Craft Beer Helsinki 2019

 

Craft Beer Helsinki on oikeastaan alusta asti ollut valikoimaltaan se kovin kotimainen olutfestari. Vaikka Cool Head ja Pien antavatkin tätä nykyä kovan vastuksen Korjaamofestareillaan, on CBH ehkä kuitenkin se festari jonka missaaminen harmittaisi eniten. Ja niin tänä vuonna meinasi käydäkin, kun omien hääjuomien valmistelu täytti aikataulun. Sain kuitenkin sen verran raivattua kalenteriin tilaa että lopulta pääsinkin avauspäiväksi paikalle melkein samantien ovien auettua. Järjestelyt toimivat tänä vuonna aiempaa paremmin, joskin hieman outona lapsuksena missään ei ollut kylttiä kumpi sisäänpääsy jono on ennakkolipuille ja järjestysmies joutui siksi juoksuttamaan jatkuvasti väärään jonoon tulleita ihmisiä aidan oikealle puolelle.

Heti alkuun kohtasin mieluisan yllätyksen. Vaikka väkeä oli sisällä jo melko mukavasti, Omnipollolla ei ollut minkäänlaista jonoa! Ja hyvä niin, sillä tiski oli hieman oudosti sijoitettu juuri vessanurkkauksen viereen. No, tällä kertaa sen ohi kulkeminen ei ollut erityisen vaikeaa.

Sää suosi festarivieraita ja Olutkulttuuriseura oli paikalla useammankin jäsenen voimin, joten sain kasaan maisteltuja oluita varsin hyvän määrän. 25 maistoa kolmeen tuntiin oli todennäköisesti osaltani ainoaksi jäävän festaripäivän saldo. Ruokatarjonta näytti myös erittäin hyvältä, mutta vastustin kiusausta ja lähdin sen sijaan Jätkäsaaren uuteen vietnamilaiseen Be My Guestiin. Erittäin vahvasti suorittaneen festarin ainoaksi pettymykseksi jäi Lehen 21 % savuolut, sillä se ei ollut vielä torstaina hanassa ja jäi siten maistamatta. Käykää ihmeessä viikonlopun aikana paikalla, ehkä sitä vielä saa.

Craft Beer Helsinki 2019 top 5:

1. Põhjala / Other Half Hämarik 4.3/5
- Kyllä tälläkin säällä imperial stout maistui.

2. Põhjala Öö - Bowmore BA 4.3/5
- Harvinaisen onnistunut ja tasapainoinen tynnyröinti. Hintansa arvoinen, ainakin melkein.
3. Naparbier Overcloud 4.0/5
- Pastry stout ilman pastry stoutin voltteja, eli vain 7,5 %. Alkoholia en jäänyt kaipaamaan.
4. Põhjala / Other Half Koit 4.0/5
- Tämä kaksikko oli melko kovassa iskussa nämä festarit. Festarin paras IPA.
5. Cool Head Brew Peated Whisky Sour 3.9/5
- Niukasti pervompi ja parempi kuin saman panimon Smoked Nectarines.

Oluella Kosovossa

Päädyin hiljattain työmatkalle Kosovoon. Maan oluttarjonnasta ei oikein ollut aavistusta, mutta matka ainakin alkoi tutusti Oak Barrelista. Stallhagenin Terrace Lager höyrynakeilla ja perunasalaateilla käynnisti päivän mainiosti.

Matkan päätavoite, eli paikallisen oluen maistaminen, täyttyi jo Frankfurt - Pristina lennolla, jossa Peja maksoi vähemmän kuin Heineken ja maistui paremmalle. Myöhään illalla varsin mielenkiintoisen automatkan päätteeksi perille päästyämme nautimme vielä toiset Pejat paikallisen ABC - variantin terassilla.

Matkalla tuli maisteltua myös muita lähialueiden oluita, mutta ne olivat järjestään huonompia kuin Peja. Jo aiemmalta Kroatian reissulta tuttu Lasko meni vain janojuomana kuumalla, eikä Montenegrosta tuotu Niksicko kelvannut edes siihen.

Hintatasoltaan Kosovo on todella edullinen. Peja maksaa pöytään tarjoiltunakin euron, kaupassa huomattavasti vähemmän. Tyylikkään 2 l muovipullon saa parilla eurolla, eikä ruokakaan maksa oikein mitään.

Kuten odottaa saattoi, valikoima ei kuitenkaan ollut kovin laaja. Pristinan lentokentän liepeillä mainostettiin tummaa Pejaa, mutta koko Mitrovicasta, jossa työtehtävät sijaitsivat, ei tuntunut tätä löytyvän. Kaiken kaikkiaan matkalla olut toimitti enemmän jano- ja ruokajuoman tehtävää, kuin varsinaisen maisteltavan nautintoaineen. Pristinasta luultavasti löytyisi jo jotain craftimpaa, sillä se on jo kohtalaisen kokoinen kaupunki eikä Kosovossa olueen suhtauduta mitenkään negatiivisesti vaikka maa onkin muslimienemmistöinen. En varsinaisesti lähtisi erikseen oluen perässä Kosovoon, mutta ei maata kannata myöskään pelätä ja väistää jos sattuu Balkanilla matkustamaan.

Olut ja pizze ne yhteen sopii

 

Pien Shop & Bar järjestää nykyään mielenkiintoista pientapahtumaa (!) niin usein, ettei tällainen oluen ulkopuolistakin elämää viettävä kalenteriaddikti ehdi käymään puolissakaan. Tällä kertaa oli kuitenkin pakko raahautua paikalle, sillä sen verran herkullinen tarjous oli kyseessä. Erkki oli nimittäin kutsunut Pienen terassille pizzoja paistamaan yhteisen tuttavamme, YouTubessa ProjectBoxi - kanavalla herkullista ruokaa laittavan Mikon.

Pizza ja olut on ikiaikainen yhdistelmä, joka toimii joka kerta. Ooni pro osoitti voimansa ja teki pizzat ravintolatasolle hetkessä. Voin rehellisesti sanoa että olen syönyt huonompia pizzoja mm. Via Tribunalissa ja Lucassa. Sisältä liikkeestä lasiin jotain raikasta ja kevyttä modernia micro-IPAa (Wylam, Whiplash, mitä näitä on) ja terassille nauttimaan. Paljon paremmin ei tätä sunnuntai-iltapäivää olisi voinut viettää. Tällä kertaa oli myös ihan positiivinen asia ettei aurinko juuri ks. terassille paista. Oli ihan tarpeeksi lämmin muutenkin.

Sen lisäksi että Mikon kanava kannattaa ottaa tilaukseen, kannattaa pitää muutenkin silmät ja korvat auki. Mies innostui sen verran tästä pop-up keikasta että näitä pizzoja saattaa tänä kesänä vielä olla tarjolla mm. erään Ruoholahdessa sijaitsevan piripintaan täytetystä annoskoostaan tunnetun pubin terassilla. Lähteenä samalla terassilla pizzaa ja olutta nauttinut mystinen Sky Dee.

Juhannussahtia tekemässä

Olimme päättäneet hankkia häihimme sahtia, jonka tulemme hieman juhannuksen jälkeen tekemään Sahtikaisa "Marjokaisa" Piirosen opastuksessa. Tätä varten liityimme tänä vuonna Sahtipäihin ja pitihän jäsenmaksusta ottaa jotain muutakin irti. Siksi suuntasimmekin pari viikkoa sitten Sahtipäiden perinteisiin juhannussahtitalkoisiin Veikkolassa. Ainoa esteetön bussivuoro Veikkolaan lähtee Espoon "keskuksesta", mutta emme antaneet tämän olla ongelma. Reilu tunti julkisilla oli kuitenkin lyhyt matka idylliseen maalaismaisemaan, jossa Pahvikaisa otti vieraita vastaan tien risteyksessä.

Saapuessamme paikalle sahdinteko oli jo hyvässä vauhdissa. Tasaisin väliajoin sahti sai lisää vettä ja lämpöä komeassa sahtipadassa. Sääkin suosi talkooväkeä ja totta puhuen aikaa tuli vietettyä enemmän uidessa ja koiraa uittaessa viereisessä järvessä, kuin sahtipadan ääressä.

Sahtia luonnollisesti myös maisteltiin, järjestettiinhän samalla kertaa myös pääkaupunkiseudun esikarsinnat sahdinvalmistuksen SM-kisoihin, joihin suosittelen jokaista kynnelle kykenevää lähtemään. Itse olen valitettavasti tuohon aikaan ulkomailla, mutta jokainen meistä tekee virheitä. Esikarsinnassa tuomarointi toimi itse kisojen tapaan, eli jokainen kilpailija oli tuonut mukanaan virallisen tuomarin. Onneksi kuitenkin myös "maallikot" pääsivät sahdit maistamaan ja arvioimaan. Eroja löytyi, mutta mielestäni kaikki neljä osallistujaa olivat teknisesti onnistuneita ja erittäin maistuvia sahteja. Osallistujia olikin kolmelta eri paikkakunnalta, joten vain yksi jäi ilman kisapaikkaa.

Talkoiden lopuksi sahti siivilöitiin perinteiseen tapaan katajanoksien läpi ja vierre vietiin käymään juhannusta varten. Tätä nektaria sain itsekin useamman litran, mutta tämä oli vain lisäbonus. Hieno kesäpäivä idyllisessä paikassa sahtiväen parissa oli jo elämys itsessään.

Voiko pitää olutta ilman alkoholia?

Suomen Olutseuran hallitus, johon tätä nykyä itsekin kuulun, sai jokin aika sitten kutsun Kuluttaja - lehden olutraatiin. Ei mihin tahansa raatiin, vaan alkoholittomien oluiden raatiin. Vastasimme kutsuun myöntävästi kolmen muun hallituskumppanin kanssa ja päätimme rohkeasti ottaa testiin kaikki 21 ehdotettua tuotetta. Maistelu toteutettiin sokkona Bier-Bierissä eräänä aurinkoisena päivänä.

Yksityiskohtia en luonnollisesti voi vielä paljastaa (lehti on tulossa ulos 31.7.) mutta varsin mielenkiintoinen kokemus tämä oli. Ennakko-odotukset olivat itselläni ehkä positiivisemmat kuin muulla raadilla, mutta ne karisivat pian. Moni tuotteista oli melko juomakelvottomia tapauksia. Seasta löytyi onneksi myös niitä positiivisia tapauksia, jotka nousivat tällaisessa joukossa vielä tavallista paremmin esiin. Oluiden nimet kuullessa yllätyksiä tuli molempiin suuntiin, tosin enemmän niin päin että hyvänä pitämäni olut oli sokkona lähes kelvoton, mutta pari yllätti myös positiivisesti.

Sen verran voin tämän perusteella siis sanoa että alkoholitonta olutta valitessa kannattaa olla tarkkana, sillä se arpa ei kovin usein voita. Koska tämän testin tulokset tulevat ostopäätöksen tueksi vasta heinäkuun lopulla, kannattaa siihen asti pitäytyä alkoholia sisältävissä oluissa.

Kellareiden aarteita vol. 4

Kellareiden aarteita - nimeä kantava nyyttikestiteemainen olutmaistelu on muodostunut Olutkulttuuriseuran Helsingin aluejaoston perinnetapahtumaksi, joka järjestettiin nyt neljättä kertaa (aiempien aarreaittojen raportteja löytyy täältä ja täältä). Osanotto ja olutlista jäi tällä kertaa vähän aiempaa laihemmaksi, itsekin kaivoin kaapista ihan aitoja kellarien aarteita sillä mitään oluentuontimatkaa ei ollut viime aikoina tullut tehtyä. Pieni maistelu sopi tähän väliin kuitenkin mainiosti. Jäsenistöllä on sen verran paljon ulkomaanmatkoja tiedossa kesällä että syksyllä vääjäämättä odottava vol. 5 tuleekin sitten olemaan astetta kovempi. Kuusihenkinen raatimme maisteli tällä kertaa seitsemän (+1) olutta. Raadin arviot kerätty Untappdista. Untappdin ulkopuolelta jäsen Jere (nimi ei muutettu) antoi sanalliset arviot.

Maistelun aloitti Ruotsista tuotu Coloradosta peräisin oleva Crazy Mountain Snowcat Coffee Stout. Parasta ennen - päiväykseen oli vielä aikaa, mutta silti tämä maistui jotenkin ylikypsyneen soijaiselta, mutta samalla kuitenkin kuivan kahviselta. Ihan OK, mutta odotin paljon enemmän.

Raadin arvio: 3 (2- - 3½)
Jeren arvio: En ostaisi / 5.

"Tämähän on joku tuttu" mietin kun näin tölkin. Eikä ole, Amundsenin tölkit vain näyttävät vähän samalta kaikki. Kyseessä oli Apocalyptic Thunder Juice - NEIPA, ja hyvä NEIPA olikin. Ei ihan tuoreimmillaan enää noin 4 kk iässä, mutta ei vielä liian vanhakaan. Erittäin maukasta. Ja kun Amundsen käyttää 360 - tölkkejä, aivan loistava tuote mukaan esim. puistoon. Harmillisesti Ruotsista asti oli tämäkin roudattu.

Raadin arvio: 3½ (3 - 4)
Jeren arvio: Hyvää / 5.

Seuraavaksi vuorossa oli pubiketjustaan tutun Greene Kingin Double Hop Monster IPA. Pitkästä aikaa päästiin hutiosastolle tässä maistelusarjassa. Tuoksu oli lähinnä tinneriä ja makukin enemmän alkoholista liuotinta kuin luvattua humalaa ja mallasta. No myönnetään, kyllä tätä mieluummin joi kuin kotimaisen panimon tuplapukkia, mutta haistaa ei kyllä kovin montaa kertaa halunnut.

Raadin arvio: 3 (2 - 3½)

Jeren arvio: Pettymys / 5.

Sitten isompien oluiden pariin, monellakin tapaa. To Øl Same Procedure as Last Year on vehnästä ja rypälemehusta samppanjahiivalla ja "pikabrettalla" tehty saison. Omaan makuuni tässä oli vähän liikaa sitä rypälemehua, mutta muuten kerrassaan erinomainen olut. Saisonilta toivottavaa tallista hiiva-aromia reilusti ja katkero juuri kohdallaan.

Raadin arvio: 4- (3½ - 4)

Jeren arvio: Kolmanneks paras / 5.

Seuraava iso olut oli pari vuotta kypsynyt Brooklyn - yhteistyö Nya Carnegiebryggeriet Krakatau. Ainesosalistassa oli mm. neljää eri sokeria, ja melkoinen sokericocktail tämä kyllä oli, tosin ihan hyvällä tavalla. Sopisi ehkä paremmin vähän talvisempaan säähän, mutta ei tämän tuhoaminen vaikeuksia tuottanut nytkään.

Raadin arvio: 4 (4- - 4)

Jeren arvio: Liian sokerinen / 5.

Olin jonkin aikaa sitten ostanut myös teemaolueksi Põhjalan kellarisarjaa, tällä kertaa Ülon, joka on "chardonnay barrel aged imperial saison with gooseberries". Ja siltähän se maistui. Chardonnay tulee vahvasti esille ja sopii mainiosti saisoniin, peittäen myös korkeaa alkoholipitoisuutta. Erittäin hyvä "kikkailusaison" siis tämäkin.

Raadin arvio: 3½ (3 - 4-)

Jeren arvio: Paras / 5.

Päätöspulloa arvoin omasta "kellarista" vuoden 2014 sinisen Chimayn ja vuoden 2016 sinisen Cuvee van de Keizerin välillä, päätyen jälkimmäiseen. Olisin odottanut makeuden hieman enemmän kolmessa vuodessa taittuneen, mutta aika lailla sitä oli vielä jäljellä. Tämähän ei ollut huono asia, sillä tämä olut on jo tuoreenakin erittäin hyvää, eikä aika ollut sitä ainakaan vahingoittanut.

Raadin arvio: 4 (4 - 4½)

Jeren arvio: Hyvää yhä / 5.

Epävirallisena tastingin ulkopuolisena oluena osa maisteli vielä 71 Brewingin ja Lumi Brewingin kollabon Musta Lumi, joka oli ihan kiva dry stout hienossa tölkissä, mutta jostain syystä nimetty Black IPAksi. Ei raadin arviota, koska raati oli jo vaihtanut vapaalle.

Voittajaksi tällä kertaa selvisi siis se joukon pisimpään kellaroitu olut, Cuvee van de Keizer Blauw vuosimallia 2016. Ensi kerralta tuskin voi odottaa vastaavaa tulosta, kun lähdetään revittelemään matkatuomisilla.

Sour Spring Break 2019

Cool Head aloitti omat vähän pienemmän mittakaavan festarinsa viime kesänä ja itse pääsin konseptiin sisään viime talvena. Jatkoa seurasi nyt keväällä Sour Spring Breakin merkeissä. Tällä kertaa luvassa siis hapokasta niin että kola-Olliakin hirvittää.

Johtuneeko viime festarin kokemuksista vai jostain muusta, mutta tilana oli tällä kertaa toinen puoli Korjaamosta. Ratkaisu toimi hyvin, eikä mikään osa tapahtuma-aluetta ollut erityisen ruuhkainen. Toivottavasti yleisöä oli kuitenkin järjestäjän kannalta tarpeeksi, sillä festari oli tälläkin kertaa erinomainen.

Lauantain päiväsession tyhjennys vähän venähti kun eivät kehdanneet alkaa jääkiekkokisastudiota tyhjentämään. Hyvä niin. Tämä auttoi myös itseäni saamaan käytettyä työvuorosta saadut juomaliput, mitä pidin mahdottomana tehtävänä saapuessani tunti ennen session loppua paikalle. Lippujen käytössä auttoi toki myös kaksi kalliimpaa panimoa, Penyllan ja Ca del Brado. Hyviä oluita, mutta vain 50 % myynnissä olleista oli mielestäni hintalapun (6 € / 10 cl) arvoisia, jos nekään.

Iltasession alkaessa siirryin taas tiskin taakse. Siitähän ne bileet vasta alkavat. Työpisteenä toimi tällä kertaa Örebro, jonka tuotteet olivat onneksi mainioita. Mukavampihan sellaista on ihmisille myydä ja suositella.

Pallomeri viihdytti lapsia lapsenmielisiä ja happamat nektarit virtasivat. Kaikilla tuntui olevan mukavaa, ylilyöntejä ei näkynyt. Musiikki oli vähän turhan kovalla juomatoiveiden kuulemista ja yleistä mukavuutta ajatellen, mutta korvatulppia ei sentään tullut ikävä. Ruokapuolesta en oikein voi kommentoida, kun en ehtinyt asiakkaana ollessani sitä kokeilemaan. Bileet paranivat loppuiltaa kohden, kuten tavallista, ja ainakin kuulutusten perusteella ne vielä jatkuivat Pienessä. Itse en sinne enää uskaltanut lähteä, vaan poistuin puolilta öin kotiin ennen kuin humala yllättää.

Iltavierailun aikana ehdin maistaa 20 olutta. Täyshuteja ei kohdalle oikeastaan osunut, vaikka punajuurimehu ei ihan omaan makuuni ollutkaan. Ennemmin ehkä vähän liikaa toisiaan muistuttavia vaaleita soureja muutama, mutta se heille sallittakoon.

Sour Spring Break 2019 Top 5:

1. Penyllan Freya 4.1/5
- Todella mielenkiintoinen trappist-stout sekoitus tynnyrihapatuksella.

2. Ca' del Brado Cuvée de Zrisa 4.1/5
- Mainio kirsikkasour, jonka persikkaversio oli todettu mainioksi jo ennen festaria.

3. Penyllan Roxy Coganc & Bordeaux 4.1/5
- Lähimpänä sitä perinteistä festarilistoilta löytyvää barley winea / imperial stoutia.

4. Örebro Brygghus / Fermenterarna Play Date 3.9/5
- Hedelmäpommijogurtti.
5. Brekeriet Sourbon 3.9/5
- Onko tämä se whisky sour mistä kaikki puhuu?

Seuraava festari tässä sarjassa lienee luvassa kesällä, mutta itseltäni se jää valitettavasti väliin. Menkää te nyt kuitenkin, nää on kivoja.