Kellareiden aarteita vol. 6

Kellareiden aarteita - nimeä kantavia nyyttikestihenkisiä olutmaisteluita on järjestetty Olutkulttuuriseuran kanssa pääkaupunkiseudulla jo viidesti ennen tätä. Perinne on rantautunut viime aikoina myös seuran synnyinseuduille Jyväskylään, mutta pidän oman laskuni Helsingin jaoston lukumäärässä, vaikka tällä kertaa maisteltiinkin Espoossa. Paikalle oli saapunut seitsemän rohkeaa raatilaista, ja maisteltavaa oli enemmän kuin laki ja hyvät tavat sallivat.

Aloitimme kotioluilla ja maistoimme tastingia isännöineen Sonicus-panimon kaksi muuten identtistä, mutta eri kveik-hiivoilla valmistettua IPAa, Quake 1 E1DM1 ja Quake 2 E2DM2. Hiivoina näissä Espe ja Hornindal. Yleisiä Untappd-keskiarvoja en vielä listaa, koska kaikki arvosanat ovat tästä raadista peräisin. Molemmat todettiin varsin juotaviksi. Itse pidin Espe-versiosta enemmän. Raadin pistekeskiarvio Hornindal-versiolle oli kuitenkin niukasti parempi.

Raadin arviot: DM1 (Espe): 3+ (3- - 3½), DM2 (Hornindal): 3+ (3- - 3½)

Vielä ei sukellettu kovin syvälle kellariin, kun vuorossa oli vasta postipaketista avattu Northen Monk Heathen (UT ka 3,93). Itselleni tämä NEIPA ei oikein toiminut. Hedelmä oli enemmän käynyttä kuin raikasta, eikä muutenkaan ollut ihan tikissä. Osalle raatia toimi paremmin. 

Raadin arvio: 3½ (3,1 - 4-), 0,46 alle keskiarvon

Yksi raatilainen on ollut Naparbierin tiskillä olutfestareilla töissä ja saanut palkkioksi oluita. Yksi tällainen pullo oli Naparbier Archangel (UT ka 3,49), viini-olut hybridi. Itse tosin käyttäisin sanaa sekoitus, koska sen verran sekava tämä lopputulos oli. Ei aiheuttanut hurraa-huutoja. Hanasta tuoreempana tämä oli kuulemma ollut selvästi parempi.

Raadin arvio: 3+ (3- - 4), 0,34 alle keskiarvon

Toinen tuote tuoreesta postipaketista, Northen Monk Patrons Project 16.04 Bringing Yorkshire Brack (UT ka 3,67). Tämä oli itselleni oikeastaan ihan positiivinen yllätys. Vähän makeampi, kevyesti paahteinen. Oikein juotava ja kuitenkin vivahteikas.

Raadin arvio: 3½ (3+ - 3½), 0,26 alle keskiarvon

Sitten päästiinkin kellarimaistelun syvimpään olemukseen. Schlaflyn Bière de Garde vuodelta 2008 (UT ka 3,63 vuosikerrattomalle). Tuo 12 vuoden säilytys ei todellakaan ole mennyt kaikkien kellarointisääntöjen mukaisesti. Varsin kelvollisesti tämä kuitenkin oli säilynyt. Alkuun maistui hieman hapettuneelta, mutta oli lopulta sitten kuitenkin aivan toimiva. Minä olin raadista ainoa joka antoi tälle pisteitä, muiden mielestä oli sen verran häröä tavaraa.

Raadin arvio: 3½ (3½ - 3½), 0,13 alle keskiarvon

Tähän väliin juotiin yksi kaksi vuotta kypsynyt pullo Olutkulttuuriseuran Helsingin aluejaoston tekemää Stadin Stydein Stoutti - olutta, jolla hävisimme kaksi vuotta sitten seuran sisäisen kotiolutkilpailun Panimo Duunille, taas. Tämä oli kuitenkin aivan hyvä olut, ja oli vain parantunut vanhetessaan.

Raadin arvio: 4 (4- - 4+)

Sitten tuoreempi Alko-ostos, Bruery Terreux Griffon Bruxellois (2017) (UT ka 4,05). Terreux on panimo jonka arvostan aika korkealle, mutta tämä oli jonkinlainen pettymys. Kevyen marjainen ja helmeilevä, mutta pliisun puoleinen.

Raadin arvio: 4- (3- - 4½), 0,35 alle keskiarvon

Toinen Naparbier Naparbier-mieheltä. Viinitynnyröity ohraviini Forever & Again (2018) (UT ka 3,73 vuosikerrattomalla). Tämäkin oli kuulemma hanasta ollut huikea, mutta tämä pullote oli valitettavasti parhaat päivänsä nähnyt. Tuoksu oli lähinnä soijakastiketta ja lihasoppaa. Maku ihan kelvollinen barley wine, niin kai tämä olisi nenästä kiinni pitäen mennyt ihan mukavasti?

Raadin arvio: 3- (1½ - 4-), 0,9 alle keskiarvon

Saimme noin vuosi sitten häälahjaksi neljä Russian Riverin hapanolutta, joista nyt maisteltiin yksi, Supplication (batch 121218) (UT ka 4,33). Omasta mielestäni todella hieno olut. Kompleksin hapan, marjainen, viininen, tamminen. Kaikille ei uponnut ihan yhtä hyvin kuin itselleni.

Raadin arvio: 3½ (2½ - 4), 0,75 alle keskiarvon

Välissä taas Alko-ostoksia, Kinn Prestesonen (2015) (UT ka 3,79). Tanskalainen brown stout oli joillekin liian kuivan paahteinen. Itse asiassa lähes koko raadille. Itsehän pidin tästä kovastikin ja voin kyllä suositella niille joille kuivemmat stoutit toimivat.

Raadin arvio: 3- (2 - 3,9), 1,16 alle keskiarvon

Seuraavasta unohdin ottaa kuvan koska maistelu oli jo edennyt hyvän matkaa. Ensimmäisessä kellareiden aarteet - maistelussa raadin suosikki oli Gouden Carolus Cuvee van de Keizer Imperial Dark (Blauw) (UT ka 4,17). Samana vuonna 2016 parikin sen vuoden raatilaista osti tuota olutta kypsymään. Meidän kaapistamme tuo pullo oli juotu pari vuotta aiemmin, mutta tämä avattiin sitten nyt. Edelleen aivan herkullinen olut. Ei ainakaan huonompi kuin 2016.

Raadin arvio: 4 (4- - 4,1), 0,2 alle keskiarvon

Tämän oluen olen itse tuonut Amsterdamista viitisen vuotta sitten, De Molen Bommen & Granaten Rioja BA (UT ka 4,19) ja pullotusvuosi siis 2015. Olisi selvästi pitänyt säilyttää tätä paremmin, koska vahakorkista huolimatta tämä oli auttamatta ylikypsynyt / hapettunut. Pahvinen, tympeä. Ei niin huono etteikö sitä olisi voinut juoda, mutta varmasti parhaat päivät olivat jo kaukana takana.

Raadin arvio: 3+ (2½ - 4-), 0,94 alle keskiarvon

Ja sitten Ballast Point Coconut Victory at Sea (UT ka 3,85). VaS on malliesimerkki oluesta, jonka alkuperäisversio on valtavasti parempi kuin mikään kikkailu- tai tynnyriversio. Ja tämä kookosversio on ehkä huonoin kikkaversio mitä olen tästä oluesta maistanut. Kokeilimme vielä peittää parfyymistä kookoksen tuoksua lisäämällä sekaan aitoja kookoslastuja. Sekin versio oli parempi kuin tämä.

Raadin arvio: 2½ (1 - 3½), 1,46 alle keskiarvon

Tässä vaiheessa suuta piti hieman putsata hirvityksen jälkeen ja avattiin vielä yksi Northern Monk, tällä kertaa Patrons Project 26.02 Scarborough Double Cone Ice Cream Pale (UT ka 3,92). Ihan OK pirtelöIPA, mutta ei nämä perus vaniljasotkut jaksa enää niin säväyttää. Jäi myös kuvaamatta. Kaikille muille raatilaisille toimi paremmin.

Raadin arvio: 3½ (3,1 - 4-), 0,33 alle keskiarvon

Maistelu kääntyi loppusuoralle kolmella kotimaisella isolla oluella, joista ensimmäisenä Rocking Bear Malminpää Imperial Stout (UT ka 3,62). Rocking Bear on harvoin minua säväyttänyt tai ollut edes kohtalainen, mutta tämä oli aivan pätevä imperial stout. Ei kikkailua, rehdisti tummaa mallasta, alkoholia ja humalaa.

Raadin arvio: 4- (3½ - 4-), 0,07 yli (!) keskiarvon

Toiseksi viimeisenä oluena maisteltiin Ruosniemen mainion Porvari barley winen Oloroso-kypsytetty versio (UT ka 3,68) ensimmäisestä kypsytyserästä. Hieno olut, joka ei ollut ainakaan huonompaan suuntaan mennyt, toisin kuin eräs toinen BA ohraviini tänään.

Raadin arvio: 4- (3½ - 4), 0,2 yli keskiarvon

Vihdoin maalissa. Loppuvastuksena Cool Headin ensimmäinen isompi olut, Maple Bourbon Barley Wine (UT ka 3,74). Muistan että olin aikaan melko pettynyt tähän, mutta joko tämä on parantunut tai sitten maku on muuttunut, koska kyllä tämä nyt oli oikein hyvä ja täyteläinen. Maistui myös muille.

Raadin arvio: 4- (3½ - 4,1), 0,13 yli keskiarvon

Täytyy kyllä sanoa että maisteltavaa oli tällä kertaa ehkä jopa hieman liikaa, etenkin ottaen huomioon oluiden vahvuuden. Ilmassa oli myös melko paljon alisuorittamista, kun kaikki paitsi viimeiset kotimaiset saivat kriittiseltä raadiltamme heikommat pisteet kuin Untappdin keskiarvo. 

Maistelun paras: Gouden Carolus Cuvee van de Keizer Imperial Dark (Blauw) (2016)

Oma suosikki: Gouden Carolus Cuvee van de Keizer Imperial Dark (Blauw) (2016)

Raadin yliarvostama: Ruosniemen Porvari Oloroso BA

Raadin aliarvostama: Ballast Point Coconut Victory at Sea

Alkon kesäuutuudet ja elokuun erikoiserä sokkona

Toinen Alkon pruuvi vain viikko edellisestä, ja näin onkin päästy ajan tasalle, nimittäin maisteltavana oli kesän uutuuksia ja elokuun erikoiserä. Satuin asiaa sen kummemmin ajattelematta käymään Alkossa juuri edellisenä päivänä, mistä olisi ehkä voinut saada vinkkiä sokkomaisteltavien arvailuun, mutta enpä kauheasti osannut siitä tässä hyötyä. 

Oluet maistettu ilman mitään ennakkotietoja, muutamia maistettu lopuksi uudestaan kun lista oli luettu.

Olut 1

Kalpea kultainen. Tuoksuu, tai lähes haisee, pari päivää seisoneelle. Maku seuraa samoja linjoja. Erittäin katkera. Pils tämä kai on, mutta ei ollenkaan minun makuuni.

En ostaisi

Oli: San Miguel Premium 2.1/5 / 4,5 % / 2,69 € / 0,5 l

Melko harmiton ja tarpeeton eurolager siis.

Olut 2

Vähän enemmän jo väriä. Tuoksu pehmeä, makea, hunajainen. Hämäystä, sillä maku iskee takavasemmalta leukaan kuivuudella ja katkeruudella. Humalaakin on vähintään yhtä paljon kuin edellisessä. Kaikesta huolimatta jotenkin ohut. En oikein osaa tätä tyylikartalle sijoittaa. Enkä ostoskoriin.

En ostaisi

Oli: Primátor Antonín 2.3/5 / 4,0 % / 3,26 € / 0,5 l

Hämmentävää tässä on lähinnä se miten tylsä ja tavallinen tämän pitäisi olla. Heikko joka tapauksessa.

Olut 3

Oranssimpi kultainen. Tuoksussa paljon makeutta, jopa sherrymäistä alkoholia. Hieman kuin barley wine, mutta tuskin sentään näin alkupäässä listaa? Aivan kuin edellisessä, maku yllättää ohuudella, kuivuudella ja katkerolla. Joku teema näissä tuntuu olevan (erikoiserää?), mutta mikä se onkaan, en pidä siitä.

En ostaisi

Oli: Pécsi Sör Bio Gluten Free 2.5/5 / 5,0 % / 3,40 € / 0,5 l

Eipä ollut erikoiserää eikä edes mitään kovin erikoista. Hämmentävää.

Olut 4

Hieman samea oranssinkultainen. Tuoksussa samaa makeahkoa hedelmäisyyttä kuin edellisissä, mutta nyt osaan jo odottaa yllätystä. Ja samoilla linjoilla tosiaan mennään. Kuivaa ohutta katkeroa. Samalla tavalla epämiellyttävä kuin edelliset, vaikka enää ei päässyt kolmatta kertaa yllättämään.

En ostaisi

Oli: Schneider Weisse Tap 4 Festweisse 2.5/5 / 6,2 % / 3,99 € / 0,5 l

Näin heikko tuote takuuvarmalta Schneiderilta hämmensi sen verran että maistoin uudestaan. Nyt sen vehnän tunnisti selkeästi, mutta muuten tämä ei edelleenkään ollut kovin hyvää.

Olut 5

Tummempi, jostain meripihkan ja pähkinän välimaastosta. Tuoksussa makeaa karamellista mallasta. Tämän pitäisi jo maistuakin siltä mitä lupaa. Vaan ei, sama temppu oli näemmä mahdollista tehdä myös tällaiselle tummalle oluelle. Ehkä se vastaus on ilmeinen sitten kun sen luen, mutta nyt tämä lähinnä hämmentää.

En ostaisi

Oli: Porterhouse Red Irish Ale 2.8/5 / 4,2 % / 3,35 € / 0,33 l

Ei se kovin ilmeistä ole vieläkään. Maistan uudestaan ja huono edelleen, vaikka olen pitänyt tästä hanaversiona (ihan Suomessa) kovastikin.

Olut 6

Kullankeltainen, tuoksussa lähinnä mallasta. Varsin tavanomaiselta vaikuttaa. Ihan kuin maku olisi vielä hieman kallellaan edellisten katkeroviritelmien suuntaan, tai sitten se katkero ei ole lähtenyt vielä suusta. Tässä kuitenkin kevyemmin. Joku melko tavanomainen pale ale tästä jo tulee mieleen. Ostaisin vain jos olisi pakko valita joku ensimmäisestä kuudesta.

En ostaisi

Oli: Gubernija Imperator Ambrée Ale 2.6/5 / 5,7 % / 3,38 € / 0,5 l

Tämä on sitten ilmeisesti liettualaisten käsitys amber alesta. Olen hieman eri mieltä, mutta se ei varsinaisesti ole tämän oluen suurin heikkous.

Olut 7

Samea keltainen, tuoksussa mehuisaa trooppista hedelmää. Joko se kurimus vihdoin päättyy? Kyllä vain. Tämähän on varsin maukas NEIPA. Pieni ohuus kertoo siitä ettei ehkä ihan tuoretta enää ole, mutta tasapaino on muuten kohdallaan, kun peräkärrykin on muistettu ottaa mukaan. Tuskin kotimaista, mutta ehkä pohjoisessa Euroopassa kuitenkin pysytään.

Ostaisin

Oli: Mallaskoski Double Dry Hopped Double IPA 3.9/5 / 7,5 % / 3,99 € / 0,33 l

Oli sittenkin kotimaista. Toinen mainio olut Mallaskoskelta näihin kesän pruuveihin jo.

Olut 8

Kirkas oranssinkultainen. Tuoksu aika makea, hieman hedelmäinen, melko alkoholinen. Luvassa voi olla joko karmeaa viinahirvitystä tai mukavan lämmittävää syysjuomaa. Enemmän kuitenkin sinne jälkimmäisen puolelle kallistuu. Alkoholia reippaasti, todennäköisesti kymmenen pintaan, mutta maku ei ole yhtään metallinen. Tuo mieleen Ruosniemen malt liquorin ja joku malt liquor tämä voisi hyvinkin olla, mutta kyllä tämä barley winestäkin menisi. Tai imperial [valitse vaalea oluttyyli]. Ei kesäjuoma, mutta hyvä juoma.

Ostaisin

Oli: Adnams Triple Knot Tripel 2018 3.5/5 / 10,0 % / 7,58 € / 0,33 l

No en kieltämättä ihan tripeliksi tunnistanut. On kyllä myös sen hintainen, etten ehkä sittenkään ostaisi kun vertaa hintoja parempiin belgitripeleihin.

Olut 9

Hieman samea tumma ruskea. Tuoksu hieman savuinen, makeahko. Maussa hieman alkupään kaltaista u-käännöstä, kun tämäkin paljastuu odotettua ohuemmaksi ja katkerammaksi. Savu nousee vahvemmin esiin, joten yllätyn hieman jos ei sitä jotenkin ole nimessä mainittu. Vähän oudon ja hieman epämiellyttävän oloinen kokonaisuus kuitenkin.

En ostaisi

Oli: Brugghús Steðja Hrútur þorröl 3.1/5 / 5,1 % / 4,37 € / 0,33 l

Jaahas! Kerrotaanpa hieman taustoja. Koska Islanti, Stedjalla (sic) tehtiin jokin aika sitten olutta jossa käytettiin lampaan lannalla savustettuja valaan kiveksiä. Koska EU:ssa syystäkin kiellettiin moiset raaka-aineet, Stedjalla muutettiin reseptiä ja korvattiin valaan kivekset pässin kiveksillä. Näin syntyi tämä hrutuuri-tuote. En erota kivesten ominaismakua toisellakaan maistolla. Mutta erinomainen kulttuuriteko Alkolta tuoda tämä erikoiserässä myyntiin.

Olut 10

Hieman punertava tumma ruskea. Vaahdossakin tuntuu pieni puna olevan. Nuuhkaisu vahvistaa epäilykset, kun lasista tulvii sieraimiin makeaa kirsikkaa maltaisella taustavivahteella. Vähän samanlainen uhkapeli tiedossa kuin 8:n kohdalla. Kaikki riippuu nyt siitä onko makeus pidetty aisoissa. Sanoisin että ei aivan. Ei tämä imelän puolelle mene, mutta ei tainnut kuitenkaan Rodenbach olla nyt asialla. Ihan mukava, mutta vähän liian kirsikkamehuinen omaan makuuni. Hieman kun jälkimakua makustelee, niin voi olla myös herukkaa.

En ostaisi

Oli: Bacchus Frambozenbier 3.3/5 / 5,0 % / 4,29 € / 0,33 l

Olen tätä Bacchusta maistanut ennenkin, ja ollut silloinkin sitä mieltä että makeutta on vähän liiaksi. Kyseessähän oli siis vadelma, eikä kirsikka, mutta Alkon esitteessäkin lukee "vadelmainen, tumman kirsikkainen", joten älkää lynkatko.

Olut 11

Huomiota herättävin olut kattauksessa. Tumma punainen. Pinkki vaahto joka on säilynyt ylivoimaisesti parhaiten näistä näytteistä ja roikkuu vieläkin lasin reunoilla. Tuoksu parfyymisen marjainen, ehkä mansikkaa? Vähän liian lähellä Fresitaa. Maku on myös hieman parfyyminen. Kirsikkaa, mehutiivistettä, laktoosia? Olisiko tämä se Omnipollo minkä vahingossa bongasin Alkon hyllystä eilen ja kaverien somefeedeistä hieman aiemmin? Sinänsä hyvä, mutta juuri nyt en keksi missä tilanteessa haluaisin tätä juoda, kun raikas tämä ei ole ja muunlaiset oluet ovat hitaaseen nautiskeluun parempia.

En ostaisi

Oli: Omnipollo Apollo Cherry Pulp Sour 3.5/5 / 6,0 % / 7,48 € / 0,33 l

Omnipollo kiinnostaa aina, mutta hinnan nähtyäni pysyn tuomiossa. Toisaalta, mis sie tarvitset oikein överiä kirsikkaolutta? Täs siul on sellane.

Olut 12

Kirkas oranssi, vaahtoa ei synny edes lasia pyörittämällä. Tuoksu erittäin makea, hieman hedelmäinen. Maku taas odotettua kuivempi ja hieman hapan. Reilusti hillaa. Marjan ominaisuudet tulevat kyllä hienosti esiin, mutta joku tässä vähän tökkii. Lienee Lapista?

En ostaisi

Oli: Põhjala Orange Gose 3.1/5 / 5,5 % / 3,98 € / 0,33 l

Jaa että lakkaa. Lakkaa oli. Hillaa. Jalo marja. Lapista. Slam dunk.

Mielikuva kyllä säilyi kun maistoin uudestaan, vaikka sitten pystyin sen appelsiininkin löytämään.

Olut 13

Hieman samea oranssi. Myös vaahdoton. Tuoksu on makea, ehkä myös joku hedelmäinen sivuvivahde mukana. Maku pehmeän makea, hieman hedelmäinen, hieman hunajainen. Humalaakin lopussa. Aivan kelvollinen ja jotenkin tutun oloinen. Joku mausteinen IPA?

Ostaisin

Oli: Mattsson Carota Maestro 3.5/5 / 6,8 % / 3,98 € / 0,33 l

Nyt tuli kyllä puskista. Pahis-Hartwallin "pienpanimo" joka on tähän asti tehnyt täysin mielikuvituksettomia ja tylsiä tuotteita, tykittää tällaisen porkkanaoluen. Porkkana! Ja se on hyvää, vielä senkin jälkeen kun tiedän että se on Hartwallin olut. Kaikkea sitä maistaa kun vanhaksi elää.

Olut 14

Samea keltainen, vähänlaisesti vaahtoa. Tuoksu pelkkää ananasmehua, kuitenkin ihan hyvällä tavalla. Maku jatkaa samoilla linjoilla mutta on kiilteet sulattavan hapan. Tämähän toimii oikeastaan ihan kivasti. Hedelmä saattaa olla joku muukin ja happo hämätä, mutta hyvää tämä kuitenkin on.

Ostaisin

Oli: Sori Beautiful Bellini 3.7/5 / 5,5 % / 5,00 € / 0,44 l

Mainio, reilusti hapan, sour etelä-Helsingistä. Hintakin kerrankin tasaraha.

Alkoholiton olut 1

Toki epäreilu asema tälle, mutta mitäs laittoivat omaan riviinsä. Samea keltainen. Tuoksu voimakkaan vierteinen, valitettavasti. Maku samaa makeaa vierremehua, vähän humalaa. Ei tähän mitään uusia temppuja ainakaan ole keksitty. Kuin aikamatka kymmenen vuoden taakse.

En ostaisi

Oli: Erdinger Alkoholfrei 1.8/5 / 0,5 % / 1,50 € / 0,33 l

Aika vanhanaikaisesta tuotteesta tosiaan oli kyse. Sopii pohtia miksi tällainen piti erikseen uutuutena tuoda valikoimaan, mutta ei kai tästä kenellekään haittaakaan ole.

Jos jätetään heikko alkoholiton huomiotta, itse pruuvista "ostaisin" - suosituksen sai 4/14, eli aika sama tahti kuin viime kerralla. Erikoiserän teemana oli "Olutmaailman erikoisuuksia - maustetut oluet" ja siihen kuuluivat oluet 8-9 ja 11-14 (miksi Bacchus ei kuulunut, en tiedä). Tästä erästä ostosuosituksen sai jopa puolet, mikä ei ole lainkaan huonosti viime aikaiset erikoiserät huomioonottaen. Muutenkin tämä oli kyllä kokonaisuutena sieltä onnistuneemmasta päästä.

Elokuun erikoiserän kouluarvosana:

Aihe: 8½

Sisältö: 7½

Mielikuvitus: 8

Kokonaisarvosana: 8

Erikoiserien kokonaisarvosanat:

Elokuu 2020: 8

Heinäkuu 2020: 7
Marraskuu 2019: 6+
Joulukuu 2019: 6-

Kuohu Trippeli 2020

Yksi koronan harvoja hyviä puolia on ollut se, miten kalenterin tyhjentyessä on jäänyt aikaa sellaisille tapahtumille joihin ei normaalisti ole ehtinyt. Yksi tällainen on Kaisan Kuohujen järjestämä Kuohu Trippeli, olutseurojen välinen petankkiturnaus Katri Valan puistossa. Yritin saada sekä Olutkulttuuriseurasta, että Suomen Olutseurasta, joukkuetta kasaan, mutta halukkaita ei ilmoittautunut. Päädyimme lopulta vaimoni kanssa edustamaan Sahtipäitä, jonka jäseniä myös toki olemme, ja muodostamaan 2/3 Sahtipäiden ainoasta joukkueesta. Normaalikesänä sahdinvalmistuksen SM olisi tänä(kin) vuonna ollut samana viikonloppuna, mutta nyt muut Sahtipäät olivat ilmeisesti suunnanneet Lonnaan saunomaan.

Keli oli lämmin, mutta kyyti kylmää. Hävisimme alkusarjan ottelut 1-9, 2-9 ja 0-9 ja alemman loppusarjan ottelut 8-13 ja 11-13. Ensimmäinen alasarjan vastustaja oli 2/3 heittäjistä osalta lähes kantokunnossa, mutta heiton tasoon tämä ei luonnollisesti vaikuttanut mitenkään. Tiukimman pelin pelasimme samoja vastustajia vastaan, joille hävisimme alkusarjassa 0-9, eli pidemmässä turnauksessa olisi voinut jo tulla menestystä! Ensimmäinen vastustajamme vei lopulta koko turnauksen.

Kävimme vielä seuraamassa palkintojenjaon Kolmessa Kaisassa, jossa turvaväleistä ei välitetty, mutta oltiin sentään terassilla. Poistuimme heti palkintojenjaon jälkeen väljiin sisätiloihin syömään ja juomaan ja lopulta kotia kohti. Hieno tapahtuma, johon toivottavasti saamme muistakin seuroistani joukkueen ensi vuonna.

Pari kuvaa lisää täällä.

Alkon kesän ensimmäinen sokkopruuvi

Myös Alkon olutpruuvit joutuivat koronan uhriksi keväällä ja nyt on sitten hieman kirittävää. Siksi tässä kesän pruuvikauden avanneessa olikin lähinnä kevään aikana tulleita uutuuksia ja viikon päästä päästään sitten paremmin kiinni tuoreempiin uutuuksiin. En itse kuitenkaan juurikaan Alkossa koronan aikaan vieraillut, joten minulle tässä oli uusia oikein hyvin. Korona oli Alkossa huomioitu esimerkillisesti, tiloissa oli erittäin väljää ja juomat oli katettu valmiiksi pöytiin. Mukana myös (tämä selvisi minulle vasta maistelun jälkeen) seuraava erä "Pientuottajien taidonnäytteet" erikoiserää, eli vanhaa käsityöläissarjaa. Oluet maisteltu siis ilman täkään ennakkotietoa, sokkona.

Olut 1

Lähes väritön, kuin lasten siideri. Tuoksu ja maku hyvin viljaista mallasta, hieman väljähtänyttäkin. Tuskin tämä alkoholiton on kuten ulkonäöstä veikkasin, mutta tuo mieleen lähinnä Budweiserin.

En ostaisi

Oli: RPS Comono Mexican Lager 1.9/5 / 4,6 % / 3,21 € / 0,33 l

No, maanosa osui kohdalleen. En tiedä mikä kännissä ja läpällä idea tämä on ollut, mutta ei naurattanut.

Olut 2

Hieman ruma samea tumman keltainen. Tuoksu melko katkera. Maku katkeraa mallasta, käynyttä hedelmää, vähän humalaa. Ei ole kummoinen tämäkään. Joku euro-IPA.

En ostaisi

Oli: Fiskarsin Ariana Vehnä 2.6/5 / 6,2 % / 4,46 € / 0,33 l

Ei ollut euro-IPA, mutta ei oikein onnistunutkaan. Miksi tästä on noin vahva pitänyt tehdä? Se selittää ison osan heikkoa kokemusta minusta tällä tyylillä.

Olut 3

Kaunis tumman meripihkainen, kirkas. Tuoksu aika makea, alkoholikin puskee läpi mutta ihan mukavalla tavalla. Maku yllättäen selvästi kuivempi ja ohuempi. Vähän pihkaa ja katkera jälkimaku. Omituinen tapaus. Joku amber ale.

En ostaisi

Oli: Hitachino Nest Amber Ale 3.1/5 / 6,0 % / 3,99 € / 0,33 l

Tyyliä nyt ei ollu mitenkään haastava arvata, tuottajaa en kyllä olisi arvannut. Tämä oli siis ainoana "Mielenkiintoinen Japani" teemalla tässä pruuvissa. Olin maistanut 8 vuotta sitten viimeksi ja pitänyt hieman enemmän, mutta aika sama oli arvio nyt kuin silloin.

Olut 4

Hieman samea kullanoranssi. Tuoksu mukavan pehmeä, makea ja hieman hedelmäinen. Maussa samaa trooppista hedelmää, vähän makeutta, humalaa. Paras tähän asti. Maut sinänsä ihan jiirissä mutta vähän laimeaksi tämä lopulta jää. APA.

En ostaisi

Oli: Maku Brewing MakuRIPA 3.3/5 / 5,7 % / 3,69 € / 0,33 l

"Vähän laimeaksi jääminen" on Makun oluille tyypillistä. Joku toinen, tai minäkin jollain toisella kertaa, toki kutsuisi sitä tyylikkyydeksi. Tällä kertaa näin päin.

Olut 5

Hieman samea meripihkainen. Tuoksu tässäkin aika makea. Leipää ja hedelmää, vähän kuin hedelmäkakkua. Maussa vahvaa tekemistä, hedelmää, makeutta, reipas peräkärry. Veikkaan että tämä on jonkun astetta kovemman tekijän IPA.

Ostaisin

Oli: Plevna Smörre Ruis IPA 2020 3.7/5 / 5,6 % / 4,64 € / 0,33 l

No niin, tosiaan oltiin kovemman tekijän tuotteen kanssa tekemisissä. Koskipanimo ei petä, eikä pettänyt tälläkään kertaa. Tämä oli vielä jonkin verran parempi kuin muistelin.

Olut 6

Oikeastaan niin lähellä edellistä, että piti varmistaa etten maistanut samasta lasista uudestaan. Meripihka, hedelmä, peräkärry. Mitenhän lähelle edellistä sitten lopulta menee?

Ostaisin

Oli: Top Fuel Garage Special NEIPA 3.7/5 / 6,2 % / 4,99 € / 0,33 l

Että mitä? NEIPA? Katsokaa itse tuosta isosta kuvasta miltä se näyttää, mutta en olisi NEIPAksi lukenut ulkonäön, tuoksun, tai maun perusteella. Hyvä olut silti, ei siinä. Mutta ei tosiaan oltu kovin lähellä edellistä, paperilla.

Olut 7

Kirkkaan keltainen, hieman samea. Odotan hedelmäsouria, mutta kyllä sieltä tuoksun perusteella on jotain IPA-viritystä tiedossa. Ylimakea, käynyttä hedelmää, alkoholikin vähän puskee läpi. Ei herätä lupauksia. Maku on hieman parempi. Vähän makea, vähän hedelmäinen, reilusti katkerampi kuin odotin eikä erityisen viinainen. Tasapainossa tämä ei ainakaan ole. IPAa joltain tanskalaiselta trendipanimolta tai kotimaiselta vähemmän trendikkäältä.

En ostaisi

Oli: Masis Meadows of South Pacific DDH IPA 2.9/5 / 6,6 % / 6,66 € / 0,33 l

No siinä ja siinä onko Masis trendikäs, jotain vähän vanhempaa kotimaista veikkailin kuitenkin. Perkeleellisellä hinnalla tätä ainakin on paiskattu, joten pysyn mielipiteessäni, jääköön hyllyyn.

Olut 8

Kirkas oranssi ulkonäkö tuo mieleen lähinnä Irn-Bru limonadin. Tuoksu rehellisempää olutta, hieman mäntyistä makeaa mallasta. Turhake-IPA.

En ostaisi

Oli: Sonnisaari Randy West Coast IPA 3.1/5 / 6,4 % / 5,42 € / 0,33 l

No en ihan tällaista hutia odottanut Oulun herroilta. Mutta sellainen sieltä kuitenkin tuli.

Olut 9

Hieman samea punainen. Tuoksu erittäin makea ja hieman hapan. Taitaa olla kirsikkaa marjana. Maussa kirsikkaa, vähän vähemmän makeutta ja yllättäen myös vähän katkeruutta. Näin paikalle tullessani vahingossa kun yhteen lasiin kaadettiin vihreästä Ruosniemen tölkistä jotain, niin tämä lienee sitten se Ruosniemen Sour Cherry?

Ostaisin

Oli: Ruosniemen Raspberry Sour Ale 3.3/5 / 4,9 % / 4,48 € / 0,33 l

Vadelma, kirsikka, mitä näitä on. Helppoa se arvaaminen kuitenkin on jos näkee tölkin ennalta. Mutta tämä on kuitenkin aivan hyvä olut. Arvostin vajaa kuukausi sitten Pintin terassilla tämän vielä paremmaksi, mutta edelleen hyvä.

Olut 10

Kirkas vaaleankeltainen. Tuoksu hapan, jollain hedelmällä jota en aivan osaa nyt tunnistaa. Kai se sitruunaa on. Maku menee enemmän sinne happaman sitruunamehun puolelle. Ei kovin miellyttävä. Tämä saattoi myös olla se Ruosniemen tölkki.

En ostaisi

Oli: Coolhead Cucumber Sour 2.3/5 / 4,0 % / 4,81 € / 0,33 l

Tietysti, kurkkuhan se. Mutta ei tämä silti kovin hyvä ole. Olen maistanut ennenkin ja ollut pettynyt, nyt olin vielä pettyneempi. Pitäisi olla kaikki ainekset hienoksi juomaksi, mutta kun ei lähde niin ei lähde.

Olut 11

Kirkas tumma meripihka. Tuoksussa makeaa mallasta, karamellia, tummaa hedelmää. Maku jatkaa samoilla linjoilla ja bändiin liittyy mäntyä, reilusti lämmittävää alkoholia ja tuhti humalointi. Tämä on todella hyvä. Näin jonkun kädessä mustan barley wine pullon, mahdollisesti Mallaskoskelta. Tämä lienee se. Erittäin laadukas barley wine.

Ostaisin

Oli: Mallaskoski Barley Wine 4.1/5 / 12,0 % / 6,98 € / 0,33 l

On tällä hieman hintaakin, mutta kyllä tästä sen voi maksaa. Mainio olut, joka oli jälleen helppo arvata kun näki pullon etukäteen.

Olut 12

Kirkas hailakka kultainen. Tuoksussa lähinnä humalaa ja mallasta, ehkä vähän alkoholiakin. Maku lähinnä katkeraa ja kevyttä mallasta ja vähän humalaa. Tässä ei kyllä ole luonnetta edes nimeksi. Mitä lienee vahvaa eurolageria.

En ostaisi

Oli: Hiisi Kuu White Wine Pale Ale 2.7/5 / 8,0 % / 4,90 € / 0,33 l

Tälle täytyy kyllä antaa toinen mahdollisuus. Valkoviini on hyvin haastava yhdistelmä tällaisen kevyehkön pale alen kanssa, mutta nyt kun sen tietää, tästä voisi kuitenkin saada jotain irti. Hintakaan ei ole paha. Eli ehkä ostan vielä kerran, mutta sokkona ei kieltämättä vakuuttanut ollenkaan.

Olut 13

Pikimusta olut joka ei paljon valoa läpäise. Intensiivinen tuoksu makeaa paahteista mallasta, tummaa suklaata, kahvia. Maku hyökkää kielelle omituisella, lähes lihaliemimäisellä suutuntumalla. Muuten aika lailla samat maut kuin tuoksussa, mutta tuo suutuntuma häiritsee todella paljon. Saattaa kolahtaa jollain toisella maistolla, mutta nyt ei yhtään.

En ostaisi

Oli: Mufloni Rhumperial Stout 3.4/5 / 11,0 % / 5,48 € / 0,33 l

Kyllä tälle se toinen mahdollisuus täytyy antaa, kun hinta ei vahvuuteen nähden ole kauhean paha. Intensiivinen rommi tässä varmaan häiritsi, kun en sitä tuoksusta vielä osannut odottaa. Nimestä myös plussaa.

Maistelin myös kaksi siideriä, jos satuit ihmettelemään noita kahta rivistä sivussa olevaa lasia. Sokkona nämäkin.

Siideri 1

Melko haalea väriltään. helmeilevät hiilihapot. Vahva omenan tuoksu, puolikuiva tasapainoinen maku. Kelpo kamaa. Voisi olla Fiskarsistakin. 

Ostaisin

Oli: Maku Sinnepäi Omenasiideri 3.5/5 / 5,0 % / 3,49 € / 0,33 l

En muistanutkaan että Maku on tehnyt tällaisen aluevaltauksen. Aivan onnistunut tapaushan tämä on, eikä edes hinnalla pilattu.

Siideri 2

Tummempi keltainen, pienemmät kuplat. Intensiivisempi omena tuoksussa. Samoin maussa. Hieman makeampi, mutta ei liiaksi. Tämäkin voisi hyvin olla Kuuraa, mutta myös joltain kovalta brittitalolta. Erittäin hyvä.

Ostaisin

Oli: Château Lézergué Cidre de Bretagne Brut 4/5 / 5,0 % / 6,98 € / 0,75 l

Olikin näitä ison pullon ranskalaisia siidereitä, jotka ovat perinteisesti olleet Alkossa hinta-laatu-määrä suhteeltaan erinomaisia. Tämä ei tee siinä poikkeusta. Mainio siideri, joka lähtee matkaan pilkkahintaan.

Hieman alle kolmannes oluista (4/13) sai sokkona "ostaisin" - tunnustuksen. Ei kauhean hyvä prosentti, etenkin kun normaalisti nämä käsityöläiset on tullut miettimättä ostettua kaikki maistoon. No, aivan mukava paluu pruuvien maailmaan silti, ja mielenkiinnolla odotan ensi viikkoa kun tarjolla on tuoreempia uutuuksia.

Heinäkuun erikoiserän kouluarvosana

Aihe: 8

Sisältö: 6

Mielikuvitus: 7

Kokonaisarvosana: 7

Erikoiserien kokonaisarvosanat:

Heinäkuu 2020: 7

Marraskuu 2019: 6+

Joulukuu 2019: 6-

Suomen Paras Olut 2020 - kuka minä olen tuomaroimaan?

Madventuresin kolmannella kaudella trävellerkaksikko viljeli tiuhaan tahtiin fraasia "who are we to judge", joka kääntyi nopeasti ainakin omassa somekuplassani muotoon "keitä me olemme tuomaroimaan". Jonkinlainen versio tästä kävi toisinaan mielessä kun osallistuin puolentoista tiukan työpäivän mittaiseen urakkaan Suomen Paras Olut 2020 - kilpailun tuomaristossa.

Kevyeksi työrupeamaa ei voi hyvällä tahdollakaan sanoa. Osallistuin sekä aamu- että iltapäiväsessioon ensimmäisenä päivänä ja maisteltavaksi tuli aamupäivällä 25 american IPAa ja iltapäivällä 27 olutta, joista puolet tumma lager - sarjaa, ja puolet american IPAn jatkoa. Maisteluannosten koon kanssa saa olla todella tarkkana, jotta makuaisti säilyy edes jonkinlaisessa kuosissa, ja veden ja kurkun / patongin tankkaus oluiden välissä on tärkeää. Täytyy sanoa että yleistaso ei tänä vuonna ainakaan näissä sarjoissa ollut mitenkään valtavan kova, mikä hankaloitti urakkaa entisestään. Parikymmentä IPAa jotka ovat suurelta osin samalla tavalla heikkoja tai tylsiä. Joidenkin osalta myös maistelualustasta sai hyvin apua kommentteihin:

Osa tuomareista suuntasi vielä johonkin terassille iltapäiväsession jälkeen, mutta itse siirryin kotiin palautumaan. Seuraavana päivänä piti kuitenkin tehdä puoli päivää töitäkin ennen iltapäivällä odottavaa välieräsessiota.

Välierässä tuomarointi olikin haastavampaa. Minulla oli aiemmin Helsinki Beer Festivalista kokemusta alkuerätuomaroinnista, mutta siellä en mennyt / päässyt välieräpöytään. Alkuerien pisteiden perusteella oli valittu joka sarjasta välieräkierros, jotka maisteltiin läpi. Näistä piti sitten keskustelemalla saada aikaan yksimielinen päätös kolmesta parhaasta, joista paras eteni finaalipöytään kisaamaan Suomen Parhaan Oluen tittelistä, mutta tunnetusti koko kärkikolmikko tulisi saamaan kunniakirjat sijoituksesta.

Kilpailunjohtaja Likovuori oli ainakin meidän pöytäämme onnistunut erinomaisesti keräämään hyvin erilaisista lähtökohdista tulevat tuomarit, mikä taas johti siihen ettei yhteisymmärrys löytynyt aivan ensi yrittämällä. Varsinkin tumma lager - sarja aiheutti pöydällemme päänvaivaa. Hapanolutsarja saatiin paljon helpommin vedettyä maaliin, itse kyllä molemmat Cool Headit ja Olarin tuosta tunnistinkin.

Rankan mutta antoisan tuomarointiurakan jälkeen onkin entistä mielenkiintoisempaa jäädä odottamaan tulosten julkistusta ja sitä väistämättä seuraavaa huutelua siitä mitkä oluet eivät paikkaansa ansainneet. Jo välieriin päässeiden oluiden julkistus tämän aloitti. Itselläni on edelleen vahva luotto kilpailun prosessiin, vaikka kävinkin sitä omalta osaltani horjuttamassa. Sokkotuomio todella kärsii jyvät akanoista ja toisinaan näpäyttää sopivasti niitä, jotka halveksuvat isojen panimoiden tuotteita. Hypenimellä kun ei näissä karkeloissa tule pisteen pistettä.

One Pint Pubin Liettuan ja Suomen omatuonnit

 

Koronarajoitusten helpotuttua One Pintista lähdettiin tietenkin omatuontimatkalle. Kohteeksi valikoitui tällä kertaa läheisistä rajoituksen alta vapautuneista maista se vähiten tuttu, Liettua. Heti reissusta kuultuani varasin meille tastingin. Koska ennen sovittua tastingia tapahtui myös Pintin ensimmäinen kotimaan omatuontimatka, One Pint Ride, päätimme lopulta jakaa tastingin puoliksi noiden kahden matkan antimien kesken. Listan tekivät ja tastingin pitivät Liettuassa käynyt Salla ja Suomessa käynyt Esko. Maistelijoita oli lopulta paikalla 13, joista 7-8 oluesta riippuen osallistui raatiin Untappdin kautta.

Ensin Liettuaan, ja kuuluisan kapinallisen mukaan nimetty Vasaknu Cpt. Plater. (Untappd ka 3,45). Vadelmainen berliner weisse, jossa ei mitään erityisen säväyttävää ollut, mutta etenkin tuoksussa mukavasti vadelmaa ja kuumaan kesäpäivään sopiva juotavuus, jos nyt maku ei aivan tuoksun odotuksia lunastanutkaan. Tätä on kuulemma vaikea myydä hanasta kun vadelma tukkii hanat.

Raadin arvio: 3 (1 - 3½, 0,52 alle UT-keskiarvon)

  

Seuraavaksi kotimaahan ja maistoon viime aikoina kovassa vedossa ja sen veroisessa maineessa ollut Mallassepät, ja vahvempi versio heidän Pimp my Blueberry - hapanoluestaan (Untappd ka 3,57). Tämähän oli mustikkapiirakkaa lasissa. Vain Brewskiltä olen aiemmin maistanut tämän tason pastry souria. Kerrassaan mainio. Kuulemma Mallassepiltä piti lopulta ottaa reilusti suunniteltua enemmän tavaraa myyntiin kun panimolla maistatettiin toinen toistaan parempia tuotteita joita ei vain voinut jättää kyydistä. En ihmettele.

Raadin arvio: 4- (3- - 4+, 0,24 yli UT keskiarvon)

  

Palasimme Liettuaan ja Vasaknylle. Sallahan lopulta kelpuutti Liettuan matkalta vain kaksi panimoa mukaan, ja Vasaknylta tuli tällä kertaa kaksi tuotetta. Bearded John (Untappd ka 3,56) on weizenbock joka perustuu pääpanijan kotiolutreseptiin jolla on voitettu useita kisoja ennen panimon perustamista. Etiketti hakee taas inspiraatiota joltain historialliselta henkilöltä. Itse olut on lopulta melko lähellä tavallista hefeweizenia, mutta kyllä sieltä jotain bockin piirteitäkin löytyi. Ihan hyvä.

Raadin arvio: 4- (3+ - 4, 0,08 yli UT keskiarvon)

Viimeisenä liettualaisena maisteltiin Genysin Trys vienuoliai, eli kolme munkkia (Untappd ka 3,68). Nimensä mukaisesti luostaritripel. Mielestäni myös oikein kelvollinen sellainen. Kaikki tunnusomaiset piirteet löytyivät ja olivat hyvin tasapainossa.

Raadin arvio: 3½ (3 - 4-, 0,25 alle UT keskiarvon)

Esko pohjusti tätä kertomalla miten olivat kuulleet että Pyynikin vahvat oluet ovat parempia kuin hieman heikossa maineessa olevat kauppavahvuiset. Ja tämän piti olla Mallasseppien oluen lisäksi sellainen jonka Untappd keskiarvo on aivan liian pieni oluen tasoon nähden. Kyseessä siis tupla-IPA Paradise Cancelled (Untappd ka 3,08). Ensi puraisulla ymmärsin Eskon pointin, mutta mitä enemmän tätä maisteli, sitä varmempi olin siitä että tuo keskiarvo on itse asiassa liian korkea, eikä tästäkään ollut Pyynikin maineen pelastajaksi. 

Raadin arvio: 3½ (2,7 - 3½, 0,20 yli UT keskiarvon)

  

Viimeisenä maisteltiin olut jonka missaamista olinkin hieman harmitellut viimeksi Jyväskylässä käydessäni. Panimoyhtiö X Tammi (Untappd ka 3,86), ginitynnyrissä kypsynyt imperial stout. Ginitynnyröintiä on harrastanut muutama muukin viime aikoina ja mielestäni tämä on tervetullut ilmiö ikuisten viskitynnyröintien ja satunnaisten rommitynnyröintien rinnalle. Ginin mausteisuus kun toimii tällaisessa kuivakassa imperial stoutissa oikein hyvin. Itselle ainakin kolahti ja kovaa.

Raadin arvio: 4- (3 - 4,1, 0,13 alle UT keskiarvon)

Melko lähelle UT keskiarvoja nuo raadin arviot siis sijoittuivat, vaikka hajontaa oli melkoisesti. Lopuksi jaetaan palkinnot:

Maistelun paras: Mallassepät Pimp my Blueberry (6,3 %)

Oma suosikki: Mallassepät Pimp my Blueberry (6,3 %)

Raadin yliarvostama: Mallassepät Pimp my Blueberry (6,3 %)

Raadin aliarvostama: Vasaknu Cpt. Plater

Ehkä ensi kerralla saadaan näihin palkintoihinkin vähän lisää vaihtelua, kun kellarien aarteita maistellaan loppukuusta. Pintissä on vielä näitä ja muitakin samojen reissujen tuomisia jäljellä, suosittelen tutustumaan pikimmiten.

Mini-SOPP Helsinki

SOPP Helsinki oli lähellä kokea useimpien muiden tapahtumien kohtalon ja tulla koronan perumaksi, mutta epidemiatilanteen helpottaessa ja rajoitusten löystyessä se päästiinkin pitämään. Kokoa oli pienennettävä, joten luonnollisesti pituutta kasvatettiin. Samalla saatiin mahdollisuus vaihtaa panimokattausta puolessa välissä festaria, mikä olikin varsin toimiva ratkaisu. Osallistuimme Olutkulttuuriseuran kanssa lasinpesutalkoisiin ja päätin itse mennä tapahtumaan paikalle vain niinä päivinä joina olen itse talkoovuorossa, jotta riskiä jäädä koronajonoon alueen ulkopuolelle ei olisi. Paikalla olikin molempina päivinä (1. viikon perjantai ja 2. viikon keskiviikko) oikein mukavasti väkeä. Ei silti niin paljoa etteikö muihin olisi saanut pidettyä hieman etäisyyttä kaikissa muissa tilanteissa paitsi olutta tilatessa. Joiltakin tiskeiltä sai myös tiukempaa juomaa:

Korona näkyi myös siinä, että panimotiskeille oli viritetty pleksit niin työntekijöiden kuin asiakkaidenkin suojaksi. Yhdeltä tiskiltä puuttui pleksi, joten sellaiset oli viritetty hieman lähemmäs työntekijöiden kasvoja.

Pieni pettymys koitti perjantaina viikon odotetuimman panimon, Sonnisaaren, osalta. Oulun pojat olivat nimittäin jo torstai-iltana onnistuneet myymään kaiken mukana kantamansa oluen pois. Panimojen määrää oli vähennetty nimenomaan siksi että myyntiä riittäisi kaikille, ja tämä mitä ilmeisimmin toimi halutulla tavalla. Myös ainakin 8-bit raportoi kovia myyntimääriä, mikä ei alueella vierailleita yllättänyt. Heidän tiskillään oli koko ensimmäisen viikon alueen pisin jono.

Toisen viikon kattaus oli vähintäänkin samaa tasoa kuin ensimmäisen ja molemmista löytyi kourallinen oluita jotka oli pakko maistaa. Onneksi ei enempää, koska ehdin maistamaan vain sen kourallisen oluita molemmista kattauksista. Lyhyilläkin vierailuilla tapahtuma jätti kuitenkin oikein positiivisen fiiliksen. Mahtavaa että Kääräisen Pekka tiimeineen onnistui tuomaan tällaisen valon pilkahduksen keskelle synkkää vuotta. SOPP palasi juurilleen kokonsa ja sijaintinsa puolesta, mutta myös asemansa puolesta. Se oli jälleen stadin kesän ainoa isompi oluttapahtuma.

Ensimmäisellä viikolla maistoin Ruosniemen panimon mainion Gin BA Imperial Stoutin, Plevnan Sulzer - höyryoluen (jota sai talkoojuomalipulla selvästi anteliaimman annoksen) ja Olutpajan Yövuoron. Mistään näistä ei pahaa sanottavaa. Toisella viikolla maistoon päätyivät Fiskarsin paikallisella villihiivalla käytetty Down by the River, Makun Barley Wine, Bryggerin uusin Supernova, sekä Lammin Naakka portteri. Nämäkin olivat kaikki omalla tavallaan mainioita. Makun ohraviini oli hillitympi kuin useimmat kilpailijansa, Supernova oli tuoretta ja Naakka maistui siltä miltä Lammin oluet aina maistuvat. Hyvällä tavalla. Seitsemän olutta lienee kuitenkin isolla erolla kuivin SOPPini koskaan, joten ensi vuonna on helppo parantaa.

Muutama kuva lisää täällä.