Pienet kellarit, isot prosentit

Olutkulttuuriseuran kanssa on järjestetty säännöllisesti "kellarien aarteita" - nimisiä nyyttikestimaisteluja. Tällä kertaa oli tarkoitus maistella hieman pienemmällä porukalla ja hillitymmin, lähinnä koska itse toin Ranskan reissulta Piggy brewingin kolme vain hieman toisistaan eroavaa imperial saisonia, jotka ajattelin sitten jakaa pienen porukan kesken. No, tämähän sitten hieman eskaloitui. Raati oli aluksi neli- ja vähän alun jälkeen viisihenkinen.

Aloitettiin kevyesti kotiolut/kiertolaispanimo Kurvin panimon Vappu on - marjasourilla (ei UT keskiarvoa). Raatimme piti tätä varsin kelvollisena ja asetti sen itseoikeutetusti jonon kärkeen.

Raadin arvio: 4- (kaikilla sama) 

 

Kurvin panimolla jatkettiin, tällä kertaa vuorossa Porkkana (ei UT keskiarvoa) joka nimestään huolimatta ei ollut sour vaan belgian blonde. Tämähän sitten olikin aika kauheaa. Ylikarbottunut minkä myötä karkasi pullosta, ylimakea, ja porkkanan myötä vielä vähän makeampi. Saatiinpa ainakin hyvä peränpitäjä jonolle.

Raadin arvio: 2 (1½ - 2½)

Väliin sitten pari kaupallista tuotetta. Ensin erinomaisen Oedipuksen Studio Oedipus no. 23 (UT ka 3,59), grisetteä ja berliner weissea jotka molemmat ovat viihtyneet punaviinitynnyrissä nappaamatta sieltä kuitenkaan väriä mukaansa. Kuvaustaan yksinkertaisempi ja maukkaan tasapainoinen olut. Kyllä tämä panimo nämä hanskaa. Sijoitus melko helposti kahden aiemman väliin.

Raadin arvio: 4- (3½ - 4), 0,21 yli keskiarvon

Mielenkiintoisemmasta päästä oli sitten ranskalaisen Iron Breweryn Sour IPA Citron / Aneth (UT ka 3,80) josta Aneth todettiin pienellä googlauksella, ennen haistamista, tilliksi. Tämän olisi kyllä voinut myös haistaa tai esim. vilkaista etikettiä ajatuksella. Tuoksu oli melko epämiellyttävä, mutta maku erittäin mukava. Sitruuna oli sopivan hapan ja tilli kylkeen sopiva, joskin intensiivinen. Oli tämä ainakin paras tilliolut mitä kukaan meistä on toistaiseksi juonut, terveisiä vain Nokian panimolle. Sijoittui Porkkanan edelle ja muiden taakse.

Raadin arvio: 3+ (3,1 - 3½), 0,43 alle keskiarvon

Välissä käytiin saunassa, sitten jatkettiin Aamukahvilla (ei UT keskiarvoa). Tämä Kurvin panimon tuotos on kuulemma joskus ollut aivan erinomainen. Nyt oli pullokäymisen tuoma ylikarbo pilannut tämänkin, joskin jäljellä oli vielä myös jonkin verran mukavaa kahvisuutta ja kuivaa paahteista maltaisuutta. Sijoitus oli tässä vaiheessa juuri tilli-IPAn edelle.

Raadin arvio: 3+ (3,2 - 3½)

Sitten päästiin itse asiaan, eli Piggy Brewingin vahvojen saisonien pariin. Kaikki 12,5 %, kaikki calvadostynnyrissä kypsyneitä.

Tältä osin pelin avasi Sanctus (UT ka 3,92), joka on siis "vain" edellä mainittu 12,5 % saison calvadostynnyristä. Jotenkin tämä alkoholisuus onnistui yllättämään vaikka ei olisi pitänyt, mutta mukana myös reilusti yrttisyyttä, tallisuutta, mausteisuutta. Ylipäätään kaikkea mitä hyvältä saisonilta kaipaa. Tammea vähän, omenaa tai calvadosta en juuri löytänyt. Sijoitus yhden raatilaisen epärehellisen äänestyskäyttäytymisen vuoksi toinen.

Raadin arvio: 4- (3½ - 4-), 0,27 alle keskiarvon

Toisena vuoroon otettiin Zestus (UT ka 3,63), joka on ehkä nimensäkin hieman vihjaillen appelsiininkuorella viimeistelty. Appelsiininkuori oli tässä tyylikkään hentona niin tuoksussa kuin maussakin, mutta se toimi niin hyvin että sitä olisi voinut olla vähän enemmänkin. Toiseksi päätyi tämäkin, taas saman raatilaisen kiukutellessa. Vaikka tämä oli kaikkien mielestä vähän parempi kuin Sanctus, pisteet olivat silti tasan samat.

Raadin arvio: 4- (3½ - 4-), 0,02 yli keskiarvon

Kolmikosta viimeiseksi jätettiin Esperitus (UT ka 3,90), lähinnä siksi että tonkapapu yleensä jyrää kaiken muun alleen. Tuoksuhan tässä sitten olikin pelkkää tonkaa, eikä siten kauhean miellyttävä, mutta maku oli paljon paremmin tasapainossa ja ehkä jopa kolmikon paras. Keskiarvolta kuitenkin laitoin itse muiden tasalle. Sijoitus tuttu kiukuttelukakkonen. 

Raadin arvio: 3½ (3+ - 4-), 0,33 alle keskiarvon

Maisteluhan ei silti ollut lähimainkaan ohi, koska sitten lähdettiin syvään päähän. Suurimmasta osasta näistä ei ole kovin tarkkaa vuosilukua tiedossa, mutta oli näitä enemmän tai vähemmän kaapissa hillottu. Ensin loppusuoralla vuoroon Põhjala Cocobänger BA (UT ka 4,20). Vahvaa, hyvää, kookoksista. Vappu on on lyöty. Kärkeen meni.

Raadin arvio: 4+ (4 - 4+), 0,07 alle keskiarvon 

Ja heti perään lisää kellarisarjaa, Põhjala Cowboy Breakfast (UT ka 4,15). Ei ollut minusta yhtä hyvä kuin edellinen, vaikka melko hyvä olikin. Tuntuvasti bourbonia. Muille maistui minua paremmin, ja kärkeen meni.

Raadin arvio: 4+ (3,7 - 5-), 0,08 yli keskiarvon

Lisää vahakorkkeja. Põhjala Sajand (UT ka 4,34). Tämä olikin minulle tuttu Alkon hyllystä jo muutaman vuoden takaa, mutta oikein mieluisa tuttavuus edelleen, eikä ollut juuri ajan hammas heikentänyt. Kolmanneksi, Cocobängerin perään.

Raadin arvio: 4 (3,7 - 4), 0,42 alle keskiarvon

Mistä näitä oikein tulee? Kellarista tietenkin. Täytynee purra luotia. Põhjala Porridge Bullet (UT ka 4,20) oli myös vanha tuttu, vuoden 2017 TCBW:stä. Siellä en pitänyt yhtä paljoa kuin Cocobängeristä, mutta nyt oli oikeastaan paras näistä kellarinpohjista. Raati sijoitti hieman taemmas, Cocobängerin ja Sajandin väliin kolmanneksi.

Raadin arvio: 4 (4- - 4+), 0,20 alle keskiarvon

Tähän väliin piti katsoa YouTubesta opetusvideo, olihan tarjolla mustaa kultaa. Ola Dubh 18 (UT ka 4,08) oli itse asiassa itseltä vielä juomatta, vaikka useampaa Ola Dubhia pääsinkin aikanaan Vihreässä maistamaan. Tuoksu oli jotakuinkin täydellinen, mutta aika oli vienyt mausta parhaan terän. Harmi. Hyvää, mutta oli varmasti joskus ollut parempaa. Raadin tuomio vei kaikkien kellarisarjalaisten taakse.

Raadin arvio: 4 (4- - 4,1), 0,13 alle keskiarvon 

Tujun Pyöveli (UT ka 3,71) oli jonkin aikaa kypsynyt, mutta edelleen erinomaisessa tikissä. Tasapainoinen ja konstailematon imppi, jota itse arvotin hyvinkin korkealle, mutta muu nihkeä raati pudotti tämän Ola Dubhinkin taakse. Vappu on jäi sentään taakse kuitenkin. 

Raadin arvio: 4 (kaikilla sama), 0,29 yli keskiarvon

Tässä välissä juotiin myös Tujun Lesoilu Pullakahvi stout (UT ka 3,68), josta en muistanut ottaa kuvaa. Yllättävää tässä on vain se että se oli ainoa minkä unohdin kuvata! Mainio keitos nousi tässä vaiheessa jopa kolmanneksi. 

Raadin arvio: 4- (4- - 3,9), 0,12 yli keskiarvon

Tynnyröity Iku-Turso oli vuosiluvullinen, ja se vuosiluku oli 2017 (UT ka 3,79). Hyvvee, ei pahhoo, totesimme. Cocobängerin taakse neljänneksi.

Raadin arvio: 4- (3,75 - 3,9), 0,01 yli keskiarvon

Entäpä sitten velipuolensa Ikiiurso, 2017 Oloroso - tynnyrissä kypsyneenä versiona (UT ka 4,17)? Vielä parempaa, ettemme sanoisi. Ja sanoimmekin. Toiseksi jäi kuitenkin jollain ihmeellä, Cowboy Breakfastin pitäessä edelleen kärkipaikkaa. 

Raadin arvio: 4+ (4 - 4½), 0,10 yli keskiarvon

Lopun lähestyessä niin maistelussa kuin maistelijoiden kunnossa, oli arvosanaksi saatava Laudatur XVI (2016) (UT ka 4,05). Tämä meni tietenkin vähän ohi kun oli jo 18. olut tässä maistelussa. Hyväähän tämäkin oli, tässäkin vaiheessa iltaa. Sijoitus vasta 8. mutta sillä oltiin silti Ola Dubhin edellä.

Raadin arvio: 4- (4- - 3,9), 0,22 alle keskiarvon

Ja lopuksi juotiin jo puusta verta. Mikkeller San Diego Træblod (UT ka 4,09) oli melkoinen tuote. Itse olin nostamassa tätä kärkeen, sen verran hyvin tämä kokonaisuus ja tasapaino makuhermoon kolahti, mutta muut väittivät arvion johtuvan humalatilastani (varmaan totta) ja himmasivat sen verran että sijoitus jonossa oli lopulta kolmas. Tässä vaiheessa kieltämättä puhuin käsilläni sen verran että desin verran päätyi keittiön liinaa koristamaan. Sori siitä.

Raadin arvio: 4,3 (olin ainoa joka arvioi), 0,21 yli keskiarvon

Täytyy sanoa että olipahan tarpeettoman hurja maistelu. Pitänee ensi kerralla kutsua enemmän porukkaa että kävisi vähemmän kunnon päälle tämä meininki. Edellisessä kellarimaistelussa lanseerattu "mitä tilaisit uudestaan" äänestys unohdettiin myös kokonaan pitää.

Mitä tilaisit uudestaan: En tässä vaiheessa iltaa mitään

Maistelun paras: Mikkeller San Diego Træblod

Jonon kärki: Põhjala Cellar Series Cowboy Breakfast

Oma suosikki: Mikkeller San Diego Træblod

Raadin yliarvostama: Tuju Pyöveli

Raadin aliarvostama: Iron Brewery Sour IPA Citron/Aneth

Pahin pettymys: Harviestoun Ola Dubh 18 Years Old

Olutkohde: Grenoble

Niin, tulihan tänä kesänä pitkästä aikaa käytyä myös vähän Norjaa kauempana ulkomailla. Olen pyrkinyt vähentämään lentelyt minimiin jo jonkin aikaa, mutta ICTMS on toistaiseksi vielä sellainen konferenssi johon kehtaan kerran kahdessa vuodessa lentää. Tällä kertaa kohteena oli "Alppien metropoli" Grenoble, jonne oli joitain vielä hölmömpiä reittejä, tai suora lento Pariisiin josta juna, tai suora lento Geneveen josta bussi. Valitsin viimeisen option, koska vähän lyhyempi lento (ja kuulin Pariisin optiosta vasta kaiken varattuani, ei ole helppoa tämä lentojen välttely).

Ranskan maine olutmaana ei edelleenkään ole kummoinen, mutta ainakaan mitään syytä erityiseen parjaamiseen ei ole vuosikausiin enää ollut. Hyvää olutta kyllä löytyy kun etsii, eikä se paikallinen bulkkikaan huonoa ole. Sää Grenoblessa oli olutmatkailuun varsin sopiva - aurinkoinen ja lämmin muttei läkähdyttävä. Lentojen siirtymisen takia minulle jäi vapaa sunnuntai Grenoblessa ennen työviikon alkua, joten otin hotellilta ilmaiseksi vuokralle saadun pyörän alle ja lähdin kiertelemään kaupunkia, joka on hämmentävän tasainen ollakseen vuorten keskellä.

Kuvauskohteeksi on tässä valikoitunut Shakesbeer, josta ei jäänyt kauheasti kerrottavaa, paitsi että jokseenkin sitä vastapäätä on O'Callaghan Irish Pub, selvästi kovempi menomesta ja alueen fyysikoiden kantapaikka. Shakesbeer oli kyllä myös heikkoja arvioitaan parempi, ja löytyipä sieltä myös melko paikallisen Mont Blanc - panimon genepillä, eli paikallisella yrttiliköörillä maustettu olut.

Hyviä pubeja milloin milläkin teemalla Grenoblessa riittää. Ylin kuva on The Rock Tavernista, jossa oli mainio valikoima niin tuontioluita kuin paikallistakin, keskellä puolestaan Kiltin' Brewpub, skottisyntyisen paikallisen miehen pitämä pubi jossa omistaja tekee niin aitoa skottirealia kuin Ranskassa vain voi tehdä. Kaupungin alueella on muutama muukin panimo(ravintola), joista alimman kuvan Brasserie Neptune jäi parhaiten mieleen. Valitettavasti en ehtinyt syödä siellä, mutta ehkä ensi kerralla. Olut oli mainiota.

Jotain piti tietenkin ostaa tuliaisiksi, ja tältä osastolta tuli pienen pieni miinus - keskustassa ei ole yhtään kunnollista olutkauppaa. Paikalliset vinkkasivat että V & B on se mihin kannattaa mennä, ja lähin oli muutaman kilometrin päässä Echirollesin ostarilla. Onneksi minulla oli polkupyörä ja matka ostarille oli pittoreski ja tasainen, sekä vaivan arvoinen. Pullokauppaa melko yleisesti tarkoittavan "Caven" lisäksi paikassa oli myös "Bar" jossa sai palautua pyöräilystä helteessä, ja sitten myyntimiehen kanssa tuotteita valitsemaan. Ja löytyihän niitä niin että laukku oli hädin tuskin alle painorajan palatessa, vaikka lähtiessä painoa oli noin 10 kg. Osasta kuullaan ehkä blogissa hyvinkin pian.

Kokonaisuutena sanoisin että Grenoble on, etenkin kokoisekseen kaupungiksi Ranskassa, erinomainen olutkaupunki. Voittaa ainakin noin puolet pienemmän ja minulle hyvinkin tutun Poitiersin helposti. Valikoimaa löytyy niin paikallisessa kuin tuontioluessakin. Keskityin lyhyellä reissulla juomaan lähes yksinomaan paikallista, mutta kyllä Grenoblesta olisi nykytrendin mukaiset tuontimehut ja sourit löytynyt kohtuuhintaan. Grenobleen ei ehkä tule varta vasten lähdettyä, mutta 2,5 tunnin ja alle 20 euron bussimatka Genevestä tai säädyllisen mittainen ja hintainen juna Pariisista tekevät siitä option jos kummassa tahansa kaupungissa viettää yhtään enemmän aikaa. Ja kyllähän Grenoblesta muutakin nähtävää löytyy vaikka kuinka, mutta niistä löydätte varmaan itsekin helposti tiedot.

Grenoble Top 5:

1. Neptune Néron (hana @ Neptune) 4.1/5

- Vahva mutta tasapainoinen imppi ilman kummempia kikkailuja. Maukas.

2. des Cuves Blonde de Sassenage (hana @ Fort de la Bastille) 3.9/5

- Erinomainen blonde läheisen Sassenagen luolien panimolta. Kiipeäminen Fortille jalan saattoi vaikuttaa makunautintoon, mutta tämä oli vieläpä hanassa!

3. Kiltin' Black Watch (real hana @ Kiltin') 3.9/5

- Real alena skottilaista savustouttia Alppien ytimessä. Just näin.

4. Neptune Lazare (hana @ Neptune) 3.9/5

- Aika hyvä oli myös tämä "triple amber" Neptunelta.

5. Pietra Corsican IPA (hana @ Brasserie du Carré) 3.7/5

- Konferenssiporukkamme vakioravintolan IPA oli melko loistava pari mättöruoalle.

Sahdinvalmistuksen SM 2022

Sahdinvalmistuksen SM-kisa on jo vuosia kuulunut suosikkitapahtumiini kesällä. Silti sinne ei kovin usein ole tullut mentyä, koska kisa on yleensä jossain melko hankalien yhteyksien päässä eikä itse ainakaan halua olla auton ratissa jos paikalle lähtee. Olutkulttuuriseuran kanssa saimme joskus kuljetuksia järjestettyä, mutta jouduimme viimeiset yritykset perumaan vähäisen osallistujamäärän vuoksi. Suomen Olutseuralla vuosi 2022 on sahtivuosi, joten luonnollisesti piti yrittää uudestaan. Hieman odotettua pienemmäksi osanotto nytkin jäi, mutta saimmepa kuitenkin pienen bussin liikkeelle Hauhon suuntaan itse sahtisedän johtamana. Matkalla nautittiin matkajuomia, tosin sahtia ei vielä ollut kyydissä.

Sahdinvalmistuksen SM-kisa on sekä kilpailuna että tapahtumana uniikki. Aivan kuin aikakapseli menneeseen aikaan. Perinteiden jatkumoa. Kilpailuun saa osallistua yksi sahdintekijä kustakin pitäjästä. Miten pitäjä tässä määritellään, sitä en osaa sanoa, mutta joku senkin varmasti tietää. Alkukarsinnat voi kukin järjestää miten lystää, ja joka kilpailijan on tuotava mukanaan yksi tuomari. Tämä on huomioitava myös kisasahdissa, sillä tuomaristo on yhtä kirjava joukko kuin kilpailijat, ja voittaakseen on maistuttava jokaiselle. Oli muuten hieman erilainen tapahtuma kuin edellispäivänä Viikissä.

Joka kisassa kruunataan mestari, joka saa kiertopalkinnon lisäksi tuohihatun. Vanhat mestarit tuntee kisa-alueella juuri näistä hatuista, jotka ovat myös kohtalainen laadun tae maistettavaksi sahtia tarjoavan henkilön päässä. 

Niin, se maistelu. Yleisölle tämän kisan kohokohta on niin sanottu peräronkkikierros. Kisapaikalla on aina kilpailijoiden parkkipaikka erikseen, ja sieltä parkista löytyykin monenlaista juomaa - pääasiassa sahtia - maisteltavaksi. Maksua juomista ei pyydetä eikä oteta vastaan, ettei laki aiheuttaisi ongelmia. Oma muki, tai mieluiten haarikka, jota kuksa tarvittaessa paikkaa, kannattaa kuitenkin olla mukana, vaikka joillain peräkonteilla on myös kertakäyttömukeja tarjolla.

Jos sahdin maistelu alkaa väsyttää, ja yleensä se jossain vaiheessa alkaa, tapahtumassa on useimmiten myös muuta aktiviteettia. Tämän vuoden kisassa Hauholla oli tarjolla sahdinvalmistusnäytös perinteisin menetelmin puista kuurnaa käyttäen.

Vaikkei se ole tärkeintä, mestari joka kisassa kuitenkin kruunataan. Tänä vuonna voitto meni Sysmään. Tänäkään vuonna en tainnut mestarisahtia parkkipaikalla päästä maistamaan. Ehkä sitten ensi vuonna. Suomen Olutseurassa tästä kaavaillaan jo jokakesäistä perinnematkaa.

Sahdin SM 2022 Top 5:

1. Sahti (Sysmä)

2. Sahti (Rauma)

3. Sahti (Hämeenkyrö)

4. Sahti (Hartola)

4. Sahti (Jämsä)

Craft Beer Garden Festival 2022

 

Cool Headin tapahtumat Korjaamolla kuuluivat omiin festarisuosikkeihini, joten täytynee laittaa koronan piikkiin että vasta nyt ehdin ensimmäistä kertaa kokeilemaan miten konsepti toimii Gardeniassa. Paikkahan on mitä mainioin ja ei kai se meininki huonommaksi ole muuttunut? Onneksi ei ole. Craft Beer Gardenin avauspäivään osui melkoinen paahde ja varjopaikkoja olisi voinut olla enemmänkin. Oletan että tämä ongelma oli vielä merkittävämpi toisena päivänä kun sää ei ollut yhtä suopea. Muuten valittamista on vaikea löytää. Hieno miljöö, mukavat panimot, hyvää ruokaa, juomavettä riittää ja vessoja on tarpeeksi. Myös paneelikeskustelu oli ainakin perjantaina yllättävän toimiva. Ennakkolippujen käytäntö oli hieman kankea ja haasteita oli sekä QR-koodin lukemisessa, että ohjelmiston käyttämisessä. Laskuvirhe pankissa osui kuitenkin minun edukseni ja käytin häpeämättä pari kortilleni epähuomiossa lisättyä juomaa. Ehkä tästä joku oppii jatkossa jotain. Vierailu oli kuitenkin mitä mukavin, ja toimi myös hauskana kontrastina seuraavan päivän hieman erilaiselle tapahtumalle. Siitä lisää toivottavasti huomenna.

Craft Beer Garden Festival 2022 Top 5:

1. Stockholm Brewing Key to the Cellar 4.3/5

- "Akkurat exclusive", paitsi täältäkin sai. Mahtava hapan.

2. Pühaste / Põhjala Chokoh Ha 4.1/5

- Kahdesta jälkkäristä se niukasti parempi. Chiliolutta pitää arvostaa silloin kun se onnistuu.

3. Põhjala / To Øl Sticks & Stones 4.1/5

- Ei tämä toinenkaan jälkkäri kauheasti heikompi ollut.

4. Ant Brew / Tuju Buddy Juice 3.9/5

- Festarin paras NEIPA oli myös halvin. Siitäs saitte hypemmät hypemehut.

5. Himo Alku Islay BA 3.9/5

- Islay-tynnyröityä sahtia? Ei ihan paras idea, mutta aika hyvä idea kuitenkin. Tai ainakin lopputulos.

Olutkohde: Tromssa

 Ehdimme Lapin matkallamme myös käymään sivistyneen maailman suurimmassa napapiirin pohjoispuolisessa kaupungissa, eli Tromssassa. Tromssa on kohtalaisen suosittu turistikohde ja mm. Hurtigruten - laivareitti tuo sinne paljon turisteja jo alkukesästä. Luultavasti isolta osin tästä johtuen Tromssassa on koko Norjan suurin ravintolatiheys - asiakaspaikoille mahtuisi yhtä aikaa kolmannes kaupungin väestöstä. Tämä on johtanut ainakin kovaan tasoon, ja ehkä hinnat ovat myös Pohjois-Norjalle halvat, en tiedä. Kenellekään muulle ne eivät sitä kyllä ole, sillä tämä lienee ainoita paikkoja maailmassa jossa jopa Helsingin hintoihin tottuneella kirpaisee lompakossa käydä oluella.

Tromssassa on viitisen kappaletta Untappdin verified venue - pubeja, mutta aloitimme tutkimukset muualta. Rorbua mainostaa olevansa Norjan kuuluisin pubi, ja väite saattaa hyvinkin pitää paikkansa, sillä pubista lähetettiin 1987-2003 viihdeohjelmaa Du skal høre mye, jota kuvattiin Rorbuassa. Nykyinen Rorbua ei toki ole enää samassa rakennuksessa, mutta käsittääkseni sisustus on pyritty pitämään entisellään ja seinillä olikin kuvia viihdeohjelman kuvauksista.

Valikoima ei Rorbuassa päätä huimannut, mutta Mackin ja Tromssan keskustassa sijaitsevan "Norjan Mattssonin" eli Mack Mikrobryggerin tuotoksia löytyi hanasta ja kaapista useita, tosin juuri antamani lempinimi kertonee tarpeeksi siitä miten noihin mikro-Mackin tuotteisiin kannattaa suhtautua. Jotain hyvääkin löytyi, nimittäin Tromssan saarella sijaitsevaa Graff Brygghusia, joka tuli matkalla todettua erinomaiseksi panimoksi.

Jos Rorbua oli Norjan kuuluisin pubi, seuraava kohteemme Ølhallen oli sitten Tromssan vanhin. Kyllä, paikka on Mackin "panimoravintola", mutta tätä ei kannata säikähtää. Ølhallen on ehdottomasti käymisen arvoinen.

50 hanaa, kaikki Norjasta, pääosa läheltä. Jos ehdit käydä Tromssassa vain yhdessä pubissa, olkoon se Ølhallen. Erinomainen tunnelma ja valikoima, ja ainakin tällä kertaa mainio henkilökunta, kun tiskin takana oli puhelias Chicagosta asti Tromssaan päätynyt kyyppari. Norjan kalliita hintoja tasoittaa hieman mahdollisuus tilata pieniäkin annoksia. Tuopin hintahan Tromssassa on tyypillisesti 13-15 € luokkaa. Tukevammista oluista voi joutua maksamaan tuplat, niin kolminumeroisen summan saa helposti kulumaan illassa ilman sen tukevampaa humalatilaa. Eihän se yhden tai kahden matkaillan aikana niin paha ole, mutta täällä asuessa kävisi kovastikin lompakolle.

Ja niin, Tromssassa jostain syystä täytetyt eläimet, etenkin jääkarhut, ovat pakollinen sisustuselementti. Tämä esimerkki on Ølhallenista, josta löytyi myös komea pisuaarigalleria.

 

Verified venue - listalta kävimme muutaman, ja löytyi sekä hittejä että huteja. Kävelykadulla sijaitseva Tromsø Mikrobryggeri & Balthazar Vinbar oli erittäin viihtyisä, joskaan paikan päällä ei panimoa ollut. Paikka näyttää kadulle todella pieneltä, mutta jatkuu pitkälle sisälle. Tilaa saattaa siis olla vaikkei se siltä näyttäisi.

Cafe Sånn oli myös paremmasta päästä. Karun ulkokuoren alta löytyi sympaattinen sistustus ja varsin kelvollinen hanavalikoima.

Agenturet roikkuu myös sekä Ratebeer-arvioiden kärkipäässä, että Untappdin verified - listalla, mutta ei tällä kertaa omaan hermooni osunut yhtä hyvin. Ehkä osin siksi että kaipasin norjalaisia oluita ja Agenturetin listalla oli enemmän tuontitavaraa. Sisustus oli huolitellumpi ja sijainti varsin kelvollinen kävelykadun kupeessa, tosin Tromssassa mikään ei ole erityisen kaukana, sillä keskusta on kompakti ja käveltävä.

Verified - listan Blå Rockia kävimme ihastelemassa vain ulkoa päin, mutta paikallisen Ratebeer-käyttäjän mukaan sielläkin kannattaa käydä. Lisäksi Vinmonopolet osoittautui vähintään Systembolagetin tasoiseksi karkkikaupaksi, eivätkä hinnatkaan olleet yhtä karmeat kuin baareissa, vaikka Ruotsin versiota ylempänä olivatkin. Alkoon tottuneelle kohtuuhintainen ja laadukas monopoli.

Tromssaan ei tietenkään lähdetty oluen perässä, mutta kaupunki osoittautui yllättävän hyväksi olutkohteeksi. Pubeissa saa kulutettua useammankin illan (ja satasen) luonto- ja museopäivien päätteeksi.

Tromssa Top 5:

1: Monkey Brew Cygnus X-1 (tölkki @ Mikrobryggeri) 4.1/5

- Lisäpisteitä Rush-viittauksesta.

2: Lervig Original Sin (hana @ Ølhallen) 4.1/5

- Three Bean olisi ollut hanassa mutten viitsinyt ottaa ikisuosikkia. Hyvähän tämäkin oli.

3: Graff Dead Cat Double IPA (pullo @ Rorbua) 3.9/5

- Kansainvälisen tason NEIPA saman saaren pohjoispäästä.

4: Qvænbrygg Old Ale (hana @ Cafe Sånn) 3.7/5

- Ihan tulee vanhat hyvät Ola Dubh - ajat mieleen.

5: Graff °6 Patersbier (hana @ Ølhallen) 3.7/5

- Graff osaa näköjään monta tyyliä.

Käykää, maistelkaa, katselkaa.

Olutkulttuuria maakunnista: Kilpisjärvi

Jos olet joskus ajanut Kilpisjärven ohi Norjaan (harva ajaa Kilpisjärvelle muista syistä), se ei ehkä ole vaikuttanut paikkakunnalta josta löytyy pubi, saati useampia. Yleensä ohi ajaessa huomaa lähinnä Kilpishallin jossa voi käydä kaupassa. Parin yön oleskelu tarjosi kuitenkin mahdollisuuden tutustua kylän tarjontaan laajemmin.

Haltia pub

Ensimmäisenä pistää silmään majatalo Haltinmaa, jonka seinässä lukee isolla mm. "Pub". "Ravintolan" puoli ei Haltinmaassa ole kovin viihtyisän näköinen, mutta pubin puoli sitäkin enemmän. Miellyttävä sisustus, ja vaikka valikoima ei päätä huimaa, takuuvarma Tornion ja Maistilan Routa sieltä kuitenkin löytyi edulliseen hintaan, samoin kuin pari muuta Tornion panimon tuotetta. Haltiassa voisi istua pidempäänkin. Ulko-ovelta näkyy Saana (jos ei ole pilvessä) ja terassilta löytyy kilpisjärveläiseen kesäsäähän sopivasti drinkkisateenvarjo.

Ravintola Kilpis

Onhan siinä Kilpishallissa ravintolakin jos jaksaa kiivetä yläkertaan - Ravintola Kilpis. Ihan kelvollista ruokaa ja oluttakin sieltä saa. Sinebrychoffin hanoissa lienee melko usein jotain Brooklyniä, ja tarjolla muutenkin Koffin valikoimista tuttuja "erikoisoluita" joitakin. Pohjoisen panimoiden valikoima heikompi ja ruoan käry on sellainen että se häiritsee kunnes päätyy itsekin tilaamaan ruokaa. Mutta kyllähän täälläkin viihtyy. Urheilukanavia näkyy.

Tundrea

Majoituimme Tundrean mökeissä, ja Tundrean respassa on myös baari/ravintola. Ja valikoimahan olikin kylän paras. Löytyy Routaa, mutta myös Lapin panimon soureja yms, eli useampi optio pohjoisen panimoilta. Tornion panimon giniäkin oli. Sisustus tosin ehkä vähiten viihtyisä mainituista.

Luonto

Niin, luonnon takiahan tänne varmaan tullaan. Saanalle kiivetessä voi napata jostain pohjoisen kaupasta, vaikka ihan kohtalaisen valikoiman Kilpishallista, Lapin Panimon Saana - oluen janojuomaksi. Kannattaa tosin varautua siihen että Saanan laella on liian kylmä jäädä oluelle vaikka kesähelteillä. Nousu on silti vaivan arvoinen.

Sarjan aiemmat osat: 

Forssa
Hämeenlinna
Iisalmi
Imatra
Kokkola
Loviisa
matka Iisalmeen
Mikkeli
Nurmijärvi
Oulu
Pori
Rovaniemi
Sotkamo
Vaasa

Olutkulttuuria maakunnista: Kokkola

 

Meinasin jotain kirjoittaa ja Kahakka on hyvä panimo, mutta en valitettavasti löytänyt mitään kirjoittamisen arvoista. Kaupungin parhaassa pubissa jos kaadetaan kallis imperial stout yllä näkyvään lasiin niin minulla ei ole enempää sanottavaa.

Sarjan aiemmat osat: 

Forssa
Hämeenlinna
Iisalmi
Imatra
Loviisa
matka Iisalmeen
Mikkeli
Nurmijärvi
Oulu
Pori
Rovaniemi
Sotkamo
Vaasa