Kellareiden aarteita vol. 10

 Taas oli aika kokoontua Olutkulttuuriseuran pääkaupunkiseudun joukolla maistelemaan kellareista tai lähialkoista löytyneitä herkkuja. Koska viimeksi oltiin Helsingissä, nyt paettiin taas Espooseen, aiemminkin maistelupaikkana toimineeseen kotimaisen pelitalon saunatilaan. Maistelijoita saapui paikalle yhdeksän, joista kaikki eivät Untappd-raatiin osallistuneet. Oluita oli maisteltavana hieman enemmän, koska yhden mukana tuli iso kasa pieniä tölkkejä Japanista, ja itsekin vein kaksi pulloa.

Huomatkaa täydellinen tarkennus maistelulistassa.

Illan aloitti "ei oikea olut" Hon Kirin (UT ka 2,88). Tämä siis kuuluu Japanissa johonkin eri veroluokkaan alhaisen mallaspitoisuutensa ja/tai lisätyn viinan takia. Jälkimmäisestä saa ilmeisesti "strong drinking response". Vahvan vasteen tämä kyllä antoi, mutta ei kovin positiivista. Saa nimittäin kotimaiset "tuplapukit" vaikuttamaan melkoisilta herkuilta. Kovin ylistys taisi olla "ei sen huonompaa kuin Lapin Kulta".

Raadin arvio: 2- (1 - 2+), 1,05 alle keskiarvon

Japanin craftsarjan aloitti sitten Far Yeastin Off Trail Ghost in the Beans (UT ka 3,22). Ilmeisesti kysessä on "brett pale ale with coffee". Nyt ollaan tosiaan pois yleisimmiltä poluilta, ja sen kyllä huomaa. Tuoksu on melko funky, mutta ei hyvällä tavalla, ja reippaan kahvinen. Vähän chilimäisyyttäkin. Makuakin dominoi kahvi, lisäksi mallasta, chilimäisyyttä, vähän humalaa. Raadin vaste on voimakas, mutta ei positiivinen. Asettuu tukevasti jonon hännille.

Raadin arvio: 2- (1+ - 3-), 1,42 alle keskiarvon

Ilmeisesti kotimainen massalager on myötävaikuttanut siihen että Baeren panimolla on jonkinlainen kulttimaine joidenkin suomalaisten Japanin kävijöiden keskuudessa, ja siksi kai maisteltavana oli panimolta peräti kaksi The Day - sarjan tuotosta, joista ensimmäisenä Japanese Citrus Lager (UT ka 3,29). Olihan tässä jotain hyviäkin elementtejä, mutta aivan liian saippuainen kokonaisuus. Teimme joskus seuran porukalla lime-habanero alen joka maistui Fairylle, mutta ei sekään näin saippuainen ollut. Hon Kirinin ja kahvihirvityksen väliin.

Raadin arvio: 2- (1- - 2+), 1,55 alle keskiarvon

Karhu päivässä, mutta otetaan nyt kuitenkin vielä toinen. Trad Gold Pilsner (UT ka 3,38) olikin sitten huomattavasti helpompi ja parempi olut. Jotain mitä edellinenkin olisi voinut vähemmän saippuaisena olla. Puhdas ja humalavetoinen, kyllähän tämä nimensä täyttää. Ihan kelpo pils. Tosin muu raati piti tästä minua vähemmän. Tässä vaiheessa silti keulille.

Raadin arvio: 2+ (2- - 3,1), 1,08 alle keskiarvon

Varsin mielenkiintoisella nimellä ja etiketillä varustettu Setouchi Udon Noww Wheat Ale (UT ka 3,31) herätti tietynlaisia mielikuvia. Vaikka tämä ilmeisesti onkin tehty vain udon-kokkien työjuomaksi, jostain syystä tuoksu oli täynnä jonkinlaista nuudelikeiton lientä. Maultaan jopa ihan kelvollinen hopfenweisse, mutta tuoksu häiritsi tällä kertaa liikaa. Toiseksi trad gold pilsin perään.

Raadin arvio: 2½ (1,8 - 3-), 0,91 alle keskiarvon

Etikettien osalta mentiin kohti normaalia, kun laseihin kaatui Far Yeast Triggger #2 (UT ka 3,60). Ja tölkin sisältö ihme kyllä oli jokseenkin linjassa etiketin kanssa. Hyvin normaali ja jopa ihan peruslaadukas west coast IPA, josta löytyi niin pihkaa, sitrusta, kuin katkeroakin. Ei nyt mistään luonteikkaimmasta päästä, mutta selvästi paras tähän asti. Muukin raati asetti tämän selvästi japanilaisten parhaaksi.

Raadin arvio: 3+ (2+ - 4-), 0,42 alle keskiarvon

Japanisarjan loppuun maisteltiin vielä kaksi olutta Far Yestin Hop Frontier - sarjasta, joista ensimmäisenä Juicy IPA (UT ka 3,73). Jotenkin tämäkin oli ihmeen saippuainen minusta, eikä muutenkaan kovin säväyttävä sumukaljaksi. Aika ohut ja vetinen. Pettymys, etenkin kun edellinen olut näytti että tällä panimolla osataan kyllä IPAa tehdä, ja tölkki näytti lupaavalta. Muiden arvostuksella toiseksi jonossa, vaikka itse laitoin alemmas.

Raadin arvio: 3- (2+ - 3+), 0,94 alle keskiarvon

Viimeisenä ennen ensimmäistä taukoa nautittiin vielä saman panimon ja saman sarjan Berry Black IPA (UT ka 3,59). Vaikka tuo berry aiheutti hieman epäilyksiä, itse olin black IPAsta hyvinkin kiinnostunut, siinä missä osa tuntui tuomitsevan juuri tuon tyylin jo ennen maistamista. No, eipä tästä kummoisesti löytynyt kehuttavaa piti tyylistä tai ei. Pelättyä tuhkakuppisuutta tässä ei ollut, mutta toisaalta jotain kovin epäpuhdasta käymisaromia joka ainakin itseäni häiritsi. Muuten ihan pätevä hieman hedelmäinen runsaasti humaloitu tumma ale. Kolmanneksi kahden Far Yeastin IPAn perään.

Raadin arvio: 3 (2½ - 3+), 0,70 alle keskiarvon

Ensimmäiselle tauolle lähtiessä järjestys jonossa oli siis Triggger #2, Hop Frontier Juicy IPA, Hop Frontier Berry Black IPA, Baeren Trad Gold Pils, Udon Noww, Hon Kirin, Baeren Japanese Citrus Lager, Ghost in the Beans, joista vähiten aliarvostettuna Triggger #2 ja eniten Japanese Citrus Lager.

Sitten vakavampiin oluisiin. Tai no, kun Open Water Potato Headin (UT ka 3,20) etikettiä katsoo, niin ehkä ei kuitenkaan. Yksi jäsenistämme oli tuonut tämän Ahvenanmaalta koska halusi valita oluen mitä kukaan meistä ei ole maistanut. Siinä ainakin onnistuttiin loistavasti. Kai tässä oli tarkoitus tyrniä olla ja sitä ehkä vähän maistoikin, mutta pääasiassa jotain todella rankasti epäpuhdasta käymisaromia. Melko epämiellyttävä tapaus. Sijoittui listalla tässä vaiheessa kolmanneksi kuitenkin, eli jollekin taisi maistua. Tai siis kaikille paitsi minulle.

Raadin arvio: 3 (2,1 - 3+), 0,30 alle keskiarvon

Etiketeissä ei menty sen vakavampaan suuntaan, mutta oluissa ehkä vähän kuitenkin. Uiltje on tunnettu sarjakuvamaisista etiketeistään joiden takana on usein hyviä oluita. Motueka Mohitos (UT ka 3,62) ei ollut varsinaisesti poikkeus sääntöön, jos nyt ei ihan panimon parhaimmistoakaan. Ei mitään kovin erikoista, mutta perusvarma tuote. Ei tosin niin mehuisa kuin "New England IPA" kuvauksesta odottaisi, vaan ennemmin perus hazy pale ale. Onnistui jotenkin jäämään listalla kolmanneksi, vaikka sai tähän asti parhaat raatipisteet.

Raadin arvio: 3+ (3 - 3½), 0,30 alle keskiarvon

Sitten päästiinkin hiljalleen asiaan. Tämä Garden Paths Fermentationin The Curious Mix Methods (UT ka 3,97) ei ole meren takaa haettu, vaan olikohan Prahasta. Onneksi tällainen kunnon vanhan liiton hapanolut ei ajasta ja merimatkasta paljon välitä, päin vastoin. Kerta kaikkiaan herkullinen tuote kompleksista tuoksusta lähtien. Kompleksi happamuus, vähän hedelmää, sopivasti etikkaa. Erinomaista. Heittämällä kärkeen.

Raadin arvio: 4- (3- - 4,1), 0,21 alle keskiarvon

Luulin jo aluksi että vastaan tulee jotain tuttua ja turvallista, mutta tämähän olikin Tankerin Ketser Red Wine BA (UT ka 3,87) kun vain tynnyröimätön oli tullut aiemmin maistettua. Kyseessä on sen verran intensiivinen hapanolut ettei sitä ole ainakaan pilalle saatu tynnyrillä, ehkä jopa vähän parantunut. Vähän tämä jää lyhyeksi ja ohueksi verrattuna tyylin priimuksiin, mutta varsin maistuva olut silti. Melkein Fiskarsin tasoa, mutta vain melkein. Jonossa toiseksi.

Raadin arvio: 4- (3+ - 4), 0,17 alle keskiarvon

Vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta tämä oli muistaakseni vain ainoa lähialkosta löytynyt pullo jota minä ja jäsen ta_ta emme kumpikaan olleet maistaneet. Kyseessä oli Marblen, North Ridingin ja Five Townsin kollabo Jollification (UT ka 3,63). Etiketti sanoo apricot & peach tripel, mutta enemmän tämä oli kyllä joku vähän hapan farmhouse ale kuin mikään tripel. Toki sellaisena aivan hyvä. Sijoituksesi jonossa tuli kuitenkin nyt vasta seitsemäs.

Raadin arvio: 3+ (2½ - 4-), 0,42 alle keskiarvon

Viimeisenä ennen toista taukoa nautittiin toinen minun tuliaisistani, Nantesin kupeesta Guerandesta ostettu La Turbulente panimon Moby Dick tripel (UT ka 3,38). Pohjustin tätä toteamalla että se oluttyyli mitä ranskalaiset eivät tunnu yhtään osaavan tehdä on juuri tripel, mutta tulipa tällainen ostettua. Toin tälle makupariksi myös Gueranden suolalla suolattuja sipsejä jotka maistuivat, no, sipseiltä. Parempia ne olivat kuin tämä olut, jonka sijoitus listalla oli nyt kymmenes. Oli nimittäin aivan samalla tavalla huonon tuplapukin makuista kuin suurin osa Ranskan tripeleistä tuntuu olevan.

Raadin arvio: 3 (2½ - 3,1), 0,44 alle keskiarvon

Eli tässä vaiheessa jonon järjestys oli Curious Mix Methods, Ketser BA, Triggger #2, Hop Frontier Juicy IPA, Motueka Mohitos, Jollification, Potato Head, Hop Frontier Berry Black IPA, Moby Dick, Baeren Trad Gold Pils, Udon Noww, Hon Kirin, Baeren Japanese Citrus Lager, ja Ghost in the Beans. Uusista eniten aliarvostettiin Moby Dickiä, vähiten Ketseriä.

Vaikka vähän tämän jälkeen taisinkin ääneen kehuskella että olin kerrankin muistanut ottaa joka oluesta kuvan, niin kuitenkaan jostain syystä en tästä oluesta kuvaa löytänyt kamerastani. Varmaan korruptoitunut itsekseen. Oluena oli joka tapauksessa viime vuonna Grenoblen V&B:stä tuotu La P'tite Maiz Send the Wood #13 (UT ka 3,98) jossa tyylinä imperial russian stout BBA. Hieman yllättäen tämä lähti karkuun pullosta, mutta ei onneksi kovin voimallisesti. Eikä se maussa juurikaan tuntunut. Kahvia, suklaata, paahdetta, viskiä. Aivan hyvä, jos nyt ei mikään sukkia jaloissa pyörittävä. Listalla neljänneksi tässä vaiheessa. 

Raadin arvio: 3½ (2½ - 4+), 0,42 alle keskiarvon

Tuon yhden kuvan korruptoitumisen huomasin jo aiemmin, mutta jotenkin tämä seuraavakin on hävinnyt. Tuskin oluiden alkoholipitoisuus ainakaan on asiaan vaikuttanut. Tämä olikin maistelun ainoa ennakkoon tuttu olut, eli Mallaskosken Nemesis 3 (UT ka 3,65). Hieman hapan ja flatti tämä oli joskus Alkon sokkopruuvissa ollut, mutta nyt toimi vähän paremmin. Voimaahan tässä on kuin Seinäjoen kokoisessa kylässä, ja tasapainokin ihan kohtalainen, mitä nyt vähän alkoholin lämpö puskee yli. Jonossa vahva kolmossija tässä vaiheessa.

Raadin arvio: 3½ (3- - 4), 0,07 alle keskiarvon

Lopuksi pari BrewDogin tuotetta, jotka oli kuulemma ostettu ennen ahdistelukohuja joten ehkä ne on sitten fine. Ensimmäisenä se mielenkiintoisempi, hapanolutprojekti BrewDog Overworksin Hocus-Pocus sour imperial stout (UT ka 3,95). Sour stout on niin perverssi asia että harva sitä edes yrittää, mutta silloin kun sillä osuu maaliin niin voi osua hyvinkin komeasti. Ja niin nytkin osutaan. Kompleksin happamuuden ja sopivasti tasapainossa olevan paahteisuuden yhdistelmä on maagisen hyvä, ja tämä ei ole pelkästään tämän maistelun maukkain olut, vaan yksi maukkaimpia vähään aikaan. Ja sillä pääsee listan kärkeen.

Raadin arvio: 4+ (3½ - 4½), 0,26 yli keskiarvon

Viimeisenä vastuksena kohdattiin vielä BrewDogin viinaolutsarjan Dog H (UT ka 4,26). Chiliä, kaakaota, konjakkitynnyriä. Sanoo kuvaus. Nenä ja suu löytävät paahteisen maltaan ja alkoholin kaverina lähinnä soijakastiketta, kiitos ylipitkän kellaroinnin, ja jotain kookoksen ja suklaan tapaista. Ei tämä siis huono ole, ihan OK, mutta kaukana tämänkin maistelun kärjestä. Jonosta löytyy lopulta sija kuusi.

Raadin arvio: 3+ (3+ - 3½, vain kolme raatilaista), 0,93 alle keskiarvon

Ja näin saatiin pitkä jono järjestykseen. Tällä kertaa selvittiin yllättävän vähällä mielipahalla jonotuksesta, vaikka mietityt uudistukset, kuten parhaan ja heikoimman arvosanan pudotus pois, jäivät nyt toteuttamatta. Kärkeen mentiin isoilla pulloilla ja isoilla mauilla, mutta molemmilla myös pudottiin yksinkertaisempien tuotteiden taakse silloin kun taso ei ollut kohdallaan. Lopuksi toteutettiin vielä pari äänestystä (joista yksikään ei tällä kertaa ollut "mikä oli paras") ennen kuin poistuttiin saunomaan.

Mitä tilaisit uudestaan: BrewDog Overworks Hocus Pocus (44% äänistä)

2. Garden Paths Fermentation Curious Mix Methods 33 %

3. La P'tite Maiz Send the Wood #13 11 %

3. Far Yeast Triggger #2 11 %

Hienoin etiketti: Open Water Potato Head (44 % äänistä)

2. La P'tite Maiz Send the Wood #13 22 %

2. Uiltje Motueka Mohitos 22 %

4. Baeren The Day kumpi tahansa 11 %

Raadin suosikki: BrewDog Overworks Hocus Pocus (4,21/5)

Oma suosikki: BrewDog Overworks Hocus Pocus (4.5/5)

Raadin yliarvostama: BrewDog Overworks Hocus Pocus (+0,26)

Raadin aliarvostama: Baeren The Day Japanese Citrus Lager (-1,55)

Pahin pettymys: Japani (kohtalaiset UT-keskiarvot joista jäätiin systemaattisesti reilusti taakse)

Olutkohde: Nantes

Aivan kuten viime vuonna, päädyin tänäkin vuonna konferenssimatkalle Ranskaan.  Tällä kertaa kohteena oli Nantes. Nantes on entinen Bretagnen pääkaupunki, vaikkei nykyään enää ole edes osa Bretagnea. Sijainti Loire-joen suulla nojaa vahvasti vesistöön, mutta kaupungissa on paljon myös tyypillisemmän sisämaakaupungin piirteitä. Matkani aikana Ranskassa pelattiin myös rugbyn mm-kisoja, joka saattoi vaikuttaa Nantesinkin eloisuuteen, vaikkei konferenssiviikolle osunutkaan yhtään Nantesissa pelattavaa ottelua.

Vesistö näkyy myös monissa olutkohteissa. Aivan ydinkeskustan eteläpuolelta löytyy jokivarresta eksoottinen "guinguette", eli aikanaan tällaisissa paikoissa myydystä halvasta viinistä nimensä saanut korttelikapakka. Musiikki on aina liian kovalla, mutta muuten meininki varsin asiallinen. Lisäksi aivan erinomaisen kaupunkipyöräverkoston läntisimmän aseman kulmalta löytyy Little Atlantique Brewery, jossa lyhyen mutta laadukkaan hanalistan kylkeen on tarjolla todella laadukasta ruokaa. Tilaa riittää isommallekin seurueelle.

Keskustasta löytyykin sitten lukematon määrä illasta toiseen täyteen pakattuja terasseja ja irkkubaareja, sekä kourallinen jostain syystä edellämainittuja tyhjempiä mutta laadultaan ylivertaisia olutbaareja. Kahdessa eri kohteessa keskustassa operoiva Le Sur Mesure oli oma suosikkini, mutta myös ainakin Le Rabelais ja Les Fleurs du Malt ovat helposti vierailun arvoisia.

Aivan keskustan paraatipaikalla on myös useammassa maassa toimivan panimokollektiivi 3 Brasseursin panimoravintola. Ensi vilkaisulta paikka näytti niin kliinisen siistiltä, etten uskonut sen olevan panimo ollenkaan. Vaan oli kuitenkin, ja ihan laadukas sellainen. Ikkunaan on myös tyylikkäästi kuvailtu oluenteon prosessi jyvästä tuoppiin.

Työntäyteisen viikon aikana Nantes jätti itsestään todella positiivisen kuvan. Väkeä on keskustassa valtavasti, mutta hyviin paikkoihin kuitenkin mahtuu myös rauhassa istumaan. Valikoimaa riittää ja panimoita on keskustan alueella myös muita kuin kaksi nyt mainittua. Lisäksi hieman kaupunkipyöräverkoston ulkopuolelta löytyi mainio Bier Market olutkauppa/baari josta laukun sai taas edellisen reissun tapaan täytettyä hyvin lähelle painorajaa. Tännekin on Pariisista vain muutaman tunnin junamatka, ja kyllä Nantes on riittävän mielenkiintoinen lähteä ihan varta vastenkin matkalle. Allekirjoittaneelta saa tarvittaessa muitakin turismisuosituksia.

Nantes top5

1. Little Atlantique Berliner Weisse Fraise & Sureau 4.2/5

- hana @ Little Atlantique

2. Moersleutel Motor Oil Double Hopped 4.1/5

- hana @ Le Sur Mesure Graslin

3. Divatte Trompe Souris Chat Brûlé 3.7/5

- hana @ Les Fleurs du Malt

4. Mélusine Hellfest IPA 3.7/5

- hana @ La Guinguette du Belvedere

5. Syndrome NEIPA Citra Simcoe Talus 3.7/5

- hana @ Le Sur Mesure

Alkon syyskuun uutuuksia

 

Tällä kertaa pruuvattavana oli sekä vakiovalikoiman uutuuksia että erikoiserää - sekaisin tietysti. En tiennyt maisteluun mennessä mitä odottaa ja tässä vaiheessa muistan vielä vähemmän, mutta kovin yllättynyt ei pitäisi olla ainakaan Oktoberfestoluista.

Alkoholiton olut 1

Jostain syystä olen pitänyt enemmän siitä että alkoholittomuutta ei näin suoraan "paljasteta" sokkomaisteluissa, sillä aina se ei ole maistaessa ollut ihan helppo havaita. Mutta menee tämä näinkin. Tyyliä sentään en tiennyt etukäteen. Samea keltainen, tuoksu hieman hapan, hedelmäinen. Maku vähän selkeämmin hapan, makea mutta vain vähän vierteinen, hedelmää tai karviaista. Runkoakin ihan ok alkoholittomaksi. Aika hyvähän tämä on.

Ostaisin

Oli: Vandestreek No Sour Losers 3.3/5.0 / 0,5 % / 3,07 € / 0,33 l

Onhan tuota hintaa sinänsä alkoholittomaksi, mutta erään pienehkön toimijan maahantuomista sitä löytyy monesti moninkertaisesti, joten pysyn valinnassani.

Olut 1

Kirkas kultainen. Tuoksussa hieman makeaa mallasta, ehkä häivähdys banaania? Maku varsin tasapainoinen, hieman makea, maltainen. Ehkä tämä voisi jo joku festbier olla, eikä edes kovin huono sellainen.

Ostaisin

Oli: Karhu Kupari 3.3/5.0 / 4,7 % / 3,42 € / 0,5 l

No joo, ei ihan festbier. Mutta kyllä tämä näin kotimaiseksi massalageriksi varsin juotava on. Tosin voi olla että koska Karhu, ja kauppavahvuisena Alkossa, en kuitenkaan ostaisi.

Olut 2

Hieman edellistä tummemman kultainen. Tuoksun maltaassa hieman paahteisuutta. Maku vähän paahteinen, jyväisen maltainen. Puhdas, tasapainoinen, pehmeä. Humalaakin sopivasti. Tämä on hyvä. Varmaan saksalainen Festmärzen.

Ostaisin

Oli: Hacker-Pschorr Oktoberfest Märzen 3.5/5.0 / 5,8 % / 3,69 € / 0,33 l

Sepä se. Mutta mutta. 0,33 l pullo? Oikeasti? Tämä on kyllä vähintään outo ratkaisu festioluelle. No, maksaapa vähemmän. Kai.

Olut 3

Kirkas kultainen. Tuoksu viljaista mallasta. Maku melko rapsakka ja kuiva mallas, reiluhkosti humalaa. Hiilihapot vähän terävän puoleiset, mutta olisiko ehkä kuitenkin joku reilummin humaloitu festbier?

Ostaisin

Oli: Hohenthanner Festbier Märzen 3.5/5.0 / 5,6 % / 3,98 € / 0,5 l

Melko erilainen tulkinta märzenistä kuin Hackerilla, mutta hyvä tämäkin. Hackerista pidin enemmän, toisaalta tämä on isomman pullokokonsa myötä selvähkösti halvempi. No, ihan hyviä molemmat.

Olut 4

Kirkas kultainen. Tuoksuu puhtaalle maltaalle, samoin maistuu. Vähän humalaa perässä. Puhdas ja virheetön, mutta myös melko vivahteeton. Peruslager. Voi kai tämä festbierkin olla.

En ostaisi

Oli: Kulmbacher Festbier 3.0/5 / 5,6 % / 3,98 € / 0,5 l

Ei yllätyksiä.

Olut 5

Väri menee jo oljen puolelle. Muuten ei kauheasti eroa edellisestä. Mallasta, vähän humalaa. Puhdas, virheetön, tunteeton. Lienee festbier jos edellinen oli.

En ostaisi

Oli: Löwenbrau Oktoberfestbier 2.8/5.0 / 6,1 % / 4,13 € / 0,5 l

Huonompi ja kalliimpi kuin edellinen. Hyllyyn jää.

Olut 6

En erottaisi sokkotestissä edellisestä. Ja tämä taitaa olla sokkotesti. No on tämä asteen verran vetisempi.

En ostaisi

Oli: Spaten Oktoberfestbier 2.7/5.0 / 5,9 % / 4,17 € / 0,5 l

Tällä on ollut minulle Löwenbrauta parempi mielikuva, mutta ei ehkä ole enää. Toki ostin silti Olutkulttuuriseuran Oktoberfestilla Tuulensuussa kun Hackerin märzen olisi maksanut yli tuplasti ja Löwenbraukin selvästi enemmän / Mass.

Olut 7

En erottaisi edellisestä, enkä siis myöskään sitä edellisestä.

En ostaisi

Oli: Weihenstephaner Festbier 2.8/5.0 / 5,8 % / 4,28 € / 0,5 l

Hyvä panimo, ei niin hyvä olut.

Ja seuraavasta setistä jäi kuvakin ottamatta. No ei kai näissä olisi paljon näytettävää ollut.

Olut 8

Kirkas kultainen. Muuten kuin edelliset, mutta hieman tunkkainen, niin tuoksultaan kuin maultaan. Ei pahasti, mutta sen verran että erottuu edellisistä, eikä edukseen.

En ostaisi

Oli: Paulaner Oktoberfestbier 2.6/5.0 / 6,0 % / 4,29 € / 0,5 l

Tästä olen kyllä aiemmin pitänyt enemmän, enkä muuttanut RB-arviota tämän perusteella. Ehkä sattui vain huono pullo, tai huono ympäristö.

Olut 9

Sameahko keltainen. Tuoksuu hedelmäiselle makeahkolle maltaalle. Maku hienon tuoksun jälkeen pieni pettymys, sillä se on melko kevyt. Hedelmää, mallasta, humalaa. Vähän makeutta. Ehkä kevyen pahvinen. Enää ei olla festbiereissä, veikkaan pahvin takia Saimaata panimoksi. Joku hazy IPA.

En ostaisi

Oli: Mufloni Hazy IPA 3.5/5.0 / 6,0 % / 4,49 € / 0,44 l

Ei iso yllätys.

Olut 10

Hieman samea keltainen. Hedelmäinen mehuisa mallas tuoksussa. Maussa samaa, ja humalaa lopussa. Mutta ei tämä oikein säväytä silti.

En ostaisi

Oli: To Øl Sovs Juicy IPA 3.5/5.0 / 6,0 % / 4,88 € / 0,44 l

Ei tosiaan kovin kummoinen Tanska-IPA.

Olut 11

Hyvin niukasti samea ruskea. Tuoksu miedosti paahteista mallasta ja kahvia. Maku melko samanlainen, mutta lopussa humalaa. Aivan hyvä brown ale on tämä, ja

Ostaisin

Oli: Ridgeway Hamster of Doom 3.4/5.0 / 5,8 € / 4,99 € / 0,5 l

Niin, onhan tämä brown ale. Ei erityisen moderni mutta melko maistuva.

Olut 12

Samea, hieman punertava keltainen. Tuoksu on makea ja hapan. Hieman marjainen, ja ehkä savua? Maussa sama hapan marjaisuus ja kirpeys. Oikein mielenkiintoinen ja monipuolinen sour.

Ostaisin

Oli: Genys Sour Sour Berliner Weisse with Strawberries & Basil 3.7/5.0 / 3,5 % / 7,44 € / 0,44 l

Melko hintava, mutta myös maukas tapaus. Basilika hämäsi aika paljo ja taittui savun suuntaan. Tämä oli hapanten erikoiserää.

Olut 13

Kirkas hieman punertava keltainen, Tuoksu siideriomenaa. Maussa siideriomenaa ja mallasta. Vähän vetinen ja tympeä.

En ostaisi

Oli: Iso-Kallan Karviais Gose 2.9/5.0 / 5,0 % / 4,75 € / 0,33 l

Aika keskinkertainen tuotos Kuopiosta.

Olut 14

Samea keltainen. Tuoksu lähinnä mangopilttiä. Maku hieman hapanta hedelmäistä mallasta. Tukeva mutta raikas runko. Lähellä on, mutta 

En ostaisi

Oli: Genys Imperial Tropical Sour Ale 3.3/5.0 / 8,0 % / 8,59 € / 0,44 l

No joo. Ei ole huono, mutta aika vahva ja arvokas kuitenkin.

Tässä nyt taisi olla pääosa erikoiserästä, mutta jääköön arviotta. Ei mitään kovin mairittelevaa sanomista olisi ollutkaan.

Alkon elokuun uutuuksia

 Pruuviin tuli tyypilliseen tapaan mentyä niin sokkona ettei ollut edes hajua onko luvassa erikoiserää vai mitä, mutta oluet olivat tällä kertaa vakiovalikoiman uutuuksia. Maistettu tietämättä mistään mitään.

Olut 1

Samea keltainen. Tuoksu aika puhdasta mallasta, vähän ehkä mausteinen tai tallinen. Maku hieman makeahko mutta melko puhdas, jotain hedelmäistä klangia mutta ei paljoa. Vähän humalaa. Heti olen aivan pihalla tyylistä. Voisiko olla joku Cold IPA? Vähän bockiin päin myös taittaa mutta samea. Voltteja lienee noin viisi.

Ehkä ostaisin, vähän riippuen mitä tämä nyt on.

Oli: Erdinger Weissbier 3.5/5 / 5,3 % / 3,49 € / 0,5 l

Ei kyllä banaani puskenut tarpeeksi läpi että olisin tämän napannut, mutta tosiaan, ostaisin. Aivan hyvä oluthan tämä on eikä hinnalla pilattu.

Olut 2

Kirkas, tumma kultainen. Tuoksu melko puhtaasti mallasta. Maussa katkeroa jo alusta lähtien, alkoholi puskee vähän läpi ja lopussakin katkeroa reilunlaisesti. Joku vahvahko lager tämä on, eli tyypillistä Alkoa. Ei huono, muttei erityisen hyväkään.

En ostaisi

Oli: Malmgård Strong Lager 3.3/5 / 8,5 % / 3,95 € / 0,5 l

No joo, onhan tässä tehosuhde ihan ok, ja on sentään kotimainen eikä jostain Keski-Euroopasta, mutta ei ole kyllä minun makuuni tällaiset tuotteet.

Olut 3

Todella tumma ruskea. Tuoksu melko kuivaa paahdettua mallasta ja häivähdys kahvia. Maku hieman tukevampi, mutta edelleen kuiva. Paahteinen, kahvinen, tummaa suklaata, humalaa. Ihan maistuvahan tämä oli, vaikka tuoksu oli turhan hento. Ihan hyvä ja virheetön kuiva stout.

Ostaisin

Oli: Hiisi Ohto Dark Lager 3.5/5 / 6,0 % / 4,39 € / 0,33 l

Stout vai dark lager, mitä näitä nyt on. Hyvä kuitenkin.

Olut 4

Täysin samea oranssi, ei juuri vaahtoa. Tuoksu on makea ja hapan, reilusti persikkaa ja aprikoosia. Maussa samat hedelmät ja sama makeus, sekä joku jälkimaku jota en oikein erota, ennen kuin juuri ennen oluen nimen lukemista. Lakritsihan se on! Eli eiköhän tässä CoolHeadin suuntaan mennä. Oikein hyvä, paras näistä neljästä.

Ostaisin

Oli: CoolHead Tiger Dreams 3.9/5 / 6,0 % / 5,95 € / 0,33 l

Tämähän on ilmeisesti jo viime kesän uutuuksia, mutta itselleni ja Alkolle nyt uusi tuttavuus. Kyllä Viikissä osataan tämä lakritsin ja hapanoluen yhdistelmä varsin mainiosti. Herkkua on.

Tässä vaiheessa selailin olutlistan läpi ja huomasin että maisteltavana olisi ollut erikoiserä siidereitä, jotka vaikuttivat hyvinkin mielenkiintoisilta. No ei kai siinä, turha näitä olisi ollutkin sokkona maistella niin maistellaan nämä nyt vielä ihan silmät auki.

Siideri 1: Abavas Apple Cider Medium

7,5 % / 3,88 € / 0,33 l

Varsin hyvä aloitus tähän erään. Tasapainoinen, ei rutikuiva, ei makea, eli mainostettu "puolikuiva" osuu ihan hyvin. 

Ostaisin - 3.8/5

Siideri 2: Domaine de la Galotière Cidre Biologique Brut

5,0 % / 9,47 € / 0,75 l

Varsin miellyttävä on tämäkin. Aito omena tulee etenkin tuoksussa vahvana. Kuiva, kuten esitekin sanoo, mutta ei liian kuiva. Jopa parempi kuin edellinen.

Ostaisin - 3.9/5

Siideri 3: Brinkhall Normanni

4,5 % / 4,10 € / 0,33 l

Vähän heikompi kuin edellinen, mutta tyyliltään hyvin samanlainen, ja onhan tämä sentään kotimainen.

Ostaisin - 3.7/5

Siideri 4: Brinkhall Somersetti

6,5 % / 4,94 € / 0,33 l

Edellinen oli esitteen mukaan puolimakea, tämä puolikuiva. Kauheasti en eroa väliltä löydä, vaikka jäännössokerissa sitä on lukemin 35-25. Tuntuma tässä on melkein makeampi ja tyyli melko erilainen. Maistuva on tämäkin, joskin edellistä huonompi. Ja pientä miinusta mustikkaan viittaavasta tölkin värimaailmasta.

Ostaisin - 3.6/5

Siideri 5: Lepola Hoppy

5,5 % / 6,02 € / 0,33 l

Lepolan on yleensä aika kova näissä, mutta tässä kuivahumalointi vie makumaailmaa turhan paljon Kopparbergin suuntaan. Ei tämä niin huono sentään ole, mutta tämän porukan huonoin, ja samalla myös kallein.

En ostaisi - 3.4/5

Aivan pätevä oli kuitenkin tämä siiderien erikoiserä, vaikka en nyt lähdekään oluteriin vertailemaan. Sellainen taitaa olla luvassa sitten tällä viikolla.

Olutpolkijat: Espoon panimopyöräily 2023

Oluen ja pyöräilyn yhdistäminen on aina ollut sydäntäni lähellä, sillä mikäpä olisikaan parempaa ajanvietettä kuin pyöräily lähipanimolle hakemaan juomista jalointa suoraan lähteeltä. Olutpolkijat on vaikuttanut minulle jotenkin itseäni vakavammilta pyöräilijöiltä, mutta silti olisin viime vuonna osallistunut Espoon panimokierrokseen jos vain se olisi aikatauluuni sopinut. Tänä vuonna onneksi vastaava tapahtuma, tosin hieman lyhyempänä eräiden espoolaispanimoiden hiljaiselon vuoksi, järjestettiin uudestaan, ja sain sen jopa sopimaan aikatauluuni. Niinpä starttasin melko tavanomaisen näköisellä Activellani kohti Bemböleä klo 9 lauantaiaamuna.

Tämä Salamalta Keran kautta Olarille reittihän oli siitä hauska, että minulle kertyisi selvästi enemmän kilometrejä ennen ja jälkeen tapahtuman, kuin sen aikana. Matkaa "lähtöön" Salamalle tuli 18 km ja pyörä hieman temppuili edellispäivän huollosta huolimatta. Sain kuitenkin rassattua takavaihtajan yhteistyöhaluiseksi ennen matkan jatkumista.

Salama olikin mielenkiintoinen kohde, sillä vaikka oluet ovat minulle hyvin tuttuja, tälle panimolle asti en koskaan aiemmin ollut jaksanut polkea. Nyt toki huomasin että kuukautta aiemmin juhannussahtitapahtumaan Veikkolaan polkiessani olen ajanut aivan panimon vierestä. Nykyiset tilat ovat käymässä panimolle ahtaaksi ja muutto onkin suunnitelmissa lähitulevaisuudessa. Kohde vain jäi vielä paljastumatta. Itse tuotantotilojen lisäksi myös pieni mutta monipuolinen tynnyriohjelma oli miellyttävä tuttavuus. Menovettä matkalle tarjosi sopivasti nimetty Smiles for Miles.

Bembölestä suuntasimme Keraan, jonne ehdimme kuin ehdimmekin ennen kuin taivas putosi. Tässä vaiheessa olimme kuitenkin turvallisesti katoksen alla jossa oli oikein miellyttävä nauttia hieman alennettuun hintaan saatua lounaspakettia oluen kera komeita muraaleja ihastellen. Hot Dogin vöner-versio + patatas bravas saavat molemmat allekirjoittaneelta suosituksen, eikä se olutkaan huonoa ollut.

Taproomin jälkeen oli aika tutustua panimoihin, joita Kerasta löytyy kolme. Tired Unclelle meillä oli varattuna ohjattu kierros, johon sisältyi myös vähän uusvanhan hapanoluen maistelua. Lisäksi kävin Masiksen puodissa ja 8-Bitillä Jasonin olohuoneessa pelaamassa flipperiä. Ilmeisesti seurueemme oli saanut vielä extempore panimokierroksen Masikselle siinä vaiheessa kun odottelin jo muita pyörien luona, mutta tieto tästä ei kantautunut minulle asti. No, sattuuhan näitä.

Päätepisteessä Olarilla ei ollut sen kummempaa ohjelmaa ja panimo on itselleni hyvinkin tuttu. Nautin kuitenkin reissun teemaan sopivasti yhden Uncle Olarin tihkusateisella terassilla, tämä kun oli Tired Unclen taproomilta jo lopussa.

 

Varsinaisen ohjelman päätyttyä kävin vielä itsenäisesti "jatkoilla" naapurissa Fat Lizardilla, koska heiltä oli ilmestynyt pari uutta Fat Lab - sarjan tuotetta, ja uuden tynnyriprojektin stouteista #03 löytyi myös hanasta. Päteviä kaikki, ja hieman hiljaisempi meninki sopi tähän vaiheeseen päivää oikein hyvin.

Tulihan sitä tietysti reppuunkin jonkin verran täytettä, ettei alle 40 kilometrin jäänyt lenkki vain olisi liian helppo. Ensi kerralla uudestaan.