25.1.21

Vähäalkoholiset saunajuomat sokkotestissä

Sain viikonloppuna kutsun josta oli pandemiasta huolimatta hankala kieltäytyä. Tapahtuman aiheena oli alkoholittomien ja vähäalkoholisten saunajuomien tasting. Tässä vaiheessa vielä melko helppokin kieltäytyä, vaikka pitäjäksi kerrottiin aina ammattimainen Anikó Lehtinen. 

Sen sijaan kun tastingin sijaintina toimisi Suomen Saunaseura, jossa olisi mahdollista pitää reilut turvavälit pienelle raadillemme, ja tastingin jälkeen olisi mahdollista päästä muuten hyvin sulkeutuneen saunaseuran saunoihin, päätin lähteä paikalle. Viisihenkinen raatimme maisteli sokkona kuusi saunajuomaa, ja joku tulee kirjoittamaan maistelusta merkittävästi tätä paremmat tekstit Olutpostiin ja Sauna-lehteen. Kolme raatilaista oli enemmän saunan kuin oluen ammattilaisia, lisäkseni paikalla oli yksi muu olutharrastaja. 

Olut 1.

Hieman ikävästi kirkkaita maistelulaseja ei löytynyt, mutta näilläkin onneksi pärjäsi. Ennakkotietona oli vain, että kaksi maistettavaa juomaa on noin 2,5 % alkoholia sisältäviä, ja muut alkoholittomia. Ensimmäinen eteen tuotu juoma oli hyvinkin hajuton, mauton ja kalpea. Ei kuitenkaan vähääkään makean vierteinen, mikä usein muodostuu alkoholittomien oluiden, varsinkin vaaleiden lagerien, ongelmaksi. Itse epäilin tätä Karhun tai Heinekenin 0,0 % olueksi, sillä molemmista on hyvin vastaavat muistikuvat. Ihan kelpo tuote kuitenkin, Ratebeer-asteikolla (0.5-5.0) 2.7.

Oli: Lapin Kulta Pure (2,7 %)

Siinäpä se syy sille että vierteisyyttä ei maistunut, tästähän on tehty olutta. Suurta ylistystä tämä ei raadilta kerännyt ja laajalti kommentoitiin tämän olevan kelvollinen janojuomaksi, mutta ei mihinkään muuhun. Minusta ihan pätevä olutvissy, joka menee lähinnä samaan sarjaan humalavesien kanssa. Tosin siinä kilpailussa sekä alkoholi että mallas ovat haitaksi.

Olut 2.


Näytti aika samalta kuin edellinen, joskin vaahtoa oli hieman enemmän. Tuoksussa hieman sitä pelättyä makeutta, joskin ei paljoa, eikä niin selkeän vierremäisenä. Maku aivan aavistuksen makea ja vierremäinen, lopussa reilusti katkeroa. Jopa hieman liikaa, sillä runko on luonnollisesti varsin kevyt. Mietin olisiko tämä voinut olla joku alkoholiton IPA, vaikka hedelmää tässä ei kyllä ollut missään muotoa. En kuitenkaan oikein keksinyt parempaakaan arvausta. Pisteitä tälle irtosi 2.8, hieman edellistä parempi.


Miten tämä pääsikään unohtumaan. Hallitseva Suomen paras pils, alkoholipitoiset mukaan lukien. En kyllä tuohon arvioon tällä maistelulla yhtyisi, mutta en ole yhtynyt ennenkään. Samat pisteet olin tälle antanut myös aiemmin. Muulta raadilta tämä keräsi selvästi edellistä enemmän arvostusta ja tätä pidettiin jo oluen makuisena. Tässä vaiheessa moni alkoi ihmetellä sitä, miten alkoholittomat oluet voivat nykyään maistua hyvinkin voimakkaasti oluelle.

Olut 3.


Parempaan suuntaan mennään. Hieman samea, oranssimman kultainen. Vaahtoakin reilummin. Tuoksu kevyen makea ja hedelmäinen, kuin myös maku. Katkerohumalaa rapeasti myös. Oikein hyvä, Ratebeeriin 3.5. Veikkaan että tämä voisi nyt sitten olla se Lahden Erikois IPA Alkoholiton, mitä edelliseen jo arvelin.


No ei se Hartwallin 0-IPA nyt oikeasti sentään näin hyvä ollut. Tämän oluen olen tiennyt yhdeksi parhaista miedoista jo pidemmän aikaa, eikä tämä sokkomaisto sitä muuttanut. Pisteet osuivat juuri samaan kuin aiemminkin. Tämä keräsi koko raadilta selvästi suurimmat kehut. "Tältä oluen pitää maistua" ja "Taidan siirtyä vissystä tähän" kuului ympäri huonetta.

Olut 4.


Sitten tummempaan päähän. Tumma ruskea, tuoksussa melko makeaa viljaista leipää. Maku samoilla linjoilla. Melko makea, vierteinenkin, mutta ei mitenkään huono. Ratebeeriin 3.0. Oikein onnistunut alkoholiton tumma lager. Toveri vierestä veikkasi kyseessä olevan Koff Crisp Tumma, enkä oikein osannut vastaankaan sanoa.


Ei se paljoa pieleen mennyt, sillä nämä kaksi ovat aika samanlaisia. Hieman yllättäen tästä ei raadin "peruskuluttaja-osasto" pitänyt oikeastaan lainkaan. Kutsuttiin surkeaksi suoritukseksi ja joku jopa ihmetteli mitä käyttöä tällaiselle on, koska itse hän ei mitään keksinyt. Kotikalja-assosiaatio oli joillain liian vahva, ja kieltämättä en tätä itsekään minään hyvänä kotikaljana pitäisi.

Olut 5.


Tiesin jo tätä pöytään kannettaessa minkä suuntaisia kommentteja osalta raadista tähän tulisi. Tumma punainen väri, matala pinkki vaahto. Kirsikkamehun tuoksu pienellä happamalla sivujuonteella oli voimakas. Jo tässä vaiheessa olin aika varma että tämä on Flying Dutchmanin alkoholiton kriek, jonka nimeä en tietenkään muistanut, kuten ei voi muistaa minkään muunkaan ks. panimon oluen nimeä. Maku oli hapanta kirsikkamehua pienellä maltaisella twistillä. Oikeastaan tämä oli selvästi lähempänä alkoholillista makeaa kriekkiä, esim. Lindemans, kuin muistinkaan. Hyväähän tämä on, Ratebeeriin 3.5


Edellisen oluen kohdalla totesin että yleensä sokkona on sitä pahemmin pihalla, mitä varmempi on arvauksestaan. Tässä ei kuitenkaan varteenotettavia vaihtoehtoja ollut juurikaan, paitsi ehkä joku Big Drop. Koko raati piti tätä itse asiassa hyvänä juomana, mutta odotetusti osa ihmetteli mikä tästä tekee olutta ja voiko tätä olueksi sanoakaan. Anikó yritti parhaansa mukaan pohjustaa happamien marjaoluiden historialla ja itse yritin hieman säestää. Toisaalta jos olimme yksimielisiä siitä että tämä on "hyvä juoma", onko sillä nimellä niin paljoa väliä?

Olut 6.


Täysin läpinäkymätön keltainen, kuin hieman hiilihapotettua appelsiinimehua. En ehtinyt edes nuuhkaista ennen kuin järjestäjän ilmeestä ja "tää on vähän kompa" kommentista ymmärsin että jauhot pussissa eivät ole aivan puhtaat. Tuoksu oli mangopilttiä josta olin jonkun maltaisen vivahteen löytävinäni, maku samoin. Toi mieleen modernin mehu-IPAn, ilman sitä olutta. Mitään arvausta minulla ei ollut, ja Ratebeer-pisteiksi arvoin 2.9, lähinnä siksi kun mitään olueen viittaavaa tasapainoa tässä ei ollut.

Oli: Cloudwater Mango & Citra Sour - humalavesi


Mallasvivahde oli siis omaa kuvitelmaa, ja kieltämättä juoma myös maistui paremmalta kun tiesin mitä se on. Tämähän olisi itse asiassa varsin loistava saunajuoma, lukuunottamatta eittämättä rapeaa hintaa. Tämäkin keräsi kehuja koko raadilta, joskin viimeistään tämän kohdalla alkoi vilkas keskustelu siitä, mihin hyllyyn alkoholittomat oluet, puhumattakaan humalavesistä, pitäisi kaupassa sijoittaa, jotta niitä etsivä kuluttaja ne helpoiten löytäisi. Sekä myös siitä, miten tölkkien ulkoasu pitäisi suunnitella, jotta kuluttaja tietäisi mahdollisimman helposti minkä makuisen ja minkä verran alkoholia ostavan tuotteen ostaa. Ratkaisua meillä ei luonnollisesti ollut, mutta ongelmakohtia osasimme mainiosti tuoda esille.




Mihinkään selvään järjestykseen emme juomia laittaneet, mutta kvalitatiivisten kommenttien perusteella voiton vei kuitenkin Hi-Hop, jonka takana järjestys oli karkeasti Kukko Pils, Lapin Kulta Pure ja Kukko Tumma. Peruskuluttajaraadin mielestä epäolutmainen Kriek sekä oikeastikin olut-kategorian ulkopuolelle jäävä Cloudwater sijoittuivat molemmat johonkin Hi-Hopin ja Pilsin välimaastoon. 



Loppuun täytyy todeta, että savusaunakattaus oli melko mieletön ja ainutlaatuinen kokemus, ja meressä oli melko viileää. Pitihän uimassa silti käydä useaan otteeseen, kun lämmittelytilat olivat niin ensiluokkaiset.

Lisämateriaalia luvassa Olutpostissa, Sauna-lehdessä, sekä Olutreissussa. Sisältövaroitus: saatan esiintyä näissä myös videomuodossa...

18.12.20

Old Kemi - ensimmäiset oluet

100 vuotta sitten Kemiin perustettiin Työväen Wirvoitusjuomatehdas joka teki ensin alkoholittomia virvoitusjuomia, mutta sitten myös olutta. Perustaja päätyi muuttamaan Neuvostoliittoon ja 90-luvun loppupuolella hänen kolme sukupolvea nuoremmat jälkeläisensä palasivat Suomeen. Nyt he ovat päättäneet elvyttää panimon, joskin aluksi vain kiertolaispanimona joka tekee oluensa UG:llä Lohjalla. Panimon (tai "panimon" tässä vaiheessa) nimi on Old Kemi ja erilaisia oluita on tässä vaiheessa tehty kolme. Sain panimolta näistä näytteet ja kutsun Zoomissa pidettävään julkistustilaisuuteen. Alunperin julkistus oli tarkoitus toteuttaa 10.12. Kemin lumilinnassa ja 17.12. Triplassa, mutta nyt oli jouduttu siirtymään "hieman" pienimuotoisempaan tilaisuuteen.


Tarina näillä on ainakin kunnossa, mutta entäs itse oluet? Valikoimaan oli lähdetty hakemaan puhtaita makuja, sekä sellaisia oluita mitä esikuvapanimolla on aikanaan tehty. Ja tietenkin myös sellaisia mitä panimon väki itse haluaisi juoda. Ensimmäisenä maistossa oli Tumma vehnä, jossa ei vaahtoa ollut nimeksikään, johtuen kuulemma UG:n rajoitteista. Tuoksussa oli häivähdys vihannesta, mutta siitä eteenpäin olut olikin oikein mainio. Ei kovin banaanisesta ja sahtimaisesta päästä tyyliä, vaan hieman kuivempi ja savuisempi. Varsin miellyttävä yksilö tyylissä jota ei kauhean usein Suomessa tehdä.

Sitten oli kuulemma tehtävä sekä stout että porter, mutta niille piti keksiä joku ero. Stoutiksi päätettiin siten tehdä kuiva, irlantilais-brittiläistyylinen yksilö. Alkoholia on vain 4,8 %, mutta sitä ei juodessa huomaa, sillä tähän on saatu erittäin runsaasti makua ja runkoa. Maistelussa mukana ollut SOS-hallitustoveri kuvaili tätä kevytversioksi Koffin Porterista, mikä ei minustakaan kauhean kaukana ole. Pieni vihanneksen häivähdys oli tässäkin, mutta vielä vähemmän häiritsevästi kuin tummassa vehnässä.

Pulloon laitettu Porter oli joukon ainoa ravintolavahvuinen tuote. Stoutia hieman makeampi ja selvästi paksumpi ja vahvempi. Jos oli stoutissa alkoholipitoisuuteen nähden paljon runkoa ja makua, oli sitä myös tässä. Tuoksu ei vielä antanut paljoa, tosin ei myöskään sitä vihannesta, mutta maku oli runsas, paksu ja miellyttävä. Helpompi juotava kuin stout, joten onneksi alkoholia on kuitenkin vain se 7,5 %. Tämä oli kuitenkin lopulta joukon paras.

Jatkossa Old Kemin on tarkoitus laajentaa olutvalikoimaa. Keväällä tulee vaaleampia tyylejä ja lagerkin on jossain vaiheessa luvassa. Pitkän tähtäimen suunnitelmana on luonnollisesti oma panimo Kemissä, mutta siihen odotetaan menevät ainakin pari vuotta. Alku Old Kemillä on kuitenkin oikein mainio, joten toivotaan että pääsevät ainakin vuoden päästä talvella tarjoamaan oluitaan siellä lumilinnassa.

2.11.20

Alkon marraskuun erikoiserä sokkona


Aiemmissa blogipostauksissa dokumentoitu lomareissu meni yhden pruuvin päälle, mutta nyt ehdin taas sopivasti paikalle marraskuun erikoiserää maistelemaan. Teemana oli taas pienpanimoiden taidonnäytteet, tämä aiemmasta megaerästä useampaan pienempään erään jaoteltu perinne. Olin tällä kertaa onnistunut unohtamaan tuon teeman maistelun ajaksi, joten arvaukset ja kommentit on siis tehty tiedostamatta että kaikki oluet ovat kotimaisia.

Olut 1

Kirkas kuparinen. Ei vaahtoa. Tuoksu vähän tummaa hedelmää, alkoholia. Maku melko hapan, kompleksin hapan. Marjainen. Ehkä joku Rodenbach? Aivan hyvä kuitenkin.

Ostaisin

Oli: Fiskarsin Floridus, 3.7/5 / 7,7 % / 24,95 € / 0,75 l

Tämän olisin saattanut jopa tunnistaa, jos olisin muistanut teeman. Sen verran uniikki olut tämä kuitenkin kotimaisista on, ja tuttu viime vuoden keväältä jo. Ostaisin kyllä, mutta mieluusti suoraan panimolta vähän halvemmalla ja isomman osan panimolle maksaen. On tällä kyllä sielläkin hintaa.

Olut 2

Kirkas vähän edellistä tummempi kupari. Tuoksu mausteinen, vähän makea, vähän alkoholinen. Maussa makeahkoa mallasta, vähän mausteita, alkoholia, reiluhkosti humalaa. Kai tämän on joku jouluolut oltava. Tai barley wine.

Ostaisin

Oli: Kimito Ryewine, 3.7/5 / 9,5 % / 5,76 € / 0,33 l

Tyylin arvaus meni ihan kelvollisesti kohdalleen. Oikein hyvä olut, eikä edes hinnalla pilattu. Hyvä että Kimitolta saatiin välillä tähän käsityöläissarjaan myös onnistuminen.

Olut 3

Kirkas, aiempia vaaleampi, meripihkainen. Tuoksu makeaa mallasta ja käsisaippuaa. Makukin aika saippuainen. On siellä jotain makeaa maltaisuutta ja reilusti katkerohumalaa seassa. Aika sekava.

En ostaisi

Oli: Ruosniemen Mahtaja, 3.9/5 / 10,0 % / 4,99 € / 0,33 l

Olen itse asiassa pitänyt tästä todella paljon aiemmin, ja pidin nytkin kun maistoin uudestaan tietäen mitä maistan. En tiedä miksi mielikuvan ja ennakko-odotuksen vaikutus on juuri tämän oluen kohdalla niin vahva. Ehkä siksi, koska tyyli on hieman odottamaton ja vaikea. Ostaisin sittenkin.

Olut 4

Erittäin tumma ruskea. Tuoksu paahteinen, katkera, vähän yrttinen. Maussa kuivaa paahteisuutta, yrttejä kuin Jägermeisterissa ja rapea humalointi. Ei helpoimmasta päästä, mutta ei huonokaan.

En ostaisi

Oli: Plevna Siperia, 3.1/5 / 8,0 % / 5,96 € / 0,33l

Se pakollinen sokkoylläri. Totta puhuen kyllähän tätä kannattaa ostaa, mutta ehkä se vahvempien oluiden seura ei nyt tehnyt tällä kertaa tälle palveluksia.

Olut 5

Tumma ruskea, viskoosi. Tuoksussa paahteista mallasta ja ehkä häivähdys kahvia. Maussa kuivaa paahteisuutta, kahvia, humalaa. Karkean puoleinen on tämäkin, mutta edellistä parempi.

Ostaisin

Oli: Olaf Northern Comfort, 3.5/5 / 11,0 % / 5,95 € / 0,33 l

Tätähän olisikin kotona ollut panimolta haettu pullo odottamassa. Aika odotusten mukainen Olafin tuotteeksi. Hyvä, muttei erinomainen.

Olut 6

Tumma ruskea, ei ihan niin viskoosi kuin edellinen ja vaahdostakin näkyy häivähdys. Tuoksussa makeahkoa paahteista mallasta, rusinaa, joulumausteita. Maussa jatkuu sama toimiva makean paahteisen maltaan, tumman hedelmän ja joulumausteiden liitto. Kylkeen on liittynyt hitusen sherryä tai konjakkia. Makea, mutta oikein mukava jälkiruokaolut. Vahvuus tuntuu, mutta ei huonolla tavalla.

Ostaisin

Oli: Mufloni Bourbon BA Piparitaikina Stout, 3.9/5 / 11,0 % / 16,99 € / 0,75 l

Makea ruskea viina oli sitten kuitenkin bourbon. Piparitaikinaan päin ne joulumausteet kieltämättä kallistuivat. Erinomainen valinta joulupöydän jälkkäriksi.

Olut 7

Tumma ruskea, jälleen melko viskoosi. Tuoksussa paahteista mallasta ja voimakasta... jotain. En osaa aluksi sanoa onko se tumma suklaa vai kahvi, mutta kahvi varmaan kuitenkin. Maussa toistuu sama vahva esanssi ja pyöritellessäni olutta suussa huomaan sen alkavan polttaa. Se oli chili! Ja voimakas sellainen. Tämähän on yksi parhaita chilioluita joita olen juonut. Oikein mainio.

Ostaisin

Oli: Hiisi Kipinätär, 4.0/5 / 11,0 % / 6,90 € / 0,33 l

Olin tämän maistanut ennenkin ja pitänyt. Nyt pidin vielä enemmän. Markkinointitekstin "kevyen chilinen" on kyllä understatement. 


Sellainen erikoiserä. Oikein hyvä sellainen. Keskivahvuus myös kohdallaan. Kyllähän tämä oli Alkon parhaita erikoiseriä toistaiseksi.

Marraskuun erikoiserän kouluarvosana:

Aihe: 7½
Sisältö: 9
Mielikuvitus: 9
Kokonaisarvosana: 8½

1.11.20

Roadtrip panimoille - kooste

 


Moninaisten sattumusten kautta päädyimme vaimoni kanssa viettämään ison osan kesälomastamme lokakuussa. Mahdollisesti oli tarkoitus matkustaa johonkin muualle, mutta vaihtoehdot olivat melko rajoittuneet, joten matkustimme ympäri Suomea. Onhan täälläkin sentään vielä nähtävää. Matka suunniteltiin lähes kokonaan ihan muilla kuin oluen ehdoilla, mutta tokihan samalla piti päästä tukemaan kaikkia reitille osuvia pienpanimoita. Vierailtuja panimoita tuli lopulta 13, järjestyksessä:

Bock's Corner Brewery
Moose on the Loose Brewing
Ruosniemi Brewery
Panimoravintola Beer Hunter's
Rocking Bear Brewers
Laitilan Wirvoitusjuomatehdas
Fiskarsin panimo
Waahto Brewery
Olaf Brewing
RPS Brewing
Haapala BnB
Iso-Kallan Panimo
8-Bit Brewing

Oikeastaan jokainen on ihan suosituksen arvoinen vierailukohde, mutta toiset ehkä enemmän kuin toiset. Vedetään näitä yhteen vaikka muutaman top 3 - listan kautta.

Top 3 hienoimmat paikat

1. Haapala BnB
2. Bock's Corner Brewery
3. Beer Hunter's

Kolmen kärki erottuu tässä aika selvästi, koska kaikki muut ovat enemmän tai vähemmän teollisuushalleja. OK, Waahto on myös oikein mukavassa puutalossa Savonlinnassa, mutta siellä tuntui kaikki olevan vähän kesken tässä vaiheessa. Beer Hunter'sia arvioitu panimoravintolan kautta, koska heillä on sielläkin panolaitteet ja myymälä.

Top 3 valikoimat

1. Ruosniemi Brewery
2. Iso-Kallan panimo
3. Beer Hunter's

Tämä oli jo selvästi vaikeampi valinta, sillä suurimmalla osalla panimoista oli melko laaja valikoima ja jotain yli kaupparajavahvuista myynnissä. Voitto irtoaa Ruosniemelle neljän tynnyrikypsytetyn imperial - vahvuisen oluen myötä. Myös kahdella muulla kärkikolmikkoon nostetulla valikoima oli erittäin monipuolinen niin tyylikirjon kuin vahvuuksien osalta.

Top 3 hinta-laatu suhde

1. Ruosniemi Brewery
2. Iso-Kallan Panimo
3. Beer Hunter's

Kaikissa näissä oli myös hinnat erittäin kohdillaan ja vahvat oluet jokseenkin samoissa hinnoissa kuin miedommat.

Top 3 baari / taproom

1. Beer Hunter's
2. Haapala BnB
3. Bock's Corner Brewery

Kilpailu oli tässäkin kategoriassa kovaa. Beer Hunter's on kansallisen mittakaavan klassikkobaari ja ansaitsee kärkipaikan. Haapalasta sai hyvää ruokaa ja halpaa hanaolutta. Bock'sillakin on puitteet kunnossa, joskin ruokaa en voi ainakaan lounaan perusteella suositella.

Jätetään kokonaiskilpailun Top 3 nimeämättä, sillä useilla panimoilla oli vähän erilaiset vahvuudet ja heikkoudet. Yhtenä isona heikkoutena tietenkin se, että useimmissa näistä käymiseen tarvitsee autoa, jolloin jonkun pitää olla kuskina. Jos kuitenkin saat auton alle ja jonkun sitä ajamaan, suosittelen ehdottomasti vierailemaan missä tahansa näistä, heti sitten kun olet käynyt siinä lähimpänä kotiasi sijaitsevassa. Support your local!

30.10.20

Olutkulttuuria maakunnista: Sotkamo

Imatran jälkeen matka jatkui Kuopioon, mutta koska siellä tuli käytyä vain Maljassa, joka ei tarjoa kovin kattavaa katsausta Kuopion pubiskeneen vaikka hieno paikka onkin, siirrytään blogissa seuraavaan kohteeseen, eli Sotkamoon. OK, ei itse asiassa käyty itse Sotkamossa yhdessäkään pubissa, koska majoituimme Vuokatin kupeessa, mutta tuskin Sotkamosta mitään tätä parempaa löytyy.

Panimot



Haapala Bed & Breakfast. Tämän takiahan me Sotkamoon / Vuokattiin tulimme. Kuva yllä on otettu Vuokatin huipulta, joten lähellä rinteitä ollaan, jos nyt ei ihan laskuetäisyydellä. Kyseessä on oikein miellyttävä majoituspaikka, jonka keittiö tarjoilee ruokaa läpi päivän, ei vain aamiaista. Oluet ovat, kliseistä ilmausta käyttääkseni, oikein juotavia. Tyyleissä on kuitenkin ajoittain lähdetty vähän kokeilevampaankin suuntaan. Nytkin hanasta löytyi golden alen, blonde alen ja ruis-IPAn rinnalta panimosima, kuusenkerkkä pale ale ja terva-stout.

Baarit



Haapalan ravintola on myös sen verran mukava, ettei minkäänlaista hinkua siirtyä muualle päässyt syntymään. Ravintola tosin oli etenkin koronarajoituksiin nähden melko täynnä ja jouduimmekin odottamaan ruokia melko pitkään, mutta ruoka oli erittäin hyvää ja olut halpaa, hyvää ja lähellä tuotettua.

Haapala on yksinkin riittävän hyvä syy lähteä Sotkamoon. Jos vielä sattuu pitämään talviurheilusta, vieressä on siihen erinomaiset puitteet. Talvikaudella kyllä epäilisin varaustilanteenkin olevan hieman haastavampi kuin keskellä koronasyksyä.

Sarjan aiemmat osat: 

Forssa
Hämeenlinna
Iisalmi
Imatra
Loviisa
matka Iisalmeen
Mikkeli
Nurmijärvi
Oulu
Pori
Rovaniemi
Vaasa

27.10.20

Olutkulttuuria maakunnista: Imatra

Matkamme jatkui länsirannikolta hieman idemmäs. Tai oikeastaan aika paljon idemmäs. Kohteena oli, mikäpä muukaan kuin Imatra. Tulimme Imatralle yksinomaan komean valtionhotellin takia, mutta olihan tämän kokoaan tunnetumman kaupungin pubitkin käytävä läpi.

Panimot

Heh, ei nyt sentään. Lähin panimo olisi Tuju Lappeenrannassa. Laitila on sentään tehnyt paikalliselle jääkiekkojoukkueelle Keski-Ketterä nimisen oluen, joka lienee se paikallisin tuote.


Baarit





Aloitimme Pub Vahdista, joka oli ihan sympaattinen pikkukaupungin kuppila. Koffia sai formuloiden aikaan alennushintaan. Jekkupyörä jäi kuitenkin pyöräyttämättä. Lähes naapurista löytyi hyvin hämmentävä Osmo's Cosmos Bar, jossa haisi oven edessä polttavien tupakka. Seinältä löytyi Liverpoolin lippua ja ruutulippua, ja baarissa oli sekä karaokepuoli että jonkinlainen yökerhotyrmä. OC:stä matka jatkui vielä varsin miellyttävään Street Cafehen ja aivan nyt kuivana nähdyn kosken vieressä sijaitsevaan Kuohuun. Myös valtionhotellin aulabaari oli oikein miellyttävä, sillä uuden tupakkalain lopetettua sikarinpolton siihen tarkoitetussa salongissa, tuo salonki on nykyään varsin viihtyisä tila nauttia olutta, ilman savun hajua.

En tiedä kävikö meillä poikkeuksellisen hyvä tuuri, mutta ainakin yhden illan vierailulla Imatra vaikutti oikein mukavalta pieneltä kaupungilta. Olutvalikoimaakin löytyi kohtalaisesti. Tujua oli pullossa OC:ssä ja yhden hanan verran hanassa Street Cafessa. Vahdin erikoisuus oli Cool Head ja baarimikko kehuskeli saaneensa Jaipurin paikan vakiovalikoimaan. Ja koska keskusta on todella pieni, kaikki on lyhyen kävelymatkan päässä. Alla vielä kävelykadulta löydetty tienviitta, joka näyttää kaikki Imatran paikat.



Sarjan aiemmat osat: 

Forssa
Hämeenlinna
Iisalmi
Loviisa
matka Iisalmeen
Mikkeli
Nurmijärvi
Oulu
Pori
Rovaniemi
Vaasa

26.10.20

Olutkulttuuria maakunnista: Pori

Vaasasta matka jatkui tietenkin Portland...Poriin. Tämä oli rehellisyyden nimissä ainoa oluen takia valittu matkakohde. Pori on kiinnostanut minua olutkohteena jo kauan ja tämä reissu tarjosi hyvän syyn käydä se ensi kertaa kokemassa.

Panimot





Panimoitahan Porista löytyy, ei sitä turhaan kutsuta Suomen Portlandiksi. Minun tietojeni mukaan niitä on neljä. Moose on the Loose, Ruosniemi, Beer Hunter's ja Rocking Bear. Kaikki saatiin toki mahdutettua aikatauluun, joskin Beer Hunter'siin tutustuttiin baarin kautta. Vaikka uudemmat tulokkaat hirvi ja karhu jäävätkin ehkä kokeneempien panimoiden varjoon, löytyy molemmilta myös erittäin hyviä tuotteita. Varsin pätevä nelikko, joka ei monenkaan kotimaisen kaupungin panimotarjonnalle kalpene.

Baarit






Ensimmäinen baari eli Beer Hunter's tulikin jo mainittua. Paikkahan on hyvän maineensa veroinen. Toinen paikka johon Porissa käydessään täytyy suunnata, on Winston. Vaikka paikka onkin sporttipubi, löytyy sieltä myös varsin mainio olutvalikoima ja miellyttävä takatila kirjahyllyineen. Winston on myös tunnettu vuosittaisesta olutfestivaalistaan. Ja jos pitää urheilun katsomisesta, siihen puitteet ovat todellakin kunnossa. Yhtä komeaa kisakatsomoa en ole muualla nähnyt. Winstonin jälkeen kävimme vielä Havanassa, joka oli tyyliltään hieman kahdesta aiemmasta poikkeava mutta myös valikoimaltaan ja tunnelmaltaan mainio. 

Monta hyvää panimoa, mukavia olutpubeja, ja kävelymatkan päässä keskustasta kaunis Kirjurinluoto. Kyllähän Porissa aivan mielellään vierailee. Ainakin näin korona-aikaan kun porilaisia ei kaupungilla juuri näkynyt. En ota kantaa siihen mihin suuntaan he olisivat arviota kallistaneet, kun kokemusta ei liiemmin ole.

Sarjan aiemmat osat: 

Forssa
Hämeenlinna
Iisalmi
Loviisa
matka Iisalmeen
Mikkeli
Nurmijärvi
Oulu
Rovaniemi
Vaasa