routaa, mutta myös Lapin panimon soureja yms, eli useampi optio pohjoisen panimoilta. Tornion panimon giniäkin oli. Sisustus tosin ehkä vähiten viihtyisä mainituista.

Luonto

Niin, luonnon takiahan tänne varmaan tullaan. Saanalle kiivetessä voi napata jostain pohjoisen kaupasta, vaikka ihan kohtalaisen valikoiman Kilpishallista, Lapin Panimon Saana - oluen janojuomaksi. Kannattaa tosin varautua siihen että Saanan laella on liian kylmä jäädä oluelle vaikka kesähelteillä. Nousu on silti vaivan arvoinen.

Sarjan aiemmat osat: 

Forssa
Hämeenlinna
Iisalmi
Imatra
Kokkola
Loviisa
matka Iisalmeen
Mikkeli
Nurmijärvi
Oulu
Pori
Rovaniemi
Sotkamo
Vaasa

Olutkulttuuria maakunnista: Kokkola

 

Meinasin jotain kirjoittaa ja Kahakka on hyvä panimo, mutta en valitettavasti löytänyt mitään kirjoittamisen arvoista. Kaupungin parhaassa pubissa jos kaadetaan kallis imperial stout yllä näkyvään lasiin niin minulla ei ole enempää sanottavaa.

Sarjan aiemmat osat: 

Forssa
Hämeenlinna
Iisalmi
Imatra
Loviisa
matka Iisalmeen
Mikkeli
Nurmijärvi
Oulu
Pori
Rovaniemi
Sotkamo
Vaasa

Kellareiden aarteita vol. 8

Jo kahdeksatta kertaa Olutkulttuuriseuran Helsingin jaosto kokoontui maistelemaan olutaarteita jotka oli löydetty omasta tai Alkon kellarista. Maistelu pidettiin erään kotimaisen peliyhtiön tiloissa Espoossa ja matkalla piti tietenkin jotain syödä, joten pysähdyin espoolaisessa idyllissä - pizzeriassa jossa ei tarvitse maksaa työntekijöille palkkaa.

 

Kun ruoka oli poimittu mukaan, oli aika siirtyä aarteiden pariin. Kattaus näytti ensi näkemältä varsin hyvältä. Tyylejä laidasta laitaan ja hyvin vähän kotimaisten kauppojen tai Alkon hyllyiltä tuttuja tuotteita. Raadin arvio on katsottu jälleen Untappdista ja arvosanoja verrattu kaikkien käyttäjien keskiarvoon, sekä äänestetty oluet paremmuusjärjestykseen maistelun aikana. Uutena konseptina kysyttiin vielä kaikilta lopuksi, mitä tilaisit toisen jos olisit juuri baarissa vetänyt tämän tastingin läpi?

 

Maistelun avasi eksoottinen, mutta Alkosta noudettu Gallia Paris Piton Noir (UT ka 3,8), punaviinirypäleillä maustettu hapan grape ale. Makeahko mutta kuitenkin tasapainoinen, maukas, juotava. Maistui kaikille, vaikka Ranska ei harhaoppisen raatimme suosiossa olutmaana ole yleensä ollut. Jopa pieni karkumatka pullosta avatessa annettiin anteeksi.

Raadin arvio: 3½ (3½ - 4-), 0,18 alle keskiarvon

Eteläinen paikallisjaostomme vierailee joidenkin jäsenten osalta aktiivisesti myös Etelä-Helsingissä, ja sieltä he olivat matkoiltaan tuoneet Malduguns Baltais Kubs - oluen kehuttua vuoden 2020 vuosikertaa (UT ka 3,96). Raadin reaktio oli paljon puhuva "tää nyt on tällanen perus". 16 kk kypsynyt karpaloilla maustettu hapanolut. Tähän on tultu. Jäi ranskalaisen viinioluen taakse. Omaan makuuni tämä oli liian puinen ja jopa tokajimaisen minttuinen.

Raadin arvio: 3 ½ (2,7 - 4), 0,66 alle keskiarvon

Osa jaostosta oli ehtinyt vähän kauemmas, sillä tämä jostain syystä ilmettyä Bob Odenkirkiä etiketissään esittelevä Vandenbroek Brut Olasz oli tuotu Amsterdamista. Vuosikerta oli 2019 (UT ka 4,03). Varsin mainio kuiva mutta kompleksi hapanolut. Omaan makuuni selvästi aiempaa kahta parempi. Erinomainen suorastaan. Kärkipaikka jonossa.

Raadin arvio: 4- (4- - 4), 0,27 alle keskiarvon

Alun hapanoluiden sarjan päätti Puolasta halpamaisesti tilattu Land & Labour Spon: 2 Year Blend. (UT ka 4,09). Pidin tästä vielä edellistäkin enemmän. Tammea, tallia, kompleksia happamuutta. Jakoi kuitenkin mielipiteitä tähän asti eniten kun paikkaa jonossa arvottiin. Sijoitus oli tässä vaiheessa lopulta kolmas.

Raadin arvio: 4- (3 - 4+), 0,32 alle keskiarvon

Sitten hieman uutta merkitystä kellaroinnille, kun Abstract Brewingin The Verhulst (UT ka 3,73) oli ostettu pari viikkoa vanhana ja ikä oli sen jälkeen ehtinyt tuplaantua. Tuoreehkoa länsirannikon IPAa Amsterdamista siis. Aivan hyvä on. Hyvä olut. Osa oli sitä mieltä että tämän voi äänestää vain ensimmäiseksi tai viimeiseksi jonossa, koska "kaikki aiemmat oli sama olut". Lopputulos oli sitten päinvastainen, eli jonon keskelle kolmanneksi.

Raadin arvio: 3½ (3 - 4), 0,20 alle keskiarvon

Väliin rehtiä saksalaista luostaridunkelia, jonka isäntämme oli saanut tuliaisena Baijerista. Scheyern-Kloster Export-Dunkel. (UT ka 3,36). Perinteisillä saksalaisilla on perinteisesti näissäkin karkeloissa pärjätty, mutta jostain syystä juuri dunkel ei nauti keskuudessamme kovin suurta kansansuosiota. Minusta tämä oli aivan hyvä, mutta muu raati laittoi armottomasti jonon hännille. 

Raadin arvio: 3+ (3 - 3½), 0,15 alle keskiarvon

Sitten ns. asiaan!?! Barley wine on tietenkin joka maistelun kohokohta, mutta rusina ja taateli tässä Adroit Theory Shadows Settle (Ghost 792):ssa (UT ka 4,12) hieman epäilyttivät. Epäilykset myös paljastuivat siinä määrin aiheellisiksi, että vaikka tämä ei missään nimessä ollut huono, todettiin tämä silti illan pahimmaksi pettymykseksi. Runko oli minusta ohuehko ja lisätyt hedelmät tarpeettomia. Olihan siinä hyviä elementtejä, mutta kokonaisuus ei soinut. Jonossa kuitenkin tässä vaiheessa kolmanneksi.

Raadin arvio: 4 (3,4 - 4½), 0,22 alle keskiarvon

Kahden viimeisen vahvan väliin otettiin "palate cleanserina" vähän imperial gosea. Põhjala Belle Bulle, punaherukoilla maustettu ja samppanja- ja Sauternestynnyreissä kypsynyt hapanolut. (UT ka 3,91). Lähteenä ilmeisesti joku alkuaikojen Etelä-Helsingin kaljaklubin paketti. Aivan kuten edellinen, vähän piippuun jäi minulla tämäkin. Kivasti punaherukkaa, mutta yksiulotteinen happamuus ja yllättävän ohut runko näillä volteilla. Raatikin sijoitti puolen välin alapuolelle, viidenneksi.

Raadin arvio: 4- (3,4 - 4), 0,24 alle keskiarvon

Oma tuliaiseni jäi maistelun päätökseen. Alkosta ostettu tällä kertaa, mutta sentään lippulaivasta ja ennen pandemiaa. The Bruery Mash & Coconut vuosikertaa 2017. (UT ka 4,03). Pelkkä The Mash kiinnostaisi varmasti enemmän ja sekin on maistamatta, mutta tällä kertaa tällaista. Moni valitti että 13 % alkoholia puskee liikaa läpi ja pitivät minua trollina kun äänestin omaa tuontiani jonon kärkeen, mutta tämä oli vain erinomaista. Koko raati ei ollut kanssani samaa mieltä, ja sijoitukseksi jonossa jäi tasan puoliväli, eli viides.

Raadin arvio: 4- (3+ - 4,1), 0,26 alle keskiarvon

Ja niinhän siinä lopulta kävi, että kaikki oluet arvotettiin alle keskiarvon armottoman raatimme kourissa. Jonodemokratialla kolmen kärjen muodostivat Brut Olasz, Piton Noir ja Shadows Settle, kun keskiarvoilla kolmen kärjessä olivat Shadows Settle, Brut Olasz ja jaetulla kolmossijalla Mash & Coconut ja Spon. Maistelun aikana esitetty spekulaatio siitä, että Piton Noir hyötyi maisteluajankohdastaan jonodemokratiassa osoittautui oikeaksi, mutta muuten näillä menetelmillä päästiin hyvin samankaltaisiin lopputuloksiin. Tärkeintä että oli hauskaa.

Mitä tilaisit uudestaan: Abstract The Verhulst (57 % äänistä)

Maistelun paras: Adroit Theory Shadows Settle (Ghost 792)

Oma suosikki: The Bruery Mash & Coconut 2017

Raadin "yliarvostama": Scheyern Kloster Export Dunkel

Raadin aliarvostama: Malduguns Baltais Kubs 2020

Pahin pettymys: Adroit Theory Shadows Settle (Ghost 792)

Haze Oddity Fat Batch *3

Se Otaniemen panimoista vähemmän kokeellinen on toki ehtinyt Fat Lab - protosarjassaan jo aika pitkälle, mutta sen lisäksi viime aikoina on alettu julkaista "Fat Batch" - versioita vakiovalikoiman oluista. Ajatuksena on, että olut on (kuiva)humaloitu eri lajikkeilla kuin normaalisti. Paatuneena tapatikkerinä olen kaikki vastaan tulleet Fat Batchit maistanut, mutta tällä kertaa ajattelin kokeilla miten suuria eroja niistä nyt sitten oikeasti maistaa, kun en itse ainakaan yksittäistä Fat Batchia maistaessa pysty muistamaan miten lähellä tai kaukana alkuperäistä sillä kertaa ollaan. Hyvän mahdollisuuden testiin antoivat uusimmat Haze Oddityn Fat Batchit, joita julkaistiin kolme lyhyen ajan sisään.

Peitin edellisenä päivänä oluiden erätiedot tarroilla ja pyyhin onnistuneesti mielestäni tiedon siitä, mitä tarroja meni mihinkin tölkkiin. Maisteluseuraksi otin vaimoni, ja sitten vain oluet laseihin. Haze Oddityssä, ja myös kaikissa Fat Batcheissa, perushumaloina toimivat Mosaic ja Citra. Näiden lisäksi American Hops erässä oli Azaccaa, European Hops erässä Harlequin ja Most.

Jo ulkonäössä oli havaittavissa pieniä eroja, vaikka oluet oli säilötty ja kaadettu mahdollisimman identtisesti. Väri on luonnollisesti sama mallaspohjan ollessa identtinen, mutta sameudessa ja vaahdossa oli jonkin verran eroja. Myös tuoksusta pystyi heti sanomaan vähintään sen että maisteltavana tosiaan on kolmea eri olutta. Siitä oli kuitenkin vaikeampi saada kiinni mikä oli mitäkin, vaikka yritimmekin tukeutua erikoiserien humalalajikkeiden kuvauksiin. Vasemmalla ehkä eniten sitrusta, eli Pacific? Keskimmäinen oli minusta katkerin, joten päätin sen olevan American ja oikealla ainakin oli sotkuisimman oluinen maku, niin olkoon se sitten European, kun Harlequinista piti purukumiakin profiilissa olla. Tästä olimme varmimpia, joten paljastimme oikean vastauksen: Pacific Hops! Suunnitelmat uusiksi siis. Nyt piti päättää pidetäänkö American paikallaan ja korvataan Pacific Europeanilla, vai vaihetaanko. Eeva piti oman järjestyksensä (sama kuin itse yllä päättelemäni), mutta minä maistoin uudestaan ja vaihdoin Americanin vasemmalle, lähinnä koska joimme sitä aiemmin samana päivänä ja jotain tuttua maussa kuitenkin oli. Sen kummemmin en osannut perustella.

Ja niinhän siinä kävi, että makumuistini tunnisti edes jotain, ja vasemmalla oli American Hops. Eurohumalat toivat keskelle eniten katkeroa, missä sinänsä on myös oikein paljon järkeä jos asiaa ei ajattele googlesta löydettyjen makuprofiilikuvausten kautta. Vaikeaa tämä oli kuten arvata saattoi, mutta oli näissä ainakin eroja. Ehkä nämä jollain tapaa sitten auttavat panimoa kehittämään vakiovalikoiman tuotteista vielä parempia. Toivotaan näin!

Roudaribaari IHME

 

Sain olut- ja musiikkialan monitoimimieheltä Jyrki Peltoselta kutsun uuden baarin avajaisiin. Se alkaa olla jo lähes arkipäivää että Jyrkillä aukeaa hyvä olutbaari johonkin päin pääkaupunkiseutua, mutta tässä oli jotain erilaista. Roudaribaari IHME on baari roudareilta roudareille. Baari on sisustettu Jyrkin omista varastoista kaivetuilla miksauspöydillä ym. roudaritarvikkeilla. Laitteita on baarissa satakunta, ja niissä nappuloita yhteensä kohtalaisen kokoinen viisinumeroinen määrä. Baarissa on myös osakkaina alan ihmisiä ja yrityksiä ja suunnitteilla on alennuskortti roudareille.

IHME toimii siis roudarimuseona. Sen lisäksi baarista löytyy myös roudareille tyypillisiä nikkarointiratkaisuja, kuten korotetun tason alle tehty kegivarasto, sekä kuulovammaisille tarkoitettu tärinäpenkki, jossa voi tuntea musiikin. Kävin itsekin penkin kokeilemassa, ja musiikin todella tuntee kuin se soisi moninkertaisesti kovempaa.

Olutta ei tietenkään ole unohdettu, ja IHMEestä löytyykin 16 oluthanaa, joissa on tarjolla roudarien kiertolaispanimo Roadie Brewn lisäksi mm. Oravan ja Salaman tuotteita. Avajaisissa maistoin kolme Roadie Brewn olutta, joista kaksi oli pantu Gallow's Bird Tapiolassa ja yksi Olarin Panimolla - kaikki oikein toimivia. Jatkossa tarkoitus on laajentaa Roadie Brewn yhteistyötä ensin muihin pääkaupunkiseudun panimoihin ja myöhemmin myös kauemmas.

Roudaribaari IHME aukeaa huomenna erittäin kovatasoiseen olutkeskittymään, mutta niin omanlaisenaan, että ainakin aluksi tällekin luulisi asiakkaita riittävän. Paikka on lisäksi pienehkö, joten kovin suurta joukkoa ei tarvitse sisään saadakaan. IHME kannattaa käydä kokeilemassa.