One Pint comeback tasting

Pitkän tauon jälkeen Olutkulttuuriseura on päässyt taas (ainakin hetkeksi) palaamaan Helsingin jaoston henkiseen kotiin, One Pint Pubiin, virallisestikin. Tämän kunniaksi järjestettiin tietenkin comeback-tasting, jonka sisältöön legendaarinen Kyde sai vapaat kädet. Maistelun alkupää vedettiin osin sokkona ja lopussa Kyde paljasti jo turhankin nopeasti mitä laseista löytyy.

Maistelun aloitti itseoikeutetusti Paloaseman / Teddy Bay N.E.W.B., onhan Paloasema "talon panimo" ja Teddy Bayn Janne Pintin vakioasiakkaita. New England WitBier on ihan mielenkiintoinen muotityyli, ja tämä tuotos varsin pätevä esimerkki siitä.

Raadin arvio: 4- (3½ - 4-)

Suolapalaksi Kyde oli hakenut itseäänkin legendaarisemmasta Tanskalaisesta voileivästä leipiä, jotka jaettiin maistelijoille. Makuina paahtopaisti, katkarapu, brie ja peruna. En valitettavasti tehnyt muistiinpanoja makupareista, mutta leivät olivat ainakin hyviä ja oluen kylkeen sopivia.

Sitten siirryttiin Tanskaan. Sokkona veikkasin että tämä olisi voinut olla Bad Seedin Post Cologne, mutta kyseessä oli kuitenkin saman panimon Neu Pilsner. Oikein maistuva pils josta ei suuria vikoja löytynyt. Osa raadista arvotti puhtautta enemmän, osa vähemmän. Tomi oli väärässä.

Raadin arvio: 3+ (2- - 4-)

Matka jatkui saman panimon lagereilla, tällä kertaa vuorossa Bad Seed Vienna Lager. Hyvähän tämäkin oli, jokseenkin samoilla saatteilla kuin edellinen. Tomi oli taas väärässä.

Raadin arvio: 3+ (2+ - 3.6)

One Pint on viime aikoina tuonut Bad Seediä maahan, joten panimo pysyi samana. Tällä kertaa NEIPA nimeltään Lazarus IPA. Panimolle tyypillisesti tämäkin on tehty puhtaus ja juotavuus edellä, eli mistään mehupommista ei ollut kyse. Hyvää kaljaa tämäkin oli.

Raadin arvio: 4- (3+ - 4-)

Sitten palattiinkin takaisin Suomeen, ainakin teknisesti. Ahvenanmaalle nimittäin, ja tarjolla Paloaseman Panimon helposti suussa soljuva Kökar - Öar & Skär, Kökarin kyläkauppaan valmistettu katajasaison. Tätä maistellessa voi kieltämättä kuvitella itsensä kesäiseen meren rantaan ulapalle tuijottamaan. Lähes meren rannassa me olimmekin, mutta ei se ole sama asia. Maistui.

Raadin arvio: 3½ (3+ - 3.9)

Viimeiseen olueen asti saimme odottaa "sitä pakollista imperial stoutia". Maistelu oli tähän asti ollut hieman kevyempi kuin mihin seurueemme on Pintissä yleensä tottunut, mikä ei mielestäni ollut kuitenkaan huono asia. Tastingin päätti siis Bad Seed Good Morning, Vietnam (Kyde ei esittänyt Robin Williams - versiota nimestä). Vietnamilaisella kahvilla maustettu imperial stout, jossa luonnollisesti on kaikki kohdillaan.

Raadin arvio: 4 (4- - 4½)

Hieman "tavallisesta" poikkeava mutta kuitenkin varsin laadukas maistelu, jonka voittajaksi selviytyi tietenkin se vahvin ja intensiivisin olut, kuinkas muutenkaan. Miedommista löytyi kuitenkin hyviä kirittäjiä, ja etenkin witbierillä päästiin melko lähelle kärkeä. Koska palvelu tunnetusti pelaa, meille oli varattu kourallinen molempia Paloaseman tuotteita tölkissä "special reserve only for you" meiningillä. Tämän tarjouksen tietenkin käytimme, joten etenkin Kökar-oluen käsiinsä saaminen voi valitettavasti olla jo hieman hankalaa. Käykää nyt kuitenkin Bad Seedit maistamassa ja ehkä Pintin kaapista löytyy muita Paloaseman tuotteita!

Helsingin olutkentän uudet tuulet testissä

Kesällä on Helsingin olutkentällä tapahtunut vaikka kuinka. Koska välttelen väkijoukkoja kulkutaudeista riippumatta, olen ottanut uusiin muotipaikkoihin tuntumaa vähän jälkijunassa. Hyviä ja mielenkiintoisia paikkoja kuitenkin, niin sama näistä on jotain kirjoittaakin.

Juova Hanahuone

Olin kuullut huhuja "Peltosen Jyrkin uudesta baarista" jossa hanoja on erittäin komea rivistö, ja täältä ne huhut lähtivät. Jyrki kun tuntuu olevan kaikessa mukana, niin tässä on lisäksi kaikki muutkin mukana. Moni suomalainen trendipanimo, kaukaisin Oulusta asti, on yhdistänyt voimansa yhteen isoon hanahuoneeseen (selvästi parempi termi kuin taproom) jossa tulee olemaan näiltä kaikilta oluita hanassa. Oman lisänsä keitokseen tuo vielä panimotoiminnan lisäksi maahantuontia harrastava Pien, sekä laadukkaat viski-, viini-, cocktail- ja ruokavalikoimat. Ja se viskihana! Vaikea tästä paikasta on toistaiseksi pahaa sanottavaa keksiä. Panimoittain jaoteltu sisustus toimii ja valikoimat ovat toistaiseksi olleet rautaa. Jos nyt ruoan osalta ei tällä aivan Sori Taproomin jättämää aukkoa Kaisaniemessä paikattu, niin juomien osalta kyllä.

Juomat: 9/10

Ruoat: 7/10

Uutuus: 8/10

Tunnelma: 8/10

Kokonaisarvosana: 8/10

Mad Hopper Brewing

Viisi Penniä on jo vuosia ollut Helsingin olutravintoloiden aatelia, eikä vähiten mainion keittiönsä takia. Nyt yhtälöön lisättiin oma panimo, ja tuotanto laitettiin heti isolleen. Valikoimasta löytyy jatkuvasti 10+ oman panimon tuotetta. Päädyin testaamaan ensi visiitillä näistä kahdeksan ja lopputulos oli jokseenkin aiemmin kuulemieni tarinoiden mukainen. Huonoja oluista ei ollut yksikään, mutta harva myöskään erityisesti vakuutti. Hyvää, virheetöntä perustekemistä, mutta kovin luonteikkaita näistä ei vielä ole uskallettu tehdä. Ihan ymmärrettävä linja näinä aikoina ja virheiden välttely antaa kyllä lupauksia tulevasta. Ja ruoan kanssa nämä varmasti menevät melkein kaikki. Testasin myös portobello sliderit ja niiden perusteella keittiön taso ei ole ainakaan laskenut. 

Juomat: 7/10

Ruoat: 9/10

Uutuus: 7/10

Tunnelma: 8/10

Kokonaisarvosana: 8-

Satuin vielä käymään tämän postauksen kirjoittamisen jälkeen uudelleen Pennissä ja tällä kertaa pääsin tutustumaan myös panimoon ja syömään hieman isommin. Komeaa on, kapasiteettia riittää, keittiö edelleen tikissä. Kokeillut oluet, eli Black Magic Nitro ja Yummy Frisky fruited NEIPA olivat itse asiassa myös parempia kuin aiemmat. Pidetään silti arvosanat ennallaan.

CoolHead taproom

CoolHeadin kauan odotettu siirtymä kaukaa Tuusulasta pääkaupungin sykkeeseen on hiljalleen tapahtumassa. Taproom on tullut edeltä Gardeniaan ja panimo tulee joskus perässä. Rakennus on tällaiseen käyttöön aivan huikea ja tarjoaa varmasti hyvin monipuolisen tilan mm tapahtumien järjestämiseen. Tällä hetkellä lasin määrä on kuitenkin enemmän taakka kuin etu, sen verran karun selkeästi panimolaitteita odottava tyhjä hiekkakenttä nyt ikkunasta näkyy. Täältäkin saa sentään juomien kylkeen ruokaa, kun Story valmistaa paikalla hapanjuuripizzaa ja "pizza dogeja". Juomavalikoima painottui vieraillessani turhan vahvasti soureihin, kun panimolla kuitenkin osataan hyvin muutakin tehdä. Omien ja vieraiden hanojen välille valittu 2:1 suhde oli kuitenkin toimiva ja pizza oli erinomaista.

Juomat: 7/10

Ruoat: 8/10

Uutuus: 9/10

Tunnelma: 7/10

Kokonaisarvosana: 8-

Hyviä paikkoja jokainen! Keran hallit olisin tähän vielä ottanut mukaan, mutta en ole onnistunut käymään siellä niin että Tired Unclen taproom olisi auki. Mutta käykää nyt ainakin näissä. Ja saa siellä Kerassakin käydä. 

SOPP Helsinki 2021

Pandemian aikana mihin tahansa isoon tapahtumaan osallistuminen mietityttää, mutta mini-SOPP oli viime vuonna varsin väljä etenkin alkupäivästä, ja SPO-tuomarit saivat ilmaisen sisäänpääsyn lasin kera, niin päätin käydä vähintään tarkistamassa ruuhkatilanteen. Ilokseni huomasin että tapahtuma oli ainakin keskiviikkona ja torstaina koko ajan todella väljä. Tästä on isolta osin kiittäminen toista kertaa vuoden 2019 jälkeen käytössä olevaa uutta aluetta. Ihmiset löytävät hieman piilossa olevan festarin ehkä hieman huonommin, ja ennen kaikkea tilaa on valtavasti. Hieman tosin kaipaisin tällaiseen tilaan modernimpaa aluesuunnittelua kuin tällaista "kaikki kaljat reunoille, vähän ruokaa keskelle" konseptia, jossa alue tuo mieleen lähinnä aavikon. No, aavikolla janottaa joten ehkä tämä oli tarkoituksellista.

Käytössäni oli tänä vuonna mainiosti toiminut kahden lasin taktiikka, jossa aiemmilta vuosilta säästyneeseen pikkulasiin lähti joka kierroksella desi jotain vahvaa ja isompaan pari desiä miedompaa. Vahvoja riitti kyllä jopa yli oman tarpeen ja maisteluinnon. Etenkin Makulla torstaina. Olutjäätelöäkin löytyi, tällä kertaa Forssasta.

Sää oli ajoittain sateinen, mutta tässä tapahtumassa on onneksi aina ollut reilusti katettua tilaa, eikä se nytkään loppunut kesken. Pöytiä kannettiin katosten alle lisää sateen aikana, jotta yksittäiset pöydät eivät ruuhkautuneet. Saatiinpa samalla paikattua hieman vesipisteen puutetta, jonka perustelua pandemialla en ihan täysin kyllä ymmärrä.

Ruokatarjonta oli jälleen pelkistetyn hyvä, vaikka Langos saisikin olla tarjolla jokaisella olutfestarilla. Testasin perinteisen Atomin lisäksi yhden Hellman'sin hodarin ja Nordic Smokeryn tacosetin. Jälkimmäinen oli hieman hintavampi, mutta myös selvästi kolmikon maistuvin annos.

Pandemia-aikana kun ei laseja viitsi jakaa, on hieman hankalampi päästä suuriin maistelumääriin. Tänä vuonna kahdella päivävisiitillä saldoksi kertyi 26 olutta 15 panimolta. Ei huono!

SOPP Helsinki 2021 Top 5:

1. Olu Bryki Raum Marjatta Puolukkasahti 4.2/5

- Olu Bryki Raumin mallassahdit ovat aina hinnastaan huolimatta maistamisen arvoisia, ja tämä uutuus oli erinomainen. Puolukka toimii tässä vielä paremmin kuin voisi kuvitella.

2. Sonnisaari Tippa '21 4.1/5

- Sonnisaaren vuosikerta-NEIPA nousi tällä kertaa vahvojen liemien rintaman yläpuolelle.

3. Maku Imperial Stout Ozzie Barrel Aged 4.1/5

- Makun torstain överivahvan kauttauksen mieleenpainuvin.

4. Bock's Barrel Aged Doppelbock (Kyrö BA) 4.1/5

- Tumma kuin stout. Maukas ja intensiivinen.

5. Mallaskoski / Maistila Kronos 4.1/5

- Maistoin tätä tynnyrimonsteria nyt ensi kertaa. Ei taida enää olla Maistila-kollabo, mutta resepti ei ole tainnut kauheasti muuttua joten miten sen nyt ottaa. Onneksi oli desin lasi.

SOPP Helsinki 2021 kunniamaininnat:

Maistelujärjestyksessä.

Plevna Petolintu Galaxy 3.9/5

- Turpaanvetokatkerot.

Sonnisaari Nallikaribu 3.7/5

- Erinomainen ohraviini ehkä festarin parhaalta tiskiltä.

Lammin Nitro Sahti 4.0/5

- Jos joku hiilihapotus sahdille sallitaan, se on nitro. Ei sahti sitä tarvitse, mutta toimii näinkin.

Lammin Barley Wine 3.7/5

- Tyylien kuningas Lammin omintakeisella twistillä.

Hiisi Rahko BA 3.9/5

- Parempi Hiisin kahdesta hyvästä uudesta tynnyrisourista.

SOPPin alla ja aikana oli keskustelua siitä, onko festari jäänyt ajastaan jälkeen. Ehkä joiltain osiltaan onkin, mutta pääasia, eli oluet, olivat kyllä tänäkin vuonna kovassa tikissä. Makuja löytyi kokeilevasta turvalliseen, ja selkeät epäonnistumiset loistivat poissaolollaan. Omista Ratebeer-arvioistani heikoin oli 3.1 ja keskiarvo 3.79, joka on todella korkea. Vaikka muiden paikkakuntien SOPPit jäänevät väkisinkin tasoltaan tästä hieman, voi tapahtumaa silti tänäkin vuonna suositella.

Isot oluet vol. 2 feat. Kielen päällä - Varjoleikkejä

Koska edellisestä isot oluet - postauksesta joka Kielen päällä - Jannen kanssa tehtiin oli kulunut tarpeeksi aikaa, oli aika paneutua taas isojen oluiden maailmaan.

Sessio avattiin sillä kaikkein isoimmalla, Pirkka-juhlaoluella. Hauska vitsihän tämä oli, mutta itse olut oli myös jotain muuta kuin sinisissä Pirkka-tölkeissä, koska lauantaimakkara loisti poissaolollaan. Eihän tämä mikään mestariteos tai edes ihan puhdas ollut, kun pientä vihreää vihanneksisuutta ja pahvisuutta löytyi, mutta jopa lähes juotava tapaus. Ja komeassa pullossa.

Vielä ennen asiaan pääsyä nautittiin One Pint Pubista mukaan tarttunut Paloaseman Panimon uunituore uutuus Apricoitus. Ei iso olut oikein millään mittarilla, mutta erittäin hyvä ja tasapainoinen aprikoosi-sour, jonka tasapainoinen happamuus toi mieleen Olarin Panimon viimeaikaiset sourit Caddy Sourvillen ja Tropic Prunon. Spotify-koodilla pamahti soimaan tietenkin Coitus Intin Panomies, ja saman mainion albumin soidessa ilta jatkui.

Nautimme tässä välissä myös Jätkäsaaren Bonelessista mukaan tarttuneet ruoat. Lihattomat Beyond Senor Jalapeno - burgerit olivat erinomaiset, buffalokanassa kastike loistava mutta itse kanapalat nautamaisen makuisia, kuivia, ja muutenkin kehno suoritus. Lisukeperunoiden arvelimme tulevan tarpeeseen illan päätehtävästä selviämisen kanssa.

Juotavana oli siis Sori Brewingin Shadow Game - sarjan osat I-IV, sekä referenssiolueksi hankittu Oskar Bluesin Ten Fidy. Referenssin todettiin heti alkuun olevan odotetun priimaa, joskin sen no-nonsense kuivahko meno tulisi varmasti olemaan melko kaukana Sorin all-nonsense oluista.

4.2/5

Shadow Game I - Hazelnut & Maple Syrup Heaven Hill BA

No joo, heti alkuun mennään aivan eri suuntaan. Siinä missä referenssi oli kuivahko, tässä on sokeria niin että nenän pintaan tulee jo haistaessa kuorrute. Äärimmäisen makea, vaahterasiirappinen kokonaisuus, jossa pähkinä on sivuosassa mutta havaittavissa, ja tynnyröinti tuo lähinnä viskimäistä viinaisuutta. Toisaalta ei tämä nyt huono pastry stout ole. Maku oli kuitenkin selvästi tuoksua paremmin tasapainossa.

3.9/5

Shadow Game II - Dark Chocolate & Valencia Orange Heaven Hill BA

Tässä taas appelsiini tulee välittömästi esiin. Tuoksu on oikeastaan appelsiinisuklaata, ja maku jatkaa samalla linjalla. Jos jotain, tämä on vielä huonommin tasapainossa kuin ensimmäinen. Mutta toisaalta selvästi mielenkiintoisempi ja omalaatuisempi. Mitä pidemmälle maistelu etenee, sitä paremmin tämä nestemäinen appelsiinisuklaakin alkaa toimia. Silti ehkä hieman edellistä heikompi.

3.7/5

Shadow Game III - Madagascar Vanilla & Ethopian Coffee Heaven Hill BA

Kahvin huomaa heti, mutta vanilja on kyllä jäänyt oluen kypsyessä täysin piiloon. Sen löytää kun oikein hartaasti etsii, mutta kovin hento se on. Tämä on itselleni tässä vaiheessa jopa miellyttävin näistä kolmesta, nimenomaan siksi koska on selvästi kahta edellistä kuivempi, tasapainoisempi, ja tavallisempi. Ei yhtä hyvä kuin referenssi, mutta todella hyvä kuitenkin. Tämä on hyvä stout, siinä missä edelliset olivat hyviä jälkiruokajuomia.

4.1/5

Shadow Game IV - Mexican Chocolate Cake Heaven Hill BA

Makeutta, chiliä, suklaata. Tämähän on aivan kuin Evil Twinin Imperial Mexican Biscotti Cake Break. Ja hyvää sekin oli. Vahvat elementit hyvässä tasapainossa. Tämä nousee Shadow Gamejen kärkeen, jopa niukasti referenssijuoman ohi. Mutta silti, jos jotain näistä pitäisi juoda kokonainen 0,33l pakkaus yksin, valinta olisi joka ikinen kerta Ten Fidy.

4.3/5

Arvosanat hieman elivät vielä illan edetessä, mutta pysytään nyt näissä alkuarvioissa blogin osalta. Muistaakseni ainakin III:n osakkeet laskivat. Tähän kuitenkin vaikuttaa isosti ainakin se, että ensimmäisen Shadow Gamen suuhun jättämä sokerikuorrute oli oikeasti niin paksu, että kuivempien oluiden maistaminen oli vaikeaa jos ei suuta huuhdellut todella reilusti välissä.

Jokeriksi oli hankittu hieman uudempi iso olut, Cool Head Infernal Affairs. Jim Beam - kypsytettyä tummaa souria ja Laphroaig - kypsytettyä imperial stoutia sekaisin. Kuulostaa hyvältä ja kallis on pullokin. Kunnes huomaat että niin siinä luki Laphroaig. Kyllä, pilaa jälleen koko oluen peittämällä ihan kaiken alleen. Intensiivistä savuviskiä, vähän happamuutta joka toimisi ilman sitä savuviskiä, ja vähän paahteista mallasta joka sekin toimisi ilman sitä savuviskiä. Menee moneen suuntaan yhtä aikaa mutta Laphroaig ei anna oikein lähteä kunnolla mihinkään. Olisihan tämä voinut olla hyvä.

3.3/5

Illan aikana maistettiin vielä pari muutakin, joista Salaman Choco Loco Nuts (4.1/5) meni itse asiassa varsin onnistuneesti samaan kategoriaan yllämainittujen kanssa, mutta maisteltiin sellaisessa vaiheessa iltaa ettei siitä paljon jäänyt kertomista.

Sarja tulee varmasti jatkumaan, mutta kysymys on lähinnä miksi? (myös: mitä oluita? missä? milloin?)

Osa 1: Isot IPAt. Kielen päällä.
Osa 2: Varjoleikkejä. Kielen päällä.

Hypekalja: Pien Brewing Thrillhouse

 

En yleensä pidä ylimitoitetusta hypestä jonkun oluen tai panimo ympärillä, saatika jaksaisi nähdä kovin suuresti vaivaa tällaisten oluiden hankintaan, kun paljon vähemmälläkin vaivalla saa tällä hetkellä esim. Olarin ördäreitä täynnä herkkuja. NEIPAboi - Hämeen Pien Brewing onnistui kuitenkin tekemään tässä poikkeuksen. Beergerin tilat ostanut ja siellä vihdoin panimotoiminnankin käynnistänyt Pien on alkanut tuoda ensimmäisiä oluitaan julki kesken koronakurimuksen, ja vastaanotto on ollut vähintäänkin positiivinen. Pien Brewing tulee tällä vauhdilla nousemaan Untappdissa Suomen panimokärkeen heti kun tuhat arvostelua tulee täyteen. Vaikka kotoa löytyy tällä hetkellä enemmän pienpanimo-olutta kuin kylmätiloihin mahtuu, päätin kuitenkin lähteä virusta uhmaten kohti Hämeentietä hakemaan myös Pienpanimo-olutta.

Olin paikalla toisena myyntipäivänä kymmenisen minuuttia ennen ovien aukeamista, ja siinä vaiheessa meitä oli jonossa kolme. Ennen tasaa jono ehti kasvaa yli kymmeneen henkeen. Pienen growlerit lienevät kaupungin kalleimmat (15 € + 3 € pantti / 1 l), mutta tämähän ei menoa haittaa. Matkaa suuren maailman hypehintoihin kuitenkin vielä on. Itse ostosuoritus sujui ongelmitta. Maksu yläkerran kassalle josta olisi voinut samalla lunastaa muitakin laatutuotteita jos jääkaapissa olisi yhtään tilaa, tuote kuittia vastaan alakerran panimolta suoraan kouraan. En tiedä onko alakerrasta joku toinenkin tie ulos, mutta minulle sitä ei kukaan ohjeistanut, joten kuljin samoja ahtaita kierreportaita pitkin takaisin ulos. Kaikilla oli maskit ja turvaväleistä pidettiin huolta.

Entäs se itse olut? Olihan se vaivan ja varmaan myös rahan arvoista. Ulkonäkö melko täsmälleen sitä mitä NEIPAlta haluaa, ja sama taso jatkui tuoksusta makuun ja sopivan muhkeaan peräkärriin. Sitrusta, ja vielä lisää sitrusta. Kuivahumalointi tasapainossa eikä hopburn häiritse liikaa, tosin itse en sille kovin herkkä yleensä ole. Maltaat tässä nyt eivät kauheasti tule esiin, mutta kaura tuo runkoon riitävästi tukevuutta, eikä katkeroakaan ole tosiaan unohdettu. Erinomainen tuote, jonka arvosanoissa ei ole kyllä tällä hetkellä yhtään ylimääräistä. Nähtäväksi vain jää, kauanko tämä taso pystytään pitämään?

****½ / *****

Etävierailu Olarin panimolle ja uutustölkit testissä

Tuskin olen ainoa joka on vuoden aikana ehtinyt täysin kyllästyä etätapahtumiin, vaikka aihe olisikin niin hieno kuin olut. Jotain on silti pitänyt yrittää keksiä että saisi kahden pyörityksessä olevan olutseuran jäsenille jotain toimintaa ja kytköstä seuraan. Suomen Olutseuran kanssa teimme hiljattain olutta, Olutkulttuuriseuran kanssa päätimme järjestää etävierailun panimolle. Koska jäseniä on paljon myös Jyväskylässä eivätkä kaikki käy Olarilla yhtä säännöllisesti kuin minä, ajatuksena oli myös esitellä panimoa tastingin lisäksi. Toimitin itse työmatkan ohessa oluita myös Jyväskylän jäsenille maisteltavaksi, sillä saatavuus on siellä hieman pääkaupunkiseutua heikompi, etenkin maistelun vetonaulan kohdalla, kun 5,5 % raja ylittyy.

Olarin myyntiässä Hanna oli kasannut meille maistelupackin ja lupautunut myös esittelemään panimoa. Canmanin vierailu oli sopivasti sattunut pari viikkoa ennen maistelua, joten saimme maistoon neljä uutuustuotetta tuoreena tölkissä. Hannan opastuksella aloitimme tietysti ensin tärkeimmästä, eli oluesta. Olen kerännyt raadin arviot oluille oman Untappd-kaverilistani arvioista.

Ensin maistettiin Maistilan ja Sonnisaaren kanssa yhteistyössä tehty 3 The Eazy Way Micro IPA. Voltteja vain 3,3 % ja makua vaikka muille jakaa. Hanna kertoi juoneensa tätä säännöllisesti julkaisusta alkaen, eikä ihme. Todella maukas ja ihmeen hyvällä rungolla varustettu micro, joka pesee usean heikomman panimon vahvemmat yrityksetkin helposti. Tätä saisi tulla lisää, ja muistaakseni onkin tulossa.

**** / *****

Raadin arvio: 3,62 (3+ - 4-)

Vielä ennen panimolla kiertelyä maistoon otettiin hengenvaarallisista graffittipaikoista nimensä ammentava Heaven Spot NEIPA. Hieman perinteisempää tykitystä tasan maitokaupparajalla, ja itselleni tämä oikeastaan toimi jopa hieman avausolutta heikommin. Se ei toki tarkoita että olut olisi ollut millään tavalla huono, päin vastoin. Se oli vain hieman vähemmän hyvä.

****- / *****

Raadin arvio: 3,74 (3+ - 4)

Sitten kierreltiin hetki ympäri panimoa, nähtiin kuuluisa lehmäpöytä ja ikääntynyt NHL-kiekkoilija, sekä kuultiin hieman hyshys-salaisia juttuja panimon tulevaisuuden tuotannosta. Milkshake IPA ei kuulunut suunnitelmiin. Kolmantena oluena avattiin vankilaviinistä nimensä saanut Tropic Pruno. Tämä nyt oli kuitenkin hieman perinteisestä prunoa hienommin käytetty, samalla hiivakannalla kuin panimon aiemmin tölkkiin julkaisema Caddy Sourville. Pidin jo Caddyssä happamuuden pehmeydestä, ja tässä se toimii vielä paremmin. Todella herkullinen pehmeän hapan nautiskelubörsta.

**** / *****

Raadin arvio: 3,64 (3+ - 3,9)

Maistelun vetonaula oli tietysti Suomen NEIPA-skeneä suvereenisti hallitsevan Hazy Hoodz - sarjan yhdestoista osa. Pitkästä aikaa tuli maistettua Hazy Hoodzia jotenkin muuten kuin hanasta tai growlerista. Itsehän ehdin tämän maistaa jo alkuviikosta Jyväskylän reissulla, mutta onneksi olin varannut kaksi tölkkiä. Tämä on nimittäin jo panimoltakin loppu. Ja olihan se hyvää siinä missä aiemmatkin. Tähän sarjaan voi luottaa.

****+ / *****

Raadin arvio: 3,82 (3½ - 4)

Mainio setti kokonaisuudessaan, onneksi saatiin prunoa ettei mennyt pelkäksi IPAksi sentään. Ammattilaisten raati laittoi oluet siihen järjestykseen mihin ammattilaisten kanssa voisi odottaakin - vahvimmasta heikoimpaan alkoholiprosentin mukaan. Tapahtuma oli onnistunut, ehkä tällaisen jaksaa vielä toisenkin ennen kuin panimoille alkaa päästä taas paikan päälle. Olutkulttuuriseuran kanssa onkin jotain vastaavanlaista isommassa mittakaavassa jo suunnitteilla keväälle...

Olvin kevään uutuudet

Olvi muisti jälleen ilmaisnäytteillä. Tätä nykyä näytteet tulevat Suomen Olutseuran hallituspestin kautta, mutta liekö tuolla niin väliä. Keväisessä näytepakkauksessa oli lageria, pari alkoholitonta ja pussi pähkinöitä. Otin koko paketin kerralla testiin.

Paketin vetonaula oli luonnollisesti Daring Daughter - sarjan uusi tulokas, West Coast Lager. Olvin craftimpi tuotanto on ollut melko onnistunutta kautta linjan. Daring Daughter lagersarja on ollut ehkä hieman maltillisempi kuin muut, ja tämä IPL-versio jatkaa samoilla linjoilla. Vähän hedelmäinen, sopivan katkera, mutta lähinnä puhdasta ja laadukasta peruslageria. Kyllähän tämän (lähes) koska tahansa ihan tavallisen bulkkilagerin yli valitsisi, mutta jää omassa olutpaletissani samaan väliinputoajan rooliin kuin muutkin saman sarjan tuotokset, eli tuskin tulee usein ostettua vaikka hyvä tuote onkin. Toivottavasti puree suureen yleisöön.

***½ / *****

Virossa Olvin omistamalla A. Le Coqilla tehty Fassbräuse on ollut jo jonkin aikaa markkinoilla, lyhyen Untappd - tutkimuksen perusteella ainakin yli vuoden, mutta tulee ilmeisesti Suomen markkinoille uutena. Fassbräuse, eli sanatarkasti hanasooda, ei varsinaisesti ole olutta, vaan Saksassa perinteinen hedelmän ja mallasuutteen sekoitus, jota tarjotaan alkoholittomana vaihtoehtona. Ja sitähän tämä on, tosin ihan onnistuneesti. Vähän maltaista sitruunalimonadia. Kyllä tällä paikkansa on, ja olen ostanut tuon näytteen jälkeen jo pari tölkkiä lisää.

***½ / *****

A. Le Coqilta tulee myös tämä, alkoholiton IPA. Oikein mainio tuote, joka ei ole ollenkaan vetinen tai vierteinen. Kevyt toki, mutta sitä on alkoholittomien kanssa vaikea välttää. Jotain se kuitenkin kertoo nousseesta tasosta tällä sektorilla, että tällainen melko virheetön alkoholiton IPA ei hätyyttele mitään huippuarvosanoja, vaikka vielä joitain vuosia sitten tämä olisi ollut varma hitti. No, saatan silti ostaa jos sopiva paikka tulee, koska tuote on kunnossa.

*** / *****

Entäs se pähkinämix? Pussi oli hieman yllättäen Hakaniemen kauppahallissa operoivan Mocca Maten pähkinäsekoitus. Jättimaissia, pistaasia, cashewia ja mantelia, mausteena vain öljyt, suolat ja paahto. Toimi kyllä erinomaisesti lagerin kaverina Suomi-Bosnia ottelua katsoessa. Mahdollista linkkiä Olviin en vielä onnistunut salapoliisityölläni kaivamaan, mutta kertokaa jos keksitte.

**** / *****