One Pint Pubin Liettuan ja Suomen omatuonnit

 

Koronarajoitusten helpotuttua One Pintista lähdettiin tietenkin omatuontimatkalle. Kohteeksi valikoitui tällä kertaa läheisistä rajoituksen alta vapautuneista maista se vähiten tuttu, Liettua. Heti reissusta kuultuani varasin meille tastingin. Koska ennen sovittua tastingia tapahtui myös Pintin ensimmäinen kotimaan omatuontimatka, One Pint Ride, päätimme lopulta jakaa tastingin puoliksi noiden kahden matkan antimien kesken. Listan tekivät ja tastingin pitivät Liettuassa käynyt Salla ja Suomessa käynyt Esko. Maistelijoita oli lopulta paikalla 13, joista 7-8 oluesta riippuen osallistui raatiin Untappdin kautta.

Ensin Liettuaan, ja kuuluisan kapinallisen mukaan nimetty Vasaknu Cpt. Plater. (Untappd ka 3,45). Vadelmainen berliner weisse, jossa ei mitään erityisen säväyttävää ollut, mutta etenkin tuoksussa mukavasti vadelmaa ja kuumaan kesäpäivään sopiva juotavuus, jos nyt maku ei aivan tuoksun odotuksia lunastanutkaan. Tätä on kuulemma vaikea myydä hanasta kun vadelma tukkii hanat.

Raadin arvio: 3 (1 - 3½, 0,52 alle UT-keskiarvon)

  

Seuraavaksi kotimaahan ja maistoon viime aikoina kovassa vedossa ja sen veroisessa maineessa ollut Mallassepät, ja vahvempi versio heidän Pimp my Blueberry - hapanoluestaan (Untappd ka 3,57). Tämähän oli mustikkapiirakkaa lasissa. Vain Brewskiltä olen aiemmin maistanut tämän tason pastry souria. Kerrassaan mainio. Kuulemma Mallassepiltä piti lopulta ottaa reilusti suunniteltua enemmän tavaraa myyntiin kun panimolla maistatettiin toinen toistaan parempia tuotteita joita ei vain voinut jättää kyydistä. En ihmettele.

Raadin arvio: 4- (3- - 4+, 0,24 yli UT keskiarvon)

  

Palasimme Liettuaan ja Vasaknylle. Sallahan lopulta kelpuutti Liettuan matkalta vain kaksi panimoa mukaan, ja Vasaknylta tuli tällä kertaa kaksi tuotetta. Bearded John (Untappd ka 3,56) on weizenbock joka perustuu pääpanijan kotiolutreseptiin jolla on voitettu useita kisoja ennen panimon perustamista. Etiketti hakee taas inspiraatiota joltain historialliselta henkilöltä. Itse olut on lopulta melko lähellä tavallista hefeweizenia, mutta kyllä sieltä jotain bockin piirteitäkin löytyi. Ihan hyvä.

Raadin arvio: 4- (3+ - 4, 0,08 yli UT keskiarvon)

Viimeisenä liettualaisena maisteltiin Genysin Trys vienuoliai, eli kolme munkkia (Untappd ka 3,68). Nimensä mukaisesti luostaritripel. Mielestäni myös oikein kelvollinen sellainen. Kaikki tunnusomaiset piirteet löytyivät ja olivat hyvin tasapainossa.

Raadin arvio: 3½ (3 - 4-, 0,25 alle UT keskiarvon)

Esko pohjusti tätä kertomalla miten olivat kuulleet että Pyynikin vahvat oluet ovat parempia kuin hieman heikossa maineessa olevat kauppavahvuiset. Ja tämän piti olla Mallasseppien oluen lisäksi sellainen jonka Untappd keskiarvo on aivan liian pieni oluen tasoon nähden. Kyseessä siis tupla-IPA Paradise Cancelled (Untappd ka 3,08). Ensi puraisulla ymmärsin Eskon pointin, mutta mitä enemmän tätä maisteli, sitä varmempi olin siitä että tuo keskiarvo on itse asiassa liian korkea, eikä tästäkään ollut Pyynikin maineen pelastajaksi. 

Raadin arvio: 3½ (2,7 - 3½, 0,20 yli UT keskiarvon)

  

Viimeisenä maisteltiin olut jonka missaamista olinkin hieman harmitellut viimeksi Jyväskylässä käydessäni. Panimoyhtiö X Tammi (Untappd ka 3,86), ginitynnyrissä kypsynyt imperial stout. Ginitynnyröintiä on harrastanut muutama muukin viime aikoina ja mielestäni tämä on tervetullut ilmiö ikuisten viskitynnyröintien ja satunnaisten rommitynnyröintien rinnalle. Ginin mausteisuus kun toimii tällaisessa kuivakassa imperial stoutissa oikein hyvin. Itselle ainakin kolahti ja kovaa.

Raadin arvio: 4- (3 - 4,1, 0,13 alle UT keskiarvon)

Melko lähelle UT keskiarvoja nuo raadin arviot siis sijoittuivat, vaikka hajontaa oli melkoisesti. Lopuksi jaetaan palkinnot:

Maistelun paras: Mallassepät Pimp my Blueberry (6,3 %)

Oma suosikki: Mallassepät Pimp my Blueberry (6,3 %)

Raadin yliarvostama: Mallassepät Pimp my Blueberry (6,3 %)

Raadin aliarvostama: Vasaknu Cpt. Plater

Ehkä ensi kerralla saadaan näihin palkintoihinkin vähän lisää vaihtelua, kun kellarien aarteita maistellaan loppukuusta. Pintissä on vielä näitä ja muitakin samojen reissujen tuomisia jäljellä, suosittelen tutustumaan pikimmiten.

Mini-SOPP Helsinki

SOPP Helsinki oli lähellä kokea useimpien muiden tapahtumien kohtalon ja tulla koronan perumaksi, mutta epidemiatilanteen helpottaessa ja rajoitusten löystyessä se päästiinkin pitämään. Kokoa oli pienennettävä, joten luonnollisesti pituutta kasvatettiin. Samalla saatiin mahdollisuus vaihtaa panimokattausta puolessa välissä festaria, mikä olikin varsin toimiva ratkaisu. Osallistuimme Olutkulttuuriseuran kanssa lasinpesutalkoisiin ja päätin itse mennä tapahtumaan paikalle vain niinä päivinä joina olen itse talkoovuorossa, jotta riskiä jäädä koronajonoon alueen ulkopuolelle ei olisi. Paikalla olikin molempina päivinä (1. viikon perjantai ja 2. viikon keskiviikko) oikein mukavasti väkeä. Ei silti niin paljoa etteikö muihin olisi saanut pidettyä hieman etäisyyttä kaikissa muissa tilanteissa paitsi olutta tilatessa. Joiltakin tiskeiltä sai myös tiukempaa juomaa:

Korona näkyi myös siinä, että panimotiskeille oli viritetty pleksit niin työntekijöiden kuin asiakkaidenkin suojaksi. Yhdeltä tiskiltä puuttui pleksi, joten sellaiset oli viritetty hieman lähemmäs työntekijöiden kasvoja.

Pieni pettymys koitti perjantaina viikon odotetuimman panimon, Sonnisaaren, osalta. Oulun pojat olivat nimittäin jo torstai-iltana onnistuneet myymään kaiken mukana kantamansa oluen pois. Panimojen määrää oli vähennetty nimenomaan siksi että myyntiä riittäisi kaikille, ja tämä mitä ilmeisimmin toimi halutulla tavalla. Myös ainakin 8-bit raportoi kovia myyntimääriä, mikä ei alueella vierailleita yllättänyt. Heidän tiskillään oli koko ensimmäisen viikon alueen pisin jono.

Toisen viikon kattaus oli vähintäänkin samaa tasoa kuin ensimmäisen ja molemmista löytyi kourallinen oluita jotka oli pakko maistaa. Onneksi ei enempää, koska ehdin maistamaan vain sen kourallisen oluita molemmista kattauksista. Lyhyilläkin vierailuilla tapahtuma jätti kuitenkin oikein positiivisen fiiliksen. Mahtavaa että Kääräisen Pekka tiimeineen onnistui tuomaan tällaisen valon pilkahduksen keskelle synkkää vuotta. SOPP palasi juurilleen kokonsa ja sijaintinsa puolesta, mutta myös asemansa puolesta. Se oli jälleen stadin kesän ainoa isompi oluttapahtuma.

Ensimmäisellä viikolla maistoin Ruosniemen panimon mainion Gin BA Imperial Stoutin, Plevnan Sulzer - höyryoluen (jota sai talkoojuomalipulla selvästi anteliaimman annoksen) ja Olutpajan Yövuoron. Mistään näistä ei pahaa sanottavaa. Toisella viikolla maistoon päätyivät Fiskarsin paikallisella villihiivalla käytetty Down by the River, Makun Barley Wine, Bryggerin uusin Supernova, sekä Lammin Naakka portteri. Nämäkin olivat kaikki omalla tavallaan mainioita. Makun ohraviini oli hillitympi kuin useimmat kilpailijansa, Supernova oli tuoretta ja Naakka maistui siltä miltä Lammin oluet aina maistuvat. Hyvällä tavalla. Seitsemän olutta lienee kuitenkin isolla erolla kuivin SOPPini koskaan, joten ensi vuonna on helppo parantaa.

Muutama kuva lisää täällä.

Olutkulttuuria maakunnista: Nurmijärvi

Vaimo on kotoisin Nurmijärveltä ja appivanhemmilla käydessä on usein Klaukkalan keskustaa ohittaessa tullut mietittyä millaisia kuppiloita tuo hieman kyseenalaisessa maineessa oleva kehyskunta pitää sisällään. Tänä kesänä sitten kun matkailu on hieman rajoittuneempaa, päätimme uhrata yhden viikonlopun Nurmijärven baariskenen läpikäyntiin. Nurmijärvellähän ei ole varsinaista yhtä keskustaa, vaan isompia taajamia on neljä, Nurmijärven kirkonkylä, Klaukkala, Rajamäki ja Röykkä. Olimme yhdessä vaiheessa päivää jo ajamassa taksilla Rajamäen ainoaan pubiin, mutta kuultuamme sen sijaitsevan kierreportaiden päässä yläkerrassa, jätimme urheilusuorituksen toiseen kertaan. Taksikuski kertoi että tänä kesänä myös Röykkään on avattu pubi, mutta sekin jäi väliin kun taksisuhailu olisi maksanut ~60 € lisää. Keskityn siis kirkonkylään ja Klaukkalaan.

Nurmijärven kirkonkylä

Itse asiassa olisimme aloittaneet kierroksen Ilvesvuoren teollisuusalueelta kirkonkylän kupeesta, mutta Grönbackan panimon puoti ja terassi ovat lauantaisin auki vain hyvällä säällä, mitä nyt ei ollut tarjolla.

Club Venla

 

Projektin alku oli yllättävän haastava, kun en meinannut löytää mistään hakupalveluista Nurmijärveltä yhtään pubia. Pub Legenda löytyi, mutta todettiin jo vuosia sitten kuolleeksi. Lopulta paikallistin Club Venlan, joka ei nimestään huolimatta ollut pelkkä yökerho, vaan pienelle paikkakunnalle tyypillinen kaikelle vähän jotain - henkinen baari. Suunnitelmamme oli alunperin ollut terassikierros, mutta luonnollisesti lauantaille luvattiin sadetta koko päiväksi. Venla oli hieman odotusten vastaisesti toisessa kerroksessa, mutta käytössä oli onneksi hissi. Sisältä löysimme (noin klo 13) kourallisen vakioasiakkaita, joilla oli pöydässä puoliksi juotu jägertarjotin ja meno sen mukaista. Jekkua myös tilattiin huudoilla lisää vaikka entisiäkin oli vielä juomatta. Yksi seurueesta lähtenyt vitsaili muiden löytyvän illalla samasta pöydästä ja sai osakseen vittuilua, vaikka oli todennäköisesti oikeassa. Venlasta löytyi myös yllättävän viihtyisä katettu terassi, joten pääsimme kuitenkin aloittamaan kierrosta tuuletetussa ulkotilassa. Olutvalikoima ei päätä huimannut mutta täältä, kuten muistakin kierroksen paikoista, löytyi kuitenkin kourallinen vähän parempia oluita sen hanakolmosen kaveriksi. Nautimme Lagunitas IPAn ja vaalean Krusovicen, ja vaihdoimme maisemaa. Narikassa roikkui jotain epätavallista.

Ravintola Nurmi

Tässä vaiheessa en tiennyt että kirkonkylältä muita pubeja löytyisi, mutta tarkoitus oli käydä kiertämässä vanha ostarihirvitys ympäri ja katsoa onko Pub Legenda jättänyt mitään merkkejä olemassaolostaan. Yhtenä potentiaalisena Legendan sijaintina pidin yllä näkyvää kukkakauppaa. Sitten törmäsin mainoksissa taikasanaan "bar".

"Tervetuloa herkuttelemaan", kyllä kiitos! Ja katettu terassi löytyi täältäkin, jossa yksi pöytä oli jopa kuiva. Ihan asiallisen oloinen paikka, joskin hieman hämmentävä sekoitus nepalilaista ravintolaa, burgeripaikkaa ja baaria. Jos emme olisi lounastaneet ennen lähtöä, olisin varmasti testannut burgerin, mutta nyt otimme vain juotavaa. Sisustuksen perusteella tämä on erittäin todennäköisesti se tila johon Legenda kuoli. Nautimme Fuller'sin London Porterin ja Grimbergen Blonden, jälkimmäiselle etsittiin kuumeisesti omaa lasia mutta kun sitä ei löytynyt, totesin tiskin takana näkyneen jalallisen lasin kelpaavan mainiosti. Pisteet yrityksestä kuitenkin. Täällä voisin hyvin käydä joskus syömässä, ja käydä vaikka samalla reissulla sympaattisen oloisessa Kino Juhassa elokuvissa. Nyt matkamme jatkui taksilla ensin pari kilometriä kohti Rajamäkeä ja sitten u-käännöksen kautta Klaukkalaan. Hintaa siirtymälle tulee ~30 €.

Klaukkala

Oluthuone Charles

Tai Pub Nikolai, riippuu katsooko baarimikon paitaa vai isoa kylttiä pihalla. Muodostaa yökerho Charlottan (tai Klaken'sin, riippuu taas mistä nimen katsot) kanssa "Klaukkalan viihde-elämän sykkivän keskuksen" (sic). Tämä aiheutti mietoja tyrskähdyksiä. Sisustus on jossain määrin psykedeelinen ja täältäkin löytyi katettu terassi, sekä kourallinen kelpo oluita, joista nautimme Sierra Nevada Torpedon ja Leffe Blonden. Vakioasiakkaat olivat myös Charlesissa hyvässä vauhdissa.

Buriram

Myös Klaukkalasta löytyi hieman yllättäen toinenkin pubi, Buriram, joka mm. Swarmissa on vielä määritelty thai-ravintolaksi. Lounasta mainostettiin myös valokyltissä, joten jätimme ranskalaiset Charlesissa tilaamatta ja päätimme syödä hiukopalaa Buriramissa. Tiskiltä kuitenkin todettiin että "ruokahommat" on lopetettu ja paikka on nyt pelkkä pubi. No, olihan tuossa Subway ja Kotipizza vieressä kuitenkin. Sisustus oli hieman kolkko, mutta ehkä paikka on käymistilassa vielä. Katettu terassi kuitenkin löytyi täältäkin, ja reissun ainoana pubina myös paikallisen Grönbackan olutta. Tämä on mielestäni hieman kummallista, sillä panimon tuotokset ovat varsin kelvollisia ja yleensä paikallinen kiinnostaa. Baarimikko sanoikin myyvänsä niitä aktiivisesti ja kehui oluita helposti myytäviksi. Otimme siis luonnollisesti Grönbackaa, Callista Lagerin ja American IPAn.

Bonuksena terassilla törmäsimme Uuno - possuun, joka valloitti varsinkin vaimon. Uuno tuntui olevan kaikille kantiksille tuttu. Kantispöydän keskustelut saivat kyllä epäilemään paikalla olevan muitakin sikoja ja myös Atlantin takana hallitsevan oranssin sian kannatusta huudettiin kovaan ääneen. Sekä Buriram että Club Venla olivat siis paikkoja joissa istuisi mielellään, jos vain asiakaskunta hieman vaihtuisi...

Uotila

Kierroksen ylivoimaisesti kovin terassi oli kuitenkin se ensimmäinen ja viimeinen, eli appivanhempien katettu parveke. Näköalat ja seura olivat kaukana edellä muuta tarjontaa ja olutvalikoimastakin löytyi growlerissa Olarin Hazy Hoodz 8 ja uusin SMaSH, sekä muutama Klaukkalan Citymarketista ja Alkosta kierroksen aikana tarkoin valittu tuote. Appiukko myös ystävällisesti kyyditsi meitä Uotila-Nurmijärvi ja Klaukkala-Uotila välit, mikä säästi taksibudjettia useamman kymmenen euron edestä.

Röykän ja Rajamäen tarjontaan pitää joskus vielä tutustua. Klaukkalaan tuskin tulee enää terassille mentyä, juon Grönbackani mieluummin panimolla Ilvesvuoressa, kunhan sattuu parempi sää. Ja ehkä se Kino Juhakin tulisi samalla kertaa koettua...

Sarjan aiemmat osat: Mikkeli, Hämeenlinna, Iisalmi, matka Iisalmeen, Forssa, Loviisa, Oulu

Sokkosixpack: Loimaan panimo

Tilasin NeManniset kautta kaksi yllätyssixpackia, ja maistelin Eevan kanssa Beer Huntersin packin viime viikonloppuna. Nyt siis jälkimmäinen packi sokkotestiin. Muistiinpanot on tällä kertaa kirjoitettu puhelimella, joten ne ovat hieman aiempaa lyhytsanaisempia.

Olut 1

Hieman samea kultainen. Tuoksu hedelmästä mallasta. Maku samoin. Joku aika perus uuden pienpanimon pale ale tämä on. Eevaa hämäsi maun tuttuus mutta ei osannut sanoa muuta.

Jukan arvaus: pale ale 5,0 %
Jukan arvio: ***

Eevan arvaus: pale ale 4,8 %
Eevan arvio: ***

Oli: Voima IPA 5,3 %. Eeva harmitteli taas kun ei mennyt vaistolla. En nyt tiedä voiko tätä ihan IPAksi kutsua, mutta olkoon.

Olut 2

Tuoksu äskeistä maltaisempi. Maku mäntyisempi. Humalaa, vähän hedelmää. Tää on hyvä, selvästi parempi. Ehkä Barley wine? Eevalle tulee mieleen milkshake joku.

Jukan arvaus: Barley wine 8,5 %
Jukan arvio: ****-

Eevan arvaus: tuplaIPA 8 %
Eevan arvio: ***½

Oli: Hop Hop DIPL, 9 %. Mielenkiintoinen tyyli! Ei tule ihan joka päivä vastaan. Molemmat olimme vähän jäljillä, mutta ei aivan.

Olut 3

Keltaisempi, hedelmäisempi, epäpuhtaampi. Joku APA varmaan. Ei ihan mallisuoritus.

Jukan arvaus: APA 5,0%
Jukan arvio: ***-

Eevan arvaus: IPA 6,0 %
Eevan arvio: ***-

Oli: myös voima IPA!  Nyt Eeva uskalsi mennä sillä intuitiolla. Toinen kopio samaa olutta oli paha kompa! Tämän olisi tietysti voinut arvata tarkistamalla montaako eri olutta panimo on tehnyt (5). Katsomalla nuo olut etukäteen läpi olisi päässyt ehkä vielä mielekkäämmin arvaamaan mikä näistä on mitäkin.

Olut 4

Tummaa vaihteeksi. Tuoksu paahteinen ja maltainen. Maku samoin. Viljainen. Vähän kahvinen. Kevyt stout. Oikein hyvä kuitenkin.

Jukan arvaus: Stout, 5,5 %
Jukan arvio: ***½

Eevan arvaus: Stout, 5,4 %
Eevan arvio: ***½ , pienen lämpiämisen jälkeen ****

Oli: Savi Porter 5,3 %. Eeva oli volteissa lähempänä. Mutta jäljillä oltiin. Makuasia kutsuuko porteriksi vai stoutiksi.

Näköjään joka kerta jää joku pullo kuvaamatta. Tällä kertaa se oli tämä.

Olut 5

Voisi olla taas voima. Ehkä hedelmäisempi? Muuten aika samanlainen. Eevan mielestä ei ole sama. Metallinen jälkimaku.

Jukan arvaus: Voima IPA, 5,3 %
Jukan arvio: ***

Eevan arvaus: joku pale ale, 5,7 %
Eevan arvio: ***-, mutta pienen maistelun jälkeen **½

Oli: Uoma APA 5,3 %. Onhan tämä vähän erilainen kuin Voima. Vähän.

Olut 6

Ei ole samaa kuin edelliset. Kultainen, matala vaahto. Makeahkoa mallasta tuoksussa, maussa toffeeta, ei juuri humalaa. Alehan tämä todennäköisesti on ja kun kaikki maut ovat hentoja niin sanotaan nyt golden ale. Ihan pätevä sellainen, ei siinä.

Jukan arvio: golden ale, 5,0 %
Jukan arvio: ***+

Eevan arvaus: lager, 4,2 %
Eevan arvio: ***-

Oli: Loiva blond ale 5,3 %, aika lähelle siis pääsin. Tässäkin tapauksessa mielestäni on lähinnä semantiikkaa onko se ale blond vai golden. 

Kaiken kaikkiaan oikein mukava tapa tutustua panimoon, jolta en ollut maistanut yhtäkään olutta ennen tätä. Taso ei ollut niin kova että alkaisin aktiivisesti Loimaan panimon oluita bongaamaan jatkossa, muttei missään tapauksessa niin huonokaan etteikö näitä haluaisi vielä kokeilla jos festareilla osuu kohdalle.

Nyt sitten odotellaan seuraavaa kimppatilausta ylläripackien toivossa.

Sokkosixpack: Beer Hunter's

Tilasin NeManniset kimppatilauksessa yllätyssiksarit Loimaan panimolta ja Beer Huntersilta. Laitoin oluet katsomatta kylmään ja päätin maistella ne Eevan kanssa sokkona läpi. Eli ensin tunnelmat oluesta sokkona ja arvaus, sitten oluen paljastus. Beer Huntersilta voi tulla tuttujakin vastaan, toisena maisteltava Loimaa on molemmille täysin uusi panimo. Veikkaamme tyyliä ja vahvuutta, ja annamme arvion asteikolla 0-5.

Olut 1:

Hieman samea kullankeltainen. Tuoksu on makea, hieman vehnäinen. Maussa samaa vehnäistä hedelmää, mutta ehkä tämän voi belgihiivan piikkiinkin laittaa. Jonkinlainen belgian golden ale? Eeva piti tuoksun perusteella leipäisenä ja epäili pilssiäkin, mutta maku vei toiseen suuntaan. Ale, mutta tietous ei riitä sen tarkempaan veikkaukseen. Mietti myös pilssin veikkaamista.

Jukan arvaus: Belgian golden ale, 5,5 %

Jukan arvosana: ***½ / *****

Eevan arvaus: Joku ale, 5,2 %

Eevan arvosana: ***½ / *****

Olut oli: Mufloni Vaalea gluteeniton, 5,5 %

Lager! Eevaa harmitti että annoin kääntää pään, koska Eevan alkuarvaus oli lähimpänä. Voltit minulla oikein koska kaupparaja. Varsin mielenkiintoisen makuinen lageriksi.

Olut 2:

Samea ja punainen. Nyt ei ole lageria. Tuoksu on hapan ja marjainen. Maku marjaa, hapanta, vähän vetinen. Eevalle tuoksu on punainen Missä X. Muistelee että metsämansikka. Minusta tämä on turhan vetinen, vaikka maut onkin hyviä.

Jukan arvaus: Herukka sour, 3,9 %

Jukan arvosana: *** / *****

Eevan arvaus: Herukka berliner weisse, 3,5 %

Eevan arvosana: *** / *****

Olut oli: Vadelma berliner weisse, 5,0 %

Eeva arvaili vadelmaa ensin, mutta käänsi sitten kelkkaa. Berliner oli hyvä haku, sitä en itse löytänyt. Voltteja yllättävän paljon siihen nähden että tämä on turhankin ohut.

Olut 3:

Oudon värinen! Jotain vihertävää, mutta kuitenkin kultaista. Tuoksu on tavallisempi, vähän hedelmäistä mallasta. Ehkä vähän funky. Maku on makea, hieman tallinen, humalaa lopussa. Lieneekö jotain hiivaestereitä? Saison? Ehkä jopa saison de randonneur? Eeva ei usko saisoniksi, mutta pitää selvästi alena kuitenkin.

Jukan arvaus: Saison de randonneur, 6 %

Jukan arvosana: ****- / *****

Eevan arvaus: IPA, 6,5 %

Eevan arvosana: ****- / *****

Olut oli: Nelson Sauvin Brut IPA, 6 %

Alkoholinenä osui kohdalleen, mutta se oli se brut joka tässä hämäsi. Mutta hyvä olut, ei siinä.

Olut 4:

Kullankeltainen, korkea vaahto. Tuoksu on hedelmäinen, jopa omenainen. Maku makean maltainen, humalaa sopivasti. Tämäkin voisi oikeastaan olla saison, sen verran on tallista vibaa. Jatkan itse samalla linjalla kuin aiemminkin ja veikkaan sitä saison de randonneuria. Eevalla oli sama fiilis.

Jukan arvaus: Saison de randonneur, 6 %

Jukan arvosana: ****- / *****

Eevan arvaus: Farmhouse ale, 6 %

Eevan arvosana: ***½ / *****

Olut oli: Tuffan vehnä, 5 %

No eihän se taas osunut. Hiivaesterit ovat sitten weizenhiivasta kai.

Olut 5:

Kullankeltainen ja kirkas, melko normaali vaahto. Erittäin hedelmäinen tuoksu. Joku Saimaan IPA tästä tulee mieleen. Maussa samaa hedelmää, mukavan raikas, humalaa jälkimaussa. Joku eksoottinen humalalajike tässä on, jota en osaa tällä hetkellä paikallistaa. Eevan mielestä maistuu tuoreelta, enkä ole varsinaisesti eri mieltä.

Jukan arvaus: Single hop IPA, 5 %

Jukan arvosana: **** / *****

Eevan arvaus: IPA, 7 %

Eevan arvosana: ****+ / *****

Olut oli: Loral Brut, 6 %

En muistanut kuvata pulloa mutta tämä on ollut Alkossakin.

Se Loral se varmasti oli. Ei tämä kovin brut kyllä ole. Korkki sanoo 05/20 niin ota nyt siitä tuoreudesta sitten selvää, mutta hyvää oli kuitenkin.

Olut 6:

Meripihkaan taittuva väri, paksuhko vaahto. Tuoksussa hedelmää ja jenkkihumalaa. Maku mallasta, hedelmää, pihkaa, humalaa. Tämä voisi kyllä hyvin olla CCCCP IPA, sen verran vahvasti tulee ainakin Cascade tästä esiin. Oikein hyvä old school IPA. Eeva löytää lakritsia ja rommirusinaa.

Jukan arvaus: CCCCP IPA, 6,5 %

Jukan arvosana: **** / *****

Eevan arvaus: TuplaIPA, 9 %

Eevan arvosana: ****- / *****

Olut oli: Bucco, 9 %

Barley wine se oli kuitenkin. Eevan rusina oli hyvä haku, ja voltteja oli sitten kuitenkin reilummin.

Kokonaisuutena oikein hyvä siksari. Vaihtelua oli sopivasti ja volttiskaalassakin päästiin myös kaupparajan yläpuolelle. Lisäksi järjestys osui täysin satunnaisena hämmentävän lähelle sitä minkä olisin muutenkin tälle setille valinnut. Ensi viikolla jatketaan Loimaalla.

Anikón ja Pienen pääsiäispack testissä

Olen pyrkinyt koronan aikana kaikin mahdollisin tavoin tukemaan paikallisia pienpanimoita, olutpubeja ja olutkauppoja. Kun luin että Anikó oli kasannut Pienen valikoimista pääsiäiseen sixpackin, jossa jokaiselle oluelle oli valittu ruokaparitus pääsiäisruoista, kiinnostuin välittömästi. En vain halunnut lähteä hakemaan oluita ihmisten keskeltä Kampista. Ratkaisuksi tuli NeManniset kimppatilaus, josta taas kiinnostuin Jaskankaljat - blogin Salama Brewing - tastingin kautta, johon Mannisten ansiokas kuljetuspalvelu tarjosi sixpackia jossa on maistelun kolme olutta ja kolme ylläriä. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja oluet kotiin.

Alkumaljaksi oli packissa suositeltu Brewskin Why So Serious? joka kaadettiinkin siksi kuohuviinilaseihin. Yllätyin hieman että alkumaljaksi ei valittu hapanta, mutta tämä DDH pale toimi kyllä myös varsin hyvin makuaistin herättäjänä.

"Munaruuille tai pääsiaissaunaan" suositeltu Cloudwater Light Lager otettiin testiin puolalaisten täytettyjen kananmunien kanssa. Makupari oli varsin toimiva. Olut ei niinkään täydentänyt munaruokaa, vaan huuhteli suuta suht raskaan ja rasvaisen ruoan välissä. Pääsiäissaunaankin tämä olisi epäilemättä toiminut, mutta valitettavasti näitä oli packissa vain yksi.

Muiden kylmien alkuruokien kaveriksi oli suositeltu Whiplash Safe Changes. Graavilohi ja salaatti ainakin menivät sen kanssa oikein mukavasti. Makea mehuisuus toimi molempien kanssa.

Lammas on pääsiäisruoista haastavin paritettava kun oluiden teho on rajattu 5,5 %:iin, mutta Garagen Locker menee sentään rajan alle, ja toimii mainiosti. Tässä oluessa on runkoa ja makua enemmän kuin useissa vahvemmissakaan stouteissa, ja ainakin merquez-makkaramuodossa nautitulle lampaalle tämä oli erittäin hyvin toimiva juoma. 

Pääsiäispöydästämme löytyi myös yksi ruokalaji jolle tästä packista ei onnistunutta makuparia löytynyt. Puolalaiset pierogit, erinäisillä täytteillä täytetyt pastanyytit, ranskankerman ja paistetun sipulin kanssa. Zywiec olisi hoitanut homman tyylikkäästi kotiin, mutta näistä neljästä missään ei oikein ollut sopivaa vaalean maltaisuuden ja riittävän rungon yhdistelmää.

Loppuillasta ehdimme vielä jälkiruokienkin kimppuun. Pashalle oli packissa paritettu Brekerietin Purple Rain, ja etenkin tällaiselle ylimakealle kaupan pashalle hapanoluen leikkaavuus tuli todellakin tarpeeseen. Myös marjainen makumaailma sopi pashan kylkeen loistavasti.

Viimeinen makupari meni jo aika villiksi, mutta toimiva oli sekin. Pääsiäismunat ja mango-pippuri gose Stigbergets Flamingo Juice. Suklaa kaipasi vähän vähemmän leikkausta kuin pasha ja tämä olut olikin enemmän hedelmää ja vähemmän happoa. Pippuri toi mukavan twistin joka toimi myös omalla tavallaan hyvin.

Tämä pääsiäisteemainen 6-pack oli oikein toimiva kokonaisuus, joka täytti kahden hengen pääsiäisruokailun kaikki kylmät juomatarpeet. Toivottavasti vastaavia kehitellään jatkossakin, oli koronaa tai ei.