Olutkulttuuria maakunnista: Kilpisjärvi

Jos olet joskus ajanut Kilpisjärven ohi Norjaan (harva ajaa Kilpisjärvelle muista syistä), se ei ehkä ole vaikuttanut paikkakunnalta josta löytyy pubi, saati useampia. Yleensä ohi ajaessa huomaa lähinnä Kilpishallin jossa voi käydä kaupassa. Parin yön oleskelu tarjosi kuitenkin mahdollisuuden tutustua kylän tarjontaan laajemmin.

Haltia pub

Ensimmäisenä pistää silmään majatalo Haltinmaa, jonka seinässä lukee isolla mm. "Pub". "Ravintolan" puoli ei Haltinmaassa ole kovin viihtyisän näköinen, mutta pubin puoli sitäkin enemmän. Miellyttävä sisustus, ja vaikka valikoima ei päätä huimaa, takuuvarma Tornion ja Maistilan Routa sieltä kuitenkin löytyi edulliseen hintaan, samoin kuin pari muuta Tornion panimon tuotetta. Haltiassa voisi istua pidempäänkin. Ulko-ovelta näkyy Saana (jos ei ole pilvessä) ja terassilta löytyy kilpisjärveläiseen kesäsäähän sopivasti drinkkisateenvarjo.

Ravintola Kilpis

Onhan siinä Kilpishallissa ravintolakin jos jaksaa kiivetä yläkertaan - Ravintola Kilpis. Ihan kelvollista ruokaa ja oluttakin sieltä saa. Sinebrychoffin hanoissa lienee melko usein jotain Brooklyniä, ja tarjolla muutenkin Koffin valikoimista tuttuja "erikoisoluita" joitakin. Pohjoisen panimoiden valikoima heikompi ja ruoan käry on sellainen että se häiritsee kunnes päätyy itsekin tilaamaan ruokaa. Mutta kyllähän täälläkin viihtyy. Urheilukanavia näkyy.

Tundrea

Majoituimme Tundrean mökeissä, ja Tundrean respassa on myös baari/ravintola. Ja valikoimahan olikin kylän paras. Löytyy Routaa, mutta myös Lapin panimon soureja yms, eli useampi optio pohjoisen panimoilta. Tornion panimon giniäkin oli. Sisustus tosin ehkä vähiten viihtyisä mainituista.

Luonto

Niin, luonnon takiahan tänne varmaan tullaan. Saanalle kiivetessä voi napata jostain pohjoisen kaupasta, vaikka ihan kohtalaisen valikoiman Kilpishallista, Lapin Panimon Saana - oluen janojuomaksi. Kannattaa tosin varautua siihen että Saanan laella on liian kylmä jäädä oluelle vaikka kesähelteillä. Nousu on silti vaivan arvoinen.

Sarjan aiemmat osat: 

Forssa
Hämeenlinna
Iisalmi
Imatra
Kokkola
Loviisa
matka Iisalmeen
Mikkeli
Nurmijärvi
Oulu
Pori
Rovaniemi
Sotkamo
Vaasa

Olutkulttuuria maakunnista: Kokkola

 

Meinasin jotain kirjoittaa ja Kahakka on hyvä panimo, mutta en valitettavasti löytänyt mitään kirjoittamisen arvoista. Kaupungin parhaassa pubissa jos kaadetaan kallis imperial stout yllä näkyvään lasiin niin minulla ei ole enempää sanottavaa.

Sarjan aiemmat osat: 

Forssa
Hämeenlinna
Iisalmi
Imatra
Loviisa
matka Iisalmeen
Mikkeli
Nurmijärvi
Oulu
Pori
Rovaniemi
Sotkamo
Vaasa

Kellareiden aarteita vol. 8

Jo kahdeksatta kertaa Olutkulttuuriseuran Helsingin jaosto kokoontui maistelemaan olutaarteita jotka oli löydetty omasta tai Alkon kellarista. Maistelu pidettiin erään kotimaisen peliyhtiön tiloissa Espoossa ja matkalla piti tietenkin jotain syödä, joten pysähdyin espoolaisessa idyllissä - pizzeriassa jossa ei tarvitse maksaa työntekijöille palkkaa.

 

Kun ruoka oli poimittu mukaan, oli aika siirtyä aarteiden pariin. Kattaus näytti ensi näkemältä varsin hyvältä. Tyylejä laidasta laitaan ja hyvin vähän kotimaisten kauppojen tai Alkon hyllyiltä tuttuja tuotteita. Raadin arvio on katsottu jälleen Untappdista ja arvosanoja verrattu kaikkien käyttäjien keskiarvoon, sekä äänestetty oluet paremmuusjärjestykseen maistelun aikana. Uutena konseptina kysyttiin vielä kaikilta lopuksi, mitä tilaisit toisen jos olisit juuri baarissa vetänyt tämän tastingin läpi?

 

Maistelun avasi eksoottinen, mutta Alkosta noudettu Gallia Paris Piton Noir (UT ka 3,8), punaviinirypäleillä maustettu hapan grape ale. Makeahko mutta kuitenkin tasapainoinen, maukas, juotava. Maistui kaikille, vaikka Ranska ei harhaoppisen raatimme suosiossa olutmaana ole yleensä ollut. Jopa pieni karkumatka pullosta avatessa annettiin anteeksi.

Raadin arvio: 3½ (3½ - 4-), 0,18 alle keskiarvon

Eteläinen paikallisjaostomme vierailee joidenkin jäsenten osalta aktiivisesti myös Etelä-Helsingissä, ja sieltä he olivat matkoiltaan tuoneet Malduguns Baltais Kubs - oluen kehuttua vuoden 2020 vuosikertaa (UT ka 3,96). Raadin reaktio oli paljon puhuva "tää nyt on tällanen perus". 16 kk kypsynyt karpaloilla maustettu hapanolut. Tähän on tultu. Jäi ranskalaisen viinioluen taakse. Omaan makuuni tämä oli liian puinen ja jopa tokajimaisen minttuinen.

Raadin arvio: 3 ½ (2,7 - 4), 0,66 alle keskiarvon

Osa jaostosta oli ehtinyt vähän kauemmas, sillä tämä jostain syystä ilmettyä Bob Odenkirkiä etiketissään esittelevä Vandenbroek Brut Olasz oli tuotu Amsterdamista. Vuosikerta oli 2019 (UT ka 4,03). Varsin mainio kuiva mutta kompleksi hapanolut. Omaan makuuni selvästi aiempaa kahta parempi. Erinomainen suorastaan. Kärkipaikka jonossa.

Raadin arvio: 4- (4- - 4), 0,27 alle keskiarvon

Alun hapanoluiden sarjan päätti Puolasta halpamaisesti tilattu Land & Labour Spon: 2 Year Blend. (UT ka 4,09). Pidin tästä vielä edellistäkin enemmän. Tammea, tallia, kompleksia happamuutta. Jakoi kuitenkin mielipiteitä tähän asti eniten kun paikkaa jonossa arvottiin. Sijoitus oli tässä vaiheessa lopulta kolmas.

Raadin arvio: 4- (3 - 4+), 0,32 alle keskiarvon

Sitten hieman uutta merkitystä kellaroinnille, kun Abstract Brewingin The Verhulst (UT ka 3,73) oli ostettu pari viikkoa vanhana ja ikä oli sen jälkeen ehtinyt tuplaantua. Tuoreehkoa länsirannikon IPAa Amsterdamista siis. Aivan hyvä on. Hyvä olut. Osa oli sitä mieltä että tämän voi äänestää vain ensimmäiseksi tai viimeiseksi jonossa, koska "kaikki aiemmat oli sama olut". Lopputulos oli sitten päinvastainen, eli jonon keskelle kolmanneksi.

Raadin arvio: 3½ (3 - 4), 0,20 alle keskiarvon

Väliin rehtiä saksalaista luostaridunkelia, jonka isäntämme oli saanut tuliaisena Baijerista. Scheyern-Kloster Export-Dunkel. (UT ka 3,36). Perinteisillä saksalaisilla on perinteisesti näissäkin karkeloissa pärjätty, mutta jostain syystä juuri dunkel ei nauti keskuudessamme kovin suurta kansansuosiota. Minusta tämä oli aivan hyvä, mutta muu raati laittoi armottomasti jonon hännille. 

Raadin arvio: 3+ (3 - 3½), 0,15 alle keskiarvon

Sitten ns. asiaan!?! Barley wine on tietenkin joka maistelun kohokohta, mutta rusina ja taateli tässä Adroit Theory Shadows Settle (Ghost 792):ssa (UT ka 4,12) hieman epäilyttivät. Epäilykset myös paljastuivat siinä määrin aiheellisiksi, että vaikka tämä ei missään nimessä ollut huono, todettiin tämä silti illan pahimmaksi pettymykseksi. Runko oli minusta ohuehko ja lisätyt hedelmät tarpeettomia. Olihan siinä hyviä elementtejä, mutta kokonaisuus ei soinut. Jonossa kuitenkin tässä vaiheessa kolmanneksi.

Raadin arvio: 4 (3,4 - 4½), 0,22 alle keskiarvon

Kahden viimeisen vahvan väliin otettiin "palate cleanserina" vähän imperial gosea. Põhjala Belle Bulle, punaherukoilla maustettu ja samppanja- ja Sauternestynnyreissä kypsynyt hapanolut. (UT ka 3,91). Lähteenä ilmeisesti joku alkuaikojen Etelä-Helsingin kaljaklubin paketti. Aivan kuten edellinen, vähän piippuun jäi minulla tämäkin. Kivasti punaherukkaa, mutta yksiulotteinen happamuus ja yllättävän ohut runko näillä volteilla. Raatikin sijoitti puolen välin alapuolelle, viidenneksi.

Raadin arvio: 4- (3,4 - 4), 0,24 alle keskiarvon

Oma tuliaiseni jäi maistelun päätökseen. Alkosta ostettu tällä kertaa, mutta sentään lippulaivasta ja ennen pandemiaa. The Bruery Mash & Coconut vuosikertaa 2017. (UT ka 4,03). Pelkkä The Mash kiinnostaisi varmasti enemmän ja sekin on maistamatta, mutta tällä kertaa tällaista. Moni valitti että 13 % alkoholia puskee liikaa läpi ja pitivät minua trollina kun äänestin omaa tuontiani jonon kärkeen, mutta tämä oli vain erinomaista. Koko raati ei ollut kanssani samaa mieltä, ja sijoitukseksi jonossa jäi tasan puoliväli, eli viides.

Raadin arvio: 4- (3+ - 4,1), 0,26 alle keskiarvon

Ja niinhän siinä lopulta kävi, että kaikki oluet arvotettiin alle keskiarvon armottoman raatimme kourissa. Jonodemokratialla kolmen kärjen muodostivat Brut Olasz, Piton Noir ja Shadows Settle, kun keskiarvoilla kolmen kärjessä olivat Shadows Settle, Brut Olasz ja jaetulla kolmossijalla Mash & Coconut ja Spon. Maistelun aikana esitetty spekulaatio siitä, että Piton Noir hyötyi maisteluajankohdastaan jonodemokratiassa osoittautui oikeaksi, mutta muuten näillä menetelmillä päästiin hyvin samankaltaisiin lopputuloksiin. Tärkeintä että oli hauskaa.

Mitä tilaisit uudestaan: Abstract The Verhulst (57 % äänistä)

Maistelun paras: Adroit Theory Shadows Settle (Ghost 792)

Oma suosikki: The Bruery Mash & Coconut 2017

Raadin "yliarvostama": Scheyern Kloster Export Dunkel

Raadin aliarvostama: Malduguns Baltais Kubs 2020

Pahin pettymys: Adroit Theory Shadows Settle (Ghost 792)

Haze Oddity Fat Batch *3

Se Otaniemen panimoista vähemmän kokeellinen on toki ehtinyt Fat Lab - protosarjassaan jo aika pitkälle, mutta sen lisäksi viime aikoina on alettu julkaista "Fat Batch" - versioita vakiovalikoiman oluista. Ajatuksena on, että olut on (kuiva)humaloitu eri lajikkeilla kuin normaalisti. Paatuneena tapatikkerinä olen kaikki vastaan tulleet Fat Batchit maistanut, mutta tällä kertaa ajattelin kokeilla miten suuria eroja niistä nyt sitten oikeasti maistaa, kun en itse ainakaan yksittäistä Fat Batchia maistaessa pysty muistamaan miten lähellä tai kaukana alkuperäistä sillä kertaa ollaan. Hyvän mahdollisuuden testiin antoivat uusimmat Haze Oddityn Fat Batchit, joita julkaistiin kolme lyhyen ajan sisään.

Peitin edellisenä päivänä oluiden erätiedot tarroilla ja pyyhin onnistuneesti mielestäni tiedon siitä, mitä tarroja meni mihinkin tölkkiin. Maisteluseuraksi otin vaimoni, ja sitten vain oluet laseihin. Haze Oddityssä, ja myös kaikissa Fat Batcheissa, perushumaloina toimivat Mosaic ja Citra. Näiden lisäksi American Hops erässä oli Azaccaa, European Hops erässä Harlequin ja Most.

Jo ulkonäössä oli havaittavissa pieniä eroja, vaikka oluet oli säilötty ja kaadettu mahdollisimman identtisesti. Väri on luonnollisesti sama mallaspohjan ollessa identtinen, mutta sameudessa ja vaahdossa oli jonkin verran eroja. Myös tuoksusta pystyi heti sanomaan vähintään sen että maisteltavana tosiaan on kolmea eri olutta. Siitä oli kuitenkin vaikeampi saada kiinni mikä oli mitäkin, vaikka yritimmekin tukeutua erikoiserien humalalajikkeiden kuvauksiin. Vasemmalla ehkä eniten sitrusta, eli Pacific? Keskimmäinen oli minusta katkerin, joten päätin sen olevan American ja oikealla ainakin oli sotkuisimman oluinen maku, niin olkoon se sitten European, kun Harlequinista piti purukumiakin profiilissa olla. Tästä olimme varmimpia, joten paljastimme oikean vastauksen: Pacific Hops! Suunnitelmat uusiksi siis. Nyt piti päättää pidetäänkö American paikallaan ja korvataan Pacific Europeanilla, vai vaihetaanko. Eeva piti oman järjestyksensä (sama kuin itse yllä päättelemäni), mutta minä maistoin uudestaan ja vaihdoin Americanin vasemmalle, lähinnä koska joimme sitä aiemmin samana päivänä ja jotain tuttua maussa kuitenkin oli. Sen kummemmin en osannut perustella.

Ja niinhän siinä kävi, että makumuistini tunnisti edes jotain, ja vasemmalla oli American Hops. Eurohumalat toivat keskelle eniten katkeroa, missä sinänsä on myös oikein paljon järkeä jos asiaa ei ajattele googlesta löydettyjen makuprofiilikuvausten kautta. Vaikeaa tämä oli kuten arvata saattoi, mutta oli näissä ainakin eroja. Ehkä nämä jollain tapaa sitten auttavat panimoa kehittämään vakiovalikoiman tuotteista vielä parempia. Toivotaan näin!

Roudaribaari IHME

 

Sain olut- ja musiikkialan monitoimimieheltä Jyrki Peltoselta kutsun uuden baarin avajaisiin. Se alkaa olla jo lähes arkipäivää että Jyrkillä aukeaa hyvä olutbaari johonkin päin pääkaupunkiseutua, mutta tässä oli jotain erilaista. Roudaribaari IHME on baari roudareilta roudareille. Baari on sisustettu Jyrkin omista varastoista kaivetuilla miksauspöydillä ym. roudaritarvikkeilla. Laitteita on baarissa satakunta, ja niissä nappuloita yhteensä kohtalaisen kokoinen viisinumeroinen määrä. Baarissa on myös osakkaina alan ihmisiä ja yrityksiä ja suunnitteilla on alennuskortti roudareille.

IHME toimii siis roudarimuseona. Sen lisäksi baarista löytyy myös roudareille tyypillisiä nikkarointiratkaisuja, kuten korotetun tason alle tehty kegivarasto, sekä kuulovammaisille tarkoitettu tärinäpenkki, jossa voi tuntea musiikin. Kävin itsekin penkin kokeilemassa, ja musiikin todella tuntee kuin se soisi moninkertaisesti kovempaa.

Olutta ei tietenkään ole unohdettu, ja IHMEestä löytyykin 16 oluthanaa, joissa on tarjolla roudarien kiertolaispanimo Roadie Brewn lisäksi mm. Oravan ja Salaman tuotteita. Avajaisissa maistoin kolme Roadie Brewn olutta, joista kaksi oli pantu Gallow's Bird Tapiolassa ja yksi Olarin Panimolla - kaikki oikein toimivia. Jatkossa tarkoitus on laajentaa Roadie Brewn yhteistyötä ensin muihin pääkaupunkiseudun panimoihin ja myöhemmin myös kauemmas.

Roudaribaari IHME aukeaa huomenna erittäin kovatasoiseen olutkeskittymään, mutta niin omanlaisenaan, että ainakin aluksi tällekin luulisi asiakkaita riittävän. Paikka on lisäksi pienehkö, joten kovin suurta joukkoa ei tarvitse sisään saadakaan. IHME kannattaa käydä kokeilemassa.

One Pintin joulumaistelu 2021

Joka joulun perinne on One Pint Pubin jouluolutmaistelu. Näistä kinkereistä ei perinteisesti ole vauhtia ja vaarallisia tilanteita puuttunut. Listaa ei koskaan ole saatu etukäteen, eikä siihen koskaan ole tarvinnut pettyä. Tällä kertaa listan oli kasannut ja maistelun piti Kyde "Markku" Kykkänen, joka oli konsultoinut myös ex-ravintolapäällikköä ja nykyistä panimopäällikkö Allu Montinia. Oli siis syytä odottaa vain parasta. Kyde antoi meidän arvuutella jokaista olutta hetken ennen kuin paljasti mitä laseista löytyy. Otimme käyttöön myös edellisistä kellarien aarteista tutun menetelmän, jossa joka oluelle äänestettiin sen maistamisen jälkeen paikka paremmuusjärjestykessä olevasta jonosta.

Ensimmäinen olut tuoksui kuin tripel. Selvästi ollaan Belgiassa, vähintään henkisesti. Makuakin oli melko vahvasti. Äärimmäisen miellyttävä ja tasapainoinen tuote. Jossain tämä panimo kuulemma on edelläkävijä, mitä sen jälkeen Chouffekin on tehnyt, mutta mitä se on?

Se erikoisuus oli jenkkihumalat belgioluessa, ja panimo La Rulles. Olut ei kuitenkaan ollut tripel, vaan "pelkästään" Blonde (UT ka 3,51). Hyvää kamaa, josta ei kovin pahaa sanottavaa löytynyt.

Raadin arvio: 3½ (3+ - 3,9), 0,03 yli keskiarvon

Sijoitus jonossa: 1/1

Sitten punertavampaan ja funkymman tuoksuiseen suuntaan. Tästä minulla olikin jo hyvä arvaus vaikka ei varmaa tietoa ollutkaan, sillä olin nähnyt erään kiinnostavan belgipullon kaapissa ja hiljaa toivonutkin sitä maisteluun.

Arvaukseni osui oikeaan, ja lasissa oli Rodenbachin Red Tripel (UT ka 3,50), panimon 200-vuotis juhlaolut. Siinä missä normaalisti Rodenbachiin laitetaan 25 % vanhaa ja 75 % nuorta olutta, tässä oli nuori hapanolut korvattu panimon omalla tripelillä, jota ei tiettävästi ole vielä myyty sellaisenaan missään. Varsin mielenkiintoinen ja täysin omanlaisensa maku, joka jakaa varmasti mielipiteitä. Mutta niinhän Rodenbach on aina tehnyt muutenkin. Itse olisin jättänyt tämän Rullesin taakse jonossa, mutta enemmistö oli eri mieltä.

Raadin arvio: 4- (3,7 - 4), 0,28 yli keskiarvon

Sijoitus jonossa: 1/2

"Kukas Belgiassa on NEIPAa tehnyt?". Ei kukaan tietenkään, vaan välijuomana tarjolla vähän hypekaljaa rapakon takaa. Minusta tätä ei kovista mainospuheista huolimatta mitenkään selvällä erolla erottanut parhaista kotimaisista genren tuotoksista, mutta ei tästä tietysti suurta vikaakaan löytynyt.

Ja lasissahan oli erittäin arvostetun Other Half - panimon Double Dry Hopped Space Diamonds (UT ka 4,35). Hyvää kaljaa, mutta mielestäni ei kuitenkaan hintansa (15+ €) arvoista. Mutta mieluusti toki otin tällaisessa maistelutilanteessa jakotölkiksi. Ei mielestäni ansainnut kärkipaikkaa jonossa, mutta melko selvin äänin sen kuitenkin sai.

Raadin arvio: 4 (3½ - 4+), 0,28 alle keskiarvon

Sijoitus jonossa: 1/3

Väristä oli helppo päätellä tyylin muuttuneen, mutta lasissa ei kuitenkaan ollut Helsinki Long Drinkiä, vaan tuoksusta päätellen lambicia. Ihan en saanut kiinni millä maustettua, mutta pahuksen hyvää kuitenkin.

Kyseessähän oli uudehko lambicsekoittamo Tilquin, ja heidän luumuilla maustettu Oude Quetsche - oluensa vuosilta 2019-20 (UT ka 4,07). Todellinen helmi jonka olin maistanut kerran aiemminkin, mutta maistoin varsin mieluusti uudestaan. Aina löytyy kuitenkin joukosta se yksi lambic-vihaaja, jonka äänellä jonon kärkipaikka jäi saavuttamatta. Vihaaja ei kuitenkaan osallistunut Untappd-raatiin, joten sieltä pisteitä tuli paremmin.

Raadin arvio: 4+ (4 - 5-), 0,23 yli keskiarvon

Sijoitus jonossa: 2/4

Viimeisenä mentiin perinteisen belgioluen ja -tyylin modernimpaan versioon. Tunnusomainen vaahto ja väri, mutta tuoksussa aivan selkeää bourbonin makeutta. Ihan en osannut kuitenkaan panimoa tunnistaa vaikka olisi vaahdon perusteella melkein pitänyt.

Kyseessähän oli erittäin laadukkaan Huyghen Delirium Blonde Barrel Aged (UT ka 4,06). Olen viime vuosina alkanut pitämään tynnyrikypsyteyistä oluista vähemmän ja vähemmän, mutta tästä saatiin taas osoitus siitä miten kypsytyksen voi tehdä oikein. Bourbon, tammi ja vaalea mutta vahva belgiale ovat aivan älyttömässä tasapainossa, eikä lopputuloksesta tahdo löytyä muuta kuin ylisanoja. Erinomainen olut johon maistelu on mukava päättää. Harmi vain että Untappd-raadin ulkopuolelta löytyi jälleen yksi naysayer jonka äänellä kärkipaikka lopullisessa jonossa jäi saavuttamatta.

Raadin arvio: 4+ (4 - 4½), 0,27 yli keskiarvon

Sijoitus jonossa: 2/5 

Erinomainen maistelu Pintiltä jälleen kerran, ja tällä kertaa ei jonoon tarvinut "hajurakoja" jättää, sillä jokainen tuote oli todella hyvä. Jonon järjestykseen ei tainnut olla tyytyväinen kukaan paikallaolijoista, mutta niin se demokratia toimii.

Maistelun paras arvosana: Delirium Blonde Barrel Aged

Maistelun jonon kärki: Other Half Double Dry Hopped Space Diamonds

Oma suosikki: Delirium Blonde Barrel Aged

Raadin yliarvostama: Rodenbach Red Tripel

Raadin aliarvostama: Other Half Double Dry Hopped Space Diamonds

Olafin tölkit - uhka vai mahdollisuus?

 

Sain hiljattain ilmaisnäytteenä kasan Olafin ruokakauppavahvuisia tölkkituotteita. Mukana tuli itse asiassa myös muutama Mikkeller, he kun ovat löytäneet Savonlinnasta itselleen maahantuojan, mutta niistä on oikeastaan vielä vähemmän sanottavaa kuin näistä. Riittänee todeta että Mikkellerin alkoholittomat ovat nykyään erinomaisia mutta jostain se panostus on ollut selvästi pois.

Sitten asiaan. Olaf, joka tunnettiin alkuvuodet nimellä Mustan Virran panimo, on ollut minulle aina sympaattinen pieni panimo. Syynä on ehkä osittain mukava visuaalinen ilme, osittain sijainti Savonlinnassa, joka on "kiva kesäkaupunki" lähellä kotikaupunkiani Mikkeliä. Valitettavasti vain oluet eivät ole kovinkaan säännöllisesti olleet tikissä, ja ilman noita sympatiapisteitä mahdollisuuksien antaminen olisi loppunut jo kauan sitten. Toki Northern Comfort oli kaiken hyvän maineensa arvoinen ja on niitä osumia muutenkin välillä tullut, mutta useammin on menty edelleen ohi kuin maaliin. Mutta olisiko tölkkeihin siirtymisessä jonkinlainen pelastus?

No, ei oikeastaan. Laadussa ei valitettavasti huomaa minkäänlaista eroa. Lager, Pale Ale ja IPA olivat kaikki kohtalaisen heikkoja ja vihannessopan sävyttämiä. Lisäksi ulkoasu jossa jätetään alumiinin värinen tölkki sellaisenaan näkyville tuo ainoastaan halvan ja laiskan vaikutelman. Kaksi tölkiltään paremman näköistä olutta olivat sentään myös juomina parempia. Nahkamies on nimeltään yksi parhaita kotimaisia NEIPA-oluita, mutta juomana kuitenkin alempaa keskitasoa. Silti, ei suuria virheitäkään. Pils Holgersson on myös hyvällä nimellä varusteltu, ja lisäksi varsin kelvollinen ja suht puhdas pils. Kyllähän näitä joisi, jos vain voisi luottaa siihen että taso pysyy lähempänä näitä kuin kolmea ensin mainittua.

Sitten aloin miettiä, olisiko tämä kuitenkin vain harrastajatason ongelma? Huomaako peruskuluttaja näitä laatuvirheitä? Jokuhan Olafia edelleen ostaa, kun panimo on pystyssä ja tekee jopa laajennuksia ja investointeja. Päätin juottaa näistä paria, Lageria ja Pale Alea, tutuille jotka eivät harrasta oluita eivätkä ainakaan osaisi nimetä mitään tyypillisiä virhemakuja. Ja aivan kuten arvelin, heidän mielestään molemmat olivat "ihan hyvää kaljaa". Lager oli kuulemma "vähän liian IPAmainen", mutta en sentään laske rapeaa humalointia virheeksi. Makuasioita. Hyvällä brändillä ilmeisesti tosiaan voi päästä pitkälle, vaikka tuote ei sitä aina edellyttäisi.

Toivon kuitenkin että Savonlinnassa saadaan prosessit kuntoon ennen kuin tämän maan oluenjuojat oppivat maistamaan edes ilmeisimmät virheet. Jälkimmäisessä voi tosin kestää.