Down Under tasting

Kuten aiemmasta postauksesta voi päätellä, kävin tänä kesänä myös kiertämässä Australiaa. Tuliaisia tuli laukuissa sen verran paljon, ettei niitä viitsinyt yksin tuhota. Täytyi pitää tasting! Keräsimme siis kourallisen 'seuratovereita asunnollemme maistelemaan Australian ja pieneltä osin Uuden-Seelannin herkkuja, sekä kenguru- emu- ja vegaanijerkyä, joista viimeinen oli selvästi lihaisin ja muutenkin maukkain. Huomautan tässä vaiheessa ettei tämä ollut, eikä voinutkaan olla, mikään Australian oluiden creme de la creme, sillä mitään näistä ei luonnnollisesti oltu maistettu vielä Australiassa, eikä kaikkien osalta edes panimo ollut tuttu. Raadissa oli aluksi viisi henkeä, ja kuudes saapui loppuillasta paikalle maistamaan mitä oli jäljellä.

Illan avasi Perthistä ostettu "mitä halpaa bulkkia teillä on", eli Swan Draught. Tuote pullossa oli jokseenkin sitä mitä olutkaupassa esitetyllä kysymyksellä odottaa sopii. Oli se parempaa kuin Bud.

Raadin arvio: 2 (1½ - 2½)

Eagle Bay - panimoa kohtaan oli sentään jo jotain odotuksia, mutta Kölsch ei niitä kyllä täyttänyt. Melko vaisu ja vetinen tuote kaiken kaikkiaan.

Raadin arvio: 2+ (2+ - 2½)

Hetkeksi pääkaupunkiseudulle, siihen Canberran kahdesta panimosta heikompaan. Se parempi tosin on sen verran hyvä että Capital Brewingin Rock Hopper IPA oli myös varsin kelpo olut. Tuore ja tasapainoinen.

Raadin arvio: 3+ (2+ - 4)

Takaisin länteen ja Eagle Bayn Cacao Stout. Kuiva kaakaostout ei varmasti ole sitä mitä nimen perusteella Young's Double Chocolateen tykästynyt olutharrastaja odottaa, mutta minulle tämä kyllä toimi. Jakoi mielipiteitä, kuten kuivilla stouteilla ja raakakaakaolla on tapana.

Raadin arvio: 3 (1 - 3½)

Soureja Australiasta löytyi vähemmän kuin esim. Suomesta, mutta tässä nyt yksi sellainen. Beerfarmin ja Smith Street Tapsin kollabo Asam Boi oli luumugose. Yksi raadistamme maistoi gosea ensi kertaa, vaikka joskus vuosia sitten oli se henkilö joka kertoi minulle koko tyylin olemassaolosta. Hyvähän tämä kuitenkin oli. Erään raatilaisen mielestä "mangochili gose meets sokeriton Jaffa". 

Raadin arvio: 3+ (3- - 4-)

Sitten lisää tuoretuotteita. Näitähän mieluiten mukaansa otti, mutta hyväksi todettua onkin sitten aika mahdoton Suomessa saada vastaavan laatuisena. Feral Biggie Juicen tölkissä on alunperin ollut Notorious B.I.G.:n kuva, mutta jostain syystä ei enää. Lähes kaikille maistui.

Raadin arvio: 3½ (2 - 4)

Tämä oli sitten se Canberran parempi panimo. BentSpoke Big Nut, jonka tyylitieto on sivustosta riippuen stout tai black IPA. BentSpokelta olisimme tuoneet jo maistetun ja erinomaiseksi todetun Descent '19:n, mutta neljän tölkin minimi tuntui silloin kovalta. Tässä vaiheessa tietysti kaduttaa ettei siihen tullut tartuttua. No mutta asiaan. Big Nut oli jokseenkin sitä mitä lupaa. Pähkinäinen, paahteinen ja raskaasti humaloitu. Black IPAa tästä ei kyllä saa millään. Jakoi mielipiteitä.

Raadin arvio: 3+ (2½ - 4-)

Pidän siitä että panimo nimeltään Boston Brewing Co. sijaitsee Australiassa Denmark - nimisellä paikkakunnalla. Pidän myös heidän oluistaan. Eikä The Right ollut poikkeus. Aika hyvin tällainen hyvin tehty pähkinäinen brown ale toimi myös muulle raadille.

Raadin arvio: 3½ (3+ - 4)

Jos matkalta pitäisi valita paras panimo, se olisi luultavasti Bridge Road. Sen verran kovia pastry stoutteja ainakin näiltä löytyi. Robust Porter on volteiltaan erittäin mieto, mutta maussa tuota mietoutta ei huomaa. Todella laadukas porter kaikin puolin, eikä siis ihme että olinkin tätä joskus aiemmin Suomeen tuotuna jo maistanut. Nyt pidin vielä hieman enemmän kuin silloin. Muillekin toimi.

Raadin arvio: 4- (3½ - 4)

Uuden-Seelannin vahvistuksista ensimmäisenä maistettiin Garage Projectin Pernicious Yuzu Weed, yuzuversio jossain määrin kuuluisasta. Pernicious Weedistä. Oak Barrelin myyjä kehui tätä vieläpä varsin tuoreeksi tapaukseksi, mutta jotenkin mausta ei sellaista kuvaa saanut. Hyvähän tämä oli, mutta vähän ehkä tunkkainen.

Raadin arvio: 3- (1- - 4-)

Ainoana New South Walesin edustajana maistettiin Batchin Pash the Magic Dragon, passionhedelmä-dragonfruit sour. Ja hyvinhän se yleisöön upposi. Loistavan tuoksun jälkeen odotin ehkä vähän enemmän, mutta hyvää silti.

Raadin arvio: 3+ (2- - 4+)

Yksi odotetumpia oluita maistelussa oli Wolf of the Willowsin Lark Barrel Aged Imperial JSP, vaikka JSP:n merkitys ei ollut, eikä ehkä vieläkään ole, täysin itselleni selvä. Hyväähän tämä oli, ja intensiivistä. Kumman punaviinistä, vaikka punaviinin kanssa tällä ei ollut mitään tekemistä. Muille ei jostain syystä maistunut.

Raadin arvio: 3- (2 - 4+)

Toisena Uuden-Seelannin vieraana maisteltiin Garage Projectin Yuzukosho yuzugose. Se oli suunnilleen niin hyvää kuin odottaa sopii. Eli erittäin.

Raadin arvio: 3½ (2½ - 5)

Viimeisenä maistettiin tastingin odotetuin olut, josta tuli myös se suurin pettymys. Ehkä siksi kuva jäi ottamatta. Kehutun La Sirènen Belgian Praline oli nimittäin päässyt happanemaan. Tyylikkäästi, ei siinä, mutta tuskin sen tällaista piti olla. 

Raadin arvio: 2½ (1½ - 4-)

Raatimme voittajaksi selvisi siisi Yuzukosho, perässään tiukasti Boston Brewingin The Right ja Feralin Biggie Juice. Oma suosikkilistani oli hieman erilainen.

Down Under tasting Top 5:

1. Garage Project Yuzukosho 4.1/5

- No okei, kärki oli sama. Olihan se hyvää.
2. Wolf of the Willows Lark Barrel Aged Imperial JSP 4.1/5

- Intensiivinen ja maukas. En ymmärrä miksi tästä nyt ei pitäisi.

3. Bridge Road Robust Porter 3.7/5

- Loistava runko ja tasapaino, eikä voltteja juuri mitään.

4. Feral Biggie Juice 3.7/5

- Tuoretta aussi-IPAa ei monesti Suomessa saa.

5. BentSpoke Big Nut 3.7/5

- Ei BentSpoken parhaimmistoa, mutta silti erittäin hyvä.

Olvi Winter Ale

Olvilta on aina muistettu ystävällisesti kutsua minut uusien tuotteiden lanseeraustilaisuuksiin, niin myös nyt. Tällä kertaa luvassa oli jatkoa Olvin erikoisoluiden "värisuoralle", kansanäänestyksellä valitun Winter Alen muodossa.

Rento ja epämuodollinen tilaisuus pidettiin Olvin enemmistöomistuksessa olevan Helsinki Distilling Co.:n tislaamoravintolassa, jossa kerrottiin oluen synnystä ja itse oluesta. Paikalla oli luonnollisesti kotimaisen olutmedian kerma (Olutposti, Shaker), sekä pohjasakka (diipadaapabloggarit). Molempiin ryhmiin kuuluville en nyt löydä sopivaa juomavertausta.

Muistan itse äänestäneeni ESB:tä, mutta olisihan se kieltämättä ollut "tylsä" valinta verrattuna Scottish Exportiin. Vajaan neljän tuhannen äänestäjän määrää kehuttiin vuolaasti, ja onhan se hyvä luku, mutta jos samassa yhteydessä Pint Pleasella kerrotaan olevan "kymmeniä tuhansia" käyttäjiä, mitä vähän epäilen, äänestäjämäärä näyttäytyy hieman eri valossa. No, kansan valitsema olut joka tapauksessa, eikä minulla ole lopputuloksesta valittamista.

Virallisen osuuden lopuksi kaikki Olvin erikoisoluet IPAa lukuunottamatta tehnyt panimomestari Silja Hylkinen kertoi itse oluesta. Olvin mukavuusalueen kerrottiin olevan USA:ssa, mutta tällä kertaa lähdettiin muualle ja "jouduttiin" tekemään olut mallas edellä. Täytyy sanoa, että pidän tästäkin lopputuloksesta. Ei niin ylimakea kuin monet skotit tuppaavat olemaan, humalaa on sopivasti mutta se on selvästi sivuosassa, makeaa pähkinäistä mallasta sitäkin enemmän. Hiilihapotkin sopivan alhaalla tällaiseen juomaan, kuten Arde paikan päällä oivalsi huomauttaa.

Hinta tulee epäilemättä olemaan hyvin kilpailukykyinen, ja siksi olenkin varma että tämä olut tarttuu kaupasta mukaan vielä monesti tänä syksynä ja tulevana talvena. Suosittelen samaa myös muille. Cheers!

Olutkohde: Poznan

Päädyin vähän aikaa sitten työmatkalle Poznaniin, Puolaan. Työn osalta reissu ei ollut kovin antoisa, sillä tuli ehkä valittua vähän väärä konferenssi, mutta Puola on onneksi myös erinomainen olutmaa. Hotellin vieressä sijainnut Stare Browar (yllä) ei valitettavasti ollut panimo vaan ostoskeskus, mutta kyllä Poznanista myös olutmatkailijalle löytyi kohteita.

Ensimmäisen illan pikaisen vanha kaupunki - lenkin kohteeksi valikoitui pääaukion laidalla sijaitseva Brovaria. Leipätikuilla oli kokoa ja pils oli varsin kelvollinen. Tarttuipa myöhemmin sieltä mukaan myös hyväksi todettu Vermont IPA. Hieman turistinen paikka erittäin turistisella sijainnilla, mutta olut ei silti ollut kovin kallista eikä laadussa tosiaan ollut valittamista. Ruoka on kuulemma vain "ihan OK", mutta se jäikin minulta onneksi itseltä testaamatta.

Seuraavana iltana löysinkin sitten sen verran hyvän paikan ettei muita juuri tarvinnut etsiä. Hieman hämäävällä kyltillä asiakkaita houkutteleva ja "Good Beer Pub" - rokkibaarin kanssa terassin jakava Piwna Stopa on voittanut useampana vuonna Puolan parhaan olutravintolan Ratebeer - pystin, eikä syyttä. Hanavalikoima on erinomainen, samoin kuin jääkaappi, josta myydään tuotteita myös mukaan. Taster flightejakin sai. Ruoka, kuten kaikki muukin, oli halpaa ja hyvää. Hodari ei ollut niinkään hodari, vaan valtavan iso makkara sämpylällä josta sen pystyi hädin tuskin käsin syömään. Makkaran liha tietysti riistaa lähituottajilta. Yhden illan aikana tuli myös juteltua omistajan ja hänen kaverinsa kanssa, sekä maisteltua tämän tarjoamana erinäisiä puolalaisia tisleitä. Muutaman päivän reissulla ei olisi juuri tarvetta muissa pubeissa käydä kuin tässä.

Yhdessä silti kävin, sen verran houkuttelevalta vaikutti ulospäin myös Ministerstwo Browar, aivan ydinkeskustassa. Eikä se toki huono paikka ollutkaan, vaikkakin taster flightiin valitut oluet, joista kaksi paikan omia, eivät tällä kertaa olleet aivan maukkaimmasta päästä. Paikka vaikutti kuitenkin viihtyisältä, joten ehdoton suositus myös tälle jos osuu kohdalle.

Lyhyehköllä reissulla ehdin maistaa 23 olutta, joista parhaat olivat jotakuinkin:

Poznan Top 5:

1. Golem / Piwna Stopa Fetyszysta Blackcurrant (hana @ Piwna Stopa) 3.9/5

- Vasta julkaistu kollabo oli varsin maistuva.

2. Kopyra / Widawa Shark (hana @ Piwna Stopa) 3.9/5

- Erinomainen session IPA. Kollabo tämäkin.
3. Salamander Blackcurrant Milkshake IPA (hana @ Piwna Stopa) 3.9/5

- Suunnilleen yhtä perverssi miltä kuulostaa. Eli toimii.

4. Funky Fluid Blueberry³ (hana @ Piwna Stopa) 3.9/5

- Hyvää mustikkamehua

5. Widawa Liberty Stout (hana @ Piwna Stopa) 3.7/5
- Onnistunut dry stout.

En tiedä kannattaako Poznaniin ihan oluen perässä matkustaa, tuskin, mutta jos sinne päätyy, kannattaa nyt vähintään Piwna Stopassa käydä.

Ota Olut 2019 (ja SOPP Oulu)

Aloitetaan nopeasti Oulusta.

Satuin työmatkalle Ouluun samana viikonloppuna kun SOPP kiertue veteli siellä viimeisiään. Tällainen tilaisuushan on pakko käyttää hyödykseen. Lyhyellä iltavisiitillä aloitin loogisesti stadilaisella oluella, mutta päädyin myös maistelemaan kaikki paikalliset läpi ja illan saldo soolosuorituksena jäi yhdeksään. Erityismaininta uudelle tuttavuudelle Haapalalle, jolta ainoa maistettu olut oli myös aivan mainio.

SOPP Oulu 2019 Top 3

1. Sonnisaari Tippa '19 Keskisarja Edition 4.1/5.0

- Paikalliselle Ratebeer-aktiiville tehty olut oli edelleen hyvässä tikissä.

2. Mallaskellari Iceberg Imperial Gose 4.1/5.0

- Varsin perverssi tuplagose, jossa etenkin tallia runsaasti.

3. Tuju Vermont Ravit 8/19 3.7/5.0

- Tämä on vähän epäreilua kun Tuju viilaa hyvän NEIPAn reseptiä jatkuvasti ja aina uusi olut saa hyvät arviot.

Ota Olut 2019

Sitten asiaan. Otaniemen suurin ja kaunein oli jälleen agendalla, vaikka sen ympärillä olikin kalenterissa ulkomaanmatkoja mm. Puolaan ja Ouluun. Kävimme Eevan langos-himosta johtuen paikalla jo perjantaina, mutta "pääpäivä" osui itselle lauantaille, jolloin paikalle piti perinteisesti tulla jo "kukonlaulun aikaa" alkuiltapäivästä.

 Ja Ota Oluen kakkospäivähän kuuluu aloittaa langosilla. Jotka eivät niin tee, ovat väärässä. Ensimmäisenä päivänä syödyn perinteisen juusto-smetana langosin sijaan otin rohkeasti juusto-pesto langosin.

Paloaseman tiskillä jo tässä vaiheessa ponua kaadettiin mietojen sekaan, mikä lupasi hyvää loppuiltaa varten.

Vatsaan oli hädin tuskin ehtinyt langosin jälkeen tulla tilaa kun Anikó kyseli maistamaan Laurean ruokia. Laurea toimitti jo viime vuonna hyviä vegaaniruokia, joita syödessään ei pääasiassa huomannut syövänsä vegaanista. Sama teema piti tänäkin vuonna ja ruoat olivat hyviä. Kevätrullista ehkä hieman puuttui runkoa, jota maapähkinäkastike ei ihan tarpeeksi tuonut, mutta wokki, kanttarellibruschettat ja empanadat olivat kaikki erinomaisen hinta-laatusuhteen oluteväitä.

Oluita ehdin maistella hyvän määrän. Viimeisenä menin kyselemään tutuilta Paloaseman tiskiltä mitä kortin viimeisellä kahdella eurolla saisi. Lopputulos oli kuvassa näkyvä iso Ratto pontikka-floatilla. Teetti hieman töitä, mutta siitä selvittiin! Kokonaisuutena festari oli edelleen mainio, vaikka lippujonon purku olikin toivottoman hidasta ja valojen vähyys soi vähän loppuillan tunnelmaa. Kyllä tänne silti ensi vuonnakin tulla haluaa.

Ota Olut 2019 Top 5:

1. Paloaseman Pipe NEIPA 3.9/5.0

- Hyvä, tuore NEIPA. Ei paljon muuta vaadita.

2. Ruosniemen Betony Imperial Stout 3.9/5.0

- Kuulin sanottavan että Ruosniemellä olisi sekä tapahtuman paras että huonoin olut. Tämä oli monen mielestä se paras.

3. Etko Indian Summer 3.7/5.0

- Kahdesta hyvästä hapan-IPAsta se parempi.

4. Sori Shakeout A: Vanilla 3./5.0

- Aika perinteistä trendibisseä, mutta hyvältä se maistui.

5. Etko Chai Wallah 3.7/5.0

- Makea jälkkäristout chai-mausteilla. Kyllä kiitos.

Kaukana kaljalla

Kävin hiljattain työmatkalla Australiassa, jossa tuli kierrettyä kerralla myös useampi osavaltio ja pääkaupunkia ympäröivä territorio. Uusia oluita tuli matkalla maistettua 113, joista yksi Singaporesta, yksi Vietnamista, kourallinen Uudesta-Seelannista ja loput Australiasta. Sillä noin kauas kun matkaa, miksi juoda tuontiolutta?

Craft-buumi on luonnollisesti löytänyt myös Australian aikoja sitten ja maassa tehdäänkin tänä päivänä varsin laadukasta olutta. Yhden olutkaupan myyjän mukaan pale alet siellä opttiin viimeisenä. Jo sitä ennen "kaikki muut" tyylit olivat suunnilleen hanskassa, mutta pale aleja ei oikein osannut tehdä kukaan, kunnes joku (nimeltä mainitsematta jäänyt) panimo teki ensimmäisen hyvän ja muut nostivat tasoaan. Tänä päivänä ei enää tuonti-IPAa kannatakaan juoda, sillä se on lähes poikkeuksetta parhaan teränsä menettänyt siinä missä kaikista suuremmista kaupungeista löytyy tuoretta, lähellä tehtyä IPAa. 

Koko Australian mittakaavassa ehkä mielenkiintoisin ilmiö johon törmäsin oli annoskokojen määrittely. Yleisimmät olivat pint ja schooner, mutta myös ainakin middy, skiff, sloop ja pot tulivat vastaan. Yhdenkään kohdalla ei luonnollisesti ollut kerrottu tilavuutta missään ihmisten yksikössä. Tiskillä vain näytettiin millaisiin laseihin olutta on hanasta tarjolla. Flighteja oli kuitenkin onneksi aika monessa paikassa tarjolla, mikä auttoi kolminumeroiseen tickimäärään pääsyä huomattavasti.

Listaan tässä nyt kaupungeittain muutaman mainitsemisen arvoisen paikan ja lopuksi reissun parhaat oluet.

Cairns, QLD

Hemingway's

Matkan ensimmäinen panimoravintola ja itse asiassa koko matkan ensimmäinen pubi jos ei Changin kentän kaktuspuutarhaa lasketa, olikin myös yksi koko matkan parhaista. Erinomaista seafood ruokaa, savustin käytössä viikonloppuisin ja todella laadukkaita oman panimon oluita. Ylivoimaisesti Cairnsin paras olutpaikka. Myös ulosmyynti valmiiden pakkausten lisäksi myös crowleriin.

Bavarian Beerhouse

Vaikkei ehkä ensimmäisenä tule mieleen mennä Australiassa saksalaiseen oluttupaan, Cairnsin pienehkössä pubivalikoimassa se kannattaa. Saksalaisella omistajalla oli hanoissa paljon paikallisia saksalaistyylisiä oluita useamman Saksasta tuodun lisäksi. Luonnollisesti keskityimme pääasiassa niihin paikallisiin. Ruokalista oli juuri sitä mitä arvata saattaa.

BWS - Beer, Wine, Spirits

Australian oman Walmartin, Woolworthsin, alkoholimyymäläketju BWS on levittäytynyt koko maahan ja hyvä niin, sillä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta parhaat olutlöydöt löytyivät BWS:n hyllyiltä. Joka BWS:ssä oli myös mainio valikoima paikallista craftia. Kylmässä tietenkin.

Sydney, NSW

The Edinburgh Castle

Nimestään huolimatta Edinburgh Castle ei ole Edinburghissa eikä linna, vaan hotelli (ja sen baari) Sydneyssä Hyde Parkin kulmilla. Monipuolisesti paikallista urheilua ruuduilta, hyvä hanavalikoima ja hyvää edullista pubiruokaa. Suositus.

Bitter Phew

Selvästi edellistä kovempi olutpaikka on kuitenkin Bitter Phew. Alakerrassa on uudehko viinibaari Phew, johon voi myös noutaa ylhäältä oluthanojen antimia jos esim. toinen seurueesta on pyörätuolissa, sillä ylös pääsee vain portaita pitkin. Phew on kuitenkin auki vain loppuviikosta, mikä vähän rajoittaa vierailuaikoja. Bitter Phew on auki joka päivä, ja käymisen arvoinen aina auki ollessaan.

Oak Barrel

Helsinki-Vantaan Oak Barrel kuuluu joka matkaan, mutta tälle tammitynnyrille se silti häviää. Todennäköisesti koko matkan paras olutkauppa, jossa hyvän valikoiman lisäksi palvelu sisälsi joka pullon yksittäispakkaamisen kuplamuoviin kun kerroimme pullojen olevan matkalla Suomeen. Kunniamaininta myös Barny'sille, joka tosin on vähän syrjempänä ydinkeskustasta.

Canberra, ACT

Old Canberra Inn

Hieman syrjässä Canberran keskustasta sijaitseva Old Canberra Inn on nimensä veroisesti vanha majatalo, jonka tunnelma kylmässä Canberran talvi-illassa oli vertaansa vailla. Lämpimän tunnelman lisäksi tarjolla oli hyvä olutvalikoima ja erinomainen kengurupihvi. Muukin ruoka oli hyvää.

BentSpoke Brewing Company

Canberran kahdesta paikallisesta panimosta se parempi ja helpommin kansainvälistäkin vertailua kestävä. Panimoravintolan valikoima on mainio ja ruoka hyvää. Myyvät myös tuotteita ulos tölkeissä, mutta minimi pakkauskoko on 4-pack, joten mainetta ja kunniaa niittänyt Descent 19 tuli maistettua vain pubissa, ei kannettua mukana.

Blackhearts and Sparrows

Canberran paras olutkauppa, jossa myös hyvä valikoima juustoja oluiden kaveriksi.

Melbourne, VIC

The Local Taphouse

Kävimme kyllä Melbournessa useammassakin pubissa, mutta siellä ne olivat poikkeuksellisen kovalla prosentilla pettymyksiä. Paitsi Local Taphouse, josta on vaikea keksiä pahaa sanottavaa hieman syrjäistä sijaintia lukuunottamatta. Loistava valikoima, taster flightit, ainakin silminnähden hyvältä vaikuttanut ruoka, lämmin tunnelma. Ehdottomasti käymisen arvoinen. 

Myös Beermash oli vierailulistalla ja vaikutti hyvältä, mutta emme ehtineet pysähtyä siellä edes pienelle hanaoluelle, joten en anna sille nyt arvosanaa. Listalla joka vaikuttaa lupaavalta, mutta joita  en suosittelisi, on ainakin Boilermaker House ja Penny Blue. Tosin ensimmäinen saa hieman pisteitä mainiosta tavasta kuuluttaa uusi hanaan laitettu olut kovaan ääneen joka kerta.

Perth, WA

Northbridge Brewing Company

Tai Beerland Brewing. Tämän paikan nimestä ei oikein saanut selvää. Ruoka oli kuitenkin hyvää ja jokaisen juomatilauksen yhteydessä sai 4 $ hintaan pizzan. En tiedä miten sellainen voi kannattaa kun juomatkaan eivät olleet erityisen kalliita, mutta pizza oli ainakin kelvollista. Oluissakaan ei suurempaa valittamista, vaikkeivät ehkä reissun kärkitasolle yltäneetkään.

Ball & Chain

Fremantlen vanhin pubi on käymisen arvoinen jo historiallisen merkityksensä takia, vaikka onkin "hieman" modernisoitunut vuosien varrella. 

Perthistä Generous Squire on käymisen arvoinen enemmän ruokien kuin juomiensa takia ja The Island Brew House lähinnä sijaintinsa ja ulkoasunsa takia, tosin ehkä ne oluet joskus vielä paranevat. Bob's Bar on luultavasti keskustan paras olutpubi, mutta se ei ollut yhtenäkään Perthissä viettämänämme päivänä auki. Saman talon alakerrasta löytyvä Print Hall ei sekään ollut kyllä huono. Hotellimme (Pan Pacific) aulabaari Hill St. Bar ansaitsee myös maininnan, vähintään näin ohimennen.

Australian matkan top 10 oluet

En viitsi ihan viiteen olueen näin pitkää reissua tiivistää, mutta osavaltio/kaupunkikohtainen lista ei olisi kuitenkaan tarpeeksi tasokas toisin kuin USAn reissulla. Tässä siis jotakuinkin paras 10 % matkalta. 

1. BentSpoke Descent 19 (ACT, hana @ BentSpoke, Canberra) 4.5 / 5.0

- Valittiin hiljattain ACT:n parhaaksi olueksi, eikä syyttä. Erinomaisen tasapainoinen tynnyristout.

2. Bridge Road Brewers B2 Bomber Mach 9.0 (VIC, hana @ Bitter Phew, Sydney) 4.4 / 5.0

- Tämä taas oli jälkkäristouttien överimmästä päästä. Onnistuneesti.

3. Boston Brewery Afterglose Gose (WA, tölkki @ Ball & Chain, Perth) 4.0 / 5.0

- Riittävän hapan ja suolainen vadelmagose. Paikka on hyvästä hämäyksestä huolimatta Australiassa.

4. Stomping Ground Rua (VIC, nitrohana @ The Local Taphouse, Melbourne) 4.0 / 5.0

- Joskus minullekin toimii yksinkertainen olut. Täydellisen pehmeä ja tasapainoinen Irish Red Ale.

5. Bridge Road Brew 2000 (VIC, hana @ Bitter Phew, Sydney) 4.0 / 5.0

- Bridge Road osoitti matkalla toistuvasti osaavansa tämän tyyliset oluet.

6. Stomping Ground Bramble On (VIC, tölkki Blackhearts & Sparrowsista, Canberra) 3.9/ 5.0

- Intensiivinen ja tasapainoinen marjasour.

7. Six String Triple Dark Red IPA (NSW, hana @ Old Canberra Inn, Canberra) 3.9 / 5.0

- Viinilasiin punaviinimäisenä kaatunut olut oli kuin hyvä viini, paitsi parempi.

8. Pirate Life IPA (SA, hana @ Edinburgh Castle, Sydney) 3.9 / 5.0

- Reissun paras rehellinen IPA. Tuore ja toimiva.

9. Ekim Scoops Ahoy! (NSW, hana @ Bitter Phew, Sydney) 3.9 / 5.0

- Vähän erikoisempi IPA, jossa humalointi lähes yksinomaan Sabro - lajikkeella.

10. CoConspirators The Matriarch (VIC, hana @ Bitter Phew, Sydney) 3.9 / 5.0

- Ja tämä taas oli matkan paras NEIPA.

Bubbling under:

11. BentSpoke Dr. Brute (ACT, hana @ BentSpoke, Canberra) 3.9 / 5.0

- Double red brut IPA. Eihän tätä kehdannut kymmenen kärkeen laittaa mutta hyvää oli.

12. BentSpoke Silverback (ACT, hopinator-hana @ BentSpoke, Canberra) 3.9 / 5.0

- Tämä taas oli sellainen mausteöveri, etten kehdannut nostaa kärkeen, etenkin mausteisen hopinatorin läpi ajettuna.

Victorian (lue: Melbourne) hallintaa, mutta sijoille päästiin tasaisesti myös muista osavaltioista. Queensland jäi ulos listalta, mutta kyllä niitä Hemingway'sin oluitakin mielellään joi. Listalle päässeiden oluiden lisäksi reilut kymmenkunta olutta tuli laukuissa ehjänä Suomeen, mutta ne maistellaan erikseen ja päätyvät lopulta omiksi postauksikseen blogissa. Jos satut olemaan menossa Australiaan ja kaipaat olutvinkkejä mainituista kaupungeista, ota toki yhteyttä!

Oulunkylä - täältä pääsee pois

Kaksi vuotta sitten kävimme Olutkulttuuriseuran kanssa vaeltamassa läpi Olari trailin. Aika oli vihdoin kypsä uudelle kaupunginosaexculle, joka suuntautui tällä kertaa Oulunkylään.

Kohteita oli niukemmin kuin Olarissa eikä matka edes ollut mitenkään eeppisen pitkä tai vaikea. Itse asiassa pääasiassa meidän Ogeliin sai Capperi herkullisine pizzoineen, jotka huuhdottiin pääasiassa Peronilla, vaikka pari nohevinta jäsentä ottikin ruokajuomaksi Capperin valikoimista löytyviä italialaisia craft-oluita.

Capperista matka jatkui vierien kohti Oulunkylän kuuluisinta olutravintolaa, Janoa. Terassi oli täynnä, mutta sisälle mahtui hyvin. Liekö baarimikko kyllästynyt katselemaan auringonpaistetta vain ikkunasta, sen verran tylyä kohtelu tiskillä oli. Emme kuitenkaan antaneet tämän häiritä. Valikoima oli vähintäänkin kohtalainen ja baari muuten melko viihtyisä. Nautimme tahdista riippuen 1-3 olutta / naama ja jatkoimme matkaa takaisin kohti asemaa, Oulunkylän ytimeen.

Siellä lyhyen vaelluksemme päätepisteenä odotti oulunkyläläis-irlantilainen O'Gelis Bar. Valikoima on kapea, mutta löytyy sieltä kuitenkin mm. pari Flying Dogin olutta joita aika vähän näkee muissa kaapeissa. Kitschin puolelle lipsahtava irkkusisustus toimii ja palvelu on ystävällisempää kuin Janossa. Terassikin on suhteellisen kookas ja rauhallinen. Ei siis ollenkaan hassumpi paikka istua lämpimänä kesäiltana.

Ostarilla huhujen mukaan sijaitseva Mr. Hugo Bar jäi tällä kertaa kokematta, mutta kerro toki kommenteissa jos olet itse tämän helmen käynyt testaamassa! Myös ideoita tuleviin excuihin otetaan vastaan. Top 5 listalla Capperin pizzat.

Craft Beer Helsinki 2019

 

Craft Beer Helsinki on oikeastaan alusta asti ollut valikoimaltaan se kovin kotimainen olutfestari. Vaikka Cool Head ja Pien antavatkin tätä nykyä kovan vastuksen Korjaamofestareillaan, on CBH ehkä kuitenkin se festari jonka missaaminen harmittaisi eniten. Ja niin tänä vuonna meinasi käydäkin, kun omien hääjuomien valmistelu täytti aikataulun. Sain kuitenkin sen verran raivattua kalenteriin tilaa että lopulta pääsinkin avauspäiväksi paikalle melkein samantien ovien auettua. Järjestelyt toimivat tänä vuonna aiempaa paremmin, joskin hieman outona lapsuksena missään ei ollut kylttiä kumpi sisäänpääsy jono on ennakkolipuille ja järjestysmies joutui siksi juoksuttamaan jatkuvasti väärään jonoon tulleita ihmisiä aidan oikealle puolelle.

Heti alkuun kohtasin mieluisan yllätyksen. Vaikka väkeä oli sisällä jo melko mukavasti, Omnipollolla ei ollut minkäänlaista jonoa! Ja hyvä niin, sillä tiski oli hieman oudosti sijoitettu juuri vessanurkkauksen viereen. No, tällä kertaa sen ohi kulkeminen ei ollut erityisen vaikeaa.

Sää suosi festarivieraita ja Olutkulttuuriseura oli paikalla useammankin jäsenen voimin, joten sain kasaan maisteltuja oluita varsin hyvän määrän. 25 maistoa kolmeen tuntiin oli todennäköisesti osaltani ainoaksi jäävän festaripäivän saldo. Ruokatarjonta näytti myös erittäin hyvältä, mutta vastustin kiusausta ja lähdin sen sijaan Jätkäsaaren uuteen vietnamilaiseen Be My Guestiin. Erittäin vahvasti suorittaneen festarin ainoaksi pettymykseksi jäi Lehen 21 % savuolut, sillä se ei ollut vielä torstaina hanassa ja jäi siten maistamatta. Käykää ihmeessä viikonlopun aikana paikalla, ehkä sitä vielä saa.

Craft Beer Helsinki 2019 top 5:

1. Põhjala / Other Half Hämarik 4.3/5
- Kyllä tälläkin säällä imperial stout maistui.

2. Põhjala Öö - Bowmore BA 4.3/5
- Harvinaisen onnistunut ja tasapainoinen tynnyröinti. Hintansa arvoinen, ainakin melkein.
3. Naparbier Overcloud 4.0/5
- Pastry stout ilman pastry stoutin voltteja, eli vain 7,5 %. Alkoholia en jäänyt kaipaamaan.
4. Põhjala / Other Half Koit 4.0/5
- Tämä kaksikko oli melko kovassa iskussa nämä festarit. Festarin paras IPA.
5. Cool Head Brew Peated Whisky Sour 3.9/5
- Niukasti pervompi ja parempi kuin saman panimon Smoked Nectarines.