Alkon lokakuun uutuuksia sokkona (ja glögit silmät auki)

Pääsin lokakuussa toisenkin kerran osallistumaan Alkon pruuviin, tällä kertaa maisteltavaa oli hieman enemmän kuin alkukuun erikoiserien maistelussa. Täytyy kyllä rehellisyyden nimissä todeta että itse erikoiserässä oli sentään puolenkymmentä olutta, joista muutama ihan oikea uutuus, mutta määrä on silti sen verran mitätön niinkin perinteikkäältä olutalueelta kuin Isosta-Britanniasta, että kritikki oli mielestäni oikeutettua.

Tällä kertaa tarjolla oli peräti 9 olutta sokkona ja avoimella puolella näiden lisäksi ne kaksi edellisen kerran sokkomaistiaista sekä 18 glögiä. Oluet maisteltu sokkona ilman ennakkotietoja, glögit avoimin silmin.

Olut 1:

Vaaleahko kullankeltainen olut, tuoksu ja maku melko lailla pelkkää mallasta. Vähän katkeroakin maussa. Suutuntuma ihan kelvollinen. Ei säväytä suuntaan eikä onneksi myöskään toiseen, joten lienee joku eurolager, niitähän uutuuslistoille riittää.

En ostaisi

Oli: Aldersbacher Ursprung 2.8/5 / 5,6 % / 3,74 € / 0,5 l

Lasketaan osumaksi, vaikken kovin tarkkaan arvausta määritellytkään. Kyllä näitä on hyvä valikoimassa olla, mutta eikö yksi riittäisi?

Olut 2:

Selvästi tummempi kultainen. Tuoksu makeahkoa mallasta. Maku hieman makeaa ja hyvinkin katkeraa mallasta, humala puree lopussa. Nyt ollaan craftimmalla puolella. Ehkä turhankin katkera tapaus. Muistuttaa Mallaskosken True - sarjalaisia.

En ostaisi

Oli: Mallaskosken Strong Helles 3.0/5 / 6,5 % / 3,28 € / 0,5 l

Vähän tarkempi osuma jo. Ei enää true mutta kieltämättä melko strong. Turhankin.

Olut 3:

Kirkas tumma ruskea. Kevyen paahteinen mallas tuoksussa ja maussa. Ei paljon muuta. Ihan OK tämä on, mutta ei juuri säväytä. Varmaan tämä voisi olla Aura Tumma, mutta miksi se olisi nyt Alkon uutuuksissa?

En ostaisi

Oli: Aura Tumma 3.1/5 / 5,2 % / 3,19 € / 0,5 l

Niin. En olisi halunnut osua. Onhan tämä ihan kiva olut ja voitti hiljattain testinkin, mutta kuitenkin kauppavahvuinen suuren "kotimaisen" öykkäripanimon olut, eikä edes aivan uusi sellainen.

Olut 4:

Jokseenkin kuin edellinen, mutta jotenkin vielä pliisumpi. Ei tästä oikein löydä mitään sanottavaa, eikä hyvää arvaustakaan kun Auraa veikkasin jo edelliseen, tietämättä osuneeni.

En ostaisi

Oli: Swannay Dark Munro 2.9/5 / 4,0 % / 4,49 € / 0,5 l

Tämä yllätti. Oikeastaan jopa niin paljon että olisi pitänyt maistaa uudelleen, mutta jäi kiireessä kokeilematta. Olen nimittäin tykännyt tästä aivan hiljattain selvästi enemmän. Tällä kertaa ei kolahtanut mutta luultavasti edelleen aivan hyvä olut.

Olut 5:

Kirkas kultainen. Tuoksu makea, hieman vierremäinen jopa. Maku myös hyvin ohut, makeahkoa mallasta, vähän humalaa. Näiden kanssa olen useimmiten ollut väärässä mutta tutka sanoo taas alkoholittomaksi. Voisiko olla jopa Brooklynin Special Effects?

Jos alkoholiton, ostaisin, jos ei, ehdottomasti en ostaisi.

Oli: Shepherd Neame Master Brew 2.4/5 / 4,0 % / 3,98 € / 0,5 l

Tarkkasilmäisimmät ehkä huomasivatkin ettei tämä ole alkoholiton. En ole kauhean suuressa arvossa tätä olutta toki ennenkään pitänyt, mutta tätä suuremmassa kuitenkin. Erikoiserään myös aivan ala-arvoinen veto, sillä löytyy joka ikisen ruokakaupan hyllystä.

Olut 6:

Kirkas kultainen jälleen. Tuoksu lähinnä sitrusta. Maku melko hedelmäinen, makea, humalainen loppu. Melko ohut on tämäkin. Ajatukset menevät Keisarin Micro-IPAn suuntaan, mutta olisipahan taas kummallista jos osuisi kohdalleen.

Ostaisin

Oli: St. Austell Tribute 3.0/5 / 4,2 % / 3,99 € / 0,5 l

Kelvollinen brittiale joka oli yllättävänkin hedelmäinen nyt. 

Olut 7:

Kultainen jälleen. Tuoksu mainio, reilusti pihkaista humalaa ja hedelmää. Maku hieman kevyempi, mutta löytyy sitä hedelmää sieltäkin. Voltteja tässä ei voi kauheasti olla, mutta muuten oikein pätevä melko perinteinen IPA.

Ostaisin

Oli: Wychwood Hobgoblin IPA 3.4/5 / 5,3 % / 4,48 € / 0,5 l

Perinteinen tosiaan, IPA-versio hyvinkin perinteisestä brittioluesta. Ja aivan toimiva versio onkin.

Olut 8:

Kirkas, syvänkultainen. Tuoksussa makeaa hedelmäistä mallasta. Maussa makeaa mallasta, hedelmää, jonkin verran alkoholia, humaloitu loppu. Oikein hyvä, mutta en osaa kauhean tarkasti tarkentaa. Ehkä joku klassinen belgi?

Ostaisin

Oli: Swannay Old Norway Barleywine 3.5/5 / 8,0 % / 3,89 € / 0,33 l

Tai jos olisin tajunnut että tässähän on se edellisestä pruuvista puuttunut osa erikoiserää niin olisin varmaan tämän osannut sijoittaa. Oikein hyvä olut, mutta ei se ihan tyypillisin barleywine, siksi (tekosyy) lipsahti arvaus ohi.

Olut 9:

Kirkas erittäin tumma ruskea. Tuoksu kuin ruiskaakaota. Kevyen paahteista mallasta ja suklaata. Maku jatkaa samoilla linjoilla. Hieman paahteisempi nyt. Mausteita, mallasta, suklaata, humalaa. Erittäin hyvä tasapaino ja muutenkin maistuva olut. Ei överimakea. Mutta mikä tämä on, en osaa yhtään sanoa.

Ostaisin

Oli: Vakka-Suomen Prykmestar Suklaa Porter 3.9/5 / 7,5 % / 3,98 € / 0,33 l

Vanha tuttuhan tämäkin oli, ja olen tästä kyllä pitänyt ennenkin, mutta en ihan näin paljon. Oikein mainio olut näin syksyn pimentyessä, etenkin kun ei ole jouluolut.

En taida kuitenkaan tämän mittaisesta pruuvista, tai ehkä tulevistakaan, alkaa mitään top - listoja tekemään. Hinta-laatusuhde oli tällä kertaa joka tuotteella aika hyvin kohdallaan, mikä on suht poikkeuksellista Alkolle.

Tisle 1:

Nokkelimmat huomasivat kirkkaan juoman viimeisen oluen vieressä. Ei, kyseessä ei valitettavasti ollut Välivesi, vaan sokkopruuvissa mukana ollut "alkoholiton tisle", joka piti toki maistaa. Tuoksu ei ollut hassumpi, sitruksinen mausteisuus vei ajatukset ginin / GT:n suuntaan. Maku sitten vei ne johonkin viemärin suuntaan. Suutuntuma on kuin hanavedellä, maku on epämääräinen sekamelska yrttejä. Yrittääkö tämä nyt sitten olla gini? 

EN OSTAISI

Oli: Fluère 0,0 % / 27,49 € / 0,7 l

Aika rapea hinta on makuvedelle laitettu. En siis edelleenkään ostaisi.

Gögit

Jos jouluoluet ilmestyvät nykyään kauppojen hyllyille jo syyskuun lopulla, miksipä ei Alko maistattaisi myös glögejä jo lokakuun pruuvissa. Parin vuoden päästä näitä varmaan maistellaan ensimmäisessä kesäloman jälkeisessä pruuvissa, ehtiipä kokeilla kaikki ennen joulua. Itsehän olen suuri glögin ystävä, joten olihan nämä kuitenkin maistettava läpi ajankohdasta huolimatta. Ruokapuolella tarjolla olleet lohipastrami ja ylikypsä karitsa menivät glögin kylkeen aivan passelisti. Suoritin myös vertailua viime vuoden glögimaisteluun (joka oli myös lokakuussa).

Blossa Alkoholfri Glögg

0,0 % / 3,99 / 0,75 l

Ei tämä juurikaan häviä alkoholiversioille. Vahvan mausteinen, melko makea mutta ei liian makea. Oikein toimiva perusglögi halpaan hintaan.

Ostaisin
Viime vuonna: En olisi ostanut, joten parannusta on tapahtunut. Hinta noussut sentillä.

Perinteinen Valkoviiniglögi Luomu

10,0 % / 8,19 € / 0,75 l

Niin perinteinen että taidan maistaa ensi kertaa. Ja glögihän on perinteisesti tehty valkoviiniin. Ei siinä, hyväähän tämä on jos kaipaa jotain kevyempää. Mausteet toimivat hyvin viinipohjan kanssa eikä ole liian makeakaan.

Ostaisin
Ei tarjolla viime vuonna.

Blossa Ekologisk Vit Vinglögg

10,0 % / 8,99 € / 0,75 l

Eikä ole huono tämä Blossankaan versio. Käytännössä sama tuote kuin edellinen. Mutta maksaa 80 snt enemmän oikeuttamatta hintaeroa mitenkään. Vain tästä syystä

En ostaisi
Ei tarjolla viime vuonna.

Jouluhetki Omena-Pihlajanmarja

8,0 % / 7,89 € / 0,75 l

Jos valkoviiniglögikin tuntuu liian perinteiseltä, niin tässä erilainen versio. Oikeastaan tämä on sikäli perinteinen juoma, että makuprofiili on aika lähellä rapakon takaa löytyvää warm (hard) cideria, eli omenahan tätä aika pitkälti dominoi. Sopivasti maustetta seassa, makeus balanssissa, ehkä se pihlajanmarjakin siellä jossain on.

Ostaisin
Viime vuonna: Olisin myös ostanut. Hinta noussut lähes eurolla.

G Luomuglögi Rosé

10,0 % / 8,95 € / 0,75 l

Selvästi marjaisampi kuin aiemmat. Roséviini toimii sekin aika kivasti glögin pohjana. Mausteita myös mukavasti. Ei valittamista.

Ostaisin
Ei tarjolla viime vuonna.

Unser Haus Glühwein

10,0 % / 10,90 € / 1,0 l

Nyt on kunnollista. Rehtiä hehkuviiniä litran pullossa. Tuhtia tavaraa. Mausteista punaviiniä ilman sen kummempia kikkailuja.

Ostaisin
Viime vuonna: Olisin myös ostanut. Hinta pysynyt ennallaan.

Back in Town Organic Glühwein

10,0 % / 8,97 € / 0,75 l

Marjaisampi ja kuivempi kuin Unser Haus. Ei aivan niin perinteinen hehkuviini siis, mutta siitä huolimatta

Ostaisin
Ei tarjolla viime vuonna.

Blossa 2019

15,0 % / 14,99 € / 0,75 l

Blossan tämän vuoden vuosikertaglögi on erittäin makea, liiankin. Maussa reilusti hedelmiä ja vahvat mausteet. Oikeastaan niitäkin on liikaa. Yrittää ihan liikaa onnistumatta oikein missään ja hintaa tuplat verrattuna niihin parempiin glögeihin.

En ostaisi
Viime vuonna: Olisin kalliista hinnasta huolimatta ostanut, koska Blossa 2018 oli selvästi parempi. Hinta noussut sentillä.

Jouluglögi Vadelma

15,0 % / 9,98 € / 0,75 l

Kertoo melko suoraan etiketissä mitä odottaa. Nestemäistä vadelmahilloa glögimausteilla. Siinä ja siinä oikeuttaako kovempi alkoholiprosentti hinnan nousun, mutta hyväähän tämä kuitenkin on.

Ostaisin
Viime vuonna: Olisin myös ostanut. Hinta noussut 50 snt.

Blossa Ekologisk Vinglögg

10,0 % / 8,99 € / 0,75 l tai 5,44 € / 0,375 l

Tuoksu perinteistä Blossaa, mutta maku ei jotenkin toimi. En tiedä mikä tässä on pielessä, ehkä neilikkaa on liikaa. Harvoja epäonnistumisia tässä pruuvissa.

En ostaisi
Ei tarjolla viime vuonna.

Talvi Glögi Luomu

8,0 % / 8,95 € / 1,0 l

Plussaa halvasta hinnasta ja kartonkipaketista. Valitettavasti maistuu myös halvalta kartonkiin pakatulta glögiltä.

En ostaisi

Ei tarjolla viime vuonna.

Nordfors Luomu Punaviiniglögi

11,0 % / 8,48 € / 0,75 l

Markkinointiteksti lähes pelkkää vegaanisuuden buffausta, vaikka ei tuon luulisi niin kauhean harvinaista glögeissäkään olevan. Tämän pruuvin glögeistäkin noin puolet on vegaanisia. Maultaan tämä oli jossain Blossan ja Glühweinin välimaastossa. Aivan hyvä.

Ostaisin

Ei tarjolla viime vuonna.

Tuike Punaviiniglögi Luomu

11,0 % / 5,20 € / 0,375 l

Kova litrahinta, mutta silti pikkupullo on plussaa. Itse tuote on kevyehkö, marjainen, helppo juotava. 

Ostaisin

Viime vuonna: Olisin myös ostanut. Hinta pysynyt ennallaan.

Juhla Glögi

20,0 % / 12,69 € / 0,75 l

Jokavuotinen viinaglögien "klassikko". Stroh-rommia johon on vähän lisätty joulumausteita. Saat paremman glögin lisäämällä mihin tahansa kunnolliseen rommiin joulumausteita. Tai ostamalla lähes minkä tahansa muun tämän vuoden glögeistä.

En ostaisi

Viime vuonna: En olisi silloinkaan ostanut. Hinta pysynyt ennallaan.

Loimu 2019

15,0 % / 14,49 € / 0,75 l

Blossan vuosikertaglögiinhän tätä väkisinkin aina vertaa. Pullo on nätimpi, sisältö parempi. Mausteista marjamehua, joka peittää vahvuutensa. Maultaan ehkä pruuvin kärkipäätä, muttei mitenkään sellaisella erolla että oikeuttaisi tuplahinnan, joten

En ostaisi

Viime vuonna: Olisin hinnasta huolimatta ostanut, mutta muistiinpanojen perusteella tuote ei ole juuri muuttunut. Hinta noussut 50 snt.

G Luomu Väkevä Punaviiniglögi

15,0 % / 9,92 € / 0,75 l

Erittäin makea, mutta ei kuitenkaan imelä. Makeus peittää vahvuuden. Melko mehuisa. Jos haluaa vahvempaa glögiä, kyllä tämä ainakin Juhla_Glögin pesee joka mittarilla (okei, ei vahvuudessa, mutta sitä saa terästämällä lisää).

Ostaisin

Ei tarjolla viime vuonna.

Vana Tallinn Authentic Väkevä Viiniglögi

15,0 % / 11,89 € / 0,75 l

Näyttää ihan viattomalta glögiltä, mutta liköörin tuoksu paljastaa jekun jos et ole nähnyt pulloa. Maku on jonkinlainen 50-50 sekoitus Vana Tallinnaa ja perinteisempää glögiä, reilulla höysteellä palanutta kumia. Pruuvin surkein, saa jopa Juhla_Glögin maistumaan hyvältä.

EN ostaisi

Ei tarjolla viime vuonna.

The Rocky Cookie Glögg

8,0 % / 9,98 € / 0,75 l

Viime vuoden erikoisglögihitti oli Rocky Road, tänä vuonna tarjolla on hieman omituisesti nimetty Rocky Cookie, joka on melko lailla sama tuote. Erittäin pähkinäinen, suklaisen makea. Kaukana mistään glögiksi miellettävästä, mutta ajaa kieltämättä samaa asiaa ja maistuu aivan hyvältä. Jos haluat jotain "räväkkää" niin mene roskiin. Jos haluat erikoisemman glögin niin tässäpä hyvä tuote.

Ostaisin

Ei tarjolla viime vuonna.

Viime vuodelta pudonneet: Tuike Rosé Glögi Luomu (en ostaisi), Blossa Vinglögg (ostaisin), Dufvenkrooks Vitvinsglögg Ekologisk (ostaisin), Talvitori Organic Glühwein (en ostaisi), Tähti Glögi Luomu (ostaisin), Hehkuviini (ostaisin), Rocky Road Glögg (ostaisin), Dufvenkrooks Mocca & Choklad (ostaisin) Yhteensä 6 ostaisin, 2 en ostaisi, 4 luomu

Uudet tälle vuodelle: Perinteinen Valkoviiniglögi Luomu (ostaisin), Blossa Ekologisk Vit Vinglögg (ostaisin), G Luomuglögi Rosé (ostaisin), Back in Town Organic Glühwein (ostaisin), Blossa Ekologisk Vinglögg (en ostaisi), Talvi Glögi Luomu (en ostaisi), Nordfors Luomu Punaviiniglögi (ostaisin), G Luomu Väkevä Punaviiniglögi (ostaisin), Vana Tallinn Authentic Väkevä Viiniglögi (en ostaisi), The Rocky Cookie Glögg (ostaisin) Yhteensä 7 ostaisin, 3 en ostaisi, 8 luomu

Ostettavien valikoima siis kohdallani lisääntynyt ja odotettavasti sekä ilahduttavasti luomupainotus samoin.

Craft Beer Weekend Mikkeli 2019

Craft Beer Weekend Mikkeli järjestettiin ilahduttavasti myös tänä vuonna, vaikka ilmeisesti kävijämäärä ei ollut kovin kummoinen viime vuonna. Tänäkin vuonna perjantai-ilta oli hiljentynyt odotettua aiemmin ja lauantai käynnistyi hitaanlaisesti, mutta itseäni tuo ei ainakaan haitannut yhtään. Mikaeli on vähän hankalassa paikassa, mutta muuten loistava tila oluttapahtumalle. Talon oma ravintola takaa että ruokahuolto ainakin toimii.

Panimokattauskin oli oikein kelvollinen, kun mm. Tuju, Waahto ja Nilkko esittelivät uutuuksiaan. Iso-Kallalta sai Suomen Parasta olutta ja Domin "loungesta" muutamaa tarkoin valittua tuontiolutta sekä erittäin huokeasti hinnoiteltuja viskejä ja muita tisleitä. Lauantain ensimmäisenä tastingina oli Olu Bryki Raumin Jouko Ylijoen "sahtikokemus", johon kannustinkin kaikkia tuttuja menemään, itse olin poistumassa samaan aikaan takaisin mökille lyhyeltä visiitiltä.

Erityismaininta Saimaan Juomatehtaalle, jonka tiskillä oli pitkästä aikaa käytetty hopinaattoria alkuperäiseen tarkoitukseensa ja täytetty se humalakävyillä. Tiskin takana eivät lopputuloksesta pitäneet, mutta minusta se oli oikein onnistunut. Parempi kuin hopinaattorin läpi ajettu olut raakana...

Kaiken kaikkiaan tapahtumasta jäi taas erittäin hyvä maku suuhun. Oluiden ostaminen tavallisella lähimaksukortilla toimi mutkattomasti, lasinvaihtopiste samoin, ja alakerran kaupassakin valikoima oli mainio. Tähtimedian diipadaapatoimittajan äänen kaikuminen festarialueella oli ainoa miinus, mutta sitä ei onneksi tarvinut tälläkään kertaa pitkään kestää. Onnistuneena erikoisuutena mainittakoon festariohjelman (joka oli muuten paljon paremmin tehty kuin SOPP vihko) taakse panimoiden tiskeiltä kerättävät leimat. Joka tiskillä käytyään pääsi osallistumaan arvontaan. Ei toki toimi paljon tätä isommilla festareilla, mutta tällaiseen pieneen oikein sopiva.

Mainio tapahtuma josta saa vuosittain yhden hyvän syyn lisää mennä käymään kotikaupungissa. Ensi vuoden festarin järjestämisestä tehtiin taas periaatepäätös heti tämän vuoden tapahtuman päätyttyä, joten ensi syksynäkin tulee lähdettyä Mikkeliin. Tunnissa ei ehtinyt maistaa niin montaa olutta että niistä saisi top-listoja lueteltua.

Alkon lokakuun erikoiserä

Alkon lokakuun erikoiserässä oli peräti kaksi olutta, joten laitoin tähän postaukseen yhtä paljon efforttia kuin Alkolla oli laitettu erikoiserän kasaamiseen.

Samuel Smithin Nut Brown Ale ja Oatmeal Stout ovat toki molemmat mainioita oluita.

Rööperin Hopstop avajaiset

Annankadun tuulisella liikepaikalla oli William K:n jälkeen jonkin aikaa Oluthuone Lehto, mutta konsepti laitettiin jälleen uusiksi. Tällä kertaa paikalle aukesi Rööperin Hopstop, jossa fokusta on käännetty pubin lisäksi myös olut- sekä oluttuotekaupan suuntaan. Kunnon diipadaapa-korruptiobloggarin tavoin sain kutsun avajaisiin, jossa tarjottiin oluen lisäksi myös ruokaa.

Ruoka oli hyvää ja vaikutelma paikasta varsin positiivinen. Tilan perältä löytyviä kaappeja täytti pääosin kotimaisista tuotteista koostunut nykystandardien mukaisesti kylmässä säilötty olutvalikoima. Samoilta kulmilta löytyi myös panimoiden paitoja, snapbackeja ja mm. tarroja. Pahviset kantopackit ovat myös varmasti monelle shoppailijalle tervetullut optio.

Koska kyseessä on kuitenkin pubi, hanalistan on tärkeä olla kunnossa. Ja sitä se myös oli. Oikein mukava sekoitus kotimaista ja tuontitavaraa, lageria ja erikoisempaa. Itse olin vakuuttunein Keesin Coconut Macaroonista ja Sonnisaaren Käpylehmästä. Ainoa hutin puolelle mennyt oli Thornbridgen Mango Smash. Harmi että Hopstop ei oikein ole itselleni matkan varrella millään vakioreitillä, mutta ehkä sinne osuu joskus vaikka joku pubirundi.

Beerytales Pubirundi #3

Beerytales instagramtiliä pyörittävät ystäväni ovat järjestäneet jo pari kertaa pubikierroksen, jolle en ole perinteisesti viikonloppuisin täynnä olevan kalenterini takia päässyt. Tällä kertaa kohdalle osui kuitenkin vapaa viikonloppu, joten päätin lyöttäytyä mukaan soveltuvilta osin.

#1: Pullman's Bar

Kierros alkoi rautatieaseman real ale - keitaasta, Pullmanista. Josta tietenkin alkuviikossa tapitettu real ale oli päässyt taas loppumaan. Lähes koko seurue kyllä yksitellen asiaa kysyi. No, Fuller's ESB on aivan pätevä juoma kierroksen alkuun. Kierroksilla on ilmeisesti perinteisesti ollut mukana bissebingo, josta suoritushenkinen pubikiertäjä löytää apuja olutvalintaan. Ensimmäinen rasti tuli luonnollisesti jo ensimmäisestä oluesta. Seurueemme kerääntyi paikalle tipoittain ja tuoppien tyhjennyttyä jatkoimme matkaa kohti Kalevankatua.

#2: Mikkeller Helsinki

Kierroksilla on pyritty välttämään aiemmilla kierroksilla kohteina olleita pubeja, joten mikäpä sen parempi kohde kuin baari jota ei vielä edellisen kierroksen aikaan edes ollut. Pieni Mikkeller on myös oikein sopiva kohde kierroksen alkupäähän, kun koko porukan mahtuminen sisään on todennäköisempää. Suurin osa seurueesta nautti täyskokoisia mukeja, ammattilaiset tiesivät että pienempiä ehtii maistella enemmän.

#3: One Pint Pub

Lähes rikollista ettei Pint ollut vielä osunut kierrokselle, mutta kaikilla on heikkoutensa. Tämä kuuluu niin ikään niihin paikkoihin joihin on hyvä mennä alkuiltapäivästä jos mielii isolla porukalla varmasti istumaan. Pyysin bissebingoon mahdollisimman monta rastia täyttävää suositusta, mutta lopulta tiskin takaa saatu suositus täytti vain vaatimuksen "baarimikon suositus". Oh well. Juomalla pienen ehtii jälleen nauttia toisen, joten valitsin kaapista keltaisen tölkin bingorastia varten. Olihan se toki myös hyvä olut.

#4 Panema

Pintistä tiemme vei ensimmäisellä julkisen liikenteen etapilla Kallion craftimmalle puolelle, Panemaan. Ammattimaisilla juomavalinnoilla sain itse tässä vaiheessa joukon ensimmäisenä bingon täyteen, mutta palkintona oli valitettavasti vain kunniaa ja kyseenalaista mainetta. Väki pysyi kuitenkin hyvin kasassa ja tunnelma kohosi entisestään.

Tässä vaiheessa pääjoukko lähti kohti ruokailuetappia Viidessä Pennissä, jonka jätin itse väliin vaikka kokemukseni Pennistä ovatkin olleet yksinomaan positiivisia. En toki myöskään "säästänyt syömällä", kuten yllä oleva matkalle osunut mainoslause kehotti.

#6: St. Urho's Pub

Liityimme takaisin hilpeään seurueeseen Urkissa, johon mukaan tuli myös vaimo, koira ja ystävä. Näistä keskimmäinen saa tulla valitettavasti vain terassille, joten suuntasimme sinne. Lämmintä oli ihan riittävästi, mutta vesisade haittasi hieman menoa. Laadukas real ale kuitenkin kesti pienen laimennuksen luonnettaan menettämättä, samoin kuin laadukas terassin puolelle seuraamme liittynyt osa pubirundiporukasta.

Tässä välissä lähdimme viemään koiraa kotiin. Olimme alkuperäisen suunnitelman vastaisesti päättäneet liittyä seurueen mukaan vielä päätösetapillekin, mutta livemusiikkia ks. iltana tarjonneen Black Doorin jätimme väliin.

#8: Pikkulintu Ruttopuisto

Kierroksen päätti Ruttopuiston kulmille hiljattain auennut Pikkulinnun haarakonttori, jossa tunnelma oli kohonnut entisestään, eikä edelleen hieman kliinisen karu sisustus päässyt sitä haittaamaan. Huomasin myös ilokseni että hanalistan kirjoittajan käsiala oli parantunut luettavalle tasolle, mikä helpotti hieman juomavalintaa. Poistuimme puolilta öin muun seurueen jäädessä jatkamaan iltaa.

Kokonaisuutena kierros oli, ainakin näin parilla tauolla varustettuna, erittäin onnistunut ja tahdiltaan sellainen ettei kenenkään kisakunto ollut koetuksella. Kaikki valitut paikat olivat, ja ovat edelleen, erinomaisia ja ansaitsevat suosituksen. Jään mielenkiinnolla odottamaan mitä käymättömiä paikkoja ensi kerralle löytyy.

Beerytales pubirundi #3 top 5:

1. Spike Fantasma 4.1/5 (hana @ Pikkulintu Ruttopuisto)
2. Cloudwater Human Meanings 3.9/5 (tölkki @ One Pint Pub)

3. Mikkeller Scour Scandinavia 3.9/5 (hana @ Mikkeller Helsinki)
4. Paloaseman Panimo Haze Windu 3.7/5 (hana @ One Pint Pub)
5. Alefarm Nogenlunde Afklaret of Fuldt ud til Stede 3.7/5 (hana @ Panema)

Olutkulttuuripäivä Paloaseman Panimolla

Olutkulttuuriseura on ollut jo pidemmän aikaa yhteistyössä One Pint Pubin kanssa, ja sitä kautta myös Paloaseman Panimo nykyisine taustavoimineen on tullut erittäin tutuksi. Olimme kypsytelleet ajatusta vierailusta panimolle jo pitkään, ja nyt alkukesästä vihdoin saimme sovittua, että kesän festarikiireiden jälkeen menisimme porukalla käymään. Tapahtuman oli myös tarkoitus toimia Helsingin aluejaoston tämän vuoden olutkulttuuri-iltana, tosin päiväversiona. Kulttuuripuoli jäi kevytversioksi, kun puhujia ei paikalle hankittu Paloaseman panimomestaria Allua enempää, joten sinänsä lienee mielekkäämpää puhua vain panimovierailusta.

Panimovierailuna tämä oli kuitenkin, kuten useimmat tämän väen järjestämät tapahtumat, ensiluokkainen. Saimme tutustua mm. panimorakennuksen "suojeltuun ikkunaan", "puoliautomaattiseen" pullotuskoneeseen, sekä käymistankkien sisältöön.

Vanha viisaus siitä miten Nummella sataa aina, piti myös paikkansa. Lähdimme aurinkoisesta Helsingistä ja sinne myös aikanaan palasimme, mutta Nummella saimme nauttia lähinnä sateesta.

Pääsimme myös käymään Paloaseman Panimon kaupassa, jossa moni ei ole tainnut vierailla. Oluita ei nimittäin vielä kertaakaan ole riittänyt omaan kauppaan asti myytäväksi. Hyllyssä oli kuitenkin rivissä kaikki siihen asti julkaistut pullot.

Loppuilta kului turhankin nopeasti saunan, paljun ja grillauksen merkeissä. Sitten pitikin jo kiiruhtaa takaisin Helsinkiin, sillä kyytimme kuljettajalla oli toinen keikka vielä ajettavana. Ja sitä paitsi One Pintissä esiintyi illalla Sky Dee and the Demons, jota ei tietenkään sopinut missata. Paloasemalle pitänee vielä palata joskus ajan kanssa.

Down Under tasting

Kuten aiemmasta postauksesta voi päätellä, kävin tänä kesänä myös kiertämässä Australiaa. Tuliaisia tuli laukuissa sen verran paljon, ettei niitä viitsinyt yksin tuhota. Täytyi pitää tasting! Keräsimme siis kourallisen 'seuratovereita asunnollemme maistelemaan Australian ja pieneltä osin Uuden-Seelannin herkkuja, sekä kenguru- emu- ja vegaanijerkyä, joista viimeinen oli selvästi lihaisin ja muutenkin maukkain. Huomautan tässä vaiheessa ettei tämä ollut, eikä voinutkaan olla, mikään Australian oluiden creme de la creme, sillä mitään näistä ei luonnnollisesti oltu maistettu vielä Australiassa, eikä kaikkien osalta edes panimo ollut tuttu. Raadissa oli aluksi viisi henkeä, ja kuudes saapui loppuillasta paikalle maistamaan mitä oli jäljellä.

Illan avasi Perthistä ostettu "mitä halpaa bulkkia teillä on", eli Swan Draught. Tuote pullossa oli jokseenkin sitä mitä olutkaupassa esitetyllä kysymyksellä odottaa sopii. Oli se parempaa kuin Bud.

Raadin arvio: 2 (1½ - 2½)

Eagle Bay - panimoa kohtaan oli sentään jo jotain odotuksia, mutta Kölsch ei niitä kyllä täyttänyt. Melko vaisu ja vetinen tuote kaiken kaikkiaan.

Raadin arvio: 2+ (2+ - 2½)

Hetkeksi pääkaupunkiseudulle, siihen Canberran kahdesta panimosta heikompaan. Se parempi tosin on sen verran hyvä että Capital Brewingin Rock Hopper IPA oli myös varsin kelpo olut. Tuore ja tasapainoinen.

Raadin arvio: 3+ (2+ - 4)

Takaisin länteen ja Eagle Bayn Cacao Stout. Kuiva kaakaostout ei varmasti ole sitä mitä nimen perusteella Young's Double Chocolateen tykästynyt olutharrastaja odottaa, mutta minulle tämä kyllä toimi. Jakoi mielipiteitä, kuten kuivilla stouteilla ja raakakaakaolla on tapana.

Raadin arvio: 3 (1 - 3½)

Soureja Australiasta löytyi vähemmän kuin esim. Suomesta, mutta tässä nyt yksi sellainen. Beerfarmin ja Smith Street Tapsin kollabo Asam Boi oli luumugose. Yksi raadistamme maistoi gosea ensi kertaa, vaikka joskus vuosia sitten oli se henkilö joka kertoi minulle koko tyylin olemassaolosta. Hyvähän tämä kuitenkin oli. Erään raatilaisen mielestä "mangochili gose meets sokeriton Jaffa". 

Raadin arvio: 3+ (3- - 4-)

Sitten lisää tuoretuotteita. Näitähän mieluiten mukaansa otti, mutta hyväksi todettua onkin sitten aika mahdoton Suomessa saada vastaavan laatuisena. Feral Biggie Juicen tölkissä on alunperin ollut Notorious B.I.G.:n kuva, mutta jostain syystä ei enää. Lähes kaikille maistui.

Raadin arvio: 3½ (2 - 4)

Tämä oli sitten se Canberran parempi panimo. BentSpoke Big Nut, jonka tyylitieto on sivustosta riippuen stout tai black IPA. BentSpokelta olisimme tuoneet jo maistetun ja erinomaiseksi todetun Descent '19:n, mutta neljän tölkin minimi tuntui silloin kovalta. Tässä vaiheessa tietysti kaduttaa ettei siihen tullut tartuttua. No mutta asiaan. Big Nut oli jokseenkin sitä mitä lupaa. Pähkinäinen, paahteinen ja raskaasti humaloitu. Black IPAa tästä ei kyllä saa millään. Jakoi mielipiteitä.

Raadin arvio: 3+ (2½ - 4-)

Pidän siitä että panimo nimeltään Boston Brewing Co. sijaitsee Australiassa Denmark - nimisellä paikkakunnalla. Pidän myös heidän oluistaan. Eikä The Right ollut poikkeus. Aika hyvin tällainen hyvin tehty pähkinäinen brown ale toimi myös muulle raadille.

Raadin arvio: 3½ (3+ - 4)

Jos matkalta pitäisi valita paras panimo, se olisi luultavasti Bridge Road. Sen verran kovia pastry stoutteja ainakin näiltä löytyi. Robust Porter on volteiltaan erittäin mieto, mutta maussa tuota mietoutta ei huomaa. Todella laadukas porter kaikin puolin, eikä siis ihme että olinkin tätä joskus aiemmin Suomeen tuotuna jo maistanut. Nyt pidin vielä hieman enemmän kuin silloin. Muillekin toimi.

Raadin arvio: 4- (3½ - 4)

Uuden-Seelannin vahvistuksista ensimmäisenä maistettiin Garage Projectin Pernicious Yuzu Weed, yuzuversio jossain määrin kuuluisasta. Pernicious Weedistä. Oak Barrelin myyjä kehui tätä vieläpä varsin tuoreeksi tapaukseksi, mutta jotenkin mausta ei sellaista kuvaa saanut. Hyvähän tämä oli, mutta vähän ehkä tunkkainen.

Raadin arvio: 3- (1- - 4-)

Ainoana New South Walesin edustajana maistettiin Batchin Pash the Magic Dragon, passionhedelmä-dragonfruit sour. Ja hyvinhän se yleisöön upposi. Loistavan tuoksun jälkeen odotin ehkä vähän enemmän, mutta hyvää silti.

Raadin arvio: 3+ (2- - 4+)

Yksi odotetumpia oluita maistelussa oli Wolf of the Willowsin Lark Barrel Aged Imperial JSP, vaikka JSP:n merkitys ei ollut, eikä ehkä vieläkään ole, täysin itselleni selvä. Hyväähän tämä oli, ja intensiivistä. Kumman punaviinistä, vaikka punaviinin kanssa tällä ei ollut mitään tekemistä. Muille ei jostain syystä maistunut.

Raadin arvio: 3- (2 - 4+)

Toisena Uuden-Seelannin vieraana maisteltiin Garage Projectin Yuzukosho yuzugose. Se oli suunnilleen niin hyvää kuin odottaa sopii. Eli erittäin.

Raadin arvio: 3½ (2½ - 5)

Viimeisenä maistettiin tastingin odotetuin olut, josta tuli myös se suurin pettymys. Ehkä siksi kuva jäi ottamatta. Kehutun La Sirènen Belgian Praline oli nimittäin päässyt happanemaan. Tyylikkäästi, ei siinä, mutta tuskin sen tällaista piti olla. 

Raadin arvio: 2½ (1½ - 4-)

Raatimme voittajaksi selvisi siisi Yuzukosho, perässään tiukasti Boston Brewingin The Right ja Feralin Biggie Juice. Oma suosikkilistani oli hieman erilainen.

Down Under tasting Top 5:

1. Garage Project Yuzukosho 4.1/5

- No okei, kärki oli sama. Olihan se hyvää.
2. Wolf of the Willows Lark Barrel Aged Imperial JSP 4.1/5

- Intensiivinen ja maukas. En ymmärrä miksi tästä nyt ei pitäisi.

3. Bridge Road Robust Porter 3.7/5

- Loistava runko ja tasapaino, eikä voltteja juuri mitään.

4. Feral Biggie Juice 3.7/5

- Tuoretta aussi-IPAa ei monesti Suomessa saa.

5. BentSpoke Big Nut 3.7/5

- Ei BentSpoken parhaimmistoa, mutta silti erittäin hyvä.